18.3.2013 Primus Talli
Maiju - r. Myssy
Hasse-estehevonen vaihtui täysin toiseen tyyppiseen Myssy-estehevoseen. Myssy on kyllä myös herkkä edestä ja vaatii vakaan käden, mutta saattaa olla erittäin hidas pohkeelle. En oikein enää muistanut, miten Myssyllä pitää ratsastaa, mutta Maiju antoi aivan avainasemassa olleen neuvon: alkuveryttelystä asti eteen ja alas -ajatuksella.
Aloitimme tekemällä käynnistä pysähdyksiä. Muistini palautui pätkittäin, kun Maiju käski heti ratsastamaan pysähdyksessä enemmän jalalla, jotta takaosa jäisi paremmin alle eikä pitkälle taakse. Myssy ei tuntunut lainkaan tahmealta, mutta silti oli koko ajan sellainen olo, että sitä pitää käskeä eteenpäin. Maiju sanoikin, ettei sen tarvitse kävellä yhtään lujempaa, ja että jos koko ajan käsken, saan käskeä koko lopputunnin.
Kevyestä ravista teimme käyntisiirtymisiä. Siirtymisten piti olla sujuvia, ei töksähteleviä, eikä takaisin raviin saanut kiirehtiä ennen kuin käynti oli tarpeeksi laadukasta. Ravisiirtymisen piti vastaavasti olla tarmokas. Myssylle nämä siirtymiset sopivat, ja se liikkui paljon paremmin kuin kahdella edellisellä kerralla. Koitin olla omien apujeni kanssa selvempi, ja palkita hevosta olemalla puristamatta koko aikaa. Pidempi ohja sai sen rentoutumaan ihan eri tavalla kuin aiemmin, ja tämä näkyi erityisesti laukassa. Meille laukka oli ollut selvästi se vaikein askellaji, mutta nyt siitäkin tuli kuin itsestään tasaista ja etenevää.
Alkuveryttelyn jälkeen jatkoimme ravissa tehden lyhyiden sivujen keskelle voltit ja ratsastaen pitkillä sivuilla hieman uran sisäpuolella ja asettaen ulos. Myssy oli haastavampi saada asettumaan oikealle, jossa sen vaan käänsi päätään vinoon niin, että korvat olivat eri korkeudella. Vasempaan sujui helpommin.
Lopuksi vielä laukkasimme koko uralla vasempaan. Myssy oli oikein rennon tuntuinen, mutta laukkaympyrä paljasti, että en ollut riittävän tarkka ulkoapujen kanssa. Meinasin nimittäin jyrätä uralla laukannen Ekun, mutta onneksi selvisimme läheltä piti tilanteella. Ehdin sitten tehdä vielä pari ympyrää, etenkin kun Maiju sanoi että tässä kierroksessa Myssyllä ne ulkoavut pettävät todella helposti.
Oikeastaan koko tunnin aikana Myssy ei nyppinyt ohjaa päätään heiluttaen kuin ihan pari kertaa voltilla. Silloin tiesin heti, että vauhti oli hiipunut ja ongelma korjaantui käyttämällä jalkaa, ei kättä. Myssyä ei missään vaiheessa juurikaan tarvinnut kovistella, pieni napakka huomautus riitti jos vauhti uhkasi hieman hiipua. Se on kyllä hauska ruuna, karsinassa jotenkin niin vaatimattoman oloinen, ratsastettaessa aika tavallinen, toki omat niksinsä vaativa. Toisaalta tavallisuus on kyllä tästä hevosesta aika kaukana, kun katselee Youtubesta löytyviä videoita Myssystä esteradalla!
keskiviikko 27. maaliskuuta 2013
maanantai 18. maaliskuuta 2013
Vaeltava vasen
14.4.2013 Primus Talli
Pirita - r. Wille
Pakoilen torstaitunnin estejaksoa, mutta sain ostettua sopivan korvaavan tunnin samalle päivälle. Jostain syystä tieto ratsastajanvaihdoksesta ei ollut päätynyt hevoslistalle, mutta otin mielelläni vastaan tunnin myyjälle merkityn Willen.
Teimme alkuveryttelyssä askeleen pidennyksiä ja lyhennyksiä. Pirita halusi, että hän pystyy yhdellä silmäyksellä kertomaan, millaisilla askelilla ratsastamme. Käynnin tahti ei saanut hidastua tai nopeutua, vaikka askelpituus muuttuikin. Willellä koitin tehdä käyntiin selvät erot, mikä onnistuikin aika vaivattomasti.
Ravissa Willen rento meno jatkui, mutta minulle ilmaantui vasemmassa kierroksessa ongelma: vaetava vasen käsi. Nyrkki kääntyi väkisin vaakatasoon ja vein koko kättä helposti sään yli oikealla puolelle. Oikeassa kierroksessa oikea käsi kyllä pysyi siellä missä pitkin. Pirita antoi hyvän neuvon, minkä mukaisesti asetin peukalon raipan pään päälle. Kun raippa lepää reiden päällä ja pää osoittaa lähes hevosta silmään, tulee käden asennosta automaattisesti näin oikea. Auttoi!
En ole kovin paljon ratsastanut Willellä, mutta muistin tyytyneeni sen kanssa liian hitaaseen tempoon. Nyt ruuna kyllä ravasi aika helposti itse eteen, eikä laukassakaan tarvinnut paljon huomautella.
Välikäynnin aikana kerroin Piritallekin käyneeni simulaattoritestissä. Kerroin, miten istun herkästi hieman vasemmalla ja miten turvaliivi tuntuu vetävän istuntaani lysyyn. Kun Pirita nyökytteli jälkimmäiselle kommentille, päätimme yksissä tuumin Willen olevan sellainen turvahevonen, jolla voin mennä ilman liiviä. Niinpä heitin turvaliivin naulakkoon, mikä oli kyllä aika vapauttavaa. Ilokseni huomasin, että sain ryhdistäydyttyä selässä ihan ilman Piritan puuttumista asiaan. Ja erityisen iloinen olen siitä, että aiemmin hyvinkin vaikeana pitämäni Willen ravi ei tuntunut nyt niin kamalalta, joten istuin sitkeästi alas raviosuudet. Ilmeisesti kaikki on suhteellista, kun olen mennyt viime aikoina Hassella... Näytin varmasti todella itserakkaalta ratsastajalta, kun koko lopputunnin kyttäsin asentoani peilistä. Ovatko hartiat edessä? Selkä kyttyrällä? Pää kenossa?
Tehtävänä oli avotaivutus pitkillä sivuilla ensin käynnissä ja sitten ravissa. Taivutuksia tehtiin koko ajan molempiin suuntiin, sillä niiden välissä ratsastettiin keskihalkaisijaa pitkin suoralla hevosella ja vaihdettiin aina suuntaa. Wille teki taivutukset ihan hyvin, etenkin silloin kun Piritan ohjeesta muistin käyttää kääntämiseen enemmänkin ulko-ohjaa ja -pohjetta sisäohjan sijasta, ja huolehtia riittävän edessä olevalla sisäpohkeella eteenpäinpyrkimyksestä. Ravissa Wille olisi ajoittain saanut ravata hieman reippaammin, ja ajoittain se myös nousi hieman liian korkeaan muotoon, mutta muutoin olen taivutuksiin tyytyväinen.
