26.1.2015 Primus Talli
Maiju - r. Discus
Onneksi jatkoin Discusilla, sillä ilman revanssia jäänti olisi kyllä kiukuttanut. Lisähaasteen tuntiin edelliskerran epäonnistumisen lisäksi toi se, että Discusilla oli meneillään taas kuolaimeton jakso. Aloin oikein miettiä ja tulin siihen tulokseen, etten ole tainnut ikinä ratsastusurallani mennä aiemmin kuolaimettomilla suitsilla, en minkäänlaisilla, en edes hackamoreilla. Discusin versiossa turpahihnan jatkeena olevat ohjat menevät leuan alla ristiin ja painavat aina vastakkaiselta puolelta turpaa. Maiju sanoi, että niihin on tosi helppo jäädä nojaamaan, ja tarkensi tarkoittavansa sekä hevosta että ratsastajaa. Kaikkien apujen tulee olla liioitellun suuret ja selvät, myös myötäämisen
Tunnin tarkoituksena oli herätellä hevosia ottamaan myös takajalat mukaan liikkeeseen. Teimme käynnistä pysähdyksiä pitkille sivuille ja sitten melkein pysähdyksiä, eli hidastimme puolipidättein käyntiä kunnes hevonen melkein seisahtui. Sitten myötäys ja uudestaan takaa eteen. Näissä Discus oli hyvä, kun keskityin vain hevosen reaktioihin enkä niinkään muotoon.
Keskiympyrällä alkoi muotokin löytyä ravissa ja yllättäen myös vasempaan kierrokseen. Lopulta Discus tuntui edestä hämmästyttävän samalta kuin kuolaimillakin, vaikkakin reaktiot tuntuivat väkisinkin hieman hitailta. Laukassa ei ollut tällä kerralla mitään ongelmia, vaan siinä Discus oli taas helpoimman tuntuinen.
Välikäynnin jälkeen jäimme keskiympyrälle ravissa. Siitä tultiin aina sopivasta kohtaa uralle ja tehtiin lyhyellä sivulla melkein käyntisiirtyminen. Discuksen kanssa sain tehdä melkeinsiirtymisiä useamminkin, jotta se varmasti kuuntelisi ja alkaisi kerätä takajalkojaan mukaan. Muoto kyllä taas karkasi, mutta keskityin enemmän hevosen reaktioihin kuin pään asentoon.
Tämä tunti oli sellaista tasapaksua menoa ilman erityisiä huippuja tai pohjanoteerauksia. Plaah. Discusissa on yhä haastetta, ja se onkin osoittautunut hyvin palkitsevaksi ratsuksi.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste DIscus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste DIscus. Näytä kaikki tekstit
tiistai 10. helmikuuta 2015
maanantai 2. helmikuuta 2015
Puoliksi oikein hyvä, puoliksi täysi katastrofi
19.1.2015 Primus Talli
Anni - r. Discus
Discus oli tallissa tutun hyväntuulisen oloinen, ja ystävällinen kanssaratsastaja laittoi sille suitsetkin päähän ilman opettajien apua. Maiju oli joutunut tallivuoroon, joten tuntimme piti Anni. Ajattelin olevani ihan pulassa Discuksen kanssa ilman Maijun ohjeita, mutta tunti lähtikin hyvin käyntiin.
