Vaihteeksi myötälaukkaa

21.2.2012 Primus Talli

Anni - r. Roope

Tällä viikolla oli taas tiistaitunnin vuoro. Maiju oli Ypäjällä Fellinin kanssa, joten Anni piti tunnin. Maiju oli kuitenkin jakanut hevoset itse, ja minulle oli laitettu Roope. Ehdin jo hetken kauhistella, että miten saan tuon kiukkuisen ruunan laitettua kuntoon. Otin Roopen riimussa pesukarsinaan, ja se käyttäytyi koko ajan täysin mallikelpoisesti. Ehkä se on vaan tarkka omasta reviiristään eli karsinastaan?

Koska oli Etelä-Suomen hiihtolomaviikko, meitä ei ollut tunnilla kuin neljä. Aloitimme käynnissä hakemalla ensin pitkän rennon letkeän käynnin ja tulimme sitten molemmilla pitkillä sivuilla pari kertaa avotaivutusta huolehtien siitä, että ratsu kulkee selvästi kolmella uralla. Suuntaa vaihdoimme koko lävistäjän mittaisella pohkeenväistöllä, joka puolikkaasta urasta johtuen oli aika tiukka.

Muistin, miten tahmea Roope oli sillä ratsastaneen Petran mukaan edellisenä perjantaina ollut, ja koitin taas käyttää niitä Piritan mallin mukaisia napakoita pohjeapuja. En saanut alkuun riittävä reaktiota, joten otin raipan avuksi. Käynti onnistuikin aika kivasti ja oli selvästi paras osamme myös lopputunnin aikana.

Raviveryttelyssä suurella keskiympyrällä Roope tuntui edelleen vähän tahmealta, sama laukassa. Se kuitenkin vertyi pikkuhiljaa, ja oli jo varsin hyvin kuulolla itse tehtävässä. Tarkoitus oli tulla käynnissä lyhyt sivu, nostaa suoralla hevosella myötälaukka, laukata pitkän sivun päätyyn, jossa siirtyminen ravin kautta käyntiin tai suoraan käyntiin. 

Hevosista näki, että tunneilla on tehty nyt paljon vastalaukannostoja ja vaihtoja, koska oikeastaan kaikki neljä ratsua tarjosivat vastalaukkaa herkemmin kuin myötälaukkaa. Niinpä tehtävä olikin varsin hyödyllinen, koska ratsastajan piti valmistella liike huolellisesti ja antaa todella selkeät avut. Muutaman kerran jälkeen Roope keksi mistä on kyse, ja oli jo innolla nostamassa laukkaa aina kun käänsin sen lyhyeltä sivulta. Temppu olikin siis saada se nimenomaan myötälaukkaan. Tehtävä oli meille oikein hyvä siltäkin kantilta, että se sai ruunaan vähän liikettä.

Lopuksi vielä ravasimme vapaasti molempiin suuntiin. Roope oli loppuravissa oikein superhyvän tuntuinen, ja sillä olisi ollut hurjan kiva jatkaa toiselle tunnille. Se vaan, että eihän sen veryttelyn pitäisi kestää kokonaista tuntia, vaan vähän nopeammin kuuluisi saada paketti toimivaan kuntoon... Jotenkin en vaan saanut oikeanlaista tuntumaa Roopen suuhun, vaan ratsastin - taas - liian pitkällä hevosella. Ruunasta tuli nimittäin aivan kevyt, kun sen todella sai ohjan ja pohkeen väliin, mutta ensin piti saada moottori käyntiin ja määriteltyä tarpeeksi tiukka raami.

Tämä oli vasta toinen tuntini Roopella, ja se edellinenkin lähes vuosi sitten meni vähän lomaltapaluutunnelmissa. Ruuna tuntui takapuolen alla aika kotoisalta. Se on yllättävän korkea, mutta mielestäni kyllä kuvankaunis pitkinen jalkoineen. Ehkäpä saan jatkaa sillä Maijun tunneilla nyt, kun tiistatunnit jatkuvat kaksi seuraavaakin viikkoa. Olisi ainain kiva kokeilla, pääsenkö Roopen ravin kanssa sinuiksi, nyt kun ravityöskentely jäi aika vähälle.