Lopuksi vielä hieman ravasimme ja laukkasimme pääty-ympyröillä vasempaan. Siinä kallistuinkin sitten oikealle eli ulos, ja loppupalautteessa Pirita sitten vesitti hyvän ajatukseni eri pituisista jalustimista. Ne näköjään vaan nostavat polveni ylös, jolloin lantio keikahtaa väärään suuntaan. Pirita ehdottkikin, että jatkossa pitäisin edelleen samanmittaiset jalustimet, mutta menisin kuuriluontoisesti silloin tällöin harjoituksia ilman jalustimia. Ja kuinkas sattuikaan, olen lisäksi ilmoittautunut kesäksi ilman jalustimia -viikonloppukurssille! Pirita sanoi, että olisin kyllä voinut Willelläkin mennä ilman jalustimia, kun pystyn istumaan siellä - jee!
Tämä oli siis tällainen erittäin tarpeeseen tullut fiilistelytunti upealla Willellä. Ah.
Teimme alkuveryttelyssä askeleen pidennyksiä ja lyhennyksiä. Pirita halusi, että hän pystyy yhdellä silmäyksellä kertomaan, millaisilla askelilla ratsastamme. Käynnin tahti ei saanut hidastua tai nopeutua, vaikka askelpituus muuttuikin. Willellä koitin tehdä käyntiin selvät erot, mikä onnistuikin aika vaivattomasti.
Ravissa Willen rento meno jatkui, mutta minulle ilmaantui vasemmassa kierroksessa ongelma: vaetava vasen käsi. Nyrkki kääntyi väkisin vaakatasoon ja vein koko kättä helposti sään yli oikealla puolelle. Oikeassa kierroksessa oikea käsi kyllä pysyi siellä missä pitkin. Pirita antoi hyvän neuvon, minkä mukaisesti asetin peukalon raipan pään päälle. Kun raippa lepää reiden päällä ja pää osoittaa lähes hevosta silmään, tulee käden asennosta automaattisesti näin oikea. Auttoi!
En ole kovin paljon ratsastanut Willellä, mutta muistin tyytyneeni sen kanssa liian hitaaseen tempoon. Nyt ruuna kyllä ravasi aika helposti itse eteen, eikä laukassakaan tarvinnut paljon huomautella.
Välikäynnin aikana kerroin Piritallekin käyneeni simulaattoritestissä. Kerroin, miten istun herkästi hieman vasemmalla ja miten turvaliivi tuntuu vetävän istuntaani lysyyn. Kun Pirita nyökytteli jälkimmäiselle kommentille, päätimme yksissä tuumin Willen olevan sellainen turvahevonen, jolla voin mennä ilman liiviä. Niinpä heitin turvaliivin naulakkoon, mikä oli kyllä aika vapauttavaa. Ilokseni huomasin, että sain ryhdistäydyttyä selässä ihan ilman Piritan puuttumista asiaan. Ja erityisen iloinen olen siitä, että aiemmin hyvinkin vaikeana pitämäni Willen ravi ei tuntunut nyt niin kamalalta, joten istuin sitkeästi alas raviosuudet. Ilmeisesti kaikki on suhteellista, kun olen mennyt viime aikoina Hassella... Näytin varmasti todella itserakkaalta ratsastajalta, kun koko lopputunnin kyttäsin asentoani peilistä. Ovatko hartiat edessä? Selkä kyttyrällä? Pää kenossa?
Tehtävänä oli avotaivutus pitkillä sivuilla ensin käynnissä ja sitten ravissa. Taivutuksia tehtiin koko ajan molempiin suuntiin, sillä niiden välissä ratsastettiin keskihalkaisijaa pitkin suoralla hevosella ja vaihdettiin aina suuntaa. Wille teki taivutukset ihan hyvin, etenkin silloin kun Piritan ohjeesta muistin käyttää kääntämiseen enemmänkin ulko-ohjaa ja -pohjetta sisäohjan sijasta, ja huolehtia riittävän edessä olevalla sisäpohkeella eteenpäinpyrkimyksestä. Ravissa Wille olisi ajoittain saanut ravata hieman reippaammin, ja ajoittain se myös nousi hieman liian korkeaan muotoon, mutta muutoin olen taivutuksiin tyytyväinen.
Lopuksi vielä hieman ravasimme ja laukkasimme pääty-ympyröillä vasempaan. Siinä kallistuinkin sitten oikealle eli ulos, ja loppupalautteessa Pirita sitten vesitti hyvän ajatukseni eri pituisista jalustimista. Ne näköjään vaan nostavat polveni ylös, jolloin lantio keikahtaa väärään suuntaan. Pirita ehdottkikin, että jatkossa pitäisin edelleen samanmittaiset jalustimet, mutta menisin kuuriluontoisesti silloin tällöin harjoituksia ilman jalustimia. Ja kuinkas sattuikaan, olen lisäksi ilmoittautunut kesäksi ilman jalustimia -viikonloppukurssille! Pirita sanoi, että olisin kyllä voinut Willelläkin mennä ilman jalustimia, kun pystyn istumaan siellä - jee!
Tämä oli siis tällainen erittäin tarpeeseen tullut fiilistelytunti upealla Willellä. Ah.
torstai 14. maaliskuuta 2013
80-prosenttisesti
11.3.2013 Primus Talli
Maiju - r. Hasse
Kävin sunnuntaina Helsingissä hevosmeissuilla, ja pääsin viimein Simo Simulaattorin selkään. Varsinkin istuntatestissä selvisi monta mielenkiintoista asiaa, kuten vaikkapa se, että istun herkästi hieman vasemmalla. Selityksenkin keksin jo: vasen jalkani on 1,5 cm lyhyempi kuin oikea, joten ratsastaessani yhtä pitkillä jalustimilla kallistun automaattisesti vasemmalle saadakseni samanlaisen tuen molempiin jalkoihin. Kun istuntani korjattiin keskelle jalustinten ollessa edelleen yhtä pitkät, vasen pohje ei osunut Simon kylkeen enää lainkaan. Jos irroitin oikean jalan jalustimesta, tilanne parani heti.
Lisäksi huomasin käyttämäni turvaliivin vaikutuksen yläkropan asentoon. Se vähän vaivihkaa vetää minut lysyyn, joten selän suoristamisessa, vatsan tuomisessa kohti selkärankaa sekä hartioiden ja pään tuomisessa taakse riittää kyllä mietittävää. Vähän tulevista ratsuistani riippuen ajattelin kyllä kokeilla välillä jättää liivin pois - ellei sitten tule sama olo kuin jos ajaisi autolla ilman turvayvötä.
Simo-oppeja pääsin soveltamaan heti seuraavana päivänä Hassen kanssa, jolla menin nyt kolmannen kerran peräkkäin. Ruuna on kotiutunut ja reipastunut tallissa selvästi, sillä se tulee jo ihan itse katsomaan karsinan ovelle eikä koita hoidettaessa paeta niin pitkälle kuin riimunnarua riittää. Harjaamisesta se ei edelleenkään pidä, mutta muutoin lähes jo seurustelee.
Alkukäynnissä oli tarkoitus saada hevoset kävelemään taas rennosti pikällä askeleella kunnon tempolla, eli ei mitään hiljaista hiitelyä. Yritin taas olla rokea, pitää riittävän napakan mutta tasaisen tuntuman ja ratsastaa jaloilla Hassen takajalkoja mukaan myös käynnissä. Samoin ravissa uskalsin taas edellistä kertaa enemmän olla vahva jalalla, ja osin koko uralla ja osin pääty-ympyröillä tehty ravi rullasikin nyt ihan kivasti ja tasaisesti.
Alussa tehtii myös laukat molempiin suuntiin, onneksi vain ympyröillä. Oikeaan Hassen laukka oli oikein hyvää, mutta vasen kierros on kyllä vaikeampi. Siinä en saa pidettyä tasaista tuntumaa, vaan ohjat luistavat käsistä Hassen ollessa vahvempi sisältä. Sitä myöten sitten myös oma istunta katoaa, ja välillä tuntui, että läiskyn satulaa vasten ihan miten sattuu. Ravissa sitten taas homma toimi ihan kelvollisesti keventäen, ja kaksi-alas-yksi-ylös-tyylilläkin ajoittain - ainakin heti sen jälkeen, kun tottelin Maijun "korsetti käyttöön" -käskyä. Hassella keskivartalon käytön tai pikemminkin sen käyttämättä jättämisen huomaa kyllä välittömästi, minun kohdallani erityisesti vielä laukassa.
Veryttelyn jälkeen tehtiin takaosan käännöksiä. Käynnissä käveltiin selvästi uran sisäpuolella, ja siitä Maiju poimi ratsukot yksitellen ensin kokoamaan käyntiä, asettamaan ja lopulta tekemään itse käännöksen. Kun suunta oli saatu käännöksellä vaihdettua, jatkettiin uralla itsenäistä ravityöskentelyä. Kun kaikki ravasivat, tehtiin R- ja S-kirjaimiin voltit. Muistin nyt Maijun käskyn ratsastaa koko hevosesta ja käyttää katsetta apuna niin, että olen aina edellä Hassea. Näin se ei itse joudu tekemään päätöksiä siitä, mihin mennään ja miten. Etenkin oikeaan kierrokseen saimmekin aikaiseksi sujuvia, rentoja ja tasaisia voltteja. Käännöksiin jäi enemmän parannettavaa, sillä aina vasta viimeiset askeleet sain kohdalleen.
Käännöksiä ehdimme tehdä useita, ja aina välillä ravia ja voltteja. Ihan lopuksi vielä laukkasimme vasempaan koko uralla. Laukka oli parempaa nyt kuin alussa ympyrällä. Tein jatkuvasti puolipidätteitä ulkoa ja koitin istua syvällä satulassa sen sijaan, että roikkuisin sisäohjassa. Ohjatkin pysyivät nyt kädessä, vaikka sileät nahkaojat ovatkin (stopparilliset kuulemma syövät ruunan kaulasta karvan).
Loppuravi oli jälleen aika helppoa, ja sain Hassea jo venyttämäänkin vähän ilman, että se tarpeettomasti kiihdytti. Loppupalautteessa Maiju sanoi, että minun ja Hassen yhteistyö paranee kerta kerralta, ja nyt meno oli jo 80-prosenttisesti tasaista. Sataan tuskin koskaan pääsenkään, mutta ehkä vielä vähän lähemmäs?
Jälkikäteen mietin, että Maiju olin kyllä aika taitava antaessaan minun täysin katastrofaalisen ensimmäisen tunnin jälkeen jatkaa Hassella. Minulle olisi jäänyt hevosesta aivan väärä kuva ja sellainen käsitys, etten pärjää sille lainkaan. Nyt oli oikein kiva huomata, että harjoittelun myötä pystyn jotenkuten hallitsemaan myös tällaisen perinteisesti ei-niin-minun-tyyppisen hevosen.
Maiju - r. Hasse
Kävin sunnuntaina Helsingissä hevosmeissuilla, ja pääsin viimein Simo Simulaattorin selkään. Varsinkin istuntatestissä selvisi monta mielenkiintoista asiaa, kuten vaikkapa se, että istun herkästi hieman vasemmalla. Selityksenkin keksin jo: vasen jalkani on 1,5 cm lyhyempi kuin oikea, joten ratsastaessani yhtä pitkillä jalustimilla kallistun automaattisesti vasemmalle saadakseni samanlaisen tuen molempiin jalkoihin. Kun istuntani korjattiin keskelle jalustinten ollessa edelleen yhtä pitkät, vasen pohje ei osunut Simon kylkeen enää lainkaan. Jos irroitin oikean jalan jalustimesta, tilanne parani heti.
Lisäksi huomasin käyttämäni turvaliivin vaikutuksen yläkropan asentoon. Se vähän vaivihkaa vetää minut lysyyn, joten selän suoristamisessa, vatsan tuomisessa kohti selkärankaa sekä hartioiden ja pään tuomisessa taakse riittää kyllä mietittävää. Vähän tulevista ratsuistani riippuen ajattelin kyllä kokeilla välillä jättää liivin pois - ellei sitten tule sama olo kuin jos ajaisi autolla ilman turvayvötä.
Simo-oppeja pääsin soveltamaan heti seuraavana päivänä Hassen kanssa, jolla menin nyt kolmannen kerran peräkkäin. Ruuna on kotiutunut ja reipastunut tallissa selvästi, sillä se tulee jo ihan itse katsomaan karsinan ovelle eikä koita hoidettaessa paeta niin pitkälle kuin riimunnarua riittää. Harjaamisesta se ei edelleenkään pidä, mutta muutoin lähes jo seurustelee.
Alkukäynnissä oli tarkoitus saada hevoset kävelemään taas rennosti pikällä askeleella kunnon tempolla, eli ei mitään hiljaista hiitelyä. Yritin taas olla rokea, pitää riittävän napakan mutta tasaisen tuntuman ja ratsastaa jaloilla Hassen takajalkoja mukaan myös käynnissä. Samoin ravissa uskalsin taas edellistä kertaa enemmän olla vahva jalalla, ja osin koko uralla ja osin pääty-ympyröillä tehty ravi rullasikin nyt ihan kivasti ja tasaisesti.
Alussa tehtii myös laukat molempiin suuntiin, onneksi vain ympyröillä. Oikeaan Hassen laukka oli oikein hyvää, mutta vasen kierros on kyllä vaikeampi. Siinä en saa pidettyä tasaista tuntumaa, vaan ohjat luistavat käsistä Hassen ollessa vahvempi sisältä. Sitä myöten sitten myös oma istunta katoaa, ja välillä tuntui, että läiskyn satulaa vasten ihan miten sattuu. Ravissa sitten taas homma toimi ihan kelvollisesti keventäen, ja kaksi-alas-yksi-ylös-tyylilläkin ajoittain - ainakin heti sen jälkeen, kun tottelin Maijun "korsetti käyttöön" -käskyä. Hassella keskivartalon käytön tai pikemminkin sen käyttämättä jättämisen huomaa kyllä välittömästi, minun kohdallani erityisesti vielä laukassa.
