30.5.2010 Minzun talli
N.N - Valkyrija
Sattumusten kautta päädyin kahden tunnin islanninhevosvaellukselle Nurmijärvelle, seurana Mervi. Meidän ryhmässä oli kuusi ratsastajaa, joita kaksi hyvin kokemattomia. Niinpä vetäjän lisäksi mukaan lähti yksi avustaja maasta käsin, ja aina välillä nämä kaksi porukkaa meni eri reittejä. Näin kokeneemmat pääsivät laukkaamaan.
Hevosjaossa sain nuoren kimon tamman. Meillä oli hauskaa, kun sain taas valkoisen hevosen! Enkä tosiaan oikeastaan edes tykkää kimoista, kun ne ovat aina niin likaisen näköisiä...
Talli - tai "talli", koska se koostui erinäisitä parakeista, katoksista ja konteista - oli aika kurjan ja epäsiistin näköinen. Issikoita oli paljon, mutta ne olivat tosi hoikan oloisia. Odotukset eivät siis olleet korkealla, mutta maasto osoittautuikin ihan onnistuneeksi. Nuori säikky ja yleensä kuulemma reipas hevonen oli ilmeisesti niin väsynyt runstaista töistä, että me köpöteltiin kokeneiden porukan viimeisenä koko reissu ihan kaikessa rauhassa. Töltti löytyi, laukan kanssa oli vähän vaikeampaa. Maastot olivat yllättävän hyvät, paljon hiekkakuoppaa ja ihanaa pehmeää kangasmaastoa. Vetäjä ollut nuori nainen huomioi hyvin koko poppoon, eikä lopulta edes kastuttu kovin pahasti! Lisäksi oli kiva käydä heppailemassa kaverin kanssa taas pitkästä aikaa, ennakko- ja jälkipuinnit kun ovat yllättävän iso osa tätä harrastusta!
maanantai 31. toukokuuta 2010
perjantai 28. toukokuuta 2010
Perusratsastusta rästillä
27.5.2010 Primus Talli
Sanna - t. Juuli
Jouduin perumaan koiran eläinlääkärin vuoksi yhden tunnin, jonka kävin ratsastamassa rästinä. Rästitunneilla ei ole ratsastajarajaa, joten listalla olikin sitten peräti 11 nimeä. Vähän vähemmän hieno homma, kun kuitenkin maksetaan kuuden hengen ryhmästä. No, minulle oli tällä kertaa laitettu kimo tamma Juuli. Ja vaikka tunnin pitäjäksi oli merkitty Pirita, ilmestyi maneesiin (kaatosade...) nuori Ypäjältä harjoittelemassa oleva nainen, kaimani Sanna. Maiju istui valvojan ominaisuudessa koko tunnin katsomossa.
Ennen kuin edes otettiin ohjia, piti jokaisen miettiä oma asentoaan hevosen selässä. Istunnan piti säilyä mahdollisimman muutumattomana, kun aloitettiin työskentely. Alkuveryttelyssä tehtiin pääty-ympyröitä, muutoin oli käytössä koko maneesi. Sanna oli laittanut ympyröiden merkiksi tötsiä, ja ainakin toisessa päädyssä oli pakko oikaista, jotta ei olisi tehnyt valtavaa kananmunanmallista rinkulaa... Laukat tehtiin molempiin suuntiin myös pääty-ympyröillä, ja väliin otettiin siirtymisiä raviin.
Välillä mentiin koko uraa ja pitkällä sivulla pätkiä pohkeenväistöä käynnissä. Juulilla tämä ei ollut vaikeaa, tosin se taivutti kaulaansa hyvin helposti liikaa. Sitten jätettiin pohkeenväistö pois ja mentiin ravissa koko uraa siten, että tehtiin päätyihin ympyrät ja keskellä pitkää sivua ensin käyntisiirtyminen ja lopulta vain ravin kokoaminen.
Juuli oli tosiaan aika perushevonen, ei ihmeempiä vau-elämyksiä mutta toisaalta ei pettymyksiäkään. Vasempaan kierrokseen se oli aika jäykkä, oikeaan toimi hyvin. Eetun ja Seponkin jälkeen pienen tamman laukka tuntui onnettomalta tökötykseltä, ja se olikin ylivoimaisesti vaikeinta Juulin kanssa. Ravissa isompia ongelmia ei ollut, ja sain jopa kommentin hyvistä jaloistani!
Sanna - t. Juuli
Jouduin perumaan koiran eläinlääkärin vuoksi yhden tunnin, jonka kävin ratsastamassa rästinä. Rästitunneilla ei ole ratsastajarajaa, joten listalla olikin sitten peräti 11 nimeä. Vähän vähemmän hieno homma, kun kuitenkin maksetaan kuuden hengen ryhmästä. No, minulle oli tällä kertaa laitettu kimo tamma Juuli. Ja vaikka tunnin pitäjäksi oli merkitty Pirita, ilmestyi maneesiin (kaatosade...) nuori Ypäjältä harjoittelemassa oleva nainen, kaimani Sanna. Maiju istui valvojan ominaisuudessa koko tunnin katsomossa.
Ennen kuin edes otettiin ohjia, piti jokaisen miettiä oma asentoaan hevosen selässä. Istunnan piti säilyä mahdollisimman muutumattomana, kun aloitettiin työskentely. Alkuveryttelyssä tehtiin pääty-ympyröitä, muutoin oli käytössä koko maneesi. Sanna oli laittanut ympyröiden merkiksi tötsiä, ja ainakin toisessa päädyssä oli pakko oikaista, jotta ei olisi tehnyt valtavaa kananmunanmallista rinkulaa... Laukat tehtiin molempiin suuntiin myös pääty-ympyröillä, ja väliin otettiin siirtymisiä raviin.
Välillä mentiin koko uraa ja pitkällä sivulla pätkiä pohkeenväistöä käynnissä. Juulilla tämä ei ollut vaikeaa, tosin se taivutti kaulaansa hyvin helposti liikaa. Sitten jätettiin pohkeenväistö pois ja mentiin ravissa koko uraa siten, että tehtiin päätyihin ympyrät ja keskellä pitkää sivua ensin käyntisiirtyminen ja lopulta vain ravin kokoaminen.
Juuli oli tosiaan aika perushevonen, ei ihmeempiä vau-elämyksiä mutta toisaalta ei pettymyksiäkään. Vasempaan kierrokseen se oli aika jäykkä, oikeaan toimi hyvin. Eetun ja Seponkin jälkeen pienen tamman laukka tuntui onnettomalta tökötykseltä, ja se olikin ylivoimaisesti vaikeinta Juulin kanssa. Ravissa isompia ongelmia ei ollut, ja sain jopa kommentin hyvistä jaloistani!
keskiviikko 19. toukokuuta 2010
Takaiskujen päivä
18.5.2010 Primus Talli
Maiju - r. Seppo
Takaiskujen päivä! Ensimmäinen tuli jo matkalla tallille: huomasin unohtaneeni turvaliivin kotiin. Kääk. Siihen on tottunut niin nopeasti, että jotain tuntuu heti puuttuvan, jos liivi ei ole päällä. Toinen löytyi hevoslistasta: ei Eetua! Minulle oli merkitty kimo ruuna Seppo, jota luonnehditaan reippaaksi ja herkäksi. Ihan minun tyylinen hevonen - tai sitten ei. Eetu ei ollut millään tunnilla, ja syykin selvisi kun kävin katsomassa sitä karsinassa: reikä polvessa. Kolmas takaisku tuli heti, kun menin harjaamaan Seppoa. Sen oikea etujalka oli punaisenaan verestä, jota vuoti vuohisnivelen kohdalla edessä olleesta haavasta. Eipä muuta kuin Seppo pesukarsinaan ja vartiksi kylmää vettä jalkaan. Haava ei ollut syvä, joten pääsin alkuperäisen suunnitelman mukaan tunnille.
Oltiin ensimmäistä kertaa ulkona, ja mikäs oli ollessa. Toukokuinen helle helli kenttää niin, että turvaliivin unohdaminen alkoi tuntua lopulta ihan hyvältä sattumalta.
Aluksi tehtiin vähän voltteja pitkiltä sivuilta sekä käynnissä että ravissa, ja sitten lisättiin käyntiavotaivutus. Melkein koko lopputunti mentiin isolla ympyrällä. Hevosia pyrittiin koko ajan ratsastamaan ulko-ohjalle siten, että vaikka välillä työnsi sisäkättä eteenpäin, hevonen jäi rennosti tuntumalle. Tätä tehtiin sekä avotaivutuksessa että ravissa ja laukassa. Suuntaa vaihdettiin ympyrä leikkaa -tiellä, joka osoittautui osalle tuntilaisista jäkyttävän vaikeaksi. Maiju oikein hermostui, kun ratsastajat opettelevat sulut ja laukanvaihdot, mutta eivät yksinkertaista ratsastusradan tietä! Niinpä sitäkin sitten mentiin useampaan kertaan, tarkasti kahden puolikkaan voltin ja suorituksen kautta.
Aluksi pelkäsin sinkoutuvani maatakiertävälle radalle Sepon kanssa, mutta ei se ollut lopulta laikaan paha. Oikeastaan oli ihan kiva mennä välillä hevosella, joka liikkui itse eteen, ja siksi Maiju oli sen minulle laittanutkin. Seppo on ollut aiemin paljon meidän tunnilla, ja sen on näyttänyt hirveän helposti jännittyvältä. Ilmeisesti ulkokentän hieman isompi ja ainakin avarampi tila vaikutti, koska ruuna oli todella mukava ja rento alusta loppuun asti. Se on muuten edellisessä elämässään ollut kenttähevonen: http://www.sukuposti.net/sukutietokanta.php?Numero=136294
Maiju - r. Seppo
Takaiskujen päivä! Ensimmäinen tuli jo matkalla tallille: huomasin unohtaneeni turvaliivin kotiin. Kääk. Siihen on tottunut niin nopeasti, että jotain tuntuu heti puuttuvan, jos liivi ei ole päällä. Toinen löytyi hevoslistasta: ei Eetua! Minulle oli merkitty kimo ruuna Seppo, jota luonnehditaan reippaaksi ja herkäksi. Ihan minun tyylinen hevonen - tai sitten ei. Eetu ei ollut millään tunnilla, ja syykin selvisi kun kävin katsomassa sitä karsinassa: reikä polvessa. Kolmas takaisku tuli heti, kun menin harjaamaan Seppoa. Sen oikea etujalka oli punaisenaan verestä, jota vuoti vuohisnivelen kohdalla edessä olleesta haavasta. Eipä muuta kuin Seppo pesukarsinaan ja vartiksi kylmää vettä jalkaan. Haava ei ollut syvä, joten pääsin alkuperäisen suunnitelman mukaan tunnille.
Oltiin ensimmäistä kertaa ulkona, ja mikäs oli ollessa. Toukokuinen helle helli kenttää niin, että turvaliivin unohdaminen alkoi tuntua lopulta ihan hyvältä sattumalta.
Aluksi tehtiin vähän voltteja pitkiltä sivuilta sekä käynnissä että ravissa, ja sitten lisättiin käyntiavotaivutus. Melkein koko lopputunti mentiin isolla ympyrällä. Hevosia pyrittiin koko ajan ratsastamaan ulko-ohjalle siten, että vaikka välillä työnsi sisäkättä eteenpäin, hevonen jäi rennosti tuntumalle. Tätä tehtiin sekä avotaivutuksessa että ravissa ja laukassa. Suuntaa vaihdettiin ympyrä leikkaa -tiellä, joka osoittautui osalle tuntilaisista jäkyttävän vaikeaksi. Maiju oikein hermostui, kun ratsastajat opettelevat sulut ja laukanvaihdot, mutta eivät yksinkertaista ratsastusradan tietä! Niinpä sitäkin sitten mentiin useampaan kertaan, tarkasti kahden puolikkaan voltin ja suorituksen kautta.
Aluksi pelkäsin sinkoutuvani maatakiertävälle radalle Sepon kanssa, mutta ei se ollut lopulta laikaan paha. Oikeastaan oli ihan kiva mennä välillä hevosella, joka liikkui itse eteen, ja siksi Maiju oli sen minulle laittanutkin. Seppo on ollut aiemin paljon meidän tunnilla, ja sen on näyttänyt hirveän helposti jännittyvältä. Ilmeisesti ulkokentän hieman isompi ja ainakin avarampi tila vaikutti, koska ruuna oli todella mukava ja rento alusta loppuun asti. Se on muuten edellisessä elämässään ollut kenttähevonen: http://www.sukuposti.net/sukutietokanta.php?Numero=136294
keskiviikko 5. toukokuuta 2010
Koordinaatio hukassa ja katastrofi lähellä
4.5.2010 Primus Talli
Maiju - r. Eetu
Eetuilu sen kun jatkuu. Jälleen kerran tuttu alkuveryttely pysähdyksineen. Ruuna liikkui suht hyvin ja kohtuullisessa muodossa, mutta mitään vau-fiilistä ei tullut. Parhaiten työskentely sujui pääty-ympyröillä, jossa oikein keskityttiin asettamaan ja taivuttamaan hevosta.
Varsinaisena tehtävänä oli tällä kerralla avotaivutus. Liike ei todellakaan kuulu suosikkeihini siksi, että koordinaatiokykyni ei vaan riitä selvien apujen antamiseen. Eetu on vielä todella herkkä kiemurtelemaan, joten taivutuksesta uhkasi tulla katastrofi. Onneksi en ollut ainoa, sillä monella muullakin käyntitaivutus meni helposti pohkeenväistöksi takajalkojen alkaessa polkea ristiin. Maiju joutui muuttamaan tehtävää siten, että pitkän sivun alkuun tehdyn yhden voltin sijasta voltteja tehtiinkin vähän sinne sun tänne, jotta hevosen asento saatiin korjattua oikeaksi. Välillä vaan pyörittiin kukin omalla voltilla, jotta hevoset saatiin taipumaan.
