19.11.2015 Primus Talli
Lotta - r. Jardinero
Toisella Lotan tunnilla listassa oli todellinen yllätyshevonen: Jardinero! Tämä andaluusi tekee nykyään paljon myös junnutunteja, ja sellaisella se oli ennen meidänkin tuntiamme. Katselin, miten hento tyttönen viiletti Hartsalla uralla kuin tyhjää vaan, vaikka minä muistin ruunan erittäin haastavaksi. Näiden andaluusien selässähän ei saa jännittää eikä pusertaa yhtään, käskeä saa mutta ei hätistellä, ohjan pitää olla tiukka kunnes peräänannossa höyhenenkevyt. Näin ollen ei liene sattumaa, että juuri viime maanantain tunnin jälkeen ratsastin juuri Jardinerolla.
Kerroin Lotalle, että hevonen on minulle aika vieras, ja että minulla on tapana jäädä hätistelemään hitaita hevosia niille luonnottoman kovaan tempoon. Hartsan kanssa sellaisesta ei hyvää seuraa. Lotta auttoikin ihnasti ennen välikäyntiä minua hahmottamaan Jardineron käyntiä kävelemällä hetken vieressämme ja toimimalla raippana. Kylläpä sen oikean käynnin eron sitten huomasikin siihen, mitä Hartsa itsestään tarjosi.
Alkuravissakin oli hetken hakemista. Jotenkin tuntui, etten saanut ensin eteenpäinajavia apuja läpi haluamallani tavalla ollenkaan. Hartsa oli hieman liian hidas jatkuvasti. Sillä kuitenkin toimi sama lääke kuin Konstalla: jalat irti ja huomautus raipalla. Lotta muitutti, että Jardinero on erittäin hyvin verytelty edellisellä tunnilla, joten voi heti alkaa vaatia. Ja kun vaan sitkeästi vaati, niin johan alkoi ravi rullata! Tuntuma sai tosiaan aluksi olla hyvinkin tiukka eteenpäinpyrkimykseen nähden, mutta muuttui lähes olemattomaksi Jardineron myödätessä. Mahtava tunne, kun tällaisella tuntumalla hevonen imee ihan itsestään eteen!
Ravissa en huomannnut isoa puolieroa, mutta laukka meinasi taas yllättää. Muistin sitten kyllä aika nopeasti, että vasen laukka on Hartsalle vaikeampi, ja siinä nostossa jouduimmekin vähän keskustelemaan oikeasta askellajista. Mutta kertaneuvottelu riitti, ja sen jälkeen ei ollut mitään ongelmia kumpaankaan suuntaan. Päin vastoin, lopussa ratsastettiin ihan sujuvasti pitkä pätkä ympyrän pienennystä ja suurennusta vasempaan kierrokseen siten, että samalla tehtiin ravi-laukka-siirtymisiä.
Koska kisat olivat seuraavana päivänä, tehtiin paljon erilaisia ratsastusradan teitä ja lisäksi pohkeenväistöjä sekä uralla että uralta sisään. Näissähän Jardinero on aivan elementissään, ja saimmekin aika pian tulla pohkeenväistön sijasta diagonaalisulkua. Eipä sekään tuottanut ongelmia Hartsalle, joka tuntui vallan nauttivan päästessään näyttämään minulle miten hieno kouluhevonen onkaan.
Olin erittäin positiivisesti yllättynyt Jardinerosta. Se oli toisaalta hyvin perushevonen, koska sillä ei ole mitään metkuja, mutta toisaalta niin kovin erilainen verrattuna perus puoliveriseen. Ehkä paras palaute oli se, kun käyntityöskentelyssä satui kävelemään väliaidoilla juuri, kun toisella uralla oli käyntiä pitkin ohjin. Maiju huomasi meidät ja sanoi, että näyttää hyvältä! Pidin myös kovasti näistä kahdesta Lotan tunnista, ja aloinkin taas haaveilla lisätuntien ostamisesta keväälle...
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jardinero. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jardinero. Näytä kaikki tekstit
maanantai 14. joulukuuta 2015
lauantai 28. syyskuuta 2013
Hyväntuulinen Hartsa
21.9.2013 Primus Talli
Johanna - r. Jardinero
Olin ennen tuntia hieman äimistynyt: ratsunani oli minulle varsin epätyypillinen ja vieras Jardinero, ja Piritan sijasta kentän keskellä seisoikin taas Johanna. Olin ratsastanut Johtajalla vain kaksi erillistä kertaa aikaisemmin, joten päätin lähteä sen kanssa liikkeelle puhtaalta pöydältä.
Heti alkutunnista jouduin kysymään Johannalta, millainen Hartsan käynnin pitäisi olla. Halusin varmistaa, etten tällä kerralla jäisi hätistelemään luonnostaan hitaampaa hevosta. Johanna käski ajatella tavallista hevosen käynnin tahtia, ja ratsastaa Hartsaa siitä hieman rauhallisemmin. Oli selvää, että kysyessäni Jardinero oli aivan liian hidas.
Sen nopeaksi ratsastaminen vaati taas hieman keskittymistä, kun tämä ruuna toimii niin kovin eri tavalla. Takapuoli rennoksi, nopeat pohkeet tuntumaa vasten ja sitten jalat irti. Muistin viime kaudelta Piritan ohjeen ottaa aika tiukka tuntuma, mutta jotenkin en saanut sillä aikaan hyvää tulosta. Hartsa alkoi vaan nousta ja polkea paikoillaan, kun taas hieman pidemmällä ohjalla se kulki pyöreänä ja pidemmällä askeleella. Laukassa homma alkoi toimia ihan toden teolla, ja ravi laukan jälkeen rullasi hyvin. Hartsan kanssa pystyn paremmin pitämään jalat paikoillaan ja rentoutumaan harjoitusravissa kuin keventäen, ja ravissa sitä sai nyt jo ihan jarruttaa.
Piritan Johannalle jättämien ohjeiden mukaan teimme avotaivutuksia. Ratsastimme tuttuun tapaan keskihalkaisijalta vuoron perään kumpaankin suuntaan ja teimme taivutukset pitkällä sivulla. Keskihalkaisijalla sai tasata etäisyyksiä ravissa, muutoin askellajina oli käynti. Jardinero teki mielestäni nyt helpommin taivutukset vasemmalle, kun taas oikealle joudun ensin jälleen korjaamaan ulos väistävää takaosaa. Kun lopulta tulimme taivutuksen myös keskihalkaisijalla, hallitsin jo ruunan takaosankin - paremmin kuin Harryn kanssa. Kaiken kaikkiaan avotaivutukset tuntuivat Hartsan kanssa jotenkin leikittelevän helpoilta, vaikka liike on itselleni aina ollut todella hankala.
Hyväntuulinen Hartsa tuntui vaan innostuvan entisestään tunnin loppua kohti. Ehkä minäkin osasin paremmin rentoutua selässä, kun ratsuni nappulat alkoivat käydä tutuksi. Olen edelleen hieman äimistynyt siitä, miten erilaisia nämä andaluusit ovat. Kehittää kyllä ratsastajaa, kun ensin menee hevosella, jonka ympärille suorastaan pitää kääriytyä (Lulu), ja sitten tällaisella, jonka selässä pitäisi lähes leijailla (pätee myös Konstaan)!
Piritan Johannalle jättämien ohjeiden mukaan teimme avotaivutuksia. Ratsastimme tuttuun tapaan keskihalkaisijalta vuoron perään kumpaankin suuntaan ja teimme taivutukset pitkällä sivulla. Keskihalkaisijalla sai tasata etäisyyksiä ravissa, muutoin askellajina oli käynti. Jardinero teki mielestäni nyt helpommin taivutukset vasemmalle, kun taas oikealle joudun ensin jälleen korjaamaan ulos väistävää takaosaa. Kun lopulta tulimme taivutuksen myös keskihalkaisijalla, hallitsin jo ruunan takaosankin - paremmin kuin Harryn kanssa. Kaiken kaikkiaan avotaivutukset tuntuivat Hartsan kanssa jotenkin leikittelevän helpoilta, vaikka liike on itselleni aina ollut todella hankala.
Hyväntuulinen Hartsa tuntui vaan innostuvan entisestään tunnin loppua kohti. Ehkä minäkin osasin paremmin rentoutua selässä, kun ratsuni nappulat alkoivat käydä tutuksi. Olen edelleen hieman äimistynyt siitä, miten erilaisia nämä andaluusit ovat. Kehittää kyllä ratsastajaa, kun ensin menee hevosella, jonka ympärille suorastaan pitää kääriytyä (Lulu), ja sitten tällaisella, jonka selässä pitäisi lähes leijailla (pätee myös Konstaan)!
maanantai 25. helmikuuta 2013
Lähes Fuegon veroinen
18.2.2013 Primus Talli
Maiju - r. Jardinero
Jännityksellä odotin, alkaisiko koulurataharjoitusten jälkeen estejakso ilman mitään ennakkovaroitusta. Hevoslista kuitenkin paljasti, että koulua on ohjelmassa: minulle oli nimittäin merkitty Jardinero. Se näkyi olevan edellisellä tunnilla, joten menin innolla maneesiin seuraaman Hartsan otteita. Olin aiemmin mennyt sillä tosiaan vain sen yhden kankitunnin, joten käytännössä ihan puhtaalta pöydältä olin lähdössä liikkeelle.
Jardinero näytti menevän tosi hienosti, rennosti ja vaivattomasti liikkuen. Ihmekös tuo, kun selässä oli ruunan tunteiden tulkkina usein toimiva Sannis. Onneksi ehdin ennen tuntia vaihtaa hänen kanssaan muutaman sanan ja saada jokusen oivan käyttöohjeen tähän "Fuegon poikaan".
Ensimmäinen puolituntinen meni totutellessa, mutta jälkimmäisellä alkoi rullata. Tiesin, että Hartsalla on pidettävä vatsalihakset tiukkana sekä takapuoli ja reidet irti satulasta. Tämä oli minulle paljon helpompaa uskomattoman tasaisessa harjoitusravissa kuin kevyessä ravissa, jossa väkisinkin ainakin alapohje tuppaa osumaan kylkiin. Käynnissäkin Maiju komensi rentouttamaan jalat, koska juuri yrittäessäni olla rento, jalka siirtyikin taakse Hartsan vararavintokerroksen kohdalle. Koita sieltä sitten tuupata ratsua eteenpäin...
Pysähdykset onnistuvat Jardinerolla kyllä todella vaivatta vain vähän reisiä jännittämällä. Kevyessä ravissa vielä hieman hain oikeaa ohjan pituutta Tällaisella käynnistettävällä hevosella paha tapani on antaa liikaa tilaa edestä sen sijaan, että ratsastaisin jalalla kohti napakampaa ohjaa.
Ympyrällä kevyt ravi ja siinä tehdyt pienet askeleen lyhentämiset eivät tuottaneet suurempia vaikeuksia, tai ainakaan se askeleen lyhentäminen ei tuottanut... Löperyyteni kyllä hieman kostautui vielä ensimmäisessä pääty-ympyrällä tehdyssä laukassa vasempaan, joka on Hartsan selvästi vaikeampi suunta. Laukannostossa ruuna helposti poikittaa työntäen takaosaansa sisään. Laukkaa on myös kuulemma ylläpidettävä koko ajan ikään kuin nostamalla se lähes joka askeleella uudestaan, unohtamatta ulko-ohjan tukea. Mielestäni sain laukan nostettua ongelmitta, mutta pari kertaa Jardinero kyllä tiputti raville ennen kuin ehdin kissaa sanoa.
Itse tehtävä oli sama kuin meitä edeltävälläkin tunnilla. Ratsastimme toisella pitkällä sivulla muuutaman metrin uran sisäpuolella. Ensin teimme kokoamisia keskikäynnistä pitkän sivun puolesta välistä lähes sen loppuun asti, ratsastaen kulman kuitenkin jo taas huolellisesti keskikäynnissä. Sitten sama tie harjoitusravissa, josta muutamien askelien kokoaminen tahdin kärsimättä. Lopuksi pitkän sivun keskeltä tehtiin laukannosto. Toisen pitkän sivun keskelle tehtiin aina voltti, ensin käynnissä, siten ravissa ja lopulta myös laukassa.
Olin tässä vaiheessa päässyt jo hieman jyvälle tästä hyvin omanlaisestaan hevosesta ja ratsastin selvästi rohkeammin. Käytin raippaa silloin kuin tarvitsi, mutta pikku hiljaa liike alkoi löytyä hevosesta itsesään. Nostot helpompaan oikeaan kierrokseen onnistuivat hyvin ihan suoralla hevosella, ja Maijun mukaan laukkakin alkoi olla aika hienoa. Omaan takapuoleen se ei kyllä kovin hienolta tai sujuvalta tuntunut, vaikka niin se Hartsakin vaan laukkavoltillekin taipui...
Jardineron hienouden tajusi viimeistään aivan lopputunnista, kun vielä kokoonnuimme pääty-ympyröille harjoitusravissa. Hartsa imi eteen niin mainiosti, että sitä sai jopa jarrutella. Siitä ravista olisi Jardinero varmaan pystynyt lähes Fuegon veroisiin suorituksiin...
Hartsa on kyllä valloittava hevonen. Se on niin ystävällinen ja kaunis ja kiltti ja samalla jotenkin kovin tietoinen omasta itsestään. Tunnin jälkeen Sanniskin tuli vielä rapsuttelemaan ratsuaan, ja tulipa taas kerran todistettua, miten pieni maailma on: kävi nimittäin ilmi, että me olemme lähtöisin samalta ratsastuskoululta Tampereelta. Jotenkin on vaan 25 vuoden aikana molempien tie vienyt lähes Tampereen keskustassa sijainneesta Kaupin ratsastuskoulusta Armisen Tepan valvovien silmien alta Espooseen Primus Tallille, tällä kerralla Maijun opetettavaksi.
Maiju - r. Jardinero
Jännityksellä odotin, alkaisiko koulurataharjoitusten jälkeen estejakso ilman mitään ennakkovaroitusta. Hevoslista kuitenkin paljasti, että koulua on ohjelmassa: minulle oli nimittäin merkitty Jardinero. Se näkyi olevan edellisellä tunnilla, joten menin innolla maneesiin seuraaman Hartsan otteita. Olin aiemmin mennyt sillä tosiaan vain sen yhden kankitunnin, joten käytännössä ihan puhtaalta pöydältä olin lähdössä liikkeelle.
Jardinero näytti menevän tosi hienosti, rennosti ja vaivattomasti liikkuen. Ihmekös tuo, kun selässä oli ruunan tunteiden tulkkina usein toimiva Sannis. Onneksi ehdin ennen tuntia vaihtaa hänen kanssaan muutaman sanan ja saada jokusen oivan käyttöohjeen tähän "Fuegon poikaan".
Ensimmäinen puolituntinen meni totutellessa, mutta jälkimmäisellä alkoi rullata. Tiesin, että Hartsalla on pidettävä vatsalihakset tiukkana sekä takapuoli ja reidet irti satulasta. Tämä oli minulle paljon helpompaa uskomattoman tasaisessa harjoitusravissa kuin kevyessä ravissa, jossa väkisinkin ainakin alapohje tuppaa osumaan kylkiin. Käynnissäkin Maiju komensi rentouttamaan jalat, koska juuri yrittäessäni olla rento, jalka siirtyikin taakse Hartsan vararavintokerroksen kohdalle. Koita sieltä sitten tuupata ratsua eteenpäin...
Pysähdykset onnistuvat Jardinerolla kyllä todella vaivatta vain vähän reisiä jännittämällä. Kevyessä ravissa vielä hieman hain oikeaa ohjan pituutta Tällaisella käynnistettävällä hevosella paha tapani on antaa liikaa tilaa edestä sen sijaan, että ratsastaisin jalalla kohti napakampaa ohjaa.
Ympyrällä kevyt ravi ja siinä tehdyt pienet askeleen lyhentämiset eivät tuottaneet suurempia vaikeuksia, tai ainakaan se askeleen lyhentäminen ei tuottanut... Löperyyteni kyllä hieman kostautui vielä ensimmäisessä pääty-ympyrällä tehdyssä laukassa vasempaan, joka on Hartsan selvästi vaikeampi suunta. Laukannostossa ruuna helposti poikittaa työntäen takaosaansa sisään. Laukkaa on myös kuulemma ylläpidettävä koko ajan ikään kuin nostamalla se lähes joka askeleella uudestaan, unohtamatta ulko-ohjan tukea. Mielestäni sain laukan nostettua ongelmitta, mutta pari kertaa Jardinero kyllä tiputti raville ennen kuin ehdin kissaa sanoa.
Itse tehtävä oli sama kuin meitä edeltävälläkin tunnilla. Ratsastimme toisella pitkällä sivulla muuutaman metrin uran sisäpuolella. Ensin teimme kokoamisia keskikäynnistä pitkän sivun puolesta välistä lähes sen loppuun asti, ratsastaen kulman kuitenkin jo taas huolellisesti keskikäynnissä. Sitten sama tie harjoitusravissa, josta muutamien askelien kokoaminen tahdin kärsimättä. Lopuksi pitkän sivun keskeltä tehtiin laukannosto. Toisen pitkän sivun keskelle tehtiin aina voltti, ensin käynnissä, siten ravissa ja lopulta myös laukassa.
Olin tässä vaiheessa päässyt jo hieman jyvälle tästä hyvin omanlaisestaan hevosesta ja ratsastin selvästi rohkeammin. Käytin raippaa silloin kuin tarvitsi, mutta pikku hiljaa liike alkoi löytyä hevosesta itsesään. Nostot helpompaan oikeaan kierrokseen onnistuivat hyvin ihan suoralla hevosella, ja Maijun mukaan laukkakin alkoi olla aika hienoa. Omaan takapuoleen se ei kyllä kovin hienolta tai sujuvalta tuntunut, vaikka niin se Hartsakin vaan laukkavoltillekin taipui...
Jardineron hienouden tajusi viimeistään aivan lopputunnista, kun vielä kokoonnuimme pääty-ympyröille harjoitusravissa. Hartsa imi eteen niin mainiosti, että sitä sai jopa jarrutella. Siitä ravista olisi Jardinero varmaan pystynyt lähes Fuegon veroisiin suorituksiin...
Hartsa on kyllä valloittava hevonen. Se on niin ystävällinen ja kaunis ja kiltti ja samalla jotenkin kovin tietoinen omasta itsestään. Tunnin jälkeen Sanniskin tuli vielä rapsuttelemaan ratsuaan, ja tulipa taas kerran todistettua, miten pieni maailma on: kävi nimittäin ilmi, että me olemme lähtöisin samalta ratsastuskoululta Tampereelta. Jotenkin on vaan 25 vuoden aikana molempien tie vienyt lähes Tampereen keskustassa sijainneesta Kaupin ratsastuskoulusta Armisen Tepan valvovien silmien alta Espooseen Primus Tallille, tällä kerralla Maijun opetettavaksi.
perjantai 16. marraskuuta 2012
Se kolmas andalusialainen
12.11.2012 Primus Talli
Petra - r. Jardinero
Maanantai oli yllätyksiä täynnä. Olin edellisellä viikolla työmatkalla, joten en tiennyt yhtään mitä silloin oli puuhattu. Tiesin vain, että Maiju olisi vielä lomalla ja että Pirita todennäköisesti tuuraisi. En ehtinyt edes talliin sisälle, kun kuulin, että menisimme kangilla. Listassa oli kohdallani aivan uusi tuttavuus: se Primus tallin kolmas - tai monen mielestä ensimmäinen - andaluusi eli Jardinero. Tämä yhdistelmä alkoi jo vähän hirvittää, sillä olin kuullut ja nähnyt miten haastava Hartsa voi olla. Luotin siihen, että Pirita saisi annettua jälleen sellaiset ohjeet, että tunnista ei tulisi täyttää katastrofia. Eikä siitä tullutkaan, vaikka Piritan tilalla sijaisena olikin Petra Andrejeff. Häntä en entuudestaan tuntenut lainkaan, mutta kaikesta päätellen ainakin osa Primuksen hevosista oli opettajallekin tuttuja. Petra on opettanut hetken aikaa myös entisellä kotitallillani Kaupin Ratsastuskoululla, joka nykyään toimii Kangasalla.
