18.5.2015 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Keväästä huolimatta sää oli varsin syksyinen, joten molemmat ryhmät ahtautuivat maneesiin. Olisin ollut valmis ratsastamaan ulkona pienessä sateessakin, kun siellä on enemmän tilaa Ladylle, mutta eipä sitä nyt tällä tunnilla juuri enää väliaidat häirinneetkään. Emme kyllä tehneet kovin paljon töitä koko uralla, mutta joka tapauksessa tämä oli selvästi tasaisin näistä kevään yhteisistä tunneistamme.
Aloitimme pysähdyksillä käynnistä ja käyntisiirtymisillä ravista. Maiju neuvoi, että Ladyn kanssa kannattaa käytää pohjetta napakasti ja sitten irroittaa jalka kokonaan. Näihän ratsastan Konstaa, ja tuntui toimivan Ladyllakin. Sen liikkeelle lähdöt paranivat huomattavasti, kun ratsastaja lakkasi käskyn jälkeen puristamasta. Veikkaampa, että toimisi hevosella kuin hevosella...
Pikku hiljaa jäätiin raviin ja tultiin isolle keskiympyrälle. Koitin saada Ladya pehmeämmäksi ja asettumaan rehellisesti, mutta se oli edelleen kovin vaikeaa. Aika pian siirryimme laukkatyöskentelyyn, jossa jatkettiin edellisen viikon teemalla.
Ensin ympyrällä selviä eteenlähetyksiä ja selviä kokoamisia, sekä ratsastajat että hevoset joutuivat jumppaamaan ihan tosissaan. Ympyrältä jatkettiin koko uralle, jossa tehtiin osastoissa täyskaarto ja jatkettiin uraa pitkin vastalaukkaa päädyt toki pyöristäen.
En ensin tajunnut, että vastalaukkaa piti jatkaa kouluradan kuviota pidemmälle, mutta sain Ladyn helposti nostamaan vastalaukan uudestaan. Useamman vastalaukkakierroksen jälkeen siirryimme raviin, nostimme myötälaukan ja palasimme hetkeksi ympyrälle työstämään laukkaa. Sitten taas koko uralle ja uuteen täyskaartoon. Toistimme tätä muutamia kertoja, kunnes sekä hevoset että ratsastajat puuskuttivat. Molemmat saivat kaipaamansa tauon, kun välissä käveltiin pitkin ohjin kierroksen verran, mutta sitten jatkettiin samalla tehtävällä.
Ja silloin naksahti: Lady oli etenkin vasempaan - siis siihen vaikeaan suuntaan - ihan taivaallisen tuntuinen! Se oli aivan kevyt edestä, pyöreä ja laukkaasi takaosa alla. En ole ikinä ennen ratsastanut sillä sellaista laukkaa, ja etenkin kun vastalaukkakaarteessa vähän muistutti vielä lisää eteenpäinpyrkimyksestä, se suorastaan tanssi. Sanomattakin selvää, että laukan jälkeinen ravi oli sellaista, että siitä voisi jo kouluradalle lähteäkin. Olipa mahtava tunne!
Valitettavasti lepokäynnin jälkeen en enää tavoittanut samaa fiilistä. Taisi oma kunto loppua taas, ja sille asialla pitää kesän aikana tehdä jotain. Lopputunti vietettiin raviohjelman parissa tehden ensin muutamat lävistäjät keskiravissa. Ladylta ei irronnut ensin millään, ennen kuin Maiju napakasti pyysi minua ottamaan hevosesta otteen ja vähän keräämään siihen painetta kulmassa.
Raviväistöissä Lady auttamatta jännittyi. Se astui kohtuullisesti ristiin, mutta jostain syystä jäin aivan liikaa ohjalla kiinni. Harmitti, että se tunnin keskivaiheen hieno ravi hukkui, siitä olisi ollut kiva päästä kokeilemaan myös väistöjä ja keskiravia.
Seuraavalla kerralla olisi sitten tarkoitus ratsastaa rata. Emme kyllä Ladyn kanssa ole ihan vielä radan vaatimalla tasolla, joten katsotaan harjoittelemmeko me vaan osia siitä. Joka tapauksessa tämä tunti osoitti, että kyllä me sinnekin tasolle vielä ihanan Ladyn kanssa voimme päästä. Ehkä sitten syksyllä?
tiistai 26. toukokuuta 2015
maanantai 25. toukokuuta 2015
Voittajafiilis!
11.5.2015 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Maiju kysyi satulavyötä kiristettäessä, että miten on mennyt. Kerroin sitten, ettei ihan hirveä itsetunnonkohotus se edellinenkään tunti ollut... Mutta nyt rinnakkainen tunti ei enää hypännyt, joten väliaidat olivat kentällä Ladylle astetta pienempi pelote. Sain kerrottua sille heti käynnissä, että nyt ei enää temppuilla vaan mennään sinne minne minä sanon. Ja kas, kun oli alussa jämäkkä, se kantoi hedelmää koko lopputunnin ajan.
Alkuveryttelyssä tehtiin siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Pehmeä siirtyminen käyntiin ja tarmokas siirtyminen takaa eteen raviin. Ravissa Lady tuntui jo paljon tasaisemmalta, mutta edelleen ollaan aika kaukana syksyn ravifiiliksistä. Maiju oli tarkkana ja vaati kaikilta kunnon asetuksen ja ulko-ohjan tuen, kaula ei saanut taipua liikaa, vaikka hevonen asettui ja taipui.
Laukkaa tehtiin tosi pitkään oikeaan kierrokseen. Vähän leikiteltiin, välillä lyhennettiin ja välillä lähetettiin hevoset oikein tosi reippaasti eteen. Tämä teki Ladylle hyvää, sen laukka paranee aina mitä enemmän sitä mennään. Ravissa siirryttiin sitten puomein kentän toiselle reunalle rajatulle kouluradan kokoiselle alueelle ratsastamaan vielä hyvät syvät kulmat. Lady hieman jännitti taas väliaidoilla, mutta sain ohjeeksi tehdä avotaivutusta myös suorilla. Se tepsi hienosti, ja saimme hyviä kulmiakin aikaiseksi.
Olin etukäteen jo vähän aavistellut ja kauhistellut, että harjoitellaan ihan varmasti heA:10:n laukkaohjelmaa. Siinä on aikamoinen laukkakuvio: puoliympyrä keskilaukkaa, josta täyskaartoon ja puoliympyrä vastalaukkaa. Maiju huomioi ihanasti meidät Ladyn kanssa, ja komensi muut seisomaan radan ulkopuolelle. Lady sai siis tehdä kuvion ensin niin, että muut vain seisoivat, eivät edes kävelleet. Näin kukaan ei tullut sitä päin missään vaiheessa, ja minäkin sain keskittyä vain tehtävän ratsastamiseen.
Suunta oli meille hankalampi eli vasen, joten odotukset eivät olleet korkealla. Vaan kuinkas kävikään: Lady teki tehtävän kahdesti ihan ilman ongelmia! Keskilaukka nyt oli kovin vaatimatonta, mutta täyskaarto vastalaukkoineen onnistui tämän hetkiseen tasoomme nähden hyvin.
Kun muut tekivät yksitellen samaa kuviota, saimme kävellä puomien ulkopuolella. Koitin tehdä niitä takaosakäännöksiä, jotka edelleen tuntuivat vähän jäykähköiltä. Pääasiallisesti pyrin pitämään Ladyn rauhassa ja mahdollisimman rentona, vaikka viereisiä uria olikin ikään kuin kaksi ja omalla pikku-uralla vielä aikamoista kääntyilyä.
Tunnin jälkeen oli kyllä voittajafiilis. En olisi kahden edellisen tunnin jälkeen ikinä uskonut, että pystyn ratsastamaan Ladylla tuon laukkakuvion! Mutta Lady olikin jo karsinassa selvästi rauhallisempi ja rennompi. Se on päässyt työrytmiin kiinni ja saa purkaa energiaansa oikeisiin töihin, mikä tekee sille selvästi hyvää. Maijunkin mielestä onnistuimme, olin riittävän päättäväinen ja osasin hyödyntää avotaivutusta hankalissa paikoissa. Nyt oli taas kivaa!
Maiju - t. Lady
Maiju kysyi satulavyötä kiristettäessä, että miten on mennyt. Kerroin sitten, ettei ihan hirveä itsetunnonkohotus se edellinenkään tunti ollut... Mutta nyt rinnakkainen tunti ei enää hypännyt, joten väliaidat olivat kentällä Ladylle astetta pienempi pelote. Sain kerrottua sille heti käynnissä, että nyt ei enää temppuilla vaan mennään sinne minne minä sanon. Ja kas, kun oli alussa jämäkkä, se kantoi hedelmää koko lopputunnin ajan.
Alkuveryttelyssä tehtiin siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Pehmeä siirtyminen käyntiin ja tarmokas siirtyminen takaa eteen raviin. Ravissa Lady tuntui jo paljon tasaisemmalta, mutta edelleen ollaan aika kaukana syksyn ravifiiliksistä. Maiju oli tarkkana ja vaati kaikilta kunnon asetuksen ja ulko-ohjan tuen, kaula ei saanut taipua liikaa, vaikka hevonen asettui ja taipui.
Laukkaa tehtiin tosi pitkään oikeaan kierrokseen. Vähän leikiteltiin, välillä lyhennettiin ja välillä lähetettiin hevoset oikein tosi reippaasti eteen. Tämä teki Ladylle hyvää, sen laukka paranee aina mitä enemmän sitä mennään. Ravissa siirryttiin sitten puomein kentän toiselle reunalle rajatulle kouluradan kokoiselle alueelle ratsastamaan vielä hyvät syvät kulmat. Lady hieman jännitti taas väliaidoilla, mutta sain ohjeeksi tehdä avotaivutusta myös suorilla. Se tepsi hienosti, ja saimme hyviä kulmiakin aikaiseksi.
Olin etukäteen jo vähän aavistellut ja kauhistellut, että harjoitellaan ihan varmasti heA:10:n laukkaohjelmaa. Siinä on aikamoinen laukkakuvio: puoliympyrä keskilaukkaa, josta täyskaartoon ja puoliympyrä vastalaukkaa. Maiju huomioi ihanasti meidät Ladyn kanssa, ja komensi muut seisomaan radan ulkopuolelle. Lady sai siis tehdä kuvion ensin niin, että muut vain seisoivat, eivät edes kävelleet. Näin kukaan ei tullut sitä päin missään vaiheessa, ja minäkin sain keskittyä vain tehtävän ratsastamiseen.
Suunta oli meille hankalampi eli vasen, joten odotukset eivät olleet korkealla. Vaan kuinkas kävikään: Lady teki tehtävän kahdesti ihan ilman ongelmia! Keskilaukka nyt oli kovin vaatimatonta, mutta täyskaarto vastalaukkoineen onnistui tämän hetkiseen tasoomme nähden hyvin.
Kun muut tekivät yksitellen samaa kuviota, saimme kävellä puomien ulkopuolella. Koitin tehdä niitä takaosakäännöksiä, jotka edelleen tuntuivat vähän jäykähköiltä. Pääasiallisesti pyrin pitämään Ladyn rauhassa ja mahdollisimman rentona, vaikka viereisiä uria olikin ikään kuin kaksi ja omalla pikku-uralla vielä aikamoista kääntyilyä.
