Epämääräistä heilumista joululaulujen tahdissa

17.12.2010 Primus Talli
Pirita - t. Mirja

Jatkoin Mirjalla viimeisellä tunnilla ennen joulua. Meitä ei ollut kuin viisi, joten maneesissa oli taas erinomaisesti tila. Pirita oli viritellyt tunnille vähän joulutunnelmaa, sillä maneesissa soi taustalla joululaujuja.

Teimme aika vapaan alkuveryttelyn kaikissa askellajeissa. Mirja oli alusta asti hankalamman tuntuinen kuin edellisellä viikolla, enkä saanut sitä vasempaan kierrokseen läpikotaisin rennoksi. Koitin ratsastaa sen ensin läpi oikealle, mutta sekin tuntui nyt vaikealta. En ehtinyt laukata kovin paljon enkä lainkaan vasempaan kierrokseen. Laukan jälkeen Mirja kuitenkin ravasi hetken hyvällä pitkällä askeleella myös vasempaan.
Aloitimme takaosan käännökset suoraan veryttelystä ilman vapaata käyntiä. Kokosimme siis hevoset välittömästi ja teimme puolikkaita käännöksiä kaikki yhtä aikaa puolen kierroksen välein vuoron perään molempiin suuntiin. Mirja teki käännökset yllättävän hyvin veryttelyn kankeuteen nähden.

Sitten Pirita sanoi, että tehdään vähän laukkaa ja otti meille ex tempore vähän haastavuutta harjoitukseen. Tarkoituksena oli tulla laukassa täyskaarto pitkän sivun päästä - siis kulmankatkaisu - ja jatkaa asetetulla hevosella uralle ja siellä pätkä vastalaukkaa ennen siirtymistä raviin. Pidätin hengitystäni ja toivoin, että aloitettaisiin edes oikeaan kierrokseen, mutta mitä vielä. Minä satuin kaiken lisäksi olemaan sopivalla kohdalla ja Pirita käski meidän tulla ensimmäisenä.

Mirjan laukka vasempaan ei toiminut lainkaan. Jouduin lyhentämään jalustimia, että sain tammaan edes jonkinlaisen kontaktin. Sitä piti ratsastaa hyvin voimakaasti istunnala ja jaloilla eteen tuntumaa vasten, että laukan sai jotenkuten rullaamaan. Koska tehtävä tultiin yksitellen, piti meidän työstää laukkaa odotellessamme itsenäisesti, ja jo siinä vaiheessa tuli tuska hiki. Kaarteessa Mirja sitten meinasi pudottaa väkisin raviin ja uralle tullessa vaihtaa. Istuntapakettini hyvyys kaikkosi taivaan tuuliin, kun koitin vaan saada laukan pysymään läpi tehtävän. Kyllä se pari kertaa sitten onnistuikin, vaikka mitään kaunista katsottavaa se ei varmasti ollut. Pirita kyllä sanoi, että tämä on Mirjan vaikeampi suunta, mutta eipä se paljon lämmittänyt, etenkin kun emme ehtineet tehdä vastaavaa kuviota oikealle lainkaan.

Oikealle laukkasimme hetken vapaasti, ja sitten vaihdoimme suuntaa koko rata leikkaalla. Pari ratsukkoa sai tehdä vaihdon, ja siitäkin syntyi pieni soppa, kun yksi ratsu lähti käsistä. Mirjan kanssa keskityimme siihen, että vaihtoa ei tulisi. Lopuksi jälleen hidastimme lönköttelyksi ja päästimme hevoset pitkälle kaulalle eteen ja alas. Siinä Mirja oli ihan hyvä, vaikka sillä nyt vauhtia olikin selvästi enemmän kuin edellisellä viikolla.

Tunnista jäi siis paljon hampaankoloon ja nimenomaan oman herpaantumisen vuoksi. Hipsulla viimeistään tajusi istunnan ja jalkojenkäytön merkityksen, ja Mirjallakin ne ovat ihan ehdottomat tamman suoraan saamiseksi. Miksi se silti unohtuu niin helposti ja alkaa vaan heilua selässä epämääräisesti? No, takana olikin kolme hyvin onnistunutta tuntia, saa nähdä kaukanko tämä alamäki tällä kertaa kestää. Syyskautta on jäljellä vielä parin tunnin verran, jotka meidän perjantairyhmämme ratsastaa pyhien vuoksi vasta ensi vuoden puolella.

Mirjan onnistunut lomaltapaluu

10.12.2010 Primus Talli
Pirita - t. Mirja

Tiistain hyvä fiilis kantoi perjantaille ja jatkoin siitä mihin jäin, tosin eri hevosen kanssa. Listassa ei ollutkaan Ritvaa vaan Mirja, tuttu tamma syksyn ensimmäiseltä tunnilta. Silloin kaikki loksahti kohdalleen, joten toiveet tunnin onnistumisesta olivat korkealla.

Edellisellä viikolla ryhmämme oli aloitellut takaosakäännöksiä - tai takaosan käännöksiä, niin kuin Pirita niitä kutsuu. Silloin oli tehty veryttelyksi ympyrän pienennystä ja suurennusta ennen neljäsosakäännöksiä. Nyt aloitimme 2/3-maneesissa kolmikaarisella kiemurauralla keventäen. Parin kamelimaisen huojahteleva askeleen jälkeen sain ison Mirjan mukavasti kuulolle käynnissä, ja ravissa onnistuin säilyttämään tuon tunteen. Se meni hämmästyttävän helposti pitkällä pyöreällä kaulalla rentoa ravia, eikä muoto kohonnut edes kiemuralla suuntaa vaihdettaessa. Pirita käski vaan pitää omien käsien liikkeet pehmeinä ja tekemään huolella suoristuksen ja asetuksen uuteen suuntaan jättäen tuen ulos.

Laukat teimme oikeaan kierrokseen pääty-ympyröillä. Laukannostossa piti olla tosi huolellilen, ettei ravi alkanut suunnata ylös ja hevonen poikittaa, mutta isompia ongelmia ei ollut. Laukassa uskalsin lopulta ratsastaa riittävästi eteen, jolloin laukka pyöri ja hevonen selvästi vertyi entisestään.

Ennen käännöksiä kertasimme vielä liikkeen palikat: koottu käynti, asetus ja taivutus liikkeen suuntaan, sisäohja kääntää, ulko-ohja jarruttaa tarvittaessa, sisäpohje huolehtii (etenkin sisätakajalan) kaasusta ja ulkopohje estää takaosaa liikkumasta sivulle. Ei mikään kovin yksinkertainen liike, vaikka käynnissä tehdäänkin. Pirita kertoi, että liikettä voi suoraan verrata laukkapiruettiin, ja jotkut jopa kutsuvat sitä käyntipiruetiksi.

Teimme hetken vapaasti neljäsosakäännöksiä harjoitellen omaa apujenkäyttöä ja hevosen kokoamista. Pirita vaati, että käynti oli tarmokasta eikä vaan hidastunut jalkojen alkaessa laahata. Sitten tulimme pitkää sivua pitkin kohti Piritaa, kokosimme käyntiä ja teimme 180 asteen käännöksen ensin oikeaan, sitten vasempaan. Ensin meinasi olla vaikeaa uskaltaa kääntää rohkeasti sisäohjasta, kun viime aikoina on niin keskittynyt ulko-ohjan tukeen. Olin myös alkuun hieman liian hidas, koska kääntäminen ja hellittäminen piti tehdä joka askeleella. Kun sain itseni järjestykseen, Mirja teki pari hienoa käännöstä, Pirtan sanoin viimeinen oikealle oli "superhyvä". Vasempaan meni hämmästyttävää kyllä lähes yhtä hyvin, vaikkakin sain käännöksiin todellista puhtia vasta jälkimmäisellä puolikkaalla. Se kuitenkin riitti, ja sain vapaasti valita suunnan, johon työstän laukkaa.

Valitsin oikean, koska jotenkin muistin ihan oikein, että Mirja on todella hankala vasempaan. Oikeaan suuntaankin sain hetken ensin pyöriä ympyrällä ennen kuin löysin taas riittävän tempon. Sen jälkeen Mirja meni hienosti sekä suoraan että ympyrällä, ja Piritakin kehui laukkaa. Laukkasimme aika pitkään, ja mikäs siellä oli ollessa Mirjan keinutellessa suht vaivattomasti ja rennosti eteenpäin. Loppuravissa saimme päästää hevoset pitkälle pyöreällä kaulalle eteen alas ja venyttää kunnolla kuitenkin tuntuma säilyttäen. Sitten myös hidastettiin ravia taas sellaiseksi lönköttelyksi, mikä onnistui Mirjan kanssa huomattavasti helpommin kuin Hipsun tai Ritvan.

Loppukäynnissä Pirita kyseli, miltä Mirja oli tuntunut. Pirita keroi, että tamma oli ollut melkein kuukauden lomalla, kun se oli alkanut voimakkaasti väistää ja poikittaa vasempaan etenkin laukannostoissa. Sen jälkeen Mirja on kuulemma ollut aika hyvä, ja siltä se kyllä tuntuikin. Ei ollut lainkaan niin työläs kuin syksyllä, jolloin se oli alkuun varsinainen rautakanki. Kyllä nytkin sain laukassa pari pientä pukkia, kun muistutin eteenpäinpyrkimyksestä, mutta kaikenkaikkiaan Mirja oli hyvin rento koko tunnin ajan. Pirita sanoi, että jos hänellä olisi oma talli ja paljon rahaa, astuttaisi hän Mirjan jollain tosi kuuluisalla orilla, niin hieno tamma se on. Samaa mieltä, ainakin tämän tunnin perusteella!

Höyhenenkevyt Hipsu

7.12.2010 Primus Talli
Maiju - t. Hipsu


Koska työpaikan pikkujoulujen vuoksi jäi oma tunti väliin, ostin tuntipörssistä korvaavan tunnin tiistaille. Listassa seisoi myyjän kohdalla mikäs muukaan kuin Hipsu. Manasin taas kerran, että miksi ihmeessä menen sillä niin usein, kun ei meidän yhteistyö suju mitenkään erinomaisesti. Mutta ei auttanut, maneesiin vaan odottamaan, että Hipsu saa edellisen tunnin valmiiksi. Tunti oli sama, jolla ratsastin vielä keväällä, ja Hipsulla meni osaavan tuntuinen nuori nainen. Hipsu ei mennyt lujan näköisesti, painvastoin Maiju kehoitti sitä välillä reippaammin eteen. Ratsastaja kuitenkin totesi tunnin jälkeen, ettei ollut itse parhaimmillaan eikä siksi oikein homma toiminut. Edellisellä viikolla oli kuulemma mennyt paremmin, kun Hipsu oli juuri palannut lomalta, jossa sitä oli ilmeisesti myös ratsutettu jonkin verran.

Selkään päästyäni otin heti pari kertaa pysähdyksiä pääosin istunnan avulla ja koitin saada tamman seisomaan rauhassa paikoillaan. Yllättävän vaikeaa! Alkuveryttely tehtiin pienen käyntipätkän jälkeen suht itsenäisesti. Aloitin hieman liian pitkillä ohjilla, mutta tiukensin tuntumaa Maijun ohjeesta. Ja sitten naksahti! Sen sijaan, että olisin vaan jarrutellut edestä otin mukaan jalat, lähinnä reidet, ja istuin voimakkaan kokoavasti aina kun otin edestä. Silloin Hipsu antoi periksi ja jäi höyhenen kevyeksi, kun itse päästi irti. Tammaa pystyi kiittämään sisäkädellä taputtamalla, eikä se juossutkaan alta pois. Ihmeellinen tunne, eikä Hipsu tuntunut yhtään Hipsulta! Etenkin pääty-ympyröillä, joissa menimme Maijun valvovan silmän alla molempiin suuntiin ravia ja laukkaa, tamma oli supermahtavan tuntuinen nimenomaan ravissa.

Sama fiilis pysyi koko tunnin ajan, vaikka välillä toki muoto karkasikin. Osasin kuitenkin nyt ratsastaa sen itse takaisin, ja tärkeimmässä roolissa tässä olivat jalat. Tunnilla ratsastetaan ensi viikolla kouluohjelman rata, joten menimme nyt siitä pätkiä: suoraa linjaa keskihalkaisijalla, kolmikaarista kiemurauraa ja laukkakuviota (radan poikki, päädystä laukannosto, taas radan poikki ja keskeltä laukkaympyrä, jonka jälkeen taas keskellä raviin) toiseen suuntaan. Suoralla linjalla Hipsu meinasi ensin vähän valua vasemmalle, mutta teki lopulta moitteetta. Kolmikaarinen meni tosi hyvin, etenkin kaarre vasemmalle (Hipsun vaikeampi suunta!). Laukkaosiossakaan ei ollut moittimista, vaikka laukka olisi Maijun mukaan saanut edetä enemmän. Hipsu teki kuitenkin nostot ja siirtymiset silloin kuin pitikin. En vaan itse uskaltanut ratsastaa sitä vieläkään tarpeeksi rohkeasti, vaikkei se nyt missään vaiheessa juossutkaan karkuun tai edes yrittänyt.

Lopuksi piti hidastaa ravi oikein lönköttelyksi ja ratsastaa pidemmälle kaulalle. Tässä tehtävässä jouduin muutaman kerran hieman huomauttamaan vauhdista, mutta sen jälkeen Hipsukin lönkötteli. Maiju nauroi, että Hipsulle hidas ravi on kamalan vaikeaa, kun se luulee heti häviävänsä kierrosajassa muille!

Tämä tunti osoitti taas, miksi niitä vähän epäonnistuneitakin tunteja aina välillä tarvitaan. Ehkä tämän vuoksi olen myös mennyt Hipsulla niin monta kertaa, vaikka aina ei ole sujunutkaan. Sitten kun onnistuu, on mieli todella hyvä ja huomaa taas oppineensa jotain - ainakin yhden tunnin ajaksi!

Muista jalat, jos teet jotain käsillä!

26.11.2010 Primus Talli
Anni - t. Ritva


Ritvahan se sitten oli, ja hyvä niin. Tunnin piti varsin pätevän oloinen opettaja, mutta en valitettavasti muista hänen koko nimeään, vaikka asiallisesti itsensä tunnin alkuun esittelikin.

Aloitimme veryttelyn kevyessä ravissa tekemällä päätyihin ympyrät. Opettaja tarkasteli jokaista nimenomaan ympyrällä, tavoitteena saada hevoset rennoiksi pyöreälle kaulalle. Ritva asettui kummasti oikeaan muotoon jo ravissa, joten ilmeisesti osasin pitää tuntuman kerrankin sopivana ja ratsastaa hevosta sitä vasten. Se ei juurikaan protestoinut, ja jos protestoi, niin pieni muistutus jaloilla ohjaa vasten auttoi heti.

Välittömästi kevyestä ravista siirryttiin keskiympyrälle, jota pienennettiin ja suurennettiin käynnissä. Pienennys tehtiin aika nopeasti ja suurentaminen vielä nopeammin väistättämällä voimakkaasti ulos niin, että hevoset astuivat selvästi ristiin. Tällä haettiin paitsi reaktionopeutta myös tuntumaa ulko-ohjalle. Ritvalla harjoituksen vaikutuksen huomasi erittäin hyvin, koska se aina väistön jälkeen tukeutui hyvin ulos etenkin oikeaan, jonne jää helposti tyhjäksi. Sitten siirryttiin väistöstä suoraan raviin, jolloin muoto säilyi helposti. Siirtymisissä takaisin käyntiin pyrittiin ratsastamaan tuntumaa vasten, jotta siirtyminen olisi jouheva eikä muoto nousisi. Ritva meni ympyrällä muutoin hyvin, mutta ulkolavan kanssa sai olla tarkkana, ettei se pungennut vähääkään ulos.
Laukatkin tehtiin ympyrällä. Opettaja vaati täsmälliset laukannostot ja etenevän laukan. Välillä mentiinkin lähes keskilaukkaa ennen kuin taas koottiin siirtymistä varten. Kun sitten siirryttiin takaisin raviin, piti käyttää ensimmäiset hyvät askeleet hyväksi ja huolehtia tuntuman pysymisestä ilman, että ravin laatu kärsii. Ritvan laukat sujuivat edellisten tuntien tapaan vaivattomasti, sillä sen laukka on helppo istua ja sujuvaa ihan itsekseen.

Kaikki harjoitukset tehtiin molempiin suuntiin, suuntaa vaihdettaessa mentiin hetki koko maneesissa ja testattiin, pysyykö paketti kasassa. Ritva toimi ihan ylivoimaisesti parhaiten tällä tunnilla näistä sillä ratsastamistani kerroista. Se pysyi koko keskiympyräharjoituksen kauniissa muodossa, eikä minun nähdäkseni edes painunut juurikaan kuolaimen alle. Käteen se tuntui ajoittain jopa hieman painavalta, mikä on tämän yleensä hyvin tyhjän hevosen kohdalla erinomainen asia. Koska tamma liikkuu sopivaa vauhtia, sai keskittyä aika paljon omiin apuihin. Taas kerran huomasi, miten oleellista on muistaa jalat etenkin silloin, kun tekee käsillä jotain.

Loppuravi menikin sitten hieman pipariksi, kun Ritva näki tyhjässä maneesin katsomossa jotain, mitä kukaan muu ei nähnyt. Ritvan maailma nyt aina välillä vaan järkkyy mitä kummallisimmasta asioista, kuten korviaan myöten loimitetusta ponista - miksei sitten myös tyhjästä maneesin katsomosta. Vauhtia tuli joka tapauksessa vähän liikaa ja ravi jännittyi. Opettajakin kyksyi, että onko Ritva nuori hevonen. Minä en tiennyt, ja joku veikkasi sitä 13-vuotiaaksi, mutta tosiasiassa se onkin yhdeksän. No, töitä sain tehdä ihan loppuun asti, että sain tamman uudestaan rentoutumaan ja ravin pidemmäksi ja letkeämmäksi. Kaikenkaikkiaan kuitenkin meiltä onnistunut tunti, joka oli myös todella tehokas - pitkin ohjin ei kävelty juuri lainkaan. Pirita oli jättänyt aika tarkan käsikirjoituksen siitä, mitä tunnilla pitää tehdä, ja tämä tällainen muutamien tuntien teemaratsastaminen on oikein hyvä juttu.

Foxykin oli nyt ensimmäistä kertaa meidän tunnilla. Pirita oli edellisenä viikonloppuna sijoittunut sillä toiseksi nuorten hevosten kouluratsastusohjelmassa Lohjalla. Foxy meni todella hienosti ja on ihan superkaunis, vaikka samanaikaisesti jotenkin viattoman ponimainen. Se tuntuu tekevän edelleen rehellisesti töitä ja on kuulemma selvästi kehittynyt ja saanut lisää tasapainoa sitten kevään, jolloin minä sillä menin. Foxy on myös herttaisen rohkea ja utelias, kuin iso koira. Toivottavasti minä pääsen vielä joskus sen selkään.

GP-ratsu vaan ei GP-elämyksiä

19.11.2010 Primus Talli
Pirita - r. Jintro

Talventulo yllätti primuslaiset, ja meidän tuntilaisten hevospakka meni ihan sekaisin, koska kaikilla hevosilla ei ollut vielä hokkeja. Minulle oli jaettu Kikan entinen GP-tason kilparatsu Jintro eli Eki. Eki löytyi karsinasta luihun näköisenä klipattuna ja toppaloimeen käärittynä. Riemukseni sille piti vääntää aivan tolkuttoman paksut pintelit patjoineen etujalkoihin. Hevosraukka näytti siltä, kuin ei pystyisi liikkumaan niiden turnusten kanssa lainkaan.

En oikein tiennyt mitä odottaa, koska olin nähnyt Ekin vain pari kertaa tunnilla. Silloin se ei ollut näyttänyt mitenkään yksinkertaiselta, niin kuin osaavat hevoset eivät usein olekaan. Pitäisi löytää ne oikeat napit, muutoin tuloksena voi olla vain keskellä kenttää seisova polle.

No, kun Pirita kuuli, etten ollut mennyt Ekillä koskaan, sain ohjeeksi pitää jalat tiukasti kiinni kyljissä. Jos ruunaa ratsastaa pohkeet irti, alkaa kuulemma vauhti kiihtyä. Oikea ohja oli tyhjä, ja sille piti koittaa saada painetta. Piritan mukaan Eki on nyt 19-vuotiaana pikku hiljaa tajunnut, että se voi tuntitöissäkin mennä peräänannossa, ja kyllähän se välillä menikin ihan nätisti. Mutta helppo se ei kyllä ollut, eikä antanut mitään GP-tason elämyksiä ainakaan näin kerran perusteella.

Aloitimme veryttelyn suoraan kahdella ympyrällä pienen käyntipätkän jälkeen. Jatkoimme siitä mihin viikko sitten jäimme eli ympyrän pienentämisellä ja suurentamisella. Ympyrällä hevonen oli vain asettunut, kun taas voltilla sen piti olla myös taipunut. Eki toimi suht ok oikeaan kierrokseen, mutta vasempaan siitä tuli kauhean vahva - etenkin, jos ne jalat unohtuivat hetkeksikään. Vasen ohja ei meinannut irrota suupielestä millään ja oikea roikkui tyhjänä. Lopputuloksena oli kenottava kaula ja epämääräisen muotoinen ympyrä. Laukassa sai ratsastaa aika paljon eteen, että laukasta tuli rullaavampaa kolmitahtista.

Ympyrätyöskentelyn jälkeen tehtiin taas pysähdyksiä, nyt pääosin vain ravissa. Suuntana oli tietenkin vasen kierros, joka oli meille se paljon vaikeampi. Jintrosta kyllä näki, että se osasi pysähtyä, ja korjaukset se teki pienillä avuilla. Muoto tuppasi karkaamaan samoin kuin Ritvan kanssa, ja lopulta Pirita ottikin meidät erityistarkkailuun. Sain tehdä muutaman tiukan voltin vasempaan kierrokseen ja tulla sitten muotoonratsastetulla hevosella pysähdykseen. Kieltämättä toimi paremmin, kun hevonen oli paremmin kuulolla... Eki oli kyllä aika kova pysähdyksissä, ihan samoin kuin Ritva.

Laukkaa saimme tehdä koko maneesissa vapaasti, ratsun tarpeiden mukaan. Minä pyörin lähinnä pääty-ympyrällä, jolla uskalsin ratsastaa Ekiä riittävästi eteen. Sitten Pirita kuitenkin käski minut ja kaksi muuta toiseen päätyyn, jonne tulin ohjeiden mukaisesti voltteja pitkällä sivulla tehden. Toisesta päästä me kolme saimme vuoron perään tehdä puolirataleikkaa ja vaihdon askeleessa. Ekin vaihto sujui kuin tanssi, ei ongelmia. Lopuksi sitten taas hidastettiin ravia istunnalla, ja jälleen kerran ratsullani oli suuria vaikeuksia rauhoittua. Lopulta pääsimme vauhdista yhteisymmärrykseen, mutta edelleenkään ei pelkällä istunnalla onnistunut. En taaskaan saanut mitään yhteenvetokommenttia tunnista, ehkäpä suoritus oli yhtä tasapaksu kuin miltä se tuntuikin.

Seuraavalla kerralla meillä onkin sitten joku ihan outo sijainen, kun koko Primuksen poppoo on Globenissa opintomatkalla. Pirita lupasi jättää hevosjaon ja ohjeet tunnin teemaksi, joten saapa nähdä jatkanko Ritvalla vai Ekillä vai jollain ihan muulla nyt, kun hokitkin on varmaan saatu kaikkien hevosten alle.

Mitäänsanomanton olo

12.11.2010 Primus Talli
Pirita - t. Ritva

Jouduin jättämään viimeisen sulkutaivutustunnin väliin flunssan vuoksi. Tunnilla oli kuulemma tehty siksak-sulkuja molempiin suuntiin ja suunnanvaihdossa käytetty apuna avotaivutuksia.

Teeman vaihtuessa ratsuni pysyi samana eli jatkoin Ritvalla. Koitin ottaa heti alussa napakamman otteen. Alkuveryttely oli taas vaihteeksi itsenäistä, ja se jos mikä on vaikeaa. Pirita neuvoi pysymään riittävän kauan samassa suunnassa, että toinen puoli tulee kunnolla ratsastettua läpi. Koitin tehdä rauhassa ensin käyntiä, sitten ravia ja lopuksi laukkaa. Etenkin laukat ovat sujuneet Ritvan kanssa niin hyvin, että sitä oli kiva saada sisällytettyä myös alkuveryttelyyn.

Tunnin teemana oli pysähdys. Pirita tapansa mukaan ensin kokosi meidät pääty-ympyrälle, jossa kävimme läpi hyvään pysähdykseen tarvittavia elementtejä: eteenpäinpyrkimys, ohjastuntuma, lähellä olevat pohkeet, hyvä valmistelu puolipidätteillä, suora hevonen... Pirita keroi myös, miten pysähdys korjataan, mikäli hevonen ei seisahdu tasajaloin: ikinä ei saa ratsastaa taaksepäin, vaan aina eteenpäin.

Pysähdyksiä teimme kääntämällä pitkiltä sivuilta radan poikki ja seisahtumalla keskihalkaisijan kohdalle. Hevonen ei saanut hiipiä ennen eikä jälkeen pysähdyksen, ja sen piti seistä rauhassa paikallaan niin kauan, kuin ratsastaja halusi. Ensin pysähdykseen tultiin käynnissä, sitten ravissa. Ritva pysähtyi muutoin ihan hyvin, mutta muoto nousi aina. Lisäksi jouduin lähes poikkeuksetta korjaamaan vasenta takajalkaa, ellei vasen pohje muistanut olla hieman oikeaa terävämpänä pysähdyshetkellä. Piritan neuvon mukaan en antanut Ritvalle periksi seisahtumisen jälkeen ennen kuin se oli myödännyt. Ja Ritva kyllä myötäsikin lähes välittömästi pysähdyksen jälkeen. Hetkittäin hevoset alkoivat vähän ennakoida, joten välillä koko porukka sai ratsastaa reippaasti radan poikki ravissa.

Lopuksi kokoonnuimme kahdelle ympyrällä ja saimme ohjeeksi siirtää ulkopohkeen selvästi taaemmas. Teimme laukassa ympyrän pienennystä ja suurennusta, ja nämä Ritva kyllä osasi hienosti. Tosin kuudesta tuntilaisesta vain yksi sai pohkeensa riittävän taakse, ja se en ollut minä... Loppuravissa koitettiin saada hevoset kevennystä hidastamalla oikein superhitaaseen raviin, suorastaan lönkyttelemään. Ritvalle se oli aika vaikeaa, ja jouduin jarruttelemaan istunnan lisäksi myös ohjalla. Tamma pysyi kuitenkin hieman paremmin kuolaimella, eikä valunut yhtä paljon kuolaimen alle kuin edellisillä tunneilla.

Tunti kokonaisuudessaan ei kuitenkaan jättänyt mitään vau-fiiliksiä, ennemminkin jäi hieman mitäänsanomaton olo. Piritakaan ei antanut lopuksi mitään erityistä palautetta, vaikka toki oli pysähdystehtävää kommentoinut ihan asiallisesti.

Sulkutaivutukset jatkuvat

29.10.2010 Primus Talli
Pirita - t. Ritva

Sulkutaivutukset jatkuivat ja kaikki tuntilaiset jatkoivat samalla hevosella. Alkuveryttelyä teimme nyt Piritan silmien alla käynnissä volteilla. Valmistelimme siis hevosia tehtävään taivuttamalla volteilla. Sain Ritvan kävelemään hyvin ja taipumaan hyvin, mutta ratsastin liian pitkällä ohjalla ja liian varovaisesti. Olinkin vähän ihmetellyt viikko sitten sitä, kun Pirita sanoi Ritvan olevan ratsastettavampi kuin Bena. Minä olin hissutellut ja varonut ottamasta suusta liikaa. Nyt Pirita käskikin minun lyhentää ohjaa ja ottaa puolipidätteitä myös sisäohjasta ja luonnollisesti samalla ratsastaa hevosta pohkeilla. Ja kas kummaa: tuntumasta tuli heti vahvempi ja tasaisempi!

Käyntivolttien ja hetken ravaamisen jälkeen tulimme kaikki viisi isolle keskiympyrälle, jossa Pirita katsoi vähän istuntaamme sekä tuntumaa ja hevosen muotoa. Ympyrällä sekä ravattiin että laukattiin molempiin suuntiin. Ritva oli tässä vaiheessa jo aika kiva, kunhan en vaan päästänyt ohjia liian pitkäksi. Liian pitkällä ohjalla nimittäin joudun vetämään käsiä lähemmäksi vartaloa, jolloin kyynärpäät irtoavat kyljistä. Liian alas eivät nyrkit valuneet kertaakaan, jiihaa!

Alkuveryttelyn jälkeen teimme muutamat väistöt pitkillä sivuilla kumpaankin kierrokseen samoin kuin edelliselläkin viikolla. Ne toimivat ikään kuin kertauksena tehtävään, joka oli sulkutaivutus diagonalilla. Diagonaalina ei ollut sentään ihan koko 80-metrisen maneesin diagonaali, vaan tästä noin reilu puolet. Ratsastimme siis ikään kuin koko rata leikkaa kokonaan sulkutaivutuksessa, tällä kertaa vain vasemmalle. Hevosen otsan piti siis olla kohti tien päätepistettä pitkällä sivulla. Koska maneesin seinä ei tukenut yhtään, oli sisäpohkeen merkitys entistäkin suurempi. Välillä ihan väkisin alkoi vaan tuupata ulkopohkeella, mutta ainakaan Ritvalla tuloksena ei ollut muuta kuin vauhdin hiipumista. Sen sijaan sisäpohkeella sai väistöön vähän eteenpäinpyrkimystäkin pelkän poikittamisen sijaan.

Pirita oli hyvin tarkka siitä, että taivutusta tehtiin koko diagonaali uralta uralle. Ensimmäisellä kerralla suorastaan jyräsin Piritan, joka katsoi liikettä tien päässä. Onneksi ei käynyt kummemin, ja seuraavalla kerralla älysin jo pyytää anteeksi...

Ritvalle taivutus oli lopulta aika helppo. Ainoastaan sen turpa meinasi kääntyä hieman poikittain luotisuorasta linjasta, koska oikea ohja ei ollut riittävästi tuella. Tähän auttoi taas kerran pieni ohjena lyhennys ja voltti ennen varsinaista sulkutaivutusta.

Lopuksi taas avasimme hevosia laukaten koko maneesissa. Laukassa piti tehtä pieniä kymmenen metrin voltteja uralta siten, että voltilla hevonen oli kunnolla taipunut ja suoralla taas aivan suora. Laukan tahti ei saanut muuttua missään vaiheessa, ellei sitä sitten itse halunnut muuttaa. Ritva oli näissä aivan huippu ja teki monta leikittelevän helppoa volttia. Piritakin tykkäsi, ja saimme siirtyä ravaaman hyvissä ajoin. Nyt sain Ritvan jo hieman paremmin venyttämään ja tukeutumaan ohjaan, vaikka kyllä se vieläkin kulki välillä kuolaimen takana. Kunnon reipas ravi ja jalkojen käyttö eli ratsastaminen ohjan ja pohkeen väliin näytti auttavan. Vielä jäi kuitenkin parannettavaa, ja luultavasti jatkan Ritvalla ensi viikollakin. Silloin nimittäin teemme edelleen sulkuja, molempiin suuntiin.

