22.2.2016 - Maiju - r. Sacce
Sacce oli todellinen yllätyshevoslistassa, se ei juuri ole meidän tunnillamme ollut. Nyt Maiju halusi, että saan hevosen, jolla uskallan ja voin laukata reilusti. Teki hyvää.
Tunnin teemana olivat siirtymiset, ja niiden myötä hevoset pistettiin töihin ihan tosissaan. Saccekin oli tunnin jälkeen aivan hiestä märkä, ratsastajasta nyt puhumattakaan.
Aloitettiin kevyesti tekemällä pysähdyksiä uralla. Sitten käynnissä päädyt ja aina kirjaimesta kirjaimeen pitkät sivut ravia. Tätä hinkkasimme koko porukan voimin pitkään ja hartaasti. Saccekin vaan hypähti raviin sen sijaan, että olisi rehellisesti polkenut takaa eteen ja sulavasti liukunut käynnistä raviin. Jouduin huomauttelemaan raipalla Saccea, minkä seurauksena välillä laukkasimmekin. Maijun mukaan sekin on sallittua, kunhan sitten seuraavalla kerralla korjataan tehtävä oikeaksi, etteivät hevoset opi väärin. Aluksi olin myös liian löperö käyntiin siirtymisen kanssa.
Lopputunti pyörittiinkin melkein kokonaan ympyrällä. Ensin ravissa hyvässä tempossa niin, että kaikki saivat asetukset läpi. Sisäohjasta piti pystyä myötäämään, eikä hevosessa saanut tapahtua muutosta. Sacce olikin tässä aika kiva, sillä nyt se liikkui sopivan reippaasti eteen. Pystyin aika hyvin keskittymään asetukseen ja myötäämiseen ja oma-aloitteisesti jopa omien käsien paikkaan riittävän edessä kyynärpäiden kulmaa kadottamatta.
Laukannostot olivat sitten se toinen tunnin tehtävä, jota jouduimme porukalla hiomaan. Maiju halusi suorastaan räjähtävät nostot eikä yhtään askelta mitään epämääräistä ravin ja laukan sekasotkua ennen kiihdytystä. Tässä vaiheessa puuskuttivat niin hevoset kuin ratsastajatkin, sillä terävä nosto oli yllättävän haastava tehtävä. Hyvä muistutus siitä, että myös ilman tällaista erityistä keskittymistä ihan joka tunnilla olisi syytä kiinnittää huomiota asiaan. Lopulta kuitenkin kaikki onnistuivat ja hevoset laukkasivat kulloinkin vaaditussa tempossa. Välillä nimittäin koottiin ja tultiin lopulta ihan pienelle ympyrälle laukkaamaan, joka sujui hurjan hyvin. Sacelle kokoaminen on tietenkin helppoa, mutta ei se silti sitä ihan itsestään tee.
Olen sanonut tämän varmaan ennenkin, mutta minusta Sacesta oikein huokuu sellainen tietty omanarvontunto. Se näyttää hyvin ymmärtävän, miten hieno ja osaava se on, ja katselee karsinaan tulevaa ratsastajaa ikään kuin arvioiden. Sacce on valtavan hieno urheiluhevonen, mutta se ei ole helppo ratsastaa! Tasainen tuntuma ja sopiva eteenpäinpyrimys kaikissa askellajeissa on tosi vaikea saavuttaa. Milloin lonksuu edestä tyhjänä, milloin painaa ohjalle kieli suupielestä vilkkuen. Siihen nähden tämä tunti jäi kyllä plussan puolelle, ja erityisen kiva oli lopulta onnistua laukkatehtävässä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sacce. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sacce. Näytä kaikki tekstit
maanantai 14. maaliskuuta 2016
keskiviikko 31. joulukuuta 2014
Kadonneen tahdin metsästys
29.12.2014 Primus Talli
Maiju - r. Sacce
Yllätys yllätys, listassa lukikin Sacce, kestomenestyjä kouluradoilla ja monen monen ratsastajan suursuosikki. Meidän taipaleemme Sacen kanssa on ollut aika kaksijakoinen, sillä yhtään kokonaista tasaista tuntia en ole sen kanssa oikein saavuttanut. Enkä saavuttanut nytkään, mutta pientä valoa oli sentään tunnelin päässä.
Tunnin teema oli tahti, ja sekös olikin oikea täsmäteema Sacelle. Sen kanssa on todella vaikea löytää sopivaa ja ennen kaikkea tasaista tahtia oikeastaan kaikissa askellajeissa, mutta käynti on ylivoimaisesti vaikein. Aloitimmekin käynnissä pitkin ohjin ihan vaan tunnustellen omalle ratsulle sopivaa tahtia ja tarkistamalla samalla oma istunta. Sacce tulee helposti kiireiseksi, joten jo pitkin ohjin sain istunnalla hillitä sen menoa.
Ravissa olin aivan hukassa. Menimme aika pitkään ympyrällä ravia asetusta vaihdellen edellisen tunnin tapaan, enkä saanut Sacceen oikein mitään kontrollia. Se joko kipitti pitkänä tai tamppasi lähes paikoillaan rullalla ja tyhjänä edestä. Ei puhettakaan, että olisin voinut istua alas, vaikka siihen mahdollisuus tarjottiinkin. Vain ajoittain sain Sacen mielestäni kivaan pyöreään muotoon ja tasaiselle tuntumalle, mutta tätä tunnetta ei valitettavasti kestänyt kovin kauaa. Jälkeenpäin on helppo sanoa, että olin taas aivan liian helläkätinen, kun olisi vaan pitänyt pistää jalat kiinni ja ottaa ohjat käteen. No, laukka sujui vähän paremmin, sillä Sacellahan on oikein hieno laukka liitovaiheineen, kunhan sen vaan saa riittävästi eteen.
Mutta sitten aloimme tekemään pohjeenväistöjä. Ensin tultiin käynnissä pitkältä sivulta kohti keskihalkaisijaa siten, että väistö porrastettiin. Ei tarvinnut mennä kuin kaksi askelta väistöä ja kaksi suoraan, ja toistaa tätä niin monta kertaa kuin mahtui. Tavoitteena oli paitsi säilyttää tahti myös saada ratsastajat käyttämään väistättävän pohkeen lisäksi sitä toista pohjetta ja ratsastamaan näin hevosia molemmille ohjille. Hevosista koitettiin saada kepeitä ja herkkiä välttämällä junnaavaa tehtävää.
Ensin oli minullakin toinen jalka edelleen irti kyljestä, mutta aika pian sen merkityksen huomasi. Sacce kokosi itseään, väisti aina vaan kevyemmin, pysyi suorempana ja asettui, eikä tahtikaan vaihdellut missään vaiheessa. Erityisesti vasempaan väistöt onnistuivat hienosti, ja niihin olen tosi tyytyväinen.
Kaikkein tyytyväisin olen kuitenkin siihen, millaiseksi sain Sacen ratsastettua näissä käyntiväistöissä ja lyhyessä laukkapätkässä oikealle, jossa Sacen laukka oli heti sellaista kuin pitääkin. Kokosimme laukkaa, eikä Maiju antanut minun tyytyä siihen, miten paljon Sacce itse tarjosi - onneksi. Nimittäin kun sitten siirryimme raviin, oli minulla kuin aivan eri hevonen alla alkutuntiin verrattuna. Ravikin tuntui täysin toiselta, eikä alaskaan ollut hankala istua. Raviväistöt keskihalkaisijalta kohti uraa ja suoristus kohti lyhyttä sivua sujuivat kuin tanssi molempiin suuntiin. Sain taas hetken nauttia siitä, miltä tuntuu, kun kaikki on vaan helppoa ja yksinkertaista. Siitä olisi ollut kiva jatkaa, mutta valitettavasti tunti loppui kesken.
Maijullekin sanoin tunnin jälkeen, että Sacce on kyllä jännä hevonen: se on hieno ja osaava ja monien ehdoton suosikki, mutta minulla jotenkin aina kestää sen kanssa, että löydän edes osan oikeista nappuloista. Mutta sitten kun ne löytyvät, niin kyllä kelpaa. Siitä kokonaan tasaisesta tunnista tosin edelleen haaveilen...
Maiju - r. Sacce
Yllätys yllätys, listassa lukikin Sacce, kestomenestyjä kouluradoilla ja monen monen ratsastajan suursuosikki. Meidän taipaleemme Sacen kanssa on ollut aika kaksijakoinen, sillä yhtään kokonaista tasaista tuntia en ole sen kanssa oikein saavuttanut. Enkä saavuttanut nytkään, mutta pientä valoa oli sentään tunnelin päässä.
Tunnin teema oli tahti, ja sekös olikin oikea täsmäteema Sacelle. Sen kanssa on todella vaikea löytää sopivaa ja ennen kaikkea tasaista tahtia oikeastaan kaikissa askellajeissa, mutta käynti on ylivoimaisesti vaikein. Aloitimmekin käynnissä pitkin ohjin ihan vaan tunnustellen omalle ratsulle sopivaa tahtia ja tarkistamalla samalla oma istunta. Sacce tulee helposti kiireiseksi, joten jo pitkin ohjin sain istunnalla hillitä sen menoa.
Ravissa olin aivan hukassa. Menimme aika pitkään ympyrällä ravia asetusta vaihdellen edellisen tunnin tapaan, enkä saanut Sacceen oikein mitään kontrollia. Se joko kipitti pitkänä tai tamppasi lähes paikoillaan rullalla ja tyhjänä edestä. Ei puhettakaan, että olisin voinut istua alas, vaikka siihen mahdollisuus tarjottiinkin. Vain ajoittain sain Sacen mielestäni kivaan pyöreään muotoon ja tasaiselle tuntumalle, mutta tätä tunnetta ei valitettavasti kestänyt kovin kauaa. Jälkeenpäin on helppo sanoa, että olin taas aivan liian helläkätinen, kun olisi vaan pitänyt pistää jalat kiinni ja ottaa ohjat käteen. No, laukka sujui vähän paremmin, sillä Sacellahan on oikein hieno laukka liitovaiheineen, kunhan sen vaan saa riittävästi eteen.
Mutta sitten aloimme tekemään pohjeenväistöjä. Ensin tultiin käynnissä pitkältä sivulta kohti keskihalkaisijaa siten, että väistö porrastettiin. Ei tarvinnut mennä kuin kaksi askelta väistöä ja kaksi suoraan, ja toistaa tätä niin monta kertaa kuin mahtui. Tavoitteena oli paitsi säilyttää tahti myös saada ratsastajat käyttämään väistättävän pohkeen lisäksi sitä toista pohjetta ja ratsastamaan näin hevosia molemmille ohjille. Hevosista koitettiin saada kepeitä ja herkkiä välttämällä junnaavaa tehtävää.
Ensin oli minullakin toinen jalka edelleen irti kyljestä, mutta aika pian sen merkityksen huomasi. Sacce kokosi itseään, väisti aina vaan kevyemmin, pysyi suorempana ja asettui, eikä tahtikaan vaihdellut missään vaiheessa. Erityisesti vasempaan väistöt onnistuivat hienosti, ja niihin olen tosi tyytyväinen.
Kaikkein tyytyväisin olen kuitenkin siihen, millaiseksi sain Sacen ratsastettua näissä käyntiväistöissä ja lyhyessä laukkapätkässä oikealle, jossa Sacen laukka oli heti sellaista kuin pitääkin. Kokosimme laukkaa, eikä Maiju antanut minun tyytyä siihen, miten paljon Sacce itse tarjosi - onneksi. Nimittäin kun sitten siirryimme raviin, oli minulla kuin aivan eri hevonen alla alkutuntiin verrattuna. Ravikin tuntui täysin toiselta, eikä alaskaan ollut hankala istua. Raviväistöt keskihalkaisijalta kohti uraa ja suoristus kohti lyhyttä sivua sujuivat kuin tanssi molempiin suuntiin. Sain taas hetken nauttia siitä, miltä tuntuu, kun kaikki on vaan helppoa ja yksinkertaista. Siitä olisi ollut kiva jatkaa, mutta valitettavasti tunti loppui kesken.
Maijullekin sanoin tunnin jälkeen, että Sacce on kyllä jännä hevonen: se on hieno ja osaava ja monien ehdoton suosikki, mutta minulla jotenkin aina kestää sen kanssa, että löydän edes osan oikeista nappuloista. Mutta sitten kun ne löytyvät, niin kyllä kelpaa. Siitä kokonaan tasaisesta tunnista tosin edelleen haaveilen...
maanantai 31. maaliskuuta 2014
Hurlumheitä
24.3.2014 Primus Talli
Maiju - r. Sacce
Aavistelin jo pahinta, kun saapuessani tallille kentällä loistivat valot. Ja niinhän siinä sitten kävi, että meidän tunti pidettiin kokonaisuudessaan ulkona. Ainoastaan selkään ja selästä nousimme vielä maneesissa. Hevosethan ovat tässä pitkin tätä eriskummallista talvea ja kevättä käyneet säännöllisesti ulkona, mutta aina näissä kevään ensimäisissä kenttätunneissa on sellaista ylimääräistä jännitettä ja jännitystä. Hevoset ovat liikuttavan innoissaan päästessään maneesista avaraan ulkoilmaan, ja onhan se tietenkin ratsastajillekin aivan ihanaa.
Jatkoin Sacella, joka oli aiemman esteryhmän kanssa mennyt jo lopputunnin kentällä. Se oli kuulemma ollut aivan rauhallinen, mikä on Sacesta ihan helppo uskoa. Laitoin kuitenkin varmuuden vuoksi turvaliivin, lähinnä tuomaan itsevarmuutta tällaisella arkajalalle. Jännitystä ei varsinaisesti vähentänyt se, että kentälle saavuttuamme takanurkassa vilisti lauma jotain eläimiä...
Hevoset käyttäytyivät kuitenkin pääosin todella siivosti. Vain Velillä ja Roopella oli vähän ylimääräistä energiaa. Käytimme lähes koko kenttää, ja aloitimme tekemällä ravissa kiemuraurat pitkille sivuille ja voltit lyhyille. Saccea ei taaskaan oikein voinut ratsastaa rennolla kädellä reippaaseen raviin, koska sillä oli vauhtia jo valmiiksi ihan riittävästi. Koitin sitten tehdä tarkat kulmat ja taivuttaa kiemuralla ja voltilla ihan olan takaa, jotta saisin sitä vähän rentoutumaan ja pehmeämmäksi. Se oli kuitenkin haastavaa, sillä edessä oli aina tyhjää baanaa mitä painella. Kun voltit korvattiin käyntisiirtymisillä, oli käynti aluksi aika hirveää, jännittynyttä ja kipittävää. Se kuitenkin parani kerta kerralta, kun en päästänyt Sacce ravaamaan ennen pientä rauhoittumista. Ravisiirtymisissä taas piti käyttää nopeaa pohjetta, jotta liike tuli takaa eteen.
Kevyttä ravia jatkoimme kohta isolla keskiympyrällä, kaikki viisi ratsukkoa yhdessä. Hevosia koitettiin ratsastaa sellaisen loppuravimuotoon, jotta ne venyttelisivät kunnolla ja isoa liikettä saataisiin suuntautumaan enemmän eteen, ei niinkään ylös. Mitä enemmän Sacce venytteli, sitä enemmän sen vauhti kiihtyi. Laukassa Maiju pyysi päästämään pidempää ohjaa ja ratsastamaan kunnolla eteen, mutta jouduin aina välillä keräämään hevosen takaisin, sillä vauhti alkoi karata hallinnasta.
Se oli kuitenkin Roope, joka vähän karkasi. Roope puski loikkien väkisin ympyrältä sisään Sacen takapuolen kohdalla, ja siitäkös Sacce ei tykännyt lainkaan. Se otti jalat alleen ja liekö heittänyt pukinkin. Joka tapauksessa jalustimet karkasivat ja päädyin testaamaan kentän kuntoa lähietäisyydeltä. Lopulta jouduimme laukkaamaan siten, että Roope ja Veli menivät kummatkin yksin, ja sitten me loput kolmistaan. Maiju sanoi, että jos jaksaa loikkia ja pukitella, niin jaksaa varmasti myös laukata ympyrällä.
Laukan jälkeen jatkoimme taivutusväistöillä, tarkemmin sanoen sulkutaivutuksilla diagonaalilla. Suoritustamme ei voi kehua, sillä en taaskaan saanut käyntiä hallituksi. Välillä tuli ihan hyviä pätkiä, kun sain Sacen keskittymään sisäpohkeeseen ja liikkumaan myös eteen. Silloin se selvästi ryhdistäytyy ja polkee paremmin alleen, mutta aika pian ulkokentän ihanuus taas vei voiton ratsastajasta.
Loppuravi ja siirtyminen takaisin maneesiin sujui ilman isompia ongelmia, mutta rentoa eteen alas -ravia en kyllä tällä kerralla pystynyt ratsastamaan. Onneksi hevoset tottuvat äkkiä taas avaraan ulkomaailmaan, ja päästään nauttimaan täysipainoisesta työskentelystä ihanan isolla kentällä. Tämä tunti oli vähän tällaista hurlumheitä, enkä minäkään oikein pystynyt keskittymään itse asiaan. Sacen kanssa työsarkaa kyllä riittää jatkossakin.
Maiju - r. Sacce
Aavistelin jo pahinta, kun saapuessani tallille kentällä loistivat valot. Ja niinhän siinä sitten kävi, että meidän tunti pidettiin kokonaisuudessaan ulkona. Ainoastaan selkään ja selästä nousimme vielä maneesissa. Hevosethan ovat tässä pitkin tätä eriskummallista talvea ja kevättä käyneet säännöllisesti ulkona, mutta aina näissä kevään ensimäisissä kenttätunneissa on sellaista ylimääräistä jännitettä ja jännitystä. Hevoset ovat liikuttavan innoissaan päästessään maneesista avaraan ulkoilmaan, ja onhan se tietenkin ratsastajillekin aivan ihanaa.
Jatkoin Sacella, joka oli aiemman esteryhmän kanssa mennyt jo lopputunnin kentällä. Se oli kuulemma ollut aivan rauhallinen, mikä on Sacesta ihan helppo uskoa. Laitoin kuitenkin varmuuden vuoksi turvaliivin, lähinnä tuomaan itsevarmuutta tällaisella arkajalalle. Jännitystä ei varsinaisesti vähentänyt se, että kentälle saavuttuamme takanurkassa vilisti lauma jotain eläimiä...
Hevoset käyttäytyivät kuitenkin pääosin todella siivosti. Vain Velillä ja Roopella oli vähän ylimääräistä energiaa. Käytimme lähes koko kenttää, ja aloitimme tekemällä ravissa kiemuraurat pitkille sivuille ja voltit lyhyille. Saccea ei taaskaan oikein voinut ratsastaa rennolla kädellä reippaaseen raviin, koska sillä oli vauhtia jo valmiiksi ihan riittävästi. Koitin sitten tehdä tarkat kulmat ja taivuttaa kiemuralla ja voltilla ihan olan takaa, jotta saisin sitä vähän rentoutumaan ja pehmeämmäksi. Se oli kuitenkin haastavaa, sillä edessä oli aina tyhjää baanaa mitä painella. Kun voltit korvattiin käyntisiirtymisillä, oli käynti aluksi aika hirveää, jännittynyttä ja kipittävää. Se kuitenkin parani kerta kerralta, kun en päästänyt Sacce ravaamaan ennen pientä rauhoittumista. Ravisiirtymisissä taas piti käyttää nopeaa pohjetta, jotta liike tuli takaa eteen.
Kevyttä ravia jatkoimme kohta isolla keskiympyrällä, kaikki viisi ratsukkoa yhdessä. Hevosia koitettiin ratsastaa sellaisen loppuravimuotoon, jotta ne venyttelisivät kunnolla ja isoa liikettä saataisiin suuntautumaan enemmän eteen, ei niinkään ylös. Mitä enemmän Sacce venytteli, sitä enemmän sen vauhti kiihtyi. Laukassa Maiju pyysi päästämään pidempää ohjaa ja ratsastamaan kunnolla eteen, mutta jouduin aina välillä keräämään hevosen takaisin, sillä vauhti alkoi karata hallinnasta.
Se oli kuitenkin Roope, joka vähän karkasi. Roope puski loikkien väkisin ympyrältä sisään Sacen takapuolen kohdalla, ja siitäkös Sacce ei tykännyt lainkaan. Se otti jalat alleen ja liekö heittänyt pukinkin. Joka tapauksessa jalustimet karkasivat ja päädyin testaamaan kentän kuntoa lähietäisyydeltä. Lopulta jouduimme laukkaamaan siten, että Roope ja Veli menivät kummatkin yksin, ja sitten me loput kolmistaan. Maiju sanoi, että jos jaksaa loikkia ja pukitella, niin jaksaa varmasti myös laukata ympyrällä.
Laukan jälkeen jatkoimme taivutusväistöillä, tarkemmin sanoen sulkutaivutuksilla diagonaalilla. Suoritustamme ei voi kehua, sillä en taaskaan saanut käyntiä hallituksi. Välillä tuli ihan hyviä pätkiä, kun sain Sacen keskittymään sisäpohkeeseen ja liikkumaan myös eteen. Silloin se selvästi ryhdistäytyy ja polkee paremmin alleen, mutta aika pian ulkokentän ihanuus taas vei voiton ratsastajasta.
Loppuravi ja siirtyminen takaisin maneesiin sujui ilman isompia ongelmia, mutta rentoa eteen alas -ravia en kyllä tällä kerralla pystynyt ratsastamaan. Onneksi hevoset tottuvat äkkiä taas avaraan ulkomaailmaan, ja päästään nauttimaan täysipainoisesta työskentelystä ihanan isolla kentällä. Tämä tunti oli vähän tällaista hurlumheitä, enkä minäkään oikein pystynyt keskittymään itse asiaan. Sacen kanssa työsarkaa kyllä riittää jatkossakin.
perjantai 28. maaliskuuta 2014
Yksi plus kaksi ei ole kolme
17.3.2014 Primus Talli
Maiju - r. Sacce
Ei se sitten mennyt niin kuin insinöörimatematiikalla olisi voinut kuvitella: 2/3 + 1/3 ei olekaan yhtä kuin yksi, vaan jotain ihan muuta. Sacce oli taas edeltävällä tunnilla, mutta nyt se ei ollut aivan yhtä kiireinen kuin viikkoa aiemmin. Tasaiseksi saaminen oli kuitenkin aivan yhtä haasteellista.
Alkuveryttelyssä ratsastimme osin suurella keskiympyrällä. Käynnissä koitin vain pitää Sacen suorassa, asetuskin oli aivan minimaalinen etenkin oikeaan. Kun koitan pitää käden paikallaan ja vain ratsastaa jalalla vasten ohjaa, onnistun jostain syystä lukitsemaan kyynärpääni. Tällöin Sacella on vähemmän tilaa liikkua, ja se jännittyy helpommin. Pitäisi rohkeammin uskaltaa sekä ottaa että toisaalta rentoutua pyytäessäni sitä ottaman takajalat alleen.
Ravissa teimme selviä eteenratsastuksia, ja Sacen kanssa sai ajatella eteen alas -muotoa. Välillä kokosimme ravia selvästi. Harjoitusravipätkät olivat nyt aika kivoja, vaikka saankin edelleen keskittyä lantion joustoon ja vatsalihasten parempaan aktivointiin. Laukan lisääminen onnistui helposti, kokoaminen oli vaikeampaa, vaikka Sacce sen kyllä osaa. Menohaluista ei jää tämän hevosen kanssa onnistuminen kiinni!
Lopputunti oli taas aika käyntipainotteinen, sillä jatkoimme taivutusväistöjen maailmassa. Pitkän sivun alkuun voltti ja sulkutaivutusta suora. Sacella oli kova kiire. Koitin lähestulkoon seistä päälläni, mutta mikään ei auttanut. Kyllä Sacce taipui, välillä vähän liikaakin, mutta käynti oli jäykkää ja kipittävää. Oli tosi lohdullista, kun aikamme sulkutaivutuksia tehtyämme Maiju sanoi, että nyt alkaa hevoset näyttää kivoilta ja rennoilta - paitsi Sacce... Hän kyllä totesi lopuksi, että minä tein kaiken ihan niin kuin piti, mutta Sacce nyt vaan joskus on vähän vaikea saada rentoutumaan.
Vasta sitten helpotti, kun aivan tunnin lopussa saimme siirtyä raviin ja tulla pitkällä sivulla puolet avoa ja puolet sulkua. Keskellä piti siis vain vaihtaa taivutusväistöstä toiseen, mutta minä ihan ajautksissani ensimmäisellä kerralla tein sen perinteisen voltiin siihen keskelle. Melkein kuulin miten Sacce huokaisi, kun viimein sai ravata, ja se tanssikin nämä taivutukset vaivatta ja ihan rentona. Ei taidettu tulla kuin kahdesti, ennen kuin saimme jo siirtyä keventämään.
On ollut todella kiva ratsastaa taas samalla hevosella useampi tunti peräkkäin. Sacen kanssa kokonaisuuden hallinta on vielä hieman puutteellista, mutta ehkä näistä epäonnistumisistakin oppii jotain - ainakin onnistumiset tuntuvat sitten taas sitäkin hienommilta!
Alkuveryttelyssä ratsastimme osin suurella keskiympyrällä. Käynnissä koitin vain pitää Sacen suorassa, asetuskin oli aivan minimaalinen etenkin oikeaan. Kun koitan pitää käden paikallaan ja vain ratsastaa jalalla vasten ohjaa, onnistun jostain syystä lukitsemaan kyynärpääni. Tällöin Sacella on vähemmän tilaa liikkua, ja se jännittyy helpommin. Pitäisi rohkeammin uskaltaa sekä ottaa että toisaalta rentoutua pyytäessäni sitä ottaman takajalat alleen.
Ravissa teimme selviä eteenratsastuksia, ja Sacen kanssa sai ajatella eteen alas -muotoa. Välillä kokosimme ravia selvästi. Harjoitusravipätkät olivat nyt aika kivoja, vaikka saankin edelleen keskittyä lantion joustoon ja vatsalihasten parempaan aktivointiin. Laukan lisääminen onnistui helposti, kokoaminen oli vaikeampaa, vaikka Sacce sen kyllä osaa. Menohaluista ei jää tämän hevosen kanssa onnistuminen kiinni!
Lopputunti oli taas aika käyntipainotteinen, sillä jatkoimme taivutusväistöjen maailmassa. Pitkän sivun alkuun voltti ja sulkutaivutusta suora. Sacella oli kova kiire. Koitin lähestulkoon seistä päälläni, mutta mikään ei auttanut. Kyllä Sacce taipui, välillä vähän liikaakin, mutta käynti oli jäykkää ja kipittävää. Oli tosi lohdullista, kun aikamme sulkutaivutuksia tehtyämme Maiju sanoi, että nyt alkaa hevoset näyttää kivoilta ja rennoilta - paitsi Sacce... Hän kyllä totesi lopuksi, että minä tein kaiken ihan niin kuin piti, mutta Sacce nyt vaan joskus on vähän vaikea saada rentoutumaan.
Vasta sitten helpotti, kun aivan tunnin lopussa saimme siirtyä raviin ja tulla pitkällä sivulla puolet avoa ja puolet sulkua. Keskellä piti siis vain vaihtaa taivutusväistöstä toiseen, mutta minä ihan ajautksissani ensimmäisellä kerralla tein sen perinteisen voltiin siihen keskelle. Melkein kuulin miten Sacce huokaisi, kun viimein sai ravata, ja se tanssikin nämä taivutukset vaivatta ja ihan rentona. Ei taidettu tulla kuin kahdesti, ennen kuin saimme jo siirtyä keventämään.
On ollut todella kiva ratsastaa taas samalla hevosella useampi tunti peräkkäin. Sacen kanssa kokonaisuuden hallinta on vielä hieman puutteellista, mutta ehkä näistä epäonnistumisistakin oppii jotain - ainakin onnistumiset tuntuvat sitten taas sitäkin hienommilta!
maanantai 17. maaliskuuta 2014
Ensimmäinen kolmannes hallussa
10.3.2014 Primus Talli
Maiju - r. Sacce
Jos viimeksi oli halussa kaksi kolmasosaa, niin tällä tunnilla löytyi se ensimmäinen kolmannes. Harmi vaan, että koko paketti ei pysynyt vielä kasassa.
Sacce oli heti alusta asti todella kiireisen tuntuinen. Viime kerran taktiikka ei kerta kaikkiaan enää toiminutkaan, kun en pystynyt ratsastamaan Saccea ravissa reippaasti vasten ohjaa. Ruuna kipitti sellaista kyytiä, että Maiju käski heti alkuunsa hidastaa vauhtia. Sacce oli ravissa kovin epätasainen, mikä heijastui väistämättä omiin käsiini - tai päinvastoin...
No, työskentely aloitettiin kuitenkin käynnissä, jossa tehtiin kaikki suurella pääty-ympyrällä Maijun lempitehtävää eli ympyrän pienennystä ja suurennosta. Pienennys tehtiin spiraalimaisesti, ja aivan pienellä ympyrällä piti taputella vuoron perään molemmin käsin ja näin varmistaa, että hevonen pysyi halutulla reitillä muutenkin kuin vain sisäohjan voimin. Ulos väistätettiin omalta kohdalta selvässä pohkeenväistössä. Viimeksi minulla oli vaikeuksia saada Sacen käyntiä rauhoitettua, mutta nyt onnistui paremmin. Se pysyi hyvin reitillä ja väisti helposti. Ravissa ympyrää pienennettiin ja suurennettiin samoin.
Sulkutaivutukset tehtiin tällä kerralla diagonaalilla. Pitkän sivun alkuun ratsastettiin voltti, ja sitten siitä sulkutaivutusta vasemmalle keskihalkaisijalla olevaan tötsää kohti. Reitti ei ollut kovin jyrkkä, joten myös eteenratsastuksesta piti huolehtia. Sulku on kokoava liike, joten ilman eteenpäinpyrkimystä ei ole mitään mistä koota. Jostain syystä tässä tehtävässä ja tällä tiellä sain Sacen rentoutumaan. Käyntiin tuli joustoa, selkä nousi, suu rauhoittui. Eron huomasi päivänselvästi! Tunne pysyi hyvin yllä koko tehtävän ajan, myös suoralla hevosella, mutta etenkin volteilla ja sulkutaivutuksessa.
Ihan lopuksi tultiin vielä ravissa sulkua oikealle toisella pitkällä sivulla, ja tämäkin tehtävä aloitettiin voltilla. Meiltä onnistui ihan hyvin, tosin sitten taas tässä ravitehtävässä pitikin ratsastaa alun kiirehtiminen huomioiden yllättävän paljon eteen.
Nyt olen siis saanut maistaa sitä parasta Saccea kaikissa askellajeissa. Vielä, kun saisi nämä hyvät hetken samalle tunnille...
Maiju - r. Sacce
Jos viimeksi oli halussa kaksi kolmasosaa, niin tällä tunnilla löytyi se ensimmäinen kolmannes. Harmi vaan, että koko paketti ei pysynyt vielä kasassa.
Sacce oli heti alusta asti todella kiireisen tuntuinen. Viime kerran taktiikka ei kerta kaikkiaan enää toiminutkaan, kun en pystynyt ratsastamaan Saccea ravissa reippaasti vasten ohjaa. Ruuna kipitti sellaista kyytiä, että Maiju käski heti alkuunsa hidastaa vauhtia. Sacce oli ravissa kovin epätasainen, mikä heijastui väistämättä omiin käsiini - tai päinvastoin...
No, työskentely aloitettiin kuitenkin käynnissä, jossa tehtiin kaikki suurella pääty-ympyrällä Maijun lempitehtävää eli ympyrän pienennystä ja suurennosta. Pienennys tehtiin spiraalimaisesti, ja aivan pienellä ympyrällä piti taputella vuoron perään molemmin käsin ja näin varmistaa, että hevonen pysyi halutulla reitillä muutenkin kuin vain sisäohjan voimin. Ulos väistätettiin omalta kohdalta selvässä pohkeenväistössä. Viimeksi minulla oli vaikeuksia saada Sacen käyntiä rauhoitettua, mutta nyt onnistui paremmin. Se pysyi hyvin reitillä ja väisti helposti. Ravissa ympyrää pienennettiin ja suurennettiin samoin.
Sulkutaivutukset tehtiin tällä kerralla diagonaalilla. Pitkän sivun alkuun ratsastettiin voltti, ja sitten siitä sulkutaivutusta vasemmalle keskihalkaisijalla olevaan tötsää kohti. Reitti ei ollut kovin jyrkkä, joten myös eteenratsastuksesta piti huolehtia. Sulku on kokoava liike, joten ilman eteenpäinpyrkimystä ei ole mitään mistä koota. Jostain syystä tässä tehtävässä ja tällä tiellä sain Sacen rentoutumaan. Käyntiin tuli joustoa, selkä nousi, suu rauhoittui. Eron huomasi päivänselvästi! Tunne pysyi hyvin yllä koko tehtävän ajan, myös suoralla hevosella, mutta etenkin volteilla ja sulkutaivutuksessa.
Ihan lopuksi tultiin vielä ravissa sulkua oikealle toisella pitkällä sivulla, ja tämäkin tehtävä aloitettiin voltilla. Meiltä onnistui ihan hyvin, tosin sitten taas tässä ravitehtävässä pitikin ratsastaa alun kiirehtiminen huomioiden yllättävän paljon eteen.
Nyt olen siis saanut maistaa sitä parasta Saccea kaikissa askellajeissa. Vielä, kun saisi nämä hyvät hetken samalle tunnille...
keskiviikko 5. maaliskuuta 2014
Kaksi kolmasosaa hallussa
3.3.2014 Primus Talli
Maiju - r. Sacce
Maiju olikin pelannut (osin toiveestamme) pientä hevosbingoa ja koittanut katsoa meille kaikille sellaiset hevoset, joilla emme ole paljon menneet. Minulle oli koneesta valikoitunut Gandalfin sijaan Sacce. Olin ratsastanut sillä aiemmin kuusi lähes yksittäistä tuntia, joten en oikein koskaan ole päässyt sisälle tähän upeaan ruunaan. Pidemmän yhteistyön aikana alkavat ne nappulat yleensä löytyä paremmin, joten Sacce on jäänyt minulle vähän etäiseksi. Olen kyllä kokenut sen kanssa onnistumisenkin hetkiä, mutta sellainen tasaisuus on jäänyt puuttumaan. Tämänkään tunnin jälkeen en pidä Saccea helppona, mutta kaksi kolmasosaa siitä nyt jo ymmärsin.
Teimme paljon käyntityöskentelyä, ja se oli juuri se yksi kolmasosa joka jäi vielä haasteeksi tuleville tunneille. Sacelle käynti on vaikeaa, sillä siitä tulee helposti liian kiireistä. Käyntiin ei tule joustoa eikä elastisuutta, vaan se on liian kiireistä tai sitten lyhyttä ja jännittynyttä. Tein läpi koko tunnin töitä käynnin kanssa siten, että Maijun ohjeesta otin rauhallisen puolipidätteen, ja sitten siitä varovaisesti pyysin pohkeilla puristamalla heti eteen askeleen pidentämiseksi. Heti, kun vauhti kiihtui liikaa, sama uudestaan. Tavoitteena oli siis saada Sacce pitkille askelille, hitaamaan tahtiin ja takajalat polkemaan paremmin alle.
Asetuksiin keskityttiin paljon oikeastaan koko tunnin aikana, mutta etenkin alussa. Tulimme käynnissä kolmikaarista kiemurauraa, jonka jokaiseen suoristukseen tuli pian pysähdys. Asetus piti vaihtaa pysähdyksessä siten, että siinäkin käytti ensin jalkaa ja vasta sitten vaihtui asetus. Sain Sacen hyvin suoraksi, vaikka vasemmalta pitikin olla tarkka, ettei ruunan takaosa väistänyt ulos.
