8.2.2016 - Maiju - r. Iiro
Aku-putki meni poikki juuri, kun se olisi noussut jaetulle kakkossijalle Primus-ratsujeni joukossa. Tilastotietona mainittakoon, että Lulu on edelleen omalla kymmenluvullaan, mutta sitten tulee tiukka rypäs: Mirja 17 kertaa ja Aku, Foxy sekä Lady 16 kertaa, bubbling under Konsta 15 kerralla. No, toivottavasti vielä pääsen Akunkin kyytin, vaikka tällä tunnilla tutustuinkin kokonaan uuteen hevoseen.
Maiju oli jakanut minulle Irco Megan eli Iiron, suuren kimon, joka on entisessä elämässään kilpaillut ihan kunnon kokoisilla esteillä. Syyskaudella se muutti Primukselle opetusmestariksi ja on siitä asti valloittanut yhden jos toisenkin ratsastajan niin esteillä kuin koulussakin. Iiro osoittautui käytännön järkeväksi hevoseksi, joka ei turhista hötkyillyt. Suurin haaste sen kanssa ja varmaankin se syy, miksi Maiju oli minulle ruunan jakanut, oli kädelle painaminen. Iiro yritti kovin helposti nojata ohjaan ja lisätä vauhtia sen sijaan, että se olisi rehellisesti kantanut itsensä ja ollut kevyt edestä. Sain siis ihan jatkuvasti ja molempiin suuntiin harjoitella sitä myötäämistä: ottaa sai, mutta myödätä piti.
Teimme kauhukseni itsenäisen veryttelyn. Kauhukseni siksi, että en jotenkin yhtään osaa suunnitella mitään järkevää, etenkään uuden hevosen kanssa. Käynti sujui kuitenkin ihan hyvin. Tein molempiin suuntiin samat kuviot, eli ensin vain voltteja, sitten pienet pohkeenväistöt ja enemmän avotaivutusta. Ravissa jouduin vähän ongelmiin, koska Iirolla oli heti alusta aika paljon vauhtia. Niinpä tein molempiin suuntiin lähinnä pääty-ympyröitä, joilla siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Pikku hiljaa siirtymiset paranivat ja hevonen alkoi olla kuulolla kipittämisen sijaan. Laukassa vasenpaan jatkoin samoin, eli paljon ympyröitä ja siirtymisiä ravin ja laukan välillä. Iiron laukka oli suht vaatimattomaan raviin verrattuna aivan valtavan suurta! Myöhemmin oikealle keskiympyrällä laukatessa Maiju kehoittikin menemään vaan mukaan laukkaan lantiosta, eikä ratsastamaan pienempää laukkaa kuin mikä hevosella on. Silloin tuntui välillä siltä, että hevonen on vain nipin napin käsissäni, mutta kun katsoin peilistä menoamme, ei Iiro mitenkään kovin lujaa näyttänyt edes menevän.
Taivutusväistöteema jatkui tällä kerralla sulkutaivutuksiin asti. Lähdimme valmistelemaan liikettä siten, että pitkän sivun ensimmäiseen kirjaimeen tehtiin käyntivoltti. Siitä jatkettiin avotaivutusta pitkä sivu. Iiro teki avotaivutuksen ihan ok, mutta tässäkin sai olla tarkkana käden kanssa. Maiju sanoi, että koko ajan pitää kuulostella painaako se kädelle, ja jos painaa, niin pitää heti tehdä jotain. Iirohan on ollut ainakin vielä syykaudella Maijun ratsutettavana, joten Maiju todella tietää mistä puhuu. Sitten vaihdettiin avotaivutus sulkutaivutukseen. Minulle itselleni sulku on edelleen loogisempaa kuin avotaivutus, joten sinällään tämä hevoselle haastavampi liike ei tuntunut kovin vaikelta. Ratsastin Iiron aluksi ehkä jopa liian selvästi neljälle uralle, koska suuri hevonen tarvitse aluksi vähän enemmän jumppaa taipuakseen. Se oli kyllä jännää, että näissä kuvioissa kovin isoa puolieroa en huomannut, vaikka taannoin kauden päätöstilaisuudessa ihan omin silminä näin, miten toispuoleiset lihakset Iirolla on.
Kokonaisuudessaan Iirosta jäi hyvin positiivinen kuva, ja jollain tapaa se toi mieleen Borasin. Istu, hengitä, rento käsi -mantra toimi Iirollakin, vaikka se ei ollut lähimainkaan niin kuuma kuin Boras tullessaan. Iiro tarjosi hyvää myötäämisharjoitusta läpi koko tunnin, mikä on varmasti hyödyllistä myös mahdollisia tulevia Aku-kertoja ajatellen.
torstai 11. helmikuuta 2016
torstai 4. helmikuuta 2016
Tehotreeni
1.2.2016 - Maiju - r. Aku
Olipa huipputunti! Yksi ryhmästämme on menossa kisoihin, joten jätimme hetkeksi taivutusväistöt vähemmälle ja teimme kuvioita heA:10-kouluohjelmasta.
Aloitimme kuitenkin niillä avotaivutuksilla heti ensimmäiseksi käynnissä. Koska vasta veryteltiin, sai taivutus olla loiva. Akun kanssa onnistui taas helpommin oikealle kuin vasemmalle, jossa ulkoapujen, etenkin ulko-ohjan, merkitystä ei sovi vähätellä. Sain yleensäkin tehdä reippaasti puolipidätteitä, jotta käynti vähän lyhenisi eikä olisi sellaista harppomista. Alussa ratsastinkin kyllä vähän tarkoituksella reippaampaan tempoon, koska Kikan tunnilla huomasin, että silloin tahti on tasaisempaa ja reitti vähemmän vaappuvaa. Etenkin kulmissa ja volteilla reippaampi tempo toimi, mutta avotaivutuksessa sitten Aku ei ihan ehtinytkään asetella jalkojaan. Maiju sanoi hyvin, että jos käynti on isoa, yksi virhe vie paljon kauemmaksi oikeasta, kuin jos käynti olisi pientä.
Sitten siirryttiin raviin ja aika pian alettiin tehdä omaan tahtiin uralla laukannostoja ravista. Tämä tehtävä sopi Akulle ihan todella hyvin! Sen kanssa on haastava junnata yhtä ja samaa pitkään. Nyt pystyin tekemään siirtymisen ravista laukkaan ja takaisin raviin aina neljäsosakierroksen välein. Hevonen pysyi loistavasti hereillä ja terävien nostojen saamiseksi ratsastin ravia niin tarmokkaasti, että se unelmaravi löytyi nyt jo urallakin, jee! Se on hirmu makean tuntuista, mutta hirmu isoa, ja kyllä se sitten kropassa seuraavana päivänä tuntuikin...
Pikku hiljaa jäätiin laukkaan ja kokoonnuttiin keskiympyrälle. Siitä sitten lähdettiin kaksi hevosta kärkenä kummaltakin pitkältä sivulta uralle, josta tehtiin ensin täyskaarto ja sitten seuraavalla kerralla vielä vastalaukassa puoliympyrä. Vähän meinasi tulla ahdasta, joten tultiin sama kuvio vielä kolme ja kolme kerrallaan. Hienosti onnistui kaikilla - mitä nyt Aku ihan ensimmäisellä kerralla meinasi vähän ottaa ritolat.
Osa hevosista alkoi tässä vaiheessa käydä aika kuumana, joten rauhoitettiin tilanne ja siirryttiin takaosakäännöksiin. Näitä tehtiin ensin jokaisessa kulmassa puolikkaina, ja sitten kaikki yhtä aikaa kokonainen. Akun kanssa piti huolehtia tahdista, jotta se ei hidastu. Maiju myös vaati todella koottua käyntiä eli lyhyitä askeleita, alkutunnin tapaan, ja kieltämättä siitä käynnistä käännökset onnistuivat paljon vaivattomammin.
Lopussa ei enää ehditty ravata kuin ihan pieni pätkä, vaikka mieli olisi tehnyt, kun oli mennyt niin hyvin alussakin. Oli oikea kunnon tehotunti, ei juuri pitkin ohjin kävelty! Muutoin olin supertyytyväinen, mutta laukkaa en vieläkään uskalla ratsastaa riittävästi. Maiju koitti sanoa, että kun Aku laukkaa kunnolla, se ei edes ehdi tehdä mitään, mutta miten se on niin vaikea sisäistää. Enkä minä oikeastaan niitä lähtöjä enää edes ajattele, vaan sitä, että menetän sen tunteen minkä olen saanut, ja Akusta tulee vahva. Ensi kerralla tsemppaan ihan erityisesti tässä!
Aku oli tunnin jälkeen aivan hikinen, ratsastajasta nyt puhumattakaan. Pitkästä aikaa sain hoitaa ruunan talliin, mikä kruunasi onnistuneen tunnin, Akun kanssa kun on niin mukava seurustellakin.
Olipa huipputunti! Yksi ryhmästämme on menossa kisoihin, joten jätimme hetkeksi taivutusväistöt vähemmälle ja teimme kuvioita heA:10-kouluohjelmasta.
Aloitimme kuitenkin niillä avotaivutuksilla heti ensimmäiseksi käynnissä. Koska vasta veryteltiin, sai taivutus olla loiva. Akun kanssa onnistui taas helpommin oikealle kuin vasemmalle, jossa ulkoapujen, etenkin ulko-ohjan, merkitystä ei sovi vähätellä. Sain yleensäkin tehdä reippaasti puolipidätteitä, jotta käynti vähän lyhenisi eikä olisi sellaista harppomista. Alussa ratsastinkin kyllä vähän tarkoituksella reippaampaan tempoon, koska Kikan tunnilla huomasin, että silloin tahti on tasaisempaa ja reitti vähemmän vaappuvaa. Etenkin kulmissa ja volteilla reippaampi tempo toimi, mutta avotaivutuksessa sitten Aku ei ihan ehtinytkään asetella jalkojaan. Maiju sanoi hyvin, että jos käynti on isoa, yksi virhe vie paljon kauemmaksi oikeasta, kuin jos käynti olisi pientä.
Sitten siirryttiin raviin ja aika pian alettiin tehdä omaan tahtiin uralla laukannostoja ravista. Tämä tehtävä sopi Akulle ihan todella hyvin! Sen kanssa on haastava junnata yhtä ja samaa pitkään. Nyt pystyin tekemään siirtymisen ravista laukkaan ja takaisin raviin aina neljäsosakierroksen välein. Hevonen pysyi loistavasti hereillä ja terävien nostojen saamiseksi ratsastin ravia niin tarmokkaasti, että se unelmaravi löytyi nyt jo urallakin, jee! Se on hirmu makean tuntuista, mutta hirmu isoa, ja kyllä se sitten kropassa seuraavana päivänä tuntuikin...
Pikku hiljaa jäätiin laukkaan ja kokoonnuttiin keskiympyrälle. Siitä sitten lähdettiin kaksi hevosta kärkenä kummaltakin pitkältä sivulta uralle, josta tehtiin ensin täyskaarto ja sitten seuraavalla kerralla vielä vastalaukassa puoliympyrä. Vähän meinasi tulla ahdasta, joten tultiin sama kuvio vielä kolme ja kolme kerrallaan. Hienosti onnistui kaikilla - mitä nyt Aku ihan ensimmäisellä kerralla meinasi vähän ottaa ritolat.
Osa hevosista alkoi tässä vaiheessa käydä aika kuumana, joten rauhoitettiin tilanne ja siirryttiin takaosakäännöksiin. Näitä tehtiin ensin jokaisessa kulmassa puolikkaina, ja sitten kaikki yhtä aikaa kokonainen. Akun kanssa piti huolehtia tahdista, jotta se ei hidastu. Maiju myös vaati todella koottua käyntiä eli lyhyitä askeleita, alkutunnin tapaan, ja kieltämättä siitä käynnistä käännökset onnistuivat paljon vaivattomammin.
