9.5.2016 - Maiju - r. Hiski
Kun hevosesittelyillassa viime perjantaina kuulin, että vapuksi tallille saapunut uusi hevonen Hiski on Savijärven kasvatti ja Arioson jälkeläinen, aloin heti vähän haaveilla pääseväni tämän tulokkaan selkään. Hiski eli SG His Fairly on siis suuren suosikkini, jo edesmenneen Foxyn puoliveli. Myös jo edesmennyt Darioso sekä viime viikon ratsuni David kuuluvat samaan Savijärven veljessarjaan. Foxylla ratsastin aikoinaan lähes parikymmentä tuntia, ja suru oli suuri kun se myytiin ja lopulta jouduttiin lopettamaan jalkaongelmien vuoksi. Foxyn luonne oli puhdasta kultaa tallissa, ja siinä mielessä David on kyllä hyvin samankaltainen. Foxy oli tullessaan vain viisivuotias, ja varmaankin sen vuoksi vähän temperamenttisempi selästä käsin.
Se on jännä, miten jotkut hevoset vaan tuntuvat omilta heti, kun istuu selkään. Yleensä uusilla ratsuilla olen vähän arka, mutta joidenkin kanssa natsaa samantien. Foxy oli tällainen, samoin Aku viime syksynä, ja nyt Foxyn veli Hiski.
Hiski on selästä käsin aika suuren tuntuinen, pitkäkaulainen ja luonnostaan aika matalamuotoinen. Se jäisi mielellään vähän nojaamaan ohjaan, joten itse saa olla tarkkana, ettei jää kannattelemaan päätä. Oikeassa ohjassa ruuna olisi roikkunut vielä vasentakin mielummin, tämä tuntui erityisesti muutoin hienolaatuisessa käynnissä. Hiski kyllä korjasi hienosti, kun muisti vaan välillä ratsastaa jalalla kohti ohjaa ja myödätä heti perään. Kikan Akulle antama ohje toimi: aina kun tekee mieli vetää, myötää ensin!
Teimme ensin käyntiä molempiin suuntiin hetki uran sisäpuolella, jotta hevoset eivät nojaisi aitaan. Siitä sitten väistätettiin jyrkästi uralle ja siirryttiin raviin suurelle keskiympyrälle. Siinä työstettiin ravia ja laukkaa aika pitkään. Tämä sujui meiltä Hiskin kanssa aika kivasti. Keskityin riittävän reippaaseen tempoon ja muistuttelin aina välillä kevyellä raippakosketuksella takajaloista, jolloin etuosakin aina keveni käsiintuntuvasti. Käynti ja laukka tuntuivat Hiskille helpommalta kuin ravi, vaikka sitäkin kyllä sai ratsastamalla parannettua. Laukka varsinkin sillä oli tosi kivan tuntuista, ja tavoistani poiketen uskalsin jopa ratsastaa sitä reilusti.
Pienen käyntipätkän jälkeen ratsastettiin aina laitumen puoleiselta pitkältä sivulta radan poikki ja tehtiin ensin käynnissä tötsien välissä "melkeinpysähdys" eli selvä puolipidäte. Pysähdyksestä tämän erottaa se, että ratsastaja myötää nopeammin, jolloin hevonen ei ehdi täysin pysähtyä. Tässä tavoiteltiin sitä, että käynnin rytmi säilyisi ennen ja jälkeen. Vastakkaisella pitkällä sivulla sai itse valita kumpaan suuntaan kääntyi. Me käännyimme lähes poikkeuksetta oikeaan, joka tuntui vaativan vasenta kierrosta enemmän työstöä.
Sitten vaihdettiin tehtävää niin, että tötsien välissä tehtiinkin ravisiirtyminen. Maiju halusi kunnon ravia heti ensimmäisestä eikä vasta viidennestä askeleesta, joten ainakin meillä tehtävä vaati muutaman toiston ja huomautuksen, että heti pitää ravata eikä vasta juuri ennen kulmaa. Hiskistä tuli tässä tehtävässä kuitenkin aika kiva, kun käyntiäkin saatiin vähän padottua siirtymistä silmälläpitäen. Kun ravi sujui, tultiin muutaman kerran ravissa ja tehtiin tötsiltä ravivoltti oikealle niin, että puolessa välissä oleva tötsä jäi voltin ulkopuolelle. Suurta Hiskiä sai ihan tosissaan kääntää ulkoavuilla, mutta kyllä se voltille mahtui.
Lopuksi tultiin edelleen käynnissä, mutta tötsien välistä nostettiinkin laukka ja tehtiin laukkavoltti kuten edellä, ja tötsien välissä keskihalkaisijalla siirryttiin käyntiin. Maiju kuvasi hyvin, että vatsalihasten pitää tässä olla kuin tiiliskivet! Vaadittiin aika koottua ja viritettyä käyntiä, koottua laukkaa ja hyvää valmistelua, että käynti tuli tötsien välissä. Meille meni nostokin pari kertaa pipariksi, jolloin olisin saanut reagoida Hiskin omaan tahtoon vähän nopeammin. Lopulta kuitenkin onnistuttiin tehtävässä ihan kokonaisuudessaankin ihan hyvin.
Lopuksi vielä ratsastettiin hevoset rentoon raviin ympyrällä, kunnolla eteen ja alas, josta siirryttiin käyntiin ja käytiin kiertämässä vielä tarhat Hiski kärkihevosena. Sielläkin se katseli varsin uteliaana pää pystyssä, mutta käveli rauhallisesti kummemmin hötkyilemättä. Karsinassa se oli kiltti, uteliaskin, muttei aivan niin seurallinen kuin Foxy tai David. Hikien peseminen sienellä vähän ällötti, mutta siitäkin selvittiin. Hieno Hiski, toivottavasti saan nauttia siitä lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti