10.9.2009 Primus Talli
Ellu - r. Veli
Kerrataanpa nyt vielä istuntakurssin viimeinenkin tunti niiltä osin, kun vielä muistan. Menin tuttuun tapaan Velillä, ja tunnin piti Ellu.
Tunnin aluksi palasin hetkeksi aloittelijaksi, kun jouduin tulemaan selästä alas alkukäynnin aikana, koska satulahuopa oli liian tiukasti Velin selkää vasten. Onneksi en ollut ainoa, mutta kyllä silti vähän nolotti.
No, jatkotunti sujui huomattavasti paremmin. Sain Velin alkukäynnissä ja ravissa jotenkin hirveän hyvin hommaan mukaan. Ellukin antoi kehuja hyvästä työstä, kun Veli kulki tahdikkaasti ja rennosti. Sitä ei varmaan tarvitse edes mainita, että ensimmäisen nyrkit pystyyn -kommentin sain noin puolen kierroksen käyntityöskentelyn jälkeen...
Aloitimme pysähdyksillä käynnistä. Hevosen piti pysähtyä välittömästi, seistä hiljaa paikallaan, ja lähteä taas reippaasti kävelemään. Sitten teimme siirtymisiä ravista käyntiin, ja pätkät olivat todella lyhyitä. Tässä haettiin nopeaa reagointia hevoselta, jotta ravi olisi rytmikästä heti ensimmäisestä askeleesta lähtien. Minä jouduin kevyesti muistuttelemaan Veliä raipalla, mutta sen jälkeen siirtymisen menivät hyvin. Samalla kun Ellu katsoi siirtymisiä, hän katsoi myös ratsastajan istuntaa.
Suurimman osan tunnin raviosuuksista menimme kevyessä ravissa, mikä auttoi meitä Velin kanssa melkoisesti. Siirtymisten jälkeen piti isolla pääty-ympyrällä istua aina välillä alas harjoitusraviin. Ellu katsoi jokaisen ravia erikseen, kommentoi istuntaa ja hevosta. Käytyään kaikki kerran läpi, hän palasi jokaiseen vielä uudelleen, joten opetus oli todella tehokasta.
Laukkatyöskentely yhdistettiin myös siirtymisiin. Ravasimme kevyessä ravissa pitkän sivun, päädyssä istuimme alas harjoitusraviin ja nostimme keskeltä lyhyttä sivua laukan. Laukkaa jatkettiin pitkä sivu loppuun.
Laukannostot Velin kanssa olivat koko kurssin ajan aika vaikeita, koska se joko ennakoi tai sitten tuli helposti liian lyhyeen raviin, jolloin nosto ei taas onnistunut ollenkaan. Lopulta uskalsin ratsastaa sitä myös riittävän reippaassa harjoitusravissa, ja saimme onnistuneen noston aikaiseksi.
Kokonaisuudessaan tunti oli oikein hyvä, selvästi parempi kuin Ellun ensimmäinen tunti. Niin että oikeastaan ei ole enää väliä, kuka sen vakitunnin pitäjäksi lopulta päätyy. Velin kanssa sujui kerta kerralta paremmin, ja tämä viimeinen tunti oli selvästi meidän paras. Siihen oli hyvä lopettaa, maaliskuussa sitten (viimeistään) jatketaan!
sunnuntai 20. syyskuuta 2009
perjantai 4. syyskuuta 2009
Istuntakurssin neljäs tunti
3.9.2009 Primus Talli
N.N - r. Veli
Minun ja Velin taival näyttää nyt jatkuvan istuntakurssin loppuun asti, sillä sain ruunan myös neljännelle tunnille. Meitä oli listaan merkitty vain viisi ja lopulta kentälle ilmestyi ainoastaan neljä ratsukkoa, joten tunnista muodostui todellinen tehotunti.
Opettajana meillä oli tällä kerralla nuori nainen, joka ei esitellyt itseään mutta oli ilmeisesti nimeltää Taru. Ymmärsin, että hän olisi juuri valmistunut Ypäjältä alan ammattilaiseksi.
Tunnin aluksi kentällä tosin hääri keski-ikäinen vaalea nainen, joka oli ilmeisestikin tallin perustaja/omistaja Kikka Suonioksi. Hän tuntui varsin napakalta komentaessaan erästä ratsastajaa nousemaan hevosen selkään jakkaralta ja minua lyhentämään jalustimet siten, että jalka on koko ajan jalustimessa. Muuten ihan hyvä, mutta oli pidentämässä... Kokeilin kyllä ihan piruuttani myös lyhentämistä jalka jalustimessa, mutta motoriikkani ei todellakaan riittänyt siihen. Olisi ehkä pitänyt kysyä miksi näin pitäisi tehdä - siksikö, että jalat ovat jalustimissa koko ajan jos jotain sattuu?
Olimme lähes koko tunnin isolla pääty-ympyrällä, jolla jatkoimme viime viikon teemaa eli siirtymisiä. Aloitimme pysähdyksillä käynnistä, joita teimme omaan tahtiin ja monta per kierros. Opettaja tarkkaili istuntaamme ja apujen käyttöä herkeämättä. Meitä oli niin vähän, että kukaan ei päässyt hetkeksikään opettajan selän taakse.
Sitten siirryimme keventämään ja teimme siirtymisiä käyntiin, edelleen useita yhden kierroksen aikana. Oman istunnan lisäksi piti myös työstää hevosta; sen piti olla koko ajan asettuneenta ympyrän suuntaan ja ravata tehokkaasti.
Lopuksi otettiin puoli kierrosta laukkaa ja puoli kierrosta ravia. Laukan tuli rullata heti nostosta, ja vastaavasti siirtymisen jälkeen ravin tuli olla tahdikasta, mutta ei liian nopeaa eikä toistaalta hidastakaan.
Pysähdyksissä meillä Velin kanssa ei ollut suurempia ongelmia, vaan iso osa tuli oikein tasajaloin. Käyntiin siirtymisetkin menivät kohtuullisesti. Huomautuksia sain lähinnä siitä, että kevennyksen piti olla kevyttä. Tämä oli vähän ristiriidassa viime viikon kanssa, jolloin Pirita korosti jäntevää kevennystä. Tai no, kai sitä voi olla yhtä aikaa sekä kevyt että jäntevä, mutta vaatii selvästi lisää harjoittelua.
Raviin siirtymisissä suurin ongelma tuli selvästi siitä, että Velin ravi on niin järkyttävää. Jotta pystyin istumaan siirtymisen jälkeen, jouduin ottamaan aika voimakkaita puolipidätteitä, ja ravi meni väkisinkin sellaiseksi hiipimiseksi. Tämä taas vaikeutti laukannostoa, ja toiseen suuntaan sain parilla kierroksella komeat pukit huomauttaessani hitaudesta raipankosketuksella. Kun siirryin keventämään siirtymisten välillä, homma helpottui hieman.
Ja sitten ne kädet. Siis miten voi olla niin vaikeaa pitää ne nyrkit pystyssä? Ja kyynärpäät kiinni kyljissä? Alkutunnista melkein joka kerta, kun menin opettajan ohi, sain huomautuksen molemmista. Lopputunnista muistin jo itse opettajan kohdalla korjata käsien asentoa. Muistettavia asioita istunnassa on vaan niin järkyttävän monta, että voisin varmaan ratsastaa koko loppuvuoden pelkkää istuntakurssia...
Tunnin lopuksi teimme vielä käynnissä pohkeenväistöä keskihalkaisijalta uralle, jonka jälkeen ravasimme pitkällä sivulla voltteja omaan tahtiin. Tämä meni Velillä ilman suurempia ongelmia. Oikealle väistäminen oli sille selvästi helpompaa kuin vasemmalle. Tällöin ei tarvinnut kuin muutaman askeleen välein muistuttaa pohkeella, muutoin pystyi pitämään jalat hiljaa.
Tunti oli aikamoista jumppaa sekä hevoselle että ratsastajalle. Ylimääräistä jännitystä toi maanantain maastoestetunnin parin maakosketuksen ruhjeet, mutta yllättävän hyvin sitä pystyi silti ratsastamaan. Velikin oli ensimmäistä kertaa hieman hikinen, kun vein sen tunnin jälkeen talliin. Istuntaan ei ehkä tullut tällä viikolla enää mitään uusia osa-alueita, mutta kaikkea opittua joutui käyttämään tehokkaasti hyväksi eri tehtävissä. Vapaan käynnin ajan opettaja oli aiemmista tunneista poiketen hiljaa, mutta toisaalta sitten kun tehtiin, kommentteja tuli tosiaan jatkuvasti.
Ennen tuntia sain puhelun Piritalta, joka järjesteli jo ensi kevään tunteja. Primus Tallihan on muuttamassa Nuuksiosta Marketanpuistoon. Tunnit alkavat pyöriä täysin uusissa tiloissa maaliskuun alusta, ja minä mahdun silloin vakitunnille. Aika hauskaa, että tiedän puolta vuotta etukäteen aloittavani ratsastustunnit tiistaina 2.3.2010 klo 18 noin helppo A -tasoisessa ryhmässä! Eikä maksakaan kuin 45 euroa/kerta...
N.N - r. Veli
Minun ja Velin taival näyttää nyt jatkuvan istuntakurssin loppuun asti, sillä sain ruunan myös neljännelle tunnille. Meitä oli listaan merkitty vain viisi ja lopulta kentälle ilmestyi ainoastaan neljä ratsukkoa, joten tunnista muodostui todellinen tehotunti.
Opettajana meillä oli tällä kerralla nuori nainen, joka ei esitellyt itseään mutta oli ilmeisesti nimeltää Taru. Ymmärsin, että hän olisi juuri valmistunut Ypäjältä alan ammattilaiseksi.
Tunnin aluksi kentällä tosin hääri keski-ikäinen vaalea nainen, joka oli ilmeisestikin tallin perustaja/omistaja Kikka Suonioksi. Hän tuntui varsin napakalta komentaessaan erästä ratsastajaa nousemaan hevosen selkään jakkaralta ja minua lyhentämään jalustimet siten, että jalka on koko ajan jalustimessa. Muuten ihan hyvä, mutta oli pidentämässä... Kokeilin kyllä ihan piruuttani myös lyhentämistä jalka jalustimessa, mutta motoriikkani ei todellakaan riittänyt siihen. Olisi ehkä pitänyt kysyä miksi näin pitäisi tehdä - siksikö, että jalat ovat jalustimissa koko ajan jos jotain sattuu?
Olimme lähes koko tunnin isolla pääty-ympyrällä, jolla jatkoimme viime viikon teemaa eli siirtymisiä. Aloitimme pysähdyksillä käynnistä, joita teimme omaan tahtiin ja monta per kierros. Opettaja tarkkaili istuntaamme ja apujen käyttöä herkeämättä. Meitä oli niin vähän, että kukaan ei päässyt hetkeksikään opettajan selän taakse.
Sitten siirryimme keventämään ja teimme siirtymisiä käyntiin, edelleen useita yhden kierroksen aikana. Oman istunnan lisäksi piti myös työstää hevosta; sen piti olla koko ajan asettuneenta ympyrän suuntaan ja ravata tehokkaasti.
Lopuksi otettiin puoli kierrosta laukkaa ja puoli kierrosta ravia. Laukan tuli rullata heti nostosta, ja vastaavasti siirtymisen jälkeen ravin tuli olla tahdikasta, mutta ei liian nopeaa eikä toistaalta hidastakaan.
Pysähdyksissä meillä Velin kanssa ei ollut suurempia ongelmia, vaan iso osa tuli oikein tasajaloin. Käyntiin siirtymisetkin menivät kohtuullisesti. Huomautuksia sain lähinnä siitä, että kevennyksen piti olla kevyttä. Tämä oli vähän ristiriidassa viime viikon kanssa, jolloin Pirita korosti jäntevää kevennystä. Tai no, kai sitä voi olla yhtä aikaa sekä kevyt että jäntevä, mutta vaatii selvästi lisää harjoittelua.
Raviin siirtymisissä suurin ongelma tuli selvästi siitä, että Velin ravi on niin järkyttävää. Jotta pystyin istumaan siirtymisen jälkeen, jouduin ottamaan aika voimakkaita puolipidätteitä, ja ravi meni väkisinkin sellaiseksi hiipimiseksi. Tämä taas vaikeutti laukannostoa, ja toiseen suuntaan sain parilla kierroksella komeat pukit huomauttaessani hitaudesta raipankosketuksella. Kun siirryin keventämään siirtymisten välillä, homma helpottui hieman.
Ja sitten ne kädet. Siis miten voi olla niin vaikeaa pitää ne nyrkit pystyssä? Ja kyynärpäät kiinni kyljissä? Alkutunnista melkein joka kerta, kun menin opettajan ohi, sain huomautuksen molemmista. Lopputunnista muistin jo itse opettajan kohdalla korjata käsien asentoa. Muistettavia asioita istunnassa on vaan niin järkyttävän monta, että voisin varmaan ratsastaa koko loppuvuoden pelkkää istuntakurssia...
Tunnin lopuksi teimme vielä käynnissä pohkeenväistöä keskihalkaisijalta uralle, jonka jälkeen ravasimme pitkällä sivulla voltteja omaan tahtiin. Tämä meni Velillä ilman suurempia ongelmia. Oikealle väistäminen oli sille selvästi helpompaa kuin vasemmalle. Tällöin ei tarvinnut kuin muutaman askeleen välein muistuttaa pohkeella, muutoin pystyi pitämään jalat hiljaa.
Tunti oli aikamoista jumppaa sekä hevoselle että ratsastajalle. Ylimääräistä jännitystä toi maanantain maastoestetunnin parin maakosketuksen ruhjeet, mutta yllättävän hyvin sitä pystyi silti ratsastamaan. Velikin oli ensimmäistä kertaa hieman hikinen, kun vein sen tunnin jälkeen talliin. Istuntaan ei ehkä tullut tällä viikolla enää mitään uusia osa-alueita, mutta kaikkea opittua joutui käyttämään tehokkaasti hyväksi eri tehtävissä. Vapaan käynnin ajan opettaja oli aiemmista tunneista poiketen hiljaa, mutta toisaalta sitten kun tehtiin, kommentteja tuli tosiaan jatkuvasti.
Ennen tuntia sain puhelun Piritalta, joka järjesteli jo ensi kevään tunteja. Primus Tallihan on muuttamassa Nuuksiosta Marketanpuistoon. Tunnit alkavat pyöriä täysin uusissa tiloissa maaliskuun alusta, ja minä mahdun silloin vakitunnille. Aika hauskaa, että tiedän puolta vuotta etukäteen aloittavani ratsastustunnit tiistaina 2.3.2010 klo 18 noin helppo A -tasoisessa ryhmässä! Eikä maksakaan kuin 45 euroa/kerta...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)