27.8.2009 Primus Talli
Pirita - r. Veli
Minä ja Veli jatkettiin yhteistyötä myös istuntakurssin kolmannella tunnilla, jonka piti Pirita. Alkukäynti tehtiin taas maastossa tallin lähiympäristössä, opettaja oli maasta käsin näyttämässä tietä. Tunnin teemana oli tällä kerralla siirtymiset ja kädet.
Ja voi pojat, miten niiden käsien kanssa saikint ehdä töitä! Kyynärpäät oli liikaa irti kyljistä, ranteissa oli mutka, nyrkit oli vaakasuorassa... Onneksi sentään käsien korkeus harjan yläpuolella oli oikea ja nyrkkien välinen etäisyys hyvä, mutta kyllä silti suurin energia tunnilla kului käsien asennon pitämiseen oikeana.
Suurin oivallus syntyi, kun Pirita kädestä pitäen näytti, miten raippaa kuuluu pitää. Enpä ollut aiemmin tajunnut, että jos raipan pää sojottaa melkein alas, muodostuu ranteeseen väkisinkin kulma. Kun raippa käännettiin melkein vaakasuoraan reiden päälle, suoristui ranne ja nyrkinkin sai helpommin pystyyn.
Käsien asentoa harjoittelimme kaikissa askellajeissa, pääosin pääty-ympyröillä. Niillä työskentelimme myös siirtymisten parissa. Harjoittelimme siirtämään hevosen istunnan avulla käyntiin sekä kevyestä ravista että harjoitusravista. Tämä tapahtui jännittämällä vatsalihaksia ja työntämällä kyynärpäitä taakse ilman, että hevosen suuhun kohdistuu vetoa. Tätä harjoiteltiin yksitellen Piritan kanssa siten, että hän veti ohjista ratsastajan tuntumaa vasten, ja opetti kädestä pitäen miten kyynärpäitä voi käyttää. Lisäksi piti pysäyttää oma liike lantiosta, ja tämä toimikin Velillä aika hyvin.
Oikean istunnan löytämistä koitettiin myös harjoitusravissa vatsalihaksia rutistelemalla. Velin ravi on hieman haastavaa, joten niitä lihaksia joutui todella käyttämään, jotta pystyi istumaan pomppimatta. Taas kerran tuli todettua, miten monipuolisesti itseään joutuu käyttämään ratsastettaessa. Enkä tarkoita nyt pelkästään lihaksia, vaan myös pääkoppaa. On meinaan niin paljon ajateltavaa oikeassa istunnassa, että viikon sulattelutauko tulee tarpeeseen...
Ai niin, yksi vakituntia jonottava tuntilainen oli saanut tiedon, että ratsastuskoulun muuttaessa maaliskuussa hän pääsee mukaan. Minulle ei ole tullut tuotakaan tietoa, joten pitänee tämän kurssin jälkeen alkaa miettiä vaihtoehto b:tä.
perjantai 28. elokuuta 2009
torstai 20. elokuuta 2009
Istuntakurssin toinen tunti
20.8.2009 Primus Talli
Ellu - r. Veli
Estekorkeus oli valmennusryhmällä vähän matalampi tällä viikolla, eikä minuakaan jännittänyt ihan niin paljon kuin viimeksi. Tallin ilmoitustaululla listassa odotti tuttu nimi - sain jatkaa Velillä.
Tällä kerralla opettajanamme olikin Ellu (http://www.primustalli.fi/elina_raula.php). Tunnin teemana oli hevosen kääntäminen, ja hommat aloitettiinkin heti alkukäynnissä pitkin ohjin. Ensin haettiin taas viime tunnilla opittu oikea asento, ja sitten ryhdyttiin kääntelemään hevosia ensin vain toiseen suuntaan pelkän istunnan avulla.