Koko tunnin pyrimme vain ratsastamaan hevoset pyöreiksi ja liikkumaan koko kropan läpi. Sain Discuksen käynnissä aika kivaksi, minkä jälkeen teimme tosi pitkän ravipätkän. Olimme kaikki viisi pääty-ympyrällä, jossa ratsastettiin ravia riittävän reippaaseen tempoon. Sitten tehtiin ympyrän vaihto välissä suoristaen, ja sama toiseen suuntaan. Tätä eräänlaista kahdeksikkokuviota hinkkasimme aika monta kertaa. Discus oli molempiin suuntiin ympyrällä tasainen ja liikkui reippaasti. Tosin Anni olisi halunnut vieläkin vähän enemmän eteen, mutta minä taas halusin hieman himmailla, koska ruuna niin helposti lähtee juoksemaan. Suunnanmuutoskin oikeasta vasempaan sujui pyöreänä, mikä oli minulle kuin pieni lottovoitto. Sen sijaan vasemmalta oikealle mentäessä Discus antoi jo vähän osviittaa tulevasta nappaamalla kuolaimen hampaiden väliin ja nostamalla päätä pilviin. Hetken se oli vahva, mutta neljäsosaympyrän asetuksen ja taivutuksen jälkeen homma toimi taas.
Kun puolen tunnin jälkeen siirryimme käyntiin, sanoin Annillekin että tämä oli selvästi meidän paras alkuverkkamme. Anni epäili sitten, että saas nähdä miten kohta käy, kun aloitetaan laukata. Minä tietenkin reippaana vastasin, että laukassahan Discus on ollut kaikkein kivoin.
Vaan eipä ollut enää. En tiedä mikä meni vikaan, mutta jo ensimmäisessä laukannostossa Discus levisi neljään suuntaan, nosti pään yläkautta melkein kypärän lippaan kiinni ja kaahotti menemään. Reaktio oli kahteen edelliseen kertaan peilattuna niin outo, että menin täysin hämilleni. En meinannut uskaltaa laukata enää ollenkaan, ja epäilemättä Discus käytti epäröintini myös hyväksi. Oikeaan sain kerran hyvän laukannoston käynnistä, ja sitä seurasi myös hyvä laukkapätkä, mutta muutoin laukkatyöskentely oli täysi katastrofi. Luulin jo, että olin jotenkin satuttanut herkkäsuista hevosta, niin erikoiselta se tuntui. Itseltä meni fiilis ihan kokonaan, enkä sitten oikein saanut enää mitään tehtyä lopputunnin aikana.
Tunnin jälkeen olin kyllä todella pettynyt. Edes alkutunnin onnistuminen ei kohentanut mielialaa. Eniten ehkä harmitti se, etten ollut vaan riittävän päättäväisesti ratsastanut Discusta edestä tuntumalle jalat lähellä (- samalla tavalla kuin Lulua, tajusin juuri!). Siten se yksi laukannostokin hyvin onnistui, niin mikseivät sitten muut. Välillä tuntuu vaan niin vaikealle ratsastaa takaa eteen hevosta, joka muutoinkin jo melkein tuntuu lentävän. No, ehkä minä vielä joskus opin.
Anni - r. Discus
Discus oli tallissa tutun hyväntuulisen oloinen, ja ystävällinen kanssaratsastaja laittoi sille suitsetkin päähän ilman opettajien apua. Maiju oli joutunut tallivuoroon, joten tuntimme piti Anni. Ajattelin olevani ihan pulassa Discuksen kanssa ilman Maijun ohjeita, mutta tunti lähtikin hyvin käyntiin.
Koko tunnin pyrimme vain ratsastamaan hevoset pyöreiksi ja liikkumaan koko kropan läpi. Sain Discuksen käynnissä aika kivaksi, minkä jälkeen teimme tosi pitkän ravipätkän. Olimme kaikki viisi pääty-ympyrällä, jossa ratsastettiin ravia riittävän reippaaseen tempoon. Sitten tehtiin ympyrän vaihto välissä suoristaen, ja sama toiseen suuntaan. Tätä eräänlaista kahdeksikkokuviota hinkkasimme aika monta kertaa. Discus oli molempiin suuntiin ympyrällä tasainen ja liikkui reippaasti. Tosin Anni olisi halunnut vieläkin vähän enemmän eteen, mutta minä taas halusin hieman himmailla, koska ruuna niin helposti lähtee juoksemaan. Suunnanmuutoskin oikeasta vasempaan sujui pyöreänä, mikä oli minulle kuin pieni lottovoitto. Sen sijaan vasemmalta oikealle mentäessä Discus antoi jo vähän osviittaa tulevasta nappaamalla kuolaimen hampaiden väliin ja nostamalla päätä pilviin. Hetken se oli vahva, mutta neljäsosaympyrän asetuksen ja taivutuksen jälkeen homma toimi taas.
