23.5.2016 - Maiju - r. Hiski
Kanki- ja sulkutreenit Hiskillä jatkuivat nyt selkeästi mallikkaammin kuin ensimmäisellä kerralla. Hiski on kyllä jo näiden kolmen tunnin aikana noussut ihan suosikikseni; siinä on jotain niin samaa kuin Foxyssa! Se on minun makuuni sopivan rohkeasti ratsastettava ja sopivasti reagoiva. Lottakin ohi kävellessään kysyi noustessani selkään, että vieläkö olen in laav - oli hänkin jo huomannut minun tykästyneen ruunaan!
Sateisen sään vuoksi kenttä oli osin vähän pehmeä, joten alusta asti toinen pitkä sivu oli siirretty muutamalla tötteröllä selvästi aidan vierestä sivuun. Siinä sai olla tarkkana, ettei hevonen valunut ulos. Alkuveryttely mentiin lähes kokonaan uran sisäpuolella muuallakin. Käynnissä tehtiin väistöjä uralta sisään, ravissa temponmuutoksia pitkillä sivuilla. Ajatuksena oli taas vähän herkistellä hevosia ja saada pohkeet läpi sulkutaivutuksia varten. Itse piti tunnustella, miten paljon ravia voi lisätä ilman, että paketti kokonaan hajoaa. Hiski tuntui aika reippaalta, joten kamalasti en sitä enää eteen ratsastanut, pikemminkin päin vastoin.
Pääty-ympyrällä jouduttiin taas hetki kertaamaan reittiä, kun ainakin minä täysin unohdin, ettei sinne toiselle pitkälle sivulle pitänyt pehmeyden vuoksi mennä... Mutta sitten kun päästiin vauhtiin, niin laukkatyöskentelykin sujui ihan kivasti vasemmalle sekä ympyrällä että koko uralla. Hiskillä on kiva laukka, ja sain sen nyt tosi hyvin kulmiin kaikissa askellajeissa. Erityisesti laukkakulmiin olin supertyytyväinen.
Sulkuja mentiin siten, että aina pitkän sivun alkuun tehtiin tiukka voltti, josta jatkettiin hieman avotaivutusmaisesti ensin hetki pitkän sivun suuntaisesti. Siitä sitten sulkua keskihalkaisijalle. Hiski teki hienosti voltit ja avonkin, mutta sulun alussa jouduttiin aina vähän ensin keskustelemaan, ennen kuin loksahti kohdalleen. Sain kyllä aina korjattua, mutta jostain syystä alku oli läpi tunnin todella vaikeaa. Emme tehneet tällä kerralla sulkuja kuin oikealle, joten en sitten tiedä olisiko luonnostaan helpompi suunta ollut vasemmalle.
Lopuksi vielä laukattiin koko uraa oikealle, ja vau mitä laukkaa Hiskistä löytyi! Maijukin oikein innostui ja vaati vielä lisää, vaikka Hiski oli sitä mieltä että alkaa riittää: se teki oma-aloitteisia vaihtoja päästäkseen vähän helpommalla. Niin makean tuntuista oli, etten olisi millään raaskinut lopettaa. Vaikka suluissa oli vähän haasteita, niin tosi hyvä mieli jäi tunnista. Hallittua menoa alusta loppuun asti minun avuillani ja reitilläni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti