Vähän rauhallisempaa maisemien katselua

17.2.2014 Primus Talli
Maiju - r. Attila

Tällainen naama tervehti minua maanantaina! Maiju oli valinnut ratsukseni jotain ihan muuta, ja olikin vähän vaikea sopeutua Attilaan isojen ja isoliikkeisten Borasin ja Ibin jälkeen. Vaikka tiedän, että Attila on kokenut ja niittänyt kilpakentilläkin mainetta, olin ennen tuntia kovin huvittunut ponitunnistamme: Attilan lisäksi samalla pääty-ympyrällä viilettivät Fauna ja Veli.

Myöhemmin taisin kyllä ymmärtää, että ehkä Maijukin halusi minun keskittyvän käden rentouttamiseen. Attila on erittäin vahva oikealta, kun taas vasen puoli on helposti aivan tyhjä. Pitäisi siis koittaa vapauttaa painetta oikealta ja saada tuntumaa vasemmalle, eikä Attilaa ei saa jäädä kannattelemaan. Vähän sama siis kuin Ibin kanssa, mutta paljon selvemmin.

Aluksi minulla oli tosiaan vaikeuksia tyytyä riittävän rauhalliseen tempoon. Kun Attilan vauhti kiintyy, sillä siirtyy paino entistä enemmän eteen. Kun taas tempo on riittävän rauhallinen ja tahti tasainen, painoa on enemmän takana ja jalat alkavat nousta.

Veryttelimme pääosin pääty-ympyröillä kaikissa askellajeissa. Ensin haettiin oikea reitti suoralla hevosella, sitten lisättiin asetus. Muistin edelliseltä talvelta, että Attilan laukka ei ole niitä kaikkein rullaavimpia. Nostot olivat hyvät, ruuna ei rikkonut, mutta jopa laukassa hain liikaa vauhtia laadun kustannuksella. Lietsoin Attilan jopa pyrähtämään kellopäädystä! Oltiin onneksi niin vikkeliä, ettei Maijukaan huomannut mitään...

Vasta avotaivutuksissa aloin saada juonesta kiinni. Väistöt ja taivutuksethan ovat Attilalle pala kakkua: se ei tarvitse kuin laittaa oikeaan asentoon tehtävän alussa ja nauttia loppumatka. Tällä kerralla ratsastettiin keskihalkaisijalle, jolta käännyttiin oman valinnan mukaan joko oikealle tai vasemmalle. Pitkä sivu tehtiin avotaivutusta.

Aloitin vasemmalle, jonka arvelin olevan helpompi kierros. Poikitusta olisi tullut helposti enemmänkin, samoin kaulan kanssa sai olla tarkkana, ettei se taipunut liikaa. Sain aika paljon jarruttaa, jotta tahti säilyi ja askeleet olivat läpi taivutuksen samanlaiset. Takajalat pysyivät hyvin uralla, eikä väistöaskeleita tullut. Oikeaan Attila ei ensin tuntunut yhtään sen hankalammalta. Vasta kun sain käynnin tempon taas sopivaksi, alkoi puoliero näkyä. Maiju neuvoikin asettamaan selvääkin selvemmin.

Ihan lopuksi ehdimme tehdä taivutuksen pari kertaa myös ravissa oikeassa kierroksessa. Siinä vaiheessa jotain naksahti, Attila keveni lopullisesti ja jalat alkoivat polkea. Myös lopun laukassa, kun sivelin raipalla muutaman kerran pohkeen taakse, oli havaittavissa selvää edistymistä alkutuntiin verrattuna.

Tämä kerta oli taas mainio oppitunti siitä, miten hyödyllistä on mennä välillä erilaisilla hevosilla. Samat säännöt eivät päde ihan kaikkiin, mikä on ratsastuskoulun rikkaus. Attila opettaa, että maisemat eivät vaihdu ihan yhtä nopeasti kuin isoilla puoliverisillä, mutta ne voivat vaihtua aivan yhtä laadukkaasti.

Lisää yllätyksiä

15.11.2012 Primus Talli

Pirita - r. Attila

Olin jo ehtinyt miettiä, että kenelläköhän sitä nyt sitten kankijakson jälkeen menen ja mitä teemaa alamme seuraavaksi ratsastaa. Mutta yllätys yllätys, me jatkoimmekin kangilla ja tutuilla hevosilla vielä tämän tunnin. Vastalaukkoja emme sentään enää hieroneet, vaan pääsin kuin pääsinkin siihen kaipaamaani ravityöskentelyyn avotaivutusten ja sulkutaivutusten merkeissä.

Saimme tehdä alkuveryttelyn itsenäisesti kaikissa askellajeissa ja molempiin suuntiin. Pirita tarkkaili hetken sanomatta mitään, mutta alkoi sitten pikku hiljaa antamaan kommentteja siitä miten kullakin ratsulla kannattaisi aloittaa tai mihin erityisesti pitäisi kiinnittää huomiota. Minä sain ohjeeksi huolehtia Attilan takapäästä, ettei se liiraisi ulos.

Huomasin olevani edelleen onneton itsenäisessä työskentelyssä. Haahuilen vaan päämäärättömästi molempiin suuntiin ilman mitään varsinaista ideaa siitä, mitä teen. Ehkä tässä on yksi iso syy siihen, miksi käyn ratsastuskoulussa enkä vuokraa saati omista omaa... Koitin kuitenkin tehdä ympyröitä ja sitten myös voltteja, sekä asetella Attilaa vuoroin ulos ja vuoroin sisään. Kun alkuveryttely hieman venyi, ehdin tehdä myös muutamia väistöjä, joilla koitin saada Attilaa nopeaksi pohkeelle. Lopulta päädyin tekemään myös muutamia avotaivutuksia käynnissä ja ravissa peilin avulla ihan sillä, että saisin itseni taas oikein päin satulassa.

Menimme tuttua tehokasta kuviota: pitkällä sivulla puolet avotaivutusta, voltti ja loppu sulkutaivutusta. Kulmat piti ratsastaa huolella asettaen ja taivuttaen ja käyttää etenkin pitkän sivun alussa valmisteluksi avotaivutukselle. Voltilta taas pääsi hyvin sulkutaivutukseen. Pirita halusi nyt, että kiinnittäisimme erityistä huomiota siihen, että hevoset olisivat reippaita ja käynnissä suorastaan marssisivat taivutusten läpi. Piti olla rohkea ja kokeilla isojakin apuja pelkäämättä isoja reaktioita, esim. liian suurta poikitusta. Mukavauusalueelta oli päästävä jälleen kerran pois.

Attilan kanssa taivutukset olivat käsittämättömän helppoja sekä käynnissä että ravissa, jopa minulle vaikea avotaivutus. Ongelmaksi muodostuikin ensin liian suuri poikitus sulussa ja sitten ravissa se tempo, joka oli kokonaisuudessaan liian hidas. Vasta kun Pirita piiskasi minut ratsastamaan kunnolla eteen ymmärsin, miten reipas Attilan perusravi oikein onkaan. Sen jälkeen tehdyt muutamat taivutukset olivat heti vaivattomampia.

Laukkaa en tehnyt juuri lainkaan alkuveryttelyssä, eikä lopuksikaan laukattu kuin toiseen suuntaan ympyrällä. Attilan laukka tuntuu helposti aika hitaalta, ja sainkin ihan tosissani komentaa saadakseni ulkotakajalan mukaan matkaan. Laukan jälkeinen ravi oli kyllä sitten taas oikein hienoa, joten olisin voinut vaikka jatkaa toisen tunnin heti perään. Attilalla voisi tosiaan olla hauska mennä ihan nivelilläkin, joihin ensi viikolla taas siirrymme. Pirita lupasi katsoa hevosjakoakin vähän uusiksi, etenkin kun osa ryhmästämme on menossa kuun lopun kouluratsastuskilpailuihin.

Vieläkin vaikeampi vastalaukkatehtävä

8.11.2012 Primus Talli
Pirita - r. Attila

Tällä erää viimeisellä kankitunnilla vaikeutettiin vastalaukkatehtävää entisestään. Myötälaukassa tehtiin ensin kulmankatkaisu, josta jatkettiin pitkän sivun keskipisteeseen. Siitä käännettiin puoliympyrän kaari vastalaukassa toisen pitkän sivun keskelle, jossa siirryttiin raviin. Tällainen tehtävä on kuulemma varsin yleinen heA-tasoisissa kouluohjelmissa.

Alkuveryttelyssä harjoittelimme tietä siten, että pitkän sivun päähän kulmaan tehtiin kymmenen metrin voltti sekä käynnissä että ravissa. Tarkoituksena oli saada hevonen ohjan ja pohkeen väliin ja hevosta aktivoitua ulkoa. Attilaa ratsastin asettelemalla vuoron perään ulos ja sisään, mikä tuntui ensimmäisellä kankitunnilla toimivan ruunalla hyvin. Sen verran ketterä Attila on, että ravivoltti onnistui ihan kohtuullisesti, kun vaan muisti pitää ulkoavut lähellä. Kankiohja sai olla aika kevyellä tuntumalla, koska Pirita varoitti Attilan jännittyvän helposti, mikäli sitä alkaa liikaa ahdistaa kangella.

Tehtävän saimme ratsastettua läpi Attilan kanssa jokaisella kerralla. Ensimmäisellä tosin jäin vähän matkustamaan, eikä Attilan laukka ollut riittävän aktiivista ja kolmitahtista. Parilla seuraavalla kerralla onnistuimme paremmin, kun Pirita kehoitti vähän napauttamaan ulkopohkeella oikeastaan joka askeleella. Myös puolipidätteet ulko-ohjasta ovat Attilan kanssa tärkeitä, ettei se valahda liian pitkäksi ja etupainoiseksi. Mielestäni onnistuin nyt paremmin istumaan syvällä satulassa kuin aiemilla kerroilla, mikä tietenkin myös auttaa etuosan keventämisessä.

Väliaikoina pysyi taas työskentelemään itsenäisesti ravissa. Edelleen kyllä vähän harmittaa, ettei kankijaksolla tehty enemmän töitä ravissa. Varsinkin aivan lopputunnista Attila tuntui todella kivalta, kun sain sen ravaamaan ryhdikkäänä ja polvet ylhäällä. Olisi ollut kiva kokeilla jotain oikeita ravitehtäviäkin tällä näppärällä suomenhevosruunalla, jonka selässä istuu ravissakin kuin nojatuolissa.

Vastalaukat jatkuvat

1.11.2012 Primus Talli

Pirita - r. Attila

Torstaituntimme kankijakso jatkui suunnitelmien mukaan, kaikilla oli samat hevosetkin. Myös teema säilyi ennallaan, eli vastalaukoissa.

Alkuveryttely tehtiin ympyröillä tavoitteena saada asetus kunnolla läpi. Molempien ohjien tukea haettiin vaihtamalla välillä ympyröitä ja siten suuntaa suoristaen maneesin keskellä. Attila oli jotenkin hankalamman tuntuinen kuin viikkoa aiemmin, ja jouduin etenkin laukassa tekemään enemmän töitä saadakseni liikkeen rullaamaan. Se ei kuitenkaan noussut ihan niin helposti ryhdikkääksi kuin edellisellä kerralla. Itselläni oli vaikeuksia saada ulkopohje riittävän taakse Attilan pyöreällä rungolla, ja sitä ulkopohjetta olisi tarvittu paitsi aktivoinnissa myös hevosen takaosan ulosluisumisen estämiseksi.

Vastalaukat tehtiin tällä kerralla ensin vähän loivemmalla ja sitten aika tiukalla pitkän sivun kiemurauralla. Pirita merkkasi tien tötsillä niin tarkasti, että kulmaan oli pakko mennä, eikä kiemuraa päässyt vahingossakaan loiventamaan. Ehdimme tehdä saman harjoituksen ensin sekä oikeaan ja sitten vasempaan kierrokseen. Asetus piti pitää koko ajan laukan puolella ja ulkopohje selvästi taaempana. Sitä ulkopohjetta piti käyttää laukan aktivointiin, jotta tahti säilyisi muuttumattomana koko tehtävän ajan. Laukkaa sai valmistella itsenäisesti, tehtävä tultiin yksitellen useita kertoa per kierros. 

Omaa vuoroa odottaessa ehti myös ravata, ja ainakin minä käytin tilaisuuden hyväkseni. Attilan ravissa on niin mukava itsua, että saan sen siinä kaikkein parhaiten kerättyä käsiini. Pirita näppäränä opettajana ehti katsoa menoamme myös vastalaukkojen välissä, ja sainkin hyviä vinkkejä siihen, miten Attilan polvet saadaan nousemaan ja milloin oikea-aikaisesti otetaan puolipidäte ja vastaavasti annetaan periksi. Toivottavasti viimeisellä kankitunnilla teemme enemmän ravityöskentelyä!

Vastalaukat sujuivat meiltä hienosti. Attilaa piti kyllä selvästi aktivoida ennen ensimmäistä kulmaa, jotta laukka säilyi aktiivisena ja kolmitahtisena, mutta itse tehtävän se suoritti varmasti. Minä keskityin erityisesti siihen, että istuin syvällä satulassa. Edelleen kädet pysyivät hämmästyttävän hyvin oikeilla paikoillaan, eikä kankiohja tälläkään kertaa kiristynyt liiaksi. Siirtymisissä sain neuvoksi olla tiukemmalla vatsalla, jotta Attila ei tulisi alas raviin töksähtäen vaan jatkaisi sujuvaa ravia samantien.

