29.12.2014 Primus Talli
Maiju - r. Sacce
Yllätys yllätys, listassa lukikin Sacce, kestomenestyjä kouluradoilla ja monen monen ratsastajan suursuosikki. Meidän taipaleemme Sacen kanssa on ollut aika kaksijakoinen, sillä yhtään kokonaista tasaista tuntia en ole sen kanssa oikein saavuttanut. Enkä saavuttanut nytkään, mutta pientä valoa oli sentään tunnelin päässä.
Tunnin teema oli tahti, ja sekös olikin oikea täsmäteema Sacelle. Sen kanssa on todella vaikea löytää sopivaa ja ennen kaikkea tasaista tahtia oikeastaan kaikissa askellajeissa, mutta käynti on ylivoimaisesti vaikein. Aloitimmekin käynnissä pitkin ohjin ihan vaan tunnustellen omalle ratsulle sopivaa tahtia ja tarkistamalla samalla oma istunta. Sacce tulee helposti kiireiseksi, joten jo pitkin ohjin sain istunnalla hillitä sen menoa.
Ravissa olin aivan hukassa. Menimme aika pitkään ympyrällä ravia asetusta vaihdellen edellisen tunnin tapaan, enkä saanut Sacceen oikein mitään kontrollia. Se joko kipitti pitkänä tai tamppasi lähes paikoillaan rullalla ja tyhjänä edestä. Ei puhettakaan, että olisin voinut istua alas, vaikka siihen mahdollisuus tarjottiinkin. Vain ajoittain sain Sacen mielestäni kivaan pyöreään muotoon ja tasaiselle tuntumalle, mutta tätä tunnetta ei valitettavasti kestänyt kovin kauaa. Jälkeenpäin on helppo sanoa, että olin taas aivan liian helläkätinen, kun olisi vaan pitänyt pistää jalat kiinni ja ottaa ohjat käteen. No, laukka sujui vähän paremmin, sillä Sacellahan on oikein hieno laukka liitovaiheineen, kunhan sen vaan saa riittävästi eteen.
Mutta sitten aloimme tekemään pohjeenväistöjä. Ensin tultiin käynnissä pitkältä sivulta kohti keskihalkaisijaa siten, että väistö porrastettiin. Ei tarvinnut mennä kuin kaksi askelta väistöä ja kaksi suoraan, ja toistaa tätä niin monta kertaa kuin mahtui. Tavoitteena oli paitsi säilyttää tahti myös saada ratsastajat käyttämään väistättävän pohkeen lisäksi sitä toista pohjetta ja ratsastamaan näin hevosia molemmille ohjille. Hevosista koitettiin saada kepeitä ja herkkiä välttämällä junnaavaa tehtävää.
Ensin oli minullakin toinen jalka edelleen irti kyljestä, mutta aika pian sen merkityksen huomasi. Sacce kokosi itseään, väisti aina vaan kevyemmin, pysyi suorempana ja asettui, eikä tahtikaan vaihdellut missään vaiheessa. Erityisesti vasempaan väistöt onnistuivat hienosti, ja niihin olen tosi tyytyväinen.
Kaikkein tyytyväisin olen kuitenkin siihen, millaiseksi sain Sacen ratsastettua näissä käyntiväistöissä ja lyhyessä laukkapätkässä oikealle, jossa Sacen laukka oli heti sellaista kuin pitääkin. Kokosimme laukkaa, eikä Maiju antanut minun tyytyä siihen, miten paljon Sacce itse tarjosi - onneksi. Nimittäin kun sitten siirryimme raviin, oli minulla kuin aivan eri hevonen alla alkutuntiin verrattuna. Ravikin tuntui täysin toiselta, eikä alaskaan ollut hankala istua. Raviväistöt keskihalkaisijalta kohti uraa ja suoristus kohti lyhyttä sivua sujuivat kuin tanssi molempiin suuntiin. Sain taas hetken nauttia siitä, miltä tuntuu, kun kaikki on vaan helppoa ja yksinkertaista. Siitä olisi ollut kiva jatkaa, mutta valitettavasti tunti loppui kesken.
Maijullekin sanoin tunnin jälkeen, että Sacce on kyllä jännä hevonen: se on hieno ja osaava ja monien ehdoton suosikki, mutta minulla jotenkin aina kestää sen kanssa, että löydän edes osan oikeista nappuloista. Mutta sitten kun ne löytyvät, niin kyllä kelpaa. Siitä kokonaan tasaisesta tunnista tosin edelleen haaveilen...
keskiviikko 31. joulukuuta 2014
tiistai 30. joulukuuta 2014
Terapiatunti leideille
22.12.2014 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Olimme kaikki valmistautuneet viimeiseen estejakson tuntiin, etenkin kun meistä kolmelta jäi toinen tunti väliin. Maiju kuitenkin yllätti ja laittoi meidät menemään koulua ja pitämään terapiatunnin tallin leideille, eli Lady- ja Mimmi-tammoille. Ne olivat vähän edellisellä viikolla ottaneet kierroksia jouluisista katrilliharjoituksista ja maneesissa soivasta joulumusiikista, joten herkkikset kaipasivat rehellistä työntekoa kouluratsastuksen muodossa ilman mitään ylimääräisiä kuvioita. Toinen leideista eli Lady lankesi minun ratsastettavakseni, mistä en ollut lainkaan pahoillani. Tykästyin Ladyyn kovasti silloin syksyllä, ja olinkin salaa toivonut saavani mennä sillä vielä uudestaan.
Aluksi tehtiin käynnissä avotaivutuksia pitkille sivulle. Lady taipui hyvin, mutta käynti oli ensin liian hidastempoista. Ajoittaan minulla oli vaikeuksia myös sopivan pitkän muodon saamisessa, ehkä vähän jännitin ja kokosin tammaa turhaan. Käynnissä ei kuitenkaan ollut ongelmia, mutta ravissa Lady ei olisi millään halunnut mennä oikeassa kierroksessa päin väliaitoja, jos toisella uralla tuli hevosia vastaan. Pikku hiljaa sain asettamalla ja eteenratsastamalla Ladyn hivutettua aina vaan lähemmäs ja lähemmäs aitaa.
Keskiympyrällä haettiin hevosille turvallisuudentuntua ratsastamalla huolellisesti samassa tahdissa koko ajan. Ajatuksena oli, että hevonen rentoutuu, kun ratsastaja määrää tahdikkaasti keventäen hevosenkin tahdin. Välillä sai jopa laittaa silmät kiinni ja tunnustella tahtia.
Muistimme ennen tuntia Maijua taas pienesti joulun kunniaksi, ja koitimme antaa lahjaksi myös hyvät etäisyydet. Epäonnistuimme tässä kyllä pahasti, sillä alkuveryttyn laukkatyöskentely meinasi mennä ihan joulupipariksi. Ensimmäisessä laukannostossa yksi pukitteli, toinen ei tahtonut ylläpitää laukkaa millään... Siinä sekamelskassa oli vähän hankalaa tarjota turvallisuudentuntua leideille, ja koko ympyrä levisi. Hetken käyntirauhoittumisen jälkeen otettiin uusi yritys, ja tällöin onnistuimme paremmin.
Maiju päätti, että koska hevosilla on energiaa, niin laukataankin vähän kauemmin. Siinä alkoi olla jo ainakin tämän ratsastajan kunto koituksella. Laukassa ratsastettiin aika reippaasti eteen, välillä harjoituslaukassa. Välillä ratsastettiin täysin suoralla kaulalla, sitten asetettiin ulos, sitten taas suoristettiin ja asetettiin sisään. Kun laukkaveryttely päättyi, oli kello jo 20 vaille! Ladykin alkoi jo tarjota ravia, se selvästi vähän väsähti, kun laukka tehtiin vielä sille vaikeampaan eli vasempaan kierrokseen.
Silti ehdimme vielä tehdä keskiympyrällä käynnissä vastataivutuksia siten, että aina neljäsosaympyrä tehtiin normaalisti ja neljäsosa vastataivutusta keskihalkaisijalta uralle. Lady teki erittäin hienosti ja helposti vastataivutukset. Myös ympyrän pienennys ravissa ja suurennus pohkeenävistöllä uralle onnistui hyvin.
Vähän erilainen mutta erittäin tehokas tunti, ja luulen, että se täytti tehtävänsä myös leidien terapiatuntina. Loppupelissä molemmat malttoivat kuitenkin keskittyä tehtäviin, hiljaisesta joulumusiikista huolimatta.
Maiju - t. Lady
Olimme kaikki valmistautuneet viimeiseen estejakson tuntiin, etenkin kun meistä kolmelta jäi toinen tunti väliin. Maiju kuitenkin yllätti ja laittoi meidät menemään koulua ja pitämään terapiatunnin tallin leideille, eli Lady- ja Mimmi-tammoille. Ne olivat vähän edellisellä viikolla ottaneet kierroksia jouluisista katrilliharjoituksista ja maneesissa soivasta joulumusiikista, joten herkkikset kaipasivat rehellistä työntekoa kouluratsastuksen muodossa ilman mitään ylimääräisiä kuvioita. Toinen leideista eli Lady lankesi minun ratsastettavakseni, mistä en ollut lainkaan pahoillani. Tykästyin Ladyyn kovasti silloin syksyllä, ja olinkin salaa toivonut saavani mennä sillä vielä uudestaan.
