27.4.2010 Primus Talli
Maiju - r. Eetu
Taisin saada Eetusta vakkarin loppukurssin ajaksi, eli siis kesäkuun alkuun asti. Siitä eteenpäin alkaa tallin kesäkausi teematunteineen, ja minä siirryn maanantaille viideksi viikoksi istuntakurssille.
Maneesi oli lanattu ja Eetukin liikkui edellistä viikkoa reippaammin eteen. Vaan eipä vieläkään riittävästi, sillä ruuna tuli todella usein edestä aivan tyhjäksi. Se tuntui edelleen aika väsyneeltä ja lähes pysähtyi heti, jos sitä ei erikseen vähän väliä muistutellut eteenpäinmenosta. Olisikohan nuoren hevosen kevätväsymystä?
Alkuveryttely tehtiin taas aika itsenäisesti, mikä meidän kohdallamme tarkoittaa pysähdyksiä ja siirtymisiä. Näitä tehtiin myös Maijun opastuksella pääty-ympyrällä siten, että ensin siirryttiin ravista käyntiin ja takaisin, sitten laukasta raviin ja takaisin. Siirtymiset tehtiin koko ajan eteenpäin ratsastaen ajatuksena se, että hevosta ei jarrutella missään vaiheessa. Eetun muoto oli hukassa tämän tehtävän ajan, mutta kuten totuttua, siirtymiset sentään herättelivät sitä.
Sitten pääty-ympyrällä tehtiin pohjeenväistöä siten, että etuosa oli koko ajan ympyrän kaarella, mutta takaosa väisti ulos. Väistöä tehtiin vain puolet ympyrästä, mutta jo silläkin matkalla oikean tien ratsastaminen oli yllättävän vaikeaa. Muutaman kerran jälkeen siirryttiin raviin, mutta tehtiin väistö edelleen käynnissä ja nyt vain neljäsosaympyrän matkalla. Hevosta ei saanut siirtymisessä jarruttaa, vaan pohkeenväistö käynnissä toimi jarruna. Sitten sama laukassa ja väistö ravissa. Väistöt Eetu teki ihan hyvin, vaikka siitä pehmeästä muodosta ei juuri näkynytkään kuin välähdyksiä.
Rankat tehtävät kuitenkin saivat ruunan jotenkin auki, ja lopputunti sujui paremmin. Sen aikana tehtiin pääty-ympyrällä pehmeitä siirtymisiä ravista käyntiin taas niin, että hevonen liikkui jokaisen siirtymisen jälkeen reippaasti eteenpäin.
Tunti oli tosi tehokas, koko ajan sai olla tekemässä jotain. Silti siitä jäi jotenkin vähän sellainen mitäänsanomaton olo: ei mennyt hyvin mutta ei niin huonostikaan.
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
Kiemurrellen
20.4.2010 Primus Talli
Maiju - r. Eetu
Edellisen viikon huipputunnin jälkeen oli kiva päästä jatkamaan Eetulla. Jotenkin oli sellaine fiilis, että siitä jatketaan mihin jäätiin. Mutta ratsastus ei olisi ratsastusta, jos se olisi niin yksinkertaista.
Maneesin pohjalla oli kummallisia aaltoilevia möykkyjä, joten pitkällä sivulla sai ratsastaa vuoroin ylä- ja vuoroin alamäkeä. Eetua ja Eetun eteenpäinpyrkiväksi ratsastamista epätasainen pohja häiritsi selvästi, koska ruuna katseli tosi tarkasti mihin astuu ja hidasteli ja kiihdytteli sen mukaan. Ja jos Eetu ei liiku kunnolla, niin eihän mistään muustakaan oikein mitään tule.
Tehtävänä oli niinkin yksinkertaiselta kuulostava asia kuin voltti. Sitä tehtiin pitkän sivun keskellä olevan tötsän kohdalla, alkuveryttelyssä vähän isompana ja itse tehtävänä vähän pienempänä. Maiju katsoi jo käynnissä, että kaikkien hevoset tekevät pyöreän voltin, joka lähtö- ja alkupiste ovat samat eli juuri tötsän kohdalla. Hevosen piti tulla suoraan tötsälle asti ja jatkaa suorana siitä eteenpäin. Ympyrältä ei saanut valua liian pitkälle tötsän ohi. Sama harjoitus toistettiin myös ravissa ja laukassa.