Tunnin jälkeen oli kyllä voittajafiilis. En olisi kahden edellisen tunnin jälkeen ikinä uskonut, että pystyn ratsastamaan Ladylla tuon laukkakuvion! Mutta Lady olikin jo karsinassa selvästi rauhallisempi ja rennompi. Se on päässyt työrytmiin kiinni ja saa purkaa energiaansa oikeisiin töihin, mikä tekee sille selvästi hyvää. Maijunkin mielestä onnistuimme, olin riittävän päättäväinen ja osasin hyödyntää avotaivutusta hankalissa paikoissa. Nyt oli taas kivaa!
maanantai 18. toukokuuta 2015
Aavistuksen paremmin
4.5.2015 Primus Talli
t. Lady
Maiju oli lomalla ja meillä oli sijainen, jonka nimen olen valitettavasti jo unohtanut. Maiju oli kuitenkin nuotittanut meidän tunnin, josta tulikin sisällöltään hyvä kertaustunti kahdelle edelliselle: teimme ravipohkeenväistöjä ja takaosakäännöskuviota. Sanoin opettajalle heti alussa, että edellinen tunti Ladylla oli ollut katastrofi, ja ettei ratsastajan itseluottamus ole parhaimmillaan. Ratsastimme tällä kerralla ulkona, mutta viereisellä uralla hypättiin edelleen.
Lady oli aavistuksen parempi, ehkä ratsastajakin, mutta kokonaisuudessaan ei edelleenkään ollut kehumista. Helpotin tehtäviä itsenäisesti hieman läpi tunnin esim. kääntämällä hyvissä ajoin kentän poikki väliaitojen päässä. Ravissa keskityin vain eteenpäinmenoon koittaen saada Ladyn hengästymään ja hikoilemaan, mutta edelleen se jäi pohkeen taakse. Laukkaa olisi saanut tehdä koko uralla, mutta minä tein vain ympyrän kerrallaan ja senkin laitumen päässä.
Huono eteenpäinpyrkimys näkyi väistöissä, joissa Lady jännittyi. Sain sen kuitenkin lopulta väistämään ihan ok, etenkin vasemmalle. Väistöt jäivät kyllä vähän lyhyiksi, kun en voinut ratsastaa kovin pitkään suoraan kohti väliaitojen takana hyppääviä ratsukoita.
Takaosakäännökset eivät sujuneet juurikaan paremmin kuin edellisellä viikolla. Lady kyllä kääntyi, mutta oli kovin jäykän oloinen pehmeän asettumisen ja taipumisen sijaan. Laukannosto kohti toista uraa tuntui siinä tehtävässä ihan turhalta taistelulta, joten siirryin aina vain reippaaseen raviin kääntäen ympyrälle.
Opettaja sanoikin lopuksi, että ihan hyvin olin helpottanut Ladyn elämää. Omasta mielestäni olin itse liian jännittynyt ja jo valmiiksi alistunut edellisen tunnin vuoksi, vaikka pitäisihän sitä antaa uudella tunnilla uusi mahdollisuus molemmille. Lady oli kuitenkin tehnyt taas jo viikon enemmän tunteja. Siitä huolimatta aika kaukaiselta tuntui tämän tunnin jälkeen heA:10-radan ratsastus Ladylla...
t. Lady
Maiju oli lomalla ja meillä oli sijainen, jonka nimen olen valitettavasti jo unohtanut. Maiju oli kuitenkin nuotittanut meidän tunnin, josta tulikin sisällöltään hyvä kertaustunti kahdelle edelliselle: teimme ravipohkeenväistöjä ja takaosakäännöskuviota. Sanoin opettajalle heti alussa, että edellinen tunti Ladylla oli ollut katastrofi, ja ettei ratsastajan itseluottamus ole parhaimmillaan. Ratsastimme tällä kerralla ulkona, mutta viereisellä uralla hypättiin edelleen.