Veryttelyn jälkeen tehtiin takaosan käännöksiä. Käynnissä käveltiin selvästi uran sisäpuolella, ja siitä Maiju poimi ratsukot yksitellen ensin kokoamaan käyntiä, asettamaan ja lopulta tekemään itse käännöksen. Kun suunta oli saatu käännöksellä vaihdettua, jatkettiin uralla itsenäistä ravityöskentelyä. Kun kaikki ravasivat, tehtiin R- ja S-kirjaimiin voltit. Muistin nyt Maijun käskyn ratsastaa koko hevosesta ja käyttää katsetta apuna niin, että olen aina edellä Hassea. Näin se ei itse joudu tekemään päätöksiä siitä, mihin mennään ja miten. Etenkin oikeaan kierrokseen saimmekin aikaiseksi sujuvia, rentoja ja tasaisia voltteja. Käännöksiin jäi enemmän parannettavaa, sillä aina vasta viimeiset askeleet sain kohdalleen.
Käännöksiä ehdimme tehdä useita, ja aina välillä ravia ja voltteja. Ihan lopuksi vielä laukkasimme vasempaan koko uralla. Laukka oli parempaa nyt kuin alussa ympyrällä. Tein jatkuvasti puolipidätteitä ulkoa ja koitin istua syvällä satulassa sen sijaan, että roikkuisin sisäohjassa. Ohjatkin pysyivät nyt kädessä, vaikka sileät nahkaojat ovatkin (stopparilliset kuulemma syövät ruunan kaulasta karvan).
Loppuravi oli jälleen aika helppoa, ja sain Hassea jo venyttämäänkin vähän ilman, että se tarpeettomasti kiihdytti. Loppupalautteessa Maiju sanoi, että minun ja Hassen yhteistyö paranee kerta kerralta, ja nyt meno oli jo 80-prosenttisesti tasaista. Sataan tuskin koskaan pääsenkään, mutta ehkä vielä vähän lähemmäs?
Jälkikäteen mietin, että Maiju olin kyllä aika taitava antaessaan minun täysin katastrofaalisen ensimmäisen tunnin jälkeen jatkaa Hassella. Minulle olisi jäänyt hevosesta aivan väärä kuva ja sellainen käsitys, etten pärjää sille lainkaan. Nyt oli oikein kiva huomata, että harjoittelun myötä pystyn jotenkuten hallitsemaan myös tällaisen perinteisesti ei-niin-minun-tyyppisen hevosen.
maanantai 11. maaliskuuta 2013
Mikin muodonmuutos
7.3.2013 Primus Talli
Pirita - r. Mikki
Täytyy myöntää, että syke oli aika korkealla ennen tuntia, kun listassa kohdallani lukikin Roopen sijasta Mikki. Tiesin, että se oli jonkin aikaa sitten palannut lomalta, mutta en ollut nähnyt sitä vielä kunnolla tositoimissa. Maiju tuli samantien listan seinälle laitettuaan kertomaan, että Mikki on kävelykoneessa. Se nykyään verryttelee aina ennen töiden alkua puolisen tuntia kävelemällä ulkona. Sanoin Maijulle, että antaa olla siellä mahdollisimman pitkään vaan, sen parempi mitä vetreämpi Mikki jo valmiiksi on.
Mikki vaikutti ennen tuntia kovin pirteältä ja ympäristöstään kiinnostuneelta. Se katseli pää pystyssä uteliaasti kentälle ja maneesissa muiden touhuja. Pirita sanoi vyötä kiristäessään, että Mikki on ollut nyt oikein tosi kiva ratsastaa. Käyttöohjeetkin olivat nyt ihan uudet: samantien pää ihan reilusti sisään vaikka sitten viemällä sisäkäsi reiden päälle ja reilu myötäys ulko-ohjasta. Kun hevonen antaa periksi, myötäys sisältä ja jätetään tuki ulko-ohjalle.
Sisäistin tämän hyvin siihen asti, kunnes olisi pitänyt pitää sopivasti tuntumaa myös ulkoa tuen saamiseksi. Olin liian varovainen, joten kun Mikki myötäsi ja minä myötäsin, menetin kaiken aikaansaamani kun hevonen ei voinut tukeutua löysänä roikkuvaan ulko-ohjaan. Teimme kevyen ravin pääosin ympyröillä, joten sain onneksi harjoitella rauhassa niin kauan, että lopulta uskalsin ratsastaa Mikkiä rohkeammin jaloilla kohti sitä nyt tiukempaa ulko-ohjaa. Oikeaan kierrokseen olin jo paljon paremmin jyvällä. Laukka tehtiin vasempaan, mikä on Mikin vaikeampi suunta, mutta onneksi laukka muutoin on Mikille helppoa.
Jo tässä vaiheessa oli selvää, että Mikki oli lomallaan käynyt läpi melkoisen muodonmuutoksen. Se liikkui täysin itsekseen, ei vastustellut lainkaan ja teki kuuliaisesti sen minkä osasin ja etenkin alkuun uskalsin pyytää. Kuten Piritakin loppupalautteessa sanoi, rohkaistuin pikku hiljaa ratsastamaan selvemmin, ja sitä myöten Mikkikin parani koko ajan.
Tunti oli muutoin aika käyntipainotteinen, sillä teimme pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta uralle. Pirita vaati suoran hevosen ja täsmällisen reitin niin, että väistöstä ei tullut liian jyrkkää. Taas koko ryhmämme sai moitteita siitä, että annamme hevosten tehdä väärin liian monta kertaa ennen kuin korjaamme. Väistössäkin ehtii ihan hyvin tehdä korjausliikkeitä sen saman eikä vasta neljännen väistön aikana. Mikki väisti ja pysyi suorana hyvin kuten aina, mutta etenkin oikeassa se tunki aika vahvasti ulkopohjetta vasten. Väistöissä se vielä jännittyi, mutta käynnissä väistöjen välissä se näytti jo ihan hevoselta.
Väistöjen jälkeen ei enää laukattu - harmi - mutta tehtiin aika pitkään ravia ympyröillä. Siitä ravista olisinkin sitten voinut jatkaa vielä toiselle tunnille. Mikki ravasi reippaasti, itse asiassa niin reippaasti, että sain tehdä kunnon puolipidätteitä ulkoa pitääkseni vauhdin aisoissa ja tasapainottaakseni menoa. Se asettui ja taipuikin niin, että pääsin jopa ympyrä leikkaa -tien täysin pyöreällä hevosella tahdin rikkoontumatta!
Tunnin jälkeen sanoin Piritalle, että Mikkihän oli kuin eri hevonen. Pirita sanoi, että se oli vaikuttanut koko tunnin ajan rennolta ja parantunut loppua kohti, kun huomasin ettei mitään tapahdukaan. Harmillisesti meillä alkoi nyt kolmen tunnin estejakso, eli en ainakaan torstaitunnillani pääse heti uudestaan Mikin selkään. Mutta vaikka parannettavaa jäi nytkin vaikka kuinka paljon, niin tällä tunnilla taas jaksaa hetken!
Pirita - r. Mikki
Täytyy myöntää, että syke oli aika korkealla ennen tuntia, kun listassa kohdallani lukikin Roopen sijasta Mikki. Tiesin, että se oli jonkin aikaa sitten palannut lomalta, mutta en ollut nähnyt sitä vielä kunnolla tositoimissa. Maiju tuli samantien listan seinälle laitettuaan kertomaan, että Mikki on kävelykoneessa. Se nykyään verryttelee aina ennen töiden alkua puolisen tuntia kävelemällä ulkona. Sanoin Maijulle, että antaa olla siellä mahdollisimman pitkään vaan, sen parempi mitä vetreämpi Mikki jo valmiiksi on.
