26.11.2010 Primus Talli
Anni - t. Ritva
Ritvahan se sitten oli, ja hyvä niin. Tunnin piti varsin pätevän oloinen opettaja, mutta en valitettavasti muista hänen koko nimeään, vaikka asiallisesti itsensä tunnin alkuun esittelikin.
Aloitimme veryttelyn kevyessä ravissa tekemällä päätyihin ympyrät. Opettaja tarkasteli jokaista nimenomaan ympyrällä, tavoitteena saada hevoset rennoiksi pyöreälle kaulalle. Ritva asettui kummasti oikeaan muotoon jo ravissa, joten ilmeisesti osasin pitää tuntuman kerrankin sopivana ja ratsastaa hevosta sitä vasten. Se ei juurikaan protestoinut, ja jos protestoi, niin pieni muistutus jaloilla ohjaa vasten auttoi heti.
Välittömästi kevyestä ravista siirryttiin keskiympyrälle, jota pienennettiin ja suurennettiin käynnissä. Pienennys tehtiin aika nopeasti ja suurentaminen vielä nopeammin väistättämällä voimakkaasti ulos niin, että hevoset astuivat selvästi ristiin. Tällä haettiin paitsi reaktionopeutta myös tuntumaa ulko-ohjalle. Ritvalla harjoituksen vaikutuksen huomasi erittäin hyvin, koska se aina väistön jälkeen tukeutui hyvin ulos etenkin oikeaan, jonne jää helposti tyhjäksi. Sitten siirryttiin väistöstä suoraan raviin, jolloin muoto säilyi helposti. Siirtymisissä takaisin käyntiin pyrittiin ratsastamaan tuntumaa vasten, jotta siirtyminen olisi jouheva eikä muoto nousisi. Ritva meni ympyrällä muutoin hyvin, mutta ulkolavan kanssa sai olla tarkkana, ettei se pungennut vähääkään ulos.
Laukatkin tehtiin ympyrällä. Opettaja vaati täsmälliset laukannostot ja etenevän laukan. Välillä mentiinkin lähes keskilaukkaa ennen kuin taas koottiin siirtymistä varten. Kun sitten siirryttiin takaisin raviin, piti käyttää ensimmäiset hyvät askeleet hyväksi ja huolehtia tuntuman pysymisestä ilman, että ravin laatu kärsii. Ritvan laukat sujuivat edellisten tuntien tapaan vaivattomasti, sillä sen laukka on helppo istua ja sujuvaa ihan itsekseen.
Kaikki harjoitukset tehtiin molempiin suuntiin, suuntaa vaihdettaessa mentiin hetki koko maneesissa ja testattiin, pysyykö paketti kasassa. Ritva toimi ihan ylivoimaisesti parhaiten tällä tunnilla näistä sillä ratsastamistani kerroista. Se pysyi koko keskiympyräharjoituksen kauniissa muodossa, eikä minun nähdäkseni edes painunut juurikaan kuolaimen alle. Käteen se tuntui ajoittain jopa hieman painavalta, mikä on tämän yleensä hyvin tyhjän hevosen kohdalla erinomainen asia. Koska tamma liikkuu sopivaa vauhtia, sai keskittyä aika paljon omiin apuihin. Taas kerran huomasi, miten oleellista on muistaa jalat etenkin silloin, kun tekee käsillä jotain.
Loppuravi menikin sitten hieman pipariksi, kun Ritva näki tyhjässä maneesin katsomossa jotain, mitä kukaan muu ei nähnyt. Ritvan maailma nyt aina välillä vaan järkkyy mitä kummallisimmasta asioista, kuten korviaan myöten loimitetusta ponista - miksei sitten myös tyhjästä maneesin katsomosta. Vauhtia tuli joka tapauksessa vähän liikaa ja ravi jännittyi. Opettajakin kyksyi, että onko Ritva nuori hevonen. Minä en tiennyt, ja joku veikkasi sitä 13-vuotiaaksi, mutta tosiasiassa se onkin yhdeksän. No, töitä sain tehdä ihan loppuun asti, että sain tamman uudestaan rentoutumaan ja ravin pidemmäksi ja letkeämmäksi. Kaikenkaikkiaan kuitenkin meiltä onnistunut tunti, joka oli myös todella tehokas - pitkin ohjin ei kävelty juuri lainkaan. Pirita oli jättänyt aika tarkan käsikirjoituksen siitä, mitä tunnilla pitää tehdä, ja tämä tällainen muutamien tuntien teemaratsastaminen on oikein hyvä juttu.
Foxykin oli nyt ensimmäistä kertaa meidän tunnilla. Pirita oli edellisenä viikonloppuna sijoittunut sillä toiseksi nuorten hevosten kouluratsastusohjelmassa Lohjalla. Foxy meni todella hienosti ja on ihan superkaunis, vaikka samanaikaisesti jotenkin viattoman ponimainen. Se tuntuu tekevän edelleen rehellisesti töitä ja on kuulemma selvästi kehittynyt ja saanut lisää tasapainoa sitten kevään, jolloin minä sillä menin. Foxy on myös herttaisen rohkea ja utelias, kuin iso koira. Toivottavasti minä pääsen vielä joskus sen selkään.
lauantai 27. marraskuuta 2010
lauantai 20. marraskuuta 2010
GP-ratsu vaan ei GP-elämyksiä
19.11.2010 Primus Talli
Pirita - r. Jintro
Talventulo yllätti primuslaiset, ja meidän tuntilaisten hevospakka meni ihan sekaisin, koska kaikilla hevosilla ei ollut vielä hokkeja. Minulle oli jaettu Kikan entinen GP-tason kilparatsu Jintro eli Eki. Eki löytyi karsinasta luihun näköisenä klipattuna ja toppaloimeen käärittynä. Riemukseni sille piti vääntää aivan tolkuttoman paksut pintelit patjoineen etujalkoihin. Hevosraukka näytti siltä, kuin ei pystyisi liikkumaan niiden turnusten kanssa lainkaan.
En oikein tiennyt mitä odottaa, koska olin nähnyt Ekin vain pari kertaa tunnilla. Silloin se ei ollut näyttänyt mitenkään yksinkertaiselta, niin kuin osaavat hevoset eivät usein olekaan. Pitäisi löytää ne oikeat napit, muutoin tuloksena voi olla vain keskellä kenttää seisova polle.
No, kun Pirita kuuli, etten ollut mennyt Ekillä koskaan, sain ohjeeksi pitää jalat tiukasti kiinni kyljissä. Jos ruunaa ratsastaa pohkeet irti, alkaa kuulemma vauhti kiihtyä. Oikea ohja oli tyhjä, ja sille piti koittaa saada painetta. Piritan mukaan Eki on nyt 19-vuotiaana pikku hiljaa tajunnut, että se voi tuntitöissäkin mennä peräänannossa, ja kyllähän se välillä menikin ihan nätisti. Mutta helppo se ei kyllä ollut, eikä antanut mitään GP-tason elämyksiä ainakaan näin kerran perusteella.
Aloitimme veryttelyn suoraan kahdella ympyrällä pienen käyntipätkän jälkeen. Jatkoimme siitä mihin viikko sitten jäimme eli ympyrän pienentämisellä ja suurentamisella. Ympyrällä hevonen oli vain asettunut, kun taas voltilla sen piti olla myös taipunut. Eki toimi suht ok oikeaan kierrokseen, mutta vasempaan siitä tuli kauhean vahva - etenkin, jos ne jalat unohtuivat hetkeksikään. Vasen ohja ei meinannut irrota suupielestä millään ja oikea roikkui tyhjänä. Lopputuloksena oli kenottava kaula ja epämääräisen muotoinen ympyrä. Laukassa sai ratsastaa aika paljon eteen, että laukasta tuli rullaavampaa kolmitahtista.
Ympyrätyöskentelyn jälkeen tehtiin taas pysähdyksiä, nyt pääosin vain ravissa. Suuntana oli tietenkin vasen kierros, joka oli meille se paljon vaikeampi. Jintrosta kyllä näki, että se osasi pysähtyä, ja korjaukset se teki pienillä avuilla. Muoto tuppasi karkaamaan samoin kuin Ritvan kanssa, ja lopulta Pirita ottikin meidät erityistarkkailuun. Sain tehdä muutaman tiukan voltin vasempaan kierrokseen ja tulla sitten muotoonratsastetulla hevosella pysähdykseen. Kieltämättä toimi paremmin, kun hevonen oli paremmin kuulolla... Eki oli kyllä aika kova pysähdyksissä, ihan samoin kuin Ritva.
Laukkaa saimme tehdä koko maneesissa vapaasti, ratsun tarpeiden mukaan. Minä pyörin lähinnä pääty-ympyrällä, jolla uskalsin ratsastaa Ekiä riittävästi eteen. Sitten Pirita kuitenkin käski minut ja kaksi muuta toiseen päätyyn, jonne tulin ohjeiden mukaisesti voltteja pitkällä sivulla tehden. Toisesta päästä me kolme saimme vuoron perään tehdä puolirataleikkaa ja vaihdon askeleessa. Ekin vaihto sujui kuin tanssi, ei ongelmia. Lopuksi sitten taas hidastettiin ravia istunnalla, ja jälleen kerran ratsullani oli suuria vaikeuksia rauhoittua. Lopulta pääsimme vauhdista yhteisymmärrykseen, mutta edelleenkään ei pelkällä istunnalla onnistunut. En taaskaan saanut mitään yhteenvetokommenttia tunnista, ehkäpä suoritus oli yhtä tasapaksu kuin miltä se tuntuikin.
Seuraavalla kerralla meillä onkin sitten joku ihan outo sijainen, kun koko Primuksen poppoo on Globenissa opintomatkalla. Pirita lupasi jättää hevosjaon ja ohjeet tunnin teemaksi, joten saapa nähdä jatkanko Ritvalla vai Ekillä vai jollain ihan muulla nyt, kun hokitkin on varmaan saatu kaikkien hevosten alle.
Pirita - r. Jintro
Talventulo yllätti primuslaiset, ja meidän tuntilaisten hevospakka meni ihan sekaisin, koska kaikilla hevosilla ei ollut vielä hokkeja. Minulle oli jaettu Kikan entinen GP-tason kilparatsu Jintro eli Eki. Eki löytyi karsinasta luihun näköisenä klipattuna ja toppaloimeen käärittynä. Riemukseni sille piti vääntää aivan tolkuttoman paksut pintelit patjoineen etujalkoihin. Hevosraukka näytti siltä, kuin ei pystyisi liikkumaan niiden turnusten kanssa lainkaan.
En oikein tiennyt mitä odottaa, koska olin nähnyt Ekin vain pari kertaa tunnilla. Silloin se ei ollut näyttänyt mitenkään yksinkertaiselta, niin kuin osaavat hevoset eivät usein olekaan. Pitäisi löytää ne oikeat napit, muutoin tuloksena voi olla vain keskellä kenttää seisova polle.
No, kun Pirita kuuli, etten ollut mennyt Ekillä koskaan, sain ohjeeksi pitää jalat tiukasti kiinni kyljissä. Jos ruunaa ratsastaa pohkeet irti, alkaa kuulemma vauhti kiihtyä. Oikea ohja oli tyhjä, ja sille piti koittaa saada painetta. Piritan mukaan Eki on nyt 19-vuotiaana pikku hiljaa tajunnut, että se voi tuntitöissäkin mennä peräänannossa, ja kyllähän se välillä menikin ihan nätisti. Mutta helppo se ei kyllä ollut, eikä antanut mitään GP-tason elämyksiä ainakaan näin kerran perusteella.
Aloitimme veryttelyn suoraan kahdella ympyrällä pienen käyntipätkän jälkeen. Jatkoimme siitä mihin viikko sitten jäimme eli ympyrän pienentämisellä ja suurentamisella. Ympyrällä hevonen oli vain asettunut, kun taas voltilla sen piti olla myös taipunut. Eki toimi suht ok oikeaan kierrokseen, mutta vasempaan siitä tuli kauhean vahva - etenkin, jos ne jalat unohtuivat hetkeksikään. Vasen ohja ei meinannut irrota suupielestä millään ja oikea roikkui tyhjänä. Lopputuloksena oli kenottava kaula ja epämääräisen muotoinen ympyrä. Laukassa sai ratsastaa aika paljon eteen, että laukasta tuli rullaavampaa kolmitahtista.
Ympyrätyöskentelyn jälkeen tehtiin taas pysähdyksiä, nyt pääosin vain ravissa. Suuntana oli tietenkin vasen kierros, joka oli meille se paljon vaikeampi. Jintrosta kyllä näki, että se osasi pysähtyä, ja korjaukset se teki pienillä avuilla. Muoto tuppasi karkaamaan samoin kuin Ritvan kanssa, ja lopulta Pirita ottikin meidät erityistarkkailuun. Sain tehdä muutaman tiukan voltin vasempaan kierrokseen ja tulla sitten muotoonratsastetulla hevosella pysähdykseen. Kieltämättä toimi paremmin, kun hevonen oli paremmin kuulolla... Eki oli kyllä aika kova pysähdyksissä, ihan samoin kuin Ritva.
