Laukanvaihtoja, osa 2

21.12.2016 - Anni - r. Arska

Jee, listassa luki edelleen Aku! Menin maneesiin katselemaan edellistä tuntia ja olin juuri aikeissa köyttää kannukset kinttuihin, kun Lotta tuli kysymään, olisinko avoin vaihtamaan hevosta. Vastasin, että Aku on suurin suosikkini, mutta tottakai, jos joku uhkaa jäädä liikuttamatta. Kävi ilmi, että yhden tallin uusimmista tulokkaista, Arskan, toinen ratsastaja ei ollut tullut, joten se tarvitsi riittävän pienen ja sopivan taitavan ratsastajan saadakseen päivän liikuntakiintiönsä täyteen. Niinpä minä sitten vaihdoin Akun Arskaan.

Arska eli Late Arnold onkin varsin mielenkiintoinen tuttavuus. Se on jo vähän kokeneempi ratsu, joka on koulutettu VaB-tasolle, jolla se on kilpaillutkin. Jonkin aikaa ennen Primukselle tuloaan ruuna oli kuitenkin lähinnä kai vain ollut, joten nyt se muistuttaa lähinnä karvaista ponia, jolla on intoa vaikka muille jakaa. Suvussa on puoliveristä, täysveristä ja myös todella kovaa ravuria, kuten muuan Speedy Crown!

En ollut juurikaan edes nähnyt Arskaa tunnilla, joten avoimin mielin kiipesin tämän ruunan selkään.
Arskalla on iso ravi, laukka aivan kummallisen nelitahtinen myös silloin kun se laukkaa hyvin. Alkuveryttelyä tehtiin pääosin ympyrällä, jossa ravissa tärkeimpänä tehtävänäni oli saada tasaisia askeleita. Ravissa aloinkin jo saada juonesta kiinni, laukassa tuntui siltä, että ohjaa piti tarpeettomasti lyhentää, jolloin hevonen keriytyi liian korkeaan muotoon.

Laukanvaihdot tehtiin tällä kerralla siten, että tultiin pitkän sivun päätteeksi täyskaartomaisesti kohti uraa sulkutaivutuksessa. Hevoset suoristettiin ennen uraa, minkä jälkeen tehtiin vaihto kohti peiliä. Arska kyllä vaihtoi joka kerta, mutta vaihdot olivat kaikki vähän sinnepäin. Tuntui siltä, että vaihdossa ruuna levisi joka ilmansuuntaan ja otti aina puolikkaan raviaskeleen jonnekin väliin. Peilistä katsoen näytti, kuin se olisi sotkeutunut omiin kinttuihinsa. En voinut kuin nauraa, vaikka olisi varmasti pitänyt pystyä antamaan selkeämmät avut ruosteessa olevalle ruunalle... Sen sijaan sulkutaivutukset laukassa Arska teki aika hienosti!

 Lopussa sillä oli vaan kamala kiire, loppukäynnissäkin. Ja kun naapuriurallla mentiin vielä laukkaympyrällä, niin yhtäkkiä Arskakin vaan nosti laukan. Ei se mihinkään lähtenyt eikä vaikuttanut yhtään säikyltä, lähinnä vaan veikeän kiinnostuneelta ympäristöstään ja äärettömän innokkaalta. Siitä tulee kyllä vielä hyvä, kunhan saa vähän höyryjä purettua ja kuntoa kohotettua!

Laukanvaihtoja, osa 1

14.12.2017 - Anni - r. Aku

Kuten edellisellä tunnilla oli puhetta, aloitimme nyt laukanvaihdot. Yllätyksekseni sain Akun, vaikka luulin, ettei se oikein vielä osaa vaihtaa. Minähän olen yhden tunnin sillä tehnyt vaihtoja noin vuosi sitten, mutta silloin jouduimme kuvioimaan aina vähän omiamme ja vaihdot tuppasivat tulemaan selvästi myöhässä.

Aluksi veryteltiin avotaivutuksin paitsi pitkillä sivuilla myös keskihalkaisijalla. Sepäs olikin vaikeaa, kun ei ollut seinää tukena! Aku oli kuitenkin näissä oikein hieno, mikä näin jälkikäteenkin vähän hämmästyttää, koska muistan avotaivutusten olleen tosi vaikeita meille vielä vuosi sitten.

Ravissa ja laukassa työskenneltiin suurella keskiympyrällä. Laukkaa tehtiin pitkään ja pyrittiin kokoamaan vaihtoja silmälläpitäen. Ne alkoivatkin jo vähän jännittää, sillä laukka olisi tosiaankin voinut sujua paremmin. Aku otti vähän kierroksia takana puuskuttavasta hevosesta ja jännittyi, sen verran herkkä se on äänille.

Vaihdot tehtiin lävistäjällä. Anni kävi ensin läpi vaihtoavut ja korosti ulkopohjetta vaihtavana apuna, kun aiemmin on ehkä enemmän painotettu molempien pohkeiden paikan siirtämistä. Tämä pieni muutos ajatusmaailmassa osoittautui minulle hyvin toimivaksi! Ensimmäinen kerta meni pieleen - kuten niin usein... Arkailin liikaa, mutta koska Aku ei sitten karannutkaan maata kiertävälle radalle, olin rohkeampi jatkossa. Saatiin vasemmasta oikeaan kaksi kelvollista vaihtoa, tosin takaosa tuli askeleen jäljessä. Oikeasta vasempaan oli sikäli vaikeampaa, että en oikein saanut oikeaa laukkaa pyörimään. Saimme kuitenkin yhden kelvollisen ja yhden oikein hyvän yhtäaikaisen vaihdon, joten tähän lopetettiin. Kokonaisuudessaan vaihdot menivät odotuksiin nähden hyvin, ja etenkin Akun laukkaan vasemmassa kierroksessa vaihdoissa olin tosi tyytyväinen.

Aku alkoi vähän kerätä kierroksia ja tuli vahvaksi jo vaihtojen aikana, vaikka pysyikin ongelmitta hallinnassa. Viimeinen vartti ravityöskentelyä olikin sitten vähän haastavaa, vaikka toki sain energiaa sitten lopulta kanavoitua Akun hyvään raviinkin. Ensi viikolla tätä lisää!

Kankijumppaa, osa 2

7.12.2016 - Anni - r. Aku

Pääsin kerrankin lähtemään tallille suoraan töistä, joten ehdin seurata pari omaani edeltävää tuntia. Aku oli niistä ensimmäisellä, PC-valmennustunnilla. Oli todella hyödyllistä seurata jonkun toisen ratsastusta ja kuulla opettajan antamat ohjeet. Helposti näki, että ratsastalla oli välillä ihan samoja ongelmia kuin minulla, toisin sanoen liian pitkät ohjat ja liian vähän terävyyttä, jolloin Akun liike jää enemmän paikallaan kuin eteenpäin. Lopputunnista nähtiin vielä vähän orastavaa sinkoilua, johon Akukin koitti osallistua. Hienosti kuitenkin kaikki ratsastajat saivat hevosensa takaisin järjestykseen.

Aku ei siis taaskaan ehtinyt kuin käydä kääntymässä karsinassaan, mutta oli jälleen aivan yhtä hyväntuulinen kuin aina. Sen kanssa on sitten ilo puuhastella! Maneesissa lisäsin varustukseemme Annin luvalla vielä kannuksetkin, ja viritin jalustimet melkeinpä liian pitkiksi. Anni nauroikin, että luulemmeko me, että pitkät jalustimet tekevät kouluratsastajan. Yleensä tällaisilla paljon jalkaa tarvitsevilla hevosilla pidän jalustimet melkeinpä liian lyhyinä, että saan pohkeet lähelle, mutta nyt kannusten kanssa ajattelin kokeilla toisenlaista lähesymistapaa. Ja sehän toimi!

Aku oli koko tunnin oikein kiva. Tuntui, ettei kannusta tarvinnut juuri edes käyttää, kun Aku jo ryhdistäytyi. Sen oikein tuntee selkään, kun ruuna alkaa koota itseään ja kevenee edestä. Kuten Marjo lauantain rästitunnilla sanoi, Aku osaa olla ihan höyhenenkevyt. Silloin se myös kantaa itsensä ja ravaa sitä ihanaa ravia. Siinä se vaan jää vielä vähän liian paikoilleen, eli pitäisi saada liikettä enemmän eteen kuin ylös.

Tehtiin alkuverkkaa ensin ihan vaan käynnissä ja sitten ympyrällä ravissa ja laukassa, mukaan lukien siirtymisiä etenkin kootun käynnin ja ravin välillä. Tämä on Akulle aina hyvä liike: paketin saa pysymään kasassa, kun on ihan oikeasti pakko ratsastaa joka askel, ettei muoto katoa siirtymisissä. Suuntaa vaihdettiin ympyrän vaihdolla ja muutamilla keskihalkaisijoilla, kun kisat ovat taas tulevana viikonloppuna.

Päivän päätehtävä olikin kisojen vuoksi juuri takaosan käännökset. Akun kanssa nämä onnistuivat suht kivasti. Sain käyntiä koottua ja käännettyä ruunaa, lopussa olisi saanut vaan olla tarkempi sen suhteen, että käännös ei ala ruuvata vaan loppuu 180 asteen kohdalla täsmällisesti.

Rästitunnin haasteet

3.12.2016 - Marjo - r. Aku

Lomamatkan jäljiltä oli yksi rästi ratsastamatta, ja joulukiireiden aikaanhan se sitten tietenkin jäi. Valitsin lauantain aamutunnin keskiviikon lepakkovuoron sijaan. Varmasti se olikin parempi ratkaisu, mutta noin yleisesti ottaen näin aikainen ratsastustunti ei selvästikään sovi minulle. Vaikka yleensä olen töissäkin parhaimmillani heti aamusta, tämä fyysinen ponnistelu tuntui nyt kyllä kovin vaikealta! Marjollekin vastasin loppupalautteeseen, että taisi ratsastaja olla vielä vähän unessa, kun ei näin vaikeaa ole ollut pitkään aikaan.

Rästi oli täynnä, eli maneesissa viiletti 12 eri tasoista ratsukkoa. Marjo kyllä piti homman hyvin näpeissään. Aloitettiin ensin käyntivolteilla, joita tehtiin pitkillä sivuilla useita. Ravia ja laukkaa toiseen suuntaan mentiin vain kolmella ympyrällä. Aku oli käynnissä hyvä, mutta ravissa meinasi tulla epätoivo, en saanut sitä antamaan periksi en sitten niin millään! Marjo sanoi, että Aku osaa olla höyhenenkevyt, mutta se pitää saada paljon terävämmäksi. Käynnissä tämä onnistui parhaiten, ravissa ei juuri lainkaan... Marjo kyllä koitti oikeassa kierroksessa saada minua hellittämään sisäohjasta ja käyttämään jalkaa enemmän ja nopeammin, jonka seurauksena Aku jopa nosti kerran laukan, mutta vaikutus ei valitettavasti säilynyt kovin pitkään.

Kolmikaarisella kiemurauralla saatiin ehkä parhaimmat pätkät, hämmästyttävää kyllä. Jopa suunnan muutokset onnistuivat kohtuullisesti suht rennolla hevosella. Ilmeisesti joudun vähän väkisinkin käyttämään jalkaa tällaisessa tehtävässä enemmän kuin mitä vaikkapa ympyrällä luonnostaan. Laukka tämän jälkeen jäi kyllä sitten taas vähän hitaaksi, eikä rullannut kunnolla.

Marjo sanoikin lopuksi, että saatiin ihan hyviä pätkiä, mutta terävyyttä saisi olla paljon lisää. Siihen pyritään siis seuraavalla kerralla! Tunnin haasteet pyyhkiytyivät kyllä mielestä aika nopeasti, kun jälkikäteen taas vähän seurusteltiin Akun kanssa karsinassa. Se on kuin suuri koira, utelias ja osallistuu kaikkin toimenpiteisiin katselemalla ja puhaltelemalla kuumaa ilmaa sieraimistaan, ja yrittää jatkuvasti nuolla pipoani. Ihana!

Kankijumppaa, osa 1

30.11.2016 - Anni - r. Aku

Meillä alkoi kankijakso ja sain riemukseni jatkaa Akulla. Ruuna ei ehtinyt kuin käydä kääntymässä karsinassaan Kikin PC-valmennustunnin jälkeen, mutta oli silti aivan yhtä hyväntuulinen kuin aina. Väkisinkin siinä hurjat joulunajan työkiireet unohtuvat, kun pääsee seurustelemaan Akun kanssa!

Koska osalla oli kanget ensimmäistä kertaa ikinä, jumpattiin alkuksi aika pitkään käynnissä. Meillehän se sopi ihan hyvin, koska tehtiin tosi monipuolisesti voltteja ja sekä avoja että sulkuja kumpaankin suuntaan. Aivan niin sujuvasti  Aku ei taipunut kuin heti sairaslomansa jälkeen, mutta aika mukavasti silti kuitenkin onnistuttiin.

Ravissa ja etenkin laukassa oikeaan Aku tuntui jopa jotenkin vähän väsyneeltä aluksi, ehkä se ei vaan ollut vielä aivan vertynyt. Toki edelleen jumpattiin aika paljon, pienennettiin ja suurennettiin ympyrää sekä koottiin ja tehtiin siirtymisiä kaikkien askellajien välillä. Hevosille ei juuri lepotaukoja tässä suotu.

Pienen välikäynnin jälkeen vaihdettiin suuntaan ja Anni komensi kaikkia pitämään ohjat paremmin käsissä. Etenkin siirtymissä koko ryhmällä oli vähän taipumus päästää hevoset helposti pitkiksi, jolloin edellisessä askellajissa tehty työ valui käsien kautta hukkaan. Minäkin otin sitten yhtä stopparia lyhyemmät ohjat, ja johan alkoi homma toimia! Satiin varmaan pisimmät pätkät ikinä sellaista hyvää ravia, jossa Aku on kevyt edestä ja kantaa itsensä. Ravi olisi tosin voinut olla vähän enemmän eteenpäin ja Aku oli ehkä vähän turhan ryhdikkäässä muodossa. Koitin aavistuksen siirtää kättä eteen, mutta aika nopeasti paketti silloin hajoaa.

Kaiken kaikkiaan tunti oli meiltä ihan hyvää tekemistä. Olen kaivannut vähän kevyempää tuntumaa etenkin niiden kahden ensimmäisen sairasloman jälkeisen tunnin kokemusten jälkeen, mutta Anni muistutti, että Aku on luonnostaan aika vahva. Samaahan se Kikkakin sanoi silloin joskus, että kunhan tuntuma on tasainen ja hevonen rento ja tyytyväinen, se tuntuma voi olla vahvakin. Aku kevenee kyllä, kun vaan pitää ohjat kädessä ja nostaa jalalla, mutta sitä pitää vielä harjoitella lisää.

Perusratsastusta

23.11.2016 - Anni - r. Aku

Tästä tunnista muistiinpanot olivat jääneet varsin vähäisiksi. Palasin kuitenkin hevosen selkään ensimmäistä kertaa kärsittyäni taas vanhasta vitsauksestani, asentohuimauksesta. Ehkä vähän pidempikin tauko olisi ollut paikallaan, mutta enhän minä malttanut. Varoitin kuitenkin Annia etukäteen, että jos kupsahdan yhtäkkiä maahan, niin se johtuu huimauksesta. Hyvinhän siinä sitten lopulta kävi, vaikka kieltämättä aluksi vähän epävakaalta tuntuikin.

Näin Akun PC-valmennuksessa, jossa se näytti taas aika hankalalta. Ei se ilmaiseksi mitään nytkään antanut. Töitä sai tehdä, mutta saimme ihan hyviä pätkiä. Tunnilla tehtiin ihan perusratsastusta, voltteja, avotaivutusta ja hieman kokoamista. Seuraavat kaksi kertaa ratsastamme kankisuitsilla, toivottavasti saan jatkaa Akulla!

Aku is lost!