Sain ennen tuntia eräältä kanssaratsastajalta hyvä vinkin siitä, että Sacce on aika tarkka käden paikallapysymisestä. Koitin sitten muistaa tämän ja pitää kädet rauhassa paikoillaan satulan karvan etupuolella. Saccehan tulee välillä edestä todella nyppivän tyhjäksi tai sitten vahvaksi, vähän tilanteesta riippuen. Nyt olin kuitenkin raviin ja laukkaan todella tyytyväinen. Pieni virtuaali-Kikkakin istui olkapäälläni heti alkutunnista ja muistutti, että tuntiratsastajat tyytyvät usein liian hitaaseen harjoitusravin tempoon. Niinpä pistin Sacen heti ensimmäisistä askelista ravaamaan kunnolla, jolloin suukin rauhoittui vakaan käden ansiosta kuin itsekseen. Pystyin myötäämään selvästi, silittämään kummallakin kädellä ilman, että Sacen liike tai muoto mitenkään muuttui. Sama laukassa, kerrankin rohkenin pyytää riittävästi eteen, ja nyt laukka rullasi läpi koko hevosen ihan eri tavalla kuin viimeksi. Saimme jopa aikaiseksi kunnon kulmat päädyn pyöristämisen sijaan heti alkuveryttelyssä.
Vastaavan jouston ja elastisuuden saaminen käyntiin ei onnistunut kuin hetkittäin. Siirryimme avotaivutuksista sulkutaivutuksiin siten, että pitkän sivun alkuun tehtiin kymmenen metrin voltti, josta jatkettiin suoraan sulkutaivutukseen. Sacesta tuli kovin helposti liian kiireinen, ja jos hidastin liikaa, se jännittyi liikaa. Tein jatkuvasti puolipidätteitä ja varovaisia eteenratsastuksia. Kun lisäksi välillä silittelin kummallakin kädellä, tuli taivutuksesta kaikkein joustavin ja takajalat alkoivat polkea paremmin. Reitti hieman mutkitteli ja oli epätasainen, mutta Maijun mielestä se oli sopiva hinta maksettavaksi kunnon käynnistä.
Sacce teki hyvää käsilleni. Sain sen selässä hyvän ryhdikkään istunnan ja erityisesti hyvän käsien paikan. Maiju ei kertaakaan huomauttanut ylävartalostani tai käsieni asennosta! Harjoitusravikin onnistui pätkittäin siten, että Sacen ravi ei muuttunut lainkaan. Siellä ei kyllä ole helppoa istua silloin, kun ruuna todella liikkuu. Ravi on jotenkin kovin terävää. Sen sijaan laukka rullasi nyt niin hyvin, että oma istuntakin pysyi kasassa riippumatta siitä, mentiinkö ympyrällä vai koko uralla. Valnopilkahduksia ja ahaa-elämyksiä siis näkyvissä, joskin petrattavaa jäi paljon etenkin tuohon käyntityöskentelyyn.
Maiju - r. Sacce
Maiju olikin pelannut (osin toiveestamme) pientä hevosbingoa ja koittanut katsoa meille kaikille sellaiset hevoset, joilla emme ole paljon menneet. Minulle oli koneesta valikoitunut Gandalfin sijaan Sacce. Olin ratsastanut sillä aiemmin kuusi lähes yksittäistä tuntia, joten en oikein koskaan ole päässyt sisälle tähän upeaan ruunaan. Pidemmän yhteistyön aikana alkavat ne nappulat yleensä löytyä paremmin, joten Sacce on jäänyt minulle vähän etäiseksi. Olen kyllä kokenut sen kanssa onnistumisenkin hetkiä, mutta sellainen tasaisuus on jäänyt puuttumaan. Tämänkään tunnin jälkeen en pidä Saccea helppona, mutta kaksi kolmasosaa siitä nyt jo ymmärsin.
Teimme paljon käyntityöskentelyä, ja se oli juuri se yksi kolmasosa joka jäi vielä haasteeksi tuleville tunneille. Sacelle käynti on vaikeaa, sillä siitä tulee helposti liian kiireistä. Käyntiin ei tule joustoa eikä elastisuutta, vaan se on liian kiireistä tai sitten lyhyttä ja jännittynyttä. Tein läpi koko tunnin töitä käynnin kanssa siten, että Maijun ohjeesta otin rauhallisen puolipidätteen, ja sitten siitä varovaisesti pyysin pohkeilla puristamalla heti eteen askeleen pidentämiseksi. Heti, kun vauhti kiihtui liikaa, sama uudestaan. Tavoitteena oli siis saada Sacce pitkille askelille, hitaamaan tahtiin ja takajalat polkemaan paremmin alle.
Asetuksiin keskityttiin paljon oikeastaan koko tunnin aikana, mutta etenkin alussa. Tulimme käynnissä kolmikaarista kiemurauraa, jonka jokaiseen suoristukseen tuli pian pysähdys. Asetus piti vaihtaa pysähdyksessä siten, että siinäkin käytti ensin jalkaa ja vasta sitten vaihtui asetus. Sain Sacen hyvin suoraksi, vaikka vasemmalta pitikin olla tarkka, ettei ruunan takaosa väistänyt ulos.
Sain ennen tuntia eräältä kanssaratsastajalta hyvä vinkin siitä, että Sacce on aika tarkka käden paikallapysymisestä. Koitin sitten muistaa tämän ja pitää kädet rauhassa paikoillaan satulan karvan etupuolella. Saccehan tulee välillä edestä todella nyppivän tyhjäksi tai sitten vahvaksi, vähän tilanteesta riippuen. Nyt olin kuitenkin raviin ja laukkaan todella tyytyväinen. Pieni virtuaali-Kikkakin istui olkapäälläni heti alkutunnista ja muistutti, että tuntiratsastajat tyytyvät usein liian hitaaseen harjoitusravin tempoon. Niinpä pistin Sacen heti ensimmäisistä askelista ravaamaan kunnolla, jolloin suukin rauhoittui vakaan käden ansiosta kuin itsekseen. Pystyin myötäämään selvästi, silittämään kummallakin kädellä ilman, että Sacen liike tai muoto mitenkään muuttui. Sama laukassa, kerrankin rohkenin pyytää riittävästi eteen, ja nyt laukka rullasi läpi koko hevosen ihan eri tavalla kuin viimeksi. Saimme jopa aikaiseksi kunnon kulmat päädyn pyöristämisen sijaan heti alkuveryttelyssä.
Vastaavan jouston ja elastisuuden saaminen käyntiin ei onnistunut kuin hetkittäin. Siirryimme avotaivutuksista sulkutaivutuksiin siten, että pitkän sivun alkuun tehtiin kymmenen metrin voltti, josta jatkettiin suoraan sulkutaivutukseen. Sacesta tuli kovin helposti liian kiireinen, ja jos hidastin liikaa, se jännittyi liikaa. Tein jatkuvasti puolipidätteitä ja varovaisia eteenratsastuksia. Kun lisäksi välillä silittelin kummallakin kädellä, tuli taivutuksesta kaikkein joustavin ja takajalat alkoivat polkea paremmin. Reitti hieman mutkitteli ja oli epätasainen, mutta Maijun mielestä se oli sopiva hinta maksettavaksi kunnon käynnistä.
Sacce teki hyvää käsilleni. Sain sen selässä hyvän ryhdikkään istunnan ja erityisesti hyvän käsien paikan. Maiju ei kertaakaan huomauttanut ylävartalostani tai käsieni asennosta! Harjoitusravikin onnistui pätkittäin siten, että Sacen ravi ei muuttunut lainkaan. Siellä ei kyllä ole helppoa istua silloin, kun ruuna todella liikkuu. Ravi on jotenkin kovin terävää. Sen sijaan laukka rullasi nyt niin hyvin, että oma istuntakin pysyi kasassa riippumatta siitä, mentiinkö ympyrällä vai koko uralla. Valnopilkahduksia ja ahaa-elämyksiä siis näkyvissä, joskin petrattavaa jäi paljon etenkin tuohon käyntityöskentelyyn.
maanantai 13. tammikuuta 2014
Laskuharjoitukset jatkuvat sileällä
6.1.2014 Primus Talli
Maiju - r. Sacce
Ennen uuden kauden alkua vähän mietitytti, että minkäköhän hevosen laukanvaihtotreeneihin oikein saan: jatkanko Sacella, palaanko Lassen selkään vai peräti Borasin, nyt kun säännölliset lauantaitunnit ovat osaltani loppu. Lasse oli joululomalla muuttanut uuteen kotiin, Borasin päivän työt päättyivät aiempaan estetuntiin, joten sain Sacen - mistä en tietenkään varsinaisesti ollut pahoillani tunnin teeman huomioiden.
Jätimme aluksi jalustimet pois jalasta ja ratsastimme pohkeenväistöjä käynnissä keskihalkaisijalta kohti uraa. Maiju kertoi, että käynti on Sacelle vaikein askellaji, joka menee helposti kiireiseksi. Tämän huomasin etenkin väistöissä, joissa ruuna olisi mielellään kiihdyttänyt vauhtia ja tehnyt todella jyrkän väistön suoraan uralle. Se piti pitää tarkasti pohkeiden välissä ja huolehtia siitä, että ei juurikaan käyttänyt väistättävää apua vaan enemmänkin eteenajavaa. Sacelle teki myös hyvää se, että väistön sai lopettaa ennen uraa. Tämän ja koko väistön tarkoituksena oli hakea tuntumaa ulko-ohjalle.
Kevyessä ravissa kokoonnuimme pääty-ympyröille, joilla tehtiin myös aika pitkä laukkaveryttely vasempaan. Ensin vain laukattiin, mutta sitten tehtiin useita täsmällisiä laukannostoja siten, että puolet ympyrästä ravattiin ja puolet laukattiin. Sacce sai ravata aika isosti ennen kuin se nosti laukan sulavasti ilman hypähdystä. Se alkoi myös kovasti ennakoida nostoa, enkä meinanut ehtiä ratsastaa ravia kuosiin ennen kuin se olisi jo taas ollut laukkaamassa.
Kun tuli aika siirtyä raviin, Sacce näytti itsestään juuri sen puolen, mitä olen aina pitänyt kovin haastavana. Se nojasi vahvasti ohjaan ja olisi venähtänyt pitkäksi siirtymisessä. Maiju neuvoi, että jatkan ravia niin kauan, kunnes Sacce antaa periksi ja siirtyy koottuna käyntiin. Sain kokeilla aina välillä, miten Sacce vastaa pidättäviin apuihin, ja jos se se vähänkin vastusti, jatkettiin uudestaan ravia. Sain pyöriä aika monta ylimääräistä kierrosta harjoitusravia ympyrällä, ennen kuin sain Sacen rehellisesti pohkeiden ja ohjan väliin ja hallitustin käyntiin.
Tässä vaiheessa oltiin työskennelty jo niin pitkään, että kello oli jo varttia vaille. Ehdimme kuitenkin vielä valmistella tulevia vaihtoa laukkalävistäjillä. Nostimme siis kaikki käynnistä laukan ja tulimme osastona muutamia kertoja diagonaalin laukassa siten, että siirtyminen tehtiin vasta aivan uralla. Maiju pyysi meitä laskemaan laukan tahtia ainakin mielessämme samoin kuin edellisellä estetunnilla. Jos hevoset kiihdyttävät lävistäjällä, ne joko tekevät vaihdon tai sitten siirtyvät holtittomasti raviin ennen aikojaan. Sacen kanssa jokin loksahti kohdalleen, ja saimme aikaiseksi hyvää tasaista hallittua laukkaa. Vaikka Saccekin selvästi ymmärsi uran lähestyvän ja olisi kenties mielellään vaihtanut, pääsin kerrankin ratsastamaan tasaista laukaa uralle asti ilman vaihtoja. Siitä on hyvä jatkaa.
Tunnin jälkeen sanoi Maijulle, että Sacce on tosi hieno, mutta mielestäni tosi haastava. Se on vaikea saada tasaiseksi: välillä se on edestä ihan tyhjä ja sitten taas painaa kädelle. Käden kanssa pitäisi olla vakaa ja tasainen, mutta toisaalta puolipidätteitä tarvitaan paljon, jotta ruuna ei ala vaan nojata edessä kättä vasten. Sen saaminen jalkojen väliin ei sekään ole ihan yksinkertaista, sillä se helposti väistelee jalkaa ja jopa mutkittelee alta pois. Sacce on kyllä jännä ja mielenkiintoinen sekoitus tietynlaista omanarvontuntoa, kovuutta ja herkkyyttä.
Jätimme aluksi jalustimet pois jalasta ja ratsastimme pohkeenväistöjä käynnissä keskihalkaisijalta kohti uraa. Maiju kertoi, että käynti on Sacelle vaikein askellaji, joka menee helposti kiireiseksi. Tämän huomasin etenkin väistöissä, joissa ruuna olisi mielellään kiihdyttänyt vauhtia ja tehnyt todella jyrkän väistön suoraan uralle. Se piti pitää tarkasti pohkeiden välissä ja huolehtia siitä, että ei juurikaan käyttänyt väistättävää apua vaan enemmänkin eteenajavaa. Sacelle teki myös hyvää se, että väistön sai lopettaa ennen uraa. Tämän ja koko väistön tarkoituksena oli hakea tuntumaa ulko-ohjalle.
Kevyessä ravissa kokoonnuimme pääty-ympyröille, joilla tehtiin myös aika pitkä laukkaveryttely vasempaan. Ensin vain laukattiin, mutta sitten tehtiin useita täsmällisiä laukannostoja siten, että puolet ympyrästä ravattiin ja puolet laukattiin. Sacce sai ravata aika isosti ennen kuin se nosti laukan sulavasti ilman hypähdystä. Se alkoi myös kovasti ennakoida nostoa, enkä meinanut ehtiä ratsastaa ravia kuosiin ennen kuin se olisi jo taas ollut laukkaamassa.
Kun tuli aika siirtyä raviin, Sacce näytti itsestään juuri sen puolen, mitä olen aina pitänyt kovin haastavana. Se nojasi vahvasti ohjaan ja olisi venähtänyt pitkäksi siirtymisessä. Maiju neuvoi, että jatkan ravia niin kauan, kunnes Sacce antaa periksi ja siirtyy koottuna käyntiin. Sain kokeilla aina välillä, miten Sacce vastaa pidättäviin apuihin, ja jos se se vähänkin vastusti, jatkettiin uudestaan ravia. Sain pyöriä aika monta ylimääräistä kierrosta harjoitusravia ympyrällä, ennen kuin sain Sacen rehellisesti pohkeiden ja ohjan väliin ja hallitustin käyntiin.
Tässä vaiheessa oltiin työskennelty jo niin pitkään, että kello oli jo varttia vaille. Ehdimme kuitenkin vielä valmistella tulevia vaihtoa laukkalävistäjillä. Nostimme siis kaikki käynnistä laukan ja tulimme osastona muutamia kertoja diagonaalin laukassa siten, että siirtyminen tehtiin vasta aivan uralla. Maiju pyysi meitä laskemaan laukan tahtia ainakin mielessämme samoin kuin edellisellä estetunnilla. Jos hevoset kiihdyttävät lävistäjällä, ne joko tekevät vaihdon tai sitten siirtyvät holtittomasti raviin ennen aikojaan. Sacen kanssa jokin loksahti kohdalleen, ja saimme aikaiseksi hyvää tasaista hallittua laukkaa. Vaikka Saccekin selvästi ymmärsi uran lähestyvän ja olisi kenties mielellään vaihtanut, pääsin kerrankin ratsastamaan tasaista laukaa uralle asti ilman vaihtoja. Siitä on hyvä jatkaa.
Tunnin jälkeen sanoi Maijulle, että Sacce on tosi hieno, mutta mielestäni tosi haastava. Se on vaikea saada tasaiseksi: välillä se on edestä ihan tyhjä ja sitten taas painaa kädelle. Käden kanssa pitäisi olla vakaa ja tasainen, mutta toisaalta puolipidätteitä tarvitaan paljon, jotta ruuna ei ala vaan nojata edessä kättä vasten. Sen saaminen jalkojen väliin ei sekään ole ihan yksinkertaista, sillä se helposti väistelee jalkaa ja jopa mutkittelee alta pois. Sacce on kyllä jännä ja mielenkiintoinen sekoitus tietynlaista omanarvontuntoa, kovuutta ja herkkyyttä.
perjantai 10. tammikuuta 2014
Pomppuja, osa 2
30.1.2013 Primus Talli
Maiju - r. Sacce
Parin tunnin tauon ja joulukinkkuvoileipien jälkeen oli vuorossa oma vakitunti ja tätikouluryhmän maahankaivetut - eli pikkupomppuja ihan tarkoituksella. Edellisellä tunnilla oltiin kuulemma menty jumppasarjaa yhdellä kädellä ja silmät kiinni, nyt Maiju laittoi meidät laskemaan kolmeen.
Minulle Maiju oli vaihtanut ratsuksi Sacen. Olen mennyt sillä jotain yksittäisiä tunteja, enkä edelleenkään ole sitä mieltä, että hevonen olisi jotenkin automaatti. Päin vastoin, minusta se on koulutunnilla aika haastava, mutta osoittautui luultavasti maailman parhaaksi turvaratsuksi estetunnilla.
Alkuveryttelyssä haimme pohkeet läpi tekemällä käynnissä nopeita väistöjä uralta ja uralle. Sitten jo haettiinkin ravissa taas oikeaa hieman pyllistävää asentoa sekä lopulta testattiin kaasua ja jarrua kevyessä istunnassa laukassa, kun saimme päästellä pitkät sivut. Sacce hoksasi aika nopeasti mistä on kyse, ja kiihdytti ihan itsekseen pitkillä sivuilla tullen kuitenkin ihan hyvin aina takaisin.
Maiju asetti hieman toisen pitkän sivun sisäpuolelle kaksi kavalettia. Ne tultiin laukassa siten, että piti ääneen laskea montako askelta väliin tulee. Kouluvääntäjät tulivat tietenkin lähes poikkeuksetta liian kootusti ja saivat ängettyä ensin kolmen askeleen väliin neljä laukka-askelta, mutta toisella yrittämällä löytyi jo sopiva tempo. Kun tästä selvittiin muutama kerta sujuvasti, jätettiin toinen kavaletti pois. Sille yhdelle tultaessa piti laskea taas ääneen kolme viimeistä laukka-askelta ennen ponnistusta. Tehtävä tuntui ensin ihan mahdottomalta, mutta yllättävän hyvin sitä etäisyyttä lopulta osasikin arvioida.
Sitten lävistäjälle lisättiin pieni ristikko ja toisen pitkän sivun sisäpuolelle pieni pysty. Nämä kaikki tultiin laukassa peräkkäin siten, että jokaiselle piti laskea kolme viimeistä laukka-askelta, edelleen ääneen. Laskemisesta oli yllättävän paljon hyötyä: se auttoi pitämään hevosella tasaisen rytmin ja viemään keskittymisen pois siitä itse esteestä. Ei siis tarvinnut yhtään panikoida, että milloinkohan se hevonen mahtaa ponnistaa, kun laskiessa jo näki osuuko oikeaan vai tuleeko ponnistus askeleen edellä tai jäljessä. Maiju muistutti myös hengittämään radan aikana, kuulemma laskemiseni kuulosti välillä vähän tukahtuneelta...
Lopulta Maiju tarjosi takaporttia hypätä viimeinen kierros saman kokoisilla olemattomilla esteillä, mutta koko ryhmä tarttui haasteeseen ja tuli viimeksi aavistuksen korotetut esteet. Esteratsastajien mielestä ne olivat varmasti edelleenkin ihan olemattomia, mutta jos hyppää kerran tai kaksi vuodessa pidettyään sitä ennen taukoa esteistä monta vuotta, olivat ne ihan riittävän kokoisia! Pääasia oli kuitenkin, että taitava Maiju sai meidät kaikki hyppäämään hymyssä suin ja unohtamaan oman jännityksemme. Lopulta on aina tosi kivaa, ja siihen vaikuttaa taatusti myös hyvin tsemppaavat tuntikaverit. Saccekin oli minulle juuri oikea ratsu, sillä kun sille sääti sopivan (tosi reippaalta tuntuvan) laukan, piti se saman rytmin tasaisesti koko radan ajan. Maiju kutsuikin Saccea oikeaksi rytmikoneeksi, ja sitä se kyllä olikin. Seuraavaksi jatketaan sitten kolmeen laskemista laukanvaihtoteeman parissa, ja kuulemma mahdollisuuksien mukaan näillä samoilla hevosillakin.
Maiju - r. Sacce
Parin tunnin tauon ja joulukinkkuvoileipien jälkeen oli vuorossa oma vakitunti ja tätikouluryhmän maahankaivetut - eli pikkupomppuja ihan tarkoituksella. Edellisellä tunnilla oltiin kuulemma menty jumppasarjaa yhdellä kädellä ja silmät kiinni, nyt Maiju laittoi meidät laskemaan kolmeen.
Minulle Maiju oli vaihtanut ratsuksi Sacen. Olen mennyt sillä jotain yksittäisiä tunteja, enkä edelleenkään ole sitä mieltä, että hevonen olisi jotenkin automaatti. Päin vastoin, minusta se on koulutunnilla aika haastava, mutta osoittautui luultavasti maailman parhaaksi turvaratsuksi estetunnilla.
Alkuveryttelyssä haimme pohkeet läpi tekemällä käynnissä nopeita väistöjä uralta ja uralle. Sitten jo haettiinkin ravissa taas oikeaa hieman pyllistävää asentoa sekä lopulta testattiin kaasua ja jarrua kevyessä istunnassa laukassa, kun saimme päästellä pitkät sivut. Sacce hoksasi aika nopeasti mistä on kyse, ja kiihdytti ihan itsekseen pitkillä sivuilla tullen kuitenkin ihan hyvin aina takaisin.
Maiju asetti hieman toisen pitkän sivun sisäpuolelle kaksi kavalettia. Ne tultiin laukassa siten, että piti ääneen laskea montako askelta väliin tulee. Kouluvääntäjät tulivat tietenkin lähes poikkeuksetta liian kootusti ja saivat ängettyä ensin kolmen askeleen väliin neljä laukka-askelta, mutta toisella yrittämällä löytyi jo sopiva tempo. Kun tästä selvittiin muutama kerta sujuvasti, jätettiin toinen kavaletti pois. Sille yhdelle tultaessa piti laskea taas ääneen kolme viimeistä laukka-askelta ennen ponnistusta. Tehtävä tuntui ensin ihan mahdottomalta, mutta yllättävän hyvin sitä etäisyyttä lopulta osasikin arvioida.
Sitten lävistäjälle lisättiin pieni ristikko ja toisen pitkän sivun sisäpuolelle pieni pysty. Nämä kaikki tultiin laukassa peräkkäin siten, että jokaiselle piti laskea kolme viimeistä laukka-askelta, edelleen ääneen. Laskemisesta oli yllättävän paljon hyötyä: se auttoi pitämään hevosella tasaisen rytmin ja viemään keskittymisen pois siitä itse esteestä. Ei siis tarvinnut yhtään panikoida, että milloinkohan se hevonen mahtaa ponnistaa, kun laskiessa jo näki osuuko oikeaan vai tuleeko ponnistus askeleen edellä tai jäljessä. Maiju muistutti myös hengittämään radan aikana, kuulemma laskemiseni kuulosti välillä vähän tukahtuneelta...