Mikki vaikutti ennen tuntia kovin pirteältä ja ympäristöstään kiinnostuneelta. Se katseli pää pystyssä uteliaasti kentälle ja maneesissa muiden touhuja. Pirita sanoi vyötä kiristäessään, että Mikki on ollut nyt oikein tosi kiva ratsastaa. Käyttöohjeetkin olivat nyt ihan uudet: samantien pää ihan reilusti sisään vaikka sitten viemällä sisäkäsi reiden päälle ja reilu myötäys ulko-ohjasta. Kun hevonen antaa periksi, myötäys sisältä ja jätetään tuki ulko-ohjalle.
Sisäistin tämän hyvin siihen asti, kunnes olisi pitänyt pitää sopivasti tuntumaa myös ulkoa tuen saamiseksi. Olin liian varovainen, joten kun Mikki myötäsi ja minä myötäsin, menetin kaiken aikaansaamani kun hevonen ei voinut tukeutua löysänä roikkuvaan ulko-ohjaan. Teimme kevyen ravin pääosin ympyröillä, joten sain onneksi harjoitella rauhassa niin kauan, että lopulta uskalsin ratsastaa Mikkiä rohkeammin jaloilla kohti sitä nyt tiukempaa ulko-ohjaa. Oikeaan kierrokseen olin jo paljon paremmin jyvällä. Laukka tehtiin vasempaan, mikä on Mikin vaikeampi suunta, mutta onneksi laukka muutoin on Mikille helppoa.
Jo tässä vaiheessa oli selvää, että Mikki oli lomallaan käynyt läpi melkoisen muodonmuutoksen. Se liikkui täysin itsekseen, ei vastustellut lainkaan ja teki kuuliaisesti sen minkä osasin ja etenkin alkuun uskalsin pyytää. Kuten Piritakin loppupalautteessa sanoi, rohkaistuin pikku hiljaa ratsastamaan selvemmin, ja sitä myöten Mikkikin parani koko ajan.
Tunti oli muutoin aika käyntipainotteinen, sillä teimme pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta uralle. Pirita vaati suoran hevosen ja täsmällisen reitin niin, että väistöstä ei tullut liian jyrkkää. Taas koko ryhmämme sai moitteita siitä, että annamme hevosten tehdä väärin liian monta kertaa ennen kuin korjaamme. Väistössäkin ehtii ihan hyvin tehdä korjausliikkeitä sen saman eikä vasta neljännen väistön aikana. Mikki väisti ja pysyi suorana hyvin kuten aina, mutta etenkin oikeassa se tunki aika vahvasti ulkopohjetta vasten. Väistöissä se vielä jännittyi, mutta käynnissä väistöjen välissä se näytti jo ihan hevoselta.
Väistöjen jälkeen ei enää laukattu - harmi - mutta tehtiin aika pitkään ravia ympyröillä. Siitä ravista olisinkin sitten voinut jatkaa vielä toiselle tunnille. Mikki ravasi reippaasti, itse asiassa niin reippaasti, että sain tehdä kunnon puolipidätteitä ulkoa pitääkseni vauhdin aisoissa ja tasapainottaakseni menoa. Se asettui ja taipuikin niin, että pääsin jopa ympyrä leikkaa -tien täysin pyöreällä hevosella tahdin rikkoontumatta!
Tunnin jälkeen sanoin Piritalle, että Mikkihän oli kuin eri hevonen. Pirita sanoi, että se oli vaikuttanut koko tunnin ajan rennolta ja parantunut loppua kohti, kun huomasin ettei mitään tapahdukaan. Harmillisesti meillä alkoi nyt kolmen tunnin estejakso, eli en ainakaan torstaitunnillani pääse heti uudestaan Mikin selkään. Mutta vaikka parannettavaa jäi nytkin vaikka kuinka paljon, niin tällä tunnilla taas jaksaa hetken!
perjantai 8. maaliskuuta 2013
Pois alkeiskurssilta
4.3.2013 Primus Talli
Maiju - r. Hasse
Maiju ei ollut vielä saanut tarpeeksi edellisviikon räpellyksestämme, vaan piti sitkeästi päänsä ja jakoi Hassen minulle toistamiseen. Maiju sanoikin, että eikös se oli nyt kiva kokeilla, että meneekö paremmin.
Otin vähän reippaamman otteen Hasseen jo karsinassa ja etenkin selässä. Ohjat olivat tuntumalla ja koitin ratsastaa jalalla ohjaa vasten. Alkukäynti oli aika pitkä, sillä lähtimme heti tekemään pätkiä kootussa käynnissä. Suuntaa vaihdettiin koko rata leikkaa -tiellä lisätyssä käynnissä. Tällä kerralla onnistuin tekemään muutokset riittävän rauhallisesti niin, että Hassekin ymmärsi mitä tarkoitin. Muisin myös käyttää jalkoja ja ratsastaa kohti ohjaa saadakseni Hassen takajalat töihin. Käyntiosioon olinkin tunnin jälkeen ihan tyytyväinen.
Ravissa oli vieläkin vaikeuksia ymmärtää, miten reippaasti Hassen on mentävä eteenpäin. Ratsastin kuitenkin rohkeammin, ja selvällä asetuksella ja nopealla myötäämisellä hevosen myödättyä oli pientä rentoutumista jo havaittavissa. Vaikeuksia tuli vasta siinä vaiheessa, kun Maiju määräsi meidät harjoitusraviin. Tai no, minä sain tehtäväksi istua kaksi askelta alas ja keventää yhden, ikään kuin siis koko ajan vaihtaisi kevennystä. Alasistuessa saankin paremmin jalat hevosen ympärille, mutta sitten taas toisaalta alhaalla ei Hassen ravissa kyllä pysty kovin kauaa istumaan, jos ruuna on vähänkin jännittynyt. Keventäen taas on helpompi ratsastaa eteen, joten puolesta molemmissa.
Lopuksi laukkasimme ympyrällä vasempaan, ja sain Hassen jotenkin kummasti kiinni vasempaan ohjaan. Nyt se kuitenkin pysyi pääsääntöisesti minun reitilläni ja meni minun vauhtiani, ja ajoittain se minun vauhtini oli jo lähellä sitä, mitä Hassen laukan pitäisi olla. Nyt oli kuitenkin sellainen olo, että hevonen on käsissäni, toisin kuiin viimeksi.
Tunnin teemana oli vastalaukka, minkä Maiju myönsi olevan Hasselle hieman haastavaa juuri sen vaatiman ison liikkeen vuoksi. Lyhyellä vastalaukkapätkällä laukkaan ei saa sellaista jatkuvuutta, mitä Hassen laukan työstämiseksi tarvittaisiin.
Aloitimme vasempaan kierrokseen nostamalla toisella pitkällä sivulla käynnistä oikean laukka, jota mentiin vain pitkän sivun verran. Olin aluksi liian löperö, enkä saanut laukkaa lainkaan, ja sitten vain vasemman laukan, kun heitin ohjat pois ensimmäisen avun jälkeen... Kun Maiju käski pitää ohjat kädessä ja asetuksen oikealle ja antaa napauttavat laukkapohjeet, joka alkoi homma toimia.
