18.6.2012 Primus Talli
Pirita - t. Hipsu
Jos viime viikolla ei menty mihinkään, tällä viikolla mentiin sitten senkin edestä. Pirita oli varmaan katsonut, että minun on aika oppia olemaan vetämättä, ja jakanut ratsukseni Hipsun. Hipsuhan on mitä kaunein suomenhevostamma, tarkka karsinastaan ja tarkka siitä, että suusta ei vedetä. Hipsu osaa yhtä ja toista, ja oikein päin mennessään on höynenenkevyt. Väärin päin tamma taas juoksee minkä kintuistaan pääsee, ettei vaan häviäisi kierrosajassa muille.
Pirita piiskasi meitä ja erityisesti minua ratsastamaan kokonaisvaltaisesti. Hipsua kun ei voi ratsataa pelkillä käsillä, eikä pelkillä jaloillakaan, vaan mukaan on otettava koko kroppa, niin oma kuin hevosenkin. Aluksi jalustimeni olivat liian pitkät, enkä saanut jalkoja lähelle. Kun sain, en meinannut uskaltaa käyttää niitä, koska pelkäsin Hipsun lähtevän maata kiertävälle radalle. Pirita rauhoitteli ja huomautti, että tamma on ihan kontrollissa olevan näköinen. Puolipidätteitä ulkoa, jalat kiinni kyljissä ja myötäys heti kun hevonen myötää, niin sitä joutuu ja saa ratsastaa reilusti pohkeillakin.
Saimme aikaiseksi alkuverytelyssä ihan hyviä pätkiä. Mutta heti kun Hipsu olisi halunnut hieman kiihdyttää, sorruin vetämään ja keventämään istuntaani syvällä satulassa lähellä hevosta istumisen sijaan. Hipsuhan ei tästä pidä, vaan pistää kaikin tavoin vastaan nostamalla turvan taivaisiin ja juoksemalla entistä lujempaa. Jouduinkin aina välillä vetämään hetken henkeä, keräämään jalat hevosen kyljille, asettamaan ja tekemään ulkoa selkeitä puolipidätteitä. Sitten taas tuli hyvä pätkä.
Ongelmahan on oikeastaan vain ravissa, sillä niin käynnissä kuin laukassakin paketti pysyy paremmin kasassa. Laukassa onnistuimmekin tällä kerralla ehkä parhaiten. Myös aivan lopuksi ympyrällä tehtyä kokoaminen ja ympyrän pienenys ja suurennut tarmokkaassa mutta kontrolloidussa ravissa onnistui aika hyvin.
Siinä välissä tunnin teemana oli kuitenkin vastataivutus ympyrällä. Neljäsosa ympyrää siis sulkua niin, että hevosen asettuu ja taipuu ulospäin, banaaniksi ulkopohken ympärille. Neljäsosa suoraan ja taas neljäsosa taivutusta. Tätä teimme molempiin suuntiin ja monta kertaa. Hipsu taipui ja asettui, kun vaan muisti ratsastaa koko hevosta. Muoto kyllä nousi ja tamma vähän jännittyi, mutta jumpattua ainakin tuli. Myös minun...
Tunnin jälkeen kyllä ärsytti: miksi hevosen vauhdin kiihtyessä keskittymiskyky aina herpaantuu? Juuri silloinhan sitä pitäisi oikein skarpata. Pirita sanoi hyvin loppuravin kiihtyessä, että nyt ei saa luovuttaa, että ihan loppuun asti pitää mennä minun vauhtiani. Sama ajatus pitäisi säilyttää koko tunnin - etenkin, kun olen mennyt Hipsulla jokusen tunnin, ja siellä joukossa on yksi aika onnistunutkin...
torstai 21. kesäkuuta 2012
torstai 14. kesäkuuta 2012
Tuskien taival
11.6.2012 Primus Talli
Maiju - t. Kia
Jatkoimme avotaivutuksia, mutta tällä kerralla Maijun opastuksessa ja keskihalkaisijalla pelkästään käynnissä. En saanut jatkaa Lassilla, vaan tyrmistyksekseni listasta löytyikin Kia. Tamma oli edellisellä vaativalla estetunnilla, jossa se paineli tasaiseen tahtiin varman näköisesti esteistä yli. Minunkin kanssani se paineli tasaiseen tahtiin, mutta se tahti oli niin olematon, että tunnista Kian kanssa tuli taas tuskien taival.
Alkuveryttely tehtiin sekä koko uralla käynnissä runsain voltein että yhdellä suurella ympyrällä ravissa ja laukassa. Olin vaipua epätoivoon, sillä en saanut Kiaa missään vaiheessa tuntumaan siltä, että se liikkuu itsekseen eteenpäin. Oli aivan kuin sillä olisi ollut nopeusrajoitin päällä! Toisaalta jossain vaiheessa Maiju jo sanoi, että Kian en tarvitse liikkua yhtään reippaammin, ainoastaan tahdikkaammin. Se olisi taas vaatinut jonkin asteista kokoamista, mutta tamman omintakeinen tyyli sai minut lähinnä vaan matkustamaan sen selässä. Kun edes yritin asettaa ja taivuttaa, meno tuntui hieman paremmalta. Tokihan asetus ja taivutus hidastivat vastaavasti menoa, joten tuntui, että sekä liikettä että tahtia asettuneella hevosella oli mahdotonta saada yhtäaikaa.
Avotaivutuksia valmistelimme ensin ratsastamalla pelkkä keskihalkaisija suoralla hevosella. Sitten teimme sen alkuun yhden voltin ja jatkoimme suoraan asetetulla hevosella. Lopulta jätimme voltilta taivutuksen ja teimme avotaivutusta koko keskihalkaisijan. Väänsin ja käänsin, eikä taivutuksesta meinannut tulla mitään. Vasta kun hieman hermostuin ja sain riittävän tarmonpuuskan ja patistelin Kian ihan oikeaan avotaivutukseen. Suorituksemme parani siis loppua kohti, mutta ei silti ollut kehuttavaa missään vaiheessa.
Kun lopuksi piti nostaa laukka keskihalkaisijalta suoralla hevosella, Kia ei tietenkään lotkauttanut korvaansa. Toisella yrityksellä sentään nousi... Ja hei, ainakin suoraan ratsastaminen tällä tammalla onnistui!