Aluksi tehtiin käynnissä avotaivutuksia pitkille sivulle. Lady taipui hyvin, mutta käynti oli ensin liian hidastempoista. Ajoittaan minulla oli vaikeuksia myös sopivan pitkän muodon saamisessa, ehkä vähän jännitin ja kokosin tammaa turhaan. Käynnissä ei kuitenkaan ollut ongelmia, mutta ravissa Lady ei olisi millään halunnut mennä oikeassa kierroksessa päin väliaitoja, jos toisella uralla tuli hevosia vastaan. Pikku hiljaa sain asettamalla ja eteenratsastamalla Ladyn hivutettua aina vaan lähemmäs ja lähemmäs aitaa.
Keskiympyrällä haettiin hevosille turvallisuudentuntua ratsastamalla huolellisesti samassa tahdissa koko ajan. Ajatuksena oli, että hevonen rentoutuu, kun ratsastaja määrää tahdikkaasti keventäen hevosenkin tahdin. Välillä sai jopa laittaa silmät kiinni ja tunnustella tahtia.
Muistimme ennen tuntia Maijua taas pienesti joulun kunniaksi, ja koitimme antaa lahjaksi myös hyvät etäisyydet. Epäonnistuimme tässä kyllä pahasti, sillä alkuveryttyn laukkatyöskentely meinasi mennä ihan joulupipariksi. Ensimmäisessä laukannostossa yksi pukitteli, toinen ei tahtonut ylläpitää laukkaa millään... Siinä sekamelskassa oli vähän hankalaa tarjota turvallisuudentuntua leideille, ja koko ympyrä levisi. Hetken käyntirauhoittumisen jälkeen otettiin uusi yritys, ja tällöin onnistuimme paremmin.
Maiju päätti, että koska hevosilla on energiaa, niin laukataankin vähän kauemmin. Siinä alkoi olla jo ainakin tämän ratsastajan kunto koituksella. Laukassa ratsastettiin aika reippaasti eteen, välillä harjoituslaukassa. Välillä ratsastettiin täysin suoralla kaulalla, sitten asetettiin ulos, sitten taas suoristettiin ja asetettiin sisään. Kun laukkaveryttely päättyi, oli kello jo 20 vaille! Ladykin alkoi jo tarjota ravia, se selvästi vähän väsähti, kun laukka tehtiin vielä sille vaikeampaan eli vasempaan kierrokseen.
Silti ehdimme vielä tehdä keskiympyrällä käynnissä vastataivutuksia siten, että aina neljäsosaympyrä tehtiin normaalisti ja neljäsosa vastataivutusta keskihalkaisijalta uralle. Lady teki erittäin hienosti ja helposti vastataivutukset. Myös ympyrän pienennys ravissa ja suurennus pohkeenävistöllä uralle onnistui hyvin.
Vähän erilainen mutta erittäin tehokas tunti, ja luulen, että se täytti tehtävänsä myös leidien terapiatuntina. Loppupelissä molemmat malttoivat kuitenkin keskittyä tehtäviin, hiljaisesta joulumusiikista huolimatta.
maanantai 29. joulukuuta 2014
Puomikoulussa
8.12.2014 Primus Talli
Maiju - r. Ibi
Estejakso aloitettiin tutulla puomikoululla, ja turvaratsukseni Maiju oli valinnut Ibin. Se olikin oikea herrasmies koko tunnin - kai esteet olivat sen mielestä niin säälittäviä, etteivät ne liiemmin antaneet aihetta edes innostumiseen.
No, minulle ne puomit ja esteet olivat taas ihan sopivia. Aluksi harjoitetiin taas ihan vaan oikeaa asentoa kevyessä ravissa ja sitten kevyttä istuntaa sekä ravissa että laukassa. Löytyipä taas sellaisia lihaksia, joiden luulin jo surkastuneen...
Puomien ylitys aloitettiin varsinaisesti ravipuomeilla. Kevyessä ravissa tultiin neljälle puomille ensin suht reippaasti ja sitten suoralla pidättäen. Puomeja ennen tehtiin selvä myötäys ja annettiin hevoselle tilaa hoitaa homma. Kun tämä sujui keventäen, tultiin kevyessä istunnassa. Puomien jälkeen tehtiin käyntisiirtyminen.
Sitten vaihdettiin suuntaa ja tultiin muutoin sama tehtävä, paitsi että vastassa olikin nyt minimaalinen ristikko. Hevoset hoitivat tehtävän kutakuinkin itse, kunhan vaan ohjasi oikeaan suuntaan ja myötäsi ennen estettä. Käyntisiirtyminen tehtiin lyhyellä sivulla, jotta ehdittiin hieman laukatakin.
Kun tämä onnistui, lisättiin lävistäjälle kaksi kavalettia. Ristikon jälkeen siis jatkettin laukassa ja tultiin kaksi kavalettia. Lävistäjän päätteeksi siirrettiin raviin ja tehtiin hallittu ravivoltti kulmaan asettaen ja taivuttaen. Tai yritettiin tehdä. Lävistäjällä Ibinkin askel alkoi hieman venyä, ja ravisiirtyminen oli etenkin ensimmäisellä kerralla aavistuksen haastavaa.