Kun puolen tunnin jälkeen siirryimme käyntiin, sanoin Annillekin että tämä oli selvästi meidän paras alkuverkkamme. Anni epäili sitten, että saas nähdä miten kohta käy, kun aloitetaan laukata. Minä tietenkin reippaana vastasin, että laukassahan Discus on ollut kaikkein kivoin.
Vaan eipä ollut enää. En tiedä mikä meni vikaan, mutta jo ensimmäisessä laukannostossa Discus levisi neljään suuntaan, nosti pään yläkautta melkein kypärän lippaan kiinni ja kaahotti menemään. Reaktio oli kahteen edelliseen kertaan peilattuna niin outo, että menin täysin hämilleni. En meinannut uskaltaa laukata enää ollenkaan, ja epäilemättä Discus käytti epäröintini myös hyväksi. Oikeaan sain kerran hyvän laukannoston käynnistä, ja sitä seurasi myös hyvä laukkapätkä, mutta muutoin laukkatyöskentely oli täysi katastrofi. Luulin jo, että olin jotenkin satuttanut herkkäsuista hevosta, niin erikoiselta se tuntui. Itseltä meni fiilis ihan kokonaan, enkä sitten oikein saanut enää mitään tehtyä lopputunnin aikana.
Tunnin jälkeen olin kyllä todella pettynyt. Edes alkutunnin onnistuminen ei kohentanut mielialaa. Eniten ehkä harmitti se, etten ollut vaan riittävän päättäväisesti ratsastanut Discusta edestä tuntumalle jalat lähellä (- samalla tavalla kuin Lulua, tajusin juuri!). Siten se yksi laukannostokin hyvin onnistui, niin mikseivät sitten muut. Välillä tuntuu vaan niin vaikealle ratsastaa takaa eteen hevosta, joka muutoinkin jo melkein tuntuu lentävän. No, ehkä minä vielä joskus opin.
keskiviikko 21. tammikuuta 2015
Paljon parempi
12.1.2015 Primus Talli
Maiju - r. Discus
Olin kovin tyytyväinen, kun sain jatkaa Discusilla, sen verran jäi edellisestä tunnista hampaankoloon. Tämä toinen kerta olikin jo paljon parempi, myös Maijun mielestä. Maiju itse asiassa sanoi, että tein hyvää työtä Discuksen kanssa, vaikka edelleen haastavalta tuntuikin.
Jatkoimme oikeastaan ihan samoilla tehtävillä kuin edellisellä viikolla, käynti- ja raviväistöillä. Ihan aluksi kuitenkin teimme joka toisen sivun keskellä siirtymisen raviin ja joka toisen sivun keskellä siirtymisen käyntiin. Tämä harjoitus oli superhyvä Discukselle, koska se joutui heti alusta asti tottumaan siihen, että ratsastaja määrää vauhdin. Ratsastajalta taas kysyttiin keskittymistä, jotta siirtymisistä käyntiin tuli jouhevia ja vastaavasti ravi heti takaa eteen. Tämä onnistui edellistunnin katastrofiin verrattuna suorastaan loistavasti pyöreällä hevosella.
Myös alkulaukka meni hyvin, vaikka toki Discus edelleen on aika etupainoinen. Keskityin kuitenkin vain siihen, että se pysyi pyöreänä ja että sain aikaiseksi molempiin suuntiin edes jonkinlaisen asetuksen. Laukan tempoa piti myös säädellä, välillä koottiin vähän enemmän ja välillä mentiin vähän reippaammin pidemmällä askeleella. Alun siirtymiset ilmeisesti auttoivat, koska Discus tuntui nyt pysyvät näpeissä paremmin eikä ihan koko ajan ollut siinä rajoilla, että meneekö se omaa vauhtiaan ratsastajasta välittämättä.
