25.3.2013 Primus Talli
Maiju - r. Myssy
Jatkoin ihan tavallisella GP-hevosella. Oma olo oli vähän niin ja näin, aivan kuin olisin ollut tulossa kipeäksi, ja se ei voinut olla heijastumatta suoritukseemme. Myssy teki jälleen kaiken mitä pyysin kiltisti, mutta ei ollut yhtä rehellisesti pohkeen edessä kuin viikkoa aiemmin. Parempi se silti oli kuin kahdella ensimmäisellä kerralla.
Tällä kerralla teemana oli voltit. Niitä teimme kaikissa askellajeissa ja paljon! Olin saanut Myssyn lopulta ihan kohtuullisesti hereille alun laukkatyöskentelyn jälkeen. Sille selvästi sopii se, että laukkaamme ympyrän sijasta myös koko uralla. Ravivoltit ratsastettiin kaikkien sivujen keskipisteeseen, ja voltin piti tosiaan olla sen 10 metriä, ei yhtään enempää. Pitkillä sivuilla kokoa onkin helppo kontrolloida, sillä vastakkaisella puolella volttia tekevän kanssa tulee helposti kolari, jos jommankumman voltti on liian suuri. Myssylle oikea kierros tuntui edelleen olevan haastavampi, sillä sinne sitä on vaikeampi saada rehellisesti asettumaan. Avut saavat olla yllättävän voimakkaat, eikä moottori saa hiipua.
Vaikka voltit tehtiin myös laukassa, oli niiden päälimmäisin tarkoitus harjoituttaa siirtymisiä laukasta käyntiin. Laukka nostettiin aina edellisen voltin jälkeen. Voltti tultiin muutoin normaalisti laukassa, paitsi viimeinen neljännes ratsastettiin suoraan päin maneesin laitaa. Laidan lähestyessä hevoset siirtyivät automaattisesti käyntiin, kunhan vaan rohkeasti uskalsi ratsastaa laukkaa ihan loppuun asti. Minulla vähän petti hermo siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt ratsastaa GP-luokkia hypännyttä Myssyä kohti kaviouria erottavaa aitaa... Siirtymiset olivat Myssylle helppoja, mutta laukka lähti liikkeelle aina vähän löysästi, enkä saanut sitä rullaamaan kuin vasta juuri voltilla.
Koska olimme vääntäneet ja kääntäneet ja ratsastaneet koko tunnin aika "taakse", laukkasimme siirtymisten jälkeen vielä koko uralla. Pitkät sivut oltiin kevyessä istunnassa ja annettiin hevosten venyttää. Lyhyillä sivulla istuttiin alas ja koottiin. Tämä tehtävä sopi Myssylle kuin nyrkki silmään, ja laukkakin lakkasi olemasta vetelää keinuhevoslaukkaa. Ruuna venytti nautinnollisesti eteen vielä loppuraveissakin, ja tuntui jälleen yhtä kivalta kuin edellisellä tunnilla.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Myssy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Myssy. Näytä kaikki tekstit
torstai 4. huhtikuuta 2013
keskiviikko 27. maaliskuuta 2013
Ihan tavallinen GP-hevonen
18.3.2013 Primus Talli
Maiju - r. Myssy
Hasse-estehevonen vaihtui täysin toiseen tyyppiseen Myssy-estehevoseen. Myssy on kyllä myös herkkä edestä ja vaatii vakaan käden, mutta saattaa olla erittäin hidas pohkeelle. En oikein enää muistanut, miten Myssyllä pitää ratsastaa, mutta Maiju antoi aivan avainasemassa olleen neuvon: alkuveryttelystä asti eteen ja alas -ajatuksella.
Aloitimme tekemällä käynnistä pysähdyksiä. Muistini palautui pätkittäin, kun Maiju käski heti ratsastamaan pysähdyksessä enemmän jalalla, jotta takaosa jäisi paremmin alle eikä pitkälle taakse. Myssy ei tuntunut lainkaan tahmealta, mutta silti oli koko ajan sellainen olo, että sitä pitää käskeä eteenpäin. Maiju sanoikin, ettei sen tarvitse kävellä yhtään lujempaa, ja että jos koko ajan käsken, saan käskeä koko lopputunnin.