Varoittelin Maijua jo alkutunnista ohjeita kysyessäni, että toistaiseksi ainoa tuntini Kialla oli täysi katastrofi. Maiju ei uskonut minua, ja väitti ystävällisesti tunnin jälkeen, ettei tämäkään tunti ollut. Ravi ja laukka olivat kuulemma näyttäneet ihan hyvältä, mutta että käynti oli ollut se vaikein. Sain eteenäpinpyrkimykseen hyvän neuvon: annoin napakasti pohkeita aina kymmenen askeleen välein, loppuajan jalat olivat hiljaa ja rentoina. Tämä on hevoselle paljon mielyttävämpää ja tehokkaampaakin, kuin koko ajan pumppaaminen. Kia on vaan niin valtava, että sen soisi liikkuvan pitkällä askeleella ja rennosti, vaikka tosiasiassa tamman liikkeet eivät ole mitenkään erityiset. Se ehkä luo paikoin illuusion siitä, että Kia liikkuu liian hitaasti. Maiju myös muistutti meitä kaikkia, että jos pyydämme hevoselta jotain, ei pidä olettaa, että se heti toteutuu, vaan antaa ratsulle aikaa. Erittäin hyvä neuvo!
Tunnin epäonnistumiseen vaikutti varmasti sekin, että erehdyin kyselemään ennen tuntia Piritalta ja Maijulta syksyn tuntijärjestelyistä. Vapaita paikkoja oli vain muutama, ja se ainoa vapaa Piritan tunti oli minulle täysin mahdottomaan aikaan. Tuntui, että kaikki muut ovat jo saaneet sovittua tunneista ja ainoastaan meidän ryhmämme oli vielä ilman tarkempaa tietoa esim. syksyn opettajasta. Harmitti. Kiukutti.
Pyysin Piritaa pitämään minut ja muut ryhmäläiseni mielessä, jos jostain kuin ihmeen kaupalla vapautuisi paikkoja hänen ryhmissään. Ja kuinkas ollakaan, heti seuraavana päivänä Pirita soitti ja kertoi, että hänen torstain alkuillan ryhmässään olisi yksi paikka. Ajankohta ei edelleenkään ole paras mahdollinen, mutta on se parempi kuin maanantaiyö. Lisäksi Pirita vannoi ja vakuutti, että pärjään kyseisessä ryhmässä, joten tartuin tilaisuuteen. Nyt pari muutakin vanhasta ryhmästämme on saanut tuntinsa sovittua toiseen ajankohtaan. Sääli, että huippukiva porukkamme sitten lopulta hajosi, mutta toivottavasti näemme tallilla jatkossakin.
maanantai 11. kesäkuuta 2012
Istuntakurssi
5-8.6.2012 Primus Talli
Olin ilmoittautunut kesän alkuun viiden päivän mittaiselle istuntakurssille, joten ratsastuksia tuli kahdeksan kahdeksaan päivään. Loppuviikosta olin valmis mottaamaan jokaista, joka väittää, ettei ratsastus ole urheilua... Istuntakurssin tunnit eivät edes olleet fyysisesti kovin vaativia, henkisesti ehkä enemmänkin!
Kurssin piti kokonaisuudessaan Johanna, ja ratsastin kaikki viisi tuntia Benalla. Niin, sillä samalla Benalla, jolla pari viikkoa sitten en olisi enää koskaan halunnut mennä. Pentti oli oikein lupsakka kaveri istuntakurssille, ja sen miellyttävissä askallajeissa oli hyvä koittaa saada itseään oikeaan asentoon. Benan asennosta en koko kurssin aikana juurikaan välittänyt, vaan yritin keskittyä sisäistämään, toteuttamaan ja muistaman edes osan Johannan hyvistä neuvoista istunnan parantamiseksi.
Ensimmäisen tunnin ratsastimme ulkona kentällä. Johanna tsekkasi meiltä kultakin alkutilanteen laittamalla kaikki ratsastamaan yksitellen keskihalkaisijaa. Siinä paljastui karusti se, istuuko satulassa suorassa. Ratsastajan suoruuteen vaikuttaa myös hevosen suoruus: jos ratsu painaa voimakkaasti toiseen suuntaan, ratsastaja kompensoi tätä helposti. Pentti paineli suoraan suht vaivattomasti, joten minäkin pystyin helposti istumaan suoralla keskellä.
Koitimme siis etsiä istuinluitamme mielikuvana Johannan käyttämä hännän päällä istuminen. Suorutta testasimme myös pitkän sivun sisäpuolella laukassa. Ympyrällä taas pohdittiin, miten kroppa kääntyy kun hevonen kääntyy.
Käsien asennon määrittelemisessä peilit olivat myös paikallaan: niiden avulla pystyi kätevästi etsimään oikean paikan sekä pituus- että korkeussuunnassa. Tätä harjoittelimme myös laittamalla raipan poikittain peukaloiden alle, jolloin nyrkit vääntyivät automaattisesti pystyyn. Vielä kun nyrkkien väliin sai jätettyä sen yhden nyrkin verran tyhjää, samoin kuin alle, alkoi käsien asento olla kohdillaan. Käynnissä joutuu toki hieman enemmän myötäämään käsillä, muta ravissa keinuva liike katoaa ja kädet voivat olla aivan paikoillaan. Johannan mukaan monella kuitenkin tulee ravissa hyvinkin automaattisesti mm. sahaavaa liikettä ravin tahdissa. Raippa paljasti armotta väärät asennot, ja myös sen, vedämmekö tarpeettomasti pidätettäessä taakse. Käytännössähän käsien ei silloin tarvitsisi liikkua yhtään mihinkään ainakaan niin, että sen ulkopuolinen huomaa. Harjoitus oli todella tehokas ja havainnollistava, etenkin kun olimme ensin asettaneet ohjat syvälle sormien juureen. (Samaa raippaharjoitustahan käytimme aiemmin myös Piritan johdolla hevosen raamin määrittämisessä.)
Jalan paikkaa haimme venyttelemällä jalkoja ulospäin, kääntämällä varpaita sisään ja kantapäätä ulos. Polvilumpion pitäisi osoittaa eteen, ei sivulle. Reiden tulisi olla kiinni satulassa kuitenkaan puristamatta. Soppaa hämmentää tietenkin myös jalustimen pituus, joka kouluratsastuksessa oikeaoppisesti ulottuu rentona roikkuvan jalan kehräsluun ja kengän kantapään puoleen väliin. Jalka pitää saada jalustimeen vain varpaita nostamalla, ei polvea koukistamalla. Polvesta varpaisiin pitäisi muodosta pystysuora linja, mutta luonnollisesti jalan asentoa pitää muokata satulan mukaan.