Tunti sujui kuin siivillä, eikä itse hyppyjä ehtinyt juurikaan jännittää, sen verran Maiju taas meille muutakin ohjelmaa keksi. Pelkäsin vähän, että onko Ibi minulle liian vikkelä kaveri, kun menen ihan solmuun jos pitää vielä alkaa kiidyttelevää hevostakin hallita. Onneksi se tosiaan ylitti miniesteet vakaasti ja varmasti turhia stressaamatta.
Maiju - r. Ibi
Estejakso aloitettiin tutulla puomikoululla, ja turvaratsukseni Maiju oli valinnut Ibin. Se olikin oikea herrasmies koko tunnin - kai esteet olivat sen mielestä niin säälittäviä, etteivät ne liiemmin antaneet aihetta edes innostumiseen.
No, minulle ne puomit ja esteet olivat taas ihan sopivia. Aluksi harjoitetiin taas ihan vaan oikeaa asentoa kevyessä ravissa ja sitten kevyttä istuntaa sekä ravissa että laukassa. Löytyipä taas sellaisia lihaksia, joiden luulin jo surkastuneen...
Puomien ylitys aloitettiin varsinaisesti ravipuomeilla. Kevyessä ravissa tultiin neljälle puomille ensin suht reippaasti ja sitten suoralla pidättäen. Puomeja ennen tehtiin selvä myötäys ja annettiin hevoselle tilaa hoitaa homma. Kun tämä sujui keventäen, tultiin kevyessä istunnassa. Puomien jälkeen tehtiin käyntisiirtyminen.
Sitten vaihdettiin suuntaa ja tultiin muutoin sama tehtävä, paitsi että vastassa olikin nyt minimaalinen ristikko. Hevoset hoitivat tehtävän kutakuinkin itse, kunhan vaan ohjasi oikeaan suuntaan ja myötäsi ennen estettä. Käyntisiirtyminen tehtiin lyhyellä sivulla, jotta ehdittiin hieman laukatakin.
Kun tämä onnistui, lisättiin lävistäjälle kaksi kavalettia. Ristikon jälkeen siis jatkettin laukassa ja tultiin kaksi kavalettia. Lävistäjän päätteeksi siirrettiin raviin ja tehtiin hallittu ravivoltti kulmaan asettaen ja taivuttaen. Tai yritettiin tehdä. Lävistäjällä Ibinkin askel alkoi hieman venyä, ja ravisiirtyminen oli etenkin ensimmäisellä kerralla aavistuksen haastavaa.
Tunti sujui kuin siivillä, eikä itse hyppyjä ehtinyt juurikaan jännittää, sen verran Maiju taas meille muutakin ohjelmaa keksi. Pelkäsin vähän, että onko Ibi minulle liian vikkelä kaveri, kun menen ihan solmuun jos pitää vielä alkaa kiidyttelevää hevostakin hallita. Onneksi se tosiaan ylitti miniesteet vakaasti ja varmasti turhia stressaamatta.
maanantai 8. joulukuuta 2014
Arkailua
1.12.2014 Primus Talli
Maiju - t. Mimmi
No eipäs ollutkaan puomikoulua vielä tällä kerralla, vaan vasta seuraavalla. Syksyn ratsujeni värikoodauskin murtui viimein, sillä sain ratsastaa Mimmillä. Se on kaunis vaaleanruunikko tamma, joka on ollut tallilla vasta muutaman viikon. Se on ilmeisen osaava, mutta vaatii vielä vähän aikaa tottuakseen ratsastuskoulun menoon. Mimmin ratsastajalta ja muilta tuntilaisilta vaaditaan hieman ylimääräistä pelisilmää, sillä tamma hieman pelkää vastaantulevia ratsukoita, mikäli se itse ei kävele.
Ensimmäisen puoli tuntia olin aivan kuutamolla. Mimmi tuntui yhtä herkältä kuin Zillion, eli pienimmästäkin avusta tapahtui jotain. Arkailin käyttää jalkaa ja arkailin kunnon ohjastuntumaa, ja sitten kun otin ohjastuntuman, rullasi Mimmi liian lyhyeksi.
Mimmillä oli aivan v-a-l-t-a-v-a käynti, joten Maiju neuvoi ratsastamaan sen niin rauhalliseen tempoon, että tuntuu aivan liian hitaalta. Tällöin jokainen jalkaa ehtii nousta vuorollaan, eikä käynti mene passimaiseksi. Käyntivoltit onnistuivat ihan hyvin. Avotaivutuksessa oli hieman hakemista, sillä takajalat lipsahtivat ulkopohkeen puutteessa ja liian voimakkaan sisäpohkeen ajamina välillä väistöaskelille etenkin vasemmassa kierroksessa. Se tuntui muutoinkin tunnin aikana jonkin verran haastavammalta kuin oikea.
