Maiju - t. Kia
Jatkoimme avotaivutuksia, mutta tällä kerralla Maijun opastuksessa ja keskihalkaisijalla pelkästään käynnissä. En saanut jatkaa Lassilla, vaan tyrmistyksekseni listasta löytyikin Kia. Tamma oli edellisellä vaativalla estetunnilla, jossa se paineli tasaiseen tahtiin varman näköisesti esteistä yli. Minunkin kanssani se paineli tasaiseen tahtiin, mutta se tahti oli niin olematon, että tunnista Kian kanssa tuli taas tuskien taival.
Alkuveryttely tehtiin sekä koko uralla käynnissä runsain voltein että yhdellä suurella ympyrällä ravissa ja laukassa. Olin vaipua epätoivoon, sillä en saanut Kiaa missään vaiheessa tuntumaan siltä, että se liikkuu itsekseen eteenpäin. Oli aivan kuin sillä olisi ollut nopeusrajoitin päällä! Toisaalta jossain vaiheessa Maiju jo sanoi, että Kian en tarvitse liikkua yhtään reippaammin, ainoastaan tahdikkaammin. Se olisi taas vaatinut jonkin asteista kokoamista, mutta tamman omintakeinen tyyli sai minut lähinnä vaan matkustamaan sen selässä. Kun edes yritin asettaa ja taivuttaa, meno tuntui hieman paremmalta. Tokihan asetus ja taivutus hidastivat vastaavasti menoa, joten tuntui, että sekä liikettä että tahtia asettuneella hevosella oli mahdotonta saada yhtäaikaa.
Avotaivutuksia valmistelimme ensin ratsastamalla pelkkä keskihalkaisija suoralla hevosella. Sitten teimme sen alkuun yhden voltin ja jatkoimme suoraan asetetulla hevosella. Lopulta jätimme voltilta taivutuksen ja teimme avotaivutusta koko keskihalkaisijan. Väänsin ja käänsin, eikä taivutuksesta meinannut tulla mitään. Vasta kun hieman hermostuin ja sain riittävän tarmonpuuskan ja patistelin Kian ihan oikeaan avotaivutukseen. Suorituksemme parani siis loppua kohti, mutta ei silti ollut kehuttavaa missään vaiheessa.
Kun lopuksi piti nostaa laukka keskihalkaisijalta suoralla hevosella, Kia ei tietenkään lotkauttanut korvaansa. Toisella yrityksellä sentään nousi... Ja hei, ainakin suoraan ratsastaminen tällä tammalla onnistui!
Varoittelin Maijua jo alkutunnista ohjeita kysyessäni, että toistaiseksi ainoa tuntini Kialla oli täysi katastrofi. Maiju ei uskonut minua, ja väitti ystävällisesti tunnin jälkeen, ettei tämäkään tunti ollut. Ravi ja laukka olivat kuulemma näyttäneet ihan hyvältä, mutta että käynti oli ollut se vaikein. Sain eteenäpinpyrkimykseen hyvän neuvon: annoin napakasti pohkeita aina kymmenen askeleen välein, loppuajan jalat olivat hiljaa ja rentoina. Tämä on hevoselle paljon mielyttävämpää ja tehokkaampaakin, kuin koko ajan pumppaaminen. Kia on vaan niin valtava, että sen soisi liikkuvan pitkällä askeleella ja rennosti, vaikka tosiasiassa tamman liikkeet eivät ole mitenkään erityiset. Se ehkä luo paikoin illuusion siitä, että Kia liikkuu liian hitaasti. Maiju myös muistutti meitä kaikkia, että jos pyydämme hevoselta jotain, ei pidä olettaa, että se heti toteutuu, vaan antaa ratsulle aikaa. Erittäin hyvä neuvo!
Tunnin epäonnistumiseen vaikutti varmasti sekin, että erehdyin kyselemään ennen tuntia Piritalta ja Maijulta syksyn tuntijärjestelyistä. Vapaita paikkoja oli vain muutama, ja se ainoa vapaa Piritan tunti oli minulle täysin mahdottomaan aikaan. Tuntui, että kaikki muut ovat jo saaneet sovittua tunneista ja ainoastaan meidän ryhmämme oli vielä ilman tarkempaa tietoa esim. syksyn opettajasta. Harmitti. Kiukutti.
Pyysin Piritaa pitämään minut ja muut ryhmäläiseni mielessä, jos jostain kuin ihmeen kaupalla vapautuisi paikkoja hänen ryhmissään. Ja kuinkas ollakaan, heti seuraavana päivänä Pirita soitti ja kertoi, että hänen torstain alkuillan ryhmässään olisi yksi paikka. Ajankohta ei edelleenkään ole paras mahdollinen, mutta on se parempi kuin maanantaiyö. Lisäksi Pirita vannoi ja vakuutti, että pärjään kyseisessä ryhmässä, joten tartuin tilaisuuteen. Nyt pari muutakin vanhasta ryhmästämme on saanut tuntinsa sovittua toiseen ajankohtaan. Sääli, että huippukiva porukkamme sitten lopulta hajosi, mutta toivottavasti näemme tallilla jatkossakin.