Neljännellä tunnilla tehtiin aika paljon laukkaa lähinnä ympyröillä mutta myös suoralla uralla. Johanna katsoi vuoron perään meidän asentoamme ja lantion liikettä. Olimme edellisenä päivänä hieman keskustelleet myös painoavusta pohkeenväistössä verrattuna painoapuihin ympyrällä, mutta oikeastaan vasta tällä tunnilla pääsimme kokeilemaan väistöä käytännössä. Tulimme lyhyeltä sivulta keskihalkaisijalle ja väistimme uralle. Väistättävä pohjeapu pyrittiin antamaan aina kun oli ulkotakajalan vuoro. Paino piti pitää väistättävän pohkeen puolella, jolloin se ohjaa hevosta oikeaan suuntaan.
Lopuksi Johanna asetteli meidät kaikki vielä kerran oikeaan asentoon nousemalla jakkaralle hevosen viereen ja katsomalla molemmilta puolilta miltä asentomme "meidän omilla silmillä" näyttääkään. Varsin hydyllistä!
Viidennellä tunnilla keskityttiin lähinnä käymään läpi kaikkea aiemmilla tunneilla opittua ja soveltamaan sitä käytäntöön. Saimme tehdä aika paljon itsenäistä työskentelyä maneesissa haluamassamme askellajeissa ja tarkkailla omaa asentoamme peileistä. Aivan tunnin lopulla ratsastimme suurella keskiympyrällä ravia niin, että avoimilta sivuilta tehtiin aina voltit ulospäin. Tällaisella tiellä huomasi aika nopeasti, mikäli paino ei vaihtunut oikein suunnan vaihtuessa.
Kävimme läpi myös erittäin hyödylliseltä tuntuvan ratsastajalle sopivan venyttelysarjan, joka paitsi venyttää käsiä hyvin monipuolisesti myös asettaa ylävartalon oikeaan asentoon. Se pitää muistaa jatkossakin oman tunnin alkajaisiksi!
Nyt sitten on vaan koitettava soveltaa kaikkea opittua silloinkin, kun on keskityttävä muuhunkin kuin omaan istuntaan. Johannan mukaan meillä kenelläkään ei ollut mitään isoa virhettä istunnassa. Hän totesikin, että monesti istuntakurssille tulevat sellaiset, jotka aidosti haluavat kehittää istuntaansa, kun taas sellaiset, joiden pitäisi kehittää istuntaansa, harvoin kurssille löytävät...
Itselleni puutteet omassa istunnassani eivät tulleet yllätyksenä. Suurimmat ongelmat ovat käsien paikassa, mikä on tässä kevään aikana tullut ilmi useampaankin otteeseen. Kädet valuvat helposti liian alas ja taakse, jolloin vedän kyynärvarren liian taakse ja irti kyljistä. Erityisesti vasen nyrkki ei pysy millään pystyssä, mutta siihen tuntui vähän auttavan ohjien veto riittävän syvälle sormien lomaan.
Harjoitusravissa välillä tunki esiin tuttu takanoja, jolloin jalat siirtyvät auttamatta liian eteen länkkärityyliin. Pää pitäisi myös muistaa vetää selkärangan jatkoksi, ikään kuin ajatuksena olisi näyttää kaksoisleuka.
Aiemmin olen saanut istuntakurssilla huomautuksia myös reisien irtoamisesta, mutta nyt ei irronnut oikeastaan enää kuin vasen. Tai lähinnä koko vasen jalka oli liian kiertynyt ulos. Reisien irtoamisesta syytän osaltaan Pentin yleissatulaa, jossa polvituki ei ole optimaalisessa paikassa kouluratsastusta ajatellen. Lisäksi oikea jalkani on ihan tutkitusti 1,5 cm pidempi kuin vasen, joten jalustinpituuden säätäminen on usein hieman haastavaa.
Viikko oli tosiaan aika raskas, mutta kovin hyödyllinen. Johannan valmennusmainen ja selittävä tyyli sopi tällaiselle teemakurssille erittäin hyvin. Suosittelen kyllä näitä istuntakursseja lämpimästi ihan kaiken tasoisille ratsastajille! Kurssilla kannattaa tosiaan asennoitua pääsääntöisesti vain siihen istuntaan eikä niin välittää hevosesta. Näin saa varmasti eniten irti kurssista.
Johanna - r. Bena
Olin ilmoittautunut kesän alkuun viiden päivän mittaiselle istuntakurssille, joten ratsastuksia tuli kahdeksan kahdeksaan päivään. Loppuviikosta olin valmis mottaamaan jokaista, joka väittää, ettei ratsastus ole urheilua... Istuntakurssin tunnit eivät edes olleet fyysisesti kovin vaativia, henkisesti ehkä enemmänkin!
Kurssin piti kokonaisuudessaan Johanna, ja ratsastin kaikki viisi tuntia Benalla. Niin, sillä samalla Benalla, jolla pari viikkoa sitten en olisi enää koskaan halunnut mennä. Pentti oli oikein lupsakka kaveri istuntakurssille, ja sen miellyttävissä askallajeissa oli hyvä koittaa saada itseään oikeaan asentoon. Benan asennosta en koko kurssin aikana juurikaan välittänyt, vaan yritin keskittyä sisäistämään, toteuttamaan ja muistaman edes osan Johannan hyvistä neuvoista istunnan parantamiseksi.
Ensimmäisen tunnin ratsastimme ulkona kentällä. Johanna tsekkasi meiltä kultakin alkutilanteen laittamalla kaikki ratsastamaan yksitellen keskihalkaisijaa. Siinä paljastui karusti se, istuuko satulassa suorassa. Ratsastajan suoruuteen vaikuttaa myös hevosen suoruus: jos ratsu painaa voimakkaasti toiseen suuntaan, ratsastaja kompensoi tätä helposti. Pentti paineli suoraan suht vaivattomasti, joten minäkin pystyin helposti istumaan suoralla keskellä.
Koitimme siis etsiä istuinluitamme mielikuvana Johannan käyttämä hännän päällä istuminen. Suorutta testasimme myös pitkän sivun sisäpuolella laukassa. Ympyrällä taas pohdittiin, miten kroppa kääntyy kun hevonen kääntyy.
Toisella tunnilla jatkoimme ulkona ja keskityimme lantion joustoon eli alueeseen housun vyötäröstä reisiin. Teimme puolipitkin ohjin paljon käyntivoltteja, useilla perättäisillä kevyillä avuilla käynti-ravi-siirtymisiä ja siirtymisiä takaisin käyntiin ilman pidättämistä ohjilla.
Kertasimme myös painoapua laukannostossa, jossa ratsastajan katse ja sitämyöten myös paino helposti suuntautuu alas hevosen sisäjalkaan. Käytännössä nostimme laukan suurella pääty-ympyrällä, laukkasimme puoli kierrosta ja siirryimme raviin toiseksi puolikkaaksi. Samalla tuli siis harjoiteltua laukannostoa, siirtymistä takaisin raviin sekä lantion joustoa.
Kertasimme myös painoapua laukannostossa, jossa ratsastajan katse ja sitämyöten myös paino helposti suuntautuu alas hevosen sisäjalkaan. Käytännössä nostimme laukan suurella pääty-ympyrällä, laukkasimme puoli kierrosta ja siirryimme raviin toiseksi puolikkaaksi. Samalla tuli siis harjoiteltua laukannostoa, siirtymistä takaisin raviin sekä lantion joustoa.
Loput tunneista pääsimme ratsastamaan maneesissa. Kolmannen tunnin aloitimme peilailemalla itseämme sekä edestä että sivulta. Koitimme tsekata, että istumme suorassa, ja tarkkailla, miltä näytämme lantion joustaessa oikein. Peilien avulla tarkistimme myös paikkamme satulassa, sillä takakaaren eteen pitäisi mahtua kämmenen verran tyhjää tilaa.
Käsien asennon määrittelemisessä peilit olivat myös paikallaan: niiden avulla pystyi kätevästi etsimään oikean paikan sekä pituus- että korkeussuunnassa. Tätä harjoittelimme myös laittamalla raipan poikittain peukaloiden alle, jolloin nyrkit vääntyivät automaattisesti pystyyn. Vielä kun nyrkkien väliin sai jätettyä sen yhden nyrkin verran tyhjää, samoin kuin alle, alkoi käsien asento olla kohdillaan. Käynnissä joutuu toki hieman enemmän myötäämään käsillä, muta ravissa keinuva liike katoaa ja kädet voivat olla aivan paikoillaan. Johannan mukaan monella kuitenkin tulee ravissa hyvinkin automaattisesti mm. sahaavaa liikettä ravin tahdissa. Raippa paljasti armotta väärät asennot, ja myös sen, vedämmekö tarpeettomasti pidätettäessä taakse. Käytännössähän käsien ei silloin tarvitsisi liikkua yhtään mihinkään ainakaan niin, että sen ulkopuolinen huomaa. Harjoitus oli todella tehokas ja havainnollistava, etenkin kun olimme ensin asettaneet ohjat syvälle sormien juureen. (Samaa raippaharjoitustahan käytimme aiemmin myös Piritan johdolla hevosen raamin määrittämisessä.)
Jalan paikkaa haimme venyttelemällä jalkoja ulospäin, kääntämällä varpaita sisään ja kantapäätä ulos. Polvilumpion pitäisi osoittaa eteen, ei sivulle. Reiden tulisi olla kiinni satulassa kuitenkaan puristamatta. Soppaa hämmentää tietenkin myös jalustimen pituus, joka kouluratsastuksessa oikeaoppisesti ulottuu rentona roikkuvan jalan kehräsluun ja kengän kantapään puoleen väliin. Jalka pitää saada jalustimeen vain varpaita nostamalla, ei polvea koukistamalla. Polvesta varpaisiin pitäisi muodosta pystysuora linja, mutta luonnollisesti jalan asentoa pitää muokata satulan mukaan.
Neljännellä tunnilla tehtiin aika paljon laukkaa lähinnä ympyröillä mutta myös suoralla uralla. Johanna katsoi vuoron perään meidän asentoamme ja lantion liikettä. Olimme edellisenä päivänä hieman keskustelleet myös painoavusta pohkeenväistössä verrattuna painoapuihin ympyrällä, mutta oikeastaan vasta tällä tunnilla pääsimme kokeilemaan väistöä käytännössä. Tulimme lyhyeltä sivulta keskihalkaisijalle ja väistimme uralle. Väistättävä pohjeapu pyrittiin antamaan aina kun oli ulkotakajalan vuoro. Paino piti pitää väistättävän pohkeen puolella, jolloin se ohjaa hevosta oikeaan suuntaan.
Lopuksi Johanna asetteli meidät kaikki vielä kerran oikeaan asentoon nousemalla jakkaralle hevosen viereen ja katsomalla molemmilta puolilta miltä asentomme "meidän omilla silmillä" näyttääkään. Varsin hydyllistä!
Viidennellä tunnilla keskityttiin lähinnä käymään läpi kaikkea aiemmilla tunneilla opittua ja soveltamaan sitä käytäntöön. Saimme tehdä aika paljon itsenäistä työskentelyä maneesissa haluamassamme askellajeissa ja tarkkailla omaa asentoamme peileistä. Aivan tunnin lopulla ratsastimme suurella keskiympyrällä ravia niin, että avoimilta sivuilta tehtiin aina voltit ulospäin. Tällaisella tiellä huomasi aika nopeasti, mikäli paino ei vaihtunut oikein suunnan vaihtuessa.
Kävimme läpi myös erittäin hyödylliseltä tuntuvan ratsastajalle sopivan venyttelysarjan, joka paitsi venyttää käsiä hyvin monipuolisesti myös asettaa ylävartalon oikeaan asentoon. Se pitää muistaa jatkossakin oman tunnin alkajaisiksi!
Nyt sitten on vaan koitettava soveltaa kaikkea opittua silloinkin, kun on keskityttävä muuhunkin kuin omaan istuntaan. Johannan mukaan meillä kenelläkään ei ollut mitään isoa virhettä istunnassa. Hän totesikin, että monesti istuntakurssille tulevat sellaiset, jotka aidosti haluavat kehittää istuntaansa, kun taas sellaiset, joiden pitäisi kehittää istuntaansa, harvoin kurssille löytävät...
Itselleni puutteet omassa istunnassani eivät tulleet yllätyksenä. Suurimmat ongelmat ovat käsien paikassa, mikä on tässä kevään aikana tullut ilmi useampaankin otteeseen. Kädet valuvat helposti liian alas ja taakse, jolloin vedän kyynärvarren liian taakse ja irti kyljistä. Erityisesti vasen nyrkki ei pysy millään pystyssä, mutta siihen tuntui vähän auttavan ohjien veto riittävän syvälle sormien lomaan.
Harjoitusravissa välillä tunki esiin tuttu takanoja, jolloin jalat siirtyvät auttamatta liian eteen länkkärityyliin. Pää pitäisi myös muistaa vetää selkärangan jatkoksi, ikään kuin ajatuksena olisi näyttää kaksoisleuka.