Yksi, siirto, vaihto

17.2.2012 Primus Talli
Pirita - r. Eetu

Jo hevoslistasta näki, että nyt päästäisiin itse asiaan: laukanvaihtohin. Ratsuinamme oli mm. Wille, Roope, Emmy ja Eetu, joka oli jälleen merkitty minulle. Ratsastin Eetulla Maijun opastuksessa pari vuotta sitten kymmenkunta kertaa, ja tein sillä myös vuosi sitten tämän perjantairyhmämme laukanvaihtotunnin. Moni edistyneempi ryhmä oli jo alkukaudesta harjoitellut vaihtoja, ja nyt oli siis meidän vuoromme. Eetu tosin oli juuri palannut lomalta, eikä se ollut ehtinyt tehdä kuin yhden tunnin ennen tätä.

Selkäännousu oli entisenlainen tai ehkä joka vieläkin varovaisempi operaatio. Vyö jätettiin täysin löysälle ja minä kipusin jakkaralta selkään. Piritan ohjeen mukaan en tehnyt muuta kuin istuin, jalat jalustimissa (jotka olivat varsin viehättävästi ainakin kolme reikää eri pituiset) mutta irti kyljistä. Sitten Pirita talutti meitä vähän matkaa ja kiristi vyötä taputellen vatsaa. Sama toistui muutaman kerran, ja sitten sain säätää jalustimet ja alkaa ratsastaa. Aluksi kyllä oli vaan sellainen odottava fiilis, että koska se rodeo alkaa, mutta ei sitä onneksi tullut.

Keräännyimme kahdelle pääty-ympyrälle ravaamaan. Eetun kanssa sain neuvoksi pitää hevosen suorana ja vasemmassa kierroksessa jopa asettaa hieman ulos oikealle. Ensin en saanut ruunaan mitään kontaktia, se ei liikkunut ja nyppi ohjia. Koitin parhaani mukaan noudattaa Piritan edellisellä tunnilla Marellen kanssa erittäin hyvin havainnollistamaa napakkaa pohkeiden käyttöä - siis vain ja ainoastaan pohkeiden, ei lisäksi heiluvaa ylävartaloa tai pumppaavaa istuntaa. Napauttelin minkä ehdin, sitten rohkaistuin antamaan myös raippaa ja ottamaan vähän jämäkämpää tuntumaa, ja homma alkoi toimia hieman paremmin.

Laukassa oikeaan kierrokseen Eetu alkoi testata ratsastajaa: onko pakko loman jälkeen? Se pomppi ja rikkoi helposti laukan raville ja Piritan mukaan vain odotti, että saa siirtyä siitä sitten käyntiin. Ympyrällä en saanut Eetuun riittävästi puhtia, vaan laukka suuntautui enemmän ylös kuin eteen. Saimme lopulta mennä koko uraa muiden jo kävellessä. Pirita antoi ohjeeksi kaksi ohjaa, kaksi pohjetta, eli Eetu suoraan ja riittävästi eteen. Muutaman kierroksen se otti, ennen kuin Eetu taipui tahtooni ja laukkasi reippaasti muodossa tukeutuen molempiin ohjiin. Hyvin ratsastettu, sanoi Piritakin. Ratsastajalla hiki virtasi, ja edessä häämöttävät laukanvaihdot tuntuivat maratonin kaltaiselta urheilusuoritukselta.

Kokoonnuimme pääty-ympyrälle. Siitä nostaisimme vuorotellen laukan, työstäisimme sen vaihtokuntoon ympyrällä ja tulisimme sitten koko rata leikkaa, jonka keskellä vaihto. Ensin kuitenkin kertasimme laukanvaihtoa liikkeenä. Hevosesta kun pitäisi löytyä riittävästi eteenpäinpyrkimystä, jotta sitä voisi koota vaihtoa varten. Hevosen pitäisi olla suora ja asettuneena laukan puolelle. Ratsastajaa vaihdossa auttaa tuttu kolmeen laskemien: yksi, siirto, vaihto. Ykkösellä puolipidäte, kakkosella sisäpohje siirtyy edestä taakse, kolmosella annetaan sisäpohkeella laukanvaihtoapu. Vasta vaihdon jälkeen tulee kaikki muu, kuten asetus uuteen suuntaan ja ratsastajan painon vaihto myötälaukan puolelle.

Eetun kanssa saimme pyöriä oikeaan kierrokseen pääty-ympyrällä hetken aika, ennen kuin laukka oli tyydyttävää. Ruuna protestoi voimakkaasti pomppimalla, kun patistin sitä eteen ja kokosin. Lopulta se kuitenkin taas nöyrtyi ja pääsimme tulemaan lävistäjän Piritan avustaessa laskuissa. Vaihto tuli askelen myöhässä, mutta muutoin oli ok. Vasempaan kierrokseen emme olleetkaan vielä laukanneet, ja se tuntui ensin aivan mahdottomalta. Mutta sitten taas suoristin hevosen ulkoa ja käskin voimakkaasti ulkopohkeella, minkä jälkeen laukka oli paljon parempaa kuin kertaakaan oikeaan kierroksen. Vaihtokin sujui hienosti juuri silloin kuin pitikin.