Herkkis

22.10.2010 Primus Talli
Pirita - t. Ritva

Herkkis vaihtui toiseen herkkikseen, kun ratsu vaihtui jälleen. Tällä kerralla Pirita oli antanut minuille Ritvan, kohtuullisen kokoisen mutta siron ruunikon tamman. Jostain syystä Pirita luuli minun menneen sillä aikaisemminkin, mutta uusi tuttavuushan se oli. Ohjeeksi sain koitaa ratsastaa tammaa etenkin oikealle ohjalle, sillä se tulee helposti tyhjäksi ja kulkee mielellään kuolaimen alla. Ritvan kanssa olisi siis hyvä, jos kaulaa saisi pidemmälle ja hevosta vähän työntämään itseään tuntumaa vasten.

Meitä oli vain neljä, ja aloitimme lähes 15 minuutin itsenäisellä veryttelyllä. Minulle ja Ritvalle se oli tosi vaikeaa, kun ratsu oli uppo-outo enkä oikein tiennyt mikä olisi paras tapa ratsastaa sitä. Tein sitten lähinnä vaan ympyröitä ja voltteja ja koitin hakea tuntumaa suuhun, joka tosiaan välillä katosi kokonaan. Kaarevalla uralla Ritva oli ihan ok, mutta suoralla muoto meinasi hukkua ihan väkisin.

Aloitimme kolmen tunnin teeman eli sulkutaivutukset. Pitkän sivun alkuun tuli ensin käyntivoltti, jonka piti olla riittävän pieni ja jolla piti huolehtia riittävästä taivutuksesta. Suoraan voltilta jätettiin taivutus ja asetus päälle ja jatkettiin koko pitkä sivu käynnissä sulkutaivutusta siten, että hevosen otsa oli kohti lyhyttä sivua ja takajalat uran sisäpuolella. Sain Ritvaan hyvän kontaktin volteilla, kun raaskin taivuttaa sitä kunnolla ja myödätä hieman ulko-ohjasta. Tuntuma sai olla aika hento koko taivutuksen ajan ja tärkein apu eli sisäpohje hyvin mukana, jotta ongelmia ei tullut. Ritva teki taivutukset molempiin suuntiin aika kivasti. Omat käteni pysyivät kohtuullisesti mukana oikealla paikallaan. Oikeassa kierroksessa jouduin hieman miettimään omaa painoani, joka meinasi valahtaa vasemmalle. Yllättävä havainto oli tosiaan se, että ulkopohjetta ei tarvitse vielä kovin taakse, jos asetus ja sisäpohje ovat oikein.

Kokoavan taivutustehtävän jälkeen saatiin laukata vapaasti koko maneesissa. Hetken kuluttua Pirita otti jokaisen vuorollaan ensin pääty-ympyrälle, jota lähdettiin pienentämään ja samalla lyhentämään laukkaa. Lopulta laukattiin Piritan ympärilla tosi pienellä voltilla, josta taas suurennettiin ja pidennettiin askelta. Ritva teki tämän hyvin, ja mielestäni pystyin istumaan kyydissä aika rennosti. Jännä juttu muuten, että näiden istuntapainotteisten tuntien jälkeen olen alkanut istua vähän liiankin pystyssä, ja saan välillä kehotuksen istua syvemmälle satulaan. Aiemmin olen istunut vähän liiankin syvällä.

Ritva oli niin kevyt, että koko tunti tuntui aika kevyeltä. En saanut oikein mitään kummempia kommenttejakaan edes taivutuksista, joten kai ne sitten menivät ihan kohtuullisesti.

"Istuntapaketti hyvin kasassa"

15.10.2010 Primus Talli
Pirita - r. Bena

Pitkästä aikaa omalla tunnilla, olipa kiva taas päästä perjantai-illan rauhalliseen tunnelmaan. Listasta kohtaltani löytyi jälleen uusi tuttavuus, Bena, jonka oikeaa nimeä en edes tiedä. Jostain syystä Ruuna puuttuu tallin hevosesittelysivultakin, vaikka tuli Foxyn kanssa yhtä aikaa. Karsinasta löytyi aika sipposen oloinen pitkäkaulainen ja luppakorvainen (kuin Hypatia!) ruunikko. Ensi töikseen se nappasi huulilla kiinni takkini vetoketjusta ja avasi sen! Muutenkin ruuna oli hoidettaessa ja kuntoonlaitettaessa hyvin seurallinen, hauska tapaus.

Selkäänpääsy oli pieni haaste. En saanut vyötä kovin kireälle, ja muutenkin nousen mielelläni jakkaran päältä - säästää ratsastajan lisäksi hevosta ja varusteita. Parkkeerasin siis Benan jakkaran viereen, ja kun siirryin jakkaralle, peruutti hevonen kaksi askelta. Hevonen uudestaan jakkaran viereen, minä jakkaralle, ja hevonen kaksi askelta taaksepäin. Tätä toistimme kohtuullisen monta kertaa kunnes lopulta luovutin ja revin vyön kireälle ja kinkesin maasta selkään - ei ongelmaa. Hassu ruuna.

Pirita tuttuun tyyliin kysyi heti, että olenko mennyt Benalla aiemmin. No enhän minä ollut, joten sain ohjeeksi ratsastaa erittäin kevyellä kädellä, koska Bena on kuulemma hyvin herkkä suustaan. Siellä oli kolmipalat, mutta Pirita oli suunnitellut vieläkin pehmeämpien kuoltainten hankintaa.

Keskityimme pelkästään istuntaan. Jokaiselle kaivettiin omasta istunnasta yksi asia, johon piti kiinnittää huomiota ja jota piti korjata koko tunnin ajan. Pirita tarkasteli istuntaamme alkuveryttelyssä ja pääty-ympyröillä sekä kevyessä ravissa että laukassa, ja itsekin piti tarkkailla omaa asentoaan maneesin lukuisista peileistä. Hämmästyksekseni sain oikeastaan vain kehuja istunnastani, mikä on kyllä pieni ihme. Ilmeisesti olen oppinut Primuksella jotain! Ajattelin etukäteen, että irtoavat reidet saattaisivat olla ongelmani, mutta yhdestä kehotuksesta osasin antaa jalkojen liukua satulaa pitkin kevennettäessä. Joten lopulta murheenkryynini oli se vanha ja tuttu: alas vajoavat kädet. Olen sentään oppinut pitämään nyrkit kiinni ja pystyssä, mutta vieläkin kädet valuvat liian alas. Benan kanssa myös ohja oli ajoittain liian pitkä, jolloin kädet olivat myös liian takana.
Istuntaa parantelimme pääosin kevyessä ravissa, josta aina välillä siirryimme pehmeästi alas harjoitusraviin ja koitimme pitää saman tunteen hevoseen. Tätä teimme sekä pääty-ympyröillä että kolmikaarisella kiemurauralla. Sitä menimme ensin kokonaan keventäen ja sitten keskimmäinen kaari alasi stuen. Lopulta nostettiin viimeisella kaarella laukka suoraan ravista. Tämän tarkoituksena oli saada soljuva nosto nimenomaan ravista eikä käynnin kautta, niin kuin monella hevosella on helpompaa. Ja edelleen piti pitää itsensä pystyssä satulassa, eikä saanut keikuttaa mihinkään suuntaan, vaan käyttää vaan kevyesti jalkoja.

Bena oli tunnin teemaan sekä hyvä että vähän huono ratsu. Hyvä sikäli, että se teki kaiken kuuliaisesti, sen kyydissä oli helppo istua, se liikkui sopivasti eteen ja sitä pystyi silti ratsastamaan. Huono sikäli, että minun käsikorjaukseni vaikuttavat luonnollisesti suoraan hevosen suuhun, mikä näin herkällä hevosella tarkoittaa heti jonkinlaista reaktiota. Kaaren harjoitusraviosuudessa aloin saada käsien asennostakin kiinni, ja kun maltoin istua taas syvälle satulaan, näytti istunta ihan hyvältä. Pirita sanoikin taas, että minä vaikutan hevoseen hyvin ja että "istuntapakettini on hyvin kasassa". Vau!

Ulkopuolisen silmin tunti olisi varmaan ollut äärettömän tylsä, mutta istuntatunneilla ruumiillisen väsymyksen lisäksi tulee henkistä, kun joutuu niin tosissaan keskittymään tekemisiinsä. Ensi tunnilla kuulemma sitten taas tehdään jotain kunnon koulukiemuroita, mutta Pirita oli ihan oikeassa sanoessaan, että istuntatunnilla tehtävät eivät voi olla kovin monimutkaisia. Saapa nähdä, jatkanko Benan kanssa vai jatkuuko ns. vakiratsun etsintä.

Ruunanrutaleen hammaskaluston kuva reidessä

13.10.2010 Primus Talli
Riikkis - r. Sepi

Toisenkin korvaustuntini piti olla Piritan tunnilla, mutta minut olikin merkitty Ellun listaan. Ellu taas on lomalla, joten tunnin piti lähinnä sunnuntaisin opettava nuori Riikka. Piritan tunnilla aidan toisella puolella ei ollut kuin viisi ratsukkoa, mutta en viitsinyt alkaa ehdotella ryhmän vaihtamista.

Ratsukseni olin saanut Sepin. Sepi on ollut perjantain tunnillamme Mikaelilla, ja on näyttänyt ihan jees-pollelta, vähän säpsyltä vaan. Totuus oli aivan toinen, ja tunnista tuli yksi Primus-urani heikoimmista.

Sepi oli edellisellä tunnilla, jossa mentiin sulkutaivutusta diagonaalilla käynnissä. Sepi venkoili ja vitkutteli ja oli kokonaisuudessan hyvin haluttoman oloinen. Pirita jossain vaiheessa sanoikin eräälle ratsastajalle, joka valitti kunnon loppumista, että odota vaan kun menet Sepillä, niin tunnin jälkeen tuntuu siltä kuin olisit juossut maratoonin. Hyppäsin siis taas rutistusmielellä ruunan selkään, ja alku tuntuikin ihan kivalta. Sain sen ravaamaan ihan kohtuullisesti ja laukatkin nousivat, vaikka sille ne kuulemma etenkin vasempaan - niin kuin liikkuminen yleensäkin - ovat vaikeita. Aluksi sain ohjeeksi antaa hevosen mennä hieman pidempänä, mutta jo laukassa sain alkaa koota ja naputella vähän raipalla takajalkoja mukaan töihin.

Itse tehtävästä tuli aikamoinen katastrofi, vaikkei se ollut kolmikaarista kiemurauraa kummempi. Ensin teimme kaikki kaaret ravissa siten, että suoristuksen yhteydessä tehtiin muutaman askeleen käyntisiirtyminen. Sitten jälkimmäinen siirtyminen jätettiin pois ja tehtiinkin laukannosto suoraan ravista. Sepi ei likkunut eteen ei sitten millään, potkin ja piiskasin, koitin hyvällä ja pahalla, mutta sain avut läpi vain hetkeksi. Sain sen vain vaivoin kääntymään puolikkaaseen maneesiin sovitetut kiemurat, käynnistä raviin siirtyminen meni joka kerta pitkäksi ja laukka vasempaan nousi vasta käynnistä. Toiseen suuntaan tehtiin sekä ensimmäinen että toinen kaarre laukassa, ja tämä sujui hieman paremmin, kun hidastava käyntipätkä jäi pois. Riikkis huomautteli koko ajan istunnastani, joka oli liian takana. Tällöin kuulemma reidet puristuvat kiinni ja jarrutan tahattomasti hevosen liikettä. Jännä juttu, sillä Pirita on nimenomaan käskenyt meidän istua takapuolen päällä ja ongelmanani ovat olleet irtoavat reidet! Ilmeisesti hassu asentoni liittyi Sepiin, joka kyllä teki heti nostot paremmin kun keskityin istumaan mielestäni etukenossa.

Loppuravi sujui hyvin, kun ei tarvinnut keskittyä muuhun kuin reippaaseen eteen-alas-ratsastukseen. Sain luvan jäähdytellä laukassakin, mutta en oikein mahtunut. Sepi inhoaa muita hevosia - liekö siksi, että on vielä Sukupostinkin mukaan ori - enkä uskaltanut mennä kovin lähelle, ruuna kun koitti hyökkiä jopa toiselle uralle vastaantulevien kimppuun.

Kaikenkaikkiaan kuitenkin jo seitsemänvuotias ruuna tuntui aika raakileelta eikä oikein tuntikäyttöön sopivalta. Sanoin Riikkikselle tunnin jälkeen, että olisi pitänyt osata ottaa jämäkämpi ote heti alusta asti, niin ehkä sitten olisin saanut hevosen paremmin hereille. Riikkis totesi, että ei se useinkaan tehoa, vaan hevonen unohtaa kovistelut samantien.

Sepi on yksityinen ja miehen kouluttama ja ratsastama, joten ehkä se ei kunnioita tavallisia tuntiratsastajia eikä naisia varsinkaan. Tunnin nimittäin kruunasi Sepin tallikäyttäytyminen. Ensin en meinannut saada sitä käytävältä karsinaan, vaan ruuna seistä jökötti niin pitkään, että jouduin huomauttamaan raipalla. Yleensähän hevoset suorastaan juoksevat omaan karsinaansa... Kun olin riisunut varusteet, ajattelin harjata kevyesti hionneen satulavyönkohdan. Ja mitä tekee ruunanrutale: kääntyy salamannopeasti ja iskee hammaskalustonsa reiteeni! Näin kyllä mitä Sepi aikoo, mutta en vaan ehtinyt tehdä mitään. Huitaisu tuli hetken liian myöhässä, mutta sen jälkeen ruuna sitten olikin ihan kiltisti. Nyt oikeassa reidessäni on aika jännä sinipunertava kuviointi...

SM-tason ratsun selässä

1.10.2010 Primus Talli
Pirita - r. Attila

Omalla tunnillani ohjelmassa oli esteitä, joten ratsastin jo edellisessä ryhmässä. Se on kahdeksan hengen ryhmä, mutta nytkään tuntilaisia ei ollut kuin kuusi, vaikka minä olin ylimääräinen. Olin henkisesti varautunut siihen, että Pirita on antanut minulle Muumin jatkeeksi keskiviikosta tai Hipsun, jolla olin mennyt kaksi edellistä omaa tuntiani. Olin jopa suunnitellut uuden taktiikan Hipsun varalle: älä vedä. Hämmästys olikin melkoinen, kun listassa lukikin Attila.

Attila on paitsi tuntiratsu niin myös Piritan vakikilparatsu. Parivaljakko on muutaman viime viikon aikana osallistunut sekä suomenhevosten että joukkueiden kouluratsastuksen SM-kisoihin. Täytyy myöntää, että pieni ylimääräinen tsemppi ja jännitys tuli kyllä päälle, kun tiesi pääsevänsä Piritan oppiin Piritan ratsulla!

Heti kun alettiin keräämään ohjia Pirita kertoi taas ensimmäiseksi, että millainen ratsu Attila on ja miten sitä pitäisi ratsastaa. Ruuna on paljon tyhjempi vasemmalta ja nojaa helposti oikeaan, joten mitä enemmän tuntumaa saa vasemmalle sen parempi. Kävelimme ensin hetken ja siirryimme sitten keventämään pääty-ympyröille. Sain ohjeeksi olla tarkkana etenkin vasempaan kierrokseen, jossa Attila helposti heittää takaosaa ulos. Tätä piti korjata siirtämällä oikea pohje taakse - hurjan taakse!

