23.5.2016 - Maiju - r. Hiski
Kanki- ja sulkutreenit Hiskillä jatkuivat nyt selkeästi mallikkaammin kuin ensimmäisellä kerralla. Hiski on kyllä jo näiden kolmen tunnin aikana noussut ihan suosikikseni; siinä on jotain niin samaa kuin Foxyssa! Se on minun makuuni sopivan rohkeasti ratsastettava ja sopivasti reagoiva. Lottakin ohi kävellessään kysyi noustessani selkään, että vieläkö olen in laav - oli hänkin jo huomannut minun tykästyneen ruunaan!
Sateisen sään vuoksi kenttä oli osin vähän pehmeä, joten alusta asti toinen pitkä sivu oli siirretty muutamalla tötteröllä selvästi aidan vierestä sivuun. Siinä sai olla tarkkana, ettei hevonen valunut ulos. Alkuveryttely mentiin lähes kokonaan uran sisäpuolella muuallakin. Käynnissä tehtiin väistöjä uralta sisään, ravissa temponmuutoksia pitkillä sivuilla. Ajatuksena oli taas vähän herkistellä hevosia ja saada pohkeet läpi sulkutaivutuksia varten. Itse piti tunnustella, miten paljon ravia voi lisätä ilman, että paketti kokonaan hajoaa. Hiski tuntui aika reippaalta, joten kamalasti en sitä enää eteen ratsastanut, pikemminkin päin vastoin.
Pääty-ympyrällä jouduttiin taas hetki kertaamaan reittiä, kun ainakin minä täysin unohdin, ettei sinne toiselle pitkälle sivulle pitänyt pehmeyden vuoksi mennä... Mutta sitten kun päästiin vauhtiin, niin laukkatyöskentelykin sujui ihan kivasti vasemmalle sekä ympyrällä että koko uralla. Hiskillä on kiva laukka, ja sain sen nyt tosi hyvin kulmiin kaikissa askellajeissa. Erityisesti laukkakulmiin olin supertyytyväinen.
Sulkuja mentiin siten, että aina pitkän sivun alkuun tehtiin tiukka voltti, josta jatkettiin hieman avotaivutusmaisesti ensin hetki pitkän sivun suuntaisesti. Siitä sitten sulkua keskihalkaisijalle. Hiski teki hienosti voltit ja avonkin, mutta sulun alussa jouduttiin aina vähän ensin keskustelemaan, ennen kuin loksahti kohdalleen. Sain kyllä aina korjattua, mutta jostain syystä alku oli läpi tunnin todella vaikeaa. Emme tehneet tällä kerralla sulkuja kuin oikealle, joten en sitten tiedä olisiko luonnostaan helpompi suunta ollut vasemmalle.
Lopuksi vielä laukattiin koko uraa oikealle, ja vau mitä laukkaa Hiskistä löytyi! Maijukin oikein innostui ja vaati vielä lisää, vaikka Hiski oli sitä mieltä että alkaa riittää: se teki oma-aloitteisia vaihtoja päästäkseen vähän helpommalla. Niin makean tuntuista oli, etten olisi millään raaskinut lopettaa. Vaikka suluissa oli vähän haasteita, niin tosi hyvä mieli jäi tunnista. Hallittua menoa alusta loppuun asti minun avuillani ja reitilläni!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hiski. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hiski. Näytä kaikki tekstit
perjantai 10. kesäkuuta 2016
keskiviikko 25. toukokuuta 2016
Säätöä
16.5.2016 - Maiju - r. Hiski
Palasimme sulkutaivutusten maailmaan ja samalla yllättäen myös kankisuitsitukseen. Tunnin alusta menikin hieman aikaa siihen, että Maiju kertasi vähän kankisuitsien tarkoitusta ja käyttöä. Nehän astuvat mukaan helppo A -tasolta, jolloin vaaditaan jo enemmän kokoamisastetta. Ihan kaikilla hevosilla ei ole omia kankisuitsija, joten samalla tuli tarkistettua jokaisen hevosen säädöt.
Ihana Hiski tuntui yllättäen vähän vahvemmalta kangilla kuin nivelillä. Nivelillä se oli jotenkin helpompi saada lopettamaan kuolaimeen nojaaminen, kun taas kankikuolaimeen se nojasi enemmän.
No, alkuveryttely oli pitkä, ja siinä ehti vähän tutustua lisää Hiskiin. Aluksi tehtiin käynnissä nopeita pohkeenväistöjä uralla, useita pitkän sivun aikana. Tarkoitus oli taas herkistellä hevosia ja ylläpitää sama tahti. Maiju vaati, että hevonen liikuttaa jalkojaan ihan samassa tahdissa oli se sitten suorassa tai väistössä. Aika helposti hevoset hidastavat väistössä. Hiskille sai kyllä aika selvästi kertoa, että mitä pohjetta pitäisi nyt kuunnella, mutta kun pohkeen sai läpi, niin väistöt sujuivat ihan hyvin ja hyvässä tahdissa.
Ravia ja laukkaa mentiin pitkään suurella keskiympyrällä, johon Maiju ei oikein ollut tyytyväinen. En tiedä miksi meidän ryhmänä on ollut nyt niin kovin vaikea pitää kunnon etäisyydet ja ratsastaa oikealla reitillä.
Kankien säädöstä ja alkuveryttelyn venähtämisestä johtuen ei ehditty tehdä sulkutaivutuksia uralla kuin toiseen suuntaan, oikealle. Sulku oli Hiskillä aika hankalan tuntuista. Tai kyllä se sitten lopulta ihan kohtuullisesti meni, mutta aina taivutuksen alussa joutui aika pitkään hakemaan oikeita apuja toistemme ymmärtämiseksi.
Alkuveryttelyn jälkeen jätin turvaliivin pois, kun Hiski tuntui niin tasaiselta ja oli lisäksi todella kuuma. Eikös sitten laukassa vasempaan otettu samanlaiset lähdöt kuin mitä Akulla olen tehnyt! Ilmeisesti siellä joku toinenkin hevonen oli aiemmin vähän pyrähtänyt, joten mikä lie siellä maneesin viereisessä metsässä vaani. No, pyrähdykseen ei mennyt kuin pitkä sivu, ja pienen ravailun jälkeen päästiin vielä laukkailemaankin ihan normaalisti koko uralla. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta vähän jäi kaikesta säädöstä johtuen sellainen fiilis, ettei ihan ehditty kunnolla ratsastaa Hiskin kanssa sulkutaivutustehtävää läpi. No, harjoitukset jatkuvat toivottavasti ensi viikolla!
Palasimme sulkutaivutusten maailmaan ja samalla yllättäen myös kankisuitsitukseen. Tunnin alusta menikin hieman aikaa siihen, että Maiju kertasi vähän kankisuitsien tarkoitusta ja käyttöä. Nehän astuvat mukaan helppo A -tasolta, jolloin vaaditaan jo enemmän kokoamisastetta. Ihan kaikilla hevosilla ei ole omia kankisuitsija, joten samalla tuli tarkistettua jokaisen hevosen säädöt.
Ihana Hiski tuntui yllättäen vähän vahvemmalta kangilla kuin nivelillä. Nivelillä se oli jotenkin helpompi saada lopettamaan kuolaimeen nojaaminen, kun taas kankikuolaimeen se nojasi enemmän.
No, alkuveryttely oli pitkä, ja siinä ehti vähän tutustua lisää Hiskiin. Aluksi tehtiin käynnissä nopeita pohkeenväistöjä uralla, useita pitkän sivun aikana. Tarkoitus oli taas herkistellä hevosia ja ylläpitää sama tahti. Maiju vaati, että hevonen liikuttaa jalkojaan ihan samassa tahdissa oli se sitten suorassa tai väistössä. Aika helposti hevoset hidastavat väistössä. Hiskille sai kyllä aika selvästi kertoa, että mitä pohjetta pitäisi nyt kuunnella, mutta kun pohkeen sai läpi, niin väistöt sujuivat ihan hyvin ja hyvässä tahdissa.
Ravia ja laukkaa mentiin pitkään suurella keskiympyrällä, johon Maiju ei oikein ollut tyytyväinen. En tiedä miksi meidän ryhmänä on ollut nyt niin kovin vaikea pitää kunnon etäisyydet ja ratsastaa oikealla reitillä.
Kankien säädöstä ja alkuveryttelyn venähtämisestä johtuen ei ehditty tehdä sulkutaivutuksia uralla kuin toiseen suuntaan, oikealle. Sulku oli Hiskillä aika hankalan tuntuista. Tai kyllä se sitten lopulta ihan kohtuullisesti meni, mutta aina taivutuksen alussa joutui aika pitkään hakemaan oikeita apuja toistemme ymmärtämiseksi.
Alkuveryttelyn jälkeen jätin turvaliivin pois, kun Hiski tuntui niin tasaiselta ja oli lisäksi todella kuuma. Eikös sitten laukassa vasempaan otettu samanlaiset lähdöt kuin mitä Akulla olen tehnyt! Ilmeisesti siellä joku toinenkin hevonen oli aiemmin vähän pyrähtänyt, joten mikä lie siellä maneesin viereisessä metsässä vaani. No, pyrähdykseen ei mennyt kuin pitkä sivu, ja pienen ravailun jälkeen päästiin vielä laukkailemaankin ihan normaalisti koko uralla. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta vähän jäi kaikesta säädöstä johtuen sellainen fiilis, ettei ihan ehditty kunnolla ratsastaa Hiskin kanssa sulkutaivutustehtävää läpi. No, harjoitukset jatkuvat toivottavasti ensi viikolla!
perjantai 13. toukokuuta 2016
Neljäs velikulta
9.5.2016 - Maiju - r. Hiski
Kun hevosesittelyillassa viime perjantaina kuulin, että vapuksi tallille saapunut uusi hevonen Hiski on Savijärven kasvatti ja Arioson jälkeläinen, aloin heti vähän haaveilla pääseväni tämän tulokkaan selkään. Hiski eli SG His Fairly on siis suuren suosikkini, jo edesmenneen Foxyn puoliveli. Myös jo edesmennyt Darioso sekä viime viikon ratsuni David kuuluvat samaan Savijärven veljessarjaan. Foxylla ratsastin aikoinaan lähes parikymmentä tuntia, ja suru oli suuri kun se myytiin ja lopulta jouduttiin lopettamaan jalkaongelmien vuoksi. Foxyn luonne oli puhdasta kultaa tallissa, ja siinä mielessä David on kyllä hyvin samankaltainen. Foxy oli tullessaan vain viisivuotias, ja varmaankin sen vuoksi vähän temperamenttisempi selästä käsin.
Se on jännä, miten jotkut hevoset vaan tuntuvat omilta heti, kun istuu selkään. Yleensä uusilla ratsuilla olen vähän arka, mutta joidenkin kanssa natsaa samantien. Foxy oli tällainen, samoin Aku viime syksynä, ja nyt Foxyn veli Hiski.
Hiski on selästä käsin aika suuren tuntuinen, pitkäkaulainen ja luonnostaan aika matalamuotoinen. Se jäisi mielellään vähän nojaamaan ohjaan, joten itse saa olla tarkkana, ettei jää kannattelemaan päätä. Oikeassa ohjassa ruuna olisi roikkunut vielä vasentakin mielummin, tämä tuntui erityisesti muutoin hienolaatuisessa käynnissä. Hiski kyllä korjasi hienosti, kun muisti vaan välillä ratsastaa jalalla kohti ohjaa ja myödätä heti perään. Kikan Akulle antama ohje toimi: aina kun tekee mieli vetää, myötää ensin!
Teimme ensin käyntiä molempiin suuntiin hetki uran sisäpuolella, jotta hevoset eivät nojaisi aitaan. Siitä sitten väistätettiin jyrkästi uralle ja siirryttiin raviin suurelle keskiympyrälle. Siinä työstettiin ravia ja laukkaa aika pitkään. Tämä sujui meiltä Hiskin kanssa aika kivasti. Keskityin riittävän reippaaseen tempoon ja muistuttelin aina välillä kevyellä raippakosketuksella takajaloista, jolloin etuosakin aina keveni käsiintuntuvasti. Käynti ja laukka tuntuivat Hiskille helpommalta kuin ravi, vaikka sitäkin kyllä sai ratsastamalla parannettua. Laukka varsinkin sillä oli tosi kivan tuntuista, ja tavoistani poiketen uskalsin jopa ratsastaa sitä reilusti.
Pienen käyntipätkän jälkeen ratsastettiin aina laitumen puoleiselta pitkältä sivulta radan poikki ja tehtiin ensin käynnissä tötsien välissä "melkeinpysähdys" eli selvä puolipidäte. Pysähdyksestä tämän erottaa se, että ratsastaja myötää nopeammin, jolloin hevonen ei ehdi täysin pysähtyä. Tässä tavoiteltiin sitä, että käynnin rytmi säilyisi ennen ja jälkeen. Vastakkaisella pitkällä sivulla sai itse valita kumpaan suuntaan kääntyi. Me käännyimme lähes poikkeuksetta oikeaan, joka tuntui vaativan vasenta kierrosta enemmän työstöä.
Sitten vaihdettiin tehtävää niin, että tötsien välissä tehtiinkin ravisiirtyminen. Maiju halusi kunnon ravia heti ensimmäisestä eikä vasta viidennestä askeleesta, joten ainakin meillä tehtävä vaati muutaman toiston ja huomautuksen, että heti pitää ravata eikä vasta juuri ennen kulmaa. Hiskistä tuli tässä tehtävässä kuitenkin aika kiva, kun käyntiäkin saatiin vähän padottua siirtymistä silmälläpitäen. Kun ravi sujui, tultiin muutaman kerran ravissa ja tehtiin tötsiltä ravivoltti oikealle niin, että puolessa välissä oleva tötsä jäi voltin ulkopuolelle. Suurta Hiskiä sai ihan tosissaan kääntää ulkoavuilla, mutta kyllä se voltille mahtui.
Lopuksi tultiin edelleen käynnissä, mutta tötsien välistä nostettiinkin laukka ja tehtiin laukkavoltti kuten edellä, ja tötsien välissä keskihalkaisijalla siirryttiin käyntiin. Maiju kuvasi hyvin, että vatsalihasten pitää tässä olla kuin tiiliskivet! Vaadittiin aika koottua ja viritettyä käyntiä, koottua laukkaa ja hyvää valmistelua, että käynti tuli tötsien välissä. Meille meni nostokin pari kertaa pipariksi, jolloin olisin saanut reagoida Hiskin omaan tahtoon vähän nopeammin. Lopulta kuitenkin onnistuttiin tehtävässä ihan kokonaisuudessaankin ihan hyvin.
Lopuksi vielä ratsastettiin hevoset rentoon raviin ympyrällä, kunnolla eteen ja alas, josta siirryttiin käyntiin ja käytiin kiertämässä vielä tarhat Hiski kärkihevosena. Sielläkin se katseli varsin uteliaana pää pystyssä, mutta käveli rauhallisesti kummemmin hötkyilemättä. Karsinassa se oli kiltti, uteliaskin, muttei aivan niin seurallinen kuin Foxy tai David. Hikien peseminen sienellä vähän ällötti, mutta siitäkin selvittiin. Hieno Hiski, toivottavasti saan nauttia siitä lisää!
Kun hevosesittelyillassa viime perjantaina kuulin, että vapuksi tallille saapunut uusi hevonen Hiski on Savijärven kasvatti ja Arioson jälkeläinen, aloin heti vähän haaveilla pääseväni tämän tulokkaan selkään. Hiski eli SG His Fairly on siis suuren suosikkini, jo edesmenneen Foxyn puoliveli. Myös jo edesmennyt Darioso sekä viime viikon ratsuni David kuuluvat samaan Savijärven veljessarjaan. Foxylla ratsastin aikoinaan lähes parikymmentä tuntia, ja suru oli suuri kun se myytiin ja lopulta jouduttiin lopettamaan jalkaongelmien vuoksi. Foxyn luonne oli puhdasta kultaa tallissa, ja siinä mielessä David on kyllä hyvin samankaltainen. Foxy oli tullessaan vain viisivuotias, ja varmaankin sen vuoksi vähän temperamenttisempi selästä käsin.
Se on jännä, miten jotkut hevoset vaan tuntuvat omilta heti, kun istuu selkään. Yleensä uusilla ratsuilla olen vähän arka, mutta joidenkin kanssa natsaa samantien. Foxy oli tällainen, samoin Aku viime syksynä, ja nyt Foxyn veli Hiski.