Lopulta Maiju tarjosi takaporttia hypätä viimeinen kierros saman kokoisilla olemattomilla esteillä, mutta koko ryhmä tarttui haasteeseen ja tuli viimeksi aavistuksen korotetut esteet. Esteratsastajien mielestä ne olivat varmasti edelleenkin ihan olemattomia, mutta jos hyppää kerran tai kaksi vuodessa pidettyään sitä ennen taukoa esteistä monta vuotta, olivat ne ihan riittävän kokoisia! Pääasia oli kuitenkin, että taitava Maiju sai meidät kaikki hyppäämään hymyssä suin ja unohtamaan oman jännityksemme. Lopulta on aina tosi kivaa, ja siihen vaikuttaa taatusti myös hyvin tsemppaavat tuntikaverit. Saccekin oli minulle juuri oikea ratsu, sillä kun sille sääti sopivan (tosi reippaalta tuntuvan) laukan, piti se saman rytmin tasaisesti koko radan ajan. Maiju kutsuikin Saccea oikeaksi rytmikoneeksi, ja sitä se kyllä olikin. Seuraavaksi jatketaan sitten kolmeen laskemista laukanvaihtoteeman parissa, ja kuulemma mahdollisuuksien mukaan näillä samoilla hevosillakin.
tiistai 29. lokakuuta 2013
Kohti laukanvaihtoja
26.10.2013 Primus Talli
Pirita - r. Sacce
Olipa ihanaa päästä Piritan tunnille! Koko syksy on ollut lauantaituntien osalta juuri niin rikkonainen kuin osasin odottaakin. Harmittaa, että lähinnä koiraharrastus nielaisee viikonlopuista lähes puolet, jolloin työskentely Piritan opetuksessa jää väkisinkin kovin rikkonaiseksi. Onneksi olen löytänyt itselleni taitavan tuuraajan, joten ryhmä ei toivottavasti poissaoloistani kovasti häiriinny.
Nyt ehdin onneksi tunnille itse, ja tiesinkin jo odottaa laukanvaihtoharjoituksia. Odotin innolla myös Borasia, mutta se olikin tehnyt jo päivän työt muiden ratsastajien kanssa. Minulle oli merkitty aatelinen Sacce, jolla olin aiemmin mennyt vain kolme hajanaista tuntia. Edellisestä kerrasta oli vierähtänyt puolitoista vuotta. Tiesin kuitenkin, että laukanvaihtoharjoituksiin se on takuulla yksi oivimmista peleistä mitä Primukselta löytyy.
Sacce oli hyvin verytelty, sillä se oli edellisellä estetunnilla. Me aloitimme veryttelyn käynnissä kolmikaarisella kiemurauralla, jossa tavoiteltiin taas oikeaa tietä, tahtia ja taivutusta asetuksineen. Suoristus kaarien välillä kuului myös olennaisesti tehtävään. Olin mielestäni laittanut jo valmiiksi aika pitkät jalustimet, muta Pirita komensi minut pidentämään niitä entisestään. Ja totta tosiaan, polveni tulivat melkein satulan toppausten yli. Pidempi jalustin toimi Sacen kanssa ihan hyvin, liekö suotta koitin vähän varoa säätäessäni hihnoja saadakseni jalan varmasti taas kiinni kylkeen.
Ravissa jatkettiin samaa uraa. Oli taas vaikea arvioida hevoselle luonostaan sopiva tempo. Piritan ei tarvinnut sentään kuin kerran sanoa, että Sacce on alitempoinen. Sacce liirasi helposti takapäätä oikealle, ja käännökset vasempaan olivat vaikeampia. Se oli kuitenkin jo sen verran lämmin, että muutaman tunnustelukiemuran jälkeen alkoi sujua.
Pääty-ympyröillä oikeaan tehdyn alkulaukan ja lyhyen välikäynnin jäkeen keräsimme ohjat ja aloimme koota käyntiä. Koska tunnilla oli hevosia, jotka eivät vaida askeleessa, keskityimme nyt oikean tien ratsastamiseen. Laukka nostettiin käynnistä lyhyen sivun keskeltä ja heti seuraavan pitkän sivun alusta ratsastettiin koko rata leikkaa. Noston piti olla siis todella huolellinen ja hevonen hyvin hallinnassa heti ensimmäisestä askeleesta alkaen, jotta diagonaalilla ei tullut ongelmia. Laukkaa jatkettiin aivan uralle asti, missä tehtiin ravisiirtyminen. Kuviota toistettiin useita kertoja kummastakin suunnasta.
Ensimmäisellä kerralla Sacce valahti raviin liian aikaisin, mutta seuraavat lävistäjät sujuivat jo hyvin. Pirita halusi, että liioittelemme pohkeiden paikkaa jo nyt, jotta sitten vaihtaessa saisimme selvät avut hevosille. Kun siirsin ulkopohkeen selvästi taakse, alkoi Sacce hieman poikittaa. Sitä olisi pitänyt korjata ulko-ohjasta puolipidätteillä, mutta se ja asetuksen pitäminen samanaikaisesti laukan puolelle osoittaui tunnin haastavimmaksi tehtäväksi. Kerran Sacce pääsikin vaihtamaan aivan uralla, kun unohdin pidätteitä tehdessäni sen asetuksen.
Lopuksi teimme vielä muutamia pysähdyksiä ravista uralla. Sai joko keventää tai mennä harjoitusravia. Minä istuin alas, ja koitin keskittyä lantion liikkuvuuteen. Olen huomannut, että siinä on vielä paljon parantamista. Sacen ravi ei ole pahimmasta päästä, mutta aika terävää, joten vatsalihaksiakin tarvittiin. Myös niiden aktiivisessa käyttämisessä saan olla nykyistä tarkempana. Pirita ei lopulta kuitenkaan löytänyt istunnasta muuta korjattavaa, kuin sen iänikuisen käden paikan, joka oli taas hieman liian takana. Miksen nyt voi jo muistaa tätä ilman sanomista!
Ihan lopuksi ravattiin vielä ympyröillä aika pitkään. Ensin hevoset olivat kootumpia, ja vaihdeltiin kevyen ravin ja harjoitusravin välillä. Pyritiin siihen, että mikään ei muutu, vaikka ratsastaja istuu alas. Sitten päästettiin ohjaa pikku hiljaa pidemmälle edelleen vain välillä keventäen. Vaikka Sacce oli muutoin ollut oma upea itsensä, niin sen kanssa on kyllä haasteena tasaisuus edestä, etenkin ravissa.
Tämä oli taas niitä tunteja, kun koko ryhmä ratsasti keskittyneesti ja onnistui hyvin. Pirita oli tyytyväinen siihen, miltä hevoset näyttivät ja miten olimme työskennelleet. Maltan tuskin odottaa seuraavaa lauantaita, jolloin pääsemme itse vaihtoharjoituksiin!
Pirita - r. Sacce
Olipa ihanaa päästä Piritan tunnille! Koko syksy on ollut lauantaituntien osalta juuri niin rikkonainen kuin osasin odottaakin. Harmittaa, että lähinnä koiraharrastus nielaisee viikonlopuista lähes puolet, jolloin työskentely Piritan opetuksessa jää väkisinkin kovin rikkonaiseksi. Onneksi olen löytänyt itselleni taitavan tuuraajan, joten ryhmä ei toivottavasti poissaoloistani kovasti häiriinny.
Nyt ehdin onneksi tunnille itse, ja tiesinkin jo odottaa laukanvaihtoharjoituksia. Odotin innolla myös Borasia, mutta se olikin tehnyt jo päivän työt muiden ratsastajien kanssa. Minulle oli merkitty aatelinen Sacce, jolla olin aiemmin mennyt vain kolme hajanaista tuntia. Edellisestä kerrasta oli vierähtänyt puolitoista vuotta. Tiesin kuitenkin, että laukanvaihtoharjoituksiin se on takuulla yksi oivimmista peleistä mitä Primukselta löytyy.
Sacce oli hyvin verytelty, sillä se oli edellisellä estetunnilla. Me aloitimme veryttelyn käynnissä kolmikaarisella kiemurauralla, jossa tavoiteltiin taas oikeaa tietä, tahtia ja taivutusta asetuksineen. Suoristus kaarien välillä kuului myös olennaisesti tehtävään. Olin mielestäni laittanut jo valmiiksi aika pitkät jalustimet, muta Pirita komensi minut pidentämään niitä entisestään. Ja totta tosiaan, polveni tulivat melkein satulan toppausten yli. Pidempi jalustin toimi Sacen kanssa ihan hyvin, liekö suotta koitin vähän varoa säätäessäni hihnoja saadakseni jalan varmasti taas kiinni kylkeen.
Ravissa jatkettiin samaa uraa. Oli taas vaikea arvioida hevoselle luonostaan sopiva tempo. Piritan ei tarvinnut sentään kuin kerran sanoa, että Sacce on alitempoinen. Sacce liirasi helposti takapäätä oikealle, ja käännökset vasempaan olivat vaikeampia. Se oli kuitenkin jo sen verran lämmin, että muutaman tunnustelukiemuran jälkeen alkoi sujua.
Pääty-ympyröillä oikeaan tehdyn alkulaukan ja lyhyen välikäynnin jäkeen keräsimme ohjat ja aloimme koota käyntiä. Koska tunnilla oli hevosia, jotka eivät vaida askeleessa, keskityimme nyt oikean tien ratsastamiseen. Laukka nostettiin käynnistä lyhyen sivun keskeltä ja heti seuraavan pitkän sivun alusta ratsastettiin koko rata leikkaa. Noston piti olla siis todella huolellinen ja hevonen hyvin hallinnassa heti ensimmäisestä askeleesta alkaen, jotta diagonaalilla ei tullut ongelmia. Laukkaa jatkettiin aivan uralle asti, missä tehtiin ravisiirtyminen. Kuviota toistettiin useita kertoja kummastakin suunnasta.
Ensimmäisellä kerralla Sacce valahti raviin liian aikaisin, mutta seuraavat lävistäjät sujuivat jo hyvin. Pirita halusi, että liioittelemme pohkeiden paikkaa jo nyt, jotta sitten vaihtaessa saisimme selvät avut hevosille. Kun siirsin ulkopohkeen selvästi taakse, alkoi Sacce hieman poikittaa. Sitä olisi pitänyt korjata ulko-ohjasta puolipidätteillä, mutta se ja asetuksen pitäminen samanaikaisesti laukan puolelle osoittaui tunnin haastavimmaksi tehtäväksi. Kerran Sacce pääsikin vaihtamaan aivan uralla, kun unohdin pidätteitä tehdessäni sen asetuksen.
Lopuksi teimme vielä muutamia pysähdyksiä ravista uralla. Sai joko keventää tai mennä harjoitusravia. Minä istuin alas, ja koitin keskittyä lantion liikkuvuuteen. Olen huomannut, että siinä on vielä paljon parantamista. Sacen ravi ei ole pahimmasta päästä, mutta aika terävää, joten vatsalihaksiakin tarvittiin. Myös niiden aktiivisessa käyttämisessä saan olla nykyistä tarkempana. Pirita ei lopulta kuitenkaan löytänyt istunnasta muuta korjattavaa, kuin sen iänikuisen käden paikan, joka oli taas hieman liian takana. Miksen nyt voi jo muistaa tätä ilman sanomista!
Ihan lopuksi ravattiin vielä ympyröillä aika pitkään. Ensin hevoset olivat kootumpia, ja vaihdeltiin kevyen ravin ja harjoitusravin välillä. Pyritiin siihen, että mikään ei muutu, vaikka ratsastaja istuu alas. Sitten päästettiin ohjaa pikku hiljaa pidemmälle edelleen vain välillä keventäen. Vaikka Sacce oli muutoin ollut oma upea itsensä, niin sen kanssa on kyllä haasteena tasaisuus edestä, etenkin ravissa.
Tämä oli taas niitä tunteja, kun koko ryhmä ratsasti keskittyneesti ja onnistui hyvin. Pirita oli tyytyväinen siihen, miltä hevoset näyttivät ja miten olimme työskennelleet. Maltan tuskin odottaa seuraavaa lauantaita, jolloin pääsemme itse vaihtoharjoituksiin!
keskiviikko 16. toukokuuta 2012
Ruokahalu kasvaa syödessä
15.5.2012 Primus Talli
Johanna - r. Sacce
Ruokahalu kasvaa syödessä, niinpä en voi olla aivan täysin tyytyväinen tähän Sacella ratsastamaani tuntiin.