Hartsa on aivan mielettömän sympaattinen lempeäkatseinen ruuna, valkoinen ja pyöreä. Kun sille laittoi kanget suuhun, se tuntui ryhdistäytyvän ihan itsestään. Selässähän istuin kuin valtavan tynnyrin päällä - onneksi olin älynnyt vähän venytellä nivusia ja lonkkia auki ennen tuntia...
Tiesin jo ennestään, että Hartsa on andaluuseista kaikkein tarkin sille, ettei selässä jää yhtään puristamaan. Jos jää, loppuu liike tai vähintäänkin suuntautuu vain ylöspäin. Ilokseni ruuna oli kuitenkin minun mielestäni hyvinkin ratsastettava, eli se kesti hyvin huomautukset tahdin hiipumisesta. Ensin toki ratsastin aivan liian varovasti, mutta sitten kun olin ympyrällä koko ajan tien tukkeena, oli pakko ryhdistäytyä ja pistää Jardinero liikkeelle. Minulla onnistuminen tässä tiivistyi takapuolen rentouttamiseen: kun Hartsan selällä oli tilaa liikkua, liikkui muukin hevonen.
Kankien kanssa olin vähän kahden vaiheilla. Hartsahan oli ollut myös torstain kankitunnillamme, ja se oli vaikuttanut hyvinkin haastavalta. Pirita vaati sen ratsastajaa pitämään tiukan tuntuman, jolloin ruunasta tuli aika koottu ja lyhyt. Nyt taas Petra kehoitti useaankin otteeseen myötäämään kädellä ja päästämään Jardineron pidemmälle pyöreälle kaulalla, ja niin sitä sitten koko tunnin ratsastinkin. Kun sain juonesta kiinni, ruuna liikkui minun mielestäni aika kivasti eteen.
Edellisellä tunnilla oli tehty vastalaukkakaarretta, ja samalla tehtävällä jatkoimme. Pikku hiljaa pitäisi siis vastalaukkojen olla hallussa, kun niitä on tehty nyt molemmilla tunneilla... Hartsa nosti laukat ongelmitta ja poikittamatta, kunhan vaan avut olivat selkeät ja täsmälliset. Vastalaukkakaarteen se kurvaili molempiin suuntiin siihen malliin, että sain jo ohjeeksi "ei yhtään lujempaa".
Uskon, että Hartsa olisi ollut paljon haastavampi, jos olisin ottanut sen tiukemmalle tuntumalle, mutta ehkä tämä tällainen lähestysmistapa näin ensimmäisellä kerralla sijaisopettajan kanssa oli ihan hyvä. En kyllä yhtään ihmettele, että Jardinerosta sen tietynlaisesta haastavuudesta huolimatta niin kovasti pidetään. Näistä kolmesta Primuksen andalusialaisesta minäkin taisin tajuta sen sitten ehkä kuitenkin parhaiten. Maiju tulee takaisin maanantaina, joten nähtäväksi jää jatkuuko yhteinen taipaleemme ja menemmekö vielä kangilla - ja olenko sen jälkeen sitten jo täysin eri mieltä ruunsta...