Hiski on selästä käsin aika suuren tuntuinen, pitkäkaulainen ja luonnostaan aika matalamuotoinen. Se jäisi mielellään vähän nojaamaan ohjaan, joten itse saa olla tarkkana, ettei jää kannattelemaan päätä. Oikeassa ohjassa ruuna olisi roikkunut vielä vasentakin mielummin, tämä tuntui erityisesti muutoin hienolaatuisessa käynnissä. Hiski kyllä korjasi hienosti, kun muisti vaan välillä ratsastaa jalalla kohti ohjaa ja myödätä heti perään. Kikan Akulle antama ohje toimi: aina kun tekee mieli vetää, myötää ensin!
Teimme ensin käyntiä molempiin suuntiin hetki uran sisäpuolella, jotta hevoset eivät nojaisi aitaan. Siitä sitten väistätettiin jyrkästi uralle ja siirryttiin raviin suurelle keskiympyrälle. Siinä työstettiin ravia ja laukkaa aika pitkään. Tämä sujui meiltä Hiskin kanssa aika kivasti. Keskityin riittävän reippaaseen tempoon ja muistuttelin aina välillä kevyellä raippakosketuksella takajaloista, jolloin etuosakin aina keveni käsiintuntuvasti. Käynti ja laukka tuntuivat Hiskille helpommalta kuin ravi, vaikka sitäkin kyllä sai ratsastamalla parannettua. Laukka varsinkin sillä oli tosi kivan tuntuista, ja tavoistani poiketen uskalsin jopa ratsastaa sitä reilusti.
Pienen käyntipätkän jälkeen ratsastettiin aina laitumen puoleiselta pitkältä sivulta radan poikki ja tehtiin ensin käynnissä tötsien välissä "melkeinpysähdys" eli selvä puolipidäte. Pysähdyksestä tämän erottaa se, että ratsastaja myötää nopeammin, jolloin hevonen ei ehdi täysin pysähtyä. Tässä tavoiteltiin sitä, että käynnin rytmi säilyisi ennen ja jälkeen. Vastakkaisella pitkällä sivulla sai itse valita kumpaan suuntaan kääntyi. Me käännyimme lähes poikkeuksetta oikeaan, joka tuntui vaativan vasenta kierrosta enemmän työstöä.
Sitten vaihdettiin tehtävää niin, että tötsien välissä tehtiinkin ravisiirtyminen. Maiju halusi kunnon ravia heti ensimmäisestä eikä vasta viidennestä askeleesta, joten ainakin meillä tehtävä vaati muutaman toiston ja huomautuksen, että heti pitää ravata eikä vasta juuri ennen kulmaa. Hiskistä tuli tässä tehtävässä kuitenkin aika kiva, kun käyntiäkin saatiin vähän padottua siirtymistä silmälläpitäen. Kun ravi sujui, tultiin muutaman kerran ravissa ja tehtiin tötsiltä ravivoltti oikealle niin, että puolessa välissä oleva tötsä jäi voltin ulkopuolelle. Suurta Hiskiä sai ihan tosissaan kääntää ulkoavuilla, mutta kyllä se voltille mahtui.
Lopuksi tultiin edelleen käynnissä, mutta tötsien välistä nostettiinkin laukka ja tehtiin laukkavoltti kuten edellä, ja tötsien välissä keskihalkaisijalla siirryttiin käyntiin. Maiju kuvasi hyvin, että vatsalihasten pitää tässä olla kuin tiiliskivet! Vaadittiin aika koottua ja viritettyä käyntiä, koottua laukkaa ja hyvää valmistelua, että käynti tuli tötsien välissä. Meille meni nostokin pari kertaa pipariksi, jolloin olisin saanut reagoida Hiskin omaan tahtoon vähän nopeammin. Lopulta kuitenkin onnistuttiin tehtävässä ihan kokonaisuudessaankin ihan hyvin.
Lopuksi vielä ratsastettiin hevoset rentoon raviin ympyrällä, kunnolla eteen ja alas, josta siirryttiin käyntiin ja käytiin kiertämässä vielä tarhat Hiski kärkihevosena. Sielläkin se katseli varsin uteliaana pää pystyssä, mutta käveli rauhallisesti kummemmin hötkyilemättä. Karsinassa se oli kiltti, uteliaskin, muttei aivan niin seurallinen kuin Foxy tai David. Hikien peseminen sienellä vähän ällötti, mutta siitäkin selvittiin. Hieno Hiski, toivottavasti saan nauttia siitä lisää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)