Aiemmin olen saanut istuntakurssilla huomautuksia myös reisien irtoamisesta, mutta nyt ei irronnut oikeastaan enää kuin vasen. Tai lähinnä koko vasen jalka oli liian kiertynyt ulos. Reisien irtoamisesta syytän osaltaan Pentin yleissatulaa, jossa polvituki ei ole optimaalisessa paikassa kouluratsastusta ajatellen. Lisäksi oikea jalkani on ihan tutkitusti 1,5 cm pidempi kuin vasen, joten jalustinpituuden säätäminen on usein hieman haastavaa.
Viikko oli tosiaan aika raskas, mutta kovin hyödyllinen. Johannan valmennusmainen ja selittävä tyyli sopi tällaiselle teemakurssille erittäin hyvin. Suosittelen kyllä näitä istuntakursseja lämpimästi ihan kaiken tasoisille ratsastajille! Kurssilla kannattaa tosiaan asennoitua pääsääntöisesti vain siihen istuntaan eikä niin välittää hevosesta. Näin saa varmasti eniten irti kurssista.
keskiviikko 6. kesäkuuta 2012
Vaativalla tunnilla pitää vaatia!
4.6.2012 Primus Talli
Pirita - r. Lassi
Olin rohkeasti varannut itselleni kesätunnin teemalla "vaativa koulu", kun kerran sellaiselle minut jo viime kesänä ohjattiin. Kesätunnit pyörähtivät täydellä teholla käyntiin heti kesäkuun ensimmäisellä viikolla, ja minulla oli heti ensimmäisenä päivänä peräti kaksi tuntia. Viiden päivän istuntakurssin koitan koota myöhemmin yhteen yhdellä kirjoituksella.
Kesätunteja on parhaimmillaan kolme yhtäaikaa, ja opettajat vaihtelevat vähän sen mukaan, miten heillä on lomia. Koulutuntimme pitäjäksi paljastui Pirita, joka kertoi opettavansa ryhmää ainakin pari kolme seuraavaa viikkoa, luultavasti heinäkuussa alkavaan lomaansa asti. Pirita oli suunnitellut, että tehdään eri tunneilla vähän eri teemojen mukaisia asioita, joskus enemmän ravia ja joskus enemmän laukkaa. Tällä kerralla oli vuorossa avotaivutukset pitkillä sivuilla käynnissä ja ravissa, joita valmisteltiin volteilla kulmissa.
Kesäkaudella ryhmät lähes poikkeuksetta hajoavat, kun kukin valitsee itselleen sopivia tunteja ja kursseja. Minä olin päässyt - tai joutunut, ihan miten vaan - itseäni taitavampaan porukkaan. Muutamalle oli selvästi valittu sellainen ratsu, jolla he olivat menneet paljon aikaisemminkin. Minulle oli jaettu Lassi, jolla en ollut koskaan aiemmin ratsastanut.
Kiltti ruuna ei ole mitenkään valtavan korkea, mutta andalusialaiseen tyyliin aika pyöreä. Ratsastettavana se on minulle vähän outoa tyyppiä: hyvin herkkä sekä edestä että kyljistä, mutta toisaalta taas liikettä takaa eteen pitää löytyä kaikissa askellajeissa kunnollisen tahdin aikaansaamiseksi. Lassihan tuli tallille vasta viime syksynä oltuaan vuoden koulutuksessa, ja oli silloin varsin reipas ratsu. Nyt se on jo vähän oppinut tuntihevosen tavoille, eli päättäväisyyttä näköjään vaaditaan.
Tapani mukaan aloitin uudella hevosella aivan liian varovasti. En uskaltanut alkutunnista ottaa riittävän napakkaa tuntumaa tai komentaa riittävästi eteen. Lassihan laittaa pään kauniisti suht helposti, mutta aika nopeasti paljastuu mikäli hevonen ei ole rehellisesti ohjan ja pohkeen välissä. Ruuna kaatuu etenkin vasemmassa kierroksessa voimakkaasti sisään tai muuten vaan mutkittelee. Pirita sai lopulta minut rohkaistumaan sen verran, että jälkimmäisellä puolikkaalla aloin ratsastaa ja Lassi alkoi liikkua.
Herkistelimme ensin käynnissä tekemällä pysäytyksiä, ja niissä Lassi helposti poikitti mikäli jalat eivät olleet lähellä. Herkistelyn lopputulos tarkistettiin ravisiirtymisessä, jonka piti tapahtua aivan hipaisusta. Mikäli ei onnistunut, siirryttiin takaisin käyntiin ja huomautettiin kevyen pohkeen lisäksi raipalla. Sekä ravissa että laukassa ensin himmailin, mutta kun uskalsin pyytää Lassia eteen, alkoi se selvästi kaksitahtinen ravi ja kolmitahtinen laukkakin löytyä.
Sanonpahan taas, että avotaivutus on jotenkin hirmuisen haastava liike! Kuten Piritakin huomautti, avotaivutuksessa tulee hyvin kontrolloitua se, onko hevonen ohjan ja pohkeen välissä. Avotaivutuksessa kun pitäisi taivutusta pystyä säätelemään ulko-ohjalla, mutta silti hevosen pitäisi olla taipuneena ja asettuneena sisään; ulko-ohjasta pitää siis voida tehdä pidätteitä ilman että pää kääntyy ulos.
Lassi olisi kovin mielellään jatkanut voltilta vielä toisellekin, joten taivutuksen alku oli meillä ensin hieman hapuilevaa. Tyytyväinen olen oikeastaan vain ravitaivutuksiin vasemmassa kierroksessa, sillä vasta silloin Lassi alkoi liikkua kunnolla. Samoin taisi käydä muutamalle muullekin, koska Pirita sanoi, että nyt hevoset alkavat liikkua meidän mukanamme.
Lopun laukassa ymmärsin jo, miten Lassia pitää ratsastaa ettei se siirtyisi itsekseen raviin, ja ympyrällä tehty pätkä olikin ihan laadukas. Paljon jäi kuitenkin parannettavaa seuraaville tunneille. Loppupalautteessa Pirita kyseli, että pidinkö Lassista ja totesi saman kuin minäkin: oikeat nappulat alkoivat löytymään lopussa, kun sisäistin opettajan antamat käyttöohjeet. Lassi on kiltti ja koulutettu hevonen, mutta sen liikkeet jäävät epätahtisiksi ja löysiksi, jos se ei liiku riittävän reippaasti. Suusta taas ruuna on hyvin herkkä. Pirita sanoi jälleen, ettei minulla missään nimessä ole kova käsi, mutta se valuu helposti liian alas ja sitämyöten taakse.
Yleisesti kaikille palaute oli se, että vaativalla tunnilla saa oikeasti vaatia. Ei voi jäädä ajattelemaan, että uskallankohan käyttää raippaa, mitäköhän opettajakin sanoo, kyllähän tämä nyt jo riittää. Jos meinaa oppia uutta, pitää haastaa niin ratsuaan kuin erityisesti itseään, joten sillä mielellä nämä kesätunnit jatkan!
Herkistelimme ensin käynnissä tekemällä pysäytyksiä, ja niissä Lassi helposti poikitti mikäli jalat eivät olleet lähellä. Herkistelyn lopputulos tarkistettiin ravisiirtymisessä, jonka piti tapahtua aivan hipaisusta. Mikäli ei onnistunut, siirryttiin takaisin käyntiin ja huomautettiin kevyen pohkeen lisäksi raipalla. Sekä ravissa että laukassa ensin himmailin, mutta kun uskalsin pyytää Lassia eteen, alkoi se selvästi kaksitahtinen ravi ja kolmitahtinen laukkakin löytyä.
Sanonpahan taas, että avotaivutus on jotenkin hirmuisen haastava liike! Kuten Piritakin huomautti, avotaivutuksessa tulee hyvin kontrolloitua se, onko hevonen ohjan ja pohkeen välissä. Avotaivutuksessa kun pitäisi taivutusta pystyä säätelemään ulko-ohjalla, mutta silti hevosen pitäisi olla taipuneena ja asettuneena sisään; ulko-ohjasta pitää siis voida tehdä pidätteitä ilman että pää kääntyy ulos.
Lassi olisi kovin mielellään jatkanut voltilta vielä toisellekin, joten taivutuksen alku oli meillä ensin hieman hapuilevaa. Tyytyväinen olen oikeastaan vain ravitaivutuksiin vasemmassa kierroksessa, sillä vasta silloin Lassi alkoi liikkua kunnolla. Samoin taisi käydä muutamalle muullekin, koska Pirita sanoi, että nyt hevoset alkavat liikkua meidän mukanamme.
Lopun laukassa ymmärsin jo, miten Lassia pitää ratsastaa ettei se siirtyisi itsekseen raviin, ja ympyrällä tehty pätkä olikin ihan laadukas. Paljon jäi kuitenkin parannettavaa seuraaville tunneille. Loppupalautteessa Pirita kyseli, että pidinkö Lassista ja totesi saman kuin minäkin: oikeat nappulat alkoivat löytymään lopussa, kun sisäistin opettajan antamat käyttöohjeet. Lassi on kiltti ja koulutettu hevonen, mutta sen liikkeet jäävät epätahtisiksi ja löysiksi, jos se ei liiku riittävän reippaasti. Suusta taas ruuna on hyvin herkkä. Pirita sanoi jälleen, ettei minulla missään nimessä ole kova käsi, mutta se valuu helposti liian alas ja sitämyöten taakse.
Yleisesti kaikille palaute oli se, että vaativalla tunnilla saa oikeasti vaatia. Ei voi jäädä ajattelemaan, että uskallankohan käyttää raippaa, mitäköhän opettajakin sanoo, kyllähän tämä nyt jo riittää. Jos meinaa oppia uutta, pitää haastaa niin ratsuaan kuin erityisesti itseään, joten sillä mielellä nämä kesätunnit jatkan!
maanantai 4. kesäkuuta 2012
Puhti pois
2.6.2012 Primus Talli
Pirita - r. Eetu
Edellisen illan katastrofin jälkeen olin tyytyväinen siitä, että pääsisin nollaamaan koko kaameuden heti seuraavana päivänä. Kuvittelin liihottelevani normitunnin Lululla, tai ehkä Dariosolla, jolla viimeksi lauantairästini menin... Mutta molemmat näyttivät viettävän ansaittua vapaapäivää, ja sainkin Eetun. Se on minulle tuttu aivan sen Primuksen alkuajoilta, jolloin menin sillä paljon. Sittemmin tiemme ovat kohdanneet satunnaisesti, eikä yhteistä säveltä ole oikein löytynyt.
Ongelma Eetun kanssa minulla on näköjään nykyään se, etten saa määritettyä sille riittävän selvästi sopivaa raamia, johon me molemmat olisimme tyytyväisiä. Ruunasta tulee helposti aivan tyhjä edestä, jos moottori ei ole kunnolla käynnissä. Pitkänä taas se saattaa lönkötellä suht reippaastikin, mutta sellaisella hevosella mistään tehtävistä on turha uneksiakaan. Näiden kahden muodon välillä taistelin koko tunnin niin, että meinasin jo puolessa välissä heittää ohjat naulaan. Edellinen tunti painoi pohkeissa, ja lukko omassa tekemisessäni pysyi visusti kiinni. En vaan osannut.
Yritin ihan tosissani saada Eetun kulkemaan itsestään eteen. Piritakin sanoi, että sillä on isot liikkeet ja sen pitää mennä reippaammin. Sain lisäksi tehtäväksi keskittyä siihen, että hevonen kulkisi suorana suoralla. Käynnissä otin paljon pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä pyrkien herkkyyteen ja terävyyteen. Tästä ei ollut sanottavaa hyötyä ravia ajatellen, sillä jouduin pääty-ympyrällä välillä päästämään Eetun pitkäksi ettei se olisi täysin hyytynyt. Laukkaympyrällä sain jo pyörähtää urallakin saadakseni ruunan laukkaamaan, mikä auttoikin - hetken.
Koska kyseessä oli tämänkin ryhmän viimeinen tunti, ei mitään uutta teemaa enää aloitettu vaan mentiin pohkeenväistöä. Pitkän sivun alusta uralta sisään kohti keskihalkaisijaa, jossa suoristus, ja sitten väistö takaisin pitkän sivun loppuun. Tätä sik-sak-väistöä teimme ensin käynnissä ja sitten ravissa. Sekin oli Eetun kanssa tuskien taival. Ratsuni muoto oli kuin alkeiskurssilla. Väistön jyrkkyyttä oli vaikea kontrolloida, koska Eetu ei juurikaan reagoinut kuin pelkkään väistättävään pohkeeseen. Sitä taas siirsin epätoivoissani liian taakse, jolloin takaosa meni helposti edelle. Tuloksena oli liian jyrkkä väistö liian hitaassa tempossa. Ravissa otin pari kertaa ohjat reilusti toiseen käteen ja huomauttelin toisella kädellä jatkuvasti raipalla pohkeen taakse. Parani vähän.