Toisella kerralla oikeasta kierroksesta pääsimme ympyrältä nopeasti lävistäjälle, mutta Eetu vaihtoi laukan ennen kuin ehdin sirtää pohjetta. Takaisin siis ympyrälle, ja nytpä Eetua ei enää huvittanutkaan. Piritakin sanoi, että nyt kestää liian kauan, ennen kuin sain Eetun taas järjestykseen. Raju asetus oikealle, ja nyt vaihto tuli samoin kuin ensimmäinen vähän myöhässä. Siihen oli tyytyminen tällä kerralla. Ainakin vielä ensi viikolla jatketaan, mahdollisesti myös seuraavalla, koska on hiihtoloma. Kotiläksyksi saimme kerrata Kyra Kyrklundin kirjasta laukanvaihdon, jotta seuraavalla kerralla olisimme sisäistäneet tehtävää hieman paremmin.

Lopuksi vielä ravasimme ympyrällä ja koko uralla hetken. Eetu oli nyt oikein mukava ja sain sen kulkemaan suorana molempiin kierroksiin. Pirita vaati ravia vielä hieman enemmän eteen, että liike tulisi koko kropasta. Olin tyytyväinen lopputulokseen, ja Piritankin sanoi, että työstin ruunaa hyvin. Olin aivan naatti tehokkaan tunnin jälkeen - tällaiselle tunnille olisi hyvä tulla jonkun sellaisen henkilön kokeilamaan, jonka mielestä ratsastaminen on vaan hevosen selässä istumista... 

Kohti laukanvaihtoja

10.2.2012 Primus Talli

Pirita - r. Foxy

Jatkoimme laukkateemaa tavoitteena päästä tekemään monen muun ryhmän tavoin laukanvaihtoja. Ratsukseni sain jälleen ihanan Foxyn. Ruuna kiskotteli taas kovasti takakoipiaan karsinassa, joten päätin (taas kerran) panostaa heti alusta riittävään eteenpäinpyrkimykseen vetreyttäkseni ratsuani. Sepäs oli vaan helpommin sanottu kuin tehty.

Alkukäynti tuntui hyvältä, molempiin suuntiin, sillä Foxy kulki rennosti pitkällä askeleella sen kummemmin patistelmatta. Ravi oikeaan sujui hyvin, vasempaan sai olla tarkempi tasapainottamisen kanssa. Vaihdoimme välillä ympyrää, ja aina uuteen suuntaan meinasi vauhti hiipua ja ratsu venähtää pitkäksi. Piti olla tarkkana ohjien kanssa, etten päästänyt niitä liian pitkiksi ja hevosen ryhtiä huonoksi.

Ensin laukkasimme oikeaan, ja ehdin jo fiilistellä kerrankin itsekseen laukkaavaa Foxya. Sitten Pirita totesi, että Sannan hevonen on rento, mutta eteenpäinpyrkimystä ei ole riittävästi. Se siitä hyvänolontunteesta: olin jäänyt vaan istumaan ja antanut ruunan taas valahtaa pitkäksi. Oikeaan kierrokseen sain vielä sentään pakettia vähän kasaan, mutta vasen oli tuskien taivalta. Piritakin jo vähän hermostui, kun kukaan meistä ei laukannut kunnolla edes harjoituslaukkaa, vaan kaikki hiihtelivät ympyröillä miten sattuu. Eihän sellaisesta temposta voi alkaa kokoamaan saati tekemään mitään vaihtoja, kun moottori ei ole mukana.

Itse laukanvaihtoja emme vielä tällä tunnilla tehneet, vaan vain valmistelevia harjoituksia. Aloitimme tulemalla käynnissä pitkälle sivulle selvästi uran sisäpuolelle ja nostamalla siitä vastalaukan. Kierros oli vasen eli laukka oikea, Foxyn helpompi suunta siis. Tämä onnistui meiltä tosi hyvin, sillä Foxy nosti oikean laukan jokaisella kerralla. Sain yllättävän helposti pidettyä sen suorana nostossa ja myös koko pitkän sivun ajan, jonka päässä siirryimme raviin ja lyhyellä sivulla taas takaisin käyntiin. Pirita neuvoi ratsastamaan hieman rohkeammin vielä kohti siirtymistä ja edelleen ravissa, jotta siirtymisestä tulisi hieman sujuvampia. Välillä jätinkin noston väliin ja ravasin reippaasti toisen pitkän sivun nostaen ryhtiä. Lopulta nämäkin onnistuivat kivasti  niin, ettei Foxy ainakaan kovin pahasti noussut pois muodosta missään vaiheessa tehtävää.

Lukuisten nostojen jälkeen menimme kukin omalle kymmenen metrin voltillemme. Meitä ei ollut tunnilla kuin neljä, joten tilaa oli ruhtinaallisesti ja Piritan tarkka silmä tavoitti kaikki vielä normaaliakin paremmin. Tarkoituksena oli laukana voltilla vasenta laukkaa, ja siirtää laukasta käyntiin juuri kohdattaessa ura, käytännössä siis maneesin laitaa apuna käyttäen. 

Tähän tehtävään olimme Foxyn kanssa hyytyä. Tai no, hyydyimmekin. En saanut sitä millään laukkaamaan riittävän tarmokkaasti pienellä voltilla. Siirtymiset toki sujuivat käyntiin kuin tanssi, koska ruuna olisi mielellään kävellyt koko ajan. Miten ihmeessä pärjäämme Foxyn kanssa hienosti käynti- ja ravitehtävissä, mutta laukka on aina niin pirun hankalaa? Oma istuntapakettikin hajoaa aina täysin ja alan heilua ihan miten sattuu satulassa, heti nostoyrityksistä alkaen. Raivostuttavaa! Kyllä tulee kesän istuntakurssi taas tarpeeseen.

Saimme kuitenkin lopulta pari kohtuullista suoritusta aikaiseksi, ja pääsimme viimeiseen vaiheeseen: laukanvaihtoon käynnin kautta. Se tehtiin rata poikkisuuntaan leikkaa -tiellä keskellä maneesia. Olimme vuorossa kolmansina, ja edellisillä ratsukoilla ei siirtyminen ollut oikein onnistunut ilman raviaskelia ja tiessäkin oli toivomisen varaa. Minä päätin keskittyä ensin tien ratsastamiseen, mutta se päättyikin Foxy-loikkaan ja ratsastajan valahtamiseen kaulalle. Pirita oli nimittäin juuri viemässä laidan taakse juoksutusraippaa, ja Foxy parka varmaan kauhistui, että raippa oli tarkoitettu hänelle...

Uusi yritys, missä meillä suurin ongelma oli taas laukkaaminen. Saimmekin tehdä muutaman pääty-ympyrän Piritan valvovien silmien alla, ennen kuin Foxy oli edes joten kuten menossa eteenpäin eikä röhnöttänyt etupainoisena. Tie meni hyvin ja päätin, että tätähän emme moneen kertaan joudu tulemaan, ja pam - Foxy siirtyi taas suoraan käyntiin. Myös nosto oikealle onnistui, tosin käyntiaskelia taisi tulla pari liikaa. Tässä vaiheessa tuntia olin niin poikki, etten luultavasti olisi enää jaksanut tehtävää toiseen kertaan ratsastakaan... 

Oli siis todella tehokas tunti, joka kyllä jätti taas sopivasti hampaankoloon. Laukkateema jatkuu varmaankin vielä pari kertaa, mutta sitten olisi kyllä kiva päästä jatkamaan Foxylla ja kokeilla, pääsenkö enää ravissakaan fiilistelyvaiheeseen vai onko meistä tullut siinäkin tahmatassupari.

Italialaistunnelmissa

3.2.2012 Primus Talli

Anni - r. Fellini

Näyttää uhkaavasti siltä, että Foxy-putki on poikki ja minulle etsitään uutta ratsua. Listasta löytyi nimittäin nyt kokonaan uusi tuttavuus, Fellini, jonka tietenkin ristin heti uudestaan kuuluisan italialaisen elokuvaohjaajan mukaan Fredericoksi. Nimestään huolimatta ruunalla ei ole mitään tekemistä Italian kanssa, sillä se on syntynyt vajaat kuusi vuotta sitten Virossa. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että juhlimme Fellinin kanssa vuosien karttumista samana päivänä!

Fellini on sen verran tuore tulokas tallilla, etten edes muistanut, miltä se näyttää. Karsinasta löytyi kohtalaisen kookas ja jämerärakenteinen klipattu ja sitä myöten sitten loimeen kääritty hevonen, joka oli pötkötti olkipatjalla unisen näköisenä. En meinannut saada sitä ylös millään! Karsinakäyttäytymiseltään tässä Fredericossa oli hyvin paljon samaa kuin Foxyssa. Sekin lutrasi juomakupillaan, minkä jälkeen kasteli ratsastushousuni. Pipa lähti päästä heti, kun kumarruin sopivasti, ja raipan nupista meinasi tulla entinen ruunan hampaissa. Varusteiden pukeminen kävi siis varsin helposti muun seurustelun lomassa.

Pirita oli sairastunut, ja meillä oli sijaisena Anni. Aloitimme veryttelyn kuten edellisillä tunneilla tekemällä pääty-ympyrät ja ratsastamalla muutoin suoraan. Kysyin hieman käyttöohjeita Petralta, joka meni loppiaisen diskotanssitunnilla Fellinillä, josta tuli kuulemma heti hänen suosikkinsa. Avainasemassa olisi kuulemma riittävä eteenpäinpyrkimys, sillä sen jälkeen ruuna olisi mukavan kevyt.

Alkuveryttelyn raviosuus oli kuitenkin tästä hyvästä neuvosta huolimatta meillä vähän tahmeaa. Kävi kuten aina käy uuden hevosen kanssa: en uskalla heti ratsastaa riittävän rohkeasti. Jää kuulostelemaan hevosen reaktioita pohkeeseen, raippaan ja ohjasotteisiin. Fellini kyllä ravasi, mutta oli liikkeisään vähän niin kuin hidastettu. Minulla oli vaikeuksia pitää riittävän tasaista ja tiukkaa ohjastuntumaa, jota vasten olisi pitänyt ratsastaa pohkeella paljon tarmokkaammin. Ruuna tuntui myös vielä vähän honkkelilta ja ajoittain tasapainottomalta.

Vasta keskiympyrällä tehdyssä laukassa sain ruunaan paremman otteen. Sillä oli todella kiva laukka, jota pystyi heti työstämään. Suuntienkaan välillä en huomannut suurta eroa.

Pirita oli ilmeisesti jättänyt Annille jonkinlaiset nuotit, sillä tarkoituksena oli jatkaa laukannostoja ravista. Anni antoi meille ohjeeksi tulla pituushalkaisijalle ja nostaa keskeltä laukka. Päätimme kuitenkin yksissä tuumin testata ensin nostoja käynnistä, sillä ilman seinän tukea hevosen pitäminen suorana ja oikean laukan nostaminen tuntui riittävältä haasteelta siinä vaiheessa tuntia. Päätös oli oikea, sillä tehtävä osoittautui monelle hevoselle yllättävänkin vaikeaksi. Saimme avustaa oikean laukan löytymistä sillä, että väistätimme aavistuksen ennen nostoa.

Meillä suurin ongelma ensimmäisellä kerralla oli se, että Fellini ei ollut riittävästi ohjan ja pohkeen välissä, jolloin laukan sijasta se siirtyikin vaan raviin. Siinä vaiheessa päätin alkaa ratsastaa hieman rohkeammin, ja kas: kaikki sujuikin sen jälkeen paljon helpommin. Ruuna irrotti tiukan otteensa kuolaimesta vasemmalta, niska nousi ja pyöristyi, ja takaosa alkoi työskennellä. Muistuttelin välillä raipalla koskettamalla kevyesti pohkeen taakse, ja koitin samalla istua tiiviisti. Kun vielä älysin pitää silmällä sitä sisäetujalkaa, alkoi Fellini nostaa oikean laukan täsmällisesti. 

Teimme tehtävää ensin useaan kertaan vasempan kierrokseen, sitten oikeaan, ja lopulta niin, että vaihdoimme suuntaa parin onnistuneen noston jälkeen. Tuli siten testattua, että laukka nousee ratsastajan avuista eikä opitun kuvion mukaisesti. Viimeiseksi teimme vielä parit nostot ravista uralta.

Olin positiivisesti yllättynyt Fellinin laukasta, kun taas ravi oli vielä todella vaikeaa. Ruunalla ei selvästikään ollut riittävästi eteenpäinpyrkimystä, enkä saanut sitä oikein minkäänlaiseen muotoon ravissa. Itse tehtävä kuitenkin onnistui hyvin, joten siihen pitänee olla tyytyväinen. Seuraavalla kerralla pitää uskaltaa olla tarmokkaampi ja kertoa ratsulle, että nyt ihan oikeasti mennään eikä meinata. Se kuulemma on vähän sellainen, ettei välttämättä pistä kaikkea peliin ellei ole tarvis. Lopputunnista oli selvästi havaittavissa myös väsymyksen merkkejä, kun Fellini jaksoi  kulkea kauniisti aina vain pari askelta kerrallaan. 

Kaikenkaikkiaan Fellini oli oikein kiva. Tulisikohan siitä minulle uusi vakiratsu?

r. Fellini