keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Mimmi ja maneesin möröt

11.4.2016 - Maiju - t. Mimmi

Tamma vaihtui toiseen. Edellinen tunti harjoitteli kankisuitsilla, ja sain jatkaa niillä. Siirryimme kentältä maneesiin, jossa ei muita ryhmämme lisäksi ollutkaan. Alku sujui hyvin, Mimmi oli rento ja ravasi kivasti koko maneesissa.

Sitten kokoonnuimme laukkaamaan keskiympyrälle, josta kohta runsaan lantamäärän vuoksi siirryimme kellon alle päätyyn. Sekin sujui aluksi hyvin, mutta sitten Mimmin mielestä lantaa ympyrältä keräämään tullut Maiju oli maailman pelottavin ilmestys. En saanut heti riittävän selvää asetusta tai oikeastaan riittävästi koko päätä käännettyä sisään ja kerrottua näin Mimmille, että Maijunkin ohi voi mennä, joten vähän nolosti koko porukka siirrettiin meidän temppuilun vuoksi hetkeksi käyntiin. Kun se sujui, päästiin takaisin laukkaan, ja nyt ymmärsin jo miten Mimmin kanssa päästään vaikeasta kohdasta ohi. Mimmihän on koirakielellä aika pehmeä, eli sille jää pahat asiat pitkäksi aikaa mieleen eikä se palaudu kovin nopeasti. Niinpä nytkin sillä ei ollut enää mitään merkitystä, että Maiju oli jo melkein toisessa päässä maneesia. Muutamassa kierroksessa sain kuitenkin tilanteen aika hyvin palautettua selvästi päätä sisään kääntämällä ja heti myötäämällä reilusti, kun vaikea kohta oli ohitettu. Näin Mimmi alkoi taas työskennella minun kanssani, ja päästiin muiden mukana laukkaamaan koko maneesia.

Se olikin sitten jo taas seuraava vaikea juttu, lähinnä ovipääty. Kun Maiju komensi meidät jo ravin kautta käyntiin, nostin vielä kerran laukan ja ajattelin, etten päästä Mimmiä kyllä nyt temppuilemalla tilanteesta pois. Maiju huomasi onneksi tämän ja antoi meidän jatkaa laukassa. Siitä tulikin pitkä laukkatyöskentelyjakso, jossa laukattiin koko maneesissa uralla ja tehtiin aina päätyihin ympyrät. Mimmistä tuli tässä tosi hieno, se työskenteli läpi koko kropan myös kunnon puhinasta päätellen. Ja kun kaikki tarmo menee työskentelyyn, unohtuivat myös pelottavat päädyt. Tämä laukkatyöskentely olisi ollut tosi kiva saada videolle, sillä niin suuri oli ero alun ja lopun välillä!

Lopuksi ehdittiin vielä tehdä muutamia sulkutaivutuksia oikealle ensin uralla ja sitten diagonaalilla. Uralla oli luonnollisesti helpompaa kuin diagonaalilla, eikä vähiten peilin ansiosta, jonka avulla pystyi tarkistamaan oikean taivuutksen ja sen, että kaikki neljä jalkaa kulkevat sopivin etäisyyksin omilla  urillaan. Mimmin kanssa selviydyimme tästä kuitenkin ihan kunnialla.

Lopun raveissa piti vielä vähän ihmetellä yhtä jos toistakin, mutta kyllä siinä saatiin jo vähän venyteltyä muotoa pidemmäksi ja ravia kevennystä hidastamalla hitaammaksi. Mimmi olisi kyllä vallan mainio ratsu, jos sen hermorakenne olisi hieman parempi - tosin aika mainio se on jo näinkin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti