13.6.2016 - Maiju - r. David
Laukanvaihdot jatkuivat muutaman viikon takaisen taisteluparini Davidin kanssa. Maiju sanoi pohtineensa hevosia jakaessaan, että enkös minä ole mennyt
Davidilla. No meninhän minä kuukausi sitten ja olin pihalla kuin
lumiukko. Maijun mukaan David on huumorintajuinen hevonen, joka kokeilee
kaikkia pikku jippoja, jos vaan ratsastaja ei ole päättäväinen. Kertasin täältä blogista ennen tuntia omat huomioni tuosta enemmän tai vähemmän pieleen menneestä ratsastuskerrasta. Osaltaan se varmasti auttoi, sillä tunti meni aikalailla nappiin.
Osasin nyt hipsutella Davidin kanssa ensimmäisen puolikkaan tunnista riittävän lyhyillä askelilla ja hitaalla tempolla. Pidin sen suorana suoralla, ratsastin jopa tahallisesti pitkiä sivuja uran sisäpuolella. Volteilla, joita tehtiin omaan tahtiin alkukäynnissä, taivutin sitten senkin edestä. Yritin muistaa myös myödätä riittävän reilusti heti, kun David taipui ja antoi itse periksi. Se säilyikin kivan kevyenä läpi koko tunnin.
Volteilta siirrytiin tekemään avotaivutusta jokaisella sivulla. Hevoset siis vain suoristettiin ennen kulmaa, mutta asetusta ei lopetettu missään vaiheessa. Tämä harjoitus sopi meille todella loistavasti, ja tässäkin tein osan avoista uran sisäpuolella. Näin Davidin oli ihan pakko kuunnella molempia pohkeita, eikä se saanut nojata aitaan. Samoin alkuravin pari ympyrä leikkaa -tietä pakottivat ruunan kuulolle.
Hitaasti ja lyhyillä askelilla ratsastaminen alkutunnista kysyy kyllä kärsivällisyyttä, kun yleensä pyritään aina vaan reippaasti eteen. Davidin kanssa ongelma on enemmän se, ettei se tule liian vahvaksi, moottoria kun löytyy. Kun siirryttiin ympyrälle jumppaamaan hevosia ravissa ja laukassa, jouduin Maijun ohjeiden mukaan ihan säännöllisesti oikaisemaan päätyessäni aina tientukoksi. Näin minun ei kuitenkaan tarvinnut ratsastaa vielä Davidia eteen, vaan se sai vertyä rauhassa. Laukka vasempaan tulikin aika kivaksi pitkän työskentelypätkän aikana. Sekä ravissa että käynnissä sai kuitenkin olla tosi tarkkana, ettei se päädyssä valahtanut kulmiin kohti aitaa ulkopohjetta vasten.
Sitten siirryttiin tekemään vaihtoja askeleessa diagonaalilla. Koska oltiin laukattu vain vasemmalle, tehtiin nyt ensin tarpeellinen määrä pieniä laukkaympyröitä pääryssä oikeaan. Sitten huolellisen kulman jälkeen katse kohti Maijun targetiksi asettamaa kahden aidantolpan väliä ja pidäte-siirto-vaihto. Laukanvaihdothan on Davidille helppoa kuin heinänteko, ja se esittelee niitä enemmän kuin mielellään. Vaihto ei siis niinkään ole ongelma, vaan laukan laatu sekä hevosen hallinta ennen ja jälkeen vaihdon.
Ensimmäisellä kerralla oikeasta vasempaan en ollut aivan hereillä, ja vaikka vaihto tulikin pyynnöstäni, David vähän karkasi kulmaan ja minä sorruin vetämään. Seuraavilla kerroilla ruuna oli paremmin ohjan ja pohkeen välissä, ja muistin jo kulmassa myödätä, mikä silminnähden aina rentoutti Davidin ja hillitsi vauhtiakin.
Vasemmasta oikeaan David vähän alkoi ennakoida. Se vaihtoi jo siitä, kun vaihdoin pohkeet, eli en siis ehtinyt antaa varsinaista vaihtoapua. Päätinkin sitten vaihtaa jo heti diagonaalin alussa, mikä toimikin hyvin. Sain vaihdon juuri silloin kuin halusin, eikä hevonen päässyt tekemään päätöstä vaihdosta itse.
David oli siis aivan erilainen David kuin kuukausi sitten. Hieno hevonen
kerrassaan, mutta ei kyllä helppo! Se on niin ristiriitainen, kun on iso
ja reipas ja pieniliikkeinen ja vahva yhtä aikaa. Nyt kuitenkin onnistuimme hyvin, ja molemmilla oli kivaa!
maanantai 20. kesäkuuta 2016
maanantai 13. kesäkuuta 2016
Laukanvaihtoja ravin kautta ja lennossa
6.6.2016 - Maiju - t. Mimmi
Olin ihan varma, että vaikka missasin yhden viikon työkiireiden vuoksi, saisin jatkaa Hiskillä. Minulla oli kuitenkin pieneltä lomalta palannut Mimmi. Onnistuin missaamaan myös juuri sen tunnin, jolla tehtiin niitä siksak-sulkuja, ja nyt Maiju oli jo suunnitellut meille uuden aiheen: laukanvaihdot. Niitä piti ensin tehdän vain ravin kautta, mutta lopulta tehtiin molempiin suuntiin ihan askeleessakin.
Aluksi kuitenkin veryteltiin kevyessä ravissa tehden jokaiseen kulmaan isot voltit, lähes ympyrät, alkutunti kun oli. Maiju muistutti heti alkutunnista, että kun viereinen ura lähtee liikkeelle, niin voin tehdä väliaidoilla avotaivutusta. Mimmi oli kuitenkin koko tunnin kovin smooth, singahti vain kerran, ja silloinkin siksi, että unohdin kokonaan sen voivan singahtaa, kun se tuntui niin kivalta! Alkulaukka vasempaan oli aika hyvää ja rentoa myös, vaikka se on meille selvästi se vaikeampi suunta laukassa.
Keskellä kenttää oli kaksi tötsää, joiden välistä ratsastettiin ravissa radan poikki. Maiju vahtasi aidan takana, että hevoset olivat suoria eivätkä mutkitelleet ennen uralle kääntämistä. Suunnan tai valita itse, minä jumppasin ehkä aavistuksen verran enemmän oikeassa kierroksessa hakien tukea ulko-ohjalle. Mimmi teki tätä aika letkeästi, kun vain muisti pitää ne ulkoavut mukana ja myödätä aina jo kulmassa.
Laukassa vasemmalle tehtiin hetki pelkkää puolikasta kenttää siten, että saatiin tötsiltä reitti laukassa takaisin uralle kuntoon. Sitten vaihdettiin oikeaan kierrokseen, ja tultiin laukassa tötsien väliin, jossa ravisiirtyminen ja vasemmalle. Seuraavaksi laukanvaihto ravin kautta: suora hevonen läpi koko tehtävän, selvät avut. Laukka sai olla aika koottua, jotta ravi oli heti ensimmäisestä askeleesta hallittua. Mimmille tämä tehtävä tuntui tosi helpolta, ja ehdin hyvin miettiä ja toteuttaa kaikki avut ilmeisen oikea-aikaisesti. Sitten tehtiin vaihto askeleessa. Mimmi teki oikeasta vasempaan aika voimakkaita vaihtoja, mutta se teki jokaisella kerralla ja vaihtoi minun avuistani. Vasemmasta oikeaan oli vaikeampaa, koska en saanut vasenta laukkaa ennen vaihtoa niin hyväksi kuin oikeaa. Kerran vaihto oli tosi hyvä ja rytmikäs, mutta tuli myöhässä apuihini nähden. Muillakin kerroilla kyllä vaihtoi, mutta vähän alkoi kerätä kierroksia. Mutta aivan kuiten toiseenkin suuntaan, tamma rentoutui heti, kun vaihdon jälkeen vain myötäsi.
Tunnin päätteeksi Maiju selitti, että hevosten pienestä innostumisesta ei pidä häkeltyä. Ratsastajan tehtävä on nollata ja unohtaa tilanne samantien ja jatkaa ratsastusta. Kun tekee vähän vaativampia tehtäviä vähän vaativimmilla urheiluhevosilla, ne väkisinkin vähän virittyvät. Tämä on usein ammattilaisten keskuudessa vain toivottavaa. Jos haluaa ottaa varman päälle, pitää ratsastaa vaatimattomammalla tasolla, kevyttä ravia ja kiemurauria. Maiju piti mielestäni oikein kivan, vähän erilaisen tunnin - vaikka ainahan ne kivoja on. Olin kovin tyytyväinen Mimmiin ja yhteistyöhömme, vaikka parannettavaakin erityisesti vasemman laukan kokoamisessa jäi.
Olin ihan varma, että vaikka missasin yhden viikon työkiireiden vuoksi, saisin jatkaa Hiskillä. Minulla oli kuitenkin pieneltä lomalta palannut Mimmi. Onnistuin missaamaan myös juuri sen tunnin, jolla tehtiin niitä siksak-sulkuja, ja nyt Maiju oli jo suunnitellut meille uuden aiheen: laukanvaihdot. Niitä piti ensin tehdän vain ravin kautta, mutta lopulta tehtiin molempiin suuntiin ihan askeleessakin.
Aluksi kuitenkin veryteltiin kevyessä ravissa tehden jokaiseen kulmaan isot voltit, lähes ympyrät, alkutunti kun oli. Maiju muistutti heti alkutunnista, että kun viereinen ura lähtee liikkeelle, niin voin tehdä väliaidoilla avotaivutusta. Mimmi oli kuitenkin koko tunnin kovin smooth, singahti vain kerran, ja silloinkin siksi, että unohdin kokonaan sen voivan singahtaa, kun se tuntui niin kivalta! Alkulaukka vasempaan oli aika hyvää ja rentoa myös, vaikka se on meille selvästi se vaikeampi suunta laukassa.
Keskellä kenttää oli kaksi tötsää, joiden välistä ratsastettiin ravissa radan poikki. Maiju vahtasi aidan takana, että hevoset olivat suoria eivätkä mutkitelleet ennen uralle kääntämistä. Suunnan tai valita itse, minä jumppasin ehkä aavistuksen verran enemmän oikeassa kierroksessa hakien tukea ulko-ohjalle. Mimmi teki tätä aika letkeästi, kun vain muisti pitää ne ulkoavut mukana ja myödätä aina jo kulmassa.
Laukassa vasemmalle tehtiin hetki pelkkää puolikasta kenttää siten, että saatiin tötsiltä reitti laukassa takaisin uralle kuntoon. Sitten vaihdettiin oikeaan kierrokseen, ja tultiin laukassa tötsien väliin, jossa ravisiirtyminen ja vasemmalle. Seuraavaksi laukanvaihto ravin kautta: suora hevonen läpi koko tehtävän, selvät avut. Laukka sai olla aika koottua, jotta ravi oli heti ensimmäisestä askeleesta hallittua. Mimmille tämä tehtävä tuntui tosi helpolta, ja ehdin hyvin miettiä ja toteuttaa kaikki avut ilmeisen oikea-aikaisesti. Sitten tehtiin vaihto askeleessa. Mimmi teki oikeasta vasempaan aika voimakkaita vaihtoja, mutta se teki jokaisella kerralla ja vaihtoi minun avuistani. Vasemmasta oikeaan oli vaikeampaa, koska en saanut vasenta laukkaa ennen vaihtoa niin hyväksi kuin oikeaa. Kerran vaihto oli tosi hyvä ja rytmikäs, mutta tuli myöhässä apuihini nähden. Muillakin kerroilla kyllä vaihtoi, mutta vähän alkoi kerätä kierroksia. Mutta aivan kuiten toiseenkin suuntaan, tamma rentoutui heti, kun vaihdon jälkeen vain myötäsi.
Tunnin päätteeksi Maiju selitti, että hevosten pienestä innostumisesta ei pidä häkeltyä. Ratsastajan tehtävä on nollata ja unohtaa tilanne samantien ja jatkaa ratsastusta. Kun tekee vähän vaativampia tehtäviä vähän vaativimmilla urheiluhevosilla, ne väkisinkin vähän virittyvät. Tämä on usein ammattilaisten keskuudessa vain toivottavaa. Jos haluaa ottaa varman päälle, pitää ratsastaa vaatimattomammalla tasolla, kevyttä ravia ja kiemurauria. Maiju piti mielestäni oikein kivan, vähän erilaisen tunnin - vaikka ainahan ne kivoja on. Olin kovin tyytyväinen Mimmiin ja yhteistyöhömme, vaikka parannettavaakin erityisesti vasemman laukan kokoamisessa jäi.
perjantai 10. kesäkuuta 2016
Hallitusti Hiskillä
23.5.2016 - Maiju - r. Hiski
Kanki- ja sulkutreenit Hiskillä jatkuivat nyt selkeästi mallikkaammin kuin ensimmäisellä kerralla. Hiski on kyllä jo näiden kolmen tunnin aikana noussut ihan suosikikseni; siinä on jotain niin samaa kuin Foxyssa! Se on minun makuuni sopivan rohkeasti ratsastettava ja sopivasti reagoiva. Lottakin ohi kävellessään kysyi noustessani selkään, että vieläkö olen in laav - oli hänkin jo huomannut minun tykästyneen ruunaan!
Sateisen sään vuoksi kenttä oli osin vähän pehmeä, joten alusta asti toinen pitkä sivu oli siirretty muutamalla tötteröllä selvästi aidan vierestä sivuun. Siinä sai olla tarkkana, ettei hevonen valunut ulos. Alkuveryttely mentiin lähes kokonaan uran sisäpuolella muuallakin. Käynnissä tehtiin väistöjä uralta sisään, ravissa temponmuutoksia pitkillä sivuilla. Ajatuksena oli taas vähän herkistellä hevosia ja saada pohkeet läpi sulkutaivutuksia varten. Itse piti tunnustella, miten paljon ravia voi lisätä ilman, että paketti kokonaan hajoaa. Hiski tuntui aika reippaalta, joten kamalasti en sitä enää eteen ratsastanut, pikemminkin päin vastoin.
Pääty-ympyrällä jouduttiin taas hetki kertaamaan reittiä, kun ainakin minä täysin unohdin, ettei sinne toiselle pitkälle sivulle pitänyt pehmeyden vuoksi mennä... Mutta sitten kun päästiin vauhtiin, niin laukkatyöskentelykin sujui ihan kivasti vasemmalle sekä ympyrällä että koko uralla. Hiskillä on kiva laukka, ja sain sen nyt tosi hyvin kulmiin kaikissa askellajeissa. Erityisesti laukkakulmiin olin supertyytyväinen.
Sulkuja mentiin siten, että aina pitkän sivun alkuun tehtiin tiukka voltti, josta jatkettiin hieman avotaivutusmaisesti ensin hetki pitkän sivun suuntaisesti. Siitä sitten sulkua keskihalkaisijalle. Hiski teki hienosti voltit ja avonkin, mutta sulun alussa jouduttiin aina vähän ensin keskustelemaan, ennen kuin loksahti kohdalleen. Sain kyllä aina korjattua, mutta jostain syystä alku oli läpi tunnin todella vaikeaa. Emme tehneet tällä kerralla sulkuja kuin oikealle, joten en sitten tiedä olisiko luonnostaan helpompi suunta ollut vasemmalle.
Lopuksi vielä laukattiin koko uraa oikealle, ja vau mitä laukkaa Hiskistä löytyi! Maijukin oikein innostui ja vaati vielä lisää, vaikka Hiski oli sitä mieltä että alkaa riittää: se teki oma-aloitteisia vaihtoja päästäkseen vähän helpommalla. Niin makean tuntuista oli, etten olisi millään raaskinut lopettaa. Vaikka suluissa oli vähän haasteita, niin tosi hyvä mieli jäi tunnista. Hallittua menoa alusta loppuun asti minun avuillani ja reitilläni!
Kanki- ja sulkutreenit Hiskillä jatkuivat nyt selkeästi mallikkaammin kuin ensimmäisellä kerralla. Hiski on kyllä jo näiden kolmen tunnin aikana noussut ihan suosikikseni; siinä on jotain niin samaa kuin Foxyssa! Se on minun makuuni sopivan rohkeasti ratsastettava ja sopivasti reagoiva. Lottakin ohi kävellessään kysyi noustessani selkään, että vieläkö olen in laav - oli hänkin jo huomannut minun tykästyneen ruunaan!
Sateisen sään vuoksi kenttä oli osin vähän pehmeä, joten alusta asti toinen pitkä sivu oli siirretty muutamalla tötteröllä selvästi aidan vierestä sivuun. Siinä sai olla tarkkana, ettei hevonen valunut ulos. Alkuveryttely mentiin lähes kokonaan uran sisäpuolella muuallakin. Käynnissä tehtiin väistöjä uralta sisään, ravissa temponmuutoksia pitkillä sivuilla. Ajatuksena oli taas vähän herkistellä hevosia ja saada pohkeet läpi sulkutaivutuksia varten. Itse piti tunnustella, miten paljon ravia voi lisätä ilman, että paketti kokonaan hajoaa. Hiski tuntui aika reippaalta, joten kamalasti en sitä enää eteen ratsastanut, pikemminkin päin vastoin.
Pääty-ympyrällä jouduttiin taas hetki kertaamaan reittiä, kun ainakin minä täysin unohdin, ettei sinne toiselle pitkälle sivulle pitänyt pehmeyden vuoksi mennä... Mutta sitten kun päästiin vauhtiin, niin laukkatyöskentelykin sujui ihan kivasti vasemmalle sekä ympyrällä että koko uralla. Hiskillä on kiva laukka, ja sain sen nyt tosi hyvin kulmiin kaikissa askellajeissa. Erityisesti laukkakulmiin olin supertyytyväinen.
Sulkuja mentiin siten, että aina pitkän sivun alkuun tehtiin tiukka voltti, josta jatkettiin hieman avotaivutusmaisesti ensin hetki pitkän sivun suuntaisesti. Siitä sitten sulkua keskihalkaisijalle. Hiski teki hienosti voltit ja avonkin, mutta sulun alussa jouduttiin aina vähän ensin keskustelemaan, ennen kuin loksahti kohdalleen. Sain kyllä aina korjattua, mutta jostain syystä alku oli läpi tunnin todella vaikeaa. Emme tehneet tällä kerralla sulkuja kuin oikealle, joten en sitten tiedä olisiko luonnostaan helpompi suunta ollut vasemmalle.
Lopuksi vielä laukattiin koko uraa oikealle, ja vau mitä laukkaa Hiskistä löytyi! Maijukin oikein innostui ja vaati vielä lisää, vaikka Hiski oli sitä mieltä että alkaa riittää: se teki oma-aloitteisia vaihtoja päästäkseen vähän helpommalla. Niin makean tuntuista oli, etten olisi millään raaskinut lopettaa. Vaikka suluissa oli vähän haasteita, niin tosi hyvä mieli jäi tunnista. Hallittua menoa alusta loppuun asti minun avuillani ja reitilläni!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)