Nämä kaksi kankituntia ovat olleet todella kivoja vaihtelua tavallisiin tunteihin, vaikka eroa ei oikeastaan ole ollut kuin kuolainten ja ohjien määrässä. Hienoa, että tavalliselle tuntiratsastajalle tarjotaan tällainenkin mahdollisuus - ja uudestaan sitten taas kevätkaudella?

Ah Attilaa!

25.10.2012 Primus Talli

Pirita - r. Attila

Kankijakso alkoi viimein ja jatkuu myös seuraavat kaksi viikkoa. Pyrimme kuulemma menemään samoilla hevosilla kaikki tunnit, ja teemana vastalaukatkin jatkuvat. Lulu ei ilmeisesti kuulu kankihevosiin, sillä minulle oli merkitty Attila. Muut hevoset tunnillamme olivat David, Goody, Jarnidero, Kalle ja Wille.

En ollut mennyt Attilalla aiemmin kuin kerran, mutta muistan kyllä tykäneeni ruunasta. On jotenkin hupaisaa, että suomenhevonen on yksi kankituntihevosista, mutta en kyllä yhtään ihmettele miksi. Attila ei todellakaan ole ihan mikä tahansa suomenhevonen, onhan se kisannut Piritan kanssa SM-tasolla asti. Sillä kyllä pitäisi mennä jokaisen, joka kuvittelee tämän rotuisten olevan pelkkiä pullahevosia tai vaihtoehtoisesti entisiä ravureita.

Aloitimme veryttelyn käynnissä pitkien sivujen sisäpuolella ja asettamalla ulos. Asetuksen tuli olla niin lievä, että hevonen pysyi varmasti suorana, eli  peilistä katsoen saanut näkyä kaksi jalkaa. Sitten sama kevyessä ravissa - valmisteluna siis jälleen vastalaukannostoihin. 

Attilan kanssa asettaminen ja suoraan ratsastaminen oli ilahduttavan helppoa. Enemmän sain tehdä töitä sen kanssa, että sain ruunan nostelemaan polviaan ja nousemaan edestä hieman ryhdikkäämmäksi. Piritan ohjeen mukaan kutittelin Attilaa välillä vähän raipalla, jolloin sen liikkeestä tuli lennokkaampaa. Laukkaa teimme alkuksi ympyrällä oikeaan, ja se oli selvästi meille vaikein askellaji, vaikka ihan hyvin onnistuikin.

Vastalaukkaharjoitukset aloitimme samoin kuin edellisellä viikolla: pitkän sivun alussa suoristus, asetus ulos ja vastalaukannosto. Laukkaa jatkettiin pitkä sivu, sitten pääty pyöristäen lyhyen sivun puoleen väliin ja lopulta toisen pitkän sivun keskelle asti. Attila nosti laukat todella hienosti, vain kerran itse hätäilin ja sain aikaiseksi myötälaukan. Parilla ensimmäisellä kerralla, kun piti laukata pitkälle sivulle asti, aloin jotenkin kummallisesti nousta jalustimille syvällä satulassa istumisen sijaan. Laukan laatu kuitenkin parani, kun Pirita korjasti virheeni, ja saimme tyydyttäviä ravisiirtymisiäkin aikaiseksi. 

Nostojen välillä saimme tehdä itsenäisesti ravipätkiä. Attila oli niissä jo aika mukavan tuntuinen, joten toivottavasti pääsemme tekemään seuraaavilla tunneilla myös ravitehtäviä. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että en saanut kertaakaan huomautusta kankiohjan tiukkuudesta. Aivan alussa sain lyhentää kaikkia ohjia, ja vain kerran Pirita kommentoi, että kankiohjaa ei yhtään lyhyemmäksi. Ja jatkossa pitää varmaankin pitää jotain ylimääräistä nahanpalaa simuloimassa kankiohjaa, niin hyvin kädet pysyivät oikeassa asennossa ja paikassa pelkästään sen ansiosta...

Attila oli jo ennestään hyvistä kokemuksista huolimatta positiivinen yllätys. Sillä on erityisen kiva mennä juuri Piritan tunnilla, kun hän tuntee hevosen niin läpikotaisin. Saan siis varmaankin olla tyytyväinen, kun loppupalautteeksi saimme "hienosti".