2.11.2016 - Anni - r. Aku

Voi rähmä! Anni varoitti ennen tuntia, että Aku oli ollut tiistaina illalla vahva, ja niinpä se sitten oli keskiviikkonakin. Se mahdottoman kevyt Aku oli kadonnut ja tilalle oli tullut tutun taisteleva Aku. Mutta Aku kuin Aku, ihana!

Tehtiin pitkä veryttely pääty-ympyrällä siten, että avoimella sivulla tehtiin avotaivutusta. Aku teki tämän käynnissä aika kivasti, mutta ravissa ei meinannut onnistua ei sitten niin millään! Otettiin onneksi paljon siirtymisiä ravinja käynnin välillä, joten ehdin aina siinä välissä palauttaa järjestyksen ruunaan. Ravissa paketti levisi aivan totaalisesti, lapa työntyi ulos ja kaula taipui sisään. Laukka oli taas ravia parempaa, vaikka siinäkin Aku kyllä oli selvästi vahvempi kuin kahdella edellisellä tunnilla.

Lopputunnista tultiin myös keskihalkaisijaa ja tehtiin siirtymisiä kootun käynnin ja kootun ravin välillä. Tässä vaiheessa ratsastaja oli sen verran jo sisuuntunut, että otti ohjat käteen ja laittoi jalat kiinni, jonka jälkeen Aku totesi, että kai se on parempi totella. Niinpä saatiin ihan tosi hienoja siirtymisiä ja ravipätkiä, joissa Aku kunnolla kantoi itsensä. Sitä pitää vaan todella paljon jalalla ikään kuin nostaa, että takaosa alkaa työskennellä ja etuosa kevenee.

Lopun onnistuminen jätti hyvän mielen alkutunnin haasteiden jälkeen. Vähän kyllä mietityttää, että miksi muutos Akussa oli niin suuri sairasloman jälkeiseen pariin ensimmäiseen viikkoon verrattuna...

Mahtavaa!

26.10.2016 - Anni - r. Aku

Sanoin viime tunnin päätteeksi, että jatkaisin mielelläni Akulla tai Bellalla, ja ilokseni sain Akun toiselle peräkkäisille tunnillle. Aloitimme taas rauhallisella seurustelulla karsinassa, kun harjailin jo yhdellä tunnilla hionneen ruunan satulointikuntoon. Aku on kyllä niin mainio, se osallistuu kaikkiin hoitotoimenpiteisiin uteliaasti, eikä sen karsinakäyttäytymisessä ole missään vaiheessa moitteen sijaan.

Meinasi tulla vähän kiire tunnille, kun yksi suojista oli yllättäen teillä tietymättömillä. Ehdittiin kuitenkin, ja päätin ottaa tälle tunnille FilmMe-rannekkeen. Olisi tietenkin ollut kiva muistaa painaa sitä nappulaa alkutunnistakin, mutta muutamia ihan kivoja pätkiä sentään sain silti nauhalle.

Aloitimme käynnissä pohkeenväistöillä koko maneesin pitkillä sivuilla. Väistöt tehtiin uralta sisään ja takaisin, lyhyinä ja selvin suoristuksin välissä. Akun kanssa sai olla tarkkana, ettei takapää alkanut johtaa, mutta muutoin se kyllä väisti vaivattomasti molempiin suuntiin. Akun käyntihän on helposti vähän passimaisen hiihtelevää, mutta Kikan opein huolehdin nyt aika reippaasta käynnistä heti alusta asti. Näin se ei hiipunut väistöissäkään.

Työskentelimme lähes koko lopputunnin jälleen ympyrällä, meitä ei ollutkaan kuin viisi. Teimme ensin molempiin suuntiin selviä johtavia ohjasotteita eli liioitelluita asetuksia sisään, nämä sopivat hyvin Akulle. Sitten toistuvasti ympyrän pienennystä ja suurennusta ravissa ja laukassa. Aku oli oikeaan kierrokseen ihan superhieno, ja tietenkin juuri tämä pätkä jäi videoimatta. Vasempaankin onnistuimme aika kivasti, sen onneksi sain nauhalle. Jälkikäteen katsottuna tempo olisi kokonaisuudessaan saanut olla vähän reippaampi, mutta Aku näytää aika mukavan rennolta.

Aivan lopuksi tehtiin vielä puoli ympyrää keskiravia ja puoli ympyrää harjoitusravia. Paketti oli ihan hilkulla levitä tässä vaiheessa, joten videolta tuskin havaitsee mitään lisäyksiä. Töitä kuitenkin tehtiin koko ajan niin, että kootussa ravissa alkoi homma taas toimia: Aku esitti jälleen sitä parasta raviaan, jota se ei Annin mukaan ihan kauhean kauaa jaksa, kun kantaa itsensä niin hienosti silloin.

Tunnin jälkeen oli kyllä taas ihan mahtava fiilis. Aku on vaan niin mahtava kaikin puolin! Lisäksi nyt sairaslomansa jälkeen se on ollut hurjan kevyt eikä lainkaan vahva edestä. Videolta löytyy monta kehityskohdetta, mutta iloitaan onnistumisista: Aku oli läpi tunnin hyvin rento, ja kun meinasi tulla ongelmia, onnistuin ratkaisemaan ne ratsastamalla muutaman askeleen aikana.

Aku is back!

19.10.2016 - Anni - r. Aku

Voi onnen päivää, Aku oli matkani aikana palannut sairaslomaltaan töihin! Marjo kuulemma jakaa nykyään hevoset, ja vaikka en ole ollut Marjon tunnilla kuin kerran, ei hän olisi voinut mitenkään osata valita minulle mieluisampaa ratsua. Vaikka illat ovat jo pilkkosen pimeitä ja lämpötilakin lähentelee nollaa, ratsasti meidän ryhmämme kentällä. Eipä sitä tunnin aikana taaskaan ehtinyt kylmä tulla, vaikka talliin kävellessä huomasi, että vähän varpaita ja reisiä nipisteli.

Aloitimme tunnin tekemällä pitkillä sivuilla avo- ja vastataivutuksia. Ensin avoa, siitä siis vaihto sulkutaivutukseen ja taas takaisin avotaivutukseen ilman, että hevosta suoristettiin välillä. Aku oli hämmentävän notkea ja teki nämä molempiin suuntiin todella hienosti. Minusta sen käyntikin oli aika kivaa eikä niin passimaista kuin aiemmin.

Ravia ja laukkaa mentiin pääosin suurella ympyrällä. Ravi lähti hyvän käyntityöskentelyn jälkeen hienosti liikkeelle, mutta aika pian Aku jännittyi enkä oikein saanut sitä ravissa rentoutumaan. Laukassa se oli selvästi parempi, mutta keräsi vähän kierroksia takana liian lähelle tulleesta hevosesta sekä hämärää rinnettä kävelleestä ihmisestä, joten otimme parit pienet lähdöt. Näissä ei ollut mitään sen kummempaa, sain Akun kiinni samantien, kun osaan näihin jo vähän varautua. Ensimmäisessä tunne oli jännä, kun tiesin viisi sekuntia ennen Akun spurttia, että kohta mennään. Lopulta se laukkasikin melkein paikoillaan, ja Anni nauroi, että ainakin tuli takaosa alle!

Jumppasimme hevosia ympyrällä käynnissä ja ravissa siten, että keskiympyrää vähän pienennettiin, jotta pitkille sivuille saatiin mahdutettua pienet voltit ympyrältä ulos. Vaikka Aku oli taipunut niin hienosti alkukäynnissä, oli tämä jatkuva asetuksen ja taivutuksen vaihto sille selvästi hankalampaa. Ravissa tein vielä sen virheen, että otin ravista liikaa tempoa pois, jolloin Aku jälleen jännittyi aivan suotta. Jumppaaminen kuitenkin  kannatti, sillä se Akun mahtava ravi löytyi lopputunnista taas hetkittäin. Siellä pienelläkin hetkellä kyllä jaksaa taas seuraavaan kertaan!

Flow-fiilis

5.10.2016 - Anni - t. Bella

Vau. Enpä muista koska viimeksi on ollut tällainen flow-fiilist ratsastaessa! Tuntui, että kutakuinkin kaikki onnistui, ja pystyin jopa keskittymään istuntaan niin, että välillä olo tuntui ihan oikealta kouluratsastajalta!

Lokakuun pimeydestä huolimatta keli oli vielä sellainen, että toinen ryhmä ratsasti kentällä. Tällä viikolla oli meidän vuoromme. Eipä siinä paljon ehtinyt kylmä tulla, ohut fleece ja seuran tikkiliivi olivat toimiva yhdistelmä Bellan selässä. Bella osoittautui myös varsin hyvähermoiseksi tammaksi. Pari kertaa jänis vipelsi lähes kentän poikki ja takalaitumilla taisi olla peuroja, mutta mikään näistä ei saanut aikaiseksi kuin pientä ryhdistäytymistä. Pimeille laitumille päin ratsastettaessa jouduin välillä vähän jumppaamaan ylimääräistä avotaivutusta, mutta lopulta Anni laittoi kaikki muutkin samaan tehtävään.

Tehtiin siis avotaivutuksia sekä käynnissä että ravissa ihan joka sivulla, kentällä kun ura oli neliömäisempi. En varmaan ikinä ole onnistunut avotaivutuksissa niin hyvin kuin tällä tunnilla Bellan kanssa. Se taipui helposti molempiin suuntiin, kantoi itsensä ja liikkui eteen. Uskomaton flow-fiilis!

Sen verran virkeä Bella ulkona oli, että toivoin laukkaa ympyrätyöskentelynä. Ravissa ja laukassa tehtiinkin tuttua ympyrän pienennystä ja suurennusta sekä siirtymisiä raviin ja laukkaan. Vähän Bella nostoissa taas ryki, mutta ei se siitä mihinkään koskaan lähde. Laukastakin alkoi jo löytyä useita eri vaihteita.

Toki Bella edelleen välillä vähän väsyi, joten jatkoi edellisen tunnin tapaan oma-aloitteisia käyntipätkiä. Lopputunnista jätin keventelyt aika lyhyeen, kun muut vielä rohkeasti kiersivät koko kenttää ravissa. Siihen oli kiva lopettaa. Bellasta tulee kyllä hieno, kunhan sen kunto vielä kohoaa.

Bellan kunnonkohotusta

28.9.2016 - Anni - t. Bella

Sain jatkaa Bellalla, ja nyt saimme selvästi täysipainoisemman tunnin. En pistänyt kaikkia paukkuja alkutuntiin, vaan sanoin heti Annille, että kun Bella tuntuu väsähtävän, otan hetkeksi suosiolla pari kierrosta käyntiä pitkin ohjin. Bellan väsymisen huomaa siitä, että se tulee edestä vahvaksi ja rohjahtaa alas vasten ohjaa sekä lisää vauhtia. Siinä tilanteessa on mielestäni turha alkaa taistella vastaan, vaan antaa mielummin pieni levähdyshetki.

Annin kanssa aloitetaan lähes poikkeuksetta alkuveryttely käynnissä jo jollain tehtävällä, niin tänäänkin. Tulimme pitkillä sivuilla ensin pohkeenväistöä siten, että hevosen takaosa oli uran sisäpuolella. Puolessa välissä vaihdettiin avotaivutukseen. Bella teki nämä aika helposti, joskin vasen kierros tuntui oikeaa vaivattomammalta.

Oikeassa kierroksessa kokoonnuttiin keskiympyrälle, jossa tehtiin töitä sekä ravissa että käynnissä. Syksyn kantavana teemana on ollut ympyrän pienentäminen ja suurentaminen, näitä harjoittelimme tälläkin kertaa. Käynnissä ratsastettiin myös pienellä ympyrällä sulkutaivutusta. Laukka oli nyt selvästi parempaa kuin ensimmäisellä tunnillamme. Bellan laukka on aika isoa, joten hieman pidempi laukkatyöskentely auttoi löytämään oikeaa tempoa. Ehdin ratsastaa sen rohkeasti eteen ja koota siitä, jolloin laukka rullasi vaivattomasti.

Vaikka olin ottanut pari ylimääräistä käyntipätkää alkutunnin aikana, Bella väsähti laukkatyöskentelyssä vasempaan. Se tarrasi kuolaimesta kiinni ja alkoi juosta alta, joten pienen kivan pätkän jälkeen poistuin hyvässä järjestyksessä ympyrältä ja annoin tamman taas kävellä. Sen jälkeen lopputunnista pitkillä sivuilla tehdyt avotaivutukset ravissa onnistuivat taas hienosti.

Pidän kyllä tästä tammasta oikein kovasti! Bella on tosi taipuisa, kokoaa helposti ja kuuntelee istuntaa hienosti. Sillä on kolme hyvää askellajia. Kyselin Lotalta, että mikä se oikein on tammojaan, mutta eipä Lotakaan tiennyt. Sanoi odottavansa, että Kikka tulee Englannista ja kertoo. Bella on kuulemma keski-ikäinen ja menee sekä esteitä että koulua, siinä kaikki toistaiseksi. Bella on tehnyt helpompiakin tunteja, ja vaikuttaa kaikinpuolin kovin järkevältä. Sanoinkin Annille, että mielelläni ratsastan jatkossakin Bellalla, mikäli se vaan on jäämässä Primukselle.

Uusi tammatuttavuus

21.9.2016 - Anni - t. Bella

Sain ratsastaa Primuksen uusimmalla tulokkaalla, mustalla Bella-tammalla. En tiedä siitä mitään muuta kuin sen minkä itse näin ja koin. Ennen tätä tuntia olin nähnyt sen vain ohimennen helpohkolla koulutunnilla, joten oikein mitään ennakkokäsitystä ei ollut.

Bella on hyvin Ladyn näköinen mutta kaiken tavoin pyöreämpi, tällä hetkellä suorastaan lihava. On kyllä parissa viikossa jo saanut kiiltoa karvaan, mutta kunto ei vielä ole selvästikään ihan paras. Bellalla on iso käynti, ihana liitävä ravi, joka on yhtä tasaista selkään kuin islanninhevosten töltti. Oikeastaan ravi oli niin tasaista, että oli jo vähän vaikea keventää! Laukka taas oli vähän kulmikasta ja vaikein askellaji meille selvästi. Tosin tämä johtui osittain varmaan tehtävästä, jossa ei kunnolla ehtinyt ensin ratsastaa laukkaa isoksi ja pyöriväksi.

Rinnakkaisryhmä hyppäsi kentällä, joten me saimme maneesin. Alkuveryttelynä ratsastimme avotaivutuksia pitkillä sivuilla ravissa sekä suoria keskihalkaisijoita. Avotaivutukset olivat Bellalle laskenleikkiä, vaikka minulle ratsastajana ne ovat yleensä hyvinkin vaikeita liikkeitä.
Pääosin teimme kokoamisia ja siirtymisiä kaikissa askellajeissa. Etenkin kokoamisissa Bellaa alkoi vähän kiukuttaa käynti/laukka-siirtymisissä. Se reagoi selvästi tosi herkästi istuntaan, ja tamman saikin patoamaan varsin vaivattomasti, mutta sitten nostot oli aika räväköitä. Bella vaikutti kuitenkin läpi tunnin kovin järkevältä, joten pienet rykäisyt eivät haitanneet yhtään.

Bella liikkuu todella hyvin itse eteen, mutta korvaa etenkin ravissa väsymystään vauhdilla. Silloin se myös nojaa mielellään ohjaan ja rojahtaisi pitkälle eteen alas. Kun vaati ryhdikkäämpää muotoa, Bella alkoi lopputuntia kohti selvästi väsyä ja sanoa, että eikö tällanen pidempi muoto olisi parempi. Tällöin kuolain jumittuu suuhun ja vauhti kasvaa niin, ettei tehtävien tekemisestä tule mitään. Päivä päivältä kunto kuitenkin kohenee, ja uskon, että tästä tammasta tulee vielä monen suosikki!