Kaiken kaikkiaan kävi kyllä syntymäpäiväni kunniaksi aikamoinen tuuri. Olin siis varannut rästin Maijun klo 19 tunnille, mutta tallille päästyäni nimeäni ei löytynyt listasta lainkaan. Kysyvä ei tieltä eksy, joten ei kun Maijun puheille. Hänen tuntinsa oli täynnä, mutta viereiseltä uralta löytyi juuri sopivasti yksi paikka Johannan ryhmästä. Hetken Maiju tavasi hevoslistaa, josta sitten löysi minulle ratsuksi Sacen. Paljon paremmin ei olisi siis voinut hevosvalinnassa käydä...
Veryttely tehtiin aika itsenäisesti suurilla ympyröillä ja suoralla uralla, ensin hetki käynnissä ja sitten ravissa. Johanna valmennusmaiseen tyyliinsä kertoi kerralla koko ryhmälle pohkeiden käytöstä: jos hevonen menee liian hitaasti, käytetään nopeaa terävää pohjetta, jos taas halutaan pidentää askelta, pitää avun olla pidempi ja pehmeämpi. Sacen kanssa käytin molempia ratsastaakseni sitä kunnon tuntumalle ja toisaalta estääkseni sitä vetämästä ohjaa vastaan. Tällä hevosella tasapainon löytäminen näiden kahden tilan välissä on kyllä aika haastavaa!
Laukassa Johanna osasi hyvin syventää istuntaani vanhalla tutulla ajatuksella häntäluun päällä istumisesta. Sacen laukka jää helposti lyhyeksi ja suuntautuu ylös, mutta liikettä paremmin myötäämällä saa laukastakin helpommin sujuvaa.
Tunnin päätehtävänä oli voltti ja pohkeenväistö käynnissä. Käänsimme vasemmassa kierroksessa pituushalkaisijalle, josta heti voltti oikealle. Keskihalkaisijaa jatkoimme sitten pohkeenväistöä vasemalle niin, että etupää pysyi keskihalkaisijalla. Voltin ajatuksena oli saada avut kohdilleen väistöä varten, väistössä kun on huomattavasti hankalampaa säilyttää linjaa ilman seinän tukea. Sitten suunnan muutos ja sama oikeassa kierroksessa.
Oikealle Sacce teki hyvin, joskin poikitus oli alkuun hieman liian lievä. Vasemmalle käytin liian voimakkaita apuja, poikitus kasvoi liian suureksi ja askeleista tuli horjuvia. Kun maltoin olla koko ajan säätämättä ja hieman päästää oikealta kunnollisen asetuksen saamiseksi, tuli väistöstäkin "perfect".
Aivan lopuksi ehdimme vielä hetken ravata ensin keventäen ja sitten alas istuen. Koska alkulaukka oli tehty oikeaan, tulimme nyt ravissa voltin vasemmalle, josta nostimme vasemman laukan keskihalkaisijalla. Sacce teki tämän moitteetta.
Se, mistä kritisoin itsenäni on tosiasia, etten saanut Sacen suuhun nyt yhtä vakaata tuntuma kuin reilu viikko sitten Piritan opastamana. Hevonen ei jännittynyt tai hidastellut tai juossut, mutta kieli livahti suusta pari kertaa, mikä indikoi tyytymättömyyttä - ei hyvä. Lisäksi sitä tuntui vaivaavan kesäillan itikat, ja se ravisteli heti ötököiden ilmestyessä näköpiiriini voimakkaasti kaulaansa.
Olisin varmasti pystynyt parempaan, jos en olisi alkanut urheilemaan liian pitkillä jalustimilla. Käynnissä homma vielä toimi, mutta ravissa ja laukassa pohje irtosi kyljestä liian helposti. Vasta lopun laukkaan lyhensin jalustimia, ja ehkä siksi tuo nostotehtävä sujuikin ongelmitta. Sacce on kyllä edelleen upea hevonen, ja mielelläni jatkaisin työskentelyä myös sen kanssa. Ei kai auta kuin varata lisää tunteja ja toivoa hevosvalinnoilta parasta!
Johanna - r. Sacce
Ruokahalu kasvaa syödessä, niinpä en voi olla aivan täysin tyytyväinen tähän Sacella ratsastamaani tuntiin.
Kaiken kaikkiaan kävi kyllä syntymäpäiväni kunniaksi aikamoinen tuuri. Olin siis varannut rästin Maijun klo 19 tunnille, mutta tallille päästyäni nimeäni ei löytynyt listasta lainkaan. Kysyvä ei tieltä eksy, joten ei kun Maijun puheille. Hänen tuntinsa oli täynnä, mutta viereiseltä uralta löytyi juuri sopivasti yksi paikka Johannan ryhmästä. Hetken Maiju tavasi hevoslistaa, josta sitten löysi minulle ratsuksi Sacen. Paljon paremmin ei olisi siis voinut hevosvalinnassa käydä...
Veryttely tehtiin aika itsenäisesti suurilla ympyröillä ja suoralla uralla, ensin hetki käynnissä ja sitten ravissa. Johanna valmennusmaiseen tyyliinsä kertoi kerralla koko ryhmälle pohkeiden käytöstä: jos hevonen menee liian hitaasti, käytetään nopeaa terävää pohjetta, jos taas halutaan pidentää askelta, pitää avun olla pidempi ja pehmeämpi. Sacen kanssa käytin molempia ratsastaakseni sitä kunnon tuntumalle ja toisaalta estääkseni sitä vetämästä ohjaa vastaan. Tällä hevosella tasapainon löytäminen näiden kahden tilan välissä on kyllä aika haastavaa!
Laukassa Johanna osasi hyvin syventää istuntaani vanhalla tutulla ajatuksella häntäluun päällä istumisesta. Sacen laukka jää helposti lyhyeksi ja suuntautuu ylös, mutta liikettä paremmin myötäämällä saa laukastakin helpommin sujuvaa.
Tunnin päätehtävänä oli voltti ja pohkeenväistö käynnissä. Käänsimme vasemmassa kierroksessa pituushalkaisijalle, josta heti voltti oikealle. Keskihalkaisijaa jatkoimme sitten pohkeenväistöä vasemalle niin, että etupää pysyi keskihalkaisijalla. Voltin ajatuksena oli saada avut kohdilleen väistöä varten, väistössä kun on huomattavasti hankalampaa säilyttää linjaa ilman seinän tukea. Sitten suunnan muutos ja sama oikeassa kierroksessa.
Oikealle Sacce teki hyvin, joskin poikitus oli alkuun hieman liian lievä. Vasemmalle käytin liian voimakkaita apuja, poikitus kasvoi liian suureksi ja askeleista tuli horjuvia. Kun maltoin olla koko ajan säätämättä ja hieman päästää oikealta kunnollisen asetuksen saamiseksi, tuli väistöstäkin "perfect".
Aivan lopuksi ehdimme vielä hetken ravata ensin keventäen ja sitten alas istuen. Koska alkulaukka oli tehty oikeaan, tulimme nyt ravissa voltin vasemmalle, josta nostimme vasemman laukan keskihalkaisijalla. Sacce teki tämän moitteetta.
Se, mistä kritisoin itsenäni on tosiasia, etten saanut Sacen suuhun nyt yhtä vakaata tuntuma kuin reilu viikko sitten Piritan opastamana. Hevonen ei jännittynyt tai hidastellut tai juossut, mutta kieli livahti suusta pari kertaa, mikä indikoi tyytymättömyyttä - ei hyvä. Lisäksi sitä tuntui vaivaavan kesäillan itikat, ja se ravisteli heti ötököiden ilmestyessä näköpiiriini voimakkaasti kaulaansa.
Olisin varmasti pystynyt parempaan, jos en olisi alkanut urheilemaan liian pitkillä jalustimilla. Käynnissä homma vielä toimi, mutta ravissa ja laukassa pohje irtosi kyljestä liian helposti. Vasta lopun laukkaan lyhensin jalustimia, ja ehkä siksi tuo nostotehtävä sujuikin ongelmitta. Sacce on kyllä edelleen upea hevonen, ja mielelläni jatkaisin työskentelyä myös sen kanssa. Ei kai auta kuin varata lisää tunteja ja toivoa hevosvalinnoilta parasta!
tiistai 8. toukokuuta 2012
Vau.
4.5.2011 Primus Talli
Pirita - r. Sacce
Hevoslista aiheutti ensin pienen pettymyksen, kun Lulu olikin vaihtunut Sacceen. Olin mennyt ennen tätä ruunalla vain kerran, viime syksynä, eikä siitä näennäisestä onnistumisesta huolimatta ollut jäänyt mitenkään kovin ruusuista kuvaa. Tiesin Sacen varsinaiseksi moniosaajaksi, sillä Maiju on talven aikana tehnyt sen kanssa ratsastuksenopettajatutkinnon näyttökokeet sekä koulu- että esteratsastuksessa.
Sacce oli karsinassa hieman hapan, mutta ei mitenkään erityisen pahatuulinen. Siitä vaan jotenkin huokui sellainen pieni ylemmyydentunto; Sacce on nyt silmin nähden kovassa kunnossa, kiinteä ja kiiltäväturkkinen. Selkään nousin avoimin mielin ja päätin katsoa, mitä tunti tuo tullessaan.
Menimme jälleen maneesissa, jotta Piritan ääni ei meitä paimentaessa vallan katoaisi. Ratsukoita ei ollut kuin neljä, joten tilaa oli rauhallisessa perjantai-illassa ruhtinaallisesti. Alkuveryttelyksi teimme taas käynnissä ympyröitä ja voltteja. Itselleni on tullut tavaksi myös tarkistaa heti alkutunnista, että pääsenkö uran sisäpuolella suoraan - hyvä keino ainakin yrittää peilien avulla saada sekä sisä- että ulkoavut läpi. Sacen kanssa koitin hakea myös hieman pidempää ja letkeämpää askelta, koska se tuntui rullaavan kaulansa automaattisesti aikamoiselle mutkalle. Myöhemmin Pirita sanoikin, että se on Sacen ongelma: ruuna nousee helposti tyhjäksi edestä ja laskee selän alas, jolloin se jännittyy.
Pirita varoitteli etukäteen, että Sacce saattaa lähteä vähän kipittämään, mutta onneksi tähän ongelmaan en pahemmin törmännyt. Alkuravi ja -laukka menivät kutakuinkin moitteetta. Etenkin laukkaa uskalsin pyytää riittävästi eteen, jolloin tuntuma suuhun parani ja muoto hieman venyi. Niin laukkaa kuin raviakin teimme pääty-ympyröiden lisäksi koko maneesissa, ja tavoitteena oli taas säilyttää sama tahti ja muoto kaarevalta uralta suoralle siirryttäessä. Hevoset eivät saaneet hidastaa eikä muoto toisaalta valua pitkäksi. Jos ympyrällä oli saanut avut läpi, ei suoraan ratsastamisenkaan pitäisi olla vaikeaa.
Lyhyen käyntipätkän jälkeen Pirita rajasi maneesista meille kouluaidoilla käyttöön noin kaksi kolmasosaa. Aloitimme käynnissä keskihalkaisijalla ratsastamalla vain suoraan. Ennen lyhyttä sivua teimme huolelliset valmistelut ennen kulmaa. Joka toinen kerta käännyimme oikealle ja toinen vasemmalle, ja pitkällä sivulle teimme sulkutaivutusta. Sacce oli varsin vaivattoman tuntuinen oikeaan kierrokseen. Vasempaan se on kuulemma hankalampi, ja sen huomasi kyllä satulaankin: Sacce koitti punkea uralta sisään vasten sisäpohjetta. Pamautin muutaman kerran suht napakasti, minkä jälkeen onnistuimme kelvollisesti.
Parin kumpaankin suuntaan tehdyn käyntitaivutuksen jälkeen siirryimme raviin, ja jatkoimme samaa tehtävää. Sain Sacen pysymään aika nätisti paketissa, kun muistin tehdä säännöllisiä puolipidätteitä ja samanaikaisesti pitää pohkeen lähellä. Näin muoto pysyi rehellisenä, ja tuntuma suuhun tasaisena. Ilmeisesti selkäkin työskenteli, sillä oikeaan kierrokseen tunsin itseni taas hetkellisesti ihan oikeaksi ratsastajaksi. Piritakin kysyi, että miltä se tuntuu, kun se näyttää niin helpolta! Helppoahan se olikin. Ei tarvinnut nostaa ulkopohketta nälkäkuoppaan tai vetää väkisin sisäkättä sään väärälle puolelle. Sacce mennä humputteli ravin tahdin muuttumatta niin suoralla kuin taivutuksessakin. Upea tunne!
