Putki poikki

8.2.2016 - Maiju - r. Iiro

Aku-putki meni poikki juuri, kun se olisi noussut jaetulle kakkossijalle Primus-ratsujeni joukossa. Tilastotietona mainittakoon, että Lulu on edelleen omalla kymmenluvullaan, mutta sitten tulee tiukka rypäs: Mirja 17 kertaa ja Aku, Foxy sekä Lady 16 kertaa, bubbling under Konsta 15 kerralla. No, toivottavasti vielä pääsen Akunkin kyytin, vaikka tällä tunnilla tutustuinkin kokonaan uuteen hevoseen.

Maiju oli jakanut minulle Irco Megan eli Iiron, suuren kimon, joka on entisessä elämässään kilpaillut ihan kunnon kokoisilla esteillä. Syyskaudella se muutti Primukselle opetusmestariksi ja on siitä asti valloittanut yhden jos toisenkin ratsastajan niin esteillä kuin koulussakin. Iiro osoittautui käytännön järkeväksi hevoseksi, joka ei turhista hötkyillyt. Suurin haaste sen kanssa ja varmaankin se syy, miksi Maiju oli minulle ruunan jakanut, oli kädelle painaminen. Iiro yritti kovin helposti nojata ohjaan ja lisätä vauhtia sen sijaan, että se olisi rehellisesti kantanut itsensä ja ollut kevyt edestä. Sain siis ihan jatkuvasti ja molempiin suuntiin harjoitella sitä myötäämistä: ottaa sai, mutta myödätä piti.

Teimme kauhukseni itsenäisen veryttelyn. Kauhukseni siksi, että en jotenkin yhtään osaa suunnitella mitään järkevää, etenkään uuden hevosen kanssa. Käynti sujui kuitenkin ihan hyvin. Tein molempiin suuntiin samat kuviot, eli ensin vain voltteja, sitten pienet pohkeenväistöt ja enemmän avotaivutusta. Ravissa jouduin vähän ongelmiin, koska Iirolla oli heti alusta aika paljon vauhtia. Niinpä tein molempiin suuntiin lähinnä pääty-ympyröitä, joilla siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Pikku hiljaa siirtymiset paranivat ja hevonen alkoi olla kuulolla kipittämisen sijaan. Laukassa vasenpaan jatkoin samoin, eli paljon ympyröitä ja siirtymisiä ravin ja laukan välillä. Iiron laukka oli suht vaatimattomaan raviin verrattuna aivan valtavan suurta! Myöhemmin oikealle keskiympyrällä laukatessa Maiju kehoittikin menemään vaan mukaan laukkaan lantiosta, eikä ratsastamaan pienempää laukkaa kuin mikä hevosella on. Silloin tuntui välillä siltä, että hevonen on vain nipin napin käsissäni, mutta kun katsoin peilistä menoamme, ei Iiro mitenkään kovin lujaa näyttänyt edes menevän.

Taivutusväistöteema jatkui tällä kerralla sulkutaivutuksiin asti. Lähdimme valmistelemaan liikettä siten, että pitkän sivun ensimmäiseen kirjaimeen tehtiin käyntivoltti. Siitä jatkettiin avotaivutusta pitkä sivu. Iiro teki avotaivutuksen ihan ok, mutta tässäkin sai olla tarkkana käden kanssa. Maiju sanoi, että koko ajan pitää kuulostella painaako se kädelle, ja jos painaa, niin pitää heti tehdä jotain. Iirohan on ollut ainakin vielä syykaudella Maijun ratsutettavana, joten Maiju todella tietää mistä puhuu. Sitten vaihdettiin avotaivutus sulkutaivutukseen. Minulle itselleni sulku on edelleen loogisempaa kuin avotaivutus, joten sinällään tämä hevoselle haastavampi liike ei tuntunut kovin vaikelta. Ratsastin Iiron aluksi ehkä jopa liian selvästi neljälle uralle, koska suuri hevonen tarvitse aluksi vähän enemmän jumppaa taipuakseen. Se oli kyllä jännää, että näissä kuvioissa kovin isoa puolieroa en huomannut, vaikka taannoin kauden päätöstilaisuudessa ihan omin silminä näin, miten toispuoleiset lihakset Iirolla on.

Kokonaisuudessaan Iirosta jäi hyvin positiivinen kuva, ja jollain tapaa se toi mieleen Borasin. Istu, hengitä, rento käsi -mantra toimi Iirollakin, vaikka se ei ollut lähimainkaan niin kuuma kuin Boras tullessaan. Iiro tarjosi hyvää myötäämisharjoitusta läpi koko tunnin, mikä on varmasti hyödyllistä myös mahdollisia tulevia Aku-kertoja ajatellen.