Ellu havainnoillisti kääntämistä puhumalla jalkojen väliin jäävästä tunnelista ja siitä, miten sen koko tunnelin pitäisi kääntyä sinne suuntaan mihin ollaan menossa. Katsetta ei saanut unohtaa, ulkojalka ei saanut irrota hevosen kyljestä eivätkä varpaat kääntyä ulos. Parin käännöksen jälkeen koin jonkinlaisen ahaa-ilmiön: miksen ole hoksannut tätä aiemmin! Olen kyllä koittanut kääntää hevosta painoavuilla, mutta koskaan ei ole tullut mieleen kääntää hieman koko jalkaa.
Tämän jälkeen hieman tahmealta tuntunut Veli meni molempiin suuntiin uralle ongelmitta ja teki suht helposti sekä lyhyitä että pitkiä käännöksiä kumpaankin suuntaan. Harjoitusravissa tehtävä oli jo aavistuksen vaikeampi, sillä Ellunkin mukaan Velin ravi on aika haastava. Tämän kyllä huomasi myös selästä käsin...
Yllättäen (not!) sain ensimmäiset huomautukset alas valuvista käsistäni ja vaakasuorassa olevista nyrkeistä jo tässä vaiheessa. No, ehkä joskus opin tämänkin...
Sitten otimme mukaan asetuksen ja taivutuksen. Ohjat kerättiin kunnon tuntumalle ja siirryttiin kentän keskelle tekemään neliön muotoista uraa. Jokainen kulma piti tehdä huolellisesti kulmaksi: asettaa, taivuttaa, kääntää, suoristaa. Minä nappasin raipan kentän laidalta mukaan, mikä osoittautui varsin hyväksi ratkaisuksi. Pienillä kokoavilla muistutuksilla sain Velin kulkemaan oikein päin, ja se teki mielestäni kulmat oikein hyvin kumpaankin suuntaan.
Mutta vain käynnissä. Se ravi ei ollutkaan yhtään niin helppoa, sillä Veli oli yllättävän kova suustaan, ei ollenkaan sellainen arabimaisen tyhjä. Varsinkin vasempaan kierrokseen sain tehdä töitä ihan tosissani, oikea olikin sitten huomattavasti helpompi. Todennäköisesti johtui siitä, että itselle oikea kierros on niin paljon luonollisempi, vaikka tällainen vähän molempikätinen olenkin. Eikä sekään, että oikeaan kierrokseen teimme tehtävän kevyessä ravissa, ainakaan vaikeuttanut ratsastamista...
Lopuksi vielä löysin ohjin teimme pari käännöstä pelkällä istunnalla ja suoralla hevosella, ennen kuin siirryimme käyntiin.
Tunti oli taas oikein tehokas alusta loppuun, vaikka hetken ehdin jo miettiä, että pitkin ohjinko tässä vaan koko tunti köpötellään. Tällä kerralla sai ja ennen kaikkea uskalsin ratsastaa jo ihan eri tavalla, enemmän kuin viimeksi, ja se näkyi sitten positiivisesti myös hevosessa. Saapa nähdä, vieläkö minun ja Velin yhteistaival jatkuu ensi viikolla, ja kuka silloin pitää tunnin.
Viime viikolla ilmoittauduin jonoon vakitunnille. Jos nyt pitäisi valita opettaja, niin ottaisin mielummin Piritan. Hän vaikutti jotenkin päättäväisemmältä, tarmokkaammalta ja perusteellisemmalta kuin Ellu. Ehkä mielipiteeseeni vaikuttaa vähän sekin, että Ellun oli lähes mahdotonta muistaa nimeäni; olin välillä Sini, sitten Satu ja lopuksi vaan "sinä sillä Velillä". :-)
Ellu - r. Veli
Estekorkeus oli valmennusryhmällä vähän matalampi tällä viikolla, eikä minuakaan jännittänyt ihan niin paljon kuin viimeksi. Tallin ilmoitustaululla listassa odotti tuttu nimi - sain jatkaa Velillä.
Tällä kerralla opettajanamme olikin Ellu (http://www.primustalli.fi/elina_raula.php). Tunnin teemana oli hevosen kääntäminen, ja hommat aloitettiinkin heti alkukäynnissä pitkin ohjin. Ensin haettiin taas viime tunnilla opittu oikea asento, ja sitten ryhdyttiin kääntelemään hevosia ensin vain toiseen suuntaan pelkän istunnan avulla.