Ravi sujui jotenkuten, sillä teimme ihan perusratsastusta uralla ja ympyrällä sekä ympyrän pienennystä. Askel oli miellyttävän tuntuista istua alas. Laukkaa sen sijaan en osannut ratsastaa lainkaan. Mimmin laukkakaan ei ole sieltä pienimmäistä päästä, mutta en uskaltanut ratsastaa sitä riittävästi eteen. Lisäksi meillä oli suuria vaikeuksia pitää etäisyyksiä, joten Maijulla meinasi ihan oikeutetusti mennä hermot sinne tänne sinkoilevien ratsukoiden kanssa. Vaikka kuinka haluaisimme tehdä vaikeampia asioita, ei niihin voida koskaan edetä, jos emme osaa toteuttaa käytännössä sellaista, minkä jo osaamme - kuten nyt vaikka etäisyyksien pidon ympyrällä. Alkuveryttely oli siis varsinainen katastrofi, ja ehdin jo ihmetellä, että miten kaikki ovat niin kovin ihastuneita tähän tammaan.
Mutta tunnin jälkimmäisen puolikkaan päätteeksi en enää niin kovasti ihmetellytkään. Olin vaipua maneesin muruihin kun kuulin, että teemme käyntisiirtymisiä laukasta samoin kuin edellisellä tunnilla. Päädystä nostettiin laukka, ja pitkän sivun keskelle tehtiin kolme neljäsosaa kymmenen metrin laukkavoltista. Viimeinen neljännes ratsastettiin päin seinää, jota apuna käyttäen tehtiin siirtyminen käyntiin. Tavoitteena on pikku hiljaa pystyä tekemään siirtyminen laukasta käyntiin ihan minkälaisella uralla vaan.
Alkutunnin epäonnistuneen laukkatyöskentelyn jälkeen odotukset eivät siis olleet korkealla. Tehtävä oli kuitenkin sellainen, että oli pakko alkaa ratsastaa: ohjat käteen, jalka kiinni, laukka kokoon ja rullaamaan! Ensimmäisellä kerralla ratsastin liian uranmyötäisesti, joten käyntisiirtyminen tuli liikaa ravin kautta. Seuraavilla kerroilla koitin saada itseni syvemmälle satulaan ja ratsastaa tarkemman reitin. Johan onnistui.
Siirtymisten jälkeen tehtiin vielä kevyessä ravissa avotaivutuksia uralla oikealle. Helppoa kuin heinänteko. Mimmi oli tahdikas, rento, sopivan pituisella kaulalla. Kävi siis niin kuin minulle niin kovin usein uusien hevosten kanssa käy, että vähintään puolet tunnista menee tutustumiseen. Olen aina alkuun todella varovainen, enkä oikein uskalla tehdä mitään, jottei hevonen mene rikki. Sitten kun uskalla alkaa toimia, niin johan toimii hevonenkin. Toivottavasti pääsen vielä estejakson jälkeen uudestaan Mimmin selkään, jotta voisin koittaa ratsataa koko tunnin.
Maiju - t. Mimmi
No eipäs ollutkaan puomikoulua vielä tällä kerralla, vaan vasta seuraavalla. Syksyn ratsujeni värikoodauskin murtui viimein, sillä sain ratsastaa Mimmillä. Se on kaunis vaaleanruunikko tamma, joka on ollut tallilla vasta muutaman viikon. Se on ilmeisen osaava, mutta vaatii vielä vähän aikaa tottuakseen ratsastuskoulun menoon. Mimmin ratsastajalta ja muilta tuntilaisilta vaaditaan hieman ylimääräistä pelisilmää, sillä tamma hieman pelkää vastaantulevia ratsukoita, mikäli se itse ei kävele.
Ensimmäisen puoli tuntia olin aivan kuutamolla. Mimmi tuntui yhtä herkältä kuin Zillion, eli pienimmästäkin avusta tapahtui jotain. Arkailin käyttää jalkaa ja arkailin kunnon ohjastuntumaa, ja sitten kun otin ohjastuntuman, rullasi Mimmi liian lyhyeksi.
Mimmillä oli aivan v-a-l-t-a-v-a käynti, joten Maiju neuvoi ratsastamaan sen niin rauhalliseen tempoon, että tuntuu aivan liian hitaalta. Tällöin jokainen jalkaa ehtii nousta vuorollaan, eikä käynti mene passimaiseksi. Käyntivoltit onnistuivat ihan hyvin. Avotaivutuksessa oli hieman hakemista, sillä takajalat lipsahtivat ulkopohkeen puutteessa ja liian voimakkaan sisäpohkeen ajamina välillä väistöaskelille etenkin vasemmassa kierroksessa. Se tuntui muutoinkin tunnin aikana jonkin verran haastavammalta kuin oikea.
Ravi sujui jotenkuten, sillä teimme ihan perusratsastusta uralla ja ympyrällä sekä ympyrän pienennystä. Askel oli miellyttävän tuntuista istua alas. Laukkaa sen sijaan en osannut ratsastaa lainkaan. Mimmin laukkakaan ei ole sieltä pienimmäistä päästä, mutta en uskaltanut ratsastaa sitä riittävästi eteen. Lisäksi meillä oli suuria vaikeuksia pitää etäisyyksiä, joten Maijulla meinasi ihan oikeutetusti mennä hermot sinne tänne sinkoilevien ratsukoiden kanssa. Vaikka kuinka haluaisimme tehdä vaikeampia asioita, ei niihin voida koskaan edetä, jos emme osaa toteuttaa käytännössä sellaista, minkä jo osaamme - kuten nyt vaikka etäisyyksien pidon ympyrällä. Alkuveryttely oli siis varsinainen katastrofi, ja ehdin jo ihmetellä, että miten kaikki ovat niin kovin ihastuneita tähän tammaan.
Mutta tunnin jälkimmäisen puolikkaan päätteeksi en enää niin kovasti ihmetellytkään. Olin vaipua maneesin muruihin kun kuulin, että teemme käyntisiirtymisiä laukasta samoin kuin edellisellä tunnilla. Päädystä nostettiin laukka, ja pitkän sivun keskelle tehtiin kolme neljäsosaa kymmenen metrin laukkavoltista. Viimeinen neljännes ratsastettiin päin seinää, jota apuna käyttäen tehtiin siirtyminen käyntiin. Tavoitteena on pikku hiljaa pystyä tekemään siirtyminen laukasta käyntiin ihan minkälaisella uralla vaan.
Alkutunnin epäonnistuneen laukkatyöskentelyn jälkeen odotukset eivät siis olleet korkealla. Tehtävä oli kuitenkin sellainen, että oli pakko alkaa ratsastaa: ohjat käteen, jalka kiinni, laukka kokoon ja rullaamaan! Ensimmäisellä kerralla ratsastin liian uranmyötäisesti, joten käyntisiirtyminen tuli liikaa ravin kautta. Seuraavilla kerroilla koitin saada itseni syvemmälle satulaan ja ratsastaa tarkemman reitin. Johan onnistui.
Siirtymisten jälkeen tehtiin vielä kevyessä ravissa avotaivutuksia uralla oikealle. Helppoa kuin heinänteko. Mimmi oli tahdikas, rento, sopivan pituisella kaulalla. Kävi siis niin kuin minulle niin kovin usein uusien hevosten kanssa käy, että vähintään puolet tunnista menee tutustumiseen. Olen aina alkuun todella varovainen, enkä oikein uskalla tehdä mitään, jottei hevonen mene rikki. Sitten kun uskalla alkaa toimia, niin johan toimii hevonenkin. Toivottavasti pääsen vielä estejakson jälkeen uudestaan Mimmin selkään, jotta voisin koittaa ratsataa koko tunnin.
tiistai 2. joulukuuta 2014
Epämukavuusalueella
24.11.2014 Primus Talli
Maiju - r. Kalle
Värikoodatut ratsut jatkuivat, kun Maiju oli siirtänyt minut Konstan selästä Kallen selkään. Konstalla oli lepopäivä, joten jouduin vaihtamaan ratsua. En ole ratsastanut Kallella kovin montaa kertaa. Se on Kikan kouluttama kiiltävä musta ruuna, jolla on mahtavan tahdikas ravi ja laukka, mutta en ole kuin ehkä aivan ensimmäistä tuntiamme lukuunottamatta löytänyt sen kanssa lainkaan yhteistä säveltä. Kaiken kruununa takaraivossa painaa tietenkin myös se, että olen onnistunut myös putoamaan Kallelta.
Olin siis epämukavauusalueellani, ja tulos sen mukainen. Kalle ei liikkunut kuin pätkittäin rehellisesti eteen, vaan lompsi pitkänä ja matalana. Tunti sinällään oli kiva ja varsin tehokas, sillä teimme voltteja kaikissa askellajeissa. Käynnissä kymmenen, kahdeksan ja kuuden metrin voltteja pitkän sivun keskelle, ravissa myös, ja lopulta laukassa kymmenen metrin voltteja. Se tuntui valtavalta, kun oli vääntänyt pitkänomaista Kallea melkein puolta pienemmälle ravissa!
Voltin reitti löytyi meillä aika kivasti kaikissa askellajeissa. Vaikeinta oli tietenkin pienin voltti ravissa, joka meinasi väkisinkin luiskahtaa seitsemän metrin voltiksi. Mutta kun sitkeästi käänsi koko hevosen kroppaa, niin johan alkoi Kallekin taipua. Laukassa volttia ei tehtykään loppuun asti laukassa, vaan käytettiin seinää hyväksi käyntisiirtymisessä. Kalle teki tämän hienosti, varmaankin puutteellisen eteenpäinpyrkimyksen vuoksi...
Parhaat pätkät sain ravissa, kun pienensimme ympyrää kuuden hevosen karusellivoltiksi, ja aina pitkillä sivuilla volttien jälkeen. Sitten hukkasin taas hyvän tunteen ja koko hevosen. Tunti ei kuitenkaan ollut aivan niin paha katastrofi kuin etukäteen kuvittelin, mutta en missään nimessä ole tyytyväinen suoritukseeni. Revanssiakaan ei nyt ole näkyvissä, sillä ensi kerralla alkaa estejakso puomikoululla. Hui!
Maiju - r. Kalle
Värikoodatut ratsut jatkuivat, kun Maiju oli siirtänyt minut Konstan selästä Kallen selkään. Konstalla oli lepopäivä, joten jouduin vaihtamaan ratsua. En ole ratsastanut Kallella kovin montaa kertaa. Se on Kikan kouluttama kiiltävä musta ruuna, jolla on mahtavan tahdikas ravi ja laukka, mutta en ole kuin ehkä aivan ensimmäistä tuntiamme lukuunottamatta löytänyt sen kanssa lainkaan yhteistä säveltä. Kaiken kruununa takaraivossa painaa tietenkin myös se, että olen onnistunut myös putoamaan Kallelta.
Olin siis epämukavauusalueellani, ja tulos sen mukainen. Kalle ei liikkunut kuin pätkittäin rehellisesti eteen, vaan lompsi pitkänä ja matalana. Tunti sinällään oli kiva ja varsin tehokas, sillä teimme voltteja kaikissa askellajeissa. Käynnissä kymmenen, kahdeksan ja kuuden metrin voltteja pitkän sivun keskelle, ravissa myös, ja lopulta laukassa kymmenen metrin voltteja. Se tuntui valtavalta, kun oli vääntänyt pitkänomaista Kallea melkein puolta pienemmälle ravissa!
Voltin reitti löytyi meillä aika kivasti kaikissa askellajeissa. Vaikeinta oli tietenkin pienin voltti ravissa, joka meinasi väkisinkin luiskahtaa seitsemän metrin voltiksi. Mutta kun sitkeästi käänsi koko hevosen kroppaa, niin johan alkoi Kallekin taipua. Laukassa volttia ei tehtykään loppuun asti laukassa, vaan käytettiin seinää hyväksi käyntisiirtymisessä. Kalle teki tämän hienosti, varmaankin puutteellisen eteenpäinpyrkimyksen vuoksi...
Parhaat pätkät sain ravissa, kun pienensimme ympyrää kuuden hevosen karusellivoltiksi, ja aina pitkillä sivuilla volttien jälkeen. Sitten hukkasin taas hyvän tunteen ja koko hevosen. Tunti ei kuitenkaan ollut aivan niin paha katastrofi kuin etukäteen kuvittelin, mutta en missään nimessä ole tyytyväinen suoritukseeni. Revanssiakaan ei nyt ole näkyvissä, sillä ensi kerralla alkaa estejakso puomikoululla. Hui!
maanantai 1. joulukuuta 2014
Toinen kerta toden sanoo
17.11.2014 Primus Talli
Maiju - r. Konsta
Edellisen tunnin hevosbingon jälkeen Maiju palautti järjestyksen niin hevosjakoon kuin tunnin tehtäviin, ja niinpä minä jatkoin Konstalla sulkujen ja laukanvaihtojen parissa. Kankisuitset vaihdettiin vaan niveliin.
Alkuveryttelynä tehtiin yksinkertaista pohkeenväistöä uralta viitisen metriä sisään, josta jatkettiin suoraan kohti lyhyttä sivua. Ajatuksena oli valmistella väistö huolella asettamalla ensin ja lähtemällä vasta sitten väistöön. Konsta teki parhaimmat väistöt ikinä: se asettui ja väisti kertakäskyllä ilman, että tahti tai käynnin tempo kärsivät. Maijukin kehui, ja minä arvelin, että Konstan on täytynyt jo harjoitella samaa tehtävää aiemmin päivällä, mutta ei se kuulemma ollut. Helppouden tunne oli hieno!
Sulkuja tulimme samaa reittiä, ensin avotaivutusmaisesti ja sitten siitä diagonaalille sulkutaivutuksessa. Konsta ei ollut enää ihan aivan yhtä kepeä, mutta edelleen asetus tuli läpi kohtalaisen helposti - selvää edistystä siis aiempiin kertoihin!
