25.2.2010 Primus Talli
Pirita - t. Marelle
Olinkin kuullut, että Primuksella pyritään löytämään ratsastajalle sopiva vakiratsu. Näyttäisi nyt vähän siltä, että Marellesta on tulossa minulle sellainen. Vielä viime viikolla olisi protestoinut kovastikin, mutta eilen sujui jo vähän paremmin.
Meillä oli vielä tällä viikolla käytössä koko hulppea maneesi, joten alkuveryttely tehtiin ensin käynnissä ja sitten ravissa keskihalkaisijalla, jolta käännettiin volteille kolme kertaa. Oli muuten käsittämättömän vaikeaa mennä suoraan koko 80 metriä! Marellelle tehtävä sopi aika hyvin, koska volteilla se selvästi tuli aina paremmin kuulolle, etenkin jos muisti pitää sen ulko-ohjan kunnolla tuella. Laukkaveryttely tehtiin pääty-ympyröillä.
Pienen käyntipätkän jälkeen jatkettiin ravissa keskihalkaisijalla siten, että ensimmäisten tötsien kohdalta tehtiin yksi voltti jompaan kumpaan suuntaan, sitten keskimmäisten tötsien kohdalla nostettiin laukka ja tehtiin viimeisten tötsien kohdalla laukkavoltti. Suoralla hevosella laukannosto ei ollutkaan ihan yksinkertaista.
Vaikeaksi osoittautui myös toiseen päätyyn meno. Keskihalkaisijaa vastapäätä on maneesin ovessa pieni kapea ikkuna, jonka takana näkyy tallipihan liikettä. Marelle tuijotti sitä koko tunnin niin, että päätyyn ratsastaminen oli aikamoista venkoilua.
Ennen tuntia tallissa sain erään toisen ratsastajan kanssa oppitunnin siitä, miten loimi viikataan oikeaoppisesti karsinan oveen tunnin ajaksi. Tuli ihan mieleen ajat Niihamassa, jolloin opimme Laitisen Tuukalta hyvinkin tarkasti laittamaan inkkarihuovan satulan alle. :-) Pieniä vaikeuksia oli myös Marellen kuntoonlaittamisen kanssa, koska hevonen makasi todella sikeässä unessa karsinassaan! Sain käydä hätistelemässä tammaa useaan otteeseen, ennen kuin se nousi ylös.
Löysin muuten Marellen myös Sukupostista: http://www.sukuposti.fi/sukutietokanta.php?Numero=183052
Se on näköjään Masterin jälkeläinen, joten ei mikään turha tamma!
perjantai 26. helmikuuta 2010
perjantai 19. helmikuuta 2010
...mutta talli on hieno!
18.2.2010 Primus Talli
Pirita - t. Marelle
Tein varmaan viikko sitten Marellen kanssa niin suuren vaikutuksen, että olin saanut sen myös tällä viikolle. Tunnista ei juuri jäänyt kerrottavaa, sillä meillä ei edelleenkään synkannut yhtään. Tallissa tamma on kauhean herttainen, kuin iso koira, mutta selästä käsin kuin kumia. Ajoittain olo oli kuin aloittelijalla, kun en vaan saanut Marelleen haluamaani kontaktia, en sitten millään.
Tunti aloitettiin tekemällä uran sisäpuolella suoraa linjaa ja pysähdyksiä käynnissä. Marelle kyllä pysähtyi, mutta suorassa se ei ollut varmaan hetkeäkään... Päätehtävänä oli pohkeenväistö uralta keskihalkaisijalle käynnissä, välissä ravia. Marelle kyllä väisti, mutta Piritan mukaan se vaan korvat hörössä pyöritteli silmiään ja maiskutteli huuliaan, että siinäpähän käsket. Siltä se kyllä tuntuikin! Pirita oli selvästi tiukempi ja kriittisempi nyt, kun hevonen ei tehnyt täysillä töitä. Yritin minkä pystyin, mutta tulos oli aika kehno.
Laukkatyöskentely tehtiin sekä aluksi että lopuksi pääty-ympyröillä. Loppuravissa Marellekin meni sitten taas jo oikein mukavasti, kun ei tarvinnut keskittyä muuhun kuin siihen ulko-ohjaan ja käden pitämiseen paikoillaan.
Tunnin suurin anti oli ehdottomasti se, että ratsastuskoulu oli viikonvaihteessa muuttanut täysin uusin tiloihin Espoon Marketanpuistoon. Ei voi kuin ihailla, millaista jälkeä tulee, kun ammattilaiset saavat suunnitella työpaikkansa alusta loppuun asti. Samalla pitää kuitenkin toivoa, että ratsastuskoulun toiminnasta ei tule liian laitosmaista, kuten Tampereella kävi Niihaman ratsastuskeskuksen kanssa. Primus Tallia onneksi pitävät yksityishenkilöt, jotka ovat itse siellä töissä. Hevosilla ei ole hoitajia, joten ratsastajat vastaavat niistä ennen ja jälkeen tunnin. Tämä on ainakin minulle tärkeää, että saa siihen hevoseen vähän jotain muutakin kontaktia kuin satulan läpi. Aika näyttää, miten toiminta uusissa tiloissa lähtee sujumaan. Täydellä teholla rinnakkaistunnit käynnistyvät maaliskuun alussa.