Kun tie oli kunnossa, sain alkaa muokkaamaan Attilan ravia. Tempo ja tahti olivat hyviä, mutta askelta piti saada letkeämmäksi ja etupolvia nousemaan. Tämä onnistui ahkerilla puolipidätteillä etenkin tyhjästä vasemmasta ohjasta ja voimakkailla jaloilla, raipallakin sai kevyesti koskettaa satulan taakse. Muutos oli ilmeinen ja tuntui takapuolessa! Laukkaa piti ratsastaa hieman samoin ja varoa, ettei se mene liian hitaaksi ja sitämyöten nelitahtiseksi.

Varsinainen tunnin tehtävä oli tehdä oikeaan käynnissä huolellinen kulma ja kääntyä radan poikki ja keskellä kahden tötsän välissä nostaa laukka. Noston jälkeen jatkettiin pitkän sivun loppuun, jonne tehtiin kymmenen metrin laukkavoltti, minkä jälkeen lyhyellä sivulla siirryttiin takaisin käyntiin. Piti siis muistaa suoristaa ja asettaa ja tehdä puolipidäte ja vaikka mitä... Mutta Attila teki nostot ihan superhyvin! Kerran se meinasi ennakoida, mutta oppi yhdestä muistutuksesta. Pienelle voltillekin se taipui helposti ja tuli siinä aina oikein kivaksi. Nostojen välillä ehti vähän ratsastaa itsenäisesti, jolloin tein pääosin harjoitusravia ympyrällä hakien tuntumaa sinne vasemmalle.

Nostojen jälkeen tultiin vielä pääty-ympyröille ravaamaan, ja Pirita työsti hetken Attilan ravia, joka oli nostojen myötä irtoamassa. Kun vaan maltoin istua riittävän syvällä satulassa ja tehdä niitä puolipidätteitä (näiden merkitystä on muuten aiemmilla ratsastuskouluillani korostettu aivan liian vähän!), niin ravista tuli oikein lennokasta.

Lopuksi tultiin kevyessä ravissa kolmikaarinen kiemuraura, ja siinä Pirita oli Attilaan oikein tyytyväinen. Ruunaa ei kuulemma ratsasteta eteen ja alas, koska siitä tulee muutoin liian etupainoinen. Niinpä sain loppuun asti pitää kiinni Piritankin käyttämistä kakkosstoppareista. Piritan mukaan Attila näytti hyvältä, ja hän kysyikin, että onko se yhtään kevyempi sieltä oikealta. Olihan se yhtään, mutta kyllä vielä jäi saavutettavaa seuraavaksikin kerraksi!

Kädessä tonni kaulaa

29.9.2010 Primus Talli
Pirita - r. Muumi

Koska missasin kaksi perjantain tuntiani, ostin tuntipörssistä yhden ylimääräisen tunnin Piritan kahdeksan hengen ryhmästä. Meitä oli lopulta seitsemän, ja minulle oli merkitty suurikokoinen rautias ruuna Muumi, jolla ratsastin viime talven ensimmäisellä Primus-tunnillani. Muistikuva Muumista oli ihan ok, eikä se nyt ennen tuntia herättänyt suurempia tunteita suuntaan tai toiseen. Tunnille meinasi tulla ihan järjetön kiire, kun joku vaihtoi vessassa vaatteita varmaan vartin ja lisäksi Muumin erikoinen martingaaliviritys oli ihan tuhannen solmussa. Onnistuin kuitenin saamaan sen lopulta paria kierrettä lukuunottamatta ihan oikein, eikä Pirita löytänyt varusteista moitittavaa. Jiihaa!

Tunti aloitettiin heti käynnissä avotaivutuksilla, joita piti tehdä jokaisella sivulla - siis myös lyhyillä sivuilla - jälkimmäinen puolikas. Muumilla sain ohjeeksi ottaa napakan ulko-ohjan ja sillä puolipidätteitä, jotta ruuna kulkisi pyöreällä kaulalla eikä kiihdyttelisi. Kiihdyttelyominaisuutta en muistanutkaan, mutta se tuli tunnin aikana harvinaisen selväksi. Muumi painoi aika rankasti kädelle etenkin vasemmassa kierroksessa, ja puolipidätteiden läpisaaminen oli työn ja tuskan takana. Välillä tuntui, että kädessä oli vaan tonni punertavaa pitkää kaulaa...

Ja kun se avotaivutus on vielä maailman vaikein liike, niin välillä hommasta ei meinannut tulla yhtään mitään. Muistin kyllä, että talvella juuri Muumilla avotaivutukset olivat mennet hyvin, mutta ei nyt. Käynnissä vielä sujui, mutta harjoitusravissa tuli tuskan hiki. Siinä mentiin vasempaan (tietysti!) kierrokseen pitkillä sivuilla sulkua ja lyhyillä avoa, kiva pikku perustehtävä siis... Sain ensin hieman moitteita siitä, etten ratsastanut kulmaa kunnolla, ja avoissa poikitus oli aivan liian suuri eikä Muumi pysynyt enää edes ravissa. Kuten totuttua, suluissa ei taaskaan ollut mitään vaikeuksia ja ne sujuivat Piritankin mukaan oikein hienosti. Mikä ihme siinä on, että aivoni eivät vaan osaa käskyttää jalkoja ja käsiä oikean avotaivutuksen saamiseksi kuin vahingossa?

Laukat tehtiin isolla keskiympyrällä oikeaan, kun alkutunnista oli verytelty samoin vasempaan. Vasempaan Muumi asettui ensin liikaa, oikeaan taas liian vähän. Lopun laukat Muumi teki kuitenkin hyvin ja etenkin raviosuudesta sen jälkeen saatiin kehuja. Siinä ruuna tuntuikin ihan kivalta ja oli hetkittäin jopa irti sieltä oikealta. Saman tunteen saaminen koko tunnin ajaksi olisi kuitenkin vaatinut enemmän jalkoja, jotka aina välillä unohtuivat kokonaan ja päädyin ainoastaan kädet suorana vetämään vastaan - perisyntini.

Tällä kerralla en kuitenkaan saanut kommentteja nyrkeistäni tai käsien leviämisestä, edistystä on siis siinä mielessä tapahtunut. Mutta vastineeksi löytyi sitten ihan uusi mielenkiintoinen ominaisuus: vasempaan kierrokseen ratsastettaessa etenkin ympyrällä vedän vasemman kylkeni ihan lysyyn. Pari kertaa Piritan siitä huomauttaessa tajusin istuvani kummallisesti paino oikealla ja vasen kylki rullalla. Toivottavasti tämä ongelma johtui enemmänkin hevosesta kuin ratsastajasta...

Pikajunan kyydissä

10.9.2010 Primus Talli
Pirita - t. Hipsu

Osasinkin jo vähän odottaa, että saan Hipsun myös toistamiseen. Jännä juttu: Hipsu on toistaiseksi se tallin ainoa hevonen, jolla en erityisesti välittäisi mennä. Se on yksinkertaisesti vaan niin vaikea eikä yhtään minun tyyppiseni. Koitin kuitenkin taas kaivaa esiin sellaista hillitöntä taistelumieltä. Hipsu taisi vaistota tämän tai sitten muisti minut edelliseltä viikolta, koska käyttäytyi karsinassa kutakuinkin siivosti alusta alkaen.

Aloitimme veryttelyn ulkona, mutta siirryimme alkuravien jälkeen sisään, koska itikoita oli niin tolkuttomasti. Maneesiin meno olikin pieni näytös, kun hevoset teutaroivat asfaltilla eikä kukaan suostunut menemään sisälle ensimmäisenä. Pirita sanoikin, että hevoset ovat jostain syystä olleet ihan ylipirteitä koko viikon, ja moni vielä sisälläkin tuijotteli ja kiihdytteli etenkin ovipäädyssä.

Ehdin kuitenkin todeta jo ulkona sen, että Piritan ja Ellun ohjeet Hipsulle erosivat hieman toisistaan. Ellunhan kanssa piti pitää tosi tiukka tuntuma ja myödätä millintarkasti. Pirita taas lähestyi asiaa perinteisemmin ja muistutti, että mitä enemmän vetää sitä lujempaa tamma suomenhevosille tyypilliseen tapaan menee. Ohjia piti siis pidentää ja myötäämisen piti olla selvempää. Ratsastinkin alkuun varmaan vähän liian hyökkäävästi, eikä hommasta meinannut tulla yhtään mitään.

Hipsu oli hankalampi kuin edellisellä viikolla, eikä tunnin teemakaan suositunut: laukkatyöskentelyä ja vielä vaikeampaan eli vasempaan kierrokseen. Lähdimme pitkän sivun alusta tekemään ikään kuin koko rata leikkaa, mutta keskellä maneesia olevien tötsien välistä käänsimmekin suoraan kohti lyhyttä sivua. Näin tuli tehtyä loiva vastalaukkakaarre, jota ennen piti asetus olla vasemalle ja hevonen täysin suora. Hipsu teki tämän lopulta muutoin hyvin, mutta muodosta tai löysistä ohjista ei ollut tietoakaan. Tamma painoi kuin pikajuna, ei välttämättä kovin lujaa mutta tasaisesti eteenpäin painaen. Laukan jälkeen oli kovin vaikea löytää tasapainoista ja -tahtista ravia.

Jostain syystä puolet tuntilaisista ei meinannut millään tajuta ratsastettavaa rataa, joten toiseen suuntaan mentiin vain ympyrällä. Siinä Hipsu olikin sitten taas varisin mukava etenkin ravissa, jossain sain Piritalta jo ohjeeksi säädellä askeleen pituuttakin. Oikeaan muotoon pääsemisestä helpotti varmasti se, kun Pirita korjasi istuntaani selvemmin syvälle satulaan, koska olin varmaan jännityksissäni könöttämässä hieman liian edessä.

Tunnin päätyttyä Pirita kertoi minun taas työstäneen hevosta hyvin ja sanoi Hipsun olleen lopussa jo oikein hyvä. Mutta kun se on vaan niin vaikea! Toisaalta tamman kanssa kyllä taatusti saisi todellisia ahaa-elämyksiä ja kokisi onnistumisen tunteita, jos vaan jaksaisi tehdä töitä. Ja kai sitä tässä on jotain opittukin, kun 10 vuotta sitten en olisi tällaisen "Jorinan" selässä pystynyt tekemään yhtään mitään... Nyt jääkin sitten lähinnä töiden vuoksi kaksi viikkoa väliin, mutta koitan saada ostettua tuntipörssistä ainakin yhden korvaavan tunnin. Ehkä joudun/pääsen Hipsun selkään vielä pariin otteeseen, kun kuulemma tapana on ollut mennä aina muutamia tunteja samalla hevosella. Irtotunneilla on todennäköisempää saada joku muu ratsu alle.

Hipsuttelu vei voimat

3.9.2010 Primus Talli
Ellu - t. Hipsu

Pettymys oli perjantaina kaksikertainen, kun ensin hevoslistassa kohdallani oli suomentamma Hipsu ja maneesissa edellistä tuntia pitämässä olikin Piritan sijaan Ellu. Myöhemmin selvisi, että Pirita oli jo valmistautumassa Attilan kanssa sh-ratsujen SM-kisoihin.

Muistini mukaan Hipsu oli viimeksi ollut karsinassa vähän äksy, ja oli nytkin heti tarjoamassa takapuoltaan karsinan oven avautuessa. Tein kuitenkin vaistomaisesti aikamoisen tarzanloikan suoraan Hipsun harjaan, ja sain sen kiinni karsinan perältä. Tämän jälkeen tamma seisoi kuin tatti, vaikkakin vähän happaman näköisenä, eikä hoitamisessa tai kuntoonlaittamisessa ollut ongelmia.

Sain jotenkin kummallisesti päälle samanlaisen tsempin kuin kesällä. Ajattelin, että piru vieköön, Hipsuhan ei minua vie, vaan minä sitä! Alussa oli vähän hakemista, mutta Ellun neuvoin pääsin eteenpäin. Keskityin ensin liikaa jarrutteluun ja siitä myötäämiseen, enkä uskaltanut käyttää riittävästi jalkoja. Ellu opasti, että peräänantojen pitää olla todella pieniä, eikä ohjaa saa yhtään päästää lyhenemään. Jaloilla pitää ratsastaa hevonen kasaan tiukan ohjan ja pohkeen väliin.

Edellisellä tunnilla oli tehty pohjeenväistöä kaarella, ja nyt jatkettiin keskiympyröillä. Noin kolmasosa ympyrästä väistettiin siten, että hevosen takaosa tuli ulos ja etuosa jatkoi ympyrää. Tätä tehtiin ensin käynnissä ja sitten ravissa, molempiin suuntiin. Hipsu väisti hyvin, kun ensin vähän muistutti mistä on kyse. Ongelmana oli ajoittain ulko-ohjan pidätteiden saaminen läpi, mutta ankaralla keskittymisellä koko ympyrän matkalla sain tahdin ja tempon säilymään läpi väistön.

Laukat tehtiin aika vapaasti, mikä sopi meille paremmin kuin hyvin. Minulla oli lupa laukata ympyrällä vaikka koko ajan, jotta saisin hevosen kuulolle. Vasempaan kierrokseen näin teinkin, ja kohtuullisen muodon saavuttaminen oli kyllä työn ja tuskan takana. Oikeaan meni huomattavasti paljon paremmin, ja Ellu komensi meidät lopulta uralle. Tarkoituksena oli kokeilla, pystyykö Hipsu laukkaamaan koko maneesin ympäri kiihdyttämättä! Tein ilmeisesti pienen uroteon, kun selvisin urakasta parilla ympyrällä höystettynä. Vieä suurempi hämmästys oli se, että loppuravissa Hipsu oli oikein mukava ja kevyt. Ellu sanoi, että koska se ei ole vielä tähän mennessä kiihdyttänyt, niin nyt ei sitten saa antaa kiihdyttäkään, enkä tosiaankaan antanut. Pääsimme pitkin uraa hyvässä muodossa ja ihan normaalissa tahdissa. Lopetin Ellun kehoituksesta ravaamisen aika lyhyeen, koska hevonen oli silloin niin hyvä.

Omat voimat tunti kyllä ihmi aika tehokkaasti, ja nimenomaan käsistä. Hipsulle on aivan liian helppo antaa vetokilpailussa periksi, jolloin se venyy ja alkaa juosta alta pois. Pelkällä pitkällä ohjalla jarruttelu ei tuo mitään tulosta, vaan niitä eteenpäin ajavia ja kasaavia jalkojakin tarvitaan. Olen nyt ratsastanut tammalla kolme tuntia, ja koko ajan mennään parempaan suuntaan. Hipsu ei kuitenkaan olen mikään suosikkihevoseni ja vähän ihmettelin, mistä hevoset jakanut Pirita sen oli minulle taas keksinyt. Odotin nimittäin lähinnä Mirjaa, mutta sillä näkyi olleen perjantain lepopäivä. Ellu muuten pahoitteli tunnin alussa kovasti kun ei muistanut nimeäni, mutta ihmekös tuo, kun olen ollut peräti kahdella Ellun tunnilla, ja niistäkin on aikaa yli vuosi. Ellu kuitenkin muisti nähneensä minun ratsastavan, juurikin tuolla Mirjalla.

Syksy on ainakin alkanut vauhdikkaasti: kolme tuntia, kolme eri opettajaa ja kolme eri hevosta. Tämä uusi tunti ja ajankohta on kyllä tosi mukava, ja Piritan tunneille on kyllä vaikea kenenkään vetää vertoja. Nyt Ellu kyllä piti hyvän tunnin, mutta olisi lopuksi kaivannut vähän enemmän palautetta. Seuraavalla tunnilla saadaankin sitten varmaan kakkua, kun yksi ratsastajista jalkautui kesken kaiken ratsun protestipukin seurauksena.

Liitelyä laukassa

23.8.2010 Primus Talli
Maiju - r. Kalle

Ratsastin viime tipassa perumani syyskauden avaustunnin rästituntina sunnuntain ryhmässä, jonka piti Maiju. Meitä oli maneesissa vaatimattomasti 12 ratsukkoa... Tallin käytäntö olla rajoittamatta rästituntien oppilasmääriä kyllä selvästi ohjaa tuntien vaihtoon tai myymiseen, jos itse ei pääse paikalle.

Hurjasta osallistujamäärästä huolimatta tunti sujui lopulta aika mainiosti, vaikka erityisesti minulle pieni lisätila ei olisi pahitteeksi ollutkaan. Sain nimittäin ratsukseni Kallen (Chrevi's Combardo, jota Sukupostin kuvissa ratsastaa ruunan kouluttanut Kikka Suomio), jota olin koko kevään salaa ihaillut. Raamikas tumma ruuna on aika pitkänomainen, ja sillä on upeat lennokkaat ja joustavat liikkeet. Se on kuitenkin näyttänyt aika hankalalta ratsastettavalta, ja tallin kotisivuilla mainostetaan kokeneempien ratsastajien hevoseksi.

Kalle oli jo edellisellä tunnilla, jossa Maiju koitti saada siihen vauhtia "juoksuttamalla" ruunaa pääty-ympyrällä raipan avulla. Tästä viisastuneena päätin taas keskittyä vain ja ainoastaan eteenpäinpyrkimykseen sekä siihen, että se on suoralla suora. Aluksi mentiinkin pelkkää käyntiä aika vapaasti pysähdyksiä tehden. Nämä olivat Kallelle hyviä, sillä liikkeellelähtojen avulla sain moottoria käyntiin ja takaosaa terävämmäksi. Ravikin tuntui aika kivalta, mutta Maiju kehottikin lyhentämään selvästi ohjaa. Kallella ratsastaja ei kuulemma saa tyytyä siihen, että hevonen liikkuu reippaasti mutta on pitkä. Tästä meillä olikin ruunan kanssa tunnin aikana hieman erimielisyyksiä, sillä heti tuntuman tiukentuessa jalkoja vaadittiin kahta kauheammin.

Lopuksi saatiin verytellä laukannostoja tehden, ja voi mahdoton miten upea Kallen laukka olikaan! Meidän oli tarkoitus oikeastaan koko tunnin ajan mennä hieman uran sisäpuolella, jotta juuri kunnostettuun maneesiin ei heti tulisi kauheita uria. Kalle liiteli varsin vaivattomasti uran sisäpuolella aivan luotisuoraan, josta Maijukin kehui. Myös eteenpäinpyrkimys ja muoto oli helpompi saavuttaa laukassa.

Varsinaisen työskentelyn aloitimme pääty-ympyröillä ja pitkällä sivulla tehtävillä käynnin lyhentämisillä, jossa jalkani lähes väkisin alkoivat nousta pitkin hevosen kylkiä... Sitten sama ravissa, paitsi että pitkällä sivulla siirryttiinkin vain muutamaksi askeleeksi käyntiin. Lopulta jätettiin käyntisiirtymiset pois ja sen sijaan lyhennettiin ravia. Tämä onnistui Kallella hienosti, etenkin kun Maiju kehotti vielä hieman naputtelemaan raipalla lyhennysvaiheessa takaosan saamiseksi entistä paremmin alle. Lopuksi nostettiin laukka suoraan lyhennyksestä, ja Kalle teki täsmälliset nostot ja laukkasi alkutunnin malliin.

Kalle ei siis ollut ollenkaan niin hankala kuin olin kuvitellut, mutta haastava toki. Mitä olen muiden kommentteja ruunasta seurannut, niin maneesissa se tahmailee helpommin kuin ulkona, joten siihen nähden saan ainakin olla tyytyväinen. Jos nyt en ole tämän vajaan vuoden primustelun aikana mitään muuta oppinut, niin ainakin sen, että kaikki lähteen eteenpäinpyrkimyksestä. Nämä kaksi syyskauden tuntia ovat osoittaneet, että kun moottori toimii, niin loppu sujuu melkein kuin itsestään. Kallen kanssa kyllä vaadittaisiin vielä parempaa jalkojenkäyttöä sekä vatsalihaksia, jotta raipalla ei tarvitsisi muistuttaa niin usein. Maijun mukaan sain Kallen kuitenkin kivasti hereille ja teräväksi, mikä ruunan kanssa on se suurin haaste. Mutta koska meitä oli nyt niin monta, niin kommentit jäivät muutoin aika vähiin - toivottavasti siis tämä kerta Kallella ei jäänyt ainoaksi!

Onnistunut tunninvaihto

20.8.2010 Primus Talli
Pirita - t. Mirja

En päässyt uuden ryhmäni syyskauden avaukseen, joten ennen ensimmäistä tuntiani jännitti kuin ei olisi taas hetkeen ratsastanutkaan. Enkä oikeastaan ollutkaan, kun takana oli reilun kuukauden kesätauko. En etukäteen tiennyt ryhmästä juuri mitään, ja päivällä jo hieman epäilin oliko sittenkään järkevää vaihtaa tiukan Piritan tunnille.

Tallin ilmoitustaululla oli listat vain Piritalle, ja seitsemän tuntini oli näistä viimeisin. Perjantaisin ei siis ole kuin yksi ryhmä kerrallaan, mikä tietää koko 80 m x 30 m maneesia kuudelle ratsukolle! Tämä ja päivän viimeinen ryhmä takaavat myös ihanan rauhallisen tunnelman aiemmin niin hektiseen ja junnupitoiseen tiistaihin verrattuna. Kaiken lisäksi ryhmä vaikutti tosi mukavalta ja taidoiltaan tasaiselta, joten summamutikassa Piritan perässä tehty vaihto osoittautui enemmän kuin onnistuneeksi.

Sitten itse tuntiin. Minulle oli merkitty kansallisissa kenttäkisoissakin startannut vuonna 1997 syntynyt Mirja. Muistin sen suureksi ruunikoksi, ja menin katsomaan sitä edeltävälle tunnille. Primus Tallilla on toinenkin samat tuntomerkit täyttävä tamma, Ritva, ja niinpä seurasinkin onnellisesti puoli tuntia ihan väärää hevosta. Mirja ei ollutkaan se herkän näköinen muodossa sipsutteleva ratsu, vaan epäpuhtaan näköisesti pää kenossa laahustava tamma.

Odotukset eivät siis olleet korkealla, kun nousin kentällä puhisevan Mirjan selkään ja kävelin maneesiin, jossa ratsastimme Piritan äänen säästämiseksi - ääntä hän nimittäin oli joutunut edellisellä tunnilla käyttämään hieman tavallista enemmän, koska oppilaat eivät oikein saaneet teitä kohdalleen. Kun Pirita kuuli, etten ollut koskaan aiemmin mennyt Mirjalla, hän kertoi isoliikkaisen tamman vaativan tasaisen käden ja pohkeiden väliin ratsastamisen, jotta se ei kiemurtele.

Niinpä sitten tein heti alkukäynnit selvästi uran sisäpuolella ja seurasin peilistä, että ratsuni kulkee suoraan. Aluksi se yrittikin venkoilla uraa kohti, mutta aika helposti pääsimme yhteisymmärrykseen oikeasta tiestä. Heti, kun se kulki suoraan, tuli kaulakin pyöreämmäksi ilman mitään erityisempiä kommervenkkejä. Jo käyntiveryttelyn aikana käännyimme päädyistä keskihalkaisijalle ja teimme pohkeenväistöä uralle ennen maneesin puoltaväliä. Mirja teki hyvin vasemmalle, mutta sitten kun piti vaihtaa suuntaa, sain yhden kierroksen verran taas keskustella suoraan kulkemisesta keskihalkaisijalla. Tämän jälkeen väistöt sujuivat suht helposti, etenkin kun Pirita neuvoi siirtämään väistättävän pohkeen liioitellun eteen, jolloin takaosa ei edistänyt.

Kevyessä ravissa ja laukassa veryteltiin ensin pääty-ympyröillä. Vaikka Mirja oli ollut jo yhdellä tunnilla, se oli vasempaan kierrokseen aivan tajuttoman kankea. Niinpä sain vaihtaa suuntaa ja mennä ensin oikeaan. Tavoitteena oli vain saada se liikkumaan pitkällä askeleella, muodosta viis, ja lopuksi laukassa sainkin viilettää ihan kunnon keskilaukkaa maneesia ympäri. Pirita arveli, että jäykkyys johtuu siitä, että ratsastajat arastavat sen suuria liikkeitä ja antavat sen köpötellä, jolloin tamma ei oikeastaan koskaan vetreydy.

Eteenpäinratsastaminen kuitenkin auttoi, ja Mirja oli varsin mukavan tuntuinen lopputunnin. Jatkoimme edelleen pohkeenväistöä, mutta pääasia ei ollut itse väistö vaan sen tempo. Yleensä hevoset hidastavat ja hidastavat väistössä, kun ratsastajat istuvat alas, mutta nyt teimme väistöt kevyessä ravissa. Vaikka uralla piti olla ennen maneesin puolta väliä, jäi hyvin aikaa keskihalkaisijalla suoristamiseen ja loivaan reippaaseen väistöön. Vasta Primuksella olen ymmärtänyt, miten tärkeä se toinenkin pohje on nimeenomaan eteenpäinpyrkimyksen säilyttämisessä niin, ettei väistöstä tule liian jyrkkä. Koska Mirjan ravi on niin suurta, sain tehdä tehdä päädyt todella tarkasti, jotta pääsin keskihalkaisijalle. Katseesta oli tässä iso apu. Mirja teki väistöt hyvin ja tasaisesti tahdin muuttumatta, vaikka muoto alkoi väistöissä löytyä vasta lähemäpä tunnin loppua.

Teimme väistöjä molempiin suuntiin, ja viimeiseksi väsitimme koko diagonaalin. Pirita seisoi diagonaalin lopussa ja yllätti kaikki sanomalla kunkin päästessä uralle: "Vasen laukka - nyt!" Mirjan kanssa nostot alkutunnista vaativat tarkkaa keskittymistä ja hieman raippaakin, mutta tämän noston se teki vain askeleen viiveellä. Laukkatyöskentely vasempaan oli Mirjalle ympyrällä vielä aika vaikeaa, mutta parani loppua kohti.
Harjoitusravia emme juurikaan menneet, paitsi ympyröillä ennen loppuraveja. Siinä koitimme saada saman tunteen kuin väistöissä, että hevoset liikkuvat itsestään eteenpäin, ensin kevyessä ravissa, sitten harjoitusravissa, ja lopulta laukassa, johon piti vain soljua harjoitusravista. Oikeaan kierrokseen Mirja oli taas selvästi vetreämpi, ja isoista liikkeistä huolimatta niissä oli varsin helppo istua.

Loppuveryttelyt teimme vapaasti suuntia vaihdellen niin, että vanha sisäohja piti saada suunnanvaihdoksessa luonnostaan jäämään tuelle uudeksi ulko-ohjaksi. Pikku hiljaa piti päästää hevonen myös pidemmälle kaualle. Mirja oli jo hyvin vertynyt, joten tämä sujui meiltä hyvin.

Loppukäynniksi hyppäsin tapani mukaan taas alas taluttamaan ratsuani. Maneesiin oli tuntimme puolivälin paikkeilla tullut yksi Primuksen opettajista, Ellu, ratsastamaan omalla hevosellaan. Kun kävelin Mirjan kanssa, hän oikein erikseen ratsasti lähellemme ja sanoi, miten mukava on nähdä Mirjan menevän niin hyvin. Ilmeisesti tamman kanssa ei kaikilla niin vaan synkkaa, mutta minun mielestäni se oli oikein mukava.

Piritakin kehui, että olin ratsastanut hyvin: olin kuunnellut ohjeet ja tehnyt niiden mukaan ja saanut hevosen toimimaan. Kaiken kruunasi se, kun Pirita huomasi uudet, vanhojen hajonneiden tilalle ostamani minichapsit ja kehui niitä "tosi styleiksi"! Paljon paremmin ei siis olisi voinut syyskausi alkaa, ja olenkin kyllä taas todella innostunut tästä harrastuksesta - aivan niin kuin silloin, kun yli 15 vuotta pianoa soitettuani älysin viimein hakea uusia tuulia uudelta opettajalta.

Muotitermi schwungia etsimässä

5.7.2010 Primus Talli
Maiju - t. Marelle

Minun kesäkausi päättyi samoin kuin kevätkausi alkoi, Marellen selässä. Ensin olin vähän huvittunut hevosvalinnasta, sitten iski päälle kauhea tsemppi. Nyt minä näyttäisin itselleni, että tässä kevään aikana on jotain opittukin!

Oli tosi lämmin sää, mutta kentällä onneksi tuuli navakasti, joten täydellistä läkähtymistä ei tullut. Tunnin teemana oli pohkeen käyttö niin, että jalka pysyy oikealla paikallaan koko ajan eikä pohje jää puristamaan. Harjoittelimme antamaan käskyn ja olemaan sen jälkeen hiljaa.

Koitin heti ottaa Marelleen napakamman otteen kuin talvella. Käyntityöskentely lähtikin sujumaan ihan hyvin, tosin pysähdyksissä meinasi olla pientä hiipimistä, mikä oli vähän yllättävää. Kulmat tehtiin huolella ja aina kulman jälkeen tehtiin selvä eteenratsastus. Mikäli hevonen ei reagoinut, muistutettiin samantien raipalla. Näin saatiin pikkuhiljaa ratsut herkäksi aina samanvahvuiselle pohjeavulle.

Samoja kulmia tehtiin myös ravissa siten, että kulma mentiin aika kootusti ja sen jälkeen taas eteenratsastus. Laukkatyöskentely tehtiin niin, että jokaisen ravikulman jälkeen nostettiin napakasti laukka, ja siirryttiin taas raviin ennen seuraavaa kulmaa. Marellelle, joka on aika pitkä, meinasi tulla vähän kiire lyhyillä sivuilla, kun piti pidentää ja koota niin nopeasti. Maiju kehoittikin oleman sitkeä, eikä tammaa saanut päästää yhtään venymään.

Tämä lyhentely ja eteenratsastus alkoi tuottaa tulosta suurella keskiympyrällä, jolla tehtiin lopuksi askeleen lyhennyksiä sekä käynnissä että ravissa. Tahdin piti säilyä muuttumattomana, mutta askelen lyhentyä puolen kierroksen aikana selvästi. Sitten taas ratsastettiin eteen. Maiju tarkkaili paitsi lyhennystä myös ratsastajan pohkeen käyttöä. Marelle kulki kohtuullisessa muodossa ja tammasta löytyi sitä kuuluistaa schwungia, joka nyt tuntuu olevan päivän termi kouluratsastuksessa. Sain siis takaosan alle ja polkemaan ja aloin pikkuhiljaa ymmärtämään, miten hieno Marelle voisi oikein ollakaan. Lisäksi pohkeeni pysyivät kuulemma hyvin paikallaan, joten ehkä istunnan sarallakin on jotain jäänyt mieleen.

Tunnista jäi tosi hyvä fiilis muutaman viikon kesälomalle ja sellainen olo, että pitäisiköhän sitä Marellea päästä vielä kokeilmaan uudestaan. Elokuun toisella viikolla sitten jatketaan Piritan valvovan katseen alla.

Jalkoja, jalkoja ja jalkoja

28.6.2010 Primus Talli
Maiju - r. Eetu

Nyt ei ollut Foxy koulutuksessa, kun Pirita oli jäänyt neljäksi viikoksi lomalle. Tunnille en sitä kuitenkaan saanut, vaan listassa oli tuttu Eetu. Toinen opettaja, Ellu, tuli puolelta Eetun kamoja kannellen satulahuoneeseen ja kyseli, onko Eetun ratsastaja paikalla. Hevoset olivat olleet juhannuksena kolme päivää laitumella tekemättä mitään, ja opettajat olivat päättäneet vähän liikuttaa niitä ennen tuntia. Eetu oli siis jo valmiiksi hikinen, mistä Ellu halusi varoittaa.

Olisin kyllä voinut ottaa sen kolme päivää levänneekin Eetun, sillä ongelmamme oli taas se vanha tuttu paikalla liikkuminen ja tyhjäksi jääminen. Ajoittain meno oli aika kivaa, mutta niitä talven muutaman tunnin superfiilistä ei vaan enää tunnu löytyvän. Joudun tekemään ihan kauheasti töitä ja muistuttamaan raipalla tuon tuosta, että Eetu liikkuu edes jotenkuten.

No, Maijun tehtävä oli kyllä mielenkiintoinen. Aloitimme kääntämällä kentän poikki ja tekemällä pysähdyksiä eleettömästi. Piti muistaa asettaa, taivuttaa, pysähtyä napakasti istunnalla ja lähteä tarmokkaasti liikkeelle. Erityisesti mietittiin omia lapoja ja niiden vetämistä alaviistoon, jotta ryhdistä tulisi suora ja rento. Kun tämä sujui ei pysähdyttykään vaan tultiin reippaassa käynnissä ja hidastettiin kymmenen askeleen ajaksi. Hidastuksen jälkeen ei annettu eteenpäin ajavia apuja lainkaan, vaan tarjottiin vain pitkää ohjaa. Lopulta hevoset reagoivat tähän oikein, että venyttivät kaulaa eteen ja alas ja askel piteni. Eetu meinasi välillä olla omissa ajatuksissaan ja kuikuilla ihan muualle tehtävään keskittymisen sijasta, mutta lopulta sain senkin kanssa homman toimimaan.

Ravissa käännyttiin edelleen kentän poikki ja tehtiin siirtymiset samalla periaatteella käyntiin. Laukka tehtiin siten, että se nostettiin yksitellen Maijun valvovan silmän alla ja laukattiin reippaasti koko pitkä sivu. Nostossa piti muistaa olla paitsi itse jäntevä myös olla roikkumatta sisäohjassa. Eetun kanssa tämäkin vaati muutaman toiston, ennen kuin se nosti laukan terävästi.

Eetun tyhjyyteen ei tullut Maijulta mitään muuta neuvoa, kuin jalkoja, jalkoja ja jalkoja. Näyttää siltä, että pääsen kokeilemaan tätä vielä ensi viikolla, kun olen viimeisen kerran kesätunnilla. Sen jälkeen pidän taukoa elokuun toiselle viikolle asti, jolloin syyskauden tunnit alkavat.

Ensimmäiset toistot 10 000:sta

21.6.2010 Primus Talli
Pirita - r. Eetu

Pirita on ottanut näköjään tavakseen ratsastaa Foxyn aina maanantaisin ennen meidän tuntiamme, joten noinkohan on, että meidän tuttavuutemme jäi kertaluontoiseksi. Todella harmi, jos näin kävi! Sen sijaan yhteinen taipaleemme Eetun kanssa jatkui taas.

Takapuoli ja jalat jätettiin nyt rauhaan ja keskityttiin käsiin. Minä pääsin esimerkiksi siitä, mitä tapahtuu, kun hevonen kiskaisee ohjista yhtäkkiä. Pirita vetäisi ohjista eteenpäin, ja minä tietenkin kellahdin takakenoon. Kuten syksyn istuntakurssilla harjoittelimme myötäämistä pienellä liikkeellä käsivarren ja tiukkojen vatsalihasten avulla. Jos toisen - etenkin vatsalihakset - unohti, ei mitenkään pysynyt oikeassa asenoossa. Pirita opetti oikeaa tuntumaa tönäämällä olkavarresta eteenpäin eri voimakkuuksilla, ja meidän piti panna vastaan niin, että liike oli mahdollisimman pieni.

Pirita oli ollut Finnderbyssä kuuntelemassa Kyra Kyrklundin klinikkaa, jossa Kikka oli ollut yhtenä esimerkkiratsastajista. Sieltä oli tullut paljon hyviä uusia ideoita ja vahvistuksia vanhoille ajatuksille, ja me pääsimme heti osalliseksi parhaista paloista. Pirita korosti sitä, että vain toistoja tekemällä voi päästä virheistä eroon. Yhden virheen korjaaminen vie kuulemma 10 000 toistoa, joten kerran viikossa tunnilla käymällä... Pirita kehoittikin jokaista keskittymään yhteen asiaan, joka minulla oli jäntevyys. Ihme ja kumma, ei siis nyrkkien asento! Tosin tähänkin sitten sain useamman kommentin, kun koitimme soveltaa oppimaamme käytäntöön ympyrällä. Ei kuulemma voi vaikutaa hevoseen, jos on nyrkki auki... Lopputulos oli onneksi se, että aina Piritan kohdalle tullessa muistin vääntää nyrkkiä pystyy ja kiinni.

Ratsastimme siten, että hevosen annettiin mennä rennosti ja reippaasti eteen, eli ei juuri jarruteltu, vaan koitettiin vaan löytää sitä tasaista tunnetta suuhun. Eetu oli tutun jähmeä, mutta laukassa ylireipas. Vaikka mistään muodosta ei taaskaan voinut edes puhua, niin Piritan mukaan vaikutan hevoseen hyvin. Jotainhan se on sekin.

Tunnin päätteeksi kysyin Piritalta, ovatko kaikki hänen syksyn tuntinsa jo täynnä. Perjantailta löytyi vielä mukavasta sennuryhmästä tilaa, joten päätin vaihtaa syyskaudeksi tuntia.

Hirvittävä pettymys ja karmea ketutus

14.6.2010 Primus Talli
Maiju - t. Hipsu

Kumma, miten yksi tunti saa aikaan hirveän ratsastusinnostuksen. Olin ihan täpinöissäni ennen tuntia: Piritan istuntatunti Foxylla! Ja siellähän se oli listassa, niin kuin pitikin, mutta tunnin pitäisi Maiju. No, ei se mitään, hevonen sentään oli oikea. Menin harjaamaan Foxya, joka oli aivan hiestä märkä ja tosi väsynyt. Ajattelin, että se on ollut aamulla ratsastettavana, mutta kun Pirita hetken päästä näki minut satulahuoneessa, sanoi hän vaihtavansa hevosen. Siinä vaiheessa fiilis laski kutakuinkin nollaan. Pakkaselle se painui heti, kun Pirita löysi listasta uuden ratsun: suomenhevostamma Hipsu. Se oli suunnilleen ainoa hevonen, jota en olisi halunnut. Hirvittävä pettymys vaihtui karmeaan ketutukseen, kun pihisten korjasin Foxyn kamat pois ja siirryin toiseen talliin Hipsun karsinaan.

Tamma ei ole tunnettu hyvistä tavoistaan, mutta kiukuspäissäni suutahdin sille heti, kun se luimisteli ja koitti potkaista. Pukemisen ajan Hipsu seisoikin sitten ihan kiltisti. Ilmeisesti ärsyyntymiseni siirtyi jollain positiivisella tavalla tammaan myös selästä, koska pelättyä katastrofia ei tullutkaan.

Maijun opastuksella jatkoimme jalkojen asettelua ja keskityimme erityisesti pohkeen paikkaan ja paikallapitämiseen sekä kevennyksen ryhtiin. Ensimmäinen tuotti vaikeuksia (taas estesatula), toinen onnistui hyvin (turvaliivista huolimatta). Kevennystä harjoiteltiin isolla ympyrällä, pohkeenkäyttöä lisäksi käyntipohkeenväistössä pitkältä uralta sisään ja takaisin uralle sekä laukassa pääty-ympyrällä.

Hipsu ei lopulta hipsutellut juuri lainkaan vaan pysyi otteessa kutakuinkin koko tunnin. Ennemminkin sitä sai ravissa välillä käskyttää eteen. Hieman se ennakoi etenkin nostoja, mutta muutoin talven sähellykseen verrattuna aivan selkeästi parempi tunti. Tehtävät tehtiin pääosin oikeaan kierrokseen, jossa Hipsu meni ajoittain ihan oikein päinkin. Ilmeisesti se, että istuu oikein, todella auttaa saamaan myös hevosen oikein, vaikkei juuri mitään muuta tekisikään. Koskakohan tämän oikein sisäistäisi?

Tunnin jälkeen oli siis ihan ok -fiilis. Sen verran kuitenkin jäi hampaankoloon, että päätin koittaa vaihtaa vakituntiani syksyllä Piritan tunnille. Ne eivät ehkä ole niin leppoisia kuin Maijun, mutta särmää niissä on enemmän

Ihana, ihana Foxy - laatukamaa!

7.6.2010 Primus Talli
Pirita - r. Foxy

Istuntakurssi alkoi leppoisissa tunnelmissa, koska kesän aamutunnit olivat jo ohi eikä illan hälinä ollut vielä alkanut; muita tunteja samaan aikaan ei ole. Kurssilaisia oli kuusi, ja minulle oli merkitty ratsuksi upouusi, vain muutaman päivän tallilla ollut Foxy. Se löytyi alatallin eli vähän niin kuin yksityispuolen vihoviimeisestä karsinasta, ja osoittautui kohtuullisen kokoiseksi aika tavallisen näköiseksi vaaleaksi ruunikoksi (huom, ei siis ollut valkoinen!). Hoidettaessa ruuna oli varsin hauska, osallistui kaikkiin toimenpiteisiin ja lopulta tiputti juotuaan vettä suoraan niskaani - mitäs kumartelin juuri silloin harjakorin puolessa!

Siinä hevosia kuntoon laitellessa kyselin muita tuntilaisilta Foxysta, jonka kanssa samaan aikaan tallille oli tullut toinenkin uusi hevonen. Yksi ratsastaja muisteli, että se toinen on nuori ja tämä Foxy päälle kymmenvuotias kokenut ratsu. Totuus paljastui maneesissa, kun opettajamme Pirita tuli heti kertomaan, että Foxy on vasta viisivuotias! Se on kuulemma ikäisekseen kypsä, ei säpsy ja kisannutkin jo 80-sentin luokkia. Ainoa ongelma kuulemma on heikko kääntyvyys, tarvitsee paljon johtavaa ohjaa ja ulkopohjetta. Vähän hirvitti, niin nuori hevonen...

Mutta ensimmäinen vau tuli heti, kun pääsin liikkeelle. Foxylla oli tosi pitkä ja letkeä käynti. Käynnissä me työskentely aloitettiinkin, keskiympyrällä. Maneesissa oltiin ihan siksi, että pystyttiin koko ajan katsomaan peilistä omaa istuntaa. Tässä vaiheessa lähinnä keskityttiin saamaan lantio sopivasti liikkeelle ja ratsastajat istumaan oikealla kohdalla satulassa. Jalkoja käytettäessä tuntuman satulaan piti pysyä tasaisena. Sama pienessä ravipätkässä ympyrällä, ja sitten ravattiin hetki myös koko uraa pitkin.

Toinen vau tuli ravissa, sillä Foxyn ravikin oli hurjan maatavoittavaa. Se ei varmaankaan mennyt erityisen lujaa, mutta askel oli niin pitkä, että teimme koko ajan isompaa uraa kuin muut hevoset.
Pienen ravipätkän jälkeen tultiin taas ympyrälle. Syksyn kurssin tavoin Pirita havainnollisti yhden ratsastajan avulla selän, lantion ja jalkojen oikean asennon ja näytti itsekin maasta eri asentoja. Sitten hän käänsi jokaisen jalat kertaalleen oikeaan paikkaan, ja meidän tehtäväksi jäi sitten koittaa muistaa se fiilis ja korjata lopputunti (ja -kurssi...) jalkoja opetetun mukaisesti. Minun ongelmani oli sama kuin syksyllä: reidet irtoavat ja polvet kääntyvät liikaa ulos.

Kevennyksessä otettiin taas vatsalihakset käyttöön ja oltiin jänteviä. Lantion piti nousta samaan linjaan polvien ja kantapäiden kanssa. Harjoiteltiin hidastamaan omaa kevennystä ja siirtämään sen avulla hevonen käyntiin. Foxy reagoi tähän kerrassaan mainiosti.

Sitten kevennettiin taas koko uraa, ja samalla piti maneesin lukuisista peileistä koko ajan tarkkailla omaa istuntaa. Ilmeisesti minulla oli syksyn kurssista vielä jotain muistikuvia, koska hyvin pian sain Piritalta tehtäväksi "haastaa itseäni lisää" eli hidastaa välillä Foxyn ravia kevennyksen tahdilla. Toimi, etenkin kun otti vatsalihakset käyttöön, jolloin kevennyksestä tuli hallitumpaa.

Laukat tehtiin pääty-ympyröillä. Muut nostivat käynnistä, mutta Foxyn kanssa nostettiin ravista. Siinä vaiheessa tuli kolmas vau: laukka se vasta isoa olikin! Aika raakaa vielä, mutta isoa. Tosi isoa. Siinä oli vatsalihakset kovilla, kun koitin pitää jalat oikeassa paikassa, ohjat lyhyinä ja vielä käyttää johtavaa ohjasotetta ulkopohkeen kanssa, jotta pysyttiin ympyrällä (joka oli noin kaksi kertaa isompi kuin muiden isojen hevosten...).

Loppuravissa saatiin mennä aika vapaasti. Jo alkutunnista sain ohjeeksi ratsastaa ruunan pitkälle kaulalle, ja etenkin lopussa se sitten onnistuikin. Pirita ohjeisti sen johtavan otteen ja ulkopohkeen avulla tasapainottamaan nuorta hevosta lisää, ja niinhän se kääntyminenkin onnistui ongelmitta. Hevonen paineli letkeää raviaan rennossa muodossa. Piritan mukaan Foxysta näki, että istunta oli kunnossa. Ilmeisesti se sitten voi olla niin yksinkertaista, että kun vaan istuu oikein, niin hevonenkin menee oikein!

Mitään ihmeempää tehtävää ei siis tuntiin sisältynyt, mutta Foxy oli niin makea, että tunnista jäi mahtava fiilis. Erityisen kiva oli se, kun tunnin päätteeksi Pirita kävi sanomassa, että ruuna oli mennyt hyvin. Piritan mukaan se käy erittäin valikoidusti tunneilla, pääasiassa sillä ratsastavat Kikka ja Pirita itse. Arvoitukseksi jäi, miksi minä olin sen saanut, kun Pirita on viimeksi nähnyt minut hevosen selässä helmikuussa... Olin samaa mieltä Piritan kanssa, kun hän kehui Foxyn olevan laatukamaa. Onnekseni ratsut pyritään pitämään vakiona koko kurssin ajan, joten saan toivottavasti jatkaa sillä ensi viikollakin. Ja yhtään väheksymättä Maijun tehokkaita tunteja, Piritassa vaan on sitä jotain. Lisää tätä!

Kimojen ratsujen kevätkausi päättyi

1.6.2010 Primus Talli
Maiju - r. Veli

Ja taas kimo hevonen! Tällä kertaa varsin tuttu sellainen, vaikka Eetu oli taas levossa. Maiju oli valikoinut ratsukseni viime syksyn istuntateemakurssilta tutun Veli-arabin. Muut tuntilaiset tiesivät kertoa, että pieni ruuna oli kiikutellut lapsosia viime aikoina oikein urakalla. En osannut kuitenkaan yhtään jännittää, koska niistä viidestä Velillä menemästäni tunnistaä oli jäänyt ihan hyvä maku.

Suotta olisinkin jännittänyt, sillä Veli oli oikea herrasmies koko tunnin ajan. Alkukäynnissä se kulki jo ihan kauniisti, mutta ravissa etenkin oikeaan kierrokseen ruuna puri kiinni ihan valtavasti. Oikea käsi olikin koko tunnin ajan kovilla, kun koitin vaan sitkeästi pitää asetusta niin kauan, että saan jonkinlaisen reaktion aikaiseksi...

Alkuverkan jäljeenmentiin pääty-ympyrälle käynnissä. Siinä piti ensin suoristaa hevonen, sitten kääntää takaosa hieman ulos ja lopulta asettaa hevonen hieman ulos: vastataivutus. Tätä tehtiin oikeassa kierroksessa, jolloin taivutus tuli vasemmalle.

Ravissa ei enää taivuteltu, vaan Maiju katsoi jokaisen harjoitusravia, jota piti tehdä aina muutamia askeleita kerrallaan. Velillä on pieneksi hevoseksi aika karmeat askeleet, mutta sain kuitenkin jotenkuten pysyttyä kyydissä. Laukka sujui paljon paljon paremmin kuin syksyllä ja ihme kyllä ihan suhtkoht hyvässä muodossakin, vaikka mentiin oikeassa kierroksessa.

Sitten vaihdettiin suuntaa ja koko uralle, jossa tehtiin ensin voltteja käyntiä kooten. Asetuksen kanssa oltiin erityisen tarkkoja, samoin omien jalkojen. Sitten jätettiin voltilla saatu taivutus voimaan ja jatkettiin koko pitkä sivu sulkutaivutuksessa. Taivutus oli edelleen vasemalle. Veli teki nämä suorastaan hämmästyttävän hienosti, Maijukin kehui että tultiin kuin oppikirjasta. Veikkaan kyllä, että toiseen suuntaan olisi ollut huomattavasti vaikeampaa...

Lopuksi mentiin taas isolle pääty-ympyrälle. Paikkaa ei saanut vaihtaa, vaan jokaisen piti säädellä etäisyyttä edellä menevään oman hevosen tempoa vaihtamalla. Osalle tämä oli hirveän hankalaa, eikä itse tehtävästä, laukan lyhentämisestä, meinannut tulla mitään. Veli kyllä lyhensi ihan ok, vaikka muoto oli kaukana tavoitellusta.

Kaikenkaikkiaan tunnista ja koko keväästä jäi ihan kiva fiilis. Toisaalta oli sääli, että en saanut mennä Eetulla koko kurssia loppuun, mutta toisaalta oli kyllä kiva mennä vähän muillakin hevosilla. Erityisen kiva oli huomata, että ne muutkin hevoset kulkevat ainakin ajoittain oikein päin, eli ehkä sitä jotain on tässä kevään aikana opittu! Ensi viikolla alkaakin sitten kesän teematunnit, joilla minä opettelen oikeaa istuntaa taas viiden viikon verran.

Vaihteeksi issikkamaastoilemassa

30.5.2010 Minzun talli
N.N - Valkyrija

Sattumusten kautta päädyin kahden tunnin islanninhevosvaellukselle Nurmijärvelle, seurana Mervi. Meidän ryhmässä oli kuusi ratsastajaa, joita kaksi hyvin kokemattomia. Niinpä vetäjän lisäksi mukaan lähti yksi avustaja maasta käsin, ja aina välillä nämä kaksi porukkaa meni eri reittejä. Näin kokeneemmat pääsivät laukkaamaan.
Hevosjaossa sain nuoren kimon tamman. Meillä oli hauskaa, kun sain taas valkoisen hevosen! Enkä tosiaan oikeastaan edes tykkää kimoista, kun ne ovat aina niin likaisen näköisiä...

Talli - tai "talli", koska se koostui erinäisitä parakeista, katoksista ja konteista - oli aika kurjan ja epäsiistin näköinen. Issikoita oli paljon, mutta ne olivat tosi hoikan oloisia. Odotukset eivät siis olleet korkealla, mutta maasto osoittautuikin ihan onnistuneeksi. Nuori säikky ja yleensä kuulemma reipas hevonen oli ilmeisesti niin väsynyt runstaista töistä, että me köpöteltiin kokeneiden porukan viimeisenä koko reissu ihan kaikessa rauhassa. Töltti löytyi, laukan kanssa oli vähän vaikeampaa. Maastot olivat yllättävän hyvät, paljon hiekkakuoppaa ja ihanaa pehmeää kangasmaastoa. Vetäjä ollut nuori nainen huomioi hyvin koko poppoon, eikä lopulta edes kastuttu kovin pahasti! Lisäksi oli kiva käydä heppailemassa kaverin kanssa taas pitkästä aikaa, ennakko- ja jälkipuinnit kun ovat yllättävän iso osa tätä harrastusta!

Perusratsastusta rästillä

27.5.2010 Primus Talli
Sanna - t. Juuli

Jouduin perumaan koiran eläinlääkärin vuoksi yhden tunnin, jonka kävin ratsastamassa rästinä. Rästitunneilla ei ole ratsastajarajaa, joten listalla olikin sitten peräti 11 nimeä. Vähän vähemmän hieno homma, kun kuitenkin maksetaan kuuden hengen ryhmästä. No, minulle oli tällä kertaa laitettu kimo tamma Juuli. Ja vaikka tunnin pitäjäksi oli merkitty Pirita, ilmestyi maneesiin (kaatosade...) nuori Ypäjältä harjoittelemassa oleva nainen, kaimani Sanna. Maiju istui valvojan ominaisuudessa koko tunnin katsomossa.

Ennen kuin edes otettiin ohjia, piti jokaisen miettiä oma asentoaan hevosen selässä. Istunnan piti säilyä mahdollisimman muutumattomana, kun aloitettiin työskentely. Alkuveryttelyssä tehtiin pääty-ympyröitä, muutoin oli käytössä koko maneesi. Sanna oli laittanut ympyröiden merkiksi tötsiä, ja ainakin toisessa päädyssä oli pakko oikaista, jotta ei olisi tehnyt valtavaa kananmunanmallista rinkulaa... Laukat tehtiin molempiin suuntiin myös pääty-ympyröillä, ja väliin otettiin siirtymisiä raviin.

Välillä mentiin koko uraa ja pitkällä sivulla pätkiä pohkeenväistöä käynnissä. Juulilla tämä ei ollut vaikeaa, tosin se taivutti kaulaansa hyvin helposti liikaa. Sitten jätettiin pohkeenväistö pois ja mentiin ravissa koko uraa siten, että tehtiin päätyihin ympyrät ja keskellä pitkää sivua ensin käyntisiirtyminen ja lopulta vain ravin kokoaminen.
Juuli oli tosiaan aika perushevonen, ei ihmeempiä vau-elämyksiä mutta toisaalta ei pettymyksiäkään. Vasempaan kierrokseen se oli aika jäykkä, oikeaan toimi hyvin. Eetun ja Seponkin jälkeen pienen tamman laukka tuntui onnettomalta tökötykseltä, ja se olikin ylivoimaisesti vaikeinta Juulin kanssa. Ravissa isompia ongelmia ei ollut, ja sain jopa kommentin hyvistä jaloistani!

Takaiskujen päivä

18.5.2010 Primus Talli
Maiju - r. Seppo

Takaiskujen päivä! Ensimmäinen tuli jo matkalla tallille: huomasin unohtaneeni turvaliivin kotiin. Kääk. Siihen on tottunut niin nopeasti, että jotain tuntuu heti puuttuvan, jos liivi ei ole päällä. Toinen löytyi hevoslistasta: ei Eetua! Minulle oli merkitty kimo ruuna Seppo, jota luonnehditaan reippaaksi ja herkäksi. Ihan minun tyylinen hevonen - tai sitten ei. Eetu ei ollut millään tunnilla, ja syykin selvisi kun kävin katsomassa sitä karsinassa: reikä polvessa. Kolmas takaisku tuli heti, kun menin harjaamaan Seppoa. Sen oikea etujalka oli punaisenaan verestä, jota vuoti vuohisnivelen kohdalla edessä olleesta haavasta. Eipä muuta kuin Seppo pesukarsinaan ja vartiksi kylmää vettä jalkaan. Haava ei ollut syvä, joten pääsin alkuperäisen suunnitelman mukaan tunnille.

Oltiin ensimmäistä kertaa ulkona, ja mikäs oli ollessa. Toukokuinen helle helli kenttää niin, että turvaliivin unohdaminen alkoi tuntua lopulta ihan hyvältä sattumalta.

Aluksi tehtiin vähän voltteja pitkiltä sivuilta sekä käynnissä että ravissa, ja sitten lisättiin käyntiavotaivutus. Melkein koko lopputunti mentiin isolla ympyrällä. Hevosia pyrittiin koko ajan ratsastamaan ulko-ohjalle siten, että vaikka välillä työnsi sisäkättä eteenpäin, hevonen jäi rennosti tuntumalle. Tätä tehtiin sekä avotaivutuksessa että ravissa ja laukassa. Suuntaa vaihdettiin ympyrä leikkaa -tiellä, joka osoittautui osalle tuntilaisista jäkyttävän vaikeaksi. Maiju oikein hermostui, kun ratsastajat opettelevat sulut ja laukanvaihdot, mutta eivät yksinkertaista ratsastusradan tietä! Niinpä sitäkin sitten mentiin useampaan kertaan, tarkasti kahden puolikkaan voltin ja suorituksen kautta.

Aluksi pelkäsin sinkoutuvani maatakiertävälle radalle Sepon kanssa, mutta ei se ollut lopulta laikaan paha. Oikeastaan oli ihan kiva mennä välillä hevosella, joka liikkui itse eteen, ja siksi Maiju oli sen minulle laittanutkin. Seppo on ollut aiemin paljon meidän tunnilla, ja sen on näyttänyt hirveän helposti jännittyvältä. Ilmeisesti ulkokentän hieman isompi ja ainakin avarampi tila vaikutti, koska ruuna oli todella mukava ja rento alusta loppuun asti. Se on muuten edellisessä elämässään ollut kenttähevonen: http://www.sukuposti.net/sukutietokanta.php?Numero=136294

Koordinaatio hukassa ja katastrofi lähellä

4.5.2010 Primus Talli
Maiju - r. Eetu

Eetuilu sen kun jatkuu. Jälleen kerran tuttu alkuveryttely pysähdyksineen. Ruuna liikkui suht hyvin ja kohtuullisessa muodossa, mutta mitään vau-fiilistä ei tullut. Parhaiten työskentely sujui pääty-ympyröillä, jossa oikein keskityttiin asettamaan ja taivuttamaan hevosta.

Varsinaisena tehtävänä oli tällä kerralla avotaivutus. Liike ei todellakaan kuulu suosikkeihini siksi, että koordinaatiokykyni ei vaan riitä selvien apujen antamiseen. Eetu on vielä todella herkkä kiemurtelemaan, joten taivutuksesta uhkasi tulla katastrofi. Onneksi en ollut ainoa, sillä monella muullakin käyntitaivutus meni helposti pohkeenväistöksi takajalkojen alkaessa polkea ristiin. Maiju joutui muuttamaan tehtävää siten, että pitkän sivun alkuun tehdyn yhden voltin sijasta voltteja tehtiinkin vähän sinne sun tänne, jotta hevosen asento saatiin korjattua oikeaksi. Välillä vaan pyörittiin kukin omalla voltilla, jotta hevoset saatiin taipumaan.

Oli kyllä taas todella vaikeaa, enkä ymmärrä, miksi niitä jalkoja ja käsiä on tässä varsin yksinkertaisessa liikkeessä niin julmetun hankala saada oikeisiin paikkoihin! Onneksi maneesissa on nyt hyvät peilit, joista pystyi itsekin katsomaan koska hevonen meni avotaivutusta ja koska väistöä.

Laukat tehtiin pääty-ympyröillä siten, että Maiju katsoi jokaisen siirtymiset sekä laukkaan että takaisin raviin erikseen. Noston piti olla terävä ja lähteä takaa eteen, siirtymisen pehmeä ja ravin jatkua reippaana ja eteenpäinpyrkivänä. Näistä Eetu suoriutui ihan hyvin. Oikeastaan tunnin laukkatyöskentely oli parasta laukkaa mitä Eetu on minun kanssani mennyt, paikoitellen se jopa hieman pyöristyi.

Vaikka kaikki tuntilaiset vähän takkusivat avotaivutuksessa, oli Maiju lopulta ihan tyytyväinen hevosten työskentelyyn. Itse en ole muutamaan tuntiin kokenut Eetun kanssa sellaista helppoutta, mitä silloin parin tunnin aikana meillä oli. Joudun edelleen käyttämään mielestäni liikaa raippaa muistutteluun, mikä ei ole mukavaa ratsastajasta, hevosesta eikä varmaan kenestäkään, joka tuntia seuraa. Ilman muistuttelua en kuitenkaan saa hevosta pyrkimään tasaisesti eteen. Mutta harjoittelu varmaankin jatkuu, tosin vasta kahden viikon päästä seuraavan kerran.

Kevätväsymystä?

27.4.2010 Primus Talli 
Maiju - r. Eetu

Taisin saada Eetusta vakkarin loppukurssin ajaksi, eli siis kesäkuun alkuun asti. Siitä eteenpäin alkaa tallin kesäkausi teematunteineen, ja minä siirryn maanantaille viideksi viikoksi istuntakurssille.

Maneesi oli lanattu ja Eetukin liikkui edellistä viikkoa reippaammin eteen. Vaan eipä vieläkään riittävästi, sillä ruuna tuli todella usein edestä aivan tyhjäksi. Se tuntui edelleen aika väsyneeltä ja lähes pysähtyi heti, jos sitä ei erikseen vähän väliä muistutellut eteenpäinmenosta. Olisikohan nuoren hevosen kevätväsymystä?

Alkuveryttely tehtiin taas aika itsenäisesti, mikä meidän kohdallamme tarkoittaa pysähdyksiä ja siirtymisiä. Näitä tehtiin myös Maijun opastuksella pääty-ympyrällä siten, että ensin siirryttiin ravista käyntiin ja takaisin, sitten laukasta raviin ja takaisin. Siirtymiset tehtiin koko ajan eteenpäin ratsastaen ajatuksena se, että hevosta ei jarrutella missään vaiheessa. Eetun muoto oli hukassa tämän tehtävän ajan, mutta kuten totuttua, siirtymiset sentään herättelivät sitä.

Sitten pääty-ympyrällä tehtiin pohjeenväistöä siten, että etuosa oli koko ajan ympyrän kaarella, mutta takaosa väisti ulos. Väistöä tehtiin vain puolet ympyrästä, mutta jo silläkin matkalla oikean tien ratsastaminen oli yllättävän vaikeaa. Muutaman kerran jälkeen siirryttiin raviin, mutta tehtiin väistö edelleen käynnissä ja nyt vain neljäsosaympyrän matkalla. Hevosta ei saanut siirtymisessä jarruttaa, vaan pohkeenväistö käynnissä toimi jarruna. Sitten sama laukassa ja väistö ravissa. Väistöt Eetu teki ihan hyvin, vaikka siitä pehmeästä muodosta ei juuri näkynytkään kuin välähdyksiä.

Rankat tehtävät kuitenkin saivat ruunan jotenkin auki, ja lopputunti sujui paremmin. Sen aikana tehtiin pääty-ympyrällä pehmeitä siirtymisiä ravista käyntiin taas niin, että hevonen liikkui jokaisen siirtymisen jälkeen reippaasti eteenpäin.

Tunti oli tosi tehokas, koko ajan sai olla tekemässä jotain. Silti siitä jäi jotenkin vähän sellainen mitäänsanomaton olo: ei mennyt hyvin mutta ei niin huonostikaan.

Kiemurrellen

20.4.2010 Primus Talli
Maiju - r. Eetu

Edellisen viikon huipputunnin jälkeen oli kiva päästä jatkamaan Eetulla. Jotenkin oli sellaine fiilis, että siitä jatketaan mihin jäätiin. Mutta ratsastus ei olisi ratsastusta, jos se olisi niin yksinkertaista.

Maneesin pohjalla oli kummallisia aaltoilevia möykkyjä, joten pitkällä sivulla sai ratsastaa vuoroin ylä- ja vuoroin alamäkeä. Eetua ja Eetun eteenpäinpyrkiväksi ratsastamista epätasainen pohja häiritsi selvästi, koska ruuna katseli tosi tarkasti mihin astuu ja hidasteli ja kiihdytteli sen mukaan. Ja jos Eetu ei liiku kunnolla, niin eihän mistään muustakaan oikein mitään tule.

Tehtävänä oli niinkin yksinkertaiselta kuulostava asia kuin voltti. Sitä tehtiin pitkän sivun keskellä olevan tötsän kohdalla, alkuveryttelyssä vähän isompana ja itse tehtävänä vähän pienempänä. Maiju katsoi jo käynnissä, että kaikkien hevoset tekevät pyöreän voltin, joka lähtö- ja alkupiste ovat samat eli juuri tötsän kohdalla. Hevosen piti tulla suoraan tötsälle asti ja jatkaa suorana siitä eteenpäin. Ympyrältä ei saanut valua liian pitkälle tötsän ohi. Sama harjoitus toistettiin myös ravissa ja laukassa.

Eetu teki käyntivoltin ihan hyvin, vaikka olisi saanut olla eteenpäinpyrkivämpi. Ravivoltitkin sujuivat suht kelvollisesti, vaikka tahmeuden vuoksi muoto ei ollut lähelläkään parasta. Laukkavoltti olikin sitten jo lähes ylivoimainen, koska laukka on aika raakaa. En millään tajunnut kääntää Eetua riittävän ajoissa, vaan voltti valahti aina tötsän ohi. Sain ruunan kyllä sitten takaisin samaan paikkaan, mutta mitään kaunista katseltavaa se ei ollut. Meiltä ei kyllä selvästi vaadittukaan laukassa niin tasokasta suorituksta kuin mitä muilta tuntilaisilta kokenemmilla hevosillaan.

Loppukäynti tehtiin ensimmäistä kertaa ulkona tallin tilukset kiertäen. Ratsastuskoulu on kyllä mahtavalla paikalla, enkä malta millään odottaa että pääsisi ratsastamaan ulkokentälle järven rantaan. Muutama viikko kuulemma vielä menee, koska pohja ei ole valmis.

Tunti meni jotenkin hirveän nopeasti, enkä saanut kunnon tuntumaa Eetuun oikeastaan ollenkaan. Maijun mukaan Eetu oli vähän kiemurtelevainen, mikä kyllä hyvin kuvaa suoritustamme. Lisäksi ruuna tuntui jotenkin kauhean väsyneeltä, mutta saattoihan se olla ratsastajakin, jolla ei ollut paras päivänsä.

Pudotusta odotellessa

13.4.2010 Primus Talli 
Maiju - r. Eetu

Tällä kerralla ei harmittanut yhtään, vaikka listassa luki taas Eetu. Päin vastoin oli ihan mielenkiintoista päästä kokeilemaan, oliko edellisen viikon naksahdus vain tilapäinen vai löytyisikö yhteinen sävel uudestaan. Ja löytyihän se!

Aluksi tein taas vapaassa verryttelyssä paljon pysähdyksiä ja Maijukin käski vaatimaan hevosilta nopean reagoinnin joko pieneen apuun tai pienen apuun ja napakkaan raippaan. Aika usein hevoset kuulemma valitsevat pelkän pienen avun. Käynnissä vielä hieman tahmasi, mutta ravissa jatkettiin Eetun kanssa siitä mihin viimeksi jäätiin. Se oli tosi mukavan tuntuinen, kun käsissä oli tasainen tyytyväinen tuntuma ja hevonen liikkui itsestään reippaasti. Tällä kerralla alkulaukka tehtiin myös vapaasti nostoina, ja siinä keskityin oikeastaan vain saamaan Eetun laukkaamaan kunnolla koko kropallaan.

Päivän tehtävänä oli pohkeenväistö käynnissä. Taas testattiin sitä, oliko hevonen kunnolla ohjan ja pohkeen välissä kuunnellen kaikkia apuja. Pitkälle sivulle ratsastettaessa tehtiin huolellinen kulma, josta väistettiin n. viisi metriä uran sisäpuolelle. Maiju oli todella tarkka siitä, että etuosa aloitti väistön ja korosti, että ainoa liike jossa mennään takaosa edellä, on peruutus. Enpä ollut tullut tuotakaan ajatelleeksi!

Yllättävän monella tuntilaisista oli vaikeuksia saada etuosa irtoamaan uralta ennen takaosaa. Ja ihan ensin lähes kaikki koittivat tehdä väistöä uraa pitkin takaosa uran sisäpuolella - ihme kyllä minä ymmärsin heti mitä oikein piti tehdä! Eikä se Eetulla kovin vaikeaa ollutkaan, sillä se väisti yllättävän vaivattomasti. Pystyin keskittymään siihen, että etuosa pysyi edellä ja että väistön jälkeen hevonen oli todella suora. Hoksasin myös Maijun huomauttaessa asiasta, että toisen pohkeen väistättäessä toinen pohje huolehtii eteenpäinmenosta, jolloin liike ei mene pelkästään sivulle. Hämmästyttävä ahaa-ilmiö!

Sitten ryhdyttiin väistämään takaisin uralle. Tämä tosin vaati Maijulta hieman hermostumista, kun monen väistö meni niin pitkäksi ja hevonen kiemurteli miten sattui, ettei toista väistöä olisi enää ehtinyt tehdä. Eetulla ei ollut vaikeuksia toisenkaan suunnan kanssa, kun vaihdoin raipan muistutukseksi toiseen käteen.

Ravissa ei tehty väistöjä vaan pitkien sivujen keskelle askeleen lyhennys. Tempo piti olla koko ajan sama eikä tahti saanut muuttua, mutta askeleen piti lyhentyä ja ravin olla tarmokasta muutaman metrin ajan. Eetulle tehtävä oli yllättävänkin helppo, ja se säilyi suurimman osan ajasta hyvässä muodossakin. Olisiko se alkanut hieman väsyä, kun hetkittäin se tuli taas tyhjäksi edestä ja alkoi hidastua. Heti, kun sen sai taas hieman reippaammaksi, palautui muotokin rennoksi. Maiju tykkäsi erityisesti siitä, kun Eetu tuli "ihanan suorana" pitkät sivut.

Lopuksi vielä hieman venytettiin hevosia pääty-ympyröillä ravissa ja laukassa. Oli siis varsin tehokas tunti! Maiju kehui, että Eetu vaan parani edellisestä kerrasta. Hän tuntui tyytyväiseltä suoritukseemme, kun minäkään en onnistunut sählimään noiden teiden ratsastuksessa, ihme ja kumma. Oma olo oli tosi väsynyt mutta hurjan tyytyväinen tunnin jälkeen. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin ratsastusharrastus on todella palkitsevaa! Kun se pudotus (joko kuvainnollisesti tai sitten ihan kirjaimellisesti) kuitenkin tulee ennemmin tai myöhemmin, yleensä ennemmin...

Hups!

6.4.2010 Primus Talli
Maiju - r. Eetu

Olin ihan varma, että kolme tuntia Eetulla riitti ja saan nyt jonkun uuden ratsun. Mutta mitä vielä, Eetuhan siellä listassa oli. Sanoin jo muillekin tuntilaisille, että ehkäpä ensi kerralla voisin mennä jo jollain muulla, kun kiinnostavia hevosia on niin paljon. Mutta kuinkas sitten kävikään...

Eetusta löytyi ihan uusia ulottuvaisuuksia jo alkuverryttelyssä. En oikein tiedä mikä meillä naksahti, mutta sain sen siirtymisten avulla liikkumaan reippaasti paljon aiempaa helpommin. Ulko-ohja pysyi pääty-ympyröissä kädessä, ja hups vaan, yhtäkkiä Eetu ravasi kauniissa rennossa muodossa isoa letkeää ravia. Tuntui muuten tosi hyvältä selkään!

Tutulla kaavalla tehdyn verryttelyn (ravi ensin vapaasti, sitten pääty-ympyrällä sekä ravia että laukkaa) jälkeen aloitimme työskentelyn käynnissä. Jokaisessa nurkassa oli selvästi uran sisäpuolella tötsä, jonka kohdalla kulmassa piti hevosta kääntää takaosakäännösmäisesti. Ensin mentiin ihan suoralla hevosella, sitten lisättiin asetus ja alettiin pikku hiljaa vaatia takaosalta tiukempaa polkemista ja etuosalta enemmän väistöä. Eetun kanssa piti aloittaa tosi rauhassa, koska muutoin se vaan venkoili kulmissa. Mutta kulma kulmalta se vetristyi, alkoi luottaa ratsastajaan ja teki lopulta ihan kelvollisia puolikkaita takaosakäännöksiä.

Ravityöskentelyssä alun hyvä fiilis jatkui, ja selviydyimme tarkasti lähinnä pohkeiden avulla huolellisesti ratsastetuista kulmista ilman suurempia ongelmia. Maiju katsoi tosi tarkkaan, että kukaan ei jäänyt roikkumaan sisäohjaan, mutta vaati silti hevosilta asetuksen ilman kaulan taipumista ja lavan pullahtamista ulos. Samaa tehtiin myös laukassa muutaman kierroksen ajan, mikä olikin Eetulle selvästi vaikeampaa kuin käynnissä ja ravissa.

Jo laukassa ja etenkin loppuravissa alkoi tuntia siltä, että Eetu on jo tosi väsynyt. Kun vähänkin hellitti, se tarjosi heti käyntiä. Sain sen kuitenkin helposti rennoksi.

Tapani mukaan tulin alas loppukäynnin ajaksi, jolloin saatiin molemmat vähän venytellä. Maneesista poistuessamme Primuksen keulakuva ja yksi opettajista, Kikka Suomio, huikkasi katsomosta, että Eetu kulki hyvännäköisesti. Vähänkö olin tohkeissani! Kehut lämmittivät mieltä, ja tuli sellainen tunne, että ehkä sitä vielä joskus oppii ratsastamaan. Tuli myös todistettua, että on hyödyllistä mennä samalla hevosella muutaman kerran peräkkäin. Saa nähdä, vieläkö ensi viikolla Eetu-putki jatkuu, vai aloitetaanko työskentely alusta jonkun toisen ratsun kanssa.

Eetusta löytyi muuten sen maahantuoneen Messilän sivuilta muutama kuva, on näköjään rodultaan oldenburg: http://www.messilantalli.fi/index.php?id=632

Kotoisa fiilis

2.4.2010 Kaupin Ratsastuskoulu 
Karo - t. Areena

Pitkäperjantaina pääsin pitkästä aikaa Hannen kanssa tunnille tuttuun Tavelaan. Ratsuksi sain voikon Reenan, joka on Kaupin uusimpia tuntiratsuja. 8-vuotias tamma oli jokin aika sitten palannut kuukauden sairaslomalta, ja Karo varoittelikin sen säpsystä luonteensa.

Reena osoittautui kuitenkin aika rehdiksi nuoreksi ratsuksi, eikä temppuillut missään vaiheessa. Tunnin teemana oli helpolta kuulostava aihe: keskiympyrä. Sitä ratsastettiin neljän puomin yli jokaisessa askellajissa, laukassa yksitellen myös siten, että ensin kierrettiin pienempi ympyrä puomien yli ja sitten heti perään isompi puomien ulkopuolelta.

Käynnissä Reena toimi oikein mukavasti, ja sain sen tasaiselle ympyrälle ilman suurempia ongelmia. Ravissa melkein kaikilla oli sama ongelma: hevoset tuppasivat puomien päällä suoristumaan ja änkeämään ulos. Pikku hiljaa tehtävä onnistui myös ravissa. Laukassa puomien ylityksistä tuli Reenalle iso ohjelmanumero, joten keskityin vaan ohjaamaan sen puomien yli. Ilman puomeja laukka onnistui paremmin.

Lopputunnista Reena alkoi selvästi vähän väsyä, eikä oikein jaksanut enää kulkea oikein päin. Mutta kaikenkaikkiaan tunti ei ollut kokonaisuutena ollenkaan hassumpi. Ja onhan Tavela fiilikseltään tosi kotoisa talli, kun siellä on tullut yli parikymmentä vuotta pyörittyä. Mutta valitettavasti on tunnustettava, että kyllä ratsastuskoulutoiminnassakin näköjään pätee se vanha sanonta; rahalla saa ja hevosella pääsee, kun vertaa Tavelaa ja Primusta.

Silmienpyörittelyä

30.3.2010 Primus Talli
Maiju - r. Eetu

Marelle-ilmiö toistui jälleen, tosin tällä kertaa se positiivisempi ilmiö. Jatkoin siis kolmannenkin tunnin Eetulla, ja nyt palaset alkoivat loksahdella hieman paremmin paikoilleen.

Alkuverkassa tehtiin taas pysähdyksiä, ja nyt tein niitä todella paljon, siis muutaman käyntiaskeleen välein. Tämä alkoi selvästi herättää Eetua. Ravissa ja pääty-ympyrällä tehdyssä laukassa en keskittynyt mihinkään muuhun kuin siihen, että liikutaan reippaasti eteenpäin.

Koska viime kerralla emme oikeeen saaneet hevosia sinne minne piti, jatkettiin tänään vähän samalla teemalla. Kaikki käynnit pitkin ohjin tehtiin uran sisäpuolella, ja alkuravissakin toinen pitkä sivu piti tulla uran sisäpuolella.

Itse tehtävänä oli tällä viikolla loiva kiemuraura pitkillä sivuilla. Se tehtiin ensin käynnissä ja sitten ravissa huolehtien asetuksesta ja taivutuksesta ja tarkasta tiestä. Lopulta kiemurauran keskelle tehtiin voltti ulos. Maiju vaati jokaiselta tarkan asetuksen, ja tämä tehtävä sopi Eetulle todella hyvin - Maijun palautteen mukaan Eetu oli "super" volteilla.

Päivän ongelma ei ollutkaan eteenpäinpyrkimyksessä vaan siinä, että Eetu alko yhtäkkiä tuijotella katsomoon. Katsomo on maneesin toisella pitkällä sivulla, ja siellä oli meidän tuntimme aikana parikin koiraa ja muutama ihminen. Toinen koirista oli kaiteen takana niin, että se oli oikein sopiva kohde silmienpyörittelylle.
Kiemurauran voltin Eetu vielä teki pienen taistelun jälkeen, mutta sen jälkeiseen kulmaan en meinannut saada hevosta en sitten millään. Tässä taistelussa oli puolensakin, koska vauhti ainakin kiihtyi! Lisäksi tunnilla ollut Veli aiheutti aina silloin tällöin pientä säntäilyä, johon Eetukin vaihtelevasti osallistui.

Koska kiemurauralla oli herätelty ulkopohjetta, tehtiin lopuksi vastalaukannostoja toisen kiemurauran sijasta. Pitkälle sivulle ratsastettiin uran sisäpuolella ja nostettiin vastalaukka. Enne kulmaa tehtiin siirtyminen raviin. Ensimmäisellä kerralla Eetu teki tämän kuin tyhjää vaan ja teki Maijun mukaan oikein hyvän ravisiirtymisen. Mutta sitten ratsastajan ote jotenkin herpaantui, eikä vastalaukka meinannut nousta millään. Maijun mukaan valmistelin noston hyvin, mutta nostovaiheessa Eetu pääsi heittämään takaosaansa ulos, jolloin se nostikin myötälaukan. Lopulta tein noston kiemurauralta.

Kaikenkaikkiaan Eetun ja minun yhteistyö sujui nyt selvästi paremmin kuin kahdella aikaisemmalla kerralla. Olin tunnin jälkeen aivan järkyttävän hikinen ja väsynyt - ilman muuta paras Maijun pitämä tunti!