Lopussa kiitos seisoo

14.9.2016 - Anni - t. Lady

Kolme kertaa Fellinillä riitti, ja sain uudeksi ratsukseni tutun Ladyn. Pidän tammasta kovasti, ja sen verran olen sillä jo ratsastanutkin, etteivät sen kotkotukset enää jännitä. Hyvillä mielin siis kentälle. Harmi kyllä viereisellä uralla hypättiin, ja sekös oli Ladysta perin ikävää. Se pompahteli jo alkukäynnissä väliaitojen vieressä, ja läpi koko tunnin sätkyi aina, kun joku laukkasi riittävän lähellä tai puomit kolisivat. Iso osa energiasta meni siis siihen, että ennakoi omassa ratsastuksessaan reittiä ja paikkaa, vetoapu aidoilla nimittäin aina auttaa. Ja kun Lady jännittyy, se tulee aivan kovaksi kyljistä, eikä pohjetta saa millään läpi. Puoli kierrosta oli aina keskittynyttä työskentelyä ja puolet meni jännittämiseen. Sinällään vähän harmittaa, etten osaa rauhoittaa tilannetta, vaikka periaatteessa tiedän kyllä jo, miten Ladya pitäisi ratsastaa.

Tunnin pääteema oli sulkutaivutus, jota tehtiin molempiin suuntiin pitkillä sivuilla. Aina, kun sain Ladyn keskittymään, sulutkin onnistuivat suht kivasti suht rennolla hevosella. Oikealle oli helpompaa kuin vasemmalle.
Sulkujen lisäksi tehtiin aika paljon työskentelyä ympyrällä, siirtymisiä ravin ja laukan välillä sekä ihan vaan työstettiin laukkaa. Tässä aloin saada Ladya aika kivaksi. Muistan, miten Maiju joskus sanoi, että Ladylla on vaan laukattava sen epämukavuusalueen yli, se kyllä palkitsee. Ladylla on valtava laukka, ja sitä liian helposti tyytyy siihen puolittaiseen epätasaiseen askellukseen sen ison, etenevän ja pyöreän laukan sijaan. Nyt koitin rohkeasti ratsastaa tammaa eteen, jotta sen energia kanavoituisi töihin eikä viereisen sivun hyppääjiin. Saatiinkin sitten etenkin vaikeaan vasempaan kierrokseen jo aika kivaa laukkaa aikaiseksi, Lady rentoutuikin, kun päästi vähän pidemmälle ohjalle ja annoin tilaa mennä. Siirtymiset olivat vielä vaikeita, etenkin kun ravia mentiin aina aika lyhyt pätkä. En ehtinyt aina aivan saada Ladya avuille, mutta silloin kuin onnistui, olivat nostotkin aika kivoja.
Sanomattakin selvää, että tämän ympyräruljanssin jälkeen Lady oli oikein mukava, joten siitä olisi taas ollut oikein kiva jatkaa toiselle tunnille...

Kun tunnin lopuksi käveltiin vapain ohjin, huikkasi Lotta viereiseltä uralta, että Sanna näyttää siltä kuin olisi tullut lämmin - todella! Vielä toipilaana edellisen viikon lopulla sairastetusta flunssasta, ja Ladyn kanssa sai todellakin ratsastaa jokaisen askeleen.

Työvoitto!

7.9.2016 - Anni - r. Fellini

Kolmannella Felliini-tunnillani ratsastimme koko maneesissa. Ruuna tuntui alkuun ihan tosi vaikealta, se puri erittäin vahvasti kiinni kuolaimeen vasemmalta, enkä meinannut saada sitä sieltä irti millään. Tein Annin ohjeen mukaan paljon avotaivutuksia pitkillä sivuilla käynnissä ja ravissa läpi koko tunnin, mutta tulosta alkoi tulla vasta aivan lopputunnista.

Aloitimme käynnissä pohkeenväistöillä keskihalkaisijalta uralle. Fellinihän väistää varsin helposti. Enemmän töitä saikin tehdä eteenpäinmenon kanssa, jotta väistöstä ei tullut liian jyrkkää. Loivemmassa väistössä se myös pysyi rennompana.

Ravissa ja laukassa ratsastettiin paljon suoria linjoja pitkillä sivuilla uran sisäpuolella. Minähän olin ottanut tämän tavaksi Fellinin kanssa jo aina alkukäynnistä lähtien, jotta saisin kumimaisen ruunan helpommin suoraksi. Ilman seinän tukea tahdin epämääräisyydenkin huomaa selvästi.
Laukkatyöskentelyssä tehtiin ympyrän lisäksi laukkaa koko uralla siten, että pitkillä sivuilla vähän pidennettiin askelta. Felliinillä on kiva laukka, ja se on ollut meille helpoin askellaji kaikilla tunneilla.

Lopuksi ratsastettiin koko uralla siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin. Oikeastaan vasta näissä tunnin aikana tehty työ alkoi näkyä, ja Fellini tuli oikein mukavaksi. Se oli viimein ohjan ja pohkeen välissä tasaisena ja rentoja korvat lurpattaen, eikä purrut enää vasemmalta kiinni. Työvoitto! Loppuravissa saikin sitten fiilistellä, siitä olisi ollut kiva jatkaa toiselle tunnille!

Tahti ja tasaisuus hukassa

31.8.2016 - Anni - r. Fellini

Jatkoin Fellinillä, ja odotin mielenkiinnolla, miten erilainen se on nyt, kun sain sen tunnilta. Lopulta vaikutus oli oikeastaan ihan olematon, samat keskustelut jouduin käymään kuin suoraan tallistakin otettaessa.

Teimme pääosin ympyrätyöskentelyä, mikä toisaalta sopi meille hyvin, toisaalta taas ei, koska haasteena on saada Fellini suoraksi. Tahtia pystyy kuitenkin ratsastamaan liikeeseen missä vaan, joten siihen sitten paljon keskityinkin. Vaan on se tällä ruunalla vaikeaa! Kulmissa jo osasin olla suht hyvin hereillä, mutta kun se tahti tuppaa muuttumaan pienestä avusta ihan suorallakin. Eli pitäisi osata olla todella jämäkkä selässä ja tarkka apujen kanssa - niin kuin tietysti kaikilla hevosilla. Käynti on tahdin puolesta ehkä haastavinta, ravi taas tasaisen tuntuman säilyttämisen kannalta. Laukka on osoittautunut meille selvästi helpommaksi, vaikka laukan käynnistyminen isoksi vähän töitä vaatiikin. Mutta sitten kun se rullaa, niin johan on helppoa lyhentää askelta ja koota, pelkällä istunnalla!

Ympyrällä ratsastimmekin kaikissa askellajeissa, ravissa ja laukassa paljon ympyrän pienennystä ja suurennusta sekä askellajin kokoamista. Suuntaa vaihdettiin ympyrä leikkaa -tiellä, joka oli sekin hyvää jumppaa. Käynnissä vielä lopuksi ratsastettiin voltit aina kohtaan, jossa ympyrä leikkaa pitkää sivua. Samanlaiset askeleet reitistä huolimatta oli tavoitteena, ja osin siihen päästiinkin. Sellaista tasaisuutta tuntumaan ja askelpituuteen en kyllä edelleenkään saavuttanut, vaikka ajoittain meno tuntui toisaalta jo tosi mukavaltakin.

...ja taas Fellini, heti neljän ja puolen vuoden jälkeen!

24.8.2016 - Anni - r. Fellini

Olin lentää hämmästyksestä takapuolelleni lukiessani hevoslistaa: minulle oli jaettu Fellini! Ihan vastahan sillä kerran ratsastin, helmikuussa 2012! Maanantaitunnillammehan se oli yhteen aikaan usein taitavan Marian alla, mutta minun kokemukseni siitä rajoittuvat tosiaan tuohon yhteen kertaan 4,5 vuotta sitten, ja hauskaa kyllä silloinkin opettajana oli Anni. En oikein tiennyt mitä odottaa, joten lähdin jälleen kerran avoimin mielin tunnille.

Fellini yllätti ensimmäisen kerran jo karsinassa. Se nimittäin näyttää kaukaa katsottuna lähestulkoon ponilta, mutta onkin yllättävän suuri ja raskastekoinen. Sillä on aika lyhyt käynti ja ravi, joka osoittautui vielä aika haastavaksi istua. Laukka sen sijaan on mukavan rullaavaa ja meille selvästi helpoin askellaji. Fellinin kanssa jatkoinkin samalla teemalla kuin Selmalla edellisellä viikolla eli pyrkien samanlaisiin askeliin käynnissä ja ravissa tiestä ja tehtävästä riippumatta.

Tehtiin suunnanmuutokset suorilla keskihalkaisijoilla, samoin toinen kentän pitkä sivu oli siirretty aidan vierestä sisemmälle liian märän pohjan vuoksi. Näistä oli paljon hyötyä Fellinin suoristamisessa. Epäilin jopa vapaan alkukäynnin jälkeen, että sillä on ohjat eriparia, niin eri kohdista otin luonnostaan ohjista kiinni! Sitten kun oli tehty muutama suora linja käynnissä ja niiden väliin selvät kulmat, niin yllättäen pidinkin jo samoista stoppareista kiinni. Fellinin kaula on kyllä aikamoista kumia, ja sen suoruuden kanssa sai olla todella tarkkana läpi koko tunnin.

Teimme pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta uralle, ja Anni vaati tällä kerralla hyvinkin jyrkät väistöt. Jos ei ehtinyt uralle asti, piti kuitenkin selvästi suoristaa ennen kulmaa eikä vaan antaa hevosen valua lyhyelle sivulle. Fellinille väistöt olivat selvästi aika helppoja sekä käynnissä että ravissa. Tosin vasemmalle piti vahtia, ettei takaosa lähtenyt johtamaan etenkään sen jälkeen, kun ruuna jo omasta mielestään tiesi tehtävän ja lähti ennakoimaan heti keskihalkaisijalle käännettyäni... Oikealle se taas jännittyi vähän, ja Anni huomautti aiheellisesti, ettei itse saa tulla väistön aikana kovaksi. Selvät avut siis väistöön lähdettäessä ja sitten ratsastajakin rentoutuu hevosen tehdessä oikein. Seuraava käsky tulee ihannetilanteessa vasta väistö lopetettaessa.

Aivan alkutunnista olin jo vähän vaipua epätoivoon Fellinin kanssa, mutta aika nopeasti löytyi ainakin jonkinlainen yhteinen sävel. Anninkin mielestä Fellini oli mennyt aika kivasti, ja olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen. Tekemistä kyllä olisi vielä etenkin tuon tasaisuuden kanssa, mutta ehkäpä jatkamme harjoituksia seuraavalla kerralla!

Taivutusväistöjä

15.8.2016 - Anni - t. Selma

Minulla oli este keskiviikoksi ja sattumalta minun paikkani maanantairyhmässä perineellä maanantaiksi, joten vaihdoimme päittäin tunteja. Ratsastin siis tutulla tunnilla, jonne oli helppo mennä vierailemaan. Ratsuksi sain saman, jolla vakituntilainen oli kautensa aloittanut, eli Selma-tamman. Sehän on hieno kokenut estehevonen, joka on kiltti kuin mikä. Taustansa vuoksi haasteena on saada Selma rennoksi myös koulukiemuroissa, ja tämän teeman parissa sain nytkin tehdä töitä.

Teimme läpi koko tunnin taivutusväistöjä käynnissä, siis avotaivutusta ja sulkutaivutusta alkukäynnistä alkaen. Selma jännittyi näistä kovin, etenkin sulkutaivutus oli sille vaikeaa. Kyllähän se taipui, mutta lyheni kovasti ja alkoi tepsuttaa, kun ei oikein tiennyt miten päin olisi jalkansa laittanut. Käynti oli muutoinkin haastavin askellaji, sitä oli siis todella vaikea saada tasaiseksi. Anni sanoikin koko ajan, että pitää pyrkiä samanlaisiin askeliin niin uralla kuin taivutuksessakin.

Laukassa tehtiin aika pitkä pätkä ympyrällä molempiin suuntiin ympyrään pienentäen ja laukkaa kooten. Laukassa Selma tuntuu olevan kovin herkkä istunnalle. Jos itse yhtään jarrutat, putoaa tamma helposti raviin. Toisaalta istunnalla saa laukkaa koottua todella makesti, jos vaan saa sen ensin riittävän eteenpäinpyrkiväksi. Laukka onnistui nyt huomattavasti paremmin kuin keväällä ensimmäistä kertaa Selmalla ratsastaessani, mutta vieläkin olisin vähän kaivannut edes ihan lyhyttä raippaa...

Ravia mentiin oikeastaan vain aivan tunnin lopussa, niin ikään ympyrällä ja välillä kooten. Tässä vaiheessa Selmalla oli sen verran menohaluja, että ymmärsin viimein ottaa narut käteen. Johan alkoi tuntumakin suuhun tasoittua: olin ratsastanut liian pitkällä ohjalla koko tunnin! Selma on viehättävä, mutta aika erikoinen yhdistelmä herkkyyttä ja vahvuutta. Tasapainon löytäminen näiden välillä ei ole ollenkaan yksinkertaista!

Uusi kausi, uudet kujeet

10.8.2015 - Anni - t. Mimmi

Maanantairyhmämme hajosi osin, joten sain viimein aikaiseksi kysyä tuntini vaihtoa aikaisempaan ajankohtaan. Olen usein maanantaisin jo valmiiksi todella väsynyt viikonlopun koiraharrastuksista, ja myöhäinen valvominen tunnin jälkeen vaikuttaa koko loppuviikkoon. Lopulta sain vaihdettua tuntini keskiviikolle Maijun ryhmään, jota seuraavat kaudet opettaa Särkilahden Anni. Annihan on tuttu Primukselta ennestään, hän on sijaistanut usein muita opettajia ja pitänyt jonkin verran vakituntejakin. Ryhmässä on kokeneita pitkään ratsastaneita kisakävijöitä, joten pääsin kivaan ja haastavaan seuraan.

Ennen tuntia vähän jännitti, että minkä hevosen saan nyt, kun Maiju ei ole jakamassa ratsuja. Lopputulokseen olin kovin tyytyäinen, sillä jatkoin siitä mihin juhannuksena jäin, nimittäin Mimmillä. Se taisi olla vielä vähän kuukauden mittaisissa lomatunnelmissa, koska oli edelleen hidas jalalle eikä niin kovin notkea, mutta eiköhän se nopeasti verry säännöllisten töiden alettua.

Meillä ei ollut puhettakaan mistään kevyesti kesän jälkeen -tunnista, vaan ryhdyttiin heti kunnolla töihin. Jo kevyessä ravissa Anni vaati, ettei Mimmi saa lompsotella menemään ja rojahtaa etupainoiseksi. Niinpä koko tunnin ajan keskityin aika paljon nimenomaan kokoamiseen, niskan nostamiseen ja siihen, että Mimmi muistaisi hinata takajalkansa pitkältä takaa rungon alle. Tunti lähti hyvin käyntiin kaikissa askellajeissa, jopa se laukka vasempaan oli aika kelvollista.

Käynnissä tehtiin paljon taivutusväistöjä uralla, sekä avotaivutusta että sulkutaivutusta. Näissäkin piti huolehtia siitä, ettei Mimmi venähtänyt. Sulkutaivutus oli oikealle selvästi haastavampaa kuin vasemmalle, ja kaiken kaikkiaan tamma oli tosiaan aika kankea. Saatiin kuitenkin ihan hyviä pätkiä aikaiseksi, vaikka rentoutta taipuneella hevosella pitäisikin olla vielä paljon enemmän. Toki omassakin tekemisessä oli vähän toivomisen varaa, sillä ratsastustaukoa oli pitkälti toista kuukautta. Mimmi oli kokonaisuudessaan oikein kiva ja suht tasainen, mitään kommervenkkejä tähänkään tuntiin se ei aiheuttanut. Tästä on hyvä jatkaa uuteen kauteen!

Kevätkauden ensimmäinen tunti

22.6.2016 - Lotta - t. Mimmi

Niinhän siinä sitten kävi, että tavoilleni uskollisena jätin rästitunnin ratsastamisen viime tippaan, vaikka aikaa olisi kyllä ollut: kauden viimeinen tunti oli nimittäin rästi kauden ensimmäisestä tunnista. Tällä kerralla pääsin Lotan opetukseen ja jatkoin edelleen Mimmillä. Sain todella hyviä ja taas vähän uudenlaisia neuvoja tamman ratsastamiseen. Vaatii vielä paljon lisää harjoittelua, mutta luulen saaneeni ideasta kiinni.

Tunnin pääteemana oli pohkeenväistöt, joita tehtiin kuten joskus Maijun tunnilla: käännettiin ensin normaalisti diagonaalille, jossa sitten suoralla hevosella siirrettiin takapäätä sisään väistöön. Minä keskityin lopulta lähinnä kokoamiseen ja ravin laatuun. Vielä alkuveryttelyssä Mimmi sai mennä reippaasti isolla askeleella, ja Lotta vaati erityisesti siinä vaikeassa vasemmassa kierroksessa meiltä selvän kolmitahtisen ja rullaavan laukan. Pääohje oli koko ajan se, että Mimmi ei saa pureutua ohjaan, joten läpi tunnin yritin ratsastaa Mimmiä suoraksi ja saada tuntumaa molempiin ohjiin.

Lotta korosti paljon diagonaaliapujen merkitystä, mitä en ollut aiemmin tullut oikein ajatelleeksikaan. Alussa kun tehtiin kulmiin voltteja, tuli ehkä enemmän ajateltua vain toisen puolen apuja. Diagonaaliajatuksesta oli paljon hyötyä erityisesti silloin, kun lopputunnista tultiin pitkällä sivulla uran sisäpuolelle. Kun hevoset oli suorat, sai tehdä raviväistön uralle. Minä ratsastin paljon vain suoria linjoja, ja sainkin selvää parannusta aikaiseksi. Yllättäen tästä ravista myös se väistö uralle oli aika helppo... Kyllä ne väistöt käynnissä keskihalkaisijallekin onnistuivat kohtuullisesti, mutta rehellisemmin suora hevonen kyllä helpotti tehtävää melkoisesti!

Mimmi oli jälleen todella rento, eikä se välittänyt aidan takana olevasta toisesta ryhmästäkään mitään. Teimme jopa laukkatyöskentelyä väliaitojen päädyssä ympyrällä. Ilmeisesti onnistuin tarjoamaan Mimmille ajattelemisen aihetta samoin kuin Lotta minulle, joten meidän molempien piti keskittyä omaan tekemiseemme ulkoisten häiriötekijöiden sijasta. Niinpä tähän tuntiin oli hyvä päättää kevätkauden ratsastukset, elokuun toisella viikolla jatketaan taas!

Viimeinen maanantaitunti

20.6.2016 - Eeva - t. Mimmi

Kauden viimeisen maanantaitunnin kanssa samaan aikaan oli edelleen myös kesäkursseja, ja Maiju oli opettamassa liinakurssilla. Niinpä tuntimme piti Eeva, jonka opetuksessa en ollutkaan aiemmin ollut. Eeva piti todella hyvän ja tehokkaan tunnin, taidettiin juuri ja juuri kierros kävellä pitkin ohjin!

Kun Eeva kysyi, mitä haluaisimme tehdä, tuli ehdotuksia taivutusväistöistä. Niinpä teimme sovellettua kuviota jostain vaativan koulun ohjelmasta, eli avotaivutusta, joka vaihtuu voltilla/ympyrällä sulkutaivutukseksi. Koska olimme kentällä, jossa ura on lähempänä neliötä  kuin pitkää koulurataa, ratsastimme toisen pitkän sivun avotaivutusta, pyöristimme päädyn ympyränpuolikkaaksi ja jatkoimme sitten toisen pitkän sivun sulkutaivutusta.

Tätä teimme siis käytännössä heti alkuveryttelystä alkaen ensin käynnissä toiseen suuntaan. Sitten jumpattiin hevosia aika pitkään keskiympyrällä. Mimmi teki käyntitaivutukset aika hyvin, mutta tuntui ympyrällä tahmealta. Tunti oli tammalle päivän kolmas, mutta sitä enemmän taisi vauhtia hyydyttää helle. Eeva antoi hyvän ohjeen huomatuttaa raipalla kevyesti muutaman nopean kerran peräkkäin, jolla oli selvästi tehokkaampi vaikutus kuin yksittäisellä kosketuksella. Mimmi oli oikein hyvä, vaikka Eeva sanoikin, että se saattaa tuntua selkään vielä hitaalta. Hän myös totesi, että Mimmi on herkäksi hevoseksi yllättävänkin hidas jalalle, niin kuin se onkin.

Sitten Eeva katsoi taivutukset ravissa, ensin vasemmalle. Tämä tuntui olevan paljon vaikeampi suunta Mimmille. Avotaivutus vielä sujui, mutta sulku oli jännittynyttä ja vauhti tuppasi vähän kiihtymään. Oikealle kokeiltiin myös ensin muutama kerta käynnissä ja sitten ravissa. Tämä sujui Mimmin kanssa paljon paremmin, eli saimme myös onnistunutta ja suht rentoa sulkutaivutusta aikaiseksi.

Mimmi oli koko tunnin tosi smooth, keskittyi hyvin töihinsä. Viereinen ryhmä oli maastossa, joten häiriötekijöitäkään ei kyllä ollut. Vaikka sulkutaivutus vasemmalle tuottikin vähän tuskaa, olen silti kokonaisuutena hyvin tyytyväinen tuntiin. Alan viimein löytää Mimmin kanssa vähän tekemisen meininkiä!

Tämän tunnin myötä hyvästelin myös maantantairatsastukset ainakin toistaiseksi, sillä syksyllä aloitan uudessa ryhmässä. Koiraharrastusten vuoksi olen usein jo valmiiksi maanantaina väsynyt, ja koska väistämättä tunnin jälkeen tulee valvottua, lähtee työviikko väkisinkin vähän huonosti liikkeelle. Onnistuin vaihtamaan keskiviikolle tuntia aikaisempaan ajankohtaan ja pääsen oikein mukavaan ja sopivan haastavaan seuraan. Opettajana on tässäkin ensi kaudella Anni, joka sijaistaa Maijua.

Nappiin meni!

13.6.2016 - Maiju - r. David

Laukanvaihdot jatkuivat muutaman viikon takaisen taisteluparini Davidin kanssa. Maiju sanoi pohtineensa hevosia jakaessaan, että enkös minä ole mennyt Davidilla. No meninhän minä kuukausi sitten ja olin pihalla kuin lumiukko. Maijun mukaan David on huumorintajuinen hevonen, joka kokeilee kaikkia pikku jippoja, jos vaan ratsastaja ei ole päättäväinen. Kertasin täältä blogista ennen tuntia omat huomioni tuosta enemmän tai vähemmän pieleen menneestä ratsastuskerrasta. Osaltaan se varmasti auttoi, sillä tunti meni aikalailla nappiin.

Osasin nyt hipsutella Davidin kanssa ensimmäisen puolikkaan tunnista riittävän lyhyillä askelilla ja hitaalla tempolla. Pidin sen suorana suoralla, ratsastin jopa tahallisesti pitkiä sivuja uran sisäpuolella. Volteilla, joita tehtiin omaan tahtiin alkukäynnissä, taivutin sitten senkin edestä. Yritin muistaa myös myödätä riittävän reilusti heti, kun David taipui ja antoi itse periksi. Se säilyikin kivan kevyenä läpi koko tunnin.
Volteilta siirrytiin tekemään avotaivutusta jokaisella sivulla. Hevoset siis vain suoristettiin ennen kulmaa, mutta asetusta ei lopetettu missään vaiheessa. Tämä harjoitus sopi meille todella loistavasti, ja tässäkin tein osan avoista uran sisäpuolella. Näin Davidin oli ihan pakko kuunnella molempia pohkeita, eikä se saanut nojata aitaan. Samoin alkuravin pari ympyrä leikkaa -tietä pakottivat ruunan kuulolle.

Hitaasti ja lyhyillä askelilla ratsastaminen alkutunnista kysyy kyllä kärsivällisyyttä, kun yleensä pyritään aina vaan reippaasti eteen. Davidin kanssa ongelma on enemmän se, ettei se tule liian vahvaksi, moottoria kun löytyy. Kun siirryttiin ympyrälle jumppaamaan hevosia ravissa ja laukassa, jouduin Maijun ohjeiden mukaan ihan säännöllisesti oikaisemaan päätyessäni aina tientukoksi. Näin minun ei kuitenkaan tarvinnut ratsastaa vielä Davidia eteen, vaan se sai vertyä rauhassa. Laukka vasempaan tulikin aika kivaksi pitkän työskentelypätkän aikana. Sekä ravissa että käynnissä sai kuitenkin olla tosi tarkkana, ettei se päädyssä valahtanut kulmiin kohti aitaa ulkopohjetta vasten.

Sitten siirryttiin tekemään vaihtoja askeleessa diagonaalilla. Koska oltiin laukattu vain vasemmalle, tehtiin nyt ensin tarpeellinen määrä pieniä laukkaympyröitä pääryssä oikeaan. Sitten huolellisen kulman jälkeen katse kohti Maijun targetiksi asettamaa kahden aidantolpan väliä ja pidäte-siirto-vaihto. Laukanvaihdothan on Davidille helppoa kuin heinänteko, ja se esittelee niitä enemmän kuin mielellään. Vaihto ei siis niinkään ole ongelma, vaan laukan laatu sekä hevosen hallinta ennen ja jälkeen vaihdon.
Ensimmäisellä kerralla oikeasta vasempaan en ollut aivan hereillä, ja vaikka vaihto tulikin pyynnöstäni, David vähän karkasi kulmaan ja minä sorruin vetämään. Seuraavilla kerroilla ruuna oli paremmin ohjan ja pohkeen välissä, ja muistin jo kulmassa myödätä, mikä silminnähden aina rentoutti Davidin ja hillitsi vauhtiakin.
Vasemmasta oikeaan David vähän alkoi ennakoida. Se vaihtoi jo siitä, kun vaihdoin pohkeet, eli en siis ehtinyt antaa varsinaista vaihtoapua. Päätinkin sitten vaihtaa jo heti diagonaalin alussa, mikä toimikin hyvin. Sain vaihdon juuri silloin kuin halusin, eikä hevonen päässyt tekemään päätöstä vaihdosta itse.

David oli siis aivan erilainen David kuin kuukausi sitten. Hieno hevonen kerrassaan, mutta ei kyllä helppo! Se on niin ristiriitainen, kun on iso ja reipas ja pieniliikkeinen ja vahva yhtä aikaa. Nyt kuitenkin onnistuimme hyvin, ja molemmilla oli kivaa!

Laukanvaihtoja ravin kautta ja lennossa

6.6.2016 - Maiju - t. Mimmi

Olin ihan varma, että vaikka missasin yhden viikon työkiireiden vuoksi, saisin jatkaa Hiskillä. Minulla oli kuitenkin pieneltä lomalta palannut Mimmi. Onnistuin missaamaan myös juuri sen tunnin, jolla tehtiin niitä siksak-sulkuja, ja nyt Maiju oli jo suunnitellut meille uuden aiheen: laukanvaihdot. Niitä piti ensin tehdän vain ravin kautta, mutta lopulta tehtiin molempiin suuntiin ihan askeleessakin.

Aluksi kuitenkin veryteltiin kevyessä ravissa tehden jokaiseen kulmaan isot voltit, lähes ympyrät, alkutunti kun oli. Maiju muistutti heti alkutunnista, että kun viereinen ura lähtee liikkeelle, niin voin tehdä väliaidoilla avotaivutusta. Mimmi oli kuitenkin koko tunnin kovin smooth, singahti vain kerran, ja silloinkin siksi, että unohdin kokonaan sen voivan singahtaa, kun se tuntui niin kivalta! Alkulaukka vasempaan oli aika hyvää ja rentoa myös, vaikka se on meille selvästi se vaikeampi suunta laukassa.

Keskellä kenttää oli kaksi tötsää, joiden välistä ratsastettiin ravissa radan poikki. Maiju vahtasi aidan takana, että hevoset olivat suoria eivätkä mutkitelleet ennen uralle kääntämistä. Suunnan tai valita itse, minä jumppasin ehkä aavistuksen verran enemmän oikeassa kierroksessa hakien tukea ulko-ohjalle. Mimmi teki tätä aika letkeästi, kun vain muisti pitää ne ulkoavut mukana ja myödätä aina jo kulmassa.

Laukassa vasemmalle tehtiin hetki pelkkää puolikasta kenttää siten, että saatiin tötsiltä reitti laukassa takaisin uralle kuntoon. Sitten vaihdettiin oikeaan kierrokseen, ja tultiin laukassa tötsien väliin, jossa ravisiirtyminen ja vasemmalle. Seuraavaksi laukanvaihto ravin kautta: suora hevonen läpi koko tehtävän, selvät avut. Laukka sai olla aika koottua, jotta ravi oli heti ensimmäisestä askeleesta hallittua. Mimmille tämä tehtävä tuntui tosi helpolta, ja ehdin hyvin miettiä ja toteuttaa kaikki avut ilmeisen oikea-aikaisesti. Sitten tehtiin vaihto askeleessa. Mimmi teki oikeasta vasempaan aika voimakkaita vaihtoja, mutta se teki jokaisella kerralla ja vaihtoi minun avuistani. Vasemmasta oikeaan oli vaikeampaa, koska en saanut vasenta laukkaa ennen vaihtoa niin hyväksi kuin oikeaa. Kerran vaihto oli tosi hyvä ja rytmikäs, mutta tuli myöhässä apuihini nähden. Muillakin kerroilla kyllä vaihtoi, mutta vähän alkoi kerätä kierroksia. Mutta aivan kuiten toiseenkin suuntaan, tamma rentoutui heti, kun vaihdon jälkeen vain myötäsi.

Tunnin päätteeksi Maiju selitti, että hevosten pienestä innostumisesta ei pidä häkeltyä. Ratsastajan tehtävä on nollata ja unohtaa tilanne samantien ja jatkaa ratsastusta. Kun tekee vähän vaativampia tehtäviä vähän vaativimmilla urheiluhevosilla, ne väkisinkin vähän virittyvät. Tämä on usein ammattilaisten keskuudessa vain toivottavaa. Jos haluaa ottaa varman päälle, pitää ratsastaa vaatimattomammalla tasolla, kevyttä ravia ja kiemurauria. Maiju piti mielestäni oikein kivan, vähän erilaisen tunnin - vaikka ainahan ne kivoja on. Olin kovin tyytyväinen Mimmiin ja yhteistyöhömme, vaikka parannettavaakin erityisesti vasemman laukan kokoamisessa jäi.

Hallitusti Hiskillä

23.5.2016 - Maiju - r. Hiski

Kanki- ja sulkutreenit Hiskillä jatkuivat nyt selkeästi mallikkaammin kuin ensimmäisellä kerralla. Hiski on kyllä jo näiden kolmen tunnin aikana noussut ihan suosikikseni; siinä on jotain niin samaa kuin Foxyssa! Se on minun makuuni sopivan rohkeasti ratsastettava ja sopivasti reagoiva. Lottakin ohi kävellessään kysyi noustessani selkään, että vieläkö olen in laav - oli hänkin jo huomannut minun tykästyneen ruunaan!

Sateisen sään vuoksi kenttä oli osin vähän pehmeä, joten alusta asti toinen pitkä sivu oli siirretty muutamalla tötteröllä selvästi aidan vierestä sivuun. Siinä sai olla tarkkana, ettei hevonen valunut ulos. Alkuveryttely mentiin lähes kokonaan uran sisäpuolella muuallakin. Käynnissä tehtiin väistöjä uralta sisään, ravissa temponmuutoksia pitkillä sivuilla. Ajatuksena oli taas vähän herkistellä hevosia ja saada pohkeet läpi sulkutaivutuksia varten. Itse piti tunnustella, miten paljon ravia voi lisätä ilman, että paketti kokonaan hajoaa. Hiski tuntui aika reippaalta, joten kamalasti en sitä enää eteen ratsastanut, pikemminkin päin vastoin.

