Kiva kuten aina, mutta...

17.1.2018 - Maiju - r. Aku

Aku oli ihana niin kuin aina, mutta nyt oli kyllä selvästi vähän hankalampi päivä. Itsellänikin oli varmasti vähän ylimääräistä  mielessä haastavien työkuvioiden vuoksi, vaikkei niitä hevosen selässä onneksi ehdi ajatellakaan, mutta ehkäpä sekin kuitenkin vähän aina vaikuttaa.

Aku oli heti alusta asti aika vahvan tuntuinen, ja vaikkei erityisemmin ollutkaan kiinni oikealla niin kuin silloin joskus, niin oli todella vaikeaa saada sitä rehellisesti asettumaan ja taipumaan oikealle sekä kuuntelemaan oikeaa pohjetta. Alku ei ehkä ollut paras mahdollinen Akulle, kun tehtiin aika pitkään käyntiä. Sillähän on vähän haastavaa löytää hyvä käynti, että milloin se on liian pitkää ja milloin liian koottua, koska sitten se helposti lipsahtaa siihen bravuuritemppuunsa eli espanjalaiseen käyntiin.

Meillä oli tötsät uran sisäpuolella, ja piti ratsastaa aina ihan suoraan niitä kohti. Kun etujalat hipoivat tötsää, tehtiin tiukka huolellinen kulma kohti seuraavaa. Ajatus oli tarkkailla hevosen sijasta enemmänkin omaa istuntaa, että miten pystyy kääntymään hevosen mukana ilman että istuinluut irtoavat tai muuten alkaa venkoilla. Minä huomasin, että helposti ulkoistuinluu irtosi, ellei oikein erityisesti keskittynyt siihen.
Tästä väistö uralle, pätkä ravia, suunnanmuutos puolirataleikkaa-tiellä ja sama toiseen kierrokseen.

Sitten jäätiin oikeaan kierrokseen ja ravattiin ja laukattiin keskiympyrällä aika tovi. Tässä oli tunnin isoimmat haasteet sen sisäpohkeen ja asetuksen läpisaamiseksi. Koska se sisäpohje ei ollut kunnolla läpi, Aku rykäisi tosi epätyylikkäästi laukkaan, kun nosto piti tehdä pidemmästä muodosta pitkällä ohjalla. Sain sitä kyllä siinä laukassa paremmaksi, mutta ei ollut lähimainkaan niin hyvä kuin viikko sitten.

Lopuksi tehtiin keskihalkaisijoita ensin ihan vaan käynnissä, sai kääntää kumpaan suuntaan vaan. Minä koitin jumpata avotaivutuksia pitkillä sivuilla, se auttoi vähän. Halkaisijallakin huomasi, että oikean pohkeen kanssa oli ongelmia, koska Aku mielellään valui oikealle - eikä se, että ulkopohje edelleen tuppasi irtoamaan kyljestä, varsinaisesti auttanut... Sitten sama ravissa.

Lopulta jäätiin vasempaan kierrokseen, ja parin ravissa tehdyn halkaisijan jälkeen tehtiin keskeltä tötsien välistä laukannosto. Tavoitteena oli nosto suoralla hevosella ja ratsastus huolellisesti samalla linjalla kohti kellon alla seisovaa Maijua ennen tarkkaa kulmaa.

Ensimmäisellä kerralla Aku jännittyi ja luisui ihan törkeästi oikealle. Sitten ratsataja alkoi ratsastaa, ja loput nostot tulivat ihan "sairaan hienosti" kuten Maiju sanoi. Aku pysyi koossa ja suorana ja teki hyvät nostot eikä luisunut minnekään. Maiju kysyikin, että tuntuuko hyvältä, johon vastasin, että tuntuu, mutta vaikeampaa on kuin viikko sitten.

