Laukanvaihtoja ravin kautta

23.11.2015 Primus Talli
Maiju - r. Aku

Kerran kurinpalautus Jardineron kanssa riitti, ja pääsin taas Akun selkään. Nyt ryhdyttiin tekemään harjoituksia, jotka valmistelevat laukanvaihtoihin askeleessa.

Tunti aloitettiin kuitenkin herkistelemällä hevosia pohkelle. Tämä tapahtui pohkeenväistöin uralta sisään. Maiju vaati kevyet avut ja todella selvät ristiaskeleet. Hevosten piti tulla nopeiksi ja kepeiksi, eikä käynnin tahti saanut muuttua väistössä. Välillä Maiju vähän avitti maasta, jotta ymmärtäisimme mitä haetaan. Aku väisti ja asettuikin aika kivasti molempiin suuntiin.

Ravia ja etenkin laukkaa tehtiin pitkät pätkät sekä keskiympyrällä että uralla. Sain taas taistella oikeassa kierroksessa, jotta Aku ei olisi oikonut. Etenkin laukassa se on aina alkutunnista todella vaikeaa, mutta sitkeällä asettamisella ja pienillä myötäämisillä paranee lopputunniksi. Maiju halusi huolelliset kulmat myös laukassa, joten oli vähän niin  kuin pakkokin koittaa tehdä töitä, koska muutoin urasta tuli ameeban muotoinen ruunan nojatessa sisäpohkeeseen. Laukan piti olla koottua ja hallittua, jotta myöhemmin sitten ne vaihdotkin onnistuisivat.

Tällä tunnilla vaihtoja tehtiin kuitenkin vielä ravin kautta. Tultiin oikeassa kierroksessa yksitellen siten, että nostettiin hyvissä ajoin pitkältä sivulta laukka, käännettiin keskihalkaisijalle, jossa tehtiin siirtyminen raviin, vasemman laukan valmistelu ja laukannosto, josta jatkettiin toiselle pitkälle sivulle ennen hallittua ravisiirtymistä. Tähän viimeiseen ravisiirtymiseen muuten Maiju kiinnitti erityistä huomiota: hevoset eivät tiedä, että nyt harjoitellaan laukanvaihtoa ravin kautta ja että siksi saa roiskaista viimeiseen siirtymisen takaisin raviin, mutta että sitten taas kun harjoitellaan ravisiirtymisiä,  pitääkin olla huolellinen...

Akun kanssa sain lähteä liikkelle hyvinkin ajoissa, jotta ehdin saada laukkaan laatua ennen käännöstä keskihalkaisijalle. Siinä ruuna mutkitteli minkä ehti, mutta muutamalla toistolla etenkin ravin laatu koheni ihan takapuolessa asti. Ravisiirtyminen ja laukannosto onnistuivat joka kerta, vaikka Aku olikin hieman vahva taas. Maiju sanoi, että mutkitteluun puututaan sitten seuraavalla kerralla. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että varsinkin siirtymiset ylöspäin onnistuivat hienosti ja hallitusti. Hoin koko tunnin itselleni siitä, etten saisi vetää vaan muistaisin myödätä ja istua satulassa syvällä. Se varmaankin auttoi, ja tunti oli kokonaisuutena paljon parempi kuin edellisviikon katastrofi.

Jardinero yllättää

19.11.2015 Primus Talli
Lotta - r. Jardinero

Toisella Lotan tunnilla listassa oli todellinen yllätyshevonen: Jardinero! Tämä andaluusi tekee nykyään paljon myös junnutunteja, ja sellaisella se oli ennen meidänkin tuntiamme. Katselin, miten hento tyttönen viiletti Hartsalla uralla kuin tyhjää vaan, vaikka minä muistin ruunan erittäin haastavaksi. Näiden andaluusien selässähän ei saa jännittää eikä pusertaa yhtään, käskeä saa mutta ei hätistellä, ohjan pitää olla tiukka kunnes peräänannossa höyhenenkevyt. Näin ollen ei liene sattumaa, että juuri viime maanantain tunnin jälkeen ratsastin juuri Jardinerolla.

Kerroin Lotalle, että  hevonen on minulle aika vieras, ja että minulla on tapana jäädä hätistelemään hitaita hevosia niille luonnottoman kovaan tempoon. Hartsan kanssa sellaisesta ei hyvää seuraa. Lotta auttoikin ihnasti ennen välikäyntiä minua hahmottamaan Jardineron käyntiä kävelemällä hetken vieressämme ja toimimalla raippana. Kylläpä sen oikean käynnin eron sitten huomasikin siihen, mitä Hartsa itsestään tarjosi.

Alkuravissakin oli hetken hakemista. Jotenkin tuntui, etten saanut ensin eteenpäinajavia apuja läpi haluamallani tavalla ollenkaan. Hartsa oli hieman liian hidas jatkuvasti. Sillä kuitenkin toimi sama lääke kuin Konstalla: jalat irti ja huomautus raipalla. Lotta muitutti, että Jardinero on erittäin hyvin verytelty edellisellä tunnilla, joten voi heti alkaa vaatia. Ja kun vaan sitkeästi vaati, niin johan alkoi ravi rullata! Tuntuma sai tosiaan aluksi olla hyvinkin tiukka eteenpäinpyrkimykseen nähden, mutta muuttui lähes olemattomaksi Jardineron myödätessä. Mahtava tunne, kun tällaisella tuntumalla hevonen imee ihan itsestään eteen!

Ravissa en huomannnut isoa puolieroa, mutta laukka meinasi taas yllättää. Muistin sitten kyllä aika nopeasti, että vasen laukka on Hartsalle vaikeampi, ja siinä nostossa jouduimmekin vähän keskustelemaan oikeasta askellajista. Mutta kertaneuvottelu riitti, ja sen jälkeen ei ollut mitään ongelmia kumpaankaan suuntaan. Päin vastoin, lopussa ratsastettiin ihan sujuvasti pitkä pätkä ympyrän pienennystä ja suurennusta vasempaan kierrokseen siten, että samalla tehtiin ravi-laukka-siirtymisiä.

Koska kisat olivat seuraavana päivänä, tehtiin paljon erilaisia ratsastusradan teitä ja lisäksi pohkeenväistöjä sekä uralla että uralta sisään. Näissähän Jardinero on aivan elementissään, ja saimmekin aika pian tulla pohkeenväistön sijasta diagonaalisulkua. Eipä sekään tuottanut ongelmia Hartsalle, joka tuntui vallan nauttivan päästessään näyttämään minulle miten hieno kouluhevonen onkaan.

Olin erittäin positiivisesti yllättynyt Jardinerosta. Se oli toisaalta hyvin perushevonen, koska sillä ei ole mitään metkuja, mutta toisaalta niin kovin erilainen verrattuna perus puoliveriseen. Ehkä paras palaute oli se, kun käyntityöskentelyssä satui kävelemään väliaidoilla juuri, kun toisella uralla oli käyntiä pitkin ohjin. Maiju huomasi meidät ja sanoi, että näyttää hyvältä! Pidin myös kovasti näistä kahdesta Lotan tunnista, ja aloinkin taas haaveilla lisätuntien ostamisesta keväälle...