Ellu havainnoillisti kääntämistä puhumalla jalkojen väliin jäävästä tunnelista ja siitä, miten sen koko tunnelin pitäisi kääntyä sinne suuntaan mihin ollaan menossa. Katsetta ei saanut unohtaa, ulkojalka ei saanut irrota hevosen kyljestä eivätkä varpaat kääntyä ulos. Parin käännöksen jälkeen koin jonkinlaisen ahaa-ilmiön: miksen ole hoksannut tätä aiemmin! Olen kyllä koittanut kääntää hevosta painoavuilla, mutta koskaan ei ole tullut mieleen kääntää hieman koko jalkaa.
Tämän jälkeen hieman tahmealta tuntunut Veli meni molempiin suuntiin uralle ongelmitta ja teki suht helposti sekä lyhyitä että pitkiä käännöksiä kumpaankin suuntaan. Harjoitusravissa tehtävä oli jo aavistuksen vaikeampi, sillä Ellunkin mukaan Velin ravi on aika haastava. Tämän kyllä huomasi myös selästä käsin...
Yllättäen (not!) sain ensimmäiset huomautukset alas valuvista käsistäni ja vaakasuorassa olevista nyrkeistä jo tässä vaiheessa. No, ehkä joskus opin tämänkin...
Sitten otimme mukaan asetuksen ja taivutuksen. Ohjat kerättiin kunnon tuntumalle ja siirryttiin kentän keskelle tekemään neliön muotoista uraa. Jokainen kulma piti tehdä huolellisesti kulmaksi: asettaa, taivuttaa, kääntää, suoristaa. Minä nappasin raipan kentän laidalta mukaan, mikä osoittautui varsin hyväksi ratkaisuksi. Pienillä kokoavilla muistutuksilla sain Velin kulkemaan oikein päin, ja se teki mielestäni kulmat oikein hyvin kumpaankin suuntaan.
Mutta vain käynnissä. Se ravi ei ollutkaan yhtään niin helppoa, sillä Veli oli yllättävän kova suustaan, ei ollenkaan sellainen arabimaisen tyhjä. Varsinkin vasempaan kierrokseen sain tehdä töitä ihan tosissani, oikea olikin sitten huomattavasti helpompi. Todennäköisesti johtui siitä, että itselle oikea kierros on niin paljon luonollisempi, vaikka tällainen vähän molempikätinen olenkin. Eikä sekään, että oikeaan kierrokseen teimme tehtävän kevyessä ravissa, ainakaan vaikeuttanut ratsastamista...
Lopuksi vielä löysin ohjin teimme pari käännöstä pelkällä istunnalla ja suoralla hevosella, ennen kuin siirryimme käyntiin.
Tunti oli taas oikein tehokas alusta loppuun, vaikka hetken ehdin jo miettiä, että pitkin ohjinko tässä vaan koko tunti köpötellään. Tällä kerralla sai ja ennen kaikkea uskalsin ratsastaa jo ihan eri tavalla, enemmän kuin viimeksi, ja se näkyi sitten positiivisesti myös hevosessa. Saapa nähdä, vieläkö minun ja Velin yhteistaival jatkuu ensi viikolla, ja kuka silloin pitää tunnin.