Loppupalautteessa sanoin samaa, että Aku oli kiva kuten aina, mutta nyt tuli jostain syystä puoliero vähän esille, vaikka luulin että ollaan jo päästy siitä eroon. Lisäksi se jäi harmittamaan, että tuosta laukannostotehtävästä tuli kamala sähellys, koska me emme ryhmänä skarpanneet yhtään vuorojen kanssa: edellisen ollessa nostossa olisi seuraavan pitänyt jo kaartaa tehtävään ravissa. Sen sijaan se oli sitten sellaista sinkoilua hetken aikaa, vaikka Aku ei onneksi siihen yllättäen lähteänyt mukaan, vähän painetta vaan keräsi.

Takaisin 80-luvulle

10.1.2018 - Maiju - r. Aku

Seurasin jälleen Kiki Nybergin jälkimmäisen valmennustunnin, minkä jälkeen ehdin vielä kantaa vähän puomeja esteryhmälle ja seurata Eevankin koulutuntia, ennen kuin palasin talliin Akua puunaamaan. Viimein olin myös muistanut hankkia sokeripaloja, vaikka Aku kyllä lähes poikkeuksetta on oma hauska itsensä ilman mitään polettejakin.

Tunti aloitettiin vanhanaikaisilla etuosakäännöksillä! Maiju sanoi, että se on oikeasti hyvä liike, mutta sitä ei tule tehtyä enää, koska se on poistettu kaikista kouluohjelmista. Minä muistan aikanaan B-merkin kouluohjelmassa vääntäneeni näitä Sentulla juurikin tuomarin nenän edessä... Tehtiin useita käännöksiä molempiin suuntiin niin, että otettiin seis, asetus, kaksi askelta käyntiä ja siitä käännös. Hevoset piti herättää tekemään nopeita askeleita takajaloilla, eli tehtävä toimi sellaisena takaosan aktivoijana. Nopeaa pohjetta ja tarvittaessa naps naps raipalla. Aku oli vähän ihmeissään tästä ja venkoili aluksi minkä ehti!

Ravissa tultiin heti ympyrälle ja tehtiin "loppuveryttely" eli eteen alas, tosin loppuveryttelystä poiketen reippaassa tempossa. Minä olin heti innoissani, tämä on Akulle juuri hyvä tapa aloittaa! Se olikin ensimmäiset puoli tuntia ihan mahtavan hyvä. Teimme ympyrällä ravia ja laukkaa, laukassa vähän koottiin ja pienennettiin ympyräää. Ei saanut muoto muuttua kuitenkaan, eli piti olla edelleen siellä pyöreällä pitkällä kaulalla. Maiju seisoi kellon päädyssä nurkassa, ja kerran Aku vähän kiihdytti. Maiju sitten sanoikin, että nykyään Aku on tosi tarkka siitä mitä hän siellä nurkassa tekee. Minä tuskin huomasin, eikä Akukaan sen jälkeen onneksi.

Sitten tultiin käynnissä radan poikki ja tehtiin ravisiirtymisiä oikeaan kierrokseen, kun alkuveryttely tehtiin vasempaan. Oikea on Akulle vaikeampi, mutta on tässä varmaankin jotain opittu, kun en enää ajattele sitä selässä. Ei siis ole enää kamalaa puolieroakaan.

Aku teki siirtymiset hyvin. Sitten jäätiin raviin ja tehtiin keskihalkaisijan kohdalla siirtyminen laukkaan. Kun olimme ensimmäisen noston jälkeen käännytty pitkälle sivulle, Lordi yhtäkkiä ratsastajan komennettua sitä potkaisi napakasti maneesin laitaa. Seurauksena ainakin Aku ja Mimmi ottivat jalat alleen. Oli vaan huonoa tuuria, että juuri me satuimme olemaan Lordin perässä. No, hetki siinä sitten kasailtiin ja jatkettiin sen jälkeen tyynesti laukkaa ja tehtävää. Muutama minuutti meni ns. hukkaan, mutta olen todella tyytyväinen, että sain paketin uudestaan kasaan, ja lopputunti meni taas oikein hyvin. Onneksi olen ratsastanut Akulla jo sen verran paljon, että tiedän pärjääväni sen kanssa. Pitää vaan itse palautua ennen kuin voi vaatia sitä hevoselta! No, saatiin siis niitä laukannostojakin tehtyä hienosti niin, ettei Aku alkanut oikoa ennen pitkälle sivulle kääntämistä. Maijukin myöhemmin sanoi, että kaikki tosi hienosti vaan jatkoi ratsastamista, vaikka tuli sellainen pikkukaaos.