Pääty-ympyrällä jouduttiin taas hetki kertaamaan reittiä, kun ainakin minä täysin unohdin, ettei sinne toiselle pitkälle sivulle pitänyt pehmeyden vuoksi mennä... Mutta sitten kun päästiin vauhtiin, niin laukkatyöskentelykin sujui ihan kivasti vasemmalle sekä ympyrällä että koko uralla. Hiskillä on kiva laukka, ja sain sen nyt tosi hyvin kulmiin kaikissa askellajeissa. Erityisesti laukkakulmiin olin supertyytyväinen.

Sulkuja mentiin siten, että aina pitkän sivun alkuun tehtiin tiukka voltti, josta jatkettiin hieman avotaivutusmaisesti ensin hetki pitkän sivun suuntaisesti. Siitä sitten sulkua keskihalkaisijalle. Hiski teki hienosti voltit ja avonkin, mutta sulun alussa jouduttiin aina vähän ensin keskustelemaan, ennen kuin loksahti kohdalleen. Sain kyllä aina korjattua, mutta jostain syystä alku oli läpi tunnin todella vaikeaa. Emme tehneet tällä kerralla sulkuja kuin oikealle, joten en sitten tiedä olisiko luonnostaan helpompi suunta ollut vasemmalle.

Lopuksi vielä laukattiin koko uraa oikealle, ja vau mitä laukkaa Hiskistä löytyi! Maijukin oikein innostui ja vaati vielä lisää, vaikka Hiski oli sitä mieltä että alkaa riittää: se teki oma-aloitteisia vaihtoja päästäkseen vähän helpommalla. Niin makean tuntuista oli, etten olisi millään raaskinut lopettaa. Vaikka suluissa oli vähän haasteita, niin tosi hyvä mieli jäi tunnista. Hallittua menoa alusta loppuun asti minun avuillani ja reitilläni!

Säätöä

16.5.2016 - Maiju - r. Hiski

Palasimme sulkutaivutusten maailmaan ja samalla yllättäen myös kankisuitsitukseen. Tunnin alusta menikin hieman aikaa siihen, että Maiju kertasi vähän kankisuitsien tarkoitusta ja käyttöä. Nehän astuvat mukaan helppo A -tasolta, jolloin vaaditaan jo enemmän kokoamisastetta. Ihan kaikilla hevosilla ei ole omia kankisuitsija, joten samalla tuli tarkistettua jokaisen hevosen säädöt.

Ihana Hiski tuntui yllättäen vähän vahvemmalta kangilla kuin nivelillä. Nivelillä se oli jotenkin helpompi saada lopettamaan kuolaimeen nojaaminen, kun taas kankikuolaimeen se nojasi enemmän.

No, alkuveryttely oli pitkä, ja siinä ehti vähän tutustua lisää Hiskiin. Aluksi tehtiin käynnissä nopeita pohkeenväistöjä uralla, useita pitkän sivun aikana. Tarkoitus oli taas herkistellä hevosia ja ylläpitää sama tahti. Maiju vaati, että hevonen liikuttaa jalkojaan ihan samassa tahdissa oli se sitten suorassa tai väistössä. Aika helposti hevoset hidastavat väistössä. Hiskille sai kyllä aika selvästi kertoa, että mitä pohjetta pitäisi nyt kuunnella, mutta kun pohkeen sai läpi, niin väistöt sujuivat ihan hyvin ja hyvässä tahdissa.

Ravia ja laukkaa mentiin pitkään suurella keskiympyrällä, johon Maiju ei oikein ollut tyytyväinen. En tiedä miksi meidän ryhmänä on ollut nyt niin kovin vaikea pitää kunnon etäisyydet ja ratsastaa oikealla reitillä.

Kankien säädöstä ja alkuveryttelyn venähtämisestä johtuen ei ehditty tehdä sulkutaivutuksia uralla kuin toiseen suuntaan, oikealle. Sulku oli Hiskillä aika hankalan tuntuista. Tai kyllä se sitten lopulta ihan kohtuullisesti meni, mutta aina taivutuksen alussa joutui aika pitkään hakemaan oikeita apuja toistemme ymmärtämiseksi.

Alkuveryttelyn jälkeen jätin turvaliivin pois, kun Hiski tuntui niin tasaiselta ja oli lisäksi todella kuuma. Eikös sitten laukassa vasempaan otettu samanlaiset lähdöt kuin mitä Akulla olen tehnyt! Ilmeisesti siellä joku toinenkin hevonen oli aiemmin vähän pyrähtänyt, joten mikä lie siellä maneesin viereisessä metsässä vaani. No, pyrähdykseen ei mennyt kuin pitkä sivu, ja pienen ravailun jälkeen päästiin vielä laukkailemaankin ihan normaalisti koko uralla. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta vähän jäi kaikesta säädöstä johtuen sellainen fiilis, ettei ihan ehditty kunnolla ratsastaa Hiskin kanssa sulkutaivutustehtävää läpi. No, harjoitukset jatkuvat toivottavasti ensi viikolla!

Neljäs velikulta

9.5.2016 - Maiju - r. Hiski

Kun hevosesittelyillassa viime perjantaina kuulin, että vapuksi tallille saapunut uusi hevonen Hiski on Savijärven kasvatti ja Arioson jälkeläinen, aloin heti vähän haaveilla pääseväni tämän tulokkaan selkään. Hiski eli SG His Fairly on siis suuren suosikkini, jo edesmenneen Foxyn puoliveli. Myös jo edesmennyt Darioso sekä viime viikon ratsuni David kuuluvat samaan Savijärven veljessarjaan. Foxylla ratsastin aikoinaan lähes parikymmentä tuntia, ja suru oli suuri kun se myytiin ja lopulta jouduttiin lopettamaan jalkaongelmien vuoksi. Foxyn luonne oli puhdasta kultaa tallissa, ja siinä mielessä David on kyllä hyvin samankaltainen. Foxy oli tullessaan vain viisivuotias, ja varmaankin sen vuoksi vähän temperamenttisempi selästä käsin.

Se on jännä, miten jotkut hevoset vaan tuntuvat omilta heti, kun istuu selkään. Yleensä uusilla ratsuilla olen vähän arka, mutta joidenkin kanssa natsaa samantien. Foxy oli tällainen, samoin Aku viime syksynä, ja nyt Foxyn veli Hiski.

Hiski on selästä käsin aika suuren tuntuinen, pitkäkaulainen ja luonnostaan aika matalamuotoinen. Se jäisi mielellään vähän nojaamaan ohjaan, joten itse saa olla tarkkana, ettei jää kannattelemaan päätä. Oikeassa ohjassa ruuna olisi roikkunut vielä vasentakin mielummin, tämä tuntui erityisesti muutoin hienolaatuisessa käynnissä. Hiski kyllä korjasi hienosti, kun muisti vaan välillä ratsastaa jalalla kohti ohjaa ja myödätä heti perään. Kikan Akulle antama ohje toimi: aina kun tekee mieli vetää, myötää ensin!

Teimme ensin käyntiä molempiin suuntiin hetki uran sisäpuolella, jotta hevoset eivät nojaisi aitaan. Siitä sitten väistätettiin jyrkästi uralle ja siirryttiin raviin suurelle keskiympyrälle. Siinä työstettiin ravia ja laukkaa aika pitkään. Tämä sujui meiltä Hiskin kanssa aika kivasti. Keskityin riittävän reippaaseen tempoon ja muistuttelin aina välillä kevyellä raippakosketuksella takajaloista, jolloin etuosakin aina keveni käsiintuntuvasti. Käynti ja laukka tuntuivat Hiskille helpommalta kuin ravi, vaikka sitäkin kyllä sai ratsastamalla parannettua. Laukka varsinkin sillä oli tosi kivan tuntuista, ja tavoistani poiketen uskalsin jopa ratsastaa sitä reilusti.

Pienen käyntipätkän jälkeen ratsastettiin aina laitumen puoleiselta pitkältä sivulta radan poikki ja tehtiin ensin käynnissä tötsien välissä "melkeinpysähdys" eli selvä puolipidäte. Pysähdyksestä tämän erottaa se, että ratsastaja myötää nopeammin, jolloin hevonen ei ehdi täysin pysähtyä. Tässä tavoiteltiin sitä, että käynnin rytmi säilyisi ennen ja jälkeen. Vastakkaisella pitkällä sivulla sai itse valita kumpaan suuntaan kääntyi. Me käännyimme lähes poikkeuksetta oikeaan, joka tuntui vaativan vasenta kierrosta enemmän työstöä.

Sitten vaihdettiin tehtävää niin, että tötsien välissä tehtiinkin ravisiirtyminen. Maiju halusi kunnon ravia heti ensimmäisestä eikä vasta viidennestä askeleesta, joten ainakin meillä tehtävä vaati muutaman toiston ja huomautuksen, että heti pitää ravata eikä vasta juuri ennen kulmaa. Hiskistä tuli tässä tehtävässä kuitenkin aika kiva, kun käyntiäkin saatiin vähän padottua siirtymistä silmälläpitäen. Kun ravi sujui, tultiin muutaman kerran ravissa ja tehtiin tötsiltä ravivoltti oikealle niin, että puolessa välissä oleva tötsä jäi voltin ulkopuolelle. Suurta Hiskiä sai ihan tosissaan kääntää ulkoavuilla, mutta kyllä se voltille mahtui.

Lopuksi tultiin edelleen käynnissä, mutta tötsien välistä nostettiinkin laukka ja tehtiin laukkavoltti kuten edellä, ja tötsien välissä keskihalkaisijalla siirryttiin käyntiin. Maiju kuvasi hyvin, että vatsalihasten pitää tässä olla kuin tiiliskivet! Vaadittiin aika koottua ja viritettyä käyntiä, koottua laukkaa ja hyvää valmistelua, että käynti tuli tötsien välissä. Meille meni nostokin pari kertaa pipariksi, jolloin olisin saanut reagoida Hiskin omaan tahtoon vähän nopeammin. Lopulta kuitenkin onnistuttiin tehtävässä ihan kokonaisuudessaankin ihan hyvin.

Lopuksi vielä ratsastettiin hevoset rentoon raviin ympyrällä, kunnolla eteen ja alas, josta siirryttiin käyntiin ja käytiin kiertämässä vielä tarhat Hiski kärkihevosena. Sielläkin se katseli varsin uteliaana pää pystyssä, mutta käveli rauhallisesti kummemmin hötkyilemättä. Karsinassa se oli kiltti, uteliaskin, muttei aivan niin seurallinen kuin Foxy tai David. Hikien peseminen sienellä vähän ällötti, mutta siitäkin selvittiin. Hieno Hiski, toivottavasti saan nauttia siitä lisää!

Pihalla kuin lumiukko

2.5.2016 - Maiju - r. David

Maiju olikin vaihtanut minulle omien sanojensa mukaan vähän ruunavoimaa, joten pääsin pitkästä aikaa taas Davidin kyytiin. Tämä hieno suomalaisruuna on jotenkin kiehtonut minua jo pitkään, mutten ole jostain syystä ratsastanut sillä kuin muutaman hajanaisen kerran. Niinpä jouduin nytkin aloittamaan aivan alusta, ja olinkin alussa pihalla kuin lumiukko.

Maiju antoi kyllä hyvät ohjeet. David on pitkä hevonen, eikä sillä ole koostaan huolimatta kovin laajat liikkeet. Niinpä sitä pitää ratsastaa ensin hyvin rauhallisessa tempossa, jotta ruuna ehtii keräillä takajalkansa mukaan. Suoruus on vielä tavallistakin tärkeämpää, tosin sitten volteilla, joita alkuveryttelyksi teimme jokaiseen kulmaan, sai taivuttaa senkin edestä. Jäin liikaa kiinni suoruuteen, enkä ymmärtänyt ensin, miten valtavan paljon Davidia pitää pyytää asettumaan ja taipumaan.

Ravi uralla lähti ihan hyvin liikkeelle, mutta kun vasemmassa kierroksessa kokoonnuimme pääty-ympyrälle, olin pulassa. En saanut Davidia kunnolla ympyrän kaarelle, vaan se punkesi väkisin vasten vasenta pohjetta. Lopulta otimme hevoset takaisin käyntiin, ja Maiju tuli maasta käsin näyttämään, miten selvät ja vahvat avut minun pitää Davidille sekä jalalla että raipalla antaa. Kun näin, miten isosti David oikeaan apuun reagoi, alkoi homma toimia. Sain kyllä olla koko ajan hereillä ja testata, että ihan tosiaan saan ruunan väistämään takaosaa ulos niin halutessani. Toisaalta - luonnollisesti etenkin oikeassa kierroksessa - David ajautui helposti myös ulos kulmiin. Se piti siis pitää hyvin kirjaimellisesti ohjan ja pohkeen välissä.

Ensimmäinen laukannosto meni pipariksi, vaikka tiesin odottaa sen olevan hankala - tai ehkä juuri siksi. No, Davidille piti vain kerran kertoa, että sopiiko moinen niskurointi, ja sen jälkeen laukannostotkin olivat helppoja suunnasta riippumatta. Laukkaa olisin etenkin lopputunnista oikeaan saanut ratsastaa vähän enemmän eteen, mutta David tuntui niin viritetyltä, että otin vähän varman päälle. Pelkäsin, että se tulee niin vahvaksi, etten saa sitä enää takaisin.

Sulkutaivutus diagonaalilla vasemmalle onnistui aika kivasti. Maltoin valmistella rauhassa avotaivutuksella uralla, josta lähdettiin loivasti kohti keskihalkaisijaa. Ilmeisesti oltiin jo sen verran jumpattu ympyrällä, että taipuminen oli nyt suurelle ruunalle helpompaa.

Tunti oli hyvin kaksijakoinen, mutta onneksi näin päin: alussa oli todella vaikeaa, mutta lopussa David oli jo kovin kevyt. Se ei myöskään esittänyt mitään iloisia kevätjuhlaliikkeitä, joten työntäyteinen tunti, molemmilla!

Aseta, taivuta, myötää, suorista, aseta, taivuta, myötää, suorista...

25.4.2016 - Hanna - t. Mimmi

Maijun lomaillessa tuntimme piti Hanna. Meitä ei ollut kuin neljä, ja jatkoimme kaikki kangilla.
Aivan aluksi Hanna pistikin meidät harjoittelemaan vain ohjien ottamista käteen. Tavoitteena oli oppia tuntemaan nivel- ja kankiohja sekä niiden erot kädessä, jolloin tunnin aikana ei tarvitsisi keskittyä enää ohjiin. Onneksi yleensä näissä tallin suitsissa kankiohja on sileä nahkaohja, kun taas nivelessä on kangasohja.

Jo alkuveryttelyssä kiinnitettiin erityisen paljon huomiota kääntämiseen, ja samalla teemalla jatkettiin koko tunti. Hanna jakoi meidät niin, että aina kaksi ratsukkoa teki vain puolikasta uraa eli käytännössä neliötä  neljäsosamaneesissa. Hän itse seisoi Mimmin turvana keskellä, mutta kuten koko tunnin ajan Mimmi oli nyt todella rento ja aivan minun mukanani. Vain kerran laukkatehtävässä se vähän koitti karata Hannaa ja lannankeräystä, mutta sain sen ihme kyllä aika nopeasti unohtamaan lantakihvelin.

Neljäsosauralla tehtiin käyntiä ja ravia eli kulmia. Siinä ei juuri muuta ehtinytkään kuin suoristaa, asettaa, taivuttaa, myödätä, suoristaa... Mimmi oli ravissa aika kiva, letkeä. Tein kuitenkin sen virheen, että luovuin lyhyestä raipastani, mikä kostautui etenkin laukassa vasempaan. Se on Mimmille selvästi vaikeampi suunta, enkä oikein saanut laukkaa rullaaman siinä. Laukkaa teimme vasempaan eniten sellaisella ympyrän ja voltin välimuodolla uran keskellä eli piti olla irti laidoista joka reunalla. Oikeaan laukkasimme myös uralla, ja siinä sainkin Mimmin laukkaan paremman rytmin. Hanna sanoi, että muoto on hyvä, siitä ei tarvitse olla huolissaan, mutta enemmän laukkaamalla laukasta tuli pyörivämpää. Mimmi oli tässä vaiheessa oikein kiva, ja pääsimme tosiaan aivan ongelmitta laukkaamaan koko uralla, vaikka viereiselläkin uralla työskenneltiin vielä täysillä.