Käyntiväistöt tehtiin uralta kohti keskihalkaisijaa. Sekin vielä sujui, Discus oli suora ja asettuikin jo kohtuullisesti. Ristiaskeleita sain vaatia hieman enemmän kuin se itse tarjosi, mutta pääasia oli, että vauhti ei tässäkään karannut käsistä. Aiemminkin on ollut puhetta sen ei-väistättävän pohkeen merkityksestä, ja Discusilla se nousee kyllä arvoon arvaamattomaan. Se on oikeastaan ainoa keino saada väistöissä jotain tuntumaa tyhjään oikeaan ohjaan.
Raviväistöissä jouduin sitten tekemään aina välillä niin, että otin ruunan ihan kaikessa rauhassa käyntiin, kasasin palikat ja siirryin sitten hallitusti raviin ja siitä väistöön. Jos Discus ehti väistöjen välillä karata muodosta, en edelleenkään saanut sitä ravissa takaisin rennoksi. Mutta kun paketti oli kasassa väistöön tultaessa, se myös kohtuullisen hyvin pysyi kasassa, mikä oli valtava parannus viime kertaan.
Loppuraveissa Discus oli edelleen mukavan rennon oloinen, eikä ratsastajankaan käsi edellistunnin tapaan krampannut. Jotain olin siis oppinut, enkä jäänyt hulluna vetämään ruunan kanssa kilpaa vasemmasta ohjasta. Koitin tehdä pieniä nyrpistyksiä säännöllisesti ja myös silloin, kun tuntumaa oli molemmissa ohjissa. Tämä oli ehkä enemmän minua varten, koska se esti jäämästä kiinni vasempaan ohjaan, mutta toisaalta myös Discusia unohtamasta oikeaa ohjaa. Niin tai näin, tuntui toimivan kohtalaisesti.
Haastavuudestaan huolimatta Discus on todella sympaattisen oloinen nuori hevonen. Se on aika suuri, joten ehkä silläkin oli vaikutusta parannukseen, että sain ruunan tällä kertaa tunnilta.
Maiju - r. Discus
Olin kovin tyytyväinen, kun sain jatkaa Discusilla, sen verran jäi edellisestä tunnista hampaankoloon. Tämä toinen kerta olikin jo paljon parempi, myös Maijun mielestä. Maiju itse asiassa sanoi, että tein hyvää työtä Discuksen kanssa, vaikka edelleen haastavalta tuntuikin.
Jatkoimme oikeastaan ihan samoilla tehtävillä kuin edellisellä viikolla, käynti- ja raviväistöillä. Ihan aluksi kuitenkin teimme joka toisen sivun keskellä siirtymisen raviin ja joka toisen sivun keskellä siirtymisen käyntiin. Tämä harjoitus oli superhyvä Discukselle, koska se joutui heti alusta asti tottumaan siihen, että ratsastaja määrää vauhdin. Ratsastajalta taas kysyttiin keskittymistä, jotta siirtymisistä käyntiin tuli jouhevia ja vastaavasti ravi heti takaa eteen. Tämä onnistui edellistunnin katastrofiin verrattuna suorastaan loistavasti pyöreällä hevosella.
Myös alkulaukka meni hyvin, vaikka toki Discus edelleen on aika etupainoinen. Keskityin kuitenkin vain siihen, että se pysyi pyöreänä ja että sain aikaiseksi molempiin suuntiin edes jonkinlaisen asetuksen. Laukan tempoa piti myös säädellä, välillä koottiin vähän enemmän ja välillä mentiin vähän reippaammin pidemmällä askeleella. Alun siirtymiset ilmeisesti auttoivat, koska Discus tuntui nyt pysyvät näpeissä paremmin eikä ihan koko ajan ollut siinä rajoilla, että meneekö se omaa vauhtiaan ratsastajasta välittämättä.
