keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Mikä makea Mimmi!

13.9.2017 - Maiju - t. Mimmi

Loppukesästä minulla oli koko ajan Mimmin kanssa sellainen tunne, että en jotenkin saa siitä mitään irti, vaikka Maijun mielestä ihan hyvin meneekin. Taipaleemme on kuitenkin ollut nousujohteinen, ja pari tuntia sitten ravityöskentelyssä jotain loksahti kohdalleen. Sen jälkeen tuntui, että ei tarvinnutkaan aloittaa enää ihan alusta seuraavalla kerralla. Radan ratsastuksen jälkeen otimme käyttöön Kyra Kyrklundin klinikan opit, ja niiden seurauksena kuului lisää loksahduksia.

Maiju antoi kaikille ratsun kaulan ympärille paalinarulenkit, ja lenkistä otettiin kiinni sisäkädellä. Teemana oli siis vakaa sisäohjan tuki, ei siis jatkuvaa vetoa tai löysää, vaan tasainen tuntuma. Meillehän tämä oli avain onneen, koska etenkin vasempaan kierrokseen Mimmin sisäohja on aivan tyhjä.

Aloitimme kuitenkin oikeasta kierroksesta suurella keskiympyrällä. Haimme hevosia ensin sellaiseen lopputunnin eteen alas -muotoon, joka Maijun mukaan on monen ratsastajan mielestä oikein mukava olotila, kun hevoset ovat niin kevyitä. Sisäohja pidettiin siis paalinarulenkin avulla koko ajan vakaalla tuntumalla ja hevonen hieman asettuneena, mutta ulko-ohjalla sitten pystyi pelaamaan vähän, erityisesti myötäämään. Mimmille tämä oli helppoa, ja sain sen raviinkin vähän ehemmän puhtia kuin radalla

Sitten siirryttiin koko uralle ja tehtiin laukannostoja ovipäädyssä. Maiju katsoi jokaisen erikseen ja sanoi ääneen, milloin sisätakajalka on maassa. Silloin piti nostaa laukka. Mimmi teki oikeaan ihan kohtuullisesti, vaikka nostot olisivat voineet olla vähän terävämpiä. Laukkaa sinällään ei jatkettu kuin pitkälle sivulle, keskityttiin vain oikea-aikaisiin nostoihin.

Suunnanvaihdoksen jälkeen tehtiin sama työskentely vasempaan kierrokseen. Vasempihan on tällaisessa(kin) tehtävässä se Mimmin haastavampi suunta, koska siihen sisäohjaan on tosi vaikea saada minkäänlaista tuntumaa. Mimmi kyllä parani koko ajan, mutta ne nostot olivat edelleen vähän löysät. Lopulta paloi pinna, ja ajattelin ottaa laukkaa vähän pidemmän pätkän, jotta tamma joutuisi edes laukkaamaan kunnolla. Mimmi oli ensin vähän eri mieltä, joten komensin sitä enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin - ja kappas, sillähän on ihan kolmitahtinen laukka! Puikkelehdittiin siellä muiden ratsujen seassa ja varmasti aiheutettiin hetki hämmennystä, mutta olipahan sen arvoista!

Kun tämän jälkeen tehtiin vielä ravissa keskihalkaisijalta väistöjä kohti uraa, niin olipa Mimmilläkin helppoa. Saimme etenkin vasemmalle hyvät ja rennot väistöt, oikealle oli ehkä hieman haastavampaa.

Mimmi oli ihan tosi makean tuntuinen, en olisi millään malttanut lopettaa! Tosin vielä jäi tavoiteltavaa jatkoonkin. Onnistunut laukkapätkä oli tosi lyhyt, mutta nyt tiedän miltä se voi tuntua. Kokonaisuudessaan hyvästä tunnista huolimatta peili paljasti vielä aivan lopussakin totuuden: kuolain ei edelleenkään ollut tasaisesti suussa, vaan pilkisti huomattavasti enemmän oikealta. Ehkä kuitenkin ensimmäistä kertaa koin Mimmin kanssa nyt sellaisen fiiliksen, että saatiin oikeasti jotain aikaan!

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Radan ratsastus

6.9.2017 - Maiju - t. Mimmi

Kaksi kertaa harjoittelua ja kolmas kerta toden sanoo: tällä tunnilla ratsastimme helppo B:3 -radan Maijun arvostelemana. Aluksi saimme verrytellä aika itsenäisesti, kun Maiju rakensi koulurataa maneesiin. Minä tein ensin muutaman käyntivoltin ja sitten voltteja ravissa, sekä pieniä pätkiä edellisellä tunnilla hyvään lopputulokseen johtaneita avotaivutuksia. Mimmi tuntui rennolta, mutta jotenkin todella hitaalta jalalle. Etenkin siinä vaiheessa, kun tein muutamat laukannostot, olisi pitänyt ymmärtää herättää tamma, mutta ajattelin näin käyvän vähän kuin itsestään kouluradalle yksin siirryttäessä. Kaikenkaikkiaan itsenäinen veryttely on minulle todella vaikea, osaaminen katoaa lähes poikkeuksetta kuin tuhka tuuleen.

Maiju määräsi järjestyksen, ja olin viidestä toiseksi viimeinen. Yhden ratsukon ollessa radalla muut veryttelivät maneesin pienessä päädyssä sulassa sovussa. Ratsukon tullessa lopputervehdykseen, sai aina mennä radalle tekemään vapaavalintaisia kuvioita Maijun kirjoittaessa paperia valmiiksi. Mimmi tuli pienessä tilassa väännellen aika mukavaksi ravissa, mutta oli edelleen hidas. Tein muutamia siirtymisiä käynnistä raviin sekä ihan pysähdyksiä ravisiirtymisin, mutta liikkeellelähdöt olivat aina vaan tosi tahmeita. Volteille ja kaareville urille se sen sijaan taipui nätisti, eikä välittänyt muista hevosista ahtaassa tilassa mitään.

Kun pääsimme suorittavien ratsukoiden välissä radalle, tein muutamia keskilinjoja eli ratsastin päin kovin pelottavaa Maijua. Tuomaripäässä tein myös laukannostoja, mutta en varsinaisesti laukkaillut kuin pari ohjelmassa olevaa volttia. Laukat kyllä nousivat, mutta varsinainen laukka ei todellakaan ollut kovin laadukasta.

Kun oli meidän vuoromme, lähdin ihan luottavaisena radalle. Mimmi oli radalla yksinkin aivan rento, ja saatiin aika kiva raviohjelma. Nelikaarisesta kiemuraurasta Maiju antoi kiltisti jopa kasin, ja alkupuolta ohjelmasta säestivät adjektiivit "tahdikasta", "hyvä tie ja tahti" ja "pehmeää, sujuvaa".

Mutta sitten tuli laukkaohjelma, ja pakka levisi käsiin. Ei tosin siksi kuin olin luullut, vaan siksi, että Mimmi hyytyi! Olin odottanut, että se sinkoaa maatakiertävälle radalle viimeistään lävistäjällä, mutta tamma menikin aivan toiseen ääripäähän mm. rikkoen laukan kumpaankin suuntaan! Olin niin hämmästynyt, etten osannut reagoida mitenkään. Tarvitsisi selvästi enemmän ratatreeniä, jotta ymmärtäisi mitä ja miten radalla voi tehdä tällaisissa tilanteissa. Niinpä köröttelin laukkaohjelman loppuun tuskanhiki valuen. Mimmi oli vetelä ja pitkä kuin nälkävuosi, volteista tuli aivan liian suuret ja laukan tempo aivan liian hidas. Jos nyt tästä jotain positiivista haetaan, niin laukan jälkeinen ravi onnistui hyvin, koska ennakko-odotuksista huolimatta laukka ei kiihtynytkään...

Loppuohjelman nopeat siirtymiset ja käyntikuvio sujuivat taas ihan kivasti lopputervehdykseen asti, vaikka siinä valuimmekin vähän vasemmalle. Maijun pöytäkirjaan kirjoittama kannustava loppukommentti tiivistää suorituksemme hyvin: "Laukka tänään ponnetonta. Ravissa ihana tahti ja raviohjelma pehmeä. Täsmällistä ja keskittynyttä ratsastusta." Itseä jäi harmittamaan oma löysäilyini laukassa, mutta muutoin olin tyytyväinen. Sain tuotua radalle sen, mitä varmasti osasimme ja missä harjoituksissa onnistuimme, vaikka ravikin olisi ehkä saanut olla tarmokkaampaa.

Vaikka radan ratsastaminen oli kovin jännää, on myös kovin opettavasta siirtyä aina välillä epämukavuusalueelle. Kyllä näistä aina oppii, etenkin kun sain suorituksemme videolle. Kuvauksesta kiitos edeltävän tunnin Mimmin ratsastajalle Mirkulle!

Ravivolttikahdeksikko


Nelikaarinen kiemuraura



torstai 14. syyskuuta 2017

Pitkästä aikaa Akulla

3.9.2017 - Hanna - r. Aku

Kyllä oli tällä ratsastajalla leveä hymy, kun luin sunnuntaiaamuna hevoslistaa tallilla: Aku! Vaihdoin syyskuun puolivälistä yhden tunnin tähän tuntiin tietämättä ryhmästä yhtään mitään. Siinä sattui tänä sunnuntaina olemaan kaksi muutakin sijaista, mutta se tuntui oikein kivalta porukalta. Lisäksi oli jälleen kerran erittäin hyvä jonkun toisenkin opettajan tunnilla, kaikki kun painottavat vähän eri asioita. Hannahan on erityisen tarkka ratsastajien istunnasta, ja minä sainkin läpi tunnin siitä huutia - ja aivan aiheesta!

Aku palautettiin tarhasta karsinaan sopivasti ennen tuntia. Se oli nautiskellut ja hieman kurainen, mutta mikäpä sitä puunatessa. Puunasin jopa sellaisella hartaudella, että melkein tuli kiire tunnille.

Alun käynnissä ja kevyessä ravissa Aku tuntui tosi hyvälle. Päästiin rennosti liikkelle molemmat, ja ruuna liikkui reippaasti ihan itsekseen. Hanna kiinnitti heti alussa huomiota oikeaan ohjaspituuten vähän samoin, kuin sillon kesällä omalla vakitunnillani. Kevättalven demoratsastuksen jälkeen olen ratsastanut Akua puoli stopparia pidemmällä ohjalla ja avoimemmassa muodossa, mikä on ollut avain onnistumisiin, ja toimi nytkin.

Maneesiin oli rajattu pitkä koulurata, jolla ratsastimme. Suuntaa vaihdettiin sopivasti rataharjoitusta ajatellen B:3-ohjelman nelikaarisella kiemurauralla muutamaankin otteeseen. Kiemuralla Aku innostui aivan yhtäkkiä ja kiihdytteli niin, että hyvä kun kyydissä pysyin. Ilmeisesti raippani oli hipaissut kylkeä väärässä kohdassa vahingossa, ja Hanna pyysi minua jättämään sen pois. Raippaa en tunnilla kyllä missään vaiheessa olisi tarvinnutkaan, sen verran virtaa Akussa oli!

Sillä oli selvästi kivaa, mutta ratsastajaan tämä vaikutti niin, että vetäydyin selässä ihan ihmeelliseen myttyyn, josta Hanna joutui siis jatkuvasti huomauttamaan. Korjasin kuulemma aina hyvin kun hän muistutti, mutta käperryin uudestaan hetken päästä. Kyllä nolotti, kun yleensä vielä pystyin istumaan Akulla omaan tasooni nähden ihan hyvin, kiitos pidempien jalustimien, joita kannusten kanssa käytän. Lopputunnista Hanna oikein sanoi, että hevonen näyttää ihan hyvältä, älä siitä huolehdi, mutta istunta...  Kaarrossa Hanna vielä demonstroi, mitä tapahtuu, jos Aku kiskaisee ohjista yhtäkkiä. Kun istuin könöttäen eteenpäin, lensin tietenkin kaulalle Hannan kiskaistessa ohjista. Istuinluilla ryhdikkäänä vatsalihakset tiukkoina kiskaisu ei saanut minua hievahtamaankaan.

Tunnilla tehtiin aika paljon siirtymisiä ja temponvaihdoksia, mikä ehkä vielä kiihdytti Akua entisestään. Näitä tultiin niin, että muutos tapahtui aina joka toisen kirjaimen kohdalla. Siis kaksi väli koottua ravia, kaksi lisäten, tai kaksi ravia, kaksi laukkaa, tai kaksi väliä harjoituslaukkaa, kaksi lisäten. Laukkalisäyksissä loppui kyllä vähän ratsastajan kantti, koska en mitenkään ehtinyt siinä seuraavassa kahdessa välissä ottamaan virkeää Akua taas takaisin kiinni... Jostain kumman syystä puolirata leikkaa ja pitkän sivun loppuun vastalaukassa taas onnistui molempiin suuntiin kohtuu  hyvin. Oikeasta vasempaan Aku hieman jännittyi, eikä siirtyminen raviin ollut järin kaunis. Vasemmasta oikeaan oli oikeastaan tosi hyvä, mutta Aku putosi raviin pikkaisen liian nopeasti. Korjasin tämän vastalaukalla pitkällä sivulla, jossa ei ollut vaikeuksia.