Pirita - t. Marelle
Tein varmaan viikko sitten Marellen kanssa niin suuren vaikutuksen, että olin saanut sen myös tällä viikolle. Tunnista ei juuri jäänyt kerrottavaa, sillä meillä ei edelleenkään synkannut yhtään. Tallissa tamma on kauhean herttainen, kuin iso koira, mutta selästä käsin kuin kumia. Ajoittain olo oli kuin aloittelijalla, kun en vaan saanut Marelleen haluamaani kontaktia, en sitten millään.
Tunti aloitettiin tekemällä uran sisäpuolella suoraa linjaa ja pysähdyksiä käynnissä. Marelle kyllä pysähtyi, mutta suorassa se ei ollut varmaan hetkeäkään... Päätehtävänä oli pohkeenväistö uralta keskihalkaisijalle käynnissä, välissä ravia. Marelle kyllä väisti, mutta Piritan mukaan se vaan korvat hörössä pyöritteli silmiään ja maiskutteli huuliaan, että siinäpähän käsket. Siltä se kyllä tuntuikin! Pirita oli selvästi tiukempi ja kriittisempi nyt, kun hevonen ei tehnyt täysillä töitä. Yritin minkä pystyin, mutta tulos oli aika kehno.
Laukkatyöskentely tehtiin sekä aluksi että lopuksi pääty-ympyröillä. Loppuravissa Marellekin meni sitten taas jo oikein mukavasti, kun ei tarvinnut keskittyä muuhun kuin siihen ulko-ohjaan ja käden pitämiseen paikoillaan.
Tunnin suurin anti oli ehdottomasti se, että ratsastuskoulu oli viikonvaihteessa muuttanut täysin uusin tiloihin Espoon Marketanpuistoon. Ei voi kuin ihailla, millaista jälkeä tulee, kun ammattilaiset saavat suunnitella työpaikkansa alusta loppuun asti. Samalla pitää kuitenkin toivoa, että ratsastuskoulun toiminnasta ei tule liian laitosmaista, kuten Tampereella kävi Niihaman ratsastuskeskuksen kanssa. Primus Tallia onneksi pitävät yksityishenkilöt, jotka ovat itse siellä töissä. Hevosilla ei ole hoitajia, joten ratsastajat vastaavat niistä ennen ja jälkeen tunnin. Tämä on ainakin minulle tärkeää, että saa siihen hevoseen vähän jotain muutakin kontaktia kuin satulan läpi. Aika näyttää, miten toiminta uusissa tiloissa lähtee sujumaan. Täydellä teholla rinnakkaistunnit käynnistyvät maaliskuun alussa.
 |
| Ratsastuskenttä, heti takana Matalajärvi. |
 |
| Tallirakennus, vasemmalla pääosin yksityisten hevosten puoli, oikealla ratsastuskouluhevosten puoli. |
 |
| Ratsastuskoulupuolen tallikäytävä. Yksityispuoli on muutoin samanlainen, mutta karsinoita on kaksi vähemmän. Siellä on myös kaksi orikarsinaa, joihin saa korotetut laidat. Käytävän keskiosassa on kaukalo, johon on tiiviisti ladottu irrallisia puutappeja - ei ole liukas, helppo uusia. |
 |
| Marelle karsinassaan. Karsinat ovat selvästi käytävää matalammalla. Kuivikkeena käytetään olkea, jota lisätään niin kauan kunnes pohja nousee käytävän tasolle. Sitten koko lasti vedetään kerralla karsinasta pois. |
 |
| Ruokinta-automaatti, joka pudottaa kaksi annosta heinää siten kuin on etukäteen ohjelmoitu. |
 |
| Pesukarsina ja jokaisen ratsastuskoulun vakiovaruste, hevossolarium. |
 |
| Satulahuone, suitsitelineet. |
 |
| Satulahuone, satulatelineet |
 |
| Talliosastojen välissä on mm. kahvila. |
 |
| Maneesi, ihanan avara ja valoisa. Jatkossa on kaksi tuntia rinnan, jolloin maneesi jaetaan kuten tässä kuvassa. |
perjantai 12. helmikuuta 2010
Venyvä ja vanuva
11.2.2010 Primus Talli
Maiju - t. Marelle
Tammasarja jatkui, kun Maijun pitämälle tunnille ratsuksi oli merkitty Marelle, pitkä ja hoikka tumma hevonen. Ensivaikutelma piti paikkansa myös selästä käsin, sillä tamma tuntui myös ratsastettaessa hyvin pitkältä, venyvältä ja huojahtelevalta, koska en oikein saanut sitä kunnolla liikkeelle. Toisin sanoen ihan tältä se ei näyttänyt: http://www.primustalli.fi/esittely.php...