Oikeassa kierroksessa tulimme sitten muutamia kertoa loivaa kiemuraa, ja tehtävä aloitettiin isolla laukkavoltilla lyhyen sivun keskeltä. Voltilla Hasse laukkasi ihan kohtuullisesti, mutta itse kiemura oli kyllä selviytyimistaistelua. Kiemuran jälkeen sain ruunan taas käsiini pääty-ympyrällä laukassa ja etenkin ravissa, joka muistutti jo ihan hallittua ratsastamista.
Loppyveryttelynä teimme vielä kevyessä ravissa tiukempaa kiemuraa molemmilla pitkillä sivuilla siten, että kävimme lähes maneesin keskihalkaisijalla. Tässä vaiheessa olin päässyt jo sellaisen hyvän Hassen makuun, joten keskityin ensin liikaa tuijottamaan taas sitä niskaa saadakseni sen pysymään nätisti alhaalla. Maiju kehotti unohtamaan pään ja ratsastamaan reittiä, koska niskaa tuijottamalla olin saanut aikaiseksi vähintään kyseenalaisia ratsastusradan teitä. Kun aloin tietoisesti tuijottaa tötsiä ja kirjaimia, keskityin enemmän Hassen koko kroppaan enkä vain kaulaan, minkä seurauksena se kaulakin asettui. Eikä niska taaskaan pudonnut, vaikka sitä ei koko ajan silmällä pitänytkään...
Tunnin päätteeksi Maiju päästi minun pois alkeiskurssilta ja totesi samoin kuin minä, että nyt yhteistyömme oli ollut paljon parempaa kuin viimeksi. Se on jännä, miten hallitsen kohtuullisesti sellaiset hevoset, jotka tarvitsevat paljon jalkaa, ja sellaiset, jotka ovat herkkiä edestä. Mutta sitten kun nämä ovat samassa hevosessa, olen aivan hukassa ja vaan yltiövarovainen. Hasse ja muutaman tunnin takainen Leo ovat tästä hyviä esimerkkejä. Maiju oli kuitenkin ihan oikeassa: oli kiva kokeilla Hassea uudestaan ja ennen kaikkea havaita jonkinlaista edistymistä.
tiistai 5. maaliskuuta 2013
Hukassa
25.2.2013 Primus Talli
Maiju - r. Hasse
Tämän tunnin jälkeen olin aivan valmis perumaan kaikki kesän ratsastussuunnitelmani ja vaihtamaan ne alkeiskurssiin. Maiju oli vaihtanut alleni vähän toisenlaisen valkoisen ruunan, nimittäin Hassen (Quick Heinz). Hasse on ollut tunneilla vasta muutaman kuukauden, ja minulle se oli ennestään aivan outo.
Ja oudoksi se jäikin. Tiesin, että se on herkkä, helposti jännittävä ja valtavan suuriliikkeinen. Arvelin etukäteen, että tässä on toinen Leo, eikä paljon pieleen mennyt. Tosin karsinakäytökseltään nämä kaksi ruunaa ovat kuin yö ja päivä: Leo tunkee rapsutettavaksi syliin ja Hasse pakenee peloissaan karsinan nurkkaan takapuoli ovelle. Ilkeä se ei ole, vaan ihan tosi arka. Lisäksi se inhoaa harjaamista, joten sidoin sen suosiolla kiinni hoitamisen ja kuntoon laittamisen ajaksi. Kun Hasse sai satulan selkään se reipastui ihan silmissä - tässähän ollaan lähdössä töihin!
Tein Hassen kanssa tunnin aikana varmaan kaikki mahdolliset virheet, mutta suurimpana jälleen perisyntini uuden ratsun selässä: liika varovaisuus. Koitin vaan hissutella Hassea häiritsemättä, minkä seurauksena se raukka ei tiennyt yhtään mitä olisi pitänyt tehdä. Mitään hevosta ei voi jättää yksin, mutta tällaista Hassea nyt ei ainakaan.
Alkukäynti ei vielä ollut täydellinen katastrofi, mutta ongelmat alkoivat heti kun todenteolla ryhdyttiin hommiin. Pääty-ympyröillä piti ensin käynnissä lyhentää vähän askelta maneesin keskellä. Kevyessä ravissa tehtiin pieni ja nopea käyntisiirtyminen. Tarkoituksena oli testata kaasua ja jarrua, ei niinkään harjoitella siirtymisiä. Meillä Hassen kanssa ei toiminut oikein kumpikaan. Hidastaminen sai ruunan jännittymään, ja eteenratsastus ravista tuotti laukkaa. En osannut rentoutua lainkaan ja pyytää muutoksia riittävän hitaasti. Maiju sanoi, että jos hevoset ylireagoivat, pitää jatkaa tarjotussa askellajissa ratsastamista, jotta ne eivät pääse pakenemaan tehtävästä tarjoamalla itselleen helpompaa reittiä. Niinpä minä sitten ennen varsinaista laukkapätkääkin laukkailin aina välillä, mikä jännitti sekä minua että Hassea entisestään.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoituksena oli tehdä vastalaukkoja. Ritva oli kuitenkin tehnyt niitä jo edellisellä tunnilla ja oli vakaasti sitä mieltä, että nyt hän tekee vastalaukkaa koko tämänkin tunnin. Niinpä Maiju muutti myös meidän onneksemme suunnitelmaa, ja lähdimme harjoittelemaan avotaivutuksia käynnissä. Ne Hasse kyllä osasi. Taivutusten välillä sai tehdä itsenäistä ravityötä, mutta me kyllä lähinnä vain käveltiin, kun siinäkin tuntui olevan ihan tarpeeksi työtä.
Laukkaa mentiin sitten vain pääty-ympyröillä, ja siinäkin oli meille kyllä ihan tarpeeksi. En ymmärtänyt lainkaan, miten paljon Hassen pitää laukata, ennen kuin se ottaa takapäänsä mukaan ja alkaa ihan todenteolla liikkua läpi koko kropan. Maiju pisti meidät lopuksi laukkaamaan ympyrällä sellaista vauhtia, että hirvitti. Mutta kun Hasse laukkasi kunnolla, sen laukka oli paljon istuttavampaa kuin sellainen enemmän ylöspäin suuntautuva hissuttelu.
Loppukaarrossa katselimme Roopen ratsastajan kanssa kaihoten toistemme ratsuja, niiden kun olisi selvästi pitänyt olla toisin päin... Maiju sanoi reippaasti, että vielä ensi viikolla menette näillä ja oikein hienosti, sitten vaihdetaan!
Maiju - r. Hasse
Tämän tunnin jälkeen olin aivan valmis perumaan kaikki kesän ratsastussuunnitelmani ja vaihtamaan ne alkeiskurssiin. Maiju oli vaihtanut alleni vähän toisenlaisen valkoisen ruunan, nimittäin Hassen (Quick Heinz). Hasse on ollut tunneilla vasta muutaman kuukauden, ja minulle se oli ennestään aivan outo.