Eetu teki käyntivoltin ihan hyvin, vaikka olisi saanut olla eteenpäinpyrkivämpi. Ravivoltitkin sujuivat suht kelvollisesti, vaikka tahmeuden vuoksi muoto ei ollut lähelläkään parasta. Laukkavoltti olikin sitten jo lähes ylivoimainen, koska laukka on aika raakaa. En millään tajunnut kääntää Eetua riittävän ajoissa, vaan voltti valahti aina tötsän ohi. Sain ruunan kyllä sitten takaisin samaan paikkaan, mutta mitään kaunista katseltavaa se ei ollut. Meiltä ei kyllä selvästi vaadittukaan laukassa niin tasokasta suorituksta kuin mitä muilta tuntilaisilta kokenemmilla hevosillaan.
Loppukäynti tehtiin ensimmäistä kertaa ulkona tallin tilukset kiertäen. Ratsastuskoulu on kyllä mahtavalla paikalla, enkä malta millään odottaa että pääsisi ratsastamaan ulkokentälle järven rantaan. Muutama viikko kuulemma vielä menee, koska pohja ei ole valmis.
Tunti meni jotenkin hirveän nopeasti, enkä saanut kunnon tuntumaa Eetuun oikeastaan ollenkaan. Maijun mukaan Eetu oli vähän kiemurtelevainen, mikä kyllä hyvin kuvaa suoritustamme. Lisäksi ruuna tuntui jotenkin kauhean väsyneeltä, mutta saattoihan se olla ratsastajakin, jolla ei ollut paras päivänsä.
Maiju - r. Eetu
Edellisen viikon huipputunnin jälkeen oli kiva päästä jatkamaan Eetulla. Jotenkin oli sellaine fiilis, että siitä jatketaan mihin jäätiin. Mutta ratsastus ei olisi ratsastusta, jos se olisi niin yksinkertaista.
Maneesin pohjalla oli kummallisia aaltoilevia möykkyjä, joten pitkällä sivulla sai ratsastaa vuoroin ylä- ja vuoroin alamäkeä. Eetua ja Eetun eteenpäinpyrkiväksi ratsastamista epätasainen pohja häiritsi selvästi, koska ruuna katseli tosi tarkasti mihin astuu ja hidasteli ja kiihdytteli sen mukaan. Ja jos Eetu ei liiku kunnolla, niin eihän mistään muustakaan oikein mitään tule.
Tehtävänä oli niinkin yksinkertaiselta kuulostava asia kuin voltti. Sitä tehtiin pitkän sivun keskellä olevan tötsän kohdalla, alkuveryttelyssä vähän isompana ja itse tehtävänä vähän pienempänä. Maiju katsoi jo käynnissä, että kaikkien hevoset tekevät pyöreän voltin, joka lähtö- ja alkupiste ovat samat eli juuri tötsän kohdalla. Hevosen piti tulla suoraan tötsälle asti ja jatkaa suorana siitä eteenpäin. Ympyrältä ei saanut valua liian pitkälle tötsän ohi. Sama harjoitus toistettiin myös ravissa ja laukassa.
Eetu teki käyntivoltin ihan hyvin, vaikka olisi saanut olla eteenpäinpyrkivämpi. Ravivoltitkin sujuivat suht kelvollisesti, vaikka tahmeuden vuoksi muoto ei ollut lähelläkään parasta. Laukkavoltti olikin sitten jo lähes ylivoimainen, koska laukka on aika raakaa. En millään tajunnut kääntää Eetua riittävän ajoissa, vaan voltti valahti aina tötsän ohi. Sain ruunan kyllä sitten takaisin samaan paikkaan, mutta mitään kaunista katseltavaa se ei ollut. Meiltä ei kyllä selvästi vaadittukaan laukassa niin tasokasta suorituksta kuin mitä muilta tuntilaisilta kokenemmilla hevosillaan.