Ensi kerralla sitten kunnon raippa mukaan, varsinkin kun oma pari viikkoa kadoksissa ollut raippani oli tunnin aikana ilmestynyt satulahuoneen hyllylle. Tunti jäi kyllä lainaraipallakin selvästi plussan puolelle, eikä meillä varmaan näin harmoonista tuntia Mimmin kanssa ole aiemmin ollutkaan.

Metsäpolulla ja maneesissa

18.4.2016 - Maiju - t. Mimmi

Jatkoin Mimmillä, ja nyt meillä oli ihan virallisestikin kankitunti. Tamma oli jälleen edellisellä tunnilla, joten sain sen hyvin veryteltynä. Molemmat ryhmät ratsastivat varsinaisen tunnin sisällä, mutta Maiju halusi tehdä yhteisen alkukäynnin metsäpolulla. Mimmi joutui jonon viimeiseksi, koska se pelkää takanatulevien ääniä. Maiju myös käveli tamman rinnalla koko matkan aluksi taluttaen. Sain ratsastaa Mimmiä koko ajan ihan lyhyellä ohjalla ja peräänannossa, jotta se keskittyisi vain ratsastajan ohjeisiin. Ratsastajan epäilyksestä huolimatta alkukäynti polulla sujui oikein hyvin niin Mimmiltä kuin muiltakin hevosilta.

Tunnin jännittävin osa oli siis ohi jo heti alkukäynnin jälkeen, ja lopputunti sujuikin sitten aika kivasti. Tehtiin alkuveryttelyssä ravin lisäksi heti koko laukkatyökin ympyröillä. Oikea laukka sujui hyvin, ja sen jälkeinen ravi oli ihan tosi hyvää. Sitä olisi voinut fiilistellä pidempäänkin! Vasempaan laukkaan oli selvästi vaikeampi saada tasaista rytmiä, eikä se rullannut sujuvasti. Niinpä ravikaan ei vasempaan ollut aivan yhtä laadukasta.

Mimmi oli kuitenkin aika rento, ja pääsin sen kanssa hyvin aivan väliaidoillekin asti. Uralla se kulki rentona ja pyöreänä, mutta valitettavasti se jännittyi pahasti diagonaalisuluissa. Vielä pitkän sivun alkuun tehdyllä voiltilla se kulki aivan mukanani, mutta liekö tehtävä sitten tuonut jotain extrapuristusta ratsastajallekin, kun itse taivutuksessa vasemmalle Mimmin muoto hukkui. Taivutuksen sinällään tamma teki ihan hyvin.

Tunnista jäi kuitenkin kokonaisuudessaan ihan hyvä mieli, sillä Mimmi kulki koko tunnin suurempia säpsyilemättä. Jonkinlainen onnistuminen siis jo sekin, että sain tamman keskittymään täysillä itseeni. Plussan puolelle lasken myös sen, että pidin koko tunnin ohjia eri tavalla kuin mihin olen aikaisemmin tottunut, enkä silti sotkeentunut: kankiohja kulki vain keskisormen ympäri, jolloin kangen hallinta paranee, kun se ei tule kädestä ulos nivelohjan kanssa samassa nipussa.

Mimmi ja maneesin möröt

11.4.2016 - Maiju - t. Mimmi

Tamma vaihtui toiseen. Edellinen tunti harjoitteli kankisuitsilla, ja sain jatkaa niillä. Siirryimme kentältä maneesiin, jossa ei muita ryhmämme lisäksi ollutkaan. Alku sujui hyvin, Mimmi oli rento ja ravasi kivasti koko maneesissa.

Sitten kokoonnuimme laukkaamaan keskiympyrälle, josta kohta runsaan lantamäärän vuoksi siirryimme kellon alle päätyyn. Sekin sujui aluksi hyvin, mutta sitten Mimmin mielestä lantaa ympyrältä keräämään tullut Maiju oli maailman pelottavin ilmestys. En saanut heti riittävän selvää asetusta tai oikeastaan riittävästi koko päätä käännettyä sisään ja kerrottua näin Mimmille, että Maijunkin ohi voi mennä, joten vähän nolosti koko porukka siirrettiin meidän temppuilun vuoksi hetkeksi käyntiin. Kun se sujui, päästiin takaisin laukkaan, ja nyt ymmärsin jo miten Mimmin kanssa päästään vaikeasta kohdasta ohi. Mimmihän on koirakielellä aika pehmeä, eli sille jää pahat asiat pitkäksi aikaa mieleen eikä se palaudu kovin nopeasti. Niinpä nytkin sillä ei ollut enää mitään merkitystä, että Maiju oli jo melkein toisessa päässä maneesia. Muutamassa kierroksessa sain kuitenkin tilanteen aika hyvin palautettua selvästi päätä sisään kääntämällä ja heti myötäämällä reilusti, kun vaikea kohta oli ohitettu. Näin Mimmi alkoi taas työskennella minun kanssani, ja päästiin muiden mukana laukkaamaan koko maneesia.

Se olikin sitten jo taas seuraava vaikea juttu, lähinnä ovipääty. Kun Maiju komensi meidät jo ravin kautta käyntiin, nostin vielä kerran laukan ja ajattelin, etten päästä Mimmiä kyllä nyt temppuilemalla tilanteesta pois. Maiju huomasi onneksi tämän ja antoi meidän jatkaa laukassa. Siitä tulikin pitkä laukkatyöskentelyjakso, jossa laukattiin koko maneesissa uralla ja tehtiin aina päätyihin ympyrät. Mimmistä tuli tässä tosi hieno, se työskenteli läpi koko kropan myös kunnon puhinasta päätellen. Ja kun kaikki tarmo menee työskentelyyn, unohtuivat myös pelottavat päädyt. Tämä laukkatyöskentely olisi ollut tosi kiva saada videolle, sillä niin suuri oli ero alun ja lopun välillä!

Lopuksi ehdittiin vielä tehdä muutamia sulkutaivutuksia oikealle ensin uralla ja sitten diagonaalilla. Uralla oli luonnollisesti helpompaa kuin diagonaalilla, eikä vähiten peilin ansiosta, jonka avulla pystyi tarkistamaan oikean taivuutksen ja sen, että kaikki neljä jalkaa kulkevat sopivin etäisyyksin omilla  urillaan. Mimmin kanssa selviydyimme tästä kuitenkin ihan kunnialla.

Lopun raveissa piti vielä vähän ihmetellä yhtä jos toistakin, mutta kyllä siinä saatiin jo vähän venyteltyä muotoa pidemmäksi ja ravia kevennystä hidastamalla hitaammaksi. Mimmi olisi kyllä vallan mainio ratsu, jos sen hermorakenne olisi hieman parempi - tosin aika mainio se on jo näinkin!

Ensimmäinen kerta kentällä ja ensimmäinen kerta Selmalla

4.4.2016 - Maiju - t. Selma

Kevään ensimmäinen kerta kentällä, ensimmäinen kerta Selmalla, ja hyvin selvittiin! Selma eli Ulrida on ratsastuskoulun uusimpia ratsuja, suuri herkkä 15-vuotias kimo, joka on aiemmin lähinnä hypännyt isojakin esteratoja. Primuksella se on opetellut myös kouluratsun uraa hyvällä menestyksellä.

Taisi vuodet kisakentillä vaikuttaa, sillä Selma käyttäytyi kentällä hyvin kuuliaisesti. Vähän se aluksi katseli pää pystyssä ympäristöään, mutta ratsastaessa keskittyi hyvin kulloiseenkin tehtävään. Vaikka Selma on suuri, sillä on aika lyhyet estehevosen askeleet. Piti siis käynnissä ja ravissa olla tarkkana, ettei pyytänyt liikan kipittävään raviin. Tamma on vielä todella herkkä, eli kevyellä tuntumalla kohti ohjaa ratsastaessa oli vaarana se, että vauhti vähän kiihtyi.

Emme käyttäneet neljälle hevosella ihan koko kenttää vaan lähinnä puolikasta, lisäksi tehtiin paljon ravityöskentelyä isolla 30 metrin pääty-ympyrällä. Siinä pääasiallisena tavoitteena oli säilyttää etäisyydet eli minimoida ketjureaktio jonkun hevosen mahdollisesti pelästyessä. Vaikka ulkona ei oltu ratsastettu kuin vasta pari päivää, kaikki hevoset käyttäytyivät kuitenkin oikein mallikelpoisesti.

Käynnissä tehtiin ensin pohkeeväistöjä uralta sisään ja takaisin, välissä selvä suoristus ja suoraan ratsastus. Molempiin väistöihin piti saada yhtä paljon askeleita eli väistöjen piti olla keskenään samanlaiset. Ravissa tultiin ensin vaan pitkän sivun sisäpuolella suoraan, ja kun tämä onnistui, väistätettiin uralle. Selmalle väistöt eivät olleetkaan ihan niin yksinkertaisia, etenkään ravissa. Selma ei niinkään jännittynyt, mutta sivuttain liikkuminen oli vaan haastavaa. Käynnissä onnistui aika kivasti, vaikka selvä puoliero olikin.

Kahtakymmentä vaille tuli pimeä ja siirryimme maneesiin laukkaamaan. Hevosilla ei vielä oltu ratsastettu kentällä pimeällä, vaan ne haluttiin ensin totuttaa kenttään päivänvalolla.

Olin ennen tuntia huikanut Lotalta, että pidänkö Selmalla raippaa. Jätin sen ohjeen mukaisesti pois, mutta laukkatyöskentelyssä sitä olisi todellakin kaivannut! Teimme nimittäin kokoamista pienellä ympyrällä, ja minusta tuntui, että Selma valahtaa raviin joka askeleella. Lisäksi olin laittanut ensimmäistä kenttäkertaa varten turvaliivin, joka otti laukassa pahasti kiinni Selman syvän satulan takakaareen. Yleensä liivistä ei ole tässä mielessä haittaa, mutta nyt oli kyllä hankala saada Selman laukkaa koottua, kun ei pystynyt kunnolla istumaan satulassa. Oikealle laukan kokoaminen onnistui ihan kohtalaisesti, vasemmalle oli paljon vaikeampaa. Seuraavalla kerralla siis ehdottomasti liivi pois ja mukaan edes minimittainen raippa, joka varmasti näin herkällä hevosella ajaa asiansa ilman, että sitä pitää edes käyttää. Laukkatyöskentelyn haasteista huolimatta nimittäin pidin kovasti Selmasta, ja toivon saavani ratsastaa sillä uudestaan.

Konsta kokoon

28.4.2016 - Anni - r. Konsta

Pääsiäisviikonloppuna oli tallilla niin paljon ylimääräisiä kursseja ja tunteja, että Maiju oli opettanut osuutensa jo aamulla. Niinpä Anni sijaisti, ja meillä kaikilla oli vielä hieman erikoiset hevosetkin. Minä sain yli vuoden tauon jälkeen ratsastaa Konstalla, joka ehdottomasti kuuluu suosikkiratsujeni joukkoon. Konstahan on jo varsin kokenut ja vähän iäkkäämpi ruuna, joka tekee pyydettäessä vaikka mitä. Toisaalta jos ei pyydä, niin se ei tee juuri mitään, eli ei anna ilmaiseksi hetkeäkään. Nappasin myös FilmMe-rannekkeen ajatuksella, että katsotaan nyt sitten miltä se harjoitusravi todellisuudessa näyttää, Konstan liikehän kun ei ole sieltä pienimmästä päästä.

Aloitettiin tekemällä jokaiseen pitkän sivun kirjaimeen voltit. Meitä ei ollut kuin neljä, joten Anni pystyi neuvomaan hyvinkin ratsukkokohtaisesti ja vaatimaan kultakin tuntumaa myös ulko-ohjaan ilman, että piti koko voltin ajan vaan kiskoa vasemmalta. Volttien piti olla myös keskenään samanlaisia. Sain lyhentää vähän ohjaakin, jotta kädet ei tule liian taakse tai en itse jäisi liikkeen taakse käynnissä.

Konstaa vaadin myös ihan läpi koko tunnin kantamaan itseään paremmin. Se tuntui vähän siltä, että on saanut mennä paljon pitkässä matalassa muodossa, ja kokeili kyllä jatkuvasti valahtaa alas. Joka askeleen sai siis ratsastaa ja nostaa niskahihnaa korkeimmaksi kohdaksi. Etenkin laukassa Konstan ratkaisu oli oma-aloitteinen ravisiirtyminen, mikä pääsi pari kertaa yllättämään ihan täysin. Myös siirtymisissä ravista käyntiin ja etenkin laukasta raviin se helposti nyökähti vähän alas. Anni käski nostamaan hevosta vähän jaloilla ja huolehtimaan, ettei se jätä takajalkoja kamalan taakse. Siirtymiset alaspäin piti tehdä ikään kuin ylämäkeen, ylöspäin taas koota reilusti ennen siirtymistä.

Ravia ja laukaa mentiin pääosin ympyrällä tehden paljon siirtymisiä. Ne tekivät Konstalle todella hyvää. Kun päästiin laukassa yhteisymmärrykseen siitä, että todellakin pitää laukata eikä vaan voi yhtäkkiä vaihtaa askellajia tai peräti lähes pysähtyä, tuli laukasta oikein miellyttävää ja ravista sen jälkeen oikein ryhdikästä.

Lyhyen käynnin jälkeen tehtiin pohkeenväistöä keskihalkaisijalta uralle ensin kerran pari käynnissä, sitten ravissa. Konstaa piti koota aivan jatkuvasti, jotta se jaksoi kantaa itsensä läpi väistön. Mutta sitten kun jaksoi, niin väistöt olivat aika kivoja. Oikeastaan koko tunti oli aika kiva ja todella tehokas.

Videolta tarkastellen jalustimet olivat taas aivan liian lyhyet, ja jotenkin käynnissä tämä korostui ihan erityisesti. Konstan isossa liikkeessä en kuitenkaan saa jalkaa riittävän lähelle pidemmillä. Kyynärpäät irtoavat ajoittain kyljistä edelleen. Käden paikka muutoin oli ihan kohtuullinen, paitsi väistöissä vasemmalle, joissa ulkokäsi vatkasi kummallisesti pahasti pois paikaltaan. Käynnissä näytti vähän siltä, että tuuppaan ihan turhaan istunnalla - Konstalla pienet kannukset olisivat voineet olla paikallaan, vaikka se raippaa hyvin kuunteleekin. Kevyessä ravissa saisin nousta vähän suorempaan ylös, asento tahtoo olla ajoittain vähän etunojan puolella. Harjoitusravi ei sen sijaan näyttänytkään aivan epätoivoiselta etenkään silloin, kun Konsta kunnolla ravasi.

Olen nyt katsellut tämän FilmMen muutaman kerran läpi ja jopa kuunnellut sitä "taustamusiikkina". Yllättävän paljon saa irti pelkistä kommenteista, vähän ajatuksia ja ideoita omaan tekemiseen.

Puomikouluaaaaaaaah..!

21.3.2016 - Maiju - r. Boras

Olipa kiva tunti! Boraskin oli aivan kuin eri hevonen viikon takaiseen verrattuna. En ehtinyt kävellä kuin ehkä puoli kierrosta, kun Maiju jo kehui hyvää käyntiä ja oikeaa pitkää ja matalaa muotoa. Boras todella käveli nyt, eikä tuntunut maneesin hiekkaan jumiutuneelta kuten viimeksi.

Alkuveryttely eli noin puolet tunnin tehokkaasta työskentelystä oli ihan perusratsastusta koko uralla ja ympyrällä. Mutta sitten Maiju laittoi pitkälle sivulle uran sisäpuolelle kolme ravipuomia. Niitä ennen lyhennettiin ravi todella lyhyeksi. Juuri ennen puomeja myödättiin ja päästettiin hevonen ponnistamaan kunnon ravia puomien yli. Ajattelin etukäteen, että Borasilla varmaan keittää heti, kun se vaan näkeekin puomeja, mutta se oli ravityöskentelyssä oikein kuuliainen. Ravi toki oli hieman reipasta aina puomien jälkeen, mutta se malttoi hyvin odottaa ja lyhentää ennen puomeja. Toisella puolella sain sitä jo aika kivasti matalampaan muotoon ja tasaiselle tuntumalle.