Viime viikolla ilmoittauduin jonoon vakitunnille. Jos nyt pitäisi valita opettaja, niin ottaisin mielummin Piritan. Hän vaikutti jotenkin päättäväisemmältä, tarmokkaammalta ja perusteellisemmalta kuin Ellu. Ehkä mielipiteeseeni vaikuttaa vähän sekin, että Ellun oli lähes mahdotonta muistaa nimeäni; olin välillä Sini, sitten Satu ja lopuksi vaan "sinä sillä Velillä". :-)
perjantai 14. elokuuta 2009
Istuntakurssin ensimmäinen tunti
13.8.2009 Primus Talli
Pirita - r. Veli
Lukuisten suositusten perusteella varasin Primus Tallin elokaudelta viiden viikon istuntakurssin, joka alkoi eilen. Ennen tuntia jännitti kuin 20 vuotta sitten ratsastusleirille mennessä. Jännitys ei yhtään helpottanut, kun maalaismaisemissa Nuuksiossa sijaitsevan tallin kentällä oli menossa jonkin sortin valmennus, jossa estekorkeus huiteli noin 120 sentissä. Onneksi tallissa oli vastassa hyvin ystävällinen nuori nainen, joka opasti mistä löytyy hevonen, varusteet, harjat, suojat ja wc - siis kaikki mitä ennen tuntia tarvitaan.
Kunkin tuntilaisen ratsu oli merkattu valmiiksi siistin sinisävyisen tallin ilmoitustaululla olevaan lappuun. Minulle oli merkitty Veli (Veleijras, http://www.primustalli.fi/esittely.php). Ensivaikutelma ei ollut kovin hyvä: pidän suurista ja mieluummin tahmeista kuin ylireippaista hevosista, ja nyt karsinasta minua katseli pieni kimo arabiruuna. Veli oli kuitenkin karsinassa oikein kiltti, käytännössä vaan seisoi paikoillaan. Hoitamisessa ja pukemisessa ei siis ollut ongelmia.
Lähikarsinoissa hevosiaan laittavat ratsastajat olivat varsin hiljaisia, ja tallilla oli muutenkin todella rauhallinen tunnelma. Yksi tuntilaisista oli myös verraten uusi, kun hän oli käynyt vain keväällä samanlaisen viiden tunnin teemakurssin. Muut neljä ratsastajaa olivat kokeneempia primuslaisia.
Kentälle siirryttiin opettajan käskystä yhtä aikaa. Alkukäynti tehtiin laitumien ja tarhojen välissä menevällä ratsastustiellä, joita tuolla Espoon pohjoisosissa on valtavasti. Heti kun pääsimme takaisin kentälle, tarkisti opettaja satulavyöt ja jäimme samantien isolle pääty-ympyrälle.
Opettajana meillä oli Pirita Lång (http://www.primustalli.fi/pirita_lang.php), joka kävi heti käsiksi istuntaamme. Kurssin aikana on tarkoitus miettiä oman istunnan lisäksi myös hevoseen vaikuttamista, sillä nämä asiat liittyvät olennaisesti toisiinsa. Aluksi mietimme millä ruumiinosalla ratsastaja myötäilee hevosen liikkeitä: lantiolla ja tarkemmin sanoen lonkkanivelillä. Koitimme, miten hevoset reagoivat täysin liikkumattomiin niveliin ja vastaavasti ylimyötäilemiseen. Kun minä jähmetyin selässä, Veli pysähtyi, mutta kun tuuppasin heilumalla satulassa kuin viimeistä päivää, Velin ei lainkaan kävellyt reippaammin. Pirita totesikin, että liiallinen liikkuminen satulassa on hyvin monen ongelma, ja minäkin sain tunnin aikana siitä pari huomautusta.
Sitten siirryimme kevyeen raviin, jota teimme pari pätkää. Pirita kysyi, mistä tietää miten korkealle satulasta pitää kevennettäessä nousta. Joku ehdotti, että niin korkealle kuin hevosen liike heittää, mutta se ei ollut aivan haettu määritelmä. Yläasento on oikea silloin, kun lantio on polvien kohdalla. Monella oli vaikeuksia päästä tähän asentoon, sillä alkuperäinen perusistunta oli väärä. Pirita selitti ja näytti oikean asennon yhden oppilaan avulla, ja korjasi sen jälkeen jokaisen jalat oikeaan asentoon ihan kädestä pitäen.