Käyntiväistöt tehtiin uralta kohti keskihalkaisijaa. Sekin vielä sujui, Discus oli suora ja asettuikin jo kohtuullisesti. Ristiaskeleita sain vaatia hieman enemmän kuin se itse tarjosi, mutta pääasia oli, että vauhti ei tässäkään karannut käsistä. Aiemminkin on ollut puhetta sen ei-väistättävän pohkeen merkityksestä, ja Discusilla se nousee kyllä arvoon arvaamattomaan. Se on oikeastaan ainoa keino saada väistöissä jotain tuntumaa tyhjään oikeaan ohjaan.
Raviväistöissä jouduin sitten tekemään aina välillä niin, että otin ruunan ihan kaikessa rauhassa käyntiin, kasasin palikat ja siirryin sitten hallitusti raviin ja siitä väistöön. Jos Discus ehti väistöjen välillä karata muodosta, en edelleenkään saanut sitä ravissa takaisin rennoksi. Mutta kun paketti oli kasassa väistöön tultaessa, se myös kohtuullisen hyvin pysyi kasassa, mikä oli valtava parannus viime kertaan.
Loppuraveissa Discus oli edelleen mukavan rennon oloinen, eikä ratsastajankaan käsi edellistunnin tapaan krampannut. Jotain olin siis oppinut, enkä jäänyt hulluna vetämään ruunan kanssa kilpaa vasemmasta ohjasta. Koitin tehdä pieniä nyrpistyksiä säännöllisesti ja myös silloin, kun tuntumaa oli molemmissa ohjissa. Tämä oli ehkä enemmän minua varten, koska se esti jäämästä kiinni vasempaan ohjaan, mutta toisaalta myös Discusia unohtamasta oikeaa ohjaa. Niin tai näin, tuntui toimivan kohtalaisesti.
Haastavuudestaan huolimatta Discus on todella sympaattisen oloinen nuori hevonen. Se on aika suuri, joten ehkä silläkin oli vaikutusta parannukseen, että sain ruunan tällä kertaa tunnilta.
lauantai 17. tammikuuta 2015
Haastavaa
5.1.2015 Primus Talli
Maiju - r. Discus
Maiju totesi satulavyötä kiristäessään, että minullapa on nyt oikea bingohevonen. En tiedä mistä lottokoneesta Discus minulle osui, sillä se ei ollut koskaan ollut meidän tunnilla, enkä ollut tainnut edes koskea hevoseen aikaisemmin. Se osoittautui todella sympaattiseksi ja yritteliääksi nuoreksi ruunaksi, mutta...
Aluksi vaan tapani mukaan köröttelin kyydissä, enkä oikein uskaltanut tehdä mitään. Discus tyytyi tähän ja paineli menemään pitkänä pötkönä ihan itse valitsemaansa (usein liian reipasta) tahtia. Maiju koitti rohkaista ja antaa käyttöohjeita: oikeasta ohjasta reilu asetus tai jopa kaulan taivutus niin pitkään, että joku vastaa, sitten vasemmalta pidätteitä ja jätetään tuntumaa oikealle. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä Discuksella on todella taipumusta olla oikealta aivan tyhjä ja jäädä vasempaan kiinni. Discus on kuulemma viisas hevonen, ja käyttää kyllä tilaisuuden laiskotella hyväkseen.
Hetkittäin sain juonesta kiinni, etenkin laukassa, jossa Discus oli selvästi ratsastettavin. Ravi oli lähes ylitsepääsemättömän vaikeaa, ja vaikka ruuna pätkittäin meni ihan ok, niin tunteen kadotessa kesti luvattoman kauan saada se takaisin.