Laukkaa saimme tehdä koko maneesissa vapaasti, ratsun tarpeiden mukaan. Minä pyörin lähinnä pääty-ympyrällä, jolla uskalsin ratsastaa Ekiä riittävästi eteen. Sitten Pirita kuitenkin käski minut ja kaksi muuta toiseen päätyyn, jonne tulin ohjeiden mukaisesti voltteja pitkällä sivulla tehden. Toisesta päästä me kolme saimme vuoron perään tehdä puolirataleikkaa ja vaihdon askeleessa. Ekin vaihto sujui kuin tanssi, ei ongelmia. Lopuksi sitten taas hidastettiin ravia istunnalla, ja jälleen kerran ratsullani oli suuria vaikeuksia rauhoittua. Lopulta pääsimme vauhdista yhteisymmärrykseen, mutta edelleenkään ei pelkällä istunnalla onnistunut. En taaskaan saanut mitään yhteenvetokommenttia tunnista, ehkäpä suoritus oli yhtä tasapaksu kuin miltä se tuntuikin.
Seuraavalla kerralla meillä onkin sitten joku ihan outo sijainen, kun koko Primuksen poppoo on Globenissa opintomatkalla. Pirita lupasi jättää hevosjaon ja ohjeet tunnin teemaksi, joten saapa nähdä jatkanko Ritvalla vai Ekillä vai jollain ihan muulla nyt, kun hokitkin on varmaan saatu kaikkien hevosten alle.
lauantai 13. marraskuuta 2010
Mitäänsanomanton olo
12.11.2010 Primus Talli
Pirita - t. Ritva
Jouduin jättämään viimeisen sulkutaivutustunnin väliin flunssan vuoksi. Tunnilla oli kuulemma tehty siksak-sulkuja molempiin suuntiin ja suunnanvaihdossa käytetty apuna avotaivutuksia.
Teeman vaihtuessa ratsuni pysyi samana eli jatkoin Ritvalla. Koitin ottaa heti alussa napakamman otteen. Alkuveryttely oli taas vaihteeksi itsenäistä, ja se jos mikä on vaikeaa. Pirita neuvoi pysymään riittävän kauan samassa suunnassa, että toinen puoli tulee kunnolla ratsastettua läpi. Koitin tehdä rauhassa ensin käyntiä, sitten ravia ja lopuksi laukkaa. Etenkin laukat ovat sujuneet Ritvan kanssa niin hyvin, että sitä oli kiva saada sisällytettyä myös alkuveryttelyyn.
Tunnin teemana oli pysähdys. Pirita tapansa mukaan ensin kokosi meidät pääty-ympyrälle, jossa kävimme läpi hyvään pysähdykseen tarvittavia elementtejä: eteenpäinpyrkimys, ohjastuntuma, lähellä olevat pohkeet, hyvä valmistelu puolipidätteillä, suora hevonen... Pirita keroi myös, miten pysähdys korjataan, mikäli hevonen ei seisahdu tasajaloin: ikinä ei saa ratsastaa taaksepäin, vaan aina eteenpäin.
Pysähdyksiä teimme kääntämällä pitkiltä sivuilta radan poikki ja seisahtumalla keskihalkaisijan kohdalle. Hevonen ei saanut hiipiä ennen eikä jälkeen pysähdyksen, ja sen piti seistä rauhassa paikallaan niin kauan, kuin ratsastaja halusi. Ensin pysähdykseen tultiin käynnissä, sitten ravissa. Ritva pysähtyi muutoin ihan hyvin, mutta muoto nousi aina. Lisäksi jouduin lähes poikkeuksetta korjaamaan vasenta takajalkaa, ellei vasen pohje muistanut olla hieman oikeaa terävämpänä pysähdyshetkellä. Piritan neuvon mukaan en antanut Ritvalle periksi seisahtumisen jälkeen ennen kuin se oli myödännyt. Ja Ritva kyllä myötäsikin lähes välittömästi pysähdyksen jälkeen. Hetkittäin hevoset alkoivat vähän ennakoida, joten välillä koko porukka sai ratsastaa reippaasti radan poikki ravissa.