Huomasin selvästi, että oikean istunnan löytymisessä minua auttoi Kaupin Ratsastuskoulun Karo-opettajan (Karoliina Mönkkönen, http://www.tavela.fi/) vinkit. Istuinluut sain satulaan heittämällä jalat satulan eteen ja valuttamalla ne siitä alas. Käynnissä istunta pysyikin suht hyvin kasassa, mutta kevyessä ravissa kaikilla kääntyivät varpaat liikaa ulos. Tämä oli kuitenkin helppo korjata, kun sain luvan pitää polvet kiinni Velin Stübben-koulusatulassa, jossa oli aika suuret polvituet. Näin reidet pysyivät kiinni satulassa ja pohkeet irti kyljistä.
Harjoitusravi ei tuottanut tämän oivalluksen jälkeen suurempia ongelmia. Piti vain muistaa Piritan ohje pitää vatsa ja selkä lähellä toisiaan suorassa linjassa, jolloin ei istu selkä notkolla eikä köyryllä vaan ryhdikkäänä, jolloin ne lonkkanivelet pääsevät liikkumaan. Tätä harjoitusta teimme kahdella pääty-ympyrällä, ja Pirita katsoi vuorollaan jokaisen istunnan harjoitusravissa useaan otteeseen.
Pienen käyntipätkän jälkeen laukkasimme kahdella pääty-ympyrällä koittaen edelleen pitää istunta kasassa. Aluksi meinasin olla vähän turhan kevennetyssä istunnassa, mutta kun vaan uskalsi ryhdistäytyä ja istua alas satulaan, sujui laukkakin ihan hyvin.
Erityisen ylpeä olen siitä, että ensimmäisen kommentin alas valuvista käsistäni ja avoimista vaakasuorassa olevista nyrkeistäni sain vasta loppuravin aikana. Miten se voikaan olla niin vaikea muistaa korjata asiaa, jonka varsin hyvin tietää tekevänsä väärin! Keskityin istuntaan niin sisukkaasti, että sain pari kertaa muistutuksen lyhentää ohjiakin.
Kaiken kaikkiaan tunti oli oikein hyvä. Pirita oli tehokas opettaja, eikä tunnilla ollut alkukäynnin lisäksi lainkaan sellaista suvantovaihetta, jonka aikana hän ei olisi kysellyt, keskustellut tai neuvonut liittyen tunnin teemaan.
Veli osoittautui hyväksi perusratsuksi, joka ei ollut yhtään liian reipas vaan juuri sopiva. Jännityksissäni unohdin raipankin kotiin, mutta sitä ei onneksi tarvittu. Oikeastaan oli varmaan helpompikin keskittyä istuntaan, kun ei ollut ylimääräisiä osia kädessä. Kevään teemakursseilla oli kuulemma pyritty ratsastamaan koko kurssi samalla hevosella, joten saa nähdä jatkuuko Velin ja minun taival viikon kuluttua. Mitään sitä vastaan ei minulla olisi.
Nyt ajattelin ilmoittautua jonoon syyskauden tunneille. Meiltä vain kymmen kilometrin päässä sijaitseva ratsastuskoului on niin suosittu, että yhtään vapaata paikkaa ei näillä näkyminen ole. Hintataso huimaa Pirkanmaalla ikänsä ratsastanutta, mutta kallista tuntuu olevan lähes joka paikassa. Niinhän sitä sanotaan, että rahalla saa ja hevosella pääsee!
Laskeskelin eilen, että nyt voidaan sanoa tuntihinnan kuusinkertaistuneen kahdessakymmenessä vuodessa. Muistan vallan hyvin, miten 1980-luvun lopulla tunti maksoi 50 markkaa, irtotunti Primus Tallilla kuuden hengen ryhmässä maksaa 50 euroa. Eilisen kurssitunnin hinnaksi tuli vain 44 euroa - jatkoa ajatellen pitää varmaankin hankkia sponsori tai pari...
Pirita - r. Veli
Lukuisten suositusten perusteella varasin Primus Tallin elokaudelta viiden viikon istuntakurssin, joka alkoi eilen. Ennen tuntia jännitti kuin 20 vuotta sitten ratsastusleirille mennessä. Jännitys ei yhtään helpottanut, kun maalaismaisemissa Nuuksiossa sijaitsevan tallin kentällä oli menossa jonkin sortin valmennus, jossa estekorkeus huiteli noin 120 sentissä. Onneksi tallissa oli vastassa hyvin ystävällinen nuori nainen, joka opasti mistä löytyy hevonen, varusteet, harjat, suojat ja wc - siis kaikki mitä ennen tuntia tarvitaan.
Kunkin tuntilaisen ratsu oli merkattu valmiiksi siistin sinisävyisen tallin ilmoitustaululla olevaan lappuun. Minulle oli merkitty Veli (Veleijras, http://www.primustalli.fi/esittely.php). Ensivaikutelma ei ollut kovin hyvä: pidän suurista ja mieluummin tahmeista kuin ylireippaista hevosista, ja nyt karsinasta minua katseli pieni kimo arabiruuna. Veli oli kuitenkin karsinassa oikein kiltti, käytännössä vaan seisoi paikoillaan. Hoitamisessa ja pukemisessa ei siis ollut ongelmia.
Lähikarsinoissa hevosiaan laittavat ratsastajat olivat varsin hiljaisia, ja tallilla oli muutenkin todella rauhallinen tunnelma. Yksi tuntilaisista oli myös verraten uusi, kun hän oli käynyt vain keväällä samanlaisen viiden tunnin teemakurssin. Muut neljä ratsastajaa olivat kokeneempia primuslaisia.
Kentälle siirryttiin opettajan käskystä yhtä aikaa. Alkukäynti tehtiin laitumien ja tarhojen välissä menevällä ratsastustiellä, joita tuolla Espoon pohjoisosissa on valtavasti. Heti kun pääsimme takaisin kentälle, tarkisti opettaja satulavyöt ja jäimme samantien isolle pääty-ympyrälle.
Opettajana meillä oli Pirita Lång (http://www.primustalli.fi/pirita_lang.php), joka kävi heti käsiksi istuntaamme. Kurssin aikana on tarkoitus miettiä oman istunnan lisäksi myös hevoseen vaikuttamista, sillä nämä asiat liittyvät olennaisesti toisiinsa. Aluksi mietimme millä ruumiinosalla ratsastaja myötäilee hevosen liikkeitä: lantiolla ja tarkemmin sanoen lonkkanivelillä. Koitimme, miten hevoset reagoivat täysin liikkumattomiin niveliin ja vastaavasti ylimyötäilemiseen. Kun minä jähmetyin selässä, Veli pysähtyi, mutta kun tuuppasin heilumalla satulassa kuin viimeistä päivää, Velin ei lainkaan kävellyt reippaammin. Pirita totesikin, että liiallinen liikkuminen satulassa on hyvin monen ongelma, ja minäkin sain tunnin aikana siitä pari huomautusta.
Sitten siirryimme kevyeen raviin, jota teimme pari pätkää. Pirita kysyi, mistä tietää miten korkealle satulasta pitää kevennettäessä nousta. Joku ehdotti, että niin korkealle kuin hevosen liike heittää, mutta se ei ollut aivan haettu määritelmä. Yläasento on oikea silloin, kun lantio on polvien kohdalla. Monella oli vaikeuksia päästä tähän asentoon, sillä alkuperäinen perusistunta oli väärä. Pirita selitti ja näytti oikean asennon yhden oppilaan avulla, ja korjasi sen jälkeen jokaisen jalat oikeaan asentoon ihan kädestä pitäen.
Huomasin selvästi, että oikean istunnan löytymisessä minua auttoi Kaupin Ratsastuskoulun Karo-opettajan (Karoliina Mönkkönen, http://www.tavela.fi/) vinkit. Istuinluut sain satulaan heittämällä jalat satulan eteen ja valuttamalla ne siitä alas. Käynnissä istunta pysyikin suht hyvin kasassa, mutta kevyessä ravissa kaikilla kääntyivät varpaat liikaa ulos. Tämä oli kuitenkin helppo korjata, kun sain luvan pitää polvet kiinni Velin Stübben-koulusatulassa, jossa oli aika suuret polvituet. Näin reidet pysyivät kiinni satulassa ja pohkeet irti kyljistä.
Harjoitusravi ei tuottanut tämän oivalluksen jälkeen suurempia ongelmia. Piti vain muistaa Piritan ohje pitää vatsa ja selkä lähellä toisiaan suorassa linjassa, jolloin ei istu selkä notkolla eikä köyryllä vaan ryhdikkäänä, jolloin ne lonkkanivelet pääsevät liikkumaan. Tätä harjoitusta teimme kahdella pääty-ympyrällä, ja Pirita katsoi vuorollaan jokaisen istunnan harjoitusravissa useaan otteeseen.
Pienen käyntipätkän jälkeen laukkasimme kahdella pääty-ympyrällä koittaen edelleen pitää istunta kasassa. Aluksi meinasin olla vähän turhan kevennetyssä istunnassa, mutta kun vaan uskalsi ryhdistäytyä ja istua alas satulaan, sujui laukkakin ihan hyvin.
Erityisen ylpeä olen siitä, että ensimmäisen kommentin alas valuvista käsistäni ja avoimista vaakasuorassa olevista nyrkeistäni sain vasta loppuravin aikana. Miten se voikaan olla niin vaikea muistaa korjata asiaa, jonka varsin hyvin tietää tekevänsä väärin! Keskityin istuntaan niin sisukkaasti, että sain pari kertaa muistutuksen lyhentää ohjiakin.
Kaiken kaikkiaan tunti oli oikein hyvä. Pirita oli tehokas opettaja, eikä tunnilla ollut alkukäynnin lisäksi lainkaan sellaista suvantovaihetta, jonka aikana hän ei olisi kysellyt, keskustellut tai neuvonut liittyen tunnin teemaan.
Veli osoittautui hyväksi perusratsuksi, joka ei ollut yhtään liian reipas vaan juuri sopiva. Jännityksissäni unohdin raipankin kotiin, mutta sitä ei onneksi tarvittu. Oikeastaan oli varmaan helpompikin keskittyä istuntaan, kun ei ollut ylimääräisiä osia kädessä. Kevään teemakursseilla oli kuulemma pyritty ratsastamaan koko kurssi samalla hevosella, joten saa nähdä jatkuuko Velin ja minun taival viikon kuluttua. Mitään sitä vastaan ei minulla olisi.
Nyt ajattelin ilmoittautua jonoon syyskauden tunneille. Meiltä vain kymmen kilometrin päässä sijaitseva ratsastuskoului on niin suosittu, että yhtään vapaata paikkaa ei näillä näkyminen ole. Hintataso huimaa Pirkanmaalla ikänsä ratsastanutta, mutta kallista tuntuu olevan lähes joka paikassa. Niinhän sitä sanotaan, että rahalla saa ja hevosella pääsee!
Laskeskelin eilen, että nyt voidaan sanoa tuntihinnan kuusinkertaistuneen kahdessakymmenessä vuodessa. Muistan vallan hyvin, miten 1980-luvun lopulla tunti maksoi 50 markkaa, irtotunti Primus Tallilla kuuden hengen ryhmässä maksaa 50 euroa. Eilisen kurssitunnin hinnaksi tuli vain 44 euroa - jatkoa ajatellen pitää varmaankin hankkia sponsori tai pari...
 |
| Primus Tallin tallikäytävä. Muutama tuntihevonen on myös toisessa pienemmässä rakennuksessa. |
 |
| Ensimmäisen tunnin ratsuni, arabiruuna Veleijras, Veli (s. 1999). |
 |
| Ensimmäisen tunnin ratsuni, arabiruuna Veleijras, Veli (s. 1999). |
 |
| Primus Tallin tallirakennus, taustalla pilkottaa maneesi. |
 |
| Tarhojen välissä kulki ratsastusteitä, joilla teimme alkukäynnin. |
 |
| Ratsastuskenttä ja seuraavan tunnin ratsukoita. Kurssin teemana oli vaativa koulu. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)