23.3.2017 - Maiju - t. Mimmi
Maiju oli selvästi ryhtynyt ryhmien toiveiden kanssa tuumasta toimeen, sillä me ratsastimme koko tunnin ulkona kentällä pitkällä kouluradalla. Ohjelmaksi Maiju oli valinnut helppo B:3:n. Siinä pääsemme tutustumaan tähän pidempään rataan vielä nyt, kun ulkokaudella on tilaa. Lisäksi ohjelmassa ei juuri ole käyntiä, mikä nopeuttaa suorituksia, koska ne pitää kuitenkin ehtiä tehdä veryttelyineen yhdessä tunnissa.
Toivoin tietenkin, että saisin nyt kokeilla käytännössä keväällä opittua Akun kanssa, mutta jatkoin Mimmillä. Maiju rakensi heti meille kaikille pahan ansan laittamalla väliaidan alle jakkaran kumolleen "tuomariksi". Sitäkös sitten kaikki hevosen ensin tuijottivat, Mimmikin meinasi poistua paikalta! Siinä kysyttiin ratsastajilta päättäväisyyttä, että se ei ollutkaan ratsastaja itse, joka pelkäsi jakkaraa...
Teimme läpi tunnin irrallisia tehtäviä valitusta kouluohjelmasta. Aluksi itsenäisiä pysähdyksiä uralla radan eri pisteissä, jotta tottuisimme erilaiseen rataan ja kirjainten pidempään väliin.
Ravia tehtiin sekä ympyrällä että koko uralla, jossa suuntaa vaihdettiin täydellä diagonaalilla. Mimmi oli muutoin ihan kelpo, mutta avoimella pitkällä sivulla jakkaran jälkeen se hieman jännittyi. Maiju käskikin minun tehdä avotaivutuksia ja siirtymisiä taivutuksessa käynnistä raviin, jotta tarjoaisin hevoselle riittävästi muuta ajateltavaa.
Laukkakin aloitettiin ympyrällä, josta jatkettiin koko uralla ja edelleen koko rata leikkaa -linjalle, jossa keskellä siirtyminen raviin, kuten ohjelmassa. Tämä oli Mimmille tosi vaikeaa, vauhti kiihtyi ja tamma jännittyi.
Parhaiten meillä sujui nelikaarinen kiemuraura, jota tulimme ensin kerran käynnissä ja sitten usemman kerran ravissa. Jatkuva asettaminen, taivuttaminen ja suoristaminen suunnanmuutoksineen teki hyvää sekä kylkien notkeudelle että hevosen hermoille. Siitä oli hyvä jatkaa viime aikoina vaikeampaan eli oikeaan laukkaan, joka olikin nyt parempaa kuin kahdella ensimmäisellä kerralla.
Tästä suunnasta teimme keskelle pitkää sivua 15 metrin laukkavoltin. Ensimmäinen meni hyvin, mutta toisella kerralla avoin pitkä suora oli Mimmille vähän liikaa, ja se otti tehtävästä aikamoiset kierrokset. Saatiin sitten siirtyä raviin muiden tehtävän jo suorittaneiden mukana, rentoutua hetki ja tulla lopulta uudestaan muiden antaessa tilaa. Maijun mielestä laukka ja voltti olivat taas tosi hienot, mutta mikä ihme siinä on, että selkään ei tunnu siltä yhtään! Mimmin laukka on kyllä aika nelitahtista, ja minun on vähän vaikea istua siellä rennosti.
Tunnin jälkeen hoidin Mimmin pesuineen päivineen, ja sitten sain laittaa Akun rästille. Se asui rehulassa, joten ratsastaja toi sen alatalliin pesuboksin viereen, kun rehulan hevosia oli lähdössä useampikin. Oli tosi kiva puuhailla Akun kanssa, vaikka en itse sillä saanut ratsastaakaan. Ehkäpä sitten rataharjoituksen jälkeen taas..?
torstai 31. elokuuta 2017
perjantai 18. elokuuta 2017
Kelpo jatko
16.8.2017 - Maiju - t. Mimmi
Aku ei ollut meidän tunnillamme lainkaan, minäkin jatkoin Mimmillä. Kokonaisuudessaan suorituksemme oli hyvin edellisviikon kaltainen, ihan hyvä, mutta ei mitenkään erityinen. Erityisen positiiviseksi katson kuitenkin sen, että tälläkään tunnilla Mimmillä ei ollut minkäänlaisia ajatuksia mistään muusta kuin työnteosta.