Ja oudoksi se jäikin. Tiesin, että se on herkkä, helposti jännittävä ja valtavan suuriliikkeinen. Arvelin etukäteen, että tässä on toinen Leo, eikä paljon pieleen mennyt. Tosin karsinakäytökseltään nämä kaksi ruunaa ovat kuin yö ja päivä: Leo tunkee rapsutettavaksi syliin ja Hasse pakenee peloissaan karsinan nurkkaan takapuoli ovelle. Ilkeä se ei ole, vaan ihan tosi arka. Lisäksi se inhoaa harjaamista, joten sidoin sen suosiolla kiinni hoitamisen ja kuntoon laittamisen ajaksi. Kun Hasse sai satulan selkään se reipastui ihan silmissä - tässähän ollaan lähdössä töihin!
Tein Hassen kanssa tunnin aikana varmaan kaikki mahdolliset virheet, mutta suurimpana jälleen perisyntini uuden ratsun selässä: liika varovaisuus. Koitin vaan hissutella Hassea häiritsemättä, minkä seurauksena se raukka ei tiennyt yhtään mitä olisi pitänyt tehdä. Mitään hevosta ei voi jättää yksin, mutta tällaista Hassea nyt ei ainakaan.
Alkukäynti ei vielä ollut täydellinen katastrofi, mutta ongelmat alkoivat heti kun todenteolla ryhdyttiin hommiin. Pääty-ympyröillä piti ensin käynnissä lyhentää vähän askelta maneesin keskellä. Kevyessä ravissa tehtiin pieni ja nopea käyntisiirtyminen. Tarkoituksena oli testata kaasua ja jarrua, ei niinkään harjoitella siirtymisiä. Meillä Hassen kanssa ei toiminut oikein kumpikaan. Hidastaminen sai ruunan jännittymään, ja eteenratsastus ravista tuotti laukkaa. En osannut rentoutua lainkaan ja pyytää muutoksia riittävän hitaasti. Maiju sanoi, että jos hevoset ylireagoivat, pitää jatkaa tarjotussa askellajissa ratsastamista, jotta ne eivät pääse pakenemaan tehtävästä tarjoamalla itselleen helpompaa reittiä. Niinpä minä sitten ennen varsinaista laukkapätkääkin laukkailin aina välillä, mikä jännitti sekä minua että Hassea entisestään.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoituksena oli tehdä vastalaukkoja. Ritva oli kuitenkin tehnyt niitä jo edellisellä tunnilla ja oli vakaasti sitä mieltä, että nyt hän tekee vastalaukkaa koko tämänkin tunnin. Niinpä Maiju muutti myös meidän onneksemme suunnitelmaa, ja lähdimme harjoittelemaan avotaivutuksia käynnissä. Ne Hasse kyllä osasi. Taivutusten välillä sai tehdä itsenäistä ravityötä, mutta me kyllä lähinnä vain käveltiin, kun siinäkin tuntui olevan ihan tarpeeksi työtä.
Laukkaa mentiin sitten vain pääty-ympyröillä, ja siinäkin oli meille kyllä ihan tarpeeksi. En ymmärtänyt lainkaan, miten paljon Hassen pitää laukata, ennen kuin se ottaa takapäänsä mukaan ja alkaa ihan todenteolla liikkua läpi koko kropan. Maiju pisti meidät lopuksi laukkaamaan ympyrällä sellaista vauhtia, että hirvitti. Mutta kun Hasse laukkasi kunnolla, sen laukka oli paljon istuttavampaa kuin sellainen enemmän ylöspäin suuntautuva hissuttelu.
Loppukaarrossa katselimme Roopen ratsastajan kanssa kaihoten toistemme ratsuja, niiden kun olisi selvästi pitänyt olla toisin päin... Maiju sanoi reippaasti, että vielä ensi viikolla menette näillä ja oikein hienosti, sitten vaihdetaan!
lauantai 2. maaliskuuta 2013
Laukkatyöskentelyä
21.2.2013 Primus Talli
Pirita - r. Roope
Sain jatkaa Roopella. Ehdin jo salaa toivoa, että tekisimme jotain ravipainotteista työskentelyä. Ohjelmassa oli kuitenkin vastalaukkoja ja nimenomaan silmällä pitäen laukanvaihtoja.
Nyt osasin herättää Roopen ihan itse jo heti käynnissä. Käyntiveryttely jäi kuitenkin aika lyhyeksi, sillä kokoonnuimme lähes heti kaikki viisi keskiympyrälle keventämään. Roope lähti liikeelle niin kankeasti, että Pirita ja Maiju hetken arvioivat sen liikkeen puhtautta. Ruuna kuitenkin vertyi nopeasti, ja sain alkaa ratsastaa sitä ihan normaalisti.
Ympyrällä huolehdimme ensin reitistä ja asetuksesta. Sitten ympyrää pienennettiin niin, että hevoset olivat melkein turpa toistensa hännässä. Ympyrää suurennettaessa koitin hieman väistättää Roopea ulos saadakseni sisäpohkeen läpi. Suuntaa vaihdettaessa ympyrä leikkaa -tiellä piti huolehtia vain yhdestä asiasta: tahdin ja tempon muuttumattomuudesta. Sitten sama harjoitus toiseen suuntaan.
Laukkaakin tehtiin molempiin suuntiin samalla keskiympyrällä. Oikeaan Roope tunki ihan kuin kiusallaan jatkuvasti sisäpohjetta vastaan. Sain Piritalta ohjeeksi päästää ulko-ohjan melko löysäksi ja asettaa todella voimakkaasti sisään, tai oikeastaan jopa taivuttaa koko kaulaa sisään. Samalla kun huomautin sisäpohkeella, alkoi Roopekin antaa periksi ja pysyi suht hyvin isolla ympyrällä. Vasempaan tie pysyi helpommin oikeana, joten tein välillä tilan niin salliessa ihan reiluja eteenratsastuksia. Laukasta tuli siten vähän paremmin rullaavaa, vaikka edelleen tämä askellaji ei Roopella ole minun mielestäni mitenkään kovin keinuva....
Välikäynnin aikana Pirita rakensi toiselle pitkälle sivulle tötsistä loivan kiemurauran, jota tulimme ensin ravissa. Jälleen sai itse valita kevensikö vai istuiko alas. Minä tein välillä vähän molempia sen mukaan, miten hyvin Roope liikkui eteen ja miten rento se oli. Muutaman kerran jälkeen kokoonnuimme taas keskelle uraa jonkin sortin ympyrälle, ja lähdimme tulemaan samaa tehtävää yksitellen sujuvilla etäisyyksillä laukassa.
Ajatuksena oli, että nyt päätavoite ei ole vain se, että selviämme kaarteesta ilman, että hevonen vaihtaa tai pudottaa raville. Vastalaukkakaarteen aikana piti aktivoida laukkaa ulkopohkeella ja ottaa puolipidätteitä ulkoa niin, että hevonen ei siirry raviin tai kiihdytä. Tässä haetaan siis pikku hiljaa apuja laukanvaihtoihin, joita teemme pari viikon päästä.
Roopehan on yksi näistä vaihtavista hevosista, mutta siihen ansaan emme nyt langenneet. Sen ohjelma oli pikemminkin juuri tuo kiihdytys. Ratsastajan ongelma taas oli se, että jalustimen olivat vähän turhan lyhyet, jolloin en saanut ulkojalkaa pitkäksi ja riittävän taakse. Roope kuitenkin selvitti kaarteet kohtalaisesti molempiin suuntiin vielä sittenkin, kun Pirita jo hieman tiukensi tietä.