Tunnilla tehtiin väistöjä sekä uralta sisään että keskihalkaisijalta uralle. Käynnissä väistöt sujuivat hyvin, mutta ravissa vähäinenkin muoto hävisi ja vauhti vaan kiihtyi. Jouduin tekemään pari läpiratsastustakin ihan vaan siksi, että saisin pidätteen läpi. Ratsasta siinä nyt sitten jalalla kohti tyhjää ohjaa, kun hevonen juoksee jo muutenkin alta... Kyllä sieltä lopulta ihan hyvät ristiaskeleet saatiin, mutta ratsastajan kunto loppui kyllä ihan kesken. En vaan kertakaikkiaan jaksanut enää taistella Discusta vastaamaan oikeaan ohjaan ja pidättämään riittävästi vasemmalta.
Tunnin jälkeen tuli mieleen vain yksi sana: haastavaa. Lyhyitä välähdyksiä oli, mutta pidempien saaminen osoittautui vielä ylivoimaiseksi. Discuksesta kuitenkin pidin, eikä täydellisestä mahalaskusta huolimatta jäänyt sellainen olo, että toivottavasti en enää koskaan saa tätä hevosta. Pikemminkin toivoin revanssia...
Maiju - r. Discus
Maiju totesi satulavyötä kiristäessään, että minullapa on nyt oikea bingohevonen. En tiedä mistä lottokoneesta Discus minulle osui, sillä se ei ollut koskaan ollut meidän tunnilla, enkä ollut tainnut edes koskea hevoseen aikaisemmin. Se osoittautui todella sympaattiseksi ja yritteliääksi nuoreksi ruunaksi, mutta...
Aluksi vaan tapani mukaan köröttelin kyydissä, enkä oikein uskaltanut tehdä mitään. Discus tyytyi tähän ja paineli menemään pitkänä pötkönä ihan itse valitsemaansa (usein liian reipasta) tahtia. Maiju koitti rohkaista ja antaa käyttöohjeita: oikeasta ohjasta reilu asetus tai jopa kaulan taivutus niin pitkään, että joku vastaa, sitten vasemmalta pidätteitä ja jätetään tuntumaa oikealle. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä Discuksella on todella taipumusta olla oikealta aivan tyhjä ja jäädä vasempaan kiinni. Discus on kuulemma viisas hevonen, ja käyttää kyllä tilaisuuden laiskotella hyväkseen.
Hetkittäin sain juonesta kiinni, etenkin laukassa, jossa Discus oli selvästi ratsastettavin. Ravi oli lähes ylitsepääsemättömän vaikeaa, ja vaikka ruuna pätkittäin meni ihan ok, niin tunteen kadotessa kesti luvattoman kauan saada se takaisin.
Tunnilla tehtiin väistöjä sekä uralta sisään että keskihalkaisijalta uralle. Käynnissä väistöt sujuivat hyvin, mutta ravissa vähäinenkin muoto hävisi ja vauhti vaan kiihtyi. Jouduin tekemään pari läpiratsastustakin ihan vaan siksi, että saisin pidätteen läpi. Ratsasta siinä nyt sitten jalalla kohti tyhjää ohjaa, kun hevonen juoksee jo muutenkin alta... Kyllä sieltä lopulta ihan hyvät ristiaskeleet saatiin, mutta ratsastajan kunto loppui kyllä ihan kesken. En vaan kertakaikkiaan jaksanut enää taistella Discusta vastaamaan oikeaan ohjaan ja pidättämään riittävästi vasemmalta.
Tunnin jälkeen tuli mieleen vain yksi sana: haastavaa. Lyhyitä välähdyksiä oli, mutta pidempien saaminen osoittautui vielä ylivoimaiseksi. Discuksesta kuitenkin pidin, eikä täydellisestä mahalaskusta huolimatta jäänyt sellainen olo, että toivottavasti en enää koskaan saa tätä hevosta. Pikemminkin toivoin revanssia...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)