Kevyestä ravista teimme käyntisiirtymisiä. Siirtymisten piti olla sujuvia, ei töksähteleviä, eikä takaisin raviin saanut kiirehtiä ennen kuin käynti oli tarpeeksi laadukasta. Ravisiirtymisen piti vastaavasti olla tarmokas. Myssylle nämä siirtymiset sopivat, ja se liikkui paljon paremmin kuin kahdella edellisellä kerralla. Koitin olla omien apujeni kanssa selvempi, ja palkita hevosta olemalla puristamatta koko aikaa. Pidempi ohja sai sen rentoutumaan ihan eri tavalla kuin aiemmin, ja tämä näkyi erityisesti laukassa. Meille laukka oli ollut selvästi se vaikein askellaji, mutta nyt siitäkin tuli kuin itsestään tasaista ja etenevää.
Alkuveryttelyn jälkeen jatkoimme ravissa tehden lyhyiden sivujen keskelle voltit ja ratsastaen pitkillä sivuilla hieman uran sisäpuolella ja asettaen ulos. Myssy oli haastavampi saada asettumaan oikealle, jossa sen vaan käänsi päätään vinoon niin, että korvat olivat eri korkeudella. Vasempaan sujui helpommin.
Lopuksi vielä laukkasimme koko uralla vasempaan. Myssy oli oikein rennon tuntuinen, mutta laukkaympyrä paljasti, että en ollut riittävän tarkka ulkoapujen kanssa. Meinasin nimittäin jyrätä uralla laukannen Ekun, mutta onneksi selvisimme läheltä piti tilanteella. Ehdin sitten tehdä vielä pari ympyrää, etenkin kun Maiju sanoi että tässä kierroksessa Myssyllä ne ulkoavut pettävät todella helposti.
Oikeastaan koko tunnin aikana Myssy ei nyppinyt ohjaa päätään heiluttaen kuin ihan pari kertaa voltilla. Silloin tiesin heti, että vauhti oli hiipunut ja ongelma korjaantui käyttämällä jalkaa, ei kättä. Myssyä ei missään vaiheessa juurikaan tarvinnut kovistella, pieni napakka huomautus riitti jos vauhti uhkasi hieman hiipua. Se on kyllä hauska ruuna, karsinassa jotenkin niin vaatimattoman oloinen, ratsastettaessa aika tavallinen, toki omat niksinsä vaativa. Toisaalta tavallisuus on kyllä tästä hevosesta aika kaukana, kun katselee Youtubesta löytyviä videoita Myssystä esteradalla!
Maiju - r. Myssy
Hasse-estehevonen vaihtui täysin toiseen tyyppiseen Myssy-estehevoseen. Myssy on kyllä myös herkkä edestä ja vaatii vakaan käden, mutta saattaa olla erittäin hidas pohkeelle. En oikein enää muistanut, miten Myssyllä pitää ratsastaa, mutta Maiju antoi aivan avainasemassa olleen neuvon: alkuveryttelystä asti eteen ja alas -ajatuksella.
Aloitimme tekemällä käynnistä pysähdyksiä. Muistini palautui pätkittäin, kun Maiju käski heti ratsastamaan pysähdyksessä enemmän jalalla, jotta takaosa jäisi paremmin alle eikä pitkälle taakse. Myssy ei tuntunut lainkaan tahmealta, mutta silti oli koko ajan sellainen olo, että sitä pitää käskeä eteenpäin. Maiju sanoikin, ettei sen tarvitse kävellä yhtään lujempaa, ja että jos koko ajan käsken, saan käskeä koko lopputunnin.
Kevyestä ravista teimme käyntisiirtymisiä. Siirtymisten piti olla sujuvia, ei töksähteleviä, eikä takaisin raviin saanut kiirehtiä ennen kuin käynti oli tarpeeksi laadukasta. Ravisiirtymisen piti vastaavasti olla tarmokas. Myssylle nämä siirtymiset sopivat, ja se liikkui paljon paremmin kuin kahdella edellisellä kerralla. Koitin olla omien apujeni kanssa selvempi, ja palkita hevosta olemalla puristamatta koko aikaa. Pidempi ohja sai sen rentoutumaan ihan eri tavalla kuin aiemmin, ja tämä näkyi erityisesti laukassa. Meille laukka oli ollut selvästi se vaikein askellaji, mutta nyt siitäkin tuli kuin itsestään tasaista ja etenevää.
Alkuveryttelyn jälkeen jatkoimme ravissa tehden lyhyiden sivujen keskelle voltit ja ratsastaen pitkillä sivuilla hieman uran sisäpuolella ja asettaen ulos. Myssy oli haastavampi saada asettumaan oikealle, jossa sen vaan käänsi päätään vinoon niin, että korvat olivat eri korkeudella. Vasempaan sujui helpommin.
Lopuksi vielä laukkasimme koko uralla vasempaan. Myssy oli oikein rennon tuntuinen, mutta laukkaympyrä paljasti, että en ollut riittävän tarkka ulkoapujen kanssa. Meinasin nimittäin jyrätä uralla laukannen Ekun, mutta onneksi selvisimme läheltä piti tilanteella. Ehdin sitten tehdä vielä pari ympyrää, etenkin kun Maiju sanoi että tässä kierroksessa Myssyllä ne ulkoavut pettävät todella helposti.
Oikeastaan koko tunnin aikana Myssy ei nyppinyt ohjaa päätään heiluttaen kuin ihan pari kertaa voltilla. Silloin tiesin heti, että vauhti oli hiipunut ja ongelma korjaantui käyttämällä jalkaa, ei kättä. Myssyä ei missään vaiheessa juurikaan tarvinnut kovistella, pieni napakka huomautus riitti jos vauhti uhkasi hieman hiipua. Se on kyllä hauska ruuna, karsinassa jotenkin niin vaatimattoman oloinen, ratsastettaessa aika tavallinen, toki omat niksinsä vaativa. Toisaalta tavallisuus on kyllä tästä hevosesta aika kaukana, kun katselee Youtubesta löytyviä videoita Myssystä esteradalla!
maanantai 11. helmikuuta 2013
Toistoja
4.2.2013 Primus Talli
Maiju - r. Myssy
Tästä tunnista ei ole kauheasti kerrottavaa, mutta kerrotaan nyt edes se, että jää muistiin. Menin nimittäin viime viikon maanantain tapaan Myssyllä, ja harjoitus oli täsmälleen sama kuin torstain tunnilla.
Edelleen Myssyn kanssa hämmästytti se, miten voimakkaasti sitä pitää ratsastaa eteen. Kyselin aluksi vähän Maijulta vinkkejä, että miten pitäisi reagoida sitten kun ruuna reagoi. Maiju ohjeisti palkitsemaan sen eteenpäinmenosta irroittamalla jalat. Välittömästi vauhdin hiipuessa piti sitten taas napakasti komentaa pohkeilla. Käynnissä sain Myssyn liikkumaan ihan hyvin, samoin kevyessä ravissa, joka tehtiin osin suurella keskiympyrällä. Sen sijaan alun laukka oli taas todella vaikeaa, eikä moottori meinannut käynnistyä siinä millään.
Tuossa B-merkin kuviossa vaikeimmaksi osioksi osoittautui keskihalkaisijan ratsastus voltin jälkeen. Myssy meinasi väkisinkin lipsahtaa liian pitkälle keskihalkaisijan yli, ja sitten jotenkin unohdin ratsastaa sitä suoraan, voltilla kun sai tehdä aika paljon töitä tempon säilyttämiseksi. Välillä oli pakko mennä kevyttä ravia, jotta Myssy ei olisi hiipunut kokonaan. Erityisen vaikea oli keskihalkaisijan jälkeiset kulmat, joissa ruuna olisi varmaan ilman tarmokasta eteenratsastusta pysähtynyt.
Laukka ympyrällä myös tunnin loppupuolella on edelleen haastavaa. Laukka tuntuu muutenkin olevan minulle se vaikein askellaji hallita itseäni ja hevosta. Sitten kun vielä hevosen laukassa olisi työstämistä, loppuvat keinot usein kesken. Myssyllähän ratkaisu ongelmaan on aika yksinkertainen: enemmän vauhtia. Tämä onnistuu paremmin koko uralla laukatessa, jolloin pitkät sivut saa ratsasta reilusti eteen ja käyttää kulmat sitten taivuttamiseen ja kokoamiseen. Välillä kyllä pyöristin myös lyhyet sivut puoliympyräksi saadakseni tasaisempaa menoa. Koko rata leikkaa laukassa ja siirtyminen raviin uralla oli ehkä paras Myssyä herättelevistä liikkeistä, sillä sen jälkeen ratsuni ravasi itsekseen ja oli aivan kevyt. Harmi vaan, että tämä reitti ratsastettiin vasta aivan laukkatyöskentelyn päätteeksi...