Petra - r. Jardinero
Maanantai oli yllätyksiä täynnä. Olin edellisellä viikolla työmatkalla, joten en tiennyt yhtään mitä silloin oli puuhattu. Tiesin vain, että Maiju olisi vielä lomalla ja että Pirita todennäköisesti tuuraisi. En ehtinyt edes talliin sisälle, kun kuulin, että menisimme kangilla. Listassa oli kohdallani aivan uusi tuttavuus: se Primus tallin kolmas - tai monen mielestä ensimmäinen - andaluusi eli Jardinero. Tämä yhdistelmä alkoi jo vähän hirvittää, sillä olin kuullut ja nähnyt miten haastava Hartsa voi olla. Luotin siihen, että Pirita saisi annettua jälleen sellaiset ohjeet, että tunnista ei tulisi täyttää katastrofia. Eikä siitä tullutkaan, vaikka Piritan tilalla sijaisena olikin Petra Andrejeff. Häntä en entuudestaan tuntenut lainkaan, mutta kaikesta päätellen ainakin osa Primuksen hevosista oli opettajallekin tuttuja. Petra on opettanut hetken aikaa myös entisellä kotitallillani Kaupin Ratsastuskoululla, joka nykyään toimii Kangasalla.
Hartsa on aivan mielettömän sympaattinen lempeäkatseinen ruuna, valkoinen ja pyöreä. Kun sille laittoi kanget suuhun, se tuntui ryhdistäytyvän ihan itsestään. Selässähän istuin kuin valtavan tynnyrin päällä - onneksi olin älynnyt vähän venytellä nivusia ja lonkkia auki ennen tuntia...
Tiesin jo ennestään, että Hartsa on andaluuseista kaikkein tarkin sille, ettei selässä jää yhtään puristamaan. Jos jää, loppuu liike tai vähintäänkin suuntautuu vain ylöspäin. Ilokseni ruuna oli kuitenkin minun mielestäni hyvinkin ratsastettava, eli se kesti hyvin huomautukset tahdin hiipumisesta. Ensin toki ratsastin aivan liian varovasti, mutta sitten kun olin ympyrällä koko ajan tien tukkeena, oli pakko ryhdistäytyä ja pistää Jardinero liikkeelle. Minulla onnistuminen tässä tiivistyi takapuolen rentouttamiseen: kun Hartsan selällä oli tilaa liikkua, liikkui muukin hevonen.
Kankien kanssa olin vähän kahden vaiheilla. Hartsahan oli ollut myös torstain kankitunnillamme, ja se oli vaikuttanut hyvinkin haastavalta. Pirita vaati sen ratsastajaa pitämään tiukan tuntuman, jolloin ruunasta tuli aika koottu ja lyhyt. Nyt taas Petra kehoitti useaankin otteeseen myötäämään kädellä ja päästämään Jardineron pidemmälle pyöreälle kaulalla, ja niin sitä sitten koko tunnin ratsastinkin. Kun sain juonesta kiinni, ruuna liikkui minun mielestäni aika kivasti eteen.
Edellisellä tunnilla oli tehty vastalaukkakaarretta, ja samalla tehtävällä jatkoimme. Pikku hiljaa pitäisi siis vastalaukkojen olla hallussa, kun niitä on tehty nyt molemmilla tunneilla... Hartsa nosti laukat ongelmitta ja poikittamatta, kunhan vaan avut olivat selkeät ja täsmälliset. Vastalaukkakaarteen se kurvaili molempiin suuntiin siihen malliin, että sain jo ohjeeksi "ei yhtään lujempaa".
Uskon, että Hartsa olisi ollut paljon haastavampi, jos olisin ottanut sen tiukemmalle tuntumalle, mutta ehkä tämä tällainen lähestysmistapa näin ensimmäisellä kerralla sijaisopettajan kanssa oli ihan hyvä. En kyllä yhtään ihmettele, että Jardinerosta sen tietynlaisesta haastavuudesta huolimatta niin kovasti pidetään. Näistä kolmesta Primuksen andalusialaisesta minäkin taisin tajuta sen sitten ehkä kuitenkin parhaiten. Maiju tulee takaisin maanantaina, joten nähtäväksi jää jatkuuko yhteinen taipaleemme ja menemmekö vielä kangilla - ja olenko sen jälkeen sitten jo täysin eri mieltä ruunsta...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)