Loppukäynti tehtiin ensimmäistä kertaa ulkona tallin tilukset kiertäen. Ratsastuskoulu on kyllä mahtavalla paikalla, enkä malta millään odottaa että pääsisi ratsastamaan ulkokentälle järven rantaan. Muutama viikko kuulemma vielä menee, koska pohja ei ole valmis.
Tunti meni jotenkin hirveän nopeasti, enkä saanut kunnon tuntumaa Eetuun oikeastaan ollenkaan. Maijun mukaan Eetu oli vähän kiemurtelevainen, mikä kyllä hyvin kuvaa suoritustamme. Lisäksi ruuna tuntui jotenkin kauhean väsyneeltä, mutta saattoihan se olla ratsastajakin, jolla ei ollut paras päivänsä.
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010
Pudotusta odotellessa
13.4.2010 Primus Talli
Maiju - r. Eetu
Tällä kerralla ei harmittanut yhtään, vaikka listassa luki taas Eetu. Päin vastoin oli ihan mielenkiintoista päästä kokeilemaan, oliko edellisen viikon naksahdus vain tilapäinen vai löytyisikö yhteinen sävel uudestaan. Ja löytyihän se!
Aluksi tein taas vapaassa verryttelyssä paljon pysähdyksiä ja Maijukin käski vaatimaan hevosilta nopean reagoinnin joko pieneen apuun tai pienen apuun ja napakkaan raippaan. Aika usein hevoset kuulemma valitsevat pelkän pienen avun. Käynnissä vielä hieman tahmasi, mutta ravissa jatkettiin Eetun kanssa siitä mihin viimeksi jäätiin. Se oli tosi mukavan tuntuinen, kun käsissä oli tasainen tyytyväinen tuntuma ja hevonen liikkui itsestään reippaasti. Tällä kerralla alkulaukka tehtiin myös vapaasti nostoina, ja siinä keskityin oikeastaan vain saamaan Eetun laukkaamaan kunnolla koko kropallaan.
Päivän tehtävänä oli pohkeenväistö käynnissä. Taas testattiin sitä, oliko hevonen kunnolla ohjan ja pohkeen välissä kuunnellen kaikkia apuja. Pitkälle sivulle ratsastettaessa tehtiin huolellinen kulma, josta väistettiin n. viisi metriä uran sisäpuolelle. Maiju oli todella tarkka siitä, että etuosa aloitti väistön ja korosti, että ainoa liike jossa mennään takaosa edellä, on peruutus. Enpä ollut tullut tuotakaan ajatelleeksi!
Yllättävän monella tuntilaisista oli vaikeuksia saada etuosa irtoamaan uralta ennen takaosaa. Ja ihan ensin lähes kaikki koittivat tehdä väistöä uraa pitkin takaosa uran sisäpuolella - ihme kyllä minä ymmärsin heti mitä oikein piti tehdä! Eikä se Eetulla kovin vaikeaa ollutkaan, sillä se väisti yllättävän vaivattomasti. Pystyin keskittymään siihen, että etuosa pysyi edellä ja että väistön jälkeen hevonen oli todella suora. Hoksasin myös Maijun huomauttaessa asiasta, että toisen pohkeen väistättäessä toinen pohje huolehtii eteenpäinmenosta, jolloin liike ei mene pelkästään sivulle. Hämmästyttävä ahaa-ilmiö!
Sitten ryhdyttiin väistämään takaisin uralle. Tämä tosin vaati Maijulta hieman hermostumista, kun monen väistö meni niin pitkäksi ja hevonen kiemurteli miten sattui, ettei toista väistöä olisi enää ehtinyt tehdä. Eetulla ei ollut vaikeuksia toisenkaan suunnan kanssa, kun vaihdoin raipan muistutukseksi toiseen käteen.
Ravissa ei tehty väistöjä vaan pitkien sivujen keskelle askeleen lyhennys. Tempo piti olla koko ajan sama eikä tahti saanut muuttua, mutta askeleen piti lyhentyä ja ravin olla tarmokasta muutaman metrin ajan. Eetulle tehtävä oli yllättävänkin helppo, ja se säilyi suurimman osan ajasta hyvässä muodossakin. Olisiko se alkanut hieman väsyä, kun hetkittäin se tuli taas tyhjäksi edestä ja alkoi hidastua. Heti, kun sen sai taas hieman reippaammaksi, palautui muotokin rennoksi. Maiju tykkäsi erityisesti siitä, kun Eetu tuli "ihanan suorana" pitkät sivut.