Lopuksi laukkasimme paitsi ympyröillä myös koko maneesissa. Tempo ei saanut muuttua kaarevalta uralta poistuttaessa. Eetulle pitkät suorat tuntuivat sopivan, joten keräsin viimeiset voimani ja itsetuntoni rippeet ja koitin vielä kerran saada sitä molemmille ohjille molempien pohkeiden väliin. Viimeiset viisi minuuttia aktiivisesta työskentelystä ruuna sitten kulkikin edes vähän sinne päin, jopa Piritan mielestä. Muutoin Pirita sitten jättikin varsin kohteliaasti kommentoimatta suoritustamme sen kummemmin...
Eetu jäi estetunnille, mutta olin niin loppu, että katsoin parhaaksi olla lösähtämättä maneesin lehtereille, mikäli mielin vielä saman päivän aikana selviytyä kotiinkin. Ratsastamaan pääsen seuraavan kerran jo yhden lepopäivän jälkeen, kun kesäkausi tuo tullessaan viikoittaisen teematunnin sekä viiden päivän mittaisen istuntakurssin - ja voi miten tarpeeseen se tuleekaan!
Pirita - r. Eetu
Edellisen illan katastrofin jälkeen olin tyytyväinen siitä, että pääsisin nollaamaan koko kaameuden heti seuraavana päivänä. Kuvittelin liihottelevani normitunnin Lululla, tai ehkä Dariosolla, jolla viimeksi lauantairästini menin... Mutta molemmat näyttivät viettävän ansaittua vapaapäivää, ja sainkin Eetun. Se on minulle tuttu aivan sen Primuksen alkuajoilta, jolloin menin sillä paljon. Sittemmin tiemme ovat kohdanneet satunnaisesti, eikä yhteistä säveltä ole oikein löytynyt.
Ongelma Eetun kanssa minulla on näköjään nykyään se, etten saa määritettyä sille riittävän selvästi sopivaa raamia, johon me molemmat olisimme tyytyväisiä. Ruunasta tulee helposti aivan tyhjä edestä, jos moottori ei ole kunnolla käynnissä. Pitkänä taas se saattaa lönkötellä suht reippaastikin, mutta sellaisella hevosella mistään tehtävistä on turha uneksiakaan. Näiden kahden muodon välillä taistelin koko tunnin niin, että meinasin jo puolessa välissä heittää ohjat naulaan. Edellinen tunti painoi pohkeissa, ja lukko omassa tekemisessäni pysyi visusti kiinni. En vaan osannut.
Yritin ihan tosissani saada Eetun kulkemaan itsestään eteen. Piritakin sanoi, että sillä on isot liikkeet ja sen pitää mennä reippaammin. Sain lisäksi tehtäväksi keskittyä siihen, että hevonen kulkisi suorana suoralla. Käynnissä otin paljon pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä pyrkien herkkyyteen ja terävyyteen. Tästä ei ollut sanottavaa hyötyä ravia ajatellen, sillä jouduin pääty-ympyrällä välillä päästämään Eetun pitkäksi ettei se olisi täysin hyytynyt. Laukkaympyrällä sain jo pyörähtää urallakin saadakseni ruunan laukkaamaan, mikä auttoikin - hetken.
Koska kyseessä oli tämänkin ryhmän viimeinen tunti, ei mitään uutta teemaa enää aloitettu vaan mentiin pohkeenväistöä. Pitkän sivun alusta uralta sisään kohti keskihalkaisijaa, jossa suoristus, ja sitten väistö takaisin pitkän sivun loppuun. Tätä sik-sak-väistöä teimme ensin käynnissä ja sitten ravissa. Sekin oli Eetun kanssa tuskien taival. Ratsuni muoto oli kuin alkeiskurssilla. Väistön jyrkkyyttä oli vaikea kontrolloida, koska Eetu ei juurikaan reagoinut kuin pelkkään väistättävään pohkeeseen. Sitä taas siirsin epätoivoissani liian taakse, jolloin takaosa meni helposti edelle. Tuloksena oli liian jyrkkä väistö liian hitaassa tempossa. Ravissa otin pari kertaa ohjat reilusti toiseen käteen ja huomauttelin toisella kädellä jatkuvasti raipalla pohkeen taakse. Parani vähän.
Lopuksi laukkasimme paitsi ympyröillä myös koko maneesissa. Tempo ei saanut muuttua kaarevalta uralta poistuttaessa. Eetulle pitkät suorat tuntuivat sopivan, joten keräsin viimeiset voimani ja itsetuntoni rippeet ja koitin vielä kerran saada sitä molemmille ohjille molempien pohkeiden väliin. Viimeiset viisi minuuttia aktiivisesta työskentelystä ruuna sitten kulkikin edes vähän sinne päin, jopa Piritan mielestä. Muutoin Pirita sitten jättikin varsin kohteliaasti kommentoimatta suoritustamme sen kummemmin...
Eetu jäi estetunnille, mutta olin niin loppu, että katsoin parhaaksi olla lösähtämättä maneesin lehtereille, mikäli mielin vielä saman päivän aikana selviytyä kotiinkin. Ratsastamaan pääsen seuraavan kerran jo yhden lepopäivän jälkeen, kun kesäkausi tuo tullessaan viikoittaisen teematunnin sekä viiden päivän mittaisen istuntakurssin - ja voi miten tarpeeseen se tuleekaan!
Juokse sinä humma...
1.6.2012 Primus Talli
Pirita - t. Lulu
Tunnin päätteeksi Pirita latisti tunnelmaani
entisestään kertomalla, että ottaa meihin yhteyttä alkavalla viikolla syksyn
tuntijärjestelyjen tiimoilta. Jo aiemmin hän oli arvellut, että ei tule opettamaan
nykyisenä vapaapäivänään maanantaina syksylläkään, mikä tarkoittaa sitä, että
opettajamme vaihtuisi. Uudesta opettajasta ei vielä ole tietoa, mutta olemme
kaikki kovasti toivoneet saavamme jatkaa Piritan tunnilla. Koko ryhmälle ei
Piritan mukaan ole muuhun ajankohtaan tilaa, mutta vaihtoehdoista saamme sitten
tietää ensi viikolla.
Pirita - t. Lulu
...kun tuo taivas on niin tumma, ja pilvet on mustanlaiset...