Kannukset olivat raipan tavoin tällä tunnilla ihan turhat. Aku ei kuitenkaan pirteydestään huolimatta tehnyt tuona sunnuntaina kuin tämän yhden tunnin, joten sain rauhassa hoitaa sen poiskin. Pesin ja ja puunasin sitä lopulta tunnin... Olenko koskaan aiemmin sanonut, että sen kanssa on vaan niin kovin kiva puuhailla?! Tästä tunnista jäi myös paljon hampaankoloon kadotetun istunnan vuoksi. Ajattelinkin, että kunhan koiraharrastushommat vähän rauhoittuvat, niin loppusyksystä haluan ehdottomasti muutamalle Hannan tunnille oikaistavaksi - tai Eevan, nekin ovat nimittäin olleet tosi kivoja.

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Toinen treenikerta radalla

30.8.2017 - Maiju - t. Mimmi

No nyt! Jokin loksahti kohdilleen, ja Mimmi oli tällä tunnilla ihan superhieno! Laukka nyt on edelleen mitä on, mutta ravityöskentelyyn olen kyllä todella tyytyväinen.

Ratsastimme jälleen koko tunnin kentälle rajatulla pitkällä kouluradalla. Aluksi teimme käynnissä voltteja radan pisteisiin, jotta hahmottaisimme radan sekä kymmenen metrin voltin suuruuden. Maiju oli todella tarkka siitä, että voltit ovat symmetrisiä ja että ne alkavat ja päättyvät tarkasti samaan pisteeseen.

Ravasimme vain hetken, ensin ympyrällä ja sitten koko uralla huolellisesti kulmiin ratsastaen. Suunnanmuutos tehtiin nelikaarisella kiemurauralla, joten tuli sekin kerrattua. Ravipätkän jälkeen jatkoimme käyntivolteilla toiseen suuntaan. Laukka tehtiin tällä tunnilla vähän vähemmän, kerran se lävistäjä ravisiirtymisellä. Siitä ei kyllä taida tulla minulle ja Mimmille kovin mairittelevia pisteitä!

Varsinaisesti harjoittelimme B:3-radan hassua kentän keskellä tehtävää volttikahdeksikkoa. Maiju käveli meille ensin kuvion läpi, ja sitten se ratsastettiin kahteen otteeseen yksitellen. Muut saivat tehdä itsenäistä työtä. Tässä Mimmi oli aivan mahtava, sain vaan fiilistellä! Se ei välittänyt muista hevosista tai mistään ulkopuolisista häiriötekijöistä mitään, pystyin pyörittelemään sitä odotusaikana kentän päädyssä ja sivussa ihan miten vaan. Teinkin sitten melkein koko ajan ravissa avotaivutuksia aidan vieressä siten, että päädyssä vaihdon suuntaa täyskaarrolla. Taivutuksetkin tuntuivat tosi helpoilta kumpaankin suuntaan.

Jumpan tuloksena volttikahdeksikkokin onnistui molemmilla kerroilla hienosti. Mimmi ravasi tahdikkaasti, ja sain käännettyä sen helposti oikean kokoisille volteille. Sanoinkin Maijulle, että voisin lopettaa tunnin siihen, niin hyvältä Mimmi tuntui. Mutta tokihan teimme vielä vähän laukkaa toiseen suuntaan sekä aivan lopuksi ohjelmassa olevan käyntikuvion. Siinä siirrytään varsin nopeasti laukasta raviin ja ravista käyntiin, josta käyntiin vapain ohjin. Tienä on puoliympyrä, jonka jälkeen otetaan ohjat ja siirrytään taas raviin kohti lopputervehdystä. Tällä tunnilla kuvio onnistui, mutta ohjelmassa alaspäin siirtymiset on niin nopeasti (kirjaimen välein), että saapa nähdä...

No, ensi viikolla sitten suoritukset, jos ei sada kaatamalla vettä!