Maiju - r. Myssy
Tästä tunnista ei ole kauheasti kerrottavaa, mutta kerrotaan nyt edes se, että jää muistiin. Menin nimittäin viime viikon maanantain tapaan Myssyllä, ja harjoitus oli täsmälleen sama kuin torstain tunnilla.
Edelleen Myssyn kanssa hämmästytti se, miten voimakkaasti sitä pitää ratsastaa eteen. Kyselin aluksi vähän Maijulta vinkkejä, että miten pitäisi reagoida sitten kun ruuna reagoi. Maiju ohjeisti palkitsemaan sen eteenpäinmenosta irroittamalla jalat. Välittömästi vauhdin hiipuessa piti sitten taas napakasti komentaa pohkeilla. Käynnissä sain Myssyn liikkumaan ihan hyvin, samoin kevyessä ravissa, joka tehtiin osin suurella keskiympyrällä. Sen sijaan alun laukka oli taas todella vaikeaa, eikä moottori meinannut käynnistyä siinä millään.
Tuossa B-merkin kuviossa vaikeimmaksi osioksi osoittautui keskihalkaisijan ratsastus voltin jälkeen. Myssy meinasi väkisinkin lipsahtaa liian pitkälle keskihalkaisijan yli, ja sitten jotenkin unohdin ratsastaa sitä suoraan, voltilla kun sai tehdä aika paljon töitä tempon säilyttämiseksi. Välillä oli pakko mennä kevyttä ravia, jotta Myssy ei olisi hiipunut kokonaan. Erityisen vaikea oli keskihalkaisijan jälkeiset kulmat, joissa ruuna olisi varmaan ilman tarmokasta eteenratsastusta pysähtynyt.
Laukka ympyrällä myös tunnin loppupuolella on edelleen haastavaa. Laukka tuntuu muutenkin olevan minulle se vaikein askellaji hallita itseäni ja hevosta. Sitten kun vielä hevosen laukassa olisi työstämistä, loppuvat keinot usein kesken. Myssyllähän ratkaisu ongelmaan on aika yksinkertainen: enemmän vauhtia. Tämä onnistuu paremmin koko uralla laukatessa, jolloin pitkät sivut saa ratsasta reilusti eteen ja käyttää kulmat sitten taivuttamiseen ja kokoamiseen. Välillä kyllä pyöristin myös lyhyet sivut puoliympyräksi saadakseni tasaisempaa menoa. Koko rata leikkaa laukassa ja siirtyminen raviin uralla oli ehkä paras Myssyä herättelevistä liikkeistä, sillä sen jälkeen ratsuni ravasi itsekseen ja oli aivan kevyt. Harmi vaan, että tämä reitti ratsastettiin vasta aivan laukkatyöskentelyn päätteeksi...
torstai 31. tammikuuta 2013
Myssy
28.1.2012 Primus Talli
Maiju - r. Myssy
Primus Tallin perjantaina olleessa hevosesittelyillassa kävi ilmi, että Benan viime viikkoinen jännittyneisyys ei sitten ehkä kuitenkaan johtunut kokonaan ratsastajasta. Se oli torstaina lingonnut ratsastajan selästään ihan kunnolla, minkä jälkeen ruuna passitettiin talvilomalle. Perjantaina selvisi myös, miksi Mikki ainakin toistaiseksi seisoo: se on saanut uuden tarhakaverin, ja ilmeisesti telonut itseään lievästi riekkuessaan ulkona. Kesäkursseille ilmoittautuessani Kikka pahoitteli myös henkilökohtaisesti sitä, että putosin Mikiltä. He olivat Maijun kanssa kokeilleet Mikkiä seuraavalla viikolla, ja kaikki oli ollut taas kunnossa. Pohtivat kuulemma nyt, että mitä sen kanssa tehdään: joko lisää töitä tai lomaa. Minä en nimittäin ole ainoa, joka on saanut viime aikoina Mikiltä rodeokyytiä, ja nämä pukit ovat ihan eri asia kuin ruunan pienet protestoinnit vaikkapa raipankäyttöön. Toivottavasti Mikin olo saadaan paremmaksi, kun minä kaikesta huolimatta pidän siitä.
No, maanantaitunnilla oli siis uusi ratsu alla, kun Maiju oli jakanut minulle Myssyn. Myssy on oikealta nimeltään Mystere de Servole, joka on entisessä elämässään pyyhkinyt muilla kilpailijoilla pöytää ties kuinka monen tähden GP-tason estekilpailuissa. Ruuna on todellinen opetusmestari kaikille tallilla hyppääville, mutta nyt Maiju oli ajatellut antaa sille vähän lomaa esteistä. Minä odotin räjähtävää ruutitynnyriä, mutta sainkin aika eriskummallisen hyvinkin ratsastettavan hevosen.
Maiju ohjeisti, että Myssy on tosi herkkä suustaan, mutta vaatii paljon pohjetta etenkin käynnissä. Koitin ottaa ritvamaisen tasaisen otteen ohjista, mutta se osoittautui hieman haastavammaksi kuin Ritvalla. Myssy nimittäin ei lakannut heiluttelemasta päätään niin helposti pelkällä jalkojen puristamisella, vaan se vaati liikettä. Paljon liikettä.
Ravissa aloin päästä jo jyvälle touhusta, kiitos pitkillä sivuilla tehtyjen lisäysten, mutta laukassa jouduin ensin täysin ymmälleni. Myssy köpötteli nelitahtista laukkaa eteenpäin, ei seurannut haluamaani reittiä ja heilutteli päätään niin, että hyvä kun ei lyönyt turvalla ratsastaja nenään. Onneksi Maiju näki ahdinkoni ja tuli apuun: vasta, kun sain Myssyn ihan kunnolla laukkamaan, alkoi homma toimia. Arkailin taas vaan ensin vähän turhaan, mutta Myssy kesti komentamisen sekä jaloilla että huomauttamisen raipalla aivan hyvin. Maijukin tunnin lopuksi sanoi, että alku oli vähän varovaista ratsastusta, mutta sitten alkoi sujua. Jännä, miten muutama huono kokemus jääkin kummittelemaan!
Käynnin jälkeen ratsastimme ravissa keskihalkaisijalle, jota ratsastettiin ensin ihan vaan suoraan. Suunnan sai valita sen mukaan, kumpi tuntui tarvitsevan enemmän työstämistä. Pitkillä sivuilla sai tehdä tarpeen mukaan voltteja. Minä keskityin lähinnä siihen, että Myssy ravasi tarmokkaasti.
Sitten lisättiin keskihalkaisijan alkuun voltti ja I-kirjaimeen pysähdys. Voltille Myssy kääntyi ja taipui ihan kivasti, mutta pysähdyksessä se jäi ensin seisomaan takajalat taakse. Lisää työskentelyä pitkillä sivuilla, jalkoja ja varovaista nostamista edestä, ja niin pysähdyksetkin alkoivat onnistua. Tarmokkuus heijastui myös liikkellelähtöihin, jotka paranivat kerta kerralta.
Myssy oli kyllä tosi jännä tapaus. Luulin, että se on sellainen herkkä estetykki, mutta se kuulemma hyytyy hyppytunneillakin heti tehtävän suorittamisen jälkeen. Tai no, herkkähän se oikeastaan olikin, suustaan. Sillä on todella pehmeät kuolaimetkin, ja käden kanssa sai olla hyvin tarkkana. Myssyllä ei tosiaan jalkojen lähelle tuonti riittänyt rentoutumiseen, vaan sen moottori piti todellakin saada käyntiin ensin. Minä kyllä tykkäsin, sillä Myssy oli jotenkin ihanan ratsastettava näiden viimeaikaisten ratsujeni jälkeen.