Lopuksi vielä hieman venytettiin hevosia pääty-ympyröillä ravissa ja laukassa. Oli siis varsin tehokas tunti! Maiju kehui, että Eetu vaan parani edellisestä kerrasta. Hän tuntui tyytyväiseltä suoritukseemme, kun minäkään en onnistunut sählimään noiden teiden ratsastuksessa, ihme ja kumma. Oma olo oli tosi väsynyt mutta hurjan tyytyväinen tunnin jälkeen. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin ratsastusharrastus on todella palkitsevaa! Kun se pudotus (joko kuvainnollisesti tai sitten ihan kirjaimellisesti) kuitenkin tulee ennemmin tai myöhemmin, yleensä ennemmin...
Maiju - r. Eetu
Tällä kerralla ei harmittanut yhtään, vaikka listassa luki taas Eetu. Päin vastoin oli ihan mielenkiintoista päästä kokeilemaan, oliko edellisen viikon naksahdus vain tilapäinen vai löytyisikö yhteinen sävel uudestaan. Ja löytyihän se!
Aluksi tein taas vapaassa verryttelyssä paljon pysähdyksiä ja Maijukin käski vaatimaan hevosilta nopean reagoinnin joko pieneen apuun tai pienen apuun ja napakkaan raippaan. Aika usein hevoset kuulemma valitsevat pelkän pienen avun. Käynnissä vielä hieman tahmasi, mutta ravissa jatkettiin Eetun kanssa siitä mihin viimeksi jäätiin. Se oli tosi mukavan tuntuinen, kun käsissä oli tasainen tyytyväinen tuntuma ja hevonen liikkui itsestään reippaasti. Tällä kerralla alkulaukka tehtiin myös vapaasti nostoina, ja siinä keskityin oikeastaan vain saamaan Eetun laukkaamaan kunnolla koko kropallaan.
Päivän tehtävänä oli pohkeenväistö käynnissä. Taas testattiin sitä, oliko hevonen kunnolla ohjan ja pohkeen välissä kuunnellen kaikkia apuja. Pitkälle sivulle ratsastettaessa tehtiin huolellinen kulma, josta väistettiin n. viisi metriä uran sisäpuolelle. Maiju oli todella tarkka siitä, että etuosa aloitti väistön ja korosti, että ainoa liike jossa mennään takaosa edellä, on peruutus. Enpä ollut tullut tuotakaan ajatelleeksi!
Yllättävän monella tuntilaisista oli vaikeuksia saada etuosa irtoamaan uralta ennen takaosaa. Ja ihan ensin lähes kaikki koittivat tehdä väistöä uraa pitkin takaosa uran sisäpuolella - ihme kyllä minä ymmärsin heti mitä oikein piti tehdä! Eikä se Eetulla kovin vaikeaa ollutkaan, sillä se väisti yllättävän vaivattomasti. Pystyin keskittymään siihen, että etuosa pysyi edellä ja että väistön jälkeen hevonen oli todella suora. Hoksasin myös Maijun huomauttaessa asiasta, että toisen pohkeen väistättäessä toinen pohje huolehtii eteenpäinmenosta, jolloin liike ei mene pelkästään sivulle. Hämmästyttävä ahaa-ilmiö!
Sitten ryhdyttiin väistämään takaisin uralle. Tämä tosin vaati Maijulta hieman hermostumista, kun monen väistö meni niin pitkäksi ja hevonen kiemurteli miten sattui, ettei toista väistöä olisi enää ehtinyt tehdä. Eetulla ei ollut vaikeuksia toisenkaan suunnan kanssa, kun vaihdoin raipan muistutukseksi toiseen käteen.
Ravissa ei tehty väistöjä vaan pitkien sivujen keskelle askeleen lyhennys. Tempo piti olla koko ajan sama eikä tahti saanut muuttua, mutta askeleen piti lyhentyä ja ravin olla tarmokasta muutaman metrin ajan. Eetulle tehtävä oli yllättävänkin helppo, ja se säilyi suurimman osan ajasta hyvässä muodossakin. Olisiko se alkanut hieman väsyä, kun hetkittäin se tuli taas tyhjäksi edestä ja alkoi hidastua. Heti, kun sen sai taas hieman reippaammaksi, palautui muotokin rennoksi. Maiju tykkäsi erityisesti siitä, kun Eetu tuli "ihanan suorana" pitkät sivut.
Lopuksi vielä hieman venytettiin hevosia pääty-ympyröillä ravissa ja laukassa. Oli siis varsin tehokas tunti! Maiju kehui, että Eetu vaan parani edellisestä kerrasta. Hän tuntui tyytyväiseltä suoritukseemme, kun minäkään en onnistunut sählimään noiden teiden ratsastuksessa, ihme ja kumma. Oma olo oli tosi väsynyt mutta hurjan tyytyväinen tunnin jälkeen. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin ratsastusharrastus on todella palkitsevaa! Kun se pudotus (joko kuvainnollisesti tai sitten ihan kirjaimellisesti) kuitenkin tulee ennemmin tai myöhemmin, yleensä ennemmin...
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
Hups!
6.4.2010 Primus Talli
Maiju - r. Eetu
Olin ihan varma, että kolme tuntia Eetulla riitti ja saan nyt jonkun uuden ratsun. Mutta mitä vielä, Eetuhan siellä listassa oli. Sanoin jo muillekin tuntilaisille, että ehkäpä ensi kerralla voisin mennä jo jollain muulla, kun kiinnostavia hevosia on niin paljon. Mutta kuinkas sitten kävikään...
Eetusta löytyi ihan uusia ulottuvaisuuksia jo alkuverryttelyssä. En oikein tiedä mikä meillä naksahti, mutta sain sen siirtymisten avulla liikkumaan reippaasti paljon aiempaa helpommin. Ulko-ohja pysyi pääty-ympyröissä kädessä, ja hups vaan, yhtäkkiä Eetu ravasi kauniissa rennossa muodossa isoa letkeää ravia. Tuntui muuten tosi hyvältä selkään!
Tutulla kaavalla tehdyn verryttelyn (ravi ensin vapaasti, sitten pääty-ympyrällä sekä ravia että laukkaa) jälkeen aloitimme työskentelyn käynnissä. Jokaisessa nurkassa oli selvästi uran sisäpuolella tötsä, jonka kohdalla kulmassa piti hevosta kääntää takaosakäännösmäisesti. Ensin mentiin ihan suoralla hevosella, sitten lisättiin asetus ja alettiin pikku hiljaa vaatia takaosalta tiukempaa polkemista ja etuosalta enemmän väistöä. Eetun kanssa piti aloittaa tosi rauhassa, koska muutoin se vaan venkoili kulmissa. Mutta kulma kulmalta se vetristyi, alkoi luottaa ratsastajaan ja teki lopulta ihan kelvollisia puolikkaita takaosakäännöksiä.
Ravityöskentelyssä alun hyvä fiilis jatkui, ja selviydyimme tarkasti lähinnä pohkeiden avulla huolellisesti ratsastetuista kulmista ilman suurempia ongelmia. Maiju katsoi tosi tarkkaan, että kukaan ei jäänyt roikkumaan sisäohjaan, mutta vaati silti hevosilta asetuksen ilman kaulan taipumista ja lavan pullahtamista ulos. Samaa tehtiin myös laukassa muutaman kierroksen ajan, mikä olikin Eetulle selvästi vaikeampaa kuin käynnissä ja ravissa.
Jo laukassa ja etenkin loppuravissa alkoi tuntia siltä, että Eetu on jo tosi väsynyt. Kun vähänkin hellitti, se tarjosi heti käyntiä. Sain sen kuitenkin helposti rennoksi.
Tapani mukaan tulin alas loppukäynnin ajaksi, jolloin saatiin molemmat vähän venytellä. Maneesista poistuessamme Primuksen keulakuva ja yksi opettajista, Kikka Suomio, huikkasi katsomosta, että Eetu kulki hyvännäköisesti. Vähänkö olin tohkeissani! Kehut lämmittivät mieltä, ja tuli sellainen tunne, että ehkä sitä vielä joskus oppii ratsastamaan. Tuli myös todistettua, että on hyödyllistä mennä samalla hevosella muutaman kerran peräkkäin. Saa nähdä, vieläkö ensi viikolla Eetu-putki jatkuu, vai aloitetaanko työskentely alusta jonkun toisen ratsun kanssa.
Eetusta löytyi muuten sen maahantuoneen Messilän sivuilta muutama kuva, on näköjään rodultaan oldenburg: http://www.messilantalli.fi/index.php?id=632
Maiju - r. Eetu
Olin ihan varma, että kolme tuntia Eetulla riitti ja saan nyt jonkun uuden ratsun. Mutta mitä vielä, Eetuhan siellä listassa oli. Sanoin jo muillekin tuntilaisille, että ehkäpä ensi kerralla voisin mennä jo jollain muulla, kun kiinnostavia hevosia on niin paljon. Mutta kuinkas sitten kävikään...
Eetusta löytyi ihan uusia ulottuvaisuuksia jo alkuverryttelyssä. En oikein tiedä mikä meillä naksahti, mutta sain sen siirtymisten avulla liikkumaan reippaasti paljon aiempaa helpommin. Ulko-ohja pysyi pääty-ympyröissä kädessä, ja hups vaan, yhtäkkiä Eetu ravasi kauniissa rennossa muodossa isoa letkeää ravia. Tuntui muuten tosi hyvältä selkään!
Tutulla kaavalla tehdyn verryttelyn (ravi ensin vapaasti, sitten pääty-ympyrällä sekä ravia että laukkaa) jälkeen aloitimme työskentelyn käynnissä. Jokaisessa nurkassa oli selvästi uran sisäpuolella tötsä, jonka kohdalla kulmassa piti hevosta kääntää takaosakäännösmäisesti. Ensin mentiin ihan suoralla hevosella, sitten lisättiin asetus ja alettiin pikku hiljaa vaatia takaosalta tiukempaa polkemista ja etuosalta enemmän väistöä. Eetun kanssa piti aloittaa tosi rauhassa, koska muutoin se vaan venkoili kulmissa. Mutta kulma kulmalta se vetristyi, alkoi luottaa ratsastajaan ja teki lopulta ihan kelvollisia puolikkaita takaosakäännöksiä.
Ravityöskentelyssä alun hyvä fiilis jatkui, ja selviydyimme tarkasti lähinnä pohkeiden avulla huolellisesti ratsastetuista kulmista ilman suurempia ongelmia. Maiju katsoi tosi tarkkaan, että kukaan ei jäänyt roikkumaan sisäohjaan, mutta vaati silti hevosilta asetuksen ilman kaulan taipumista ja lavan pullahtamista ulos. Samaa tehtiin myös laukassa muutaman kierroksen ajan, mikä olikin Eetulle selvästi vaikeampaa kuin käynnissä ja ravissa.
Jo laukassa ja etenkin loppuravissa alkoi tuntia siltä, että Eetu on jo tosi väsynyt. Kun vähänkin hellitti, se tarjosi heti käyntiä. Sain sen kuitenkin helposti rennoksi.
Tapani mukaan tulin alas loppukäynnin ajaksi, jolloin saatiin molemmat vähän venytellä. Maneesista poistuessamme Primuksen keulakuva ja yksi opettajista, Kikka Suomio, huikkasi katsomosta, että Eetu kulki hyvännäköisesti. Vähänkö olin tohkeissani! Kehut lämmittivät mieltä, ja tuli sellainen tunne, että ehkä sitä vielä joskus oppii ratsastamaan. Tuli myös todistettua, että on hyödyllistä mennä samalla hevosella muutaman kerran peräkkäin. Saa nähdä, vieläkö ensi viikolla Eetu-putki jatkuu, vai aloitetaanko työskentely alusta jonkun toisen ratsun kanssa.