Ravitehtävä tultiin vain oikeassa kierroksessa, laukka tehtävää varten vaihdettiin suuntaa ja keräännyttiin keskiympyrälle. Maiju kasasi kolme puomia nyt pieneksi kasaksi hieman keskiympyrän sisäpuolelle. Tarkoitus oli laukata ihan tavallisesti keskiympyrällä ja kuin ohimennen vain ylittää puomikasa. Kasa oli kuitenkin Boriksen mielestä jo este, joten me teimme muutaman aika näyttävän leiskautuksen sen yli. Meitä ei ollut kuin neljä, mutta silti olisin tarvinnut hieman enemmän tilaa puomin jälkeen, jotta olisin saanut tilanteen täysin rauhoitettua. Boris alkoi sitten vähän padota aina ennen puomia, joten loppua kohti touhu meni vähän sähellykseksi. Siitäkin huolimatta oli tosi kivaa, ja vaikka Boras menee välillä vähän lujaa, se ei yhtään hirvitä.

Boras antaa myös aina tosi nätisti takaisin, vaikka välillä vähän kiihdyttäisikin. Niinpä loppuravi oli jälleen tasapainoista työskentelyä. Boras oli aivan rehellisesti ohjalla matalassa muodossa ja antoi minun ratsastaa sitä. Mahtava tunne!

Istu, hengitä, rento käsi - ja ratsasta eteen!

14.3.2016 - Nora - r. Boras

Ladylla näytti olevan vapaapäivä, joten Maiju oli keksinyt laittaa minulle Borasin, joka meidän tunnilla kulkee myös nimellä Plussapallo pyöreän runkonsa vuoksi. Piti ihan tarkistaa, että koska edellisen kerran olin tällä yhdellä suosikillani ratsastanut, ja siitä olikin aikaa jo yli vuosi! Boras oli oikein hyväntuulinen karsinassa, selvästi hyväntuulisempi ja osallistuvampi kuin tullessaan. Selästä käsin se taas oli osin aika erilainen.

Meillä oli sijaisena Nora Smolsky, Team Primuksen uusin opettaja, joka vastaa tällä hetkellä Talent-ohjelmastakin. Tunnin aikana keskityttiin erityisesti siihen, että hevoset liikkuvat oikeassa tempossa ja että ratsastajat kertovat hevosille ajoissa mitä niiden tulisi seuraavaksi tehdä. Oli oikein hyödyllistä saada taas vähän erilaista näkökulmaa omaan tekemiseen.

Aloitettiin kolmikaarisella kiemurauralla käynnissä ja ravissa. Koitin ratsastaa Boriksen mahdollisimman pitkälle ja matalalle kaulalle, koska se helposti jää sellaiseksi jännittyneeksi virkkuukoukuksi. Osin tämä onnistui, osin liian pitkä ohja johti epätasaiseen tuntumaan. Kaarilla se kuitenkin kääntyi ihan kivasti, asettui ja taipukin.

Ympyrällä ravattiin ja laukattiin aika pitkään. Tempoa tosiaan tarkkailtiin jatkuvasti, minäkin jäin pari kertaa etenkin laukassa vähän alitempoon Boriksen kanssa. Nora halusi, että hevoset ratsastetaan ensin liikkelle rehellisesti takaa eteen ja läpi koko selän, ja sitten vasta aletaan miettiä peräänantoa ja muita juttuja - tottakai. Boras oli tuttuun tapaansa aika innoissaan, ja huomasin joutuvani komentamaan itseäni ryhdikkäämpään asentoon etunojan sijaan silloin, kun se vähän kiihdytteli. Boras on kuitenkin vaan niin turvallisen tuntuinen ratsastaa - istu, hengitä, rento käsi -mottoni toimi edelleen!

Lisäksi teimme takaosakäännöksiä. Jokaisen kulmaan tehtiin voltti, jolla koottiin käyntiä. Kun käynti oli sopivaa, käännettiin ympyrän kaarelta hevosen etuosaa sisään, jolloin tehtiin muutamia askelia takaosan käännöstä, minjä jälkeen jatkettiin suoraan sinne minne nenä näytti. Tässä Nora oli tarkka ratsastajan katseesta: piti päättää missä käännetään ja minne mennään, ja katse piti olla kiinnittyneenä koko käännöksen ajan. Minä esimerkiksi kerran tein niin, että päätin ja katsoin, mutta palautin katseeni sitten sen hetkiseen menosuuntaan, eli katseesta en juuri apua hevoselle tarjonnut.

No, itse käännökset Boriksen kanssa sujuivat ihan kelvollisesti. Ylivoimaisesti suurin ongelma olikin se, että ruuna ei liikkunut eteen! Tilanne oli jotenkin hämmentävä, kun ravin ja laukan eteenpäinpyrkimys puuttui täysin. Teki todellakin mieli jotain apuvälinettä, jolla olisin saanut ruunaa vähän töihin. Raippaahan sillä ei voi käyttää, ja jotenkin kannukset eivät tulleet näin kuumalla hevosella edes mieleeni. Jälkikäteen sitten kuitenkin kuulin, että sillä kyllä osa ratsastajista käyttää kannuksia. Onhan se kertahuomautus hevoselle mukavampi kuin jatkuva pumppaus. Tosin koitin parhaani mukaan käyttää napakkaa pohjetta ja sitten irroittaa jalat kokonaan, mutta parannettavaa jäi.

Puomikoulua

7.3.2016 - Maiju - t. Lady

Jatkoin Ladyllä, vaikka taivutusväistöt nyt hetkeksi jätettiinkin. Siirryimme nimittäin meitä edeltävän tunnin tavoin puomikoulun pariin! Epäilin vähän, että noinkohan Lady on puomeja nähnytkään, mutta kyllähän se on kouluryhmien estetunneilla käynyt. Pitihän siitä tulla kenttähevonen, joten tokihan se nyt hypätä osaa. Toisaalta sekään ei yllättänyt, että ensimmäisillä kerroilla Lady kuulemma aina vähän katselee puomeja, mutta parin kolmen kerran jälkeen ei ole enää moksiskaan.

Aloitimme kuitenkin veryttelemällä ilman puomeja. Lähdin nyt sillä asenteella liikkeelle, että vaikka Ladyn pää olisi taivaassa, se ainakin liikkuisi eteenpäin. Käynnissä tehtiin ensin pysähdyksiä. Hevosten piti malttaa seistä, myödätä ja antaa asettaa kumpaankin suuntaan. Lady oli aivan kummissaan, eikä mitenkään tajunnut mitä piti tehdä - eikä ratsastaja osannut auttaa. Maiju sen sijaan osasi ja auttoi maastakäsin muutaman kerran oikealta, jotta saatiin tamma myötäämään. Alkuveryttelyyn sisältyi myös käyntipohkeenväistö uralta sisään ja takaisin. Koko ajan tavoiteltiin sellaista kepeyttä kaikkeen tekemiseen puomityöskentelyä silmälläpitäen.

Ravissa mentiin ensin koko uralla pitkät sivut lisäten, tosin minä lisäsi melkein koko ajan. Sitten tultiin  ympyrälle, jossa vaan ravattiin ja asetettiin vasemmalle. Oli todella hyvää työskentelyä Ladylle, ja siitä tuli ihan kohtuullisen kiva tässä. Samoin laukka oli aika hyvää, kun uskalsin ratsastaa rohkeasti eteen ja päästää vähän pidemmälle kaulalle. Paljon sai kuitenkin tehdä töitä sekä ravissa että laukassa, jotta asetus pysyi ilman, että täytyi koko ajan vetää ohjasta. Oikea laukka tehtiin itsenäisesti uralla, mikä oli Ladyn kanssa jokseenkin haastavaa, kun joka puolella tulee vastaan hevosia. Aika hyvin kuitenkin sujui tämäkin, mitä nyt joka kierroksella sain huomautuksen vasemman käden nyrkistä, joka valui ja kääntyi vaakasuoraan... Lopulta jo pelkkä Maijun kohdalle tuleminen sai suoristamaan käden oikeaan asentoon oikealle paikalleen.

Sitten Maiju isolle, lähes keskiympyrälle kolme puomia viukaksi. Ensi tultiin ravissa ihan vaan keskeltä niin, että hevoset taipuivat ja asettuivat viuhkan kaarellakin. Sitten tultiin muutoin samoin, mutta tehtiinkin ympyrän sisään voltti, jolla lyhennettiin askelta. Puomit ratsastettiin tällöin aivan sisäreunasta. En meinannut saada Ladya millään lyhenemään riittävästi, ja huomattavasti helpommaksi osouttaituikin yllättäen se tehdävä, joka tultiin lopuksi vasemmassa kierroksessa: pitkää rentoa ravia puomien ulkoreunasta, jolloin askelta joutuikin vähän venyttämään.

Lady oli loppupuolen sileän osuuksilla aika kiva, rento ja pyöreä. Puomeilla oli vaikeampaa, eikä tavoitettu sellaista tasaisuutta missään vaiheessa. Mutta olihan tämä nyt kuitenkin paljon parempaa työskentelyä molemmilta kuin edellisellä tunnilla!

Kikan perustyöskentelytunti 3/3

4.3.2016 - Kikka - r. Aku

Ihanaa, sain ratsastaa tämän kolmannenkin Kikan tunnin Akulla, vaikka omalla tunnilla en sillä edellisen perustyöskentelytunnin jälkeen olekaan ratsastanut. Siitä huolimatta tunti oli minun ja Akun ehdotonta parhaimmistoa. Ruuna pysyi läpi tunnin kevyenä kummastakin suupielestä, eli toisin sanoen minä onnistuin olemaan vetämättä. Lisäksi laukat tehtiin uralla, ja sain oikeastaan ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan tasapainoisen laukkajakson kulmineen kumpaankin suuntaan.

Aloitettiin kuitenkin ihan vaan käynnissä uralla. Otin Akun aika reippaaseen käyntiin, jotta saan sen ensin rehellisesti eteen. Sitten vasta kohti tehtäviä ratsastettaessa lyhennän käyntiä. Se passimainen alue on jossain siinä välillä, ainakin reipas käynti tuntuu selkään yllättävän tasaiselta. Käynnissä veryteltiin myös pitkällä pohkeenväistöllä diagonaalilla uralta keskihalkaisijalle. Sain ensimmäisellä kerralla moitteita, kun en aloittanut heti kirjaimesta - valmistelin siis liian pitkään suoristamalla ja asettamalla ennen väistöön lähtemistä. Seuraavat moitteet sain heti kahden sinällään ihan hyvän vaistön jälkeen, kun jatkoi uralla Akun jumppaamista omatoimisesti avotaivutuksella. Ajatuksena minulla oli tietenkin tarjota ruunalle tekemistä ja irroitella sitä, mutta pilasin Kikan ajatuksen hevosten suoristamisesta väistöllä. En muuten ollut ainoa.

Ravissa työskenneltiin koko uralla ja hetkittäin ympyröillä. Kikka sanoi, että otteeni Akuun on parantunut kerta kerralta. Aku olikin oikein kiva, ja päästiin jo hienosäätöön. Istuin nimittäin edelleen vinossa, ja kroppaa kääntämällä liikeen suuntaan tapahtui hevosessakin käsittämättömän iso muutos. Lähes uskomatonta, miten näinkin pieni korjaus voi vaikuttaa niin selvästi, Aku rentoutui silminnähden.

Laukannostot tehtiin uralta valitsemastamme pisteestä. Vasen laukka rullasi heti, Kikkakin sanoi että siinä muodossa ja siinä tempossa on hyvä. Totesi kyllä samantien, että se on haaste, että saa Akun pysymään juuri siinä ilman ohjalle painamista, ilman hidastamista, ilman kiihdyttämistä.
Toiseen suuntaan meillä nosto taas kesti, koska halusin Akun ensin vähän kootumpaan raviin, jotta laukka olisi heti alusta hallinnassani. Ehdin nipin napin alta pois, mutta valmistelu tosiaan kannatti. Tunsin kyllä itsekin, että alussa laukka oli aavistuksen epämääräistä, joten ihan hieman tempoa lisäämällä sain laukkaan rytmiä. Pitkän sivun alussa oli hieman tekemistä, ettei Aku karannut käsistä, mutta kun Kikka komensi, ettei ruuna saa lähteä, niin sain tsempattua sen käsissäni läpi pitkän sivun edelleen hyvässä laukassa. Tällainen eteenpäinpyrkimys oli kuitenkin ihan erilaista kuin se ei-ole-mitään-tekemistä-onpa-tylsää-karkailu, sillä nyt Aku oli sen verran viritetty, että ylimääräinen energia tuli siitä.

Laukkojen välissä tehtiin avotaivutus-vastataivutus-tehtävää. Valmistelua siksak-sulkuihin, hyvää jumppaa hevoselle kun taivutuksen suunta vaihtuu - ja hyvää aivojumppaa ratsastajalle! Aloitimme siis heti kulmasta taivutetulla hevosella avotaivutusta, jota jatkettiin noin kolmasosa pitkästä sivusta. Sitten vaihdettiin vastataivutukseen eli käännettiin hevosen otsa pitkän sivun suuntaisesti etuosan pysyessä uran sisäpuolella, jolloin taivutuksen suunta vaihtui. Tämähän on siis sulkutaivutusta ikään kuin väärään suuntaan. Muutos piti tehdä aika rauhallisesti, ja uran sisäpuolella olevalla kädellä sai selvästi auttaa viemällä sitä poispäin kaulasta. Aku taipui aika kivasti heti, kun ratsastaja sai apunsa muutoskohdassa rauhoitettua.

Vaikeaa, todella vaikeaa

29.2.2016 - Maiju - t. Lady

Maiju oli varmaankin huomannut, että Aku kirii ratsastuskertojen määrässä Ladyn ohi, koska listassa luki yllättäen tämän pikkutamman nimi. Mikäs siinä, Ladystahan kyllä tykkään, mutta voi mahdoton, miten vaikea tämä tunti oli!

Muistin kyllä sen yksinkertaisen neuvon, että Lady pitää saada puuskuttamaan. Mutta miten? En kerta kaikkiaan saanut ensimmäisen 45 minuutin aikana tammaan oikein minkäänlaista kontaktia. Se ei vaan lähtenyt liikkeelle, minkä seurauksena Ladylla oli runsaasti aikaa ihmetellä vastaantulevia ratsukoita. Keskittymisestä ei siis oikein tullut meistä kummallakaan mitään.

No, alkuveryttelyn pohkeenväistöt uralta sisään ja takaisin sujuivat aika hyvin. Lady väistää hienosti, mutta takaosa lipsahtaa helposti edelle ja tamma jännittyy. Avot ja sulutkaan eivät taivutuksen puolesta tuottaneet ongelmia, kyllähän pikkutamma mutkalle kääntyy. Mutta eteenpäinpyrkimys ja etenkin rentous taivutuksissa jäivät kyllä kaukaiseksi haaveeksi.

Viimeinen vartti sai ratsastajan itsetunnon kohoamaan edes vähän plussan puolelle, sekin kiitos Maijun. Hän laittoi kaikki ratsukot laukkaamaan ympyrällä ihan tosissaan, ja patisti etenkin meitä Ladyn kanssa. Maiju sanoi, että nyt on tunnista sellainen vaihe, että kun sen yli jaksaa työskennellä, niin palkinto odottaa. Reippaammin, reippaammin, reippaammin... En tiedä mentiinkö sittenkään ihan tarpeeksi paljon reippaammin, mutta loppuravissa oli jo vähän tekemisen meininkiä ja alla rento, pyöreä Lady.