Maiju - r. Myssy
Primus Tallin perjantaina olleessa hevosesittelyillassa kävi ilmi, että Benan viime viikkoinen jännittyneisyys ei sitten ehkä kuitenkaan johtunut kokonaan ratsastajasta. Se oli torstaina lingonnut ratsastajan selästään ihan kunnolla, minkä jälkeen ruuna passitettiin talvilomalle. Perjantaina selvisi myös, miksi Mikki ainakin toistaiseksi seisoo: se on saanut uuden tarhakaverin, ja ilmeisesti telonut itseään lievästi riekkuessaan ulkona. Kesäkursseille ilmoittautuessani Kikka pahoitteli myös henkilökohtaisesti sitä, että putosin Mikiltä. He olivat Maijun kanssa kokeilleet Mikkiä seuraavalla viikolla, ja kaikki oli ollut taas kunnossa. Pohtivat kuulemma nyt, että mitä sen kanssa tehdään: joko lisää töitä tai lomaa. Minä en nimittäin ole ainoa, joka on saanut viime aikoina Mikiltä rodeokyytiä, ja nämä pukit ovat ihan eri asia kuin ruunan pienet protestoinnit vaikkapa raipankäyttöön. Toivottavasti Mikin olo saadaan paremmaksi, kun minä kaikesta huolimatta pidän siitä.
No, maanantaitunnilla oli siis uusi ratsu alla, kun Maiju oli jakanut minulle Myssyn. Myssy on oikealta nimeltään Mystere de Servole, joka on entisessä elämässään pyyhkinyt muilla kilpailijoilla pöytää ties kuinka monen tähden GP-tason estekilpailuissa. Ruuna on todellinen opetusmestari kaikille tallilla hyppääville, mutta nyt Maiju oli ajatellut antaa sille vähän lomaa esteistä. Minä odotin räjähtävää ruutitynnyriä, mutta sainkin aika eriskummallisen hyvinkin ratsastettavan hevosen.
Maiju ohjeisti, että Myssy on tosi herkkä suustaan, mutta vaatii paljon pohjetta etenkin käynnissä. Koitin ottaa ritvamaisen tasaisen otteen ohjista, mutta se osoittautui hieman haastavammaksi kuin Ritvalla. Myssy nimittäin ei lakannut heiluttelemasta päätään niin helposti pelkällä jalkojen puristamisella, vaan se vaati liikettä. Paljon liikettä.
Ravissa aloin päästä jo jyvälle touhusta, kiitos pitkillä sivuilla tehtyjen lisäysten, mutta laukassa jouduin ensin täysin ymmälleni. Myssy köpötteli nelitahtista laukkaa eteenpäin, ei seurannut haluamaani reittiä ja heilutteli päätään niin, että hyvä kun ei lyönyt turvalla ratsastaja nenään. Onneksi Maiju näki ahdinkoni ja tuli apuun: vasta, kun sain Myssyn ihan kunnolla laukkamaan, alkoi homma toimia. Arkailin taas vaan ensin vähän turhaan, mutta Myssy kesti komentamisen sekä jaloilla että huomauttamisen raipalla aivan hyvin. Maijukin tunnin lopuksi sanoi, että alku oli vähän varovaista ratsastusta, mutta sitten alkoi sujua. Jännä, miten muutama huono kokemus jääkin kummittelemaan!
Käynnin jälkeen ratsastimme ravissa keskihalkaisijalle, jota ratsastettiin ensin ihan vaan suoraan. Suunnan sai valita sen mukaan, kumpi tuntui tarvitsevan enemmän työstämistä. Pitkillä sivuilla sai tehdä tarpeen mukaan voltteja. Minä keskityin lähinnä siihen, että Myssy ravasi tarmokkaasti.
Sitten lisättiin keskihalkaisijan alkuun voltti ja I-kirjaimeen pysähdys. Voltille Myssy kääntyi ja taipui ihan kivasti, mutta pysähdyksessä se jäi ensin seisomaan takajalat taakse. Lisää työskentelyä pitkillä sivuilla, jalkoja ja varovaista nostamista edestä, ja niin pysähdyksetkin alkoivat onnistua. Tarmokkuus heijastui myös liikkellelähtöihin, jotka paranivat kerta kerralta.
Myssy oli kyllä tosi jännä tapaus. Luulin, että se on sellainen herkkä estetykki, mutta se kuulemma hyytyy hyppytunneillakin heti tehtävän suorittamisen jälkeen. Tai no, herkkähän se oikeastaan olikin, suustaan. Sillä on todella pehmeät kuolaimetkin, ja käden kanssa sai olla hyvin tarkkana. Myssyllä ei tosiaan jalkojen lähelle tuonti riittänyt rentoutumiseen, vaan sen moottori piti todellakin saada käyntiin ensin. Minä kyllä tykkäsin, sillä Myssy oli jotenkin ihanan ratsastettava näiden viimeaikaisten ratsujeni jälkeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)