Suuntaa vaihdettiin pari kertaa keskiravilla keskihalkaisijalla. Nämä olivat vähän hankalia. Aku oli kuitenkin niin viritetty, että tahdikkaan ravin säilyttäminen vs. karkaaminen holtittomaan raviin oli aika veteen piirretty viiva. Lisäykset jäivätkin vähän vaatimattomiksi.

Viimeiseksi tultiin sitten vasemmassa kierroksessa laukassa keskihalkaisijalle, jossa käyntisiirtyminen. Nämä ovat aina olleet minulla ihan hepreaa, ja nytkin otti aikansa ennen kuin osasin käyttää koko kroppaa. Muutoin Aku otti aina pari raviaskelta ja tuli käyntiin kättä vasten. Lopulta kuitenkin tuli hyvä siirtyminen niin, että takaosa oli alla eikä Aku sukeltanut alas siirtymisessä. Laukka oli kuitenkin tosi hienoa!

Loppuveryttely tehtiin taas ympyrällä samoin kuin alussa, nyt oikeaan kierrokseen. Vähän oli vauhtia, mutta ihan hyvin pystyin taas antamaan pitkää ohjaa kootun laukan jälkeen.

Aku oli kokonaisuudessan ihan super, eikä se yksi kaaoshetki häirinnyt minun mielessäni kokonaisuutta lainkaan! Se oli ihan pelästymisen paikka, jos nyt jostain pitää pelästyä. Maijukin sanoi lopuksi, että Aku oli ollut tosi hyvä. Sanoi miettineensä, ette mitenköhän Aku siinä alkuveryttelyssä pysyy nahoissaan. Kerroin sitten, että minusta se oli tosi hyvä Akulle, parempi niin kuin sellainen"ohjat lyhyeksi ja pohkeella kasaan" -tyyli. Näin aloittaen Aku kestää sitten myöhemmän lyhentämisen, esim. laukassa, kuten tuo tehtävä sitä lopussa vaati. Ja silloin se kokoaakin tosi hyvin. Lopuksi oli vielä ihan pakko kiittää Maijua siitä, että saan ratsastaa Akulla, Aku on ihan paras!

Uusi vuosi, sama hevonen!

3.1.2018 - Maiju - r. Aku

Uusi vuosi, sama hevonen: Aku! Meidän ryhmäämme sen sijaan tuli kaksi uutta ratsastajaa, mutta porukka vaikuttaa tosi tasaiselta. Kauden aluksi Maiju ei nyt kysynytkään meidän toiveita, vaan ilmoitti suoraan, että tammikuu mennään perusratsastusteemalla istuntaharjoituksia unohtamatta, helmikuussa on kankijakso, ja sitten ohjelmaan otetaan laukanvaihdot.

Ennen tuntia useampikin ratsastaja tuli kertomaan minulle, miten Aku on riekkunut joulun välipäivinä ja uuden vuoden jälkeen. Aloin tietenkin heti miettiä, että onko se jaloista kipeä vai onko sen kunto vaan kohentunut... Maijun epäili, että Akun mielelle on vaan ollut liikaa vapaapäiviä! Akuhan on hevonen, joka vaatii päivittäisen liikunta-annoksensa, se ei kestä yksin karsinassa möllöttämistä. Ja jos se pääsee vähän riekkumaan, niin ratsastajat helposti jännittyvät itse ja alkavat vetää ohjista Akua liian tiukkaan pakettiin. Tällöin Aku jännittyy entistä enemmän, ja lumipalloefekti on valmis...

Aku oli ollut jo Kiki Nybergin tunnilla neljältä, ehkä se oli saanut siellä purettua ylimääräisen energia, koska mitään ongelmia ei tunnin aikana ollut. Toisaalta tunti oli myös varsin työntäyteinen, eli eipä siinä juuri aikaakaan mihinkään ylimääräisiin liikkeisiin jäänyt. Siinä ratsastajakaan ei todella ehdinyt miettiä mitään mahdollisia pöllöilyjä, joten aloitin ihan normaalisti ratsastaa vähän pidemmällä ohjalla Akua pyöreäksi.

Aloitettiin tekemällä pysähdyksiä käynnistä uralla sekä radan keskellä kohti peilejä niin, että pystyi itse tarkistamaan hevosen suoruuden. Kevyessä ravissa uralla piti laskea keskikirjaimesta viimeiseen kirjaimeen askeleet molemmilla puolilla ja tarkkailla näin, että tahti säilyy tallia kohti ratsastettaessa siinä missä tallilta poiskin. Sitten vähän lisättiin liikettä ja vähennettiin askel. Tätä tehtiin vasempaan, Akun helpompaan suuntaan, se siihen Aku olikin tosi hyvä.
Oikeaan kierrokseen tehtiin siten, että lyhyet sivut käveltiin ja pitkillä sivuilla tehtiin ravista kolmen askeleen käyntisiirtyminen kerran tai kahdestikin, jos vaan ehti. Maiju halusi siirtymiset teräviksi ja "ylämäkeen" ilman sukellusta eteen kättä vasten. Nämä tekevät Akulle hyvää ylöspäin, mutta alaspäin saa aina työskennellä ihan tosissaan, koska ruunasta tulee siinä helposti vahva.
Lisäksi minulla oli ongelmana koko tunnin ajan irtoava ulkopohje suunnasta riippumatta, jolloin Aku pääsi välillä puskemaan lapaa ulos. Sitten keskiympyrällä vasempaan tehtiin ravi-laukka-siirtymisiä ja kokoamisia pienentämällä ympyrää. Aku oli näissä muutoin ihan super, mutta se lapa meinasi karata aina välillä...

Oikeaan kierrokseen tehtiin koko uralla laukka-käynti-siirtymisiä itsenäisesti. Nämä olivat tosi vaikeita! Nostot tulivat aika hyvin, mitä nyt välillä nousi väärä laukka - se ulkopohje! Mutta käyntiin siirtymisessä en meinannut millään keksiä, että pitääkö ottaa laukkaa vaan kolme askelta vai olisiko parempi laukata pitkään ja työstää ensin laukka kokoon. Lisäksi olisin tarvinnut parempaa ennakkosuunnitelaa siitä, missä sen siirtymisen teen. Lopulta sain keskityttyä sen verran, että tein kymmenen metrin voltteja ja siirryin käyntiin päin laitaa. Se oli hyvä ratkaisu, ja onnistuttiin lopulta myös "ylämäkisiirtymisessä". Aiemmin keskiympyrällä vasempaan onnistuikin tosi hyvin sen ainoan kerran kun laukasta käyntiin siirryttiin, eli kyllä se laukan työstäminen on varmaan Akun kanssa oikea tapa.

Kaiken kaikkiaan oli tosi hyvä kauden aloitis, ja Aku ihan superkiva! Minusta sillä oli energiaa juuri sopivasti: hieman enemmän kuin vähemmän. On kiva huomata, että se alkaa olla fyysisestikin kunnossa. Hyvällä tuulellahan Aku on käytännössä aina, enkä nykyään meinaa malttaa lähteä tallilta kotiin lainkaan, kun jään aina seurustelemaan sen kanssa...