Vasempaan sainkin sitten tehdä hieman enemmän töitä. Koska se oli selvästi paljon vaikeampi suunta, Pirita antoi meille luvan tehdä tarvittaessa voltti pitkän sivun alkuun. Pari kertaa näin menettelinkin, mutta sitten sain juonesta kiinni ja avut oikein jo kahta edellistä kulmaa hyväksikäyttäen. Oma asentoni ei varmastikaan ollut silmiä hivelevä, mutta peilistä katsoen taivutus oli lopulta ihan kelvollinen.
Laukka onnistui meiltä nyt todella hyvin - ainakin minun mielestäni! Sacce kääntyi keskihalkaisijalle ja laukkasi suoraan ja kääntyi helposti sinne minne piti. Ilmeisesti jumppa vasempaan oli auttanut, sillä etenkin siihen suuntaan saimme aikaiseksi kaksi kunnon kulmaa, sekä keskihalkaisijalta lyhyelle sivulle että lyhyeltä sivulta pitkälle sivulle. Oikeaan meinasin vähän pyöristää liikaa, mutta Piritan huomautettua asiasta onnistuin korjaamaan tien. Erityisen tyytyväinen olin siirtymisiin, sillä nostimme laukan keskihalkaisijan keskeltä Piritan pyytämään suuntaan, ja samalla kohdalla siirryimme myös laukasta takaisin raviin. Sacen ravi ei ole maailman helpointa istua, mutta hitaampaan askellajiin siirryttäessä sain muodon säilymään ja ravin laadukkaaksi heti ensimmäisestä askeleesta alkaen. Isoin ansio meni varmaankin kyllä Piritalle, kun hän osasi oikea-aikaisesti kieltää minua vetämästä ohjista...
Aivan lopuksi ratsastimme vielä hevosia pyöreälle kaulalle ja hitaampaan tempoon. Sacenkin kanssa tämä osoittautui oikeastaan tunnin haastavimmaksi harjoitukseksi, koska siinä vaiheessa alkoi jo vähän tehdä mieli juosta. Tein taas paljon kiemuroita ja vaihtelin suuntia, jolloin hevonenkin joutui kuuntelemaan ratsastajaa.
Piritan palaute tunnista lämmitti mieltä: "Siis sehän meni tosi hyvin!"
Viikonloppu alkoi siis oikein hyvissä tunnelmissa. On kerta kaikkiaan hienoa, että tavallisille tuntiratsastajille tarjotaan käyttöön myös näin hienoja hevosia. Vau. Ja vaikka tähän asti olen säilyttänyt ulkoisen tyyneyden syksyn tuntimuutoksista huolimatta, niin alan luultavasti itkemään, mikäli en pääse Piritan tunnille. Tämä tunti oli taas loistoesimerkki siitä, mistä olen valmis maksamaan Primuksen verrattain korkean hinnan. Kiitos!
torstai 18. elokuuta 2011
Aatelisessa kyydissä
17.8.2011 Primus Talli
Pirita - r. Sacce
Näin syksyisin koiratapahtumat haittaavat ratsastusharrastusta, ja olin joutunut myymään syyskauden ensimmäisen tuntini. Sain onneksi ostettua korvaavan tunnin tuntipörssistä. Ratsukseni oli merkitty kovin aatelisen kuuloinen Sacce, jolla en ollut koskaan aiemmin mennyt. Tätäkin hevosta olin kuitenkin ihastellut, sillä se vaikuttaa todelliselta moniosaajalta.
Kahden kuukauden ratsastustauko pisti vähän jännittämään. Sacce oli karsinassa vähän sitä mieltä, että olisi parempi jos häipyisin. Sain sen kuitenki ongelmitta kuntoon, ja jännityskin hävisi kun pääsin aurinkoisella kentällä pitkästä aikaa hevosen selkään.
Onnekseni tunnilla mentiin hyvin perusratsastusta. Aloitimme käynnissä tekemällä pitkille sivuille loivat kiemuraurat, joilla käytiin noin viisi metriä uran sisäpuolella. Hevonen piti suoristaa mennen tullen, ja sekä kulmissa että kaaren keskellä ratsastaa huolellisesti asettaen ja sisäpohkeen ympäri taivuttaen. Sain Piritalta hyviä neuvoja Sacen ratsastamiseen, sillä ruuna lyheni kovin helposti ja tuli edestä tyhjäksi. Tavoitteekseni tulikin ratsastaa se niin pyöreälle kaulalle eteen alas kuin mahdollista, eikä tahti saanut kiihtyä vaan askelten piti olla rauhallisia ja pitkiä. Suunnanmuutokset tehtiin täyskaarroilla.
Kevyttä ravia mentiin suurella keskiympyrällä. Siinä Pirita katsoi, että jokainen sai hevosensa asettumaan ja nimenomaan eteen alas. Sama fiilis koitettiin saada myös laukassa. Sacce tuntui aika mukavalta, ei liian kevyeltä. Sitä sai ratsastaa yllättävän paljon kuitenkin eteenpäin, etenkin laukassa, jotta liike ei olisi suuntautunut vai ylös. Piritakin sanoi muutaman kerran, että meidän aloituksemme oli hyvä.
Käyntipätkän jälkeen jatkettiin kevyttä ravia koko uralla siten, että jokaiseen kulmaan tehtiin voltti. Pirita kehui volttia yhdeksi parhaimmista ratsastusradan teistä ja tehtävistä. Kouluradalla ensimmäisenä kuulemma tuomari katsoo, säilyykö sama tempo koko voltin läpi. Sitten vasta tulevat muut seikat, kuten voltin koko ja pyöreys sekä hevosen asetus ja taivutus. Tähän mekin keskityimme. Sisäpohjetta ajateltiin kuin tolppana, jonka ympäri hevonen kierretään. Ohjastuntuma sai Sacella olla aika kevyt, sillä voltti sujui kuin itsestään, kun ratsastaja vaan muisti sisäpohkeen taivutuksessa ja ulkopohkeen tempon ylläpitämisessä.
Toiseen suuntaan tai valita, meneekö harjoitusravia vai kevyttäravia. Pirita korosti, että se istuuko alas vai keventääkö ei määrittele hyvää ratsastajaa, vaan jokaisen piti itse harkita, miten sai oman hevosensa menemään rennoimmin. Minä aloitin kevyessä ravissa, mutta aika pian Pirita komensi istumaan alas. Ja aivan totta, siinähän sitä tunsi hienosti, miten Sacen askel alkoi joustaa ja siihen tulla kunnon ponnua.
Lopuksi vielä laukattiin oikeaan keskiympyrällä. Sacen kanssa viiletettiin oikein kunnolla, jotta sain sen askeleeseen pituutta ja muodon pysymään rentona edessä alhaalla. Laukan jälkeen jatkettiin vielä hetki kevyttä ravia samalla ympyrällä ja pyrittiin hidastamaan hevosia istunnalla. Suuntaa vaihdettiin ympyrä leikkaa -tiellä, jossa päästiin testaamaan, olivatko tunnin aikana tehdyt voltit tuoneet tulosta.
Sacce oli varsin mukava tuttavuus. Sen selässä pystyi aika pitkälti keskittymään omaan tekemiseen, koska ruuna liikkui suht vaivattomasti sinne minne pitkin. Liekö sitten sen ansiota, mutta tunnin päätteeksi sain kehuja käsieni asennosta; ne olivat kuulemma olleet lopulta aika hyvin! Ihmeiden aika ei ole ohitse...
Pirita - r. Sacce
Näin syksyisin koiratapahtumat haittaavat ratsastusharrastusta, ja olin joutunut myymään syyskauden ensimmäisen tuntini. Sain onneksi ostettua korvaavan tunnin tuntipörssistä. Ratsukseni oli merkitty kovin aatelisen kuuloinen Sacce, jolla en ollut koskaan aiemmin mennyt. Tätäkin hevosta olin kuitenkin ihastellut, sillä se vaikuttaa todelliselta moniosaajalta.
Kahden kuukauden ratsastustauko pisti vähän jännittämään. Sacce oli karsinassa vähän sitä mieltä, että olisi parempi jos häipyisin. Sain sen kuitenki ongelmitta kuntoon, ja jännityskin hävisi kun pääsin aurinkoisella kentällä pitkästä aikaa hevosen selkään.
Onnekseni tunnilla mentiin hyvin perusratsastusta. Aloitimme käynnissä tekemällä pitkille sivuille loivat kiemuraurat, joilla käytiin noin viisi metriä uran sisäpuolella. Hevonen piti suoristaa mennen tullen, ja sekä kulmissa että kaaren keskellä ratsastaa huolellisesti asettaen ja sisäpohkeen ympäri taivuttaen. Sain Piritalta hyviä neuvoja Sacen ratsastamiseen, sillä ruuna lyheni kovin helposti ja tuli edestä tyhjäksi. Tavoitteekseni tulikin ratsastaa se niin pyöreälle kaulalle eteen alas kuin mahdollista, eikä tahti saanut kiihtyä vaan askelten piti olla rauhallisia ja pitkiä. Suunnanmuutokset tehtiin täyskaarroilla.
Kevyttä ravia mentiin suurella keskiympyrällä. Siinä Pirita katsoi, että jokainen sai hevosensa asettumaan ja nimenomaan eteen alas. Sama fiilis koitettiin saada myös laukassa. Sacce tuntui aika mukavalta, ei liian kevyeltä. Sitä sai ratsastaa yllättävän paljon kuitenkin eteenpäin, etenkin laukassa, jotta liike ei olisi suuntautunut vai ylös. Piritakin sanoi muutaman kerran, että meidän aloituksemme oli hyvä.
Käyntipätkän jälkeen jatkettiin kevyttä ravia koko uralla siten, että jokaiseen kulmaan tehtiin voltti. Pirita kehui volttia yhdeksi parhaimmista ratsastusradan teistä ja tehtävistä. Kouluradalla ensimmäisenä kuulemma tuomari katsoo, säilyykö sama tempo koko voltin läpi. Sitten vasta tulevat muut seikat, kuten voltin koko ja pyöreys sekä hevosen asetus ja taivutus. Tähän mekin keskityimme. Sisäpohjetta ajateltiin kuin tolppana, jonka ympäri hevonen kierretään. Ohjastuntuma sai Sacella olla aika kevyt, sillä voltti sujui kuin itsestään, kun ratsastaja vaan muisti sisäpohkeen taivutuksessa ja ulkopohkeen tempon ylläpitämisessä.
Toiseen suuntaan tai valita, meneekö harjoitusravia vai kevyttäravia. Pirita korosti, että se istuuko alas vai keventääkö ei määrittele hyvää ratsastajaa, vaan jokaisen piti itse harkita, miten sai oman hevosensa menemään rennoimmin. Minä aloitin kevyessä ravissa, mutta aika pian Pirita komensi istumaan alas. Ja aivan totta, siinähän sitä tunsi hienosti, miten Sacen askel alkoi joustaa ja siihen tulla kunnon ponnua.
Lopuksi vielä laukattiin oikeaan keskiympyrällä. Sacen kanssa viiletettiin oikein kunnolla, jotta sain sen askeleeseen pituutta ja muodon pysymään rentona edessä alhaalla. Laukan jälkeen jatkettiin vielä hetki kevyttä ravia samalla ympyrällä ja pyrittiin hidastamaan hevosia istunnalla. Suuntaa vaihdettiin ympyrä leikkaa -tiellä, jossa päästiin testaamaan, olivatko tunnin aikana tehdyt voltit tuoneet tulosta.
Sacce oli varsin mukava tuttavuus. Sen selässä pystyi aika pitkälti keskittymään omaan tekemiseen, koska ruuna liikkui suht vaivattomasti sinne minne pitkin. Liekö sitten sen ansiota, mutta tunnin päätteeksi sain kehuja käsieni asennosta; ne olivat kuulemma olleet lopulta aika hyvin! Ihmeiden aika ei ole ohitse...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)