Alkuveryttely tehtiin aika itsenäisesti, mikä ei oikein sopinut meille. Olisin tarvinnut hieman tiukempia ohjeita Marellen kanssa, kuin vain "reippaammin eteen". Ravi oli tosi suurta, ja koulusatulasta huolimatta istuminen hankalaa (vrt. Akitan heittoistuin). Tuntui, että tamma vaan venyi ja vanui, eikä oikein saanut koko kroppaansa mukaan kerralla lainkaan.
Tunnin tehtävä oli askeleen pidennys ja lyhennys tahti säilyttäen, ja tätä varten oltiin keskiympyrällä. Siinä asetus ja taivutus pitäen lyhennettiin askelta ja pienennettiin ympyrään spiraalimaisesti niin kauan, että oltiin kaikki kuusi ratsukkoa aivan toistemme hännissä kiinni. Sitten askeleen pidennys ja spiraalimaisesti suurelle ympyrälle lähes keskiravia. Meillä Marellen kanssa lyhennys onnistui hienosti, mutta pidennyksessä se tuppasi aina karkaamaan ulos. Laukassa oltiin koko ajan samankokoisella ympyrällä, mutta askeleen pituutta muutettiin kyllä. Marellen kanssa sai olla tosi tarkkana, ettei se tullut liian hitaaksi ja tiputtanut raville.
Loppuravi tehtiin edelleen suurella ympyrällä keventäen. Vasta tässä vaiheessa Maiju keksi opastaa, miten ulkokäteni irtoaa kyljestä ja samalla ulko-ohjan tuki karkaa. Heti kun sain tämän korjattua ja ulkopohjeen mukaan, alkoi Marellekin toimia. Eli viimeiset kolme minuuttia menivät sentään kelvollisesti...
Jotenkin en ole saanut näistä kahdesta Maijun tunnista irti niin paljon kuin Piritan tunneista. Pirita on selvästi tiukempi, mutta osaisikohan sitten sitämyöten paremmin kaivaa ne oleelliset asiat esiin? Molemmat Piritan tuntien hevoset ovat istuneet minulle paremmin kuin nämä Maijun tuntien hevoset, mikä saattaa myös vaikuttaa, mutta toisaalta Marellen kanssa olisi ollut mahdollisuuksia vaikka mihin. No, ensi viikolla uudestaan ja aivan uudella tallilla, jonne ratsastuskoulu viikonloppuna muuttaa.
Maiju - t. Marelle
Tammasarja jatkui, kun Maijun pitämälle tunnille ratsuksi oli merkitty Marelle, pitkä ja hoikka tumma hevonen. Ensivaikutelma piti paikkansa myös selästä käsin, sillä tamma tuntui myös ratsastettaessa hyvin pitkältä, venyvältä ja huojahtelevalta, koska en oikein saanut sitä kunnolla liikkeelle. Toisin sanoen ihan tältä se ei näyttänyt: http://www.primustalli.fi/esittely.php...
Alkuveryttely tehtiin aika itsenäisesti, mikä ei oikein sopinut meille. Olisin tarvinnut hieman tiukempia ohjeita Marellen kanssa, kuin vain "reippaammin eteen". Ravi oli tosi suurta, ja koulusatulasta huolimatta istuminen hankalaa (vrt. Akitan heittoistuin). Tuntui, että tamma vaan venyi ja vanui, eikä oikein saanut koko kroppaansa mukaan kerralla lainkaan.
Tunnin tehtävä oli askeleen pidennys ja lyhennys tahti säilyttäen, ja tätä varten oltiin keskiympyrällä. Siinä asetus ja taivutus pitäen lyhennettiin askelta ja pienennettiin ympyrään spiraalimaisesti niin kauan, että oltiin kaikki kuusi ratsukkoa aivan toistemme hännissä kiinni. Sitten askeleen pidennys ja spiraalimaisesti suurelle ympyrälle lähes keskiravia. Meillä Marellen kanssa lyhennys onnistui hienosti, mutta pidennyksessä se tuppasi aina karkaamaan ulos. Laukassa oltiin koko ajan samankokoisella ympyrällä, mutta askeleen pituutta muutettiin kyllä. Marellen kanssa sai olla tosi tarkkana, ettei se tullut liian hitaaksi ja tiputtanut raville.