Laukanvaihdoissakin käytimme hyväksi sulkutaivutusta. Ratsastimme toisella pitkällä sivulla koottua laukkaa, josta käännettiin voltin puolikas. Siitä jatkettiin täyskaartomaisesti uralle, mutta loivassa sulkutaivutuksessa. Uralla jatkettiin suoraan, ja vasta sitten tehtiin vaihto. Meillä ensimmäinen kerta meni taas siihen, että Konstan laukka ei ollut riittävän energistä ja riittävän koottua. Pääsin uralle, mutta sitten ruuna tiputti raville. Toisella kerralla valmistauduin huolellisemmin jo käynnissä, kokosin ja hieman sivelin raipalla Konstaa pohkeen taakse. Laukan laatu olikin sitten aivan toista, ja tehtävä onnistui hyvin. Maijulle tuskailin tunnin päätteeksi, että milloinkahan sitä muistaisi tehdä heti ensimmäisellä kerralla oikein, mutta Maiju lohdutti, ettei kukaan muukaan muista...
Toiseen suuntaan tultiin koko rata leikkaa ja tehtiin siinä vaihto. Nyt Konstan laukka oli heti sellaista, että vaihdossakaan ei tullut ongelmia. Pari edeltävää hieman lennokkaamman vaihdon tehnyttä ratsua virittivät mukavasti myös Konstaa! Sen sijaan ratsastaja olisi saanut istua hieman tukevammin takapuolellaan, sillä vaihto veti minut vähän etukenoon ja irti satulasta.
Vaikka ensimmäinen vaihto meni taas plörinäksi, olen kuitenkin tosi tyytyväinen muihin vaihtoihin ja etenkin siihen, että saan Konstan ratsastettua vaihtokuosiin. Se vaatii paljon töitä, mutta onnistuessaan tuntuu kyllä makealta! Tämä oli muutoinkin meidän paras tuntimme toistaiseksi, kun hienon Konstan nappulat alkavat pikku hiljaa jo löytyä.
Maiju - r. Konsta
Edellisen tunnin hevosbingon jälkeen Maiju palautti järjestyksen niin hevosjakoon kuin tunnin tehtäviin, ja niinpä minä jatkoin Konstalla sulkujen ja laukanvaihtojen parissa. Kankisuitset vaihdettiin vaan niveliin.
Alkuveryttelynä tehtiin yksinkertaista pohkeenväistöä uralta viitisen metriä sisään, josta jatkettiin suoraan kohti lyhyttä sivua. Ajatuksena oli valmistella väistö huolella asettamalla ensin ja lähtemällä vasta sitten väistöön. Konsta teki parhaimmat väistöt ikinä: se asettui ja väisti kertakäskyllä ilman, että tahti tai käynnin tempo kärsivät. Maijukin kehui, ja minä arvelin, että Konstan on täytynyt jo harjoitella samaa tehtävää aiemmin päivällä, mutta ei se kuulemma ollut. Helppouden tunne oli hieno!
Sulkuja tulimme samaa reittiä, ensin avotaivutusmaisesti ja sitten siitä diagonaalille sulkutaivutuksessa. Konsta ei ollut enää ihan aivan yhtä kepeä, mutta edelleen asetus tuli läpi kohtalaisen helposti - selvää edistystä siis aiempiin kertoihin!
Laukanvaihdoissakin käytimme hyväksi sulkutaivutusta. Ratsastimme toisella pitkällä sivulla koottua laukkaa, josta käännettiin voltin puolikas. Siitä jatkettiin täyskaartomaisesti uralle, mutta loivassa sulkutaivutuksessa. Uralla jatkettiin suoraan, ja vasta sitten tehtiin vaihto. Meillä ensimmäinen kerta meni taas siihen, että Konstan laukka ei ollut riittävän energistä ja riittävän koottua. Pääsin uralle, mutta sitten ruuna tiputti raville. Toisella kerralla valmistauduin huolellisemmin jo käynnissä, kokosin ja hieman sivelin raipalla Konstaa pohkeen taakse. Laukan laatu olikin sitten aivan toista, ja tehtävä onnistui hyvin. Maijulle tuskailin tunnin päätteeksi, että milloinkahan sitä muistaisi tehdä heti ensimmäisellä kerralla oikein, mutta Maiju lohdutti, ettei kukaan muukaan muista...
Toiseen suuntaan tultiin koko rata leikkaa ja tehtiin siinä vaihto. Nyt Konstan laukka oli heti sellaista, että vaihdossakaan ei tullut ongelmia. Pari edeltävää hieman lennokkaamman vaihdon tehnyttä ratsua virittivät mukavasti myös Konstaa! Sen sijaan ratsastaja olisi saanut istua hieman tukevammin takapuolellaan, sillä vaihto veti minut vähän etukenoon ja irti satulasta.
Vaikka ensimmäinen vaihto meni taas plörinäksi, olen kuitenkin tosi tyytyväinen muihin vaihtoihin ja etenkin siihen, että saan Konstan ratsastettua vaihtokuosiin. Se vaatii paljon töitä, mutta onnistuessaan tuntuu kyllä makealta! Tämä oli muutoinkin meidän paras tuntimme toistaiseksi, kun hienon Konstan nappulat alkavat pikku hiljaa jo löytyä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)