Näistä haastavista tunneista pitäisi aina kaivaa jotain positiivista, vaikka sitten vain sen, että lopussa oli vähemmän vaikeaa kuin alussa. Ladylla olen kuitenkin sen verran ratsastanut, että tiedän meidän pystyvän vielä paljon parempaan kuin mitä loppuravissakaan esitimme. Suunta ei taida olla tällaisen tunnin jälkeen kuin ylöspäin.

Hoplaa!

22.2.2016 - Maiju - r. Sacce

Sacce oli todellinen yllätyshevoslistassa, se ei juuri ole meidän tunnillamme ollut. Nyt Maiju halusi, että saan hevosen, jolla uskallan ja voin laukata reilusti. Teki hyvää.
Tunnin teemana olivat siirtymiset, ja niiden myötä hevoset pistettiin töihin ihan tosissaan. Saccekin oli tunnin jälkeen aivan hiestä märkä, ratsastajasta nyt puhumattakaan.

Aloitettiin kevyesti tekemällä pysähdyksiä uralla. Sitten käynnissä päädyt ja aina kirjaimesta kirjaimeen pitkät sivut ravia. Tätä hinkkasimme koko porukan voimin pitkään ja hartaasti. Saccekin vaan hypähti raviin sen sijaan, että olisi rehellisesti polkenut takaa eteen ja sulavasti liukunut käynnistä raviin. Jouduin huomauttelemaan raipalla Saccea, minkä seurauksena välillä laukkasimmekin. Maijun mukaan sekin on sallittua, kunhan sitten seuraavalla kerralla korjataan tehtävä oikeaksi, etteivät hevoset opi väärin. Aluksi olin myös liian löperö käyntiin siirtymisen kanssa.

Lopputunti pyörittiinkin melkein kokonaan ympyrällä. Ensin ravissa hyvässä tempossa niin, että kaikki saivat asetukset läpi. Sisäohjasta piti pystyä myötäämään, eikä hevosessa saanut tapahtua muutosta. Sacce olikin tässä aika kiva, sillä nyt se liikkui sopivan reippaasti eteen. Pystyin aika hyvin keskittymään asetukseen ja myötäämiseen ja oma-aloitteisesti jopa omien käsien paikkaan riittävän edessä kyynärpäiden kulmaa kadottamatta.

Laukannostot olivat sitten se toinen tunnin tehtävä, jota jouduimme porukalla hiomaan. Maiju halusi suorastaan räjähtävät nostot eikä yhtään askelta mitään epämääräistä ravin ja laukan sekasotkua ennen kiihdytystä. Tässä vaiheessa puuskuttivat niin hevoset kuin ratsastajatkin, sillä terävä nosto oli yllättävän haastava tehtävä. Hyvä muistutus siitä, että myös ilman tällaista erityistä keskittymistä ihan joka tunnilla olisi syytä kiinnittää huomiota asiaan. Lopulta kuitenkin kaikki onnistuivat ja hevoset laukkasivat kulloinkin vaaditussa tempossa. Välillä nimittäin koottiin ja tultiin lopulta ihan pienelle ympyrälle laukkaamaan, joka sujui hurjan hyvin. Sacelle kokoaminen on tietenkin helppoa, mutta ei se silti sitä ihan itsestään tee.

Olen sanonut tämän varmaan ennenkin, mutta minusta Sacesta oikein huokuu sellainen tietty omanarvontunto. Se näyttää hyvin ymmärtävän, miten hieno ja osaava se on, ja katselee karsinaan tulevaa ratsastajaa ikään kuin arvioiden. Sacce on valtavan hieno urheiluhevonen, mutta se ei ole helppo ratsastaa! Tasainen tuntuma ja sopiva eteenpäinpyrimys kaikissa askellajeissa on tosi vaikea saavuttaa. Milloin lonksuu edestä tyhjänä, milloin painaa ohjalle kieli suupielestä vilkkuen. Siihen nähden tämä tunti jäi kyllä plussan puolelle, ja erityisen kiva oli lopulta onnistua laukkatehtävässä.

Kikan perustyöskentelytunti 2/3

14.2.2016 - Kikka - r. Aku

Sain jatkaa Kikan opetuksessa ihanalla Akulla. Vähän jännitti, kun alla oli tunti ihan erilaisella Iirolla, mutta Akun kanssa sujui taas oikein kivasti. Teimme alkutunnista enemmän ohjatusti, lopputunnista enemmän itsenäisesti. Arvata saattaa, että mitä enemmän Kikka kommentoi, sitä paremmin sujui, kun taas itsenäisessä työssä oli enemmän haasteita.

Koitin hullun lailla muistaa edellisen tunnin opin siitä, että ei saa jäädä vetämään. Lopputuloksena oli upeita kulmia, joihin sain Akun hyvin asetettua ja taivutettua. Ruuna oli ehkä vähän matalassa muodossa, mutta se ei juossut eikä jäänyt painamaan kädelle. Tähän pitää kyllä olla tyytyväinen.

Ympyrätyöskentelyssä jouduttiin kaikki kolme ratsastajaa aika koville. Hevosemme olivat Kikan mielestä vähän alitempoisia ja vähän liian vähän eteenpäinpyrkiviä. Työskentely tuotti kuitenkin tulosta, sillä laukka vasempaan oli pitkästä aikaa ihan todella hyvää. Aku eteni ja oli tasaisella tuntumalla. Se ei ollut kevyt, mutta tasainen. Tähän Kikkakin puuttui ja sanoi, että häneltä on kysytty miten paljon hevosta voi olla kädellä. Kun hevonen on tyytyväinen, etenee, ei nojaa, voi tuntumaa olla enemmänkin. Kieltämättä Aku tuntui tässä todella hyvältä.

Sen sijaan avotaivutuksissa olikin sitten enemmän haasteita. Käynnissähän nämä sujuvat, mutta ravissa on todella paljon vaikeampaa. Tuska varmaan näkyi kasvoiltani, sillä Kikka kommentoi, että se tuntuu varmaan vaikealta mutta näyttää ihan hyvältä. Olemme siis tyytyväisiä avotaivutuksiinkin.

Lopun laukka oikeaan tehtiin sitten lähes täysin itsenäisesti. Aku oli avotaivutusten jälkeen aika vahva, joten ajattelin tehdä samoin kuin Maijun tunnilla taannoin: ravi-laukka-siirtymisiä. Osittain ne toimivat nytkin, sillä nostojen saattelemana tuli taas pätkiä unelmaravia. Valitettavasti itse laukka oikeaan ei vetänyt vertoja alun vasemmalle laukalle, vaan jäin taas liikaa jarruttelemaan. En edelleenkään ymmärrä, mihin alitajunnan syvimpään sopukkaan tämä arkailu on jumittanut, koska Aku on ollut monta tuntia jo aivan superkiltti. Sitä paitsi tiedän kyllä, että jos se vähän kiihdyttää, niin kyllä sen takaisin saa. Aku kun onneksi suuntaa tarmonsa aina vaan eteenpäin, ei ylös tai sivulle. Ja mitä enemmän se laukkaa ja joutuu töihin, niin sitä vähemmänhän sille yleensäkin jää aikaa miettiä kaiken maailman kolahduksia ja kolttosia. Tästä Kikankin kanssa hetki keskusteltiin koiramaailma-analogialla: koiratkaan eivät välttämättä tee vaikka osaisivat, jos ohjaaja ei ole täysillä mukana ja usko siihen, mitä tekee. Sama se on hevostenkin kanssa, ja tätä ajatusta koitan jatkossa tuoda ratsastukseeni.

Putki poikki

8.2.2016 - Maiju - r. Iiro

Aku-putki meni poikki juuri, kun se olisi noussut jaetulle kakkossijalle Primus-ratsujeni joukossa. Tilastotietona mainittakoon, että Lulu on edelleen omalla kymmenluvullaan, mutta sitten tulee tiukka rypäs: Mirja 17 kertaa ja Aku, Foxy sekä Lady 16 kertaa, bubbling under Konsta 15 kerralla. No, toivottavasti vielä pääsen Akunkin kyytin, vaikka tällä tunnilla tutustuinkin kokonaan uuteen hevoseen.

Maiju oli jakanut minulle Irco Megan eli Iiron, suuren kimon, joka on entisessä elämässään kilpaillut ihan kunnon kokoisilla esteillä. Syyskaudella se muutti Primukselle opetusmestariksi ja on siitä asti valloittanut yhden jos toisenkin ratsastajan niin esteillä kuin koulussakin. Iiro osoittautui käytännön järkeväksi hevoseksi, joka ei turhista hötkyillyt. Suurin haaste sen kanssa ja varmaankin se syy, miksi Maiju oli minulle ruunan jakanut, oli kädelle painaminen. Iiro yritti kovin helposti nojata ohjaan ja lisätä vauhtia sen sijaan, että se olisi rehellisesti kantanut itsensä ja ollut kevyt edestä. Sain siis ihan jatkuvasti ja molempiin suuntiin harjoitella sitä myötäämistä: ottaa sai, mutta myödätä piti.

Teimme kauhukseni itsenäisen veryttelyn. Kauhukseni siksi, että en jotenkin yhtään osaa suunnitella mitään järkevää, etenkään uuden hevosen kanssa. Käynti sujui kuitenkin ihan hyvin. Tein molempiin suuntiin samat kuviot, eli ensin vain voltteja, sitten pienet pohkeenväistöt ja enemmän avotaivutusta. Ravissa jouduin vähän ongelmiin, koska Iirolla oli heti alusta aika paljon vauhtia. Niinpä tein molempiin suuntiin lähinnä pääty-ympyröitä, joilla siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Pikku hiljaa siirtymiset paranivat ja hevonen alkoi olla kuulolla kipittämisen sijaan. Laukassa vasenpaan jatkoin samoin, eli paljon ympyröitä ja siirtymisiä ravin ja laukan välillä. Iiron laukka oli suht vaatimattomaan raviin verrattuna aivan valtavan suurta! Myöhemmin oikealle keskiympyrällä laukatessa Maiju kehoittikin menemään vaan mukaan laukkaan lantiosta, eikä ratsastamaan pienempää laukkaa kuin mikä hevosella on. Silloin tuntui välillä siltä, että hevonen on vain nipin napin käsissäni, mutta kun katsoin peilistä menoamme, ei Iiro mitenkään kovin lujaa näyttänyt edes menevän.

Taivutusväistöteema jatkui tällä kerralla sulkutaivutuksiin asti. Lähdimme valmistelemaan liikettä siten, että pitkän sivun ensimmäiseen kirjaimeen tehtiin käyntivoltti. Siitä jatkettiin avotaivutusta pitkä sivu. Iiro teki avotaivutuksen ihan ok, mutta tässäkin sai olla tarkkana käden kanssa. Maiju sanoi, että koko ajan pitää kuulostella painaako se kädelle, ja jos painaa, niin pitää heti tehdä jotain. Iirohan on ollut ainakin vielä syykaudella Maijun ratsutettavana, joten Maiju todella tietää mistä puhuu. Sitten vaihdettiin avotaivutus sulkutaivutukseen. Minulle itselleni sulku on edelleen loogisempaa kuin avotaivutus, joten sinällään tämä hevoselle haastavampi liike ei tuntunut kovin vaikelta. Ratsastin Iiron aluksi ehkä jopa liian selvästi neljälle uralle, koska suuri hevonen tarvitse aluksi vähän enemmän jumppaa taipuakseen. Se oli kyllä jännää, että näissä kuvioissa kovin isoa puolieroa en huomannut, vaikka taannoin kauden päätöstilaisuudessa ihan omin silminä näin, miten toispuoleiset lihakset Iirolla on.

Kokonaisuudessaan Iirosta jäi hyvin positiivinen kuva, ja jollain tapaa se toi mieleen Borasin. Istu, hengitä, rento käsi -mantra toimi Iirollakin, vaikka se ei ollut lähimainkaan niin kuuma kuin Boras tullessaan. Iiro tarjosi hyvää myötäämisharjoitusta läpi koko tunnin, mikä on varmasti hyödyllistä myös mahdollisia tulevia Aku-kertoja ajatellen.

Tehotreeni

1.2.2016 - Maiju - r. Aku

Olipa huipputunti! Yksi ryhmästämme on menossa kisoihin, joten jätimme hetkeksi taivutusväistöt vähemmälle ja teimme kuvioita heA:10-kouluohjelmasta.

Aloitimme kuitenkin niillä avotaivutuksilla heti ensimmäiseksi käynnissä. Koska vasta veryteltiin, sai taivutus olla loiva. Akun kanssa onnistui taas helpommin oikealle kuin vasemmalle, jossa ulkoapujen, etenkin ulko-ohjan, merkitystä ei sovi vähätellä. Sain yleensäkin tehdä reippaasti puolipidätteitä, jotta käynti vähän lyhenisi eikä olisi sellaista harppomista. Alussa ratsastinkin kyllä vähän tarkoituksella reippaampaan tempoon, koska Kikan tunnilla huomasin, että silloin tahti on tasaisempaa ja reitti vähemmän vaappuvaa. Etenkin kulmissa ja volteilla reippaampi tempo toimi, mutta avotaivutuksessa sitten Aku ei ihan ehtinytkään asetella jalkojaan. Maiju sanoi hyvin, että jos käynti on isoa, yksi virhe vie paljon kauemmaksi oikeasta, kuin jos käynti olisi pientä.

Sitten siirryttiin raviin ja aika pian alettiin tehdä omaan tahtiin uralla laukannostoja ravista. Tämä tehtävä sopi Akulle ihan todella hyvin! Sen kanssa on haastava junnata yhtä ja samaa pitkään. Nyt pystyin tekemään siirtymisen ravista laukkaan ja takaisin raviin aina neljäsosakierroksen välein. Hevonen pysyi loistavasti hereillä ja terävien nostojen saamiseksi ratsastin ravia niin tarmokkaasti, että se unelmaravi löytyi nyt jo urallakin, jee! Se on hirmu makean tuntuista, mutta hirmu isoa, ja kyllä se sitten kropassa seuraavana päivänä tuntuikin...

Pikku hiljaa jäätiin laukkaan ja kokoonnuttiin keskiympyrälle. Siitä sitten lähdettiin kaksi hevosta kärkenä kummaltakin pitkältä sivulta uralle, josta tehtiin ensin täyskaarto ja sitten seuraavalla kerralla vielä vastalaukassa puoliympyrä. Vähän meinasi tulla ahdasta, joten tultiin sama kuvio vielä kolme ja kolme kerrallaan. Hienosti onnistui kaikilla - mitä nyt Aku ihan ensimmäisellä kerralla meinasi vähän ottaa ritolat.

Osa hevosista alkoi tässä vaiheessa käydä aika kuumana, joten rauhoitettiin tilanne ja siirryttiin takaosakäännöksiin. Näitä tehtiin ensin jokaisessa kulmassa puolikkaina, ja sitten kaikki yhtä aikaa kokonainen. Akun kanssa piti huolehtia tahdista, jotta se ei hidastu. Maiju myös vaati todella koottua käyntiä eli lyhyitä askeleita, alkutunnin tapaan, ja kieltämättä siitä käynnistä käännökset onnistuivat paljon vaivattomammin.

Lopussa ei enää ehditty ravata kuin ihan pieni pätkä, vaikka mieli olisi tehnyt, kun oli mennyt niin hyvin alussakin. Oli oikea kunnon tehotunti, ei juuri pitkin ohjin kävelty! Muutoin olin supertyytyväinen, mutta laukkaa en vieläkään uskalla ratsastaa riittävästi. Maiju koitti sanoa, että kun Aku laukkaa kunnolla, se ei edes ehdi tehdä mitään, mutta miten se on niin vaikea sisäistää. Enkä minä oikeastaan niitä lähtöjä enää edes ajattele, vaan sitä, että menetän sen tunteen minkä olen saanut, ja Akusta tulee vahva. Ensi kerralla tsemppaan ihan erityisesti tässä!

Aku oli tunnin jälkeen aivan hikinen, ratsastajasta nyt puhumattakaan. Pitkästä aikaa sain hoitaa ruunan talliin, mikä kruunasi onnistuneen tunnin, Akun kanssa kun on niin mukava seurustellakin.