Loppuravi tehtiin edelleen suurella ympyrällä keventäen. Vasta tässä vaiheessa Maiju keksi opastaa, miten ulkokäteni irtoaa kyljestä ja samalla ulko-ohjan tuki karkaa. Heti kun sain tämän korjattua ja ulkopohjeen mukaan, alkoi Marellekin toimia. Eli viimeiset kolme minuuttia menivät sentään kelvollisesti...
Jotenkin en ole saanut näistä kahdesta Maijun tunnista irti niin paljon kuin Piritan tunneista. Pirita on selvästi tiukempi, mutta osaisikohan sitten sitämyöten paremmin kaivaa ne oleelliset asiat esiin? Molemmat Piritan tuntien hevoset ovat istuneet minulle paremmin kuin nämä Maijun tuntien hevoset, mikä saattaa myös vaikuttaa, mutta toisaalta Marellen kanssa olisi ollut mahdollisuuksia vaikka mihin. No, ensi viikolla uudestaan ja aivan uudella tallilla, jonne ratsastuskoulu viikonloppuna muuttaa.
torstai 4. helmikuuta 2010
Ei kamala, vaan vain hankala
4.2.2010 Primus Talli
Maiju - t. Hipsu
Tallille päästyäni meinasin kääntyä samantien takaisin, kun näin listalla nimeni kohdalla Hipsun. Rautias suomenhevostamma on nätti kuin mikä, mutta kahtena edellisenä viikkona se ei ollut antanut itsestään kovin ruusuista kuvaa. Muistikuvissa välähteli vuoroin Hipsu kipittämässä ympäri maneesia (vrt. alkuaikoijen Jorina) sekä Hipsu seisomassa, potkimassa ja pukittelemassa keskellä maneesia (vrt. Akita).
No ei kun maneesiin, sillä tamma oli myös edellisellä tunnilla. Sille oli vaihdettu olympiat niveliin, ja se näytti menevän...rauhallisesti! Eikä se sitten niin kovin kauhea ollutkaan. Hankala vaan. Homma sujui hyvin niin kauan, kun hevosella oli tekemistä ja itsellä molemmat kädet ja jalat töissä. Heti kun vähän herpaantui niin muoto nousi, vasen puoli jumittui ja vauhti kiihtyi. Asetusta saati taivutusta oli aivan turha kuvitella saavansa, ellei muistanut käyttää jalkojakin. Ja yllätys yllätys, Hipsu hipsutteli todella helposti, siis liikkui liian lyhyellä askeleella liian hitaasti. Se myös reagoi todella herkästi, joten meno oli välillä vähintäänkin töksähtelevää. No, ehkä parempi niin...
Tehtävänä oli kunnolliset kulmat ja pyöreät kymmenen metrin voltit, kaikissa askellajeissa. Loppuravi tehtiin pääty-ympyröillä tempoa vaihdelleen tahdin pysyessä vakiona. Opettaja Maiju on ollut tallilla vasta kuukauden päivät, mutta ihan mukavan tunnin hänkin veti. Eniten hän puuttui yllättäen käsieni asentoon. :-)
Maiju - t. Hipsu
Tallille päästyäni meinasin kääntyä samantien takaisin, kun näin listalla nimeni kohdalla Hipsun. Rautias suomenhevostamma on nätti kuin mikä, mutta kahtena edellisenä viikkona se ei ollut antanut itsestään kovin ruusuista kuvaa. Muistikuvissa välähteli vuoroin Hipsu kipittämässä ympäri maneesia (vrt. alkuaikoijen Jorina) sekä Hipsu seisomassa, potkimassa ja pukittelemassa keskellä maneesia (vrt. Akita).
No ei kun maneesiin, sillä tamma oli myös edellisellä tunnilla. Sille oli vaihdettu olympiat niveliin, ja se näytti menevän...rauhallisesti! Eikä se sitten niin kovin kauhea ollutkaan. Hankala vaan. Homma sujui hyvin niin kauan, kun hevosella oli tekemistä ja itsellä molemmat kädet ja jalat töissä. Heti kun vähän herpaantui niin muoto nousi, vasen puoli jumittui ja vauhti kiihtyi. Asetusta saati taivutusta oli aivan turha kuvitella saavansa, ellei muistanut käyttää jalkojakin. Ja yllätys yllätys, Hipsu hipsutteli todella helposti, siis liikkui liian lyhyellä askeleella liian hitaasti. Se myös reagoi todella herkästi, joten meno oli välillä vähintäänkin töksähtelevää. No, ehkä parempi niin...
Tehtävänä oli kunnolliset kulmat ja pyöreät kymmenen metrin voltit, kaikissa askellajeissa. Loppuravi tehtiin pääty-ympyröillä tempoa vaihdelleen tahdin pysyessä vakiona. Opettaja Maiju on ollut tallilla vasta kuukauden päivät, mutta ihan mukavan tunnin hänkin veti. Eniten hän puuttui yllättäen käsieni asentoon. :-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)