Vaikka tuon jalan paikan kanssa olikin ensin vähän vaikeuksia, painin tunnin aikana lähinnä - yllätys ylläyts -käsiini liittyvien ongelmien kanssa. Erityisesti alkuveryttelyssä koittaessani saada Roopea pysymään isolla ympyrällä Pirita joutui parikin kertaa huomauttamaan siitä, että en vie sisäkättä sään yli ulos. Sen jälkeen koitin oikein keskittyä siihen, että kädet pysyvät oikeilla puolilla kaulaa. Kummasti se on myös tehokkaampaa vaikka johtaa selvästi ympyrällä kuin vetää ohjia ristiin...
Myös käden rentouden kanssa saan vielä tehdä töitä. Laukkaa kootessa jäin vähän turhan kovaksi kädellä, ja Roope rentoutuikin heti, kun Pirita käski myötäämään sisäkädellä myötälaukkakaarteessa. Päinvastainen ongelma oli silloin, kun Roope antoi periksi. Suuntaa vaihtaessamma nimittäin ravasimme hetken uralla, ja sain siinä aina Roopen aina rentoutumaan mukavasti. Jostain syystä tässä vaiheessa annan hevoselle hieman lisää ohjaa. Sitten, kun taas pitäisi tehdä jotain, on ohja liian pitkä ja hyvin tehty työ menee ihan hukkaan ohjia keräillessä ja aloittaessa lähes alusta. Aivan tunnin lopussa ravasimme vielä hetken ympyröillä oikeaan, ja siinä sain Roopen taas superkivaksi. Pidin tarkasti huolen siitä, että en päästä sitä pitkäksi, vaan pidän tiukasti kiinni haluamasti raamista. Siitä oli sitten helppo antaa ruunan venyttää eteen alas kevyessä ravissa.
Pirita - r. Roope
Sain jatkaa Roopella. Ehdin jo salaa toivoa, että tekisimme jotain ravipainotteista työskentelyä. Ohjelmassa oli kuitenkin vastalaukkoja ja nimenomaan silmällä pitäen laukanvaihtoja.
Nyt osasin herättää Roopen ihan itse jo heti käynnissä. Käyntiveryttely jäi kuitenkin aika lyhyeksi, sillä kokoonnuimme lähes heti kaikki viisi keskiympyrälle keventämään. Roope lähti liikeelle niin kankeasti, että Pirita ja Maiju hetken arvioivat sen liikkeen puhtautta. Ruuna kuitenkin vertyi nopeasti, ja sain alkaa ratsastaa sitä ihan normaalisti.
Ympyrällä huolehdimme ensin reitistä ja asetuksesta. Sitten ympyrää pienennettiin niin, että hevoset olivat melkein turpa toistensa hännässä. Ympyrää suurennettaessa koitin hieman väistättää Roopea ulos saadakseni sisäpohkeen läpi. Suuntaa vaihdettaessa ympyrä leikkaa -tiellä piti huolehtia vain yhdestä asiasta: tahdin ja tempon muuttumattomuudesta. Sitten sama harjoitus toiseen suuntaan.
Laukkaakin tehtiin molempiin suuntiin samalla keskiympyrällä. Oikeaan Roope tunki ihan kuin kiusallaan jatkuvasti sisäpohjetta vastaan. Sain Piritalta ohjeeksi päästää ulko-ohjan melko löysäksi ja asettaa todella voimakkaasti sisään, tai oikeastaan jopa taivuttaa koko kaulaa sisään. Samalla kun huomautin sisäpohkeella, alkoi Roopekin antaa periksi ja pysyi suht hyvin isolla ympyrällä. Vasempaan tie pysyi helpommin oikeana, joten tein välillä tilan niin salliessa ihan reiluja eteenratsastuksia. Laukasta tuli siten vähän paremmin rullaavaa, vaikka edelleen tämä askellaji ei Roopella ole minun mielestäni mitenkään kovin keinuva....
Välikäynnin aikana Pirita rakensi toiselle pitkälle sivulle tötsistä loivan kiemurauran, jota tulimme ensin ravissa. Jälleen sai itse valita kevensikö vai istuiko alas. Minä tein välillä vähän molempia sen mukaan, miten hyvin Roope liikkui eteen ja miten rento se oli. Muutaman kerran jälkeen kokoonnuimme taas keskelle uraa jonkin sortin ympyrälle, ja lähdimme tulemaan samaa tehtävää yksitellen sujuvilla etäisyyksillä laukassa.
Ajatuksena oli, että nyt päätavoite ei ole vain se, että selviämme kaarteesta ilman, että hevonen vaihtaa tai pudottaa raville. Vastalaukkakaarteen aikana piti aktivoida laukkaa ulkopohkeella ja ottaa puolipidätteitä ulkoa niin, että hevonen ei siirry raviin tai kiihdytä. Tässä haetaan siis pikku hiljaa apuja laukanvaihtoihin, joita teemme pari viikon päästä.
Roopehan on yksi näistä vaihtavista hevosista, mutta siihen ansaan emme nyt langenneet. Sen ohjelma oli pikemminkin juuri tuo kiihdytys. Ratsastajan ongelma taas oli se, että jalustimen olivat vähän turhan lyhyet, jolloin en saanut ulkojalkaa pitkäksi ja riittävän taakse. Roope kuitenkin selvitti kaarteet kohtalaisesti molempiin suuntiin vielä sittenkin, kun Pirita jo hieman tiukensi tietä.
Vaikka tuon jalan paikan kanssa olikin ensin vähän vaikeuksia, painin tunnin aikana lähinnä - yllätys ylläyts -käsiini liittyvien ongelmien kanssa. Erityisesti alkuveryttelyssä koittaessani saada Roopea pysymään isolla ympyrällä Pirita joutui parikin kertaa huomauttamaan siitä, että en vie sisäkättä sään yli ulos. Sen jälkeen koitin oikein keskittyä siihen, että kädet pysyvät oikeilla puolilla kaulaa. Kummasti se on myös tehokkaampaa vaikka johtaa selvästi ympyrällä kuin vetää ohjia ristiin...
Myös käden rentouden kanssa saan vielä tehdä töitä. Laukkaa kootessa jäin vähän turhan kovaksi kädellä, ja Roope rentoutuikin heti, kun Pirita käski myötäämään sisäkädellä myötälaukkakaarteessa. Päinvastainen ongelma oli silloin, kun Roope antoi periksi. Suuntaa vaihtaessamma nimittäin ravasimme hetken uralla, ja sain siinä aina Roopen aina rentoutumaan mukavasti. Jostain syystä tässä vaiheessa annan hevoselle hieman lisää ohjaa. Sitten, kun taas pitäisi tehdä jotain, on ohja liian pitkä ja hyvin tehty työ menee ihan hukkaan ohjia keräillessä ja aloittaessa lähes alusta. Aivan tunnin lopussa ravasimme vielä hetken ympyröillä oikeaan, ja siinä sain Roopen taas superkivaksi. Pidin tarkasti huolen siitä, että en päästä sitä pitkäksi, vaan pidän tiukasti kiinni haluamasti raamista. Siitä oli sitten helppo antaa ruunan venyttää eteen alas kevyessä ravissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)