Lopussa ei enää ehditty ravata kuin ihan pieni pätkä, vaikka mieli olisi tehnyt, kun oli mennyt niin hyvin alussakin. Oli oikea kunnon tehotunti, ei juuri pitkin ohjin kävelty! Muutoin olin supertyytyväinen, mutta laukkaa en vieläkään uskalla ratsastaa riittävästi. Maiju koitti sanoa, että kun Aku laukkaa kunnolla, se ei edes ehdi tehdä mitään, mutta miten se on niin vaikea sisäistää. Enkä minä oikeastaan niitä lähtöjä enää edes ajattele, vaan sitä, että menetän sen tunteen minkä olen saanut, ja Akusta tulee vahva. Ensi kerralla tsemppaan ihan erityisesti tässä!
Aku oli tunnin jälkeen aivan hikinen, ratsastajasta nyt puhumattakaan. Pitkästä aikaa sain hoitaa ruunan talliin, mikä kruunasi onnistuneen tunnin, Akun kanssa kun on niin mukava seurustellakin.
keskiviikko 3. helmikuuta 2016
Avotaivutukset jatkuvat
25.1.2016 - Maiju - r. Aku
Koitin saada saman hyvän fiiliksen Kikan tunnilta heti alusta asti, joten aloitin veryttelynkin samoin. Saimme tehdä itsenäisesti pohkeenväistöjä, joten minä tein niitä kuten perjantaina eli uralta sisään ja takaisin. Väistöt pidin lyhyinä ja reippaina, ja Maijun kehoituksesta kaikki tarkkailivat sitä, että ensimmäinen askel ja viimeinen askel tulevat juuri silloin kuin pyydetään. Käynnissä nämä väistöt sujuvat Akun kanssa kyllä helposti molempiin suuntiin.
Ympyrätyöskentelyssä ravissa ja laukassa koitin ylläpitää reippaan tempon, ja ravissa se onnistuikin aika kivasti. Asetus olisi saanut olla vasempaankin selvempi, mutta ihan kivaa sellaista maatavoittavaa ravia saimme aikaiseksi. Maiju halusikin hevoset mielummin pitkälle kaulalle kuin kovin korkeiksi ja kootuiksi, joten laukassa pidensin jopa hieman ohjaa. Oikeastaan tämä vain paransi Akun laukkaa - tai siis sai minut ratsastamaan sitä hieman enemmän eteen, jolloin laukka ei ole sellaista keinuhevoslaukkaa ilman kunnon liitovaihetta. Tehtiin aika paljon myös siirtymisiä, ja piti ajatella aina unelmaravia laukasta siirryttäessä, jotta heti ensimmäinen askel olisi hyvä.
Avotaivutuksia jatkoimme mielenkiintoisella harjoituksella. Ratsastimme ensin neljäsosa pikän sivun suoraan eli selvästi uran sisäpuolella koko pitkän sivun mitan. Tarkistimme siis hevosten suoruuden käynnissä. Sitten ratsastimme vain hetken suoraan ennen pohkeenväistöä uralle. Tätä toistettiin muutaman kerran. Lopulta yhdistimme tähän vielä avotaivutuksen uralle pääsyn jälkeen. Asetushan oli jo oikein pohkeenväistön jäljiltä, joten uralla piti vain taivuttaa. Jälleen hyvä harjoitus Akulle, jonka kanssa on parempi jatkuvasti tehdä vähän eri juttuja kuin jatkaa samaa pitkään. Onnistuimme tässäkin ihan kivasti.
Lopun laukka olikin sitten sitäkin kamalampaa. Maiju komensi meidät kaikki puoli metriä uran sisäpuolelle eli juuri siihen kohtaan, missä kuluneen uran harjanne on. Se on hevosille kaikkein vaikein kohta, kun ollaan lähellä seinää, mutta kuitenkin riittävän kaukana tuesta. Ja tässä kohdassa olisi pitänyt laukata oikeaan ja tehdä hyvät kulmat! Sain hädin tuskin laukkaa aikaiseksi, kulmistä ei tullut yhtään mitään. Koitin ohjeen mukaan ottaa pidätteen ennen kulmaa ja myödätä kulmaan tultaessa, mutta Akusta tuli vaan tosi vahva, enkä saanut laukkaan oikein mitään otetta. Aku putoili välillä ravillekin, kun koitin taas ratsastaa sitä niin kootusti, ettei se tulisi liian vahvaksi ja katoaisi pitkän sivun alussa kokonaan. Olipa tosi vaikeaa!
Lopun huonosta laukkatyöskentelystä huolimatta siihen asti tunti oli sujunut oikeastaan ihan hyvin. Nyt ei paljon ravattu, joten sitä unelmaravia ei juuri tullut, mutta hyvää perustyöskentelyä.
Koitin saada saman hyvän fiiliksen Kikan tunnilta heti alusta asti, joten aloitin veryttelynkin samoin. Saimme tehdä itsenäisesti pohkeenväistöjä, joten minä tein niitä kuten perjantaina eli uralta sisään ja takaisin. Väistöt pidin lyhyinä ja reippaina, ja Maijun kehoituksesta kaikki tarkkailivat sitä, että ensimmäinen askel ja viimeinen askel tulevat juuri silloin kuin pyydetään. Käynnissä nämä väistöt sujuvat Akun kanssa kyllä helposti molempiin suuntiin.
Ympyrätyöskentelyssä ravissa ja laukassa koitin ylläpitää reippaan tempon, ja ravissa se onnistuikin aika kivasti. Asetus olisi saanut olla vasempaankin selvempi, mutta ihan kivaa sellaista maatavoittavaa ravia saimme aikaiseksi. Maiju halusikin hevoset mielummin pitkälle kaulalle kuin kovin korkeiksi ja kootuiksi, joten laukassa pidensin jopa hieman ohjaa. Oikeastaan tämä vain paransi Akun laukkaa - tai siis sai minut ratsastamaan sitä hieman enemmän eteen, jolloin laukka ei ole sellaista keinuhevoslaukkaa ilman kunnon liitovaihetta. Tehtiin aika paljon myös siirtymisiä, ja piti ajatella aina unelmaravia laukasta siirryttäessä, jotta heti ensimmäinen askel olisi hyvä.
Avotaivutuksia jatkoimme mielenkiintoisella harjoituksella. Ratsastimme ensin neljäsosa pikän sivun suoraan eli selvästi uran sisäpuolella koko pitkän sivun mitan. Tarkistimme siis hevosten suoruuden käynnissä. Sitten ratsastimme vain hetken suoraan ennen pohkeenväistöä uralle. Tätä toistettiin muutaman kerran. Lopulta yhdistimme tähän vielä avotaivutuksen uralle pääsyn jälkeen. Asetushan oli jo oikein pohkeenväistön jäljiltä, joten uralla piti vain taivuttaa. Jälleen hyvä harjoitus Akulle, jonka kanssa on parempi jatkuvasti tehdä vähän eri juttuja kuin jatkaa samaa pitkään. Onnistuimme tässäkin ihan kivasti.
Lopun laukka olikin sitten sitäkin kamalampaa. Maiju komensi meidät kaikki puoli metriä uran sisäpuolelle eli juuri siihen kohtaan, missä kuluneen uran harjanne on. Se on hevosille kaikkein vaikein kohta, kun ollaan lähellä seinää, mutta kuitenkin riittävän kaukana tuesta. Ja tässä kohdassa olisi pitänyt laukata oikeaan ja tehdä hyvät kulmat! Sain hädin tuskin laukkaa aikaiseksi, kulmistä ei tullut yhtään mitään. Koitin ohjeen mukaan ottaa pidätteen ennen kulmaa ja myödätä kulmaan tultaessa, mutta Akusta tuli vaan tosi vahva, enkä saanut laukkaan oikein mitään otetta. Aku putoili välillä ravillekin, kun koitin taas ratsastaa sitä niin kootusti, ettei se tulisi liian vahvaksi ja katoaisi pitkän sivun alussa kokonaan. Olipa tosi vaikeaa!
Lopun huonosta laukkatyöskentelystä huolimatta siihen asti tunti oli sujunut oikeastaan ihan hyvin. Nyt ei paljon ravattu, joten sitä unelmaravia ei juuri tullut, mutta hyvää perustyöskentelyä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)