Lopuksi kokoonnuimme kahdelle ympyrällä ja saimme ohjeeksi siirtää ulkopohkeen selvästi taaemmas. Teimme laukassa ympyrän pienennystä ja suurennusta, ja nämä Ritva kyllä osasi hienosti. Tosin kuudesta tuntilaisesta vain yksi sai pohkeensa riittävän taakse, ja se en ollut minä... Loppuravissa koitettiin saada hevoset kevennystä hidastamalla oikein superhitaaseen raviin, suorastaan lönkyttelemään. Ritvalle se oli aika vaikeaa, ja jouduin jarruttelemaan istunnan lisäksi myös ohjalla. Tamma pysyi kuitenkin hieman paremmin kuolaimella, eikä valunut yhtä paljon kuolaimen alle kuin edellisillä tunneilla.
Tunti kokonaisuudessaan ei kuitenkaan jättänyt mitään vau-fiiliksiä, ennemminkin jäi hieman mitäänsanomaton olo. Piritakaan ei antanut lopuksi mitään erityistä palautetta, vaikka toki oli pysähdystehtävää kommentoinut ihan asiallisesti.
Pirita - t. Ritva
Jouduin jättämään viimeisen sulkutaivutustunnin väliin flunssan vuoksi. Tunnilla oli kuulemma tehty siksak-sulkuja molempiin suuntiin ja suunnanvaihdossa käytetty apuna avotaivutuksia.
Teeman vaihtuessa ratsuni pysyi samana eli jatkoin Ritvalla. Koitin ottaa heti alussa napakamman otteen. Alkuveryttely oli taas vaihteeksi itsenäistä, ja se jos mikä on vaikeaa. Pirita neuvoi pysymään riittävän kauan samassa suunnassa, että toinen puoli tulee kunnolla ratsastettua läpi. Koitin tehdä rauhassa ensin käyntiä, sitten ravia ja lopuksi laukkaa. Etenkin laukat ovat sujuneet Ritvan kanssa niin hyvin, että sitä oli kiva saada sisällytettyä myös alkuveryttelyyn.
Tunnin teemana oli pysähdys. Pirita tapansa mukaan ensin kokosi meidät pääty-ympyrälle, jossa kävimme läpi hyvään pysähdykseen tarvittavia elementtejä: eteenpäinpyrkimys, ohjastuntuma, lähellä olevat pohkeet, hyvä valmistelu puolipidätteillä, suora hevonen... Pirita keroi myös, miten pysähdys korjataan, mikäli hevonen ei seisahdu tasajaloin: ikinä ei saa ratsastaa taaksepäin, vaan aina eteenpäin.
Pysähdyksiä teimme kääntämällä pitkiltä sivuilta radan poikki ja seisahtumalla keskihalkaisijan kohdalle. Hevonen ei saanut hiipiä ennen eikä jälkeen pysähdyksen, ja sen piti seistä rauhassa paikallaan niin kauan, kuin ratsastaja halusi. Ensin pysähdykseen tultiin käynnissä, sitten ravissa. Ritva pysähtyi muutoin ihan hyvin, mutta muoto nousi aina. Lisäksi jouduin lähes poikkeuksetta korjaamaan vasenta takajalkaa, ellei vasen pohje muistanut olla hieman oikeaa terävämpänä pysähdyshetkellä. Piritan neuvon mukaan en antanut Ritvalle periksi seisahtumisen jälkeen ennen kuin se oli myödännyt. Ja Ritva kyllä myötäsikin lähes välittömästi pysähdyksen jälkeen. Hetkittäin hevoset alkoivat vähän ennakoida, joten välillä koko porukka sai ratsastaa reippaasti radan poikki ravissa.
Lopuksi kokoonnuimme kahdelle ympyrällä ja saimme ohjeeksi siirtää ulkopohkeen selvästi taaemmas. Teimme laukassa ympyrän pienennystä ja suurennusta, ja nämä Ritva kyllä osasi hienosti. Tosin kuudesta tuntilaisesta vain yksi sai pohkeensa riittävän taakse, ja se en ollut minä... Loppuravissa koitettiin saada hevoset kevennystä hidastamalla oikein superhitaaseen raviin, suorastaan lönkyttelemään. Ritvalle se oli aika vaikeaa, ja jouduin jarruttelemaan istunnan lisäksi myös ohjalla. Tamma pysyi kuitenkin hieman paremmin kuolaimella, eikä valunut yhtä paljon kuolaimen alle kuin edellisillä tunneilla.
Tunti kokonaisuudessaan ei kuitenkaan jättänyt mitään vau-fiiliksiä, ennemminkin jäi hieman mitäänsanomaton olo. Piritakaan ei antanut lopuksi mitään erityistä palautetta, vaikka toki oli pysähdystehtävää kommentoinut ihan asiallisesti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)