Taivas oli tosiaan tumma ja kesäkuu alkoi oikein pienellä myrskyllä, kun meillä oli kevätkauden viimeisellä tunnilla vuorossa kouluradan
ratsastus. Ratahan oli tosiaan niinkin haastava kuin helppo B:0, mutta ihan
riittävästi sekin silti jännitti. Olen aivan onneton kilpailija ja inhoan
kaikkea missä rintaan laitetaan numerolappu, vaikkakin tässä vain
kuvainnollisesti. Tosiasiahan on, että radan ratsastaminen silloin tällöin on
vain hyödyllistä. Kuten Piritakin sanoi, siinä tehtävät tulevat eteen niin
nopeasti, että se on hyvä tapa vähän tarkistaa omaa tasoaan.Tämän tunnin
jälkeen haluaisin uskoa, että olen tasoltani edes hieman parempi kuin mitä
radan ratsastus näytti...
Lulu oli tunnilla. Sain sen siis veryteltynä ensimmäistä
kertaa, ja huomasin heti miten erilainen se oli. Lopputunnistahan tamma alkaa
helposti juoksemaan, ja vaikka edellisen tunnin ratsastaja saikin sen hyvin
aisoihin, oli sen vireystaso minullakin aivan toista kuin tallista otettaessa.
Lisäksi oma jännitys, jonka olin tallile asti saanut pidettyä suht hyvin
aisoissa, suorastaan ryöpsähti ja siirtyi suoraan hevoseen. Olimme siis yhdessä
aikamoinen hermokimppu, ja eihän siitä siististä ratsastamisesta silloin mitään
tule. Välillä - silloin kuin ei itkettänyt - suorastaan nauratti, kun olin pari
päivää aikaisemmin oillut seuraamassa Arthur Kottasin demoa otsikolla ”Harmony
is our goal”, ja harmonia jos mikä oli tekemisestämme valovuoden päässä.
Veryttelimme koko maneesissa niin, että puolet ratsukoista
oli toisella kouluradan kokoisella alueella ja puolet toisella. Teimme yhdessä
voltteja kaikissa askellajeissa sekä tulimme muutaman koko rata leikkaa -tien
sekä ravissa että laukassa. Pari pysäytystä ja peruutusta ehdimme myös
kokeilla. Muita kommervenkkejä radassa ei juuri ollutkaan, ellei kolmikaarista kiemurauraa siksi lasketa.
Veryttelyn jälkeen toivoin, että saisin mennä aika alussa,
etten ehtisi hermostuttamaan hevostani enää enempää. Pirita ystävällisesti
siirsikin meidät sitten heti ensimmäiseksi. Lulu oli lyhyen vapaan käynnin
jälkeen edelleen aivan täpinöissään, enkä minä osannut tehdä sille
jännitykseltäni juuri mitään. Niinpä sitten hömpöttelimme radan läpi
puolijuoksua ja turpa välillä kohti taivasta. Useammassakin kohdassa Piritan
varsin armollista arvostelua luki, että hevonen jännittyy. Muistin sentään
radan ja saimme kaikki tehtävät suoritettua, eikä varsinaisia virheitä tullut
kuin yksi. Sekin oli aivan turha, sillä Lulu rikkoi keskikäynnin raville - varsin kuvaavaa. (Lisään pisteet blogiin, kunhan ensin paikallistan pöytäkirjan kotoa.)
Etukäteen olin miettinyt, että radalla keskityn siihen, että
kädet ovat oikealla paikalla enkä nojaa liian taakse. Näkisi sitten Piritakin,
että ollaan tässä sentään jotain kevätkauden aikana opittu. Hah! Radalla en
keskittynyt yhtään mihinkään, jalat irtosivat kyljistä ja näytti siltä, etten
ollut ikinä Lulun selässä istunutkaan. Hävetti.
Koska suorituksemme oli ohi niin nopeasti, oli tuntia vielä
rutkasti jäljelleä. Periaatteessa siis olisin vielä voinut huokaista helpotuksesta
ja alkaa ratsastaa Lulua kuulolle. Vaan käytännössäpä en kyennyt siihenkään.
Kävelimme pitkän vapaan käynnin, minkä jälkeen koitin saada tammaa kuuntelemaan
pidätteitä ja tulemaan rennolle pyöreälle kaulalle. Minä oli jännityksen
purkauduttua aivan liian hervoton tarmokkaaseen ratsastukseen ja Lulu edelleen
aivan liian innoissaan kuunnellakseen selässä epämääräisiä apuja antavaa
ratsastajaa. Niinpä tyydyin lopulta muutamaan suht rauhalliseen ympyrään ja
lopetin siihen.
Nämä uudet tuntijärjestelyt ovat hevosten kannalta varmasti
erittäin tervetulleita, mutta meidän vanhojen (perjantai)asiakkaiden kannalta todella
valitettavia. Tuntuvasta hinnankorotuksesta huolimatta joudumme vaihtamaan
tuntimme ajankohtaa, todennäköisesti opettajaa, ja saattaa olla että huippukiva
ryhmämmekin hajoaa. Tätä asetelmaa pohkin täällä blogissa jo aiemminkin, ja
toivon nyt, että asia viimein tällä viikolla ratkeaisi.
Lisäys 5.6.2012
Pöytäkirja löytyi, joten tässä vielä huippuarvostelumme:
1 6 vino pys.
2 5 rohkeammin, jännityy
3 6 selvempi asetus
4 5 jännittyy, askel ei veny
5 7
6 6 juoksee, puolipidätteet!
7 5 jännityy
8 4 tahtirikko
9 7
10 8
11 7
12 5 jännittyy
13 5 jännittyy
14 6
15 6
16 6 askel saisi venyä
17 6
18 6
Yleisvaikutelma
1 6
2 6
3 6
4 6
5 7
(Yhteiskommentti näihin kaikkiin:) "Uskalla ratsastaa radallakin rohkeasti ja jaloilla myös. Pieniä kuuliaisuusongelmia välillä. Eleettömästi esitetty hevonen."
Yhteensä 149/250 pistettä
Lisäys 5.6.2012
Pöytäkirja löytyi, joten tässä vielä huippuarvostelumme:
1 6 vino pys.
2 5 rohkeammin, jännityy
3 6 selvempi asetus
4 5 jännittyy, askel ei veny
5 7
6 6 juoksee, puolipidätteet!
7 5 jännityy
8 4 tahtirikko
9 7
10 8
11 7
12 5 jännittyy
13 5 jännittyy
14 6
15 6
16 6 askel saisi venyä
17 6
18 6
Yleisvaikutelma
1 6
2 6
3 6
4 6
5 7
(Yhteiskommentti näihin kaikkiin:) "Uskalla ratsastaa radallakin rohkeasti ja jaloilla myös. Pieniä kuuliaisuusongelmia välillä. Eleettömästi esitetty hevonen."
Yhteensä 149/250 pistettä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)