Lady oli aavistuksen parempi, ehkä ratsastajakin, mutta kokonaisuudessaan ei edelleenkään ollut kehumista. Helpotin tehtäviä itsenäisesti hieman läpi tunnin esim. kääntämällä hyvissä ajoin kentän poikki väliaitojen päässä. Ravissa keskityin vain eteenpäinmenoon koittaen saada Ladyn hengästymään ja hikoilemaan, mutta edelleen se jäi pohkeen taakse. Laukkaa olisi saanut tehdä koko uralla, mutta minä tein vain ympyrän kerrallaan ja senkin laitumen päässä.
Huono eteenpäinpyrkimys näkyi väistöissä, joissa Lady jännittyi. Sain sen kuitenkin lopulta väistämään ihan ok, etenkin vasemmalle. Väistöt jäivät kyllä vähän lyhyiksi, kun en voinut ratsastaa kovin pitkään suoraan kohti väliaitojen takana hyppääviä ratsukoita.
Takaosakäännökset eivät sujuneet juurikaan paremmin kuin edellisellä viikolla. Lady kyllä kääntyi, mutta oli kovin jäykän oloinen pehmeän asettumisen ja taipumisen sijaan. Laukannosto kohti toista uraa tuntui siinä tehtävässä ihan turhalta taistelulta, joten siirryin aina vain reippaaseen raviin kääntäen ympyrälle.
Opettaja sanoikin lopuksi, että ihan hyvin olin helpottanut Ladyn elämää. Omasta mielestäni olin itse liian jännittynyt ja jo valmiiksi alistunut edellisen tunnin vuoksi, vaikka pitäisihän sitä antaa uudella tunnilla uusi mahdollisuus molemmille. Lady oli kuitenkin tehnyt taas jo viikon enemmän tunteja. Siitä huolimatta aika kaukaiselta tuntui tämän tunnin jälkeen heA:10-radan ratsastus Ladylla...
torstai 7. toukokuuta 2015
Sairaan huonosti!
27.4.2015 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Luulin, että Mimmistä tulisi minulle koulurataratsu, mutta nyt sainkin Ladyn. Ladyllahan ratsastin syksyllä A-merkin, ja tykästyin kovasti tammaan. Sittemmin se on kärsinyt vähän jalkavaivoista, ja oli nyt tehnyt reilun viikon ajan tunteja vain kerran päivässä. Viikkoa aiemmin tunnillamme se vaikutti kovin säikyltä, joten en oikein tiennyt mitä odottaa.
Alkukäynti sujui ihan hyvin. Koitin muistella Kikan kurssia ja lähettää Ladyn heti rehellisesti pohkeesta eteen. Lady kuuntelee kyllä pohjetta ja raippaa hyvin, mutta vaikutus ei kestä kuin pari askelta. Pyydettäessä pitäisi olla vahvempi tuntuma suuhun ja ennen kaikkea vakaampi istunta, että tamma ei vain hyppää eteenpäin.
Käynnissä tehtiin tunnin teeman mukaisesti heti takaosakäännösmäiset kulmat. Oli hankalaa. Lady oli koko ajan jännittyneen oloinen, enkä saanut asetustakaan rehellisesti läpi. Käännökset se teki kuin puupökkelö juurikaan taipumatta. Ratsastaja hankaloitti tilannetta entisestään jännittymällä Ladyn seuraksi ja luiskauttamalla painon aina ulkopuolelle sisäpuolen sijaan.
Kun saimme luvan siirtyä raviin, oli juuri tulossa kellopäädystä pitkän sivun alussa. Maiju oli juuri opastamassa, miten minun pitää heti ensimmäisellä kerralla saada Ladyn väliaidoille, kun Lady jo loikkasi. Lause jäi kesken, Lady jäi pomppimaan paikoilleen. Ympyrätyöskentely kellon alla sentään sujui sekä ravissa että laukassa kohtuullisesti ja säikkymättä, vaikka Lady ei edelleenkään ollut rehellisesti pohkeen edessä. Koko uralla laukkaamisesta ei tullut mitään, ravistakin vain osittain. En saanut Ladya millään riittävästi eteen, vaikka hyvin tiedän, että se on ratkaisu näihin ongelmiin. Maijukin sanoi, että kun tamma hikoilee ja hengästyy, se ei ehdi pelätä.
Takaosakäännöksista tulikin sitten ihan täysi katastrofi. Ladyn ja Mimmin olon helpottamiseksi heA:10:n tehtävä siirrettiin kellon alle. Käynnissä radan poikki, takaosakäännös vasemmalle, toinen takaosakäännös oikealle ja vasemman laukannosto. Tehtävä tultiin yksitellen, ja sillä aikaa muut saivat harjoitella takaosakäännöksiä toisessa päässä uraa.
Tuloksena oli Ladyn mielestä sekasorto. Se oli kauhuissaan, kun naapuriuralla aitojen takana puomit kolisivat ja hevoset hyppäsivät suoraan kohti meidän uraa, ja kun meidän uralla kaikki kääntyilivät minne sattui ja joku suhasi laukkaakin siellä seassa. Lopulta ratsastajakin taisi luovuttaa, kun mihin tahansa koitin tammaa kääntää, se jännittyi ja liike suuntautui vain ylös. Takaosakäännökset itse tehtävässä olivat samanlaisia pökkelöitä kuin tunnin alussa, laukannosto ei kunnolla onnistunut saati laukkaaminen viereistä uraa kohti.
Paljon huonommin siis ei enää olisi voinut sujua. Todella tehokas pudotus maanpinnalle edellisen tunnin jälkeen! Harmittaa oma huono ratsastukseni etenkin siksi, että jätin jo valmiiksi hermostuneen Ladyn ihan yksin pelkojensa kanssa. Tosi reilua.
Maiju - t. Lady
Luulin, että Mimmistä tulisi minulle koulurataratsu, mutta nyt sainkin Ladyn. Ladyllahan ratsastin syksyllä A-merkin, ja tykästyin kovasti tammaan. Sittemmin se on kärsinyt vähän jalkavaivoista, ja oli nyt tehnyt reilun viikon ajan tunteja vain kerran päivässä. Viikkoa aiemmin tunnillamme se vaikutti kovin säikyltä, joten en oikein tiennyt mitä odottaa.
Alkukäynti sujui ihan hyvin. Koitin muistella Kikan kurssia ja lähettää Ladyn heti rehellisesti pohkeesta eteen. Lady kuuntelee kyllä pohjetta ja raippaa hyvin, mutta vaikutus ei kestä kuin pari askelta. Pyydettäessä pitäisi olla vahvempi tuntuma suuhun ja ennen kaikkea vakaampi istunta, että tamma ei vain hyppää eteenpäin.
Käynnissä tehtiin tunnin teeman mukaisesti heti takaosakäännösmäiset kulmat. Oli hankalaa. Lady oli koko ajan jännittyneen oloinen, enkä saanut asetustakaan rehellisesti läpi. Käännökset se teki kuin puupökkelö juurikaan taipumatta. Ratsastaja hankaloitti tilannetta entisestään jännittymällä Ladyn seuraksi ja luiskauttamalla painon aina ulkopuolelle sisäpuolen sijaan.
Kun saimme luvan siirtyä raviin, oli juuri tulossa kellopäädystä pitkän sivun alussa. Maiju oli juuri opastamassa, miten minun pitää heti ensimmäisellä kerralla saada Ladyn väliaidoille, kun Lady jo loikkasi. Lause jäi kesken, Lady jäi pomppimaan paikoilleen. Ympyrätyöskentely kellon alla sentään sujui sekä ravissa että laukassa kohtuullisesti ja säikkymättä, vaikka Lady ei edelleenkään ollut rehellisesti pohkeen edessä. Koko uralla laukkaamisesta ei tullut mitään, ravistakin vain osittain. En saanut Ladya millään riittävästi eteen, vaikka hyvin tiedän, että se on ratkaisu näihin ongelmiin. Maijukin sanoi, että kun tamma hikoilee ja hengästyy, se ei ehdi pelätä.
Takaosakäännöksista tulikin sitten ihan täysi katastrofi. Ladyn ja Mimmin olon helpottamiseksi heA:10:n tehtävä siirrettiin kellon alle. Käynnissä radan poikki, takaosakäännös vasemmalle, toinen takaosakäännös oikealle ja vasemman laukannosto. Tehtävä tultiin yksitellen, ja sillä aikaa muut saivat harjoitella takaosakäännöksiä toisessa päässä uraa.
Tuloksena oli Ladyn mielestä sekasorto. Se oli kauhuissaan, kun naapuriuralla aitojen takana puomit kolisivat ja hevoset hyppäsivät suoraan kohti meidän uraa, ja kun meidän uralla kaikki kääntyilivät minne sattui ja joku suhasi laukkaakin siellä seassa. Lopulta ratsastajakin taisi luovuttaa, kun mihin tahansa koitin tammaa kääntää, se jännittyi ja liike suuntautui vain ylös. Takaosakäännökset itse tehtävässä olivat samanlaisia pökkelöitä kuin tunnin alussa, laukannosto ei kunnolla onnistunut saati laukkaaminen viereistä uraa kohti.
Paljon huonommin siis ei enää olisi voinut sujua. Todella tehokas pudotus maanpinnalle edellisen tunnin jälkeen! Harmittaa oma huono ratsastukseni etenkin siksi, että jätin jo valmiiksi hermostuneen Ladyn ihan yksin pelkojensa kanssa. Tosi reilua.
keskiviikko 6. toukokuuta 2015
Sairaan hienosti!
20.4.2015 Primus Talli
Maiju - t. Mimmi
Ajattelin, että estejakson jälkeen Maiju sekoittaa hevospakan kokonaan, mutta minulla olikin tuttu Mimmi. Eikä siinä mitään, tämä tamma on oikea laaturatsu, vaikkakin sen mielestä vastaantulevat hevoset tai lantasaavi voivatkin olla välillä vähän pelottavia. Tämän tunnin ratsastimme ulkona kentällä, ja vaikka viereisellä uralla hypättiin ja vaikka yksi kauris jopa uskaltautui aitojen välistä laitumelta kentän puolelle, Mimmi käyttäytyi mallikelpoisesti. Niinpä sain keskityttyä itse tehtävään, joka oli heA:10:n pohkeenväistöt.
Veryttelyn aloitimme itsenäisellä veryttelyllä käynnissä ja ravissa. Koska Mimmin käynti on niin suurta ja helposti passimaista, aloitin tekemällä kulmiin voltit ja huolehtimalla riittävän hitaasta temposta. Tämä tarjosi sopivasti tekemistä Mimmille kuitenkin niin, että se ehti vielä asetella jalkansa maahan oikeassa järjestyksessä. Asetusta ja taivutustakaan ei varmaan koskaan käytä alkuveryttelyssä liikaa.
Raviin saimme heti tosi kivan rennon letkeän rytmin. Mimmi tuntui hurjan kivalta, eikä se juurikaan ollut kiinni oikeassa ohjassakaan. Suurella keskiympyrällä sain työskenneltyä helposti myös alas istuen ja ravin tempoa muutellen, kun etäisyyksien kanssa oli jälleen kerran vähän säätämistä. Myös laukka rullasi kevyesti, joten tästä oli hyvä lähteä väistöihin.
Maiju oli rajannut meille puomeilla kouluradan levyisen alueen. Ratsastimme ensin muutaman kerran vain pelkän diagonaalin. Sitten teimme pohkeenväistöä uralta keskihalkaisijalle siten, että käänsimme edelleen kuin diagonaalille. Kun hevonen oli suoraan diagonaalin suuntainen, väistätimme takaosaa sisään. Tällainen valmistelu auttaa oikean linjan löytämisessä ja hevosen saamisessa irti uralta. Matka uralta keskihalkaisijallekaan ei tunnu niin pitkältä, kun alkua helpotetaan näin. Mimmin kanssa tämä tapa oli jotenkin silmiäavaavan hyvä, ja saatiin kivoja väistöjä aikaiseksi sekä käynnissä että myöhemmin ravissa. Tuntui helpolta.
Oikeastaan koko tunti tuntui helpolta. Mimmi oli rennon oloinen, se selvästi viihtyy paremmin ulkona kuin ahtaassa maneesissa seinien sisäpuolella. Maijukin sanoi loppupalauteessaan, että Mimmi meni sairaan hienosti. Sairaan hienolta se tuntuikin! Olipa kiva paluu estejakson jälkeen kouluratsastuksen pariin, vaikka tuo valittu rata kulostaakin aika haastavalta...
Maiju - t. Mimmi
Ajattelin, että estejakson jälkeen Maiju sekoittaa hevospakan kokonaan, mutta minulla olikin tuttu Mimmi. Eikä siinä mitään, tämä tamma on oikea laaturatsu, vaikkakin sen mielestä vastaantulevat hevoset tai lantasaavi voivatkin olla välillä vähän pelottavia. Tämän tunnin ratsastimme ulkona kentällä, ja vaikka viereisellä uralla hypättiin ja vaikka yksi kauris jopa uskaltautui aitojen välistä laitumelta kentän puolelle, Mimmi käyttäytyi mallikelpoisesti. Niinpä sain keskityttyä itse tehtävään, joka oli heA:10:n pohkeenväistöt.
Veryttelyn aloitimme itsenäisellä veryttelyllä käynnissä ja ravissa. Koska Mimmin käynti on niin suurta ja helposti passimaista, aloitin tekemällä kulmiin voltit ja huolehtimalla riittävän hitaasta temposta. Tämä tarjosi sopivasti tekemistä Mimmille kuitenkin niin, että se ehti vielä asetella jalkansa maahan oikeassa järjestyksessä. Asetusta ja taivutustakaan ei varmaan koskaan käytä alkuveryttelyssä liikaa.
Raviin saimme heti tosi kivan rennon letkeän rytmin. Mimmi tuntui hurjan kivalta, eikä se juurikaan ollut kiinni oikeassa ohjassakaan. Suurella keskiympyrällä sain työskenneltyä helposti myös alas istuen ja ravin tempoa muutellen, kun etäisyyksien kanssa oli jälleen kerran vähän säätämistä. Myös laukka rullasi kevyesti, joten tästä oli hyvä lähteä väistöihin.
Maiju oli rajannut meille puomeilla kouluradan levyisen alueen. Ratsastimme ensin muutaman kerran vain pelkän diagonaalin. Sitten teimme pohkeenväistöä uralta keskihalkaisijalle siten, että käänsimme edelleen kuin diagonaalille. Kun hevonen oli suoraan diagonaalin suuntainen, väistätimme takaosaa sisään. Tällainen valmistelu auttaa oikean linjan löytämisessä ja hevosen saamisessa irti uralta. Matka uralta keskihalkaisijallekaan ei tunnu niin pitkältä, kun alkua helpotetaan näin. Mimmin kanssa tämä tapa oli jotenkin silmiäavaavan hyvä, ja saatiin kivoja väistöjä aikaiseksi sekä käynnissä että myöhemmin ravissa. Tuntui helpolta.
Oikeastaan koko tunti tuntui helpolta. Mimmi oli rennon oloinen, se selvästi viihtyy paremmin ulkona kuin ahtaassa maneesissa seinien sisäpuolella. Maijukin sanoi loppupalauteessaan, että Mimmi meni sairaan hienosti. Sairaan hienolta se tuntuikin! Olipa kiva paluu estejakson jälkeen kouluratsastuksen pariin, vaikka tuo valittu rata kulostaakin aika haastavalta...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)