Työskentelimme paljon laukassa, mikä ei ole Mimmin vahvin askellaji. Aiemmin etenkin laukka vasempaan on ollut todella haastavaa, nelitahtista, mutta nyt näiden kahden kerran perusteella sanoisin, että oikea on kyllä vaikeampaa. Ehkä osaan itse jotenkin ratsastaa vasenta kierrosta paremmin, kenties suoremmalla hevosella, kuin vasempaan, johon työskentelen varmaan jo liikaakin.
Veryttely aloitettiin käynnissä voltein omaan tahtiin. Maiju tosin vahti haukkana, että voltit olivat täydellisen pyöreitä ja oikean kokoisia sekä hevoset kunnolla taipuneina. Volttien jälkeen tehtiin pitkällä sivulla avotaivutusta. Mimmillä taipuminen ei niinkään ole ongelma, paitsi kaulan taipuminen, joka taipuu liikaa. Suoristaminen ei ole helppoa, kun toisessa ohjassa on tuntuma ja toisessa ei.
No, tokihan tämä toispuoleisuus parani paljon tunnin aikana, sillä aloitin heti ohjat otettuani taas asettamisen sisään-ulos-myötää. Muutaman kerran tunnin aikana Maiju kysyikin, että onko tuntumaa vasemmassa ohjassa. Ilmeisesti Mimmi näytti hieman paremmalta kuin tuntui, sillä en oikein vieläkään ollut tyytyvänen ratsastukseeni tältä osin. Myös se, että etenkin oikeassa laukassa Mimmi edelleen jännittyi liikaa, jäi harmittamaan. Koitin välillä jopa keskittyä vain laukan laatuun ja toivoa, että sen myötä tamma rentoutuisikin, mutta ei. Maiju tuntui kuitenkin olevan tyytyväinen, ja olihan Mimmi sellainen seesteisen tasainen kuitenkin.
Laukassa aloitettiin aina keskiympyrältä, josta jatkettiin koko uralle. Pitkillä sivuilla suoristettiin avotaivutuksella, mikäli peilistä näkyi liikaa jalkoja. Sitten kun oltiin saatu hevoset suoriksi, tehtiin pitkille sivuille loiva kiemuraura. Siinä tuli siis pieni vastalaukkakaarre. Mimmille itse vastalaukka ei ollut vaikeaa, mutta se rentous...
Tunnin aluksi kerroimme Maijulle syyskauden toiveemme, jotka olimme yhdessä etukäteen ryhmänä miettineet. Päätimme ylittää itsemme ja ratsastaa jonkin radan jo syyskauden aluksi, kun vielä voi mennä ulkona. Ryhmäratsastuksestakin oli vähän puhe, sitä kun voi tehdä maneesissakin osastossa. Lisäksi toivoimme kankijaksoa ja jotain tempo-tahti-rytmi-tyylistä teemajaksoa, johon voi sisältyä puomikouluakin. Uskoisin, että ensi viikolla selviää, minkä radan ratsastamme, ja sitten alkaa parin tunnin harjoittelu ennen suorituksia. Voi kumpa saisin mennä Akulla!
Tunnin jälkeen täytinkin uudistuneen toivelomakkeen. Siihen kirjasin tavoitteeksi etenkin rohkeamman ratsastuksen, nopeamman ja oikea-aikaisen reagoinnin. Pyrin myös entistä paremmin löytämään oikean, lähinnä siis riittävän reippaan tempon ratsulleni. Kevään kokemusten mukaan se on kuitenkin aika iso tekijä siinä, että muutkin palaset alkavat loksahdella paikoilleen, ja liittyy olennaisesti rohkeampaan ratsastukseen. Ja rohkeutta lienee sekin, jos oikeasti uskallan taas ratsastaa radan, olkoonkin se vain omalla tunnilla...
Hevostoivekohtaan kirjoitin, että lähtökohtaisesti edelleen ajattelen, että opettajan minulle valitsemalla ratsulla on jokin tarkoitus. Yksi on tietenkin ylitse muiden, ihana Aku. Toivottavasti aiempien vuosien huono karma on päättynyt, eikä Aku loukkaannu eikä sitä myydä, kuten kaikille aiemmille toivehevosilleni (Mirja, Foxy, Lulu, Mikki) on käynyt...
Aku ei ollut meidän tunnillamme lainkaan, minäkin jatkoin Mimmillä. Kokonaisuudessaan suorituksemme oli hyvin edellisviikon kaltainen, ihan hyvä, mutta ei mitenkään erityinen. Erityisen positiiviseksi katson kuitenkin sen, että tälläkään tunnilla Mimmillä ei ollut minkäänlaisia ajatuksia mistään muusta kuin työnteosta.
Työskentelimme paljon laukassa, mikä ei ole Mimmin vahvin askellaji. Aiemmin etenkin laukka vasempaan on ollut todella haastavaa, nelitahtista, mutta nyt näiden kahden kerran perusteella sanoisin, että oikea on kyllä vaikeampaa. Ehkä osaan itse jotenkin ratsastaa vasenta kierrosta paremmin, kenties suoremmalla hevosella, kuin vasempaan, johon työskentelen varmaan jo liikaakin.
Veryttely aloitettiin käynnissä voltein omaan tahtiin. Maiju tosin vahti haukkana, että voltit olivat täydellisen pyöreitä ja oikean kokoisia sekä hevoset kunnolla taipuneina. Volttien jälkeen tehtiin pitkällä sivulla avotaivutusta. Mimmillä taipuminen ei niinkään ole ongelma, paitsi kaulan taipuminen, joka taipuu liikaa. Suoristaminen ei ole helppoa, kun toisessa ohjassa on tuntuma ja toisessa ei.
No, tokihan tämä toispuoleisuus parani paljon tunnin aikana, sillä aloitin heti ohjat otettuani taas asettamisen sisään-ulos-myötää. Muutaman kerran tunnin aikana Maiju kysyikin, että onko tuntumaa vasemmassa ohjassa. Ilmeisesti Mimmi näytti hieman paremmalta kuin tuntui, sillä en oikein vieläkään ollut tyytyvänen ratsastukseeni tältä osin. Myös se, että etenkin oikeassa laukassa Mimmi edelleen jännittyi liikaa, jäi harmittamaan. Koitin välillä jopa keskittyä vain laukan laatuun ja toivoa, että sen myötä tamma rentoutuisikin, mutta ei. Maiju tuntui kuitenkin olevan tyytyväinen, ja olihan Mimmi sellainen seesteisen tasainen kuitenkin.
Laukassa aloitettiin aina keskiympyrältä, josta jatkettiin koko uralle. Pitkillä sivuilla suoristettiin avotaivutuksella, mikäli peilistä näkyi liikaa jalkoja. Sitten kun oltiin saatu hevoset suoriksi, tehtiin pitkille sivuille loiva kiemuraura. Siinä tuli siis pieni vastalaukkakaarre. Mimmille itse vastalaukka ei ollut vaikeaa, mutta se rentous...
Tunnin aluksi kerroimme Maijulle syyskauden toiveemme, jotka olimme yhdessä etukäteen ryhmänä miettineet. Päätimme ylittää itsemme ja ratsastaa jonkin radan jo syyskauden aluksi, kun vielä voi mennä ulkona. Ryhmäratsastuksestakin oli vähän puhe, sitä kun voi tehdä maneesissakin osastossa. Lisäksi toivoimme kankijaksoa ja jotain tempo-tahti-rytmi-tyylistä teemajaksoa, johon voi sisältyä puomikouluakin. Uskoisin, että ensi viikolla selviää, minkä radan ratsastamme, ja sitten alkaa parin tunnin harjoittelu ennen suorituksia. Voi kumpa saisin mennä Akulla!
Tunnin jälkeen täytinkin uudistuneen toivelomakkeen. Siihen kirjasin tavoitteeksi etenkin rohkeamman ratsastuksen, nopeamman ja oikea-aikaisen reagoinnin. Pyrin myös entistä paremmin löytämään oikean, lähinnä siis riittävän reippaan tempon ratsulleni. Kevään kokemusten mukaan se on kuitenkin aika iso tekijä siinä, että muutkin palaset alkavat loksahdella paikoilleen, ja liittyy olennaisesti rohkeampaan ratsastukseen. Ja rohkeutta lienee sekin, jos oikeasti uskallan taas ratsastaa radan, olkoonkin se vain omalla tunnilla...
Hevostoivekohtaan kirjoitin, että lähtökohtaisesti edelleen ajattelen, että opettajan minulle valitsemalla ratsulla on jokin tarkoitus. Yksi on tietenkin ylitse muiden, ihana Aku. Toivottavasti aiempien vuosien huono karma on päättynyt, eikä Aku loukkaannu eikä sitä myydä, kuten kaikille aiemmille toivehevosilleni (Mirja, Foxy, Lulu, Mikki) on käynyt...
keskiviikko 16. elokuuta 2017
Kelpo avaus
9.8.2017 - Maiju - t. Mimmi
Hupaisasti viime kevätkausi päättyi ja tämä syyskausi alkoi aivan samoin kuin vuosi sitten: Mimmillä. Mimmistä kyllä pidän, siinä riittää haastetta ja onnistumisen iloa, mutta voi miten vaikeaa oli katsoa Akua saman tunnin toisella ratsastajalla! Jännä, miten voi tuntihevoseenkin kiintyä niin paljon, vaikka tottakai sillä pitää muidenkin voida ratsastaa. Onneksi Mimmi vaatii herpaantumatonta keskittymistä, joten itse tunnin aikana ei juuri ehtinyt muita ratsukoita miettiä tai seurata.
Maiju palasi tosiaan muuttumattoman ryhmämme opettajaksi, ja aloitimme pohkeenväistöharjoituksin. Käynnissä lähdettiin pitkän sivun alusta väistämään niin, että tehtiin kolme askelta väistöä kohti keskihalkaisijaa, kolme askelta suoraan, kolme väistöä, kolme suoraan, aina keskihalkaisijalle asti. Tavoitteena oli saada väistölle selvä alku ja loppu ja siinä samalla siis hevoset kuuntelemaan molempia pohkeita.
Minulla lisäksi oli päämääränä saada Mimmi vastaamaan myös vasemmasta ohjasta. Kun ympyrällä tehtiin ravi- ja laukkatyöskentelyä vasempaan, sain asetella sisään-ulos, ja aina ulos-asetuksen jälkeen myödätä ohjasta kokeillakseni, onko Mimmi tukeutunut yhtään sisäohjaan. Ei se Mimmi ihan katastrofaalinen ollut, on meillä ollut huonompiakin päiviä, mutta myös parempia. Pikku hiljaa alkoi mennä kuolain taisaisemmin suuhun, eikä pilkistää enemmän oikealta, ja myös vasen suupieli vaahdota. Laukan jälkeen ravissa Mimmi oli jopa hyvinkin tasainen!
Sitten tultiin väistöjä käynnissä keskihalkaisijalta oikealle. Näissä Mimmi oli tosi hyvä ja ihmeen rentokin. Näin peilistä, miten se astui syvälle ristiin ja asettui oikein. Vasemmalle oli paljon vaikeampaa, myös ravissa. Aluksi väistöstä tuli vähän jaksottaista. Lopulta Mimmi väisti ihan ok, mutta jännittyi. Sain välillä tehdä voltin sisään, jotta sain asetusta läpi, mutta on todella vaikeaa asettaa ilman että vetää, kun toisella puolella ei ole hetkittäin mitään tuntumaa!
Tunnin päätteeksi laukattiin oikeaan koko uralla. Peileistä piti katsoa, oliko väistötyöskentely suoristanut hevosia, vai näkyikö ylimääräisiä jalkoja. Sain Mimmin suoraksi, mutta se jännittyi kovasti. Mimmi ei kyllä koko tunnin aikana kiihtynyt tai edes yrittänyt sinkoilla mihinkään, mutta ajoittain jännittyi minun makuuni liikaa. Ihan kelpo avaus melkein kahden kuukauden tauon jälkeen kuitenkin!
Hupaisasti viime kevätkausi päättyi ja tämä syyskausi alkoi aivan samoin kuin vuosi sitten: Mimmillä. Mimmistä kyllä pidän, siinä riittää haastetta ja onnistumisen iloa, mutta voi miten vaikeaa oli katsoa Akua saman tunnin toisella ratsastajalla! Jännä, miten voi tuntihevoseenkin kiintyä niin paljon, vaikka tottakai sillä pitää muidenkin voida ratsastaa. Onneksi Mimmi vaatii herpaantumatonta keskittymistä, joten itse tunnin aikana ei juuri ehtinyt muita ratsukoita miettiä tai seurata.
Maiju palasi tosiaan muuttumattoman ryhmämme opettajaksi, ja aloitimme pohkeenväistöharjoituksin. Käynnissä lähdettiin pitkän sivun alusta väistämään niin, että tehtiin kolme askelta väistöä kohti keskihalkaisijaa, kolme askelta suoraan, kolme väistöä, kolme suoraan, aina keskihalkaisijalle asti. Tavoitteena oli saada väistölle selvä alku ja loppu ja siinä samalla siis hevoset kuuntelemaan molempia pohkeita.
Minulla lisäksi oli päämääränä saada Mimmi vastaamaan myös vasemmasta ohjasta. Kun ympyrällä tehtiin ravi- ja laukkatyöskentelyä vasempaan, sain asetella sisään-ulos, ja aina ulos-asetuksen jälkeen myödätä ohjasta kokeillakseni, onko Mimmi tukeutunut yhtään sisäohjaan. Ei se Mimmi ihan katastrofaalinen ollut, on meillä ollut huonompiakin päiviä, mutta myös parempia. Pikku hiljaa alkoi mennä kuolain taisaisemmin suuhun, eikä pilkistää enemmän oikealta, ja myös vasen suupieli vaahdota. Laukan jälkeen ravissa Mimmi oli jopa hyvinkin tasainen!
Sitten tultiin väistöjä käynnissä keskihalkaisijalta oikealle. Näissä Mimmi oli tosi hyvä ja ihmeen rentokin. Näin peilistä, miten se astui syvälle ristiin ja asettui oikein. Vasemmalle oli paljon vaikeampaa, myös ravissa. Aluksi väistöstä tuli vähän jaksottaista. Lopulta Mimmi väisti ihan ok, mutta jännittyi. Sain välillä tehdä voltin sisään, jotta sain asetusta läpi, mutta on todella vaikeaa asettaa ilman että vetää, kun toisella puolella ei ole hetkittäin mitään tuntumaa!
Tunnin päätteeksi laukattiin oikeaan koko uralla. Peileistä piti katsoa, oliko väistötyöskentely suoristanut hevosia, vai näkyikö ylimääräisiä jalkoja. Sain Mimmin suoraksi, mutta se jännittyi kovasti. Mimmi ei kyllä koko tunnin aikana kiihtynyt tai edes yrittänyt sinkoilla mihinkään, mutta ajoittain jännittyi minun makuuni liikaa. Ihan kelpo avaus melkein kahden kuukauden tauon jälkeen kuitenkin!
tiistai 15. elokuuta 2017
Kevätkauden yhteenveto
Erilaisista syistä johtuen blogin kirjoittaminen kevätkaudella jäi, ratsastaminen ei kuitenkaan - päin vastoin. Osallistuin vakitunnin lisäksi kahdelle Kikan valmennustunnille. Toisen teema oli kokoaminen ja toinen oli demoratsastuksen ja yksityistunnin yhdistelmä.
Kokoamistunti oli heti aamusta 18.2.2017. Odotin ratsukseni tietenkin Akua, mutta listassa lukikin Iiro. Kikka sanoi, että Akun tunnit olivat täynnä, eivätkä he vaan olleet mitenkään onnistuneet pyörittämään sitä hevosjaossa minulle. Valkoinen ruuna Irco Mega oli tallin silmäterä ja monen ratsastajan suosikki, mutta tämä oli vasta toinen tuntini Iirolla.
Iirolla oli luonnostaan paljon eteenpäinpyrkimystä, mutta koota se osasi pyydettäessä varmaan piaffeen asti. Kun osasin pidättää ja myödätä joka askeleella kahdesti ja istua takapuoli syvällä satulassa, niin hienosti kyllä tunsi selkään kokoamisen etenkin ravissa. Laukkaan Kikka antoi ohjeen, että vauhdin pitää tuntua Iiron kanssa naurettavan hitaalta, silloin se on hyvä, koska ruunalla on valtava laukka ja iso eteenpäinpyrkimys. Kokoamisen eteen saikin laukasa tehdä selvästi enemmän töitä kuin ravissa. Käynti oli vaikeinta, mutta onnistui heti sen jälkeen, kun lakkasin puristamasta ruunaa kuin hammastahnatuubia (suora lainaus Kikalta)... Iirolla ei myöskään käytetty yleensä raippaa, joten kokoaminen piti todella tehdä vaan istunnalla sekä tietenkin jaloilla ja pidätteillä. Iiro kynti helposti etupainoisena eli nojasi kädelle, sitä sai siis ihan tavallisillakin tunneilla ratsastaa aika voimakkaasti ylös.
Valitettavasti yhteistyömme jäi tähän tuntiin, sillä vain viikkoa myöhemmin Iiro pelästyi naapuritallilta karannutta ja yllättäen Primuksen pihaan pölähtänyttä ponia niin pahasti, että hyppäsi tarhasta aidan yli. Se liukastui alastulleessaan ja menehtyi välittömästi.
Demoratsastus oli lauantai-iltana 11.3.2017. Siinä Kikka ratsasti ensin noin 10-15 minuuttia oppilaan hevosta kertoen koko ajan havainnoistaan, ja sitten oppilas pääsi itse selkään noin puoleksi tunniksi Kikan jatkaessa opettamista kentän keskeltä. Tämän tunnin sain mennä Akulla, ja se olikin varsin silmiäavaava kokemus.
Kikka ratsasti Akulla ehkä sellaiset 15 minuuttia. Perustempo oli aika reipas, ohja sellaiset puoli stopparia pidempi kuin minulla yleensä, ja muoto huomattavasti enemmän eteen alas. Kikka oli todella tarkka kulmista, huomautti hyvin selvästi ja nopeasti, jos Aku koitti puskea sisään. Punainen lanka oli se, että yhtään ei vedetä eikä kannatella hevosta missään vaiheessa, ja voi miten hieno Akusta tuli! Siis jopa minun ratsastamani! Se ei yhtään tuijotellut mitään tai kuunnellut ääniä, vaikka oli yksin maneesissa, vaan oli täysin rento ja kuuliainen ja liikkui upeasti läpi selän. Kikka sanoi, että nyt koulutetaan jo hevostakin. Koska olin kaukaa viisaasti varannut päivän viimeisen tunnin, sain ratsastaa vähän pidempään. Aku oli aivan kuitti tunnin jälkeen, ja Kikka lupasi katsoa sille vähän helpomman päivän sunnuntaille.
Tämän demoratsastuksen opit onnistuin kevään aikana siirtämään aika hyvin tavallisille tunneille. Lotta jäi äitiyslomalle maaliskuun jälkeen, jonka jälkeen ryhmäämme kesään asti opetti Camilla Verkkoniemi. Camilla opiskelee parhaillaan ratsastuksenopettajaksi Ruotsissa, ja piti kyllä meille todella hyvin suunniteltuja ja tehokkaita tunteja! Ratsastin Akulla lähes kaikki kevätkauden tunnit. Yhden yksittäisen tunnin keikuin Fellinillä, jonka sain keräämään reippaasti rodeoenergiaa. Lisäksi tein laukanvaihtoharjoituksia Mimmillä, jonka selässä myös tämä kevätkausi juhannuksen jälkeen päättyi.
Suurimmat ilon ja onnistumisen hetket koin kuitenkin Akun kanssa. Siitä on tullut minulle hyvin rakas hevonen, jonka kanssa on niin mukava puuhata tallissakin! Hyviä muistoja tunneista jäi monia, oikeastaan vain yksi tunneista oli hieman hankalampi. Kauden kruunasi Hannan kesäkuinen tunti, jossa teemana oli suoristaminen. Teimme paljon keskihalkaisijaa eri suuntiin asettaen kaikissa askellajeissa, ja Aku oli etenkin laukassa todella hyvä: suora, rento ja kuulianen.
Odotan alkanutta syykautta innolla ja toivon, että saan ratsastaa Akulla jatkossakin - meillä on vielä paljon opittavaa! Ryhmämme kokoonpano pysyy muuttumattomana, mutta opettajaksi äitiyslomalta palaa Maiju.
Kokoamistunti oli heti aamusta 18.2.2017. Odotin ratsukseni tietenkin Akua, mutta listassa lukikin Iiro. Kikka sanoi, että Akun tunnit olivat täynnä, eivätkä he vaan olleet mitenkään onnistuneet pyörittämään sitä hevosjaossa minulle. Valkoinen ruuna Irco Mega oli tallin silmäterä ja monen ratsastajan suosikki, mutta tämä oli vasta toinen tuntini Iirolla.
Iirolla oli luonnostaan paljon eteenpäinpyrkimystä, mutta koota se osasi pyydettäessä varmaan piaffeen asti. Kun osasin pidättää ja myödätä joka askeleella kahdesti ja istua takapuoli syvällä satulassa, niin hienosti kyllä tunsi selkään kokoamisen etenkin ravissa. Laukkaan Kikka antoi ohjeen, että vauhdin pitää tuntua Iiron kanssa naurettavan hitaalta, silloin se on hyvä, koska ruunalla on valtava laukka ja iso eteenpäinpyrkimys. Kokoamisen eteen saikin laukasa tehdä selvästi enemmän töitä kuin ravissa. Käynti oli vaikeinta, mutta onnistui heti sen jälkeen, kun lakkasin puristamasta ruunaa kuin hammastahnatuubia (suora lainaus Kikalta)... Iirolla ei myöskään käytetty yleensä raippaa, joten kokoaminen piti todella tehdä vaan istunnalla sekä tietenkin jaloilla ja pidätteillä. Iiro kynti helposti etupainoisena eli nojasi kädelle, sitä sai siis ihan tavallisillakin tunneilla ratsastaa aika voimakkaasti ylös.
Valitettavasti yhteistyömme jäi tähän tuntiin, sillä vain viikkoa myöhemmin Iiro pelästyi naapuritallilta karannutta ja yllättäen Primuksen pihaan pölähtänyttä ponia niin pahasti, että hyppäsi tarhasta aidan yli. Se liukastui alastulleessaan ja menehtyi välittömästi.
Demoratsastus oli lauantai-iltana 11.3.2017. Siinä Kikka ratsasti ensin noin 10-15 minuuttia oppilaan hevosta kertoen koko ajan havainnoistaan, ja sitten oppilas pääsi itse selkään noin puoleksi tunniksi Kikan jatkaessa opettamista kentän keskeltä. Tämän tunnin sain mennä Akulla, ja se olikin varsin silmiäavaava kokemus.
Kikka ratsasti Akulla ehkä sellaiset 15 minuuttia. Perustempo oli aika reipas, ohja sellaiset puoli stopparia pidempi kuin minulla yleensä, ja muoto huomattavasti enemmän eteen alas. Kikka oli todella tarkka kulmista, huomautti hyvin selvästi ja nopeasti, jos Aku koitti puskea sisään. Punainen lanka oli se, että yhtään ei vedetä eikä kannatella hevosta missään vaiheessa, ja voi miten hieno Akusta tuli! Siis jopa minun ratsastamani! Se ei yhtään tuijotellut mitään tai kuunnellut ääniä, vaikka oli yksin maneesissa, vaan oli täysin rento ja kuuliainen ja liikkui upeasti läpi selän. Kikka sanoi, että nyt koulutetaan jo hevostakin. Koska olin kaukaa viisaasti varannut päivän viimeisen tunnin, sain ratsastaa vähän pidempään. Aku oli aivan kuitti tunnin jälkeen, ja Kikka lupasi katsoa sille vähän helpomman päivän sunnuntaille.
Tämän demoratsastuksen opit onnistuin kevään aikana siirtämään aika hyvin tavallisille tunneille. Lotta jäi äitiyslomalle maaliskuun jälkeen, jonka jälkeen ryhmäämme kesään asti opetti Camilla Verkkoniemi. Camilla opiskelee parhaillaan ratsastuksenopettajaksi Ruotsissa, ja piti kyllä meille todella hyvin suunniteltuja ja tehokkaita tunteja! Ratsastin Akulla lähes kaikki kevätkauden tunnit. Yhden yksittäisen tunnin keikuin Fellinillä, jonka sain keräämään reippaasti rodeoenergiaa. Lisäksi tein laukanvaihtoharjoituksia Mimmillä, jonka selässä myös tämä kevätkausi juhannuksen jälkeen päättyi.
Suurimmat ilon ja onnistumisen hetket koin kuitenkin Akun kanssa. Siitä on tullut minulle hyvin rakas hevonen, jonka kanssa on niin mukava puuhata tallissakin! Hyviä muistoja tunneista jäi monia, oikeastaan vain yksi tunneista oli hieman hankalampi. Kauden kruunasi Hannan kesäkuinen tunti, jossa teemana oli suoristaminen. Teimme paljon keskihalkaisijaa eri suuntiin asettaen kaikissa askellajeissa, ja Aku oli etenkin laukassa todella hyvä: suora, rento ja kuulianen.
Odotan alkanutta syykautta innolla ja toivon, että saan ratsastaa Akulla jatkossakin - meillä on vielä paljon opittavaa! Ryhmämme kokoonpano pysyy muuttumattomana, mutta opettajaksi äitiyslomalta palaa Maiju.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)