SM-tason ratsun selässä

1.10.2010 Primus Talli
Pirita - r. Attila

Omalla tunnillani ohjelmassa oli esteitä, joten ratsastin jo edellisessä ryhmässä. Se on kahdeksan hengen ryhmä, mutta nytkään tuntilaisia ei ollut kuin kuusi, vaikka minä olin ylimääräinen. Olin henkisesti varautunut siihen, että Pirita on antanut minulle Muumin jatkeeksi keskiviikosta tai Hipsun, jolla olin mennyt kaksi edellistä omaa tuntiani. Olin jopa suunnitellut uuden taktiikan Hipsun varalle: älä vedä. Hämmästys olikin melkoinen, kun listassa lukikin Attila.

Attila on paitsi tuntiratsu niin myös Piritan vakikilparatsu. Parivaljakko on muutaman viime viikon aikana osallistunut sekä suomenhevosten että joukkueiden kouluratsastuksen SM-kisoihin. Täytyy myöntää, että pieni ylimääräinen tsemppi ja jännitys tuli kyllä päälle, kun tiesi pääsevänsä Piritan oppiin Piritan ratsulla!

Heti kun alettiin keräämään ohjia Pirita kertoi taas ensimmäiseksi, että millainen ratsu Attila on ja miten sitä pitäisi ratsastaa. Ruuna on paljon tyhjempi vasemmalta ja nojaa helposti oikeaan, joten mitä enemmän tuntumaa saa vasemmalle sen parempi. Kävelimme ensin hetken ja siirryimme sitten keventämään pääty-ympyröille. Sain ohjeeksi olla tarkkana etenkin vasempaan kierrokseen, jossa Attila helposti heittää takaosaa ulos. Tätä piti korjata siirtämällä oikea pohje taakse - hurjan taakse!

Kun tie oli kunnossa, sain alkaa muokkaamaan Attilan ravia. Tempo ja tahti olivat hyviä, mutta askelta piti saada letkeämmäksi ja etupolvia nousemaan. Tämä onnistui ahkerilla puolipidätteillä etenkin tyhjästä vasemmasta ohjasta ja voimakkailla jaloilla, raipallakin sai kevyesti koskettaa satulan taakse. Muutos oli ilmeinen ja tuntui takapuolessa! Laukkaa piti ratsastaa hieman samoin ja varoa, ettei se mene liian hitaaksi ja sitämyöten nelitahtiseksi.

Varsinainen tunnin tehtävä oli tehdä oikeaan käynnissä huolellinen kulma ja kääntyä radan poikki ja keskellä kahden tötsän välissä nostaa laukka. Noston jälkeen jatkettiin pitkän sivun loppuun, jonne tehtiin kymmenen metrin laukkavoltti, minkä jälkeen lyhyellä sivulla siirryttiin takaisin käyntiin. Piti siis muistaa suoristaa ja asettaa ja tehdä puolipidäte ja vaikka mitä... Mutta Attila teki nostot ihan superhyvin! Kerran se meinasi ennakoida, mutta oppi yhdestä muistutuksesta. Pienelle voltillekin se taipui helposti ja tuli siinä aina oikein kivaksi. Nostojen välillä ehti vähän ratsastaa itsenäisesti, jolloin tein pääosin harjoitusravia ympyrällä hakien tuntumaa sinne vasemmalle.

Nostojen jälkeen tultiin vielä pääty-ympyröille ravaamaan, ja Pirita työsti hetken Attilan ravia, joka oli nostojen myötä irtoamassa. Kun vaan maltoin istua riittävän syvällä satulassa ja tehdä niitä puolipidätteitä (näiden merkitystä on muuten aiemmilla ratsastuskouluillani korostettu aivan liian vähän!), niin ravista tuli oikein lennokasta.

Lopuksi tultiin kevyessä ravissa kolmikaarinen kiemuraura, ja siinä Pirita oli Attilaan oikein tyytyväinen. Ruunaa ei kuulemma ratsasteta eteen ja alas, koska siitä tulee muutoin liian etupainoinen. Niinpä sain loppuun asti pitää kiinni Piritankin käyttämistä kakkosstoppareista. Piritan mukaan Attila näytti hyvältä, ja hän kysyikin, että onko se yhtään kevyempi sieltä oikealta. Olihan se yhtään, mutta kyllä vielä jäi saavutettavaa seuraavaksikin kerraksi!