Oli kyllä taas todella vaikeaa, enkä ymmärrä, miksi niitä jalkoja ja käsiä on tässä varsin yksinkertaisessa liikkeessä niin julmetun hankala saada oikeisiin paikkoihin! Onneksi maneesissa on nyt hyvät peilit, joista pystyi itsekin katsomaan koska hevonen meni avotaivutusta ja koska väistöä.
Laukat tehtiin pääty-ympyröillä siten, että Maiju katsoi jokaisen siirtymiset sekä laukkaan että takaisin raviin erikseen. Noston piti olla terävä ja lähteä takaa eteen, siirtymisen pehmeä ja ravin jatkua reippaana ja eteenpäinpyrkivänä. Näistä Eetu suoriutui ihan hyvin. Oikeastaan tunnin laukkatyöskentely oli parasta laukkaa mitä Eetu on minun kanssani mennyt, paikoitellen se jopa hieman pyöristyi.
Vaikka kaikki tuntilaiset vähän takkusivat avotaivutuksessa, oli Maiju lopulta ihan tyytyväinen hevosten työskentelyyn. Itse en ole muutamaan tuntiin kokenut Eetun kanssa sellaista helppoutta, mitä silloin parin tunnin aikana meillä oli. Joudun edelleen käyttämään mielestäni liikaa raippaa muistutteluun, mikä ei ole mukavaa ratsastajasta, hevosesta eikä varmaan kenestäkään, joka tuntia seuraa. Ilman muistuttelua en kuitenkaan saa hevosta pyrkimään tasaisesti eteen. Mutta harjoittelu varmaankin jatkuu, tosin vasta kahden viikon päästä seuraavan kerran.
Maiju - r. Eetu
Eetuilu sen kun jatkuu. Jälleen kerran tuttu alkuveryttely pysähdyksineen. Ruuna liikkui suht hyvin ja kohtuullisessa muodossa, mutta mitään vau-fiilistä ei tullut. Parhaiten työskentely sujui pääty-ympyröillä, jossa oikein keskityttiin asettamaan ja taivuttamaan hevosta.
Varsinaisena tehtävänä oli tällä kerralla avotaivutus. Liike ei todellakaan kuulu suosikkeihini siksi, että koordinaatiokykyni ei vaan riitä selvien apujen antamiseen. Eetu on vielä todella herkkä kiemurtelemaan, joten taivutuksesta uhkasi tulla katastrofi. Onneksi en ollut ainoa, sillä monella muullakin käyntitaivutus meni helposti pohkeenväistöksi takajalkojen alkaessa polkea ristiin. Maiju joutui muuttamaan tehtävää siten, että pitkän sivun alkuun tehdyn yhden voltin sijasta voltteja tehtiinkin vähän sinne sun tänne, jotta hevosen asento saatiin korjattua oikeaksi. Välillä vaan pyörittiin kukin omalla voltilla, jotta hevoset saatiin taipumaan.
Oli kyllä taas todella vaikeaa, enkä ymmärrä, miksi niitä jalkoja ja käsiä on tässä varsin yksinkertaisessa liikkeessä niin julmetun hankala saada oikeisiin paikkoihin! Onneksi maneesissa on nyt hyvät peilit, joista pystyi itsekin katsomaan koska hevonen meni avotaivutusta ja koska väistöä.
Laukat tehtiin pääty-ympyröillä siten, että Maiju katsoi jokaisen siirtymiset sekä laukkaan että takaisin raviin erikseen. Noston piti olla terävä ja lähteä takaa eteen, siirtymisen pehmeä ja ravin jatkua reippaana ja eteenpäinpyrkivänä. Näistä Eetu suoriutui ihan hyvin. Oikeastaan tunnin laukkatyöskentely oli parasta laukkaa mitä Eetu on minun kanssani mennyt, paikoitellen se jopa hieman pyöristyi.
Vaikka kaikki tuntilaiset vähän takkusivat avotaivutuksessa, oli Maiju lopulta ihan tyytyväinen hevosten työskentelyyn. Itse en ole muutamaan tuntiin kokenut Eetun kanssa sellaista helppoutta, mitä silloin parin tunnin aikana meillä oli. Joudun edelleen käyttämään mielestäni liikaa raippaa muistutteluun, mikä ei ole mukavaa ratsastajasta, hevosesta eikä varmaan kenestäkään, joka tuntia seuraa. Ilman muistuttelua en kuitenkaan saa hevosta pyrkimään tasaisesti eteen. Mutta harjoittelu varmaankin jatkuu, tosin vasta kahden viikon päästä seuraavan kerran.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)