Eetusta löytyi muuten sen maahantuoneen Messilän sivuilta muutama kuva, on näköjään rodultaan oldenburg: http://www.messilantalli.fi/index.php?id=632
lauantai 3. huhtikuuta 2010
Kotoisa fiilis
2.4.2010 Kaupin Ratsastuskoulu
Karo - t. Areena
Pitkäperjantaina pääsin pitkästä aikaa Hannen kanssa tunnille tuttuun Tavelaan. Ratsuksi sain voikon Reenan, joka on Kaupin uusimpia tuntiratsuja. 8-vuotias tamma oli jokin aika sitten palannut kuukauden sairaslomalta, ja Karo varoittelikin sen säpsystä luonteensa.
Reena osoittautui kuitenkin aika rehdiksi nuoreksi ratsuksi, eikä temppuillut missään vaiheessa. Tunnin teemana oli helpolta kuulostava aihe: keskiympyrä. Sitä ratsastettiin neljän puomin yli jokaisessa askellajissa, laukassa yksitellen myös siten, että ensin kierrettiin pienempi ympyrä puomien yli ja sitten heti perään isompi puomien ulkopuolelta.
Käynnissä Reena toimi oikein mukavasti, ja sain sen tasaiselle ympyrälle ilman suurempia ongelmia. Ravissa melkein kaikilla oli sama ongelma: hevoset tuppasivat puomien päällä suoristumaan ja änkeämään ulos. Pikku hiljaa tehtävä onnistui myös ravissa. Laukassa puomien ylityksistä tuli Reenalle iso ohjelmanumero, joten keskityin vaan ohjaamaan sen puomien yli. Ilman puomeja laukka onnistui paremmin.
Lopputunnista Reena alkoi selvästi vähän väsyä, eikä oikein jaksanut enää kulkea oikein päin. Mutta kaikenkaikkiaan tunti ei ollut kokonaisuutena ollenkaan hassumpi. Ja onhan Tavela fiilikseltään tosi kotoisa talli, kun siellä on tullut yli parikymmentä vuotta pyörittyä. Mutta valitettavasti on tunnustettava, että kyllä ratsastuskoulutoiminnassakin näköjään pätee se vanha sanonta; rahalla saa ja hevosella pääsee, kun vertaa Tavelaa ja Primusta.
Karo - t. Areena
Pitkäperjantaina pääsin pitkästä aikaa Hannen kanssa tunnille tuttuun Tavelaan. Ratsuksi sain voikon Reenan, joka on Kaupin uusimpia tuntiratsuja. 8-vuotias tamma oli jokin aika sitten palannut kuukauden sairaslomalta, ja Karo varoittelikin sen säpsystä luonteensa.
Reena osoittautui kuitenkin aika rehdiksi nuoreksi ratsuksi, eikä temppuillut missään vaiheessa. Tunnin teemana oli helpolta kuulostava aihe: keskiympyrä. Sitä ratsastettiin neljän puomin yli jokaisessa askellajissa, laukassa yksitellen myös siten, että ensin kierrettiin pienempi ympyrä puomien yli ja sitten heti perään isompi puomien ulkopuolelta.
Käynnissä Reena toimi oikein mukavasti, ja sain sen tasaiselle ympyrälle ilman suurempia ongelmia. Ravissa melkein kaikilla oli sama ongelma: hevoset tuppasivat puomien päällä suoristumaan ja änkeämään ulos. Pikku hiljaa tehtävä onnistui myös ravissa. Laukassa puomien ylityksistä tuli Reenalle iso ohjelmanumero, joten keskityin vaan ohjaamaan sen puomien yli. Ilman puomeja laukka onnistui paremmin.
Lopputunnista Reena alkoi selvästi vähän väsyä, eikä oikein jaksanut enää kulkea oikein päin. Mutta kaikenkaikkiaan tunti ei ollut kokonaisuutena ollenkaan hassumpi. Ja onhan Tavela fiilikseltään tosi kotoisa talli, kun siellä on tullut yli parikymmentä vuotta pyörittyä. Mutta valitettavasti on tunnustettava, että kyllä ratsastuskoulutoiminnassakin näköjään pätee se vanha sanonta; rahalla saa ja hevosella pääsee, kun vertaa Tavelaa ja Primusta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)