Kotiinpaluu

22.4.2013 Primus Talli

Maiju - t. Lulu

Voi onnea ja ihanuutta, kun hevoslistassa kohdallani luki Lulu! Olin jo ajatellut, että noinkohan olen Lulu-kiintiöni jo käyttänyt, mutta onneksi Maiju oli jostain keksinyt jakaa tamman minulle. Aiemminhan olen ratsastanut sillä vain Piritan tunneilla.

Lupaschuk oli edellisellä tunnilla, joka pidettiin jo ulkona. Meidän vuoromme oli kuitenkin olla maneesissa, mutta mikäs siellä oli ollessa, kun käytössä oli koko ura. Kun kiipesin Lulun selkään, tuntui kuin olisin palannut kotiin. Niin tutulta se tuntui! 

Yhteistyömmekin lähti heti hyvin liikkeelle. Maiju muistutti, että vaikka muutoin Lulu on reipas, niin käynnissä se mielellään jarruttelee, koska käynti on sille vaikeaa. Sain siis tehtäväkseni huolehtia riittävästä käynnistä. Jo siinä kävi ilmi, että Lulu ei edelleenkään käänny mihinkään ilman jalkoja, etenkään ilman ulkopohjetta. Oikeaan se on hankalampi, sekä asettumaan että taipumaan. 

Saimme verytellä itsenäisesti koko maneesissa. Maiju toki antoi koko ajan ohjeita, mutta saimme itse valita suunnan, tiet ja askellajin käynnin ja ravin välillä. Olen yleensä aivan onneton itsenäisessä työskentelyssä, mutta Lulun kanssa onneksi tiesin mitä tehdä: paljon voltteja, ympyröitä ja kiemuroita, vähän suoraa uraa. Tein myös muutamia väistöjä pohjeapujen läpisaannin vahvistamiseksi.

Alkulaukkaa mentiin vielä ympyröillä vasempaan, ja siinä Lulu yllätti: sen laukasta alkoi kuoriutua ihan oikeaa kolmitahtista keinuvaa laukkaa! Tamma pysyi hyvin käsissä, eikä se juossut lainkaan takaisin raviin siirryttäessä. Hoin koko ajan itselleni "jalat, jalat, jalat", ja kevyttä mutta selvää tuntumaa vasten ratsastaen emme joutuneet minkäänlaisiin ongelmiin.

Varsinaisena tehtävänä ratsastimme pitkän sivun alkuun voltin ja siitä sitten avotaivutusta ensin käynnissä ja sitten ravissa. Toisella pitkällä sivulla sai kuvioida itse käynnissä tai ravissa. Minä tein Lulun kanssa voltteja sekä pitkälle sivulle että lyheltä sivulta ulos, sillä taivutuksissa käytettiin hieman lyhennettyä uraa. Tällaisella yllättävällä kuviolla sai ovipäätyä lähetyttäessä innostuvan Lulun keskittymään mukavasti ratsastajaan.

Väistöjä ei tehtykään ensin kuin toiseen suuntaan. Kokoonnuimme ennen suunnan muutosta vielä suurelle pääty-ympyrälle, josta nostettiin halllitusti laukka. Kun kaikilla rullasi ympyrällä, teimme vapaata laukkatyöskentelyä koko maneesissa. Lululla oli selvästi jotain ovipäätyä vastaan, sillä vauhdin hillitseminen oli siellä aina hieman haastavampaa kuin muualla. Pystyin kuitenkin laukkaamaan ihan niitä teitä kuin itse halusin, eikä ylimääräisiä voltteja tai ympyröitä tarvittu tamman hidastamiseksi lainkaan. Kun siirryimme laukasta takaisin raviin, Maiju neuvoi minua vaihtelemaan kevyen ja harjoitusravin välillä, jos Lulu "koittaa mennä sitä l-kirjaimella alkavaa askellajia". Tällä pienellä kikalla Lulu unohti juoksemisen ennen kuin ehti aloittakaan, ja sain sen nopeasti taas ihan kontrolloituun raviin.

Oikealle teimme avotaivutuksia myös ravissa. Sain vaatia Lululta ihan kunnon taivutusta ja olla tarkkana siitä, ettei se seilaa vaan pysyy suoralla uralla. Lulu olisi kovin mielellään väistänyt takajaloilla, mutta maneesin mahtavat peilit auttoivat oikean taivutusasteen ja reitin löytämisessä. Näistä taivutuksista siirryttiinkin sitten jo suoraan eteen-alas-loppuraviin.

Maijun palaute sai jo ennestään hymyilevän ratsastajan hymyilemään vieläkin leveämmin: "Lulu oli super!" No niin oli, ja hämmästyttävän tasainen. Lulu kun on sellainen hevonen, joka tekee täysillä tai sitten ei lainkaan. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että harjoittelun tuloksena osasin nyt vihdoin ihan itse korjata itsenäni, kun tiedostin tutun virheen: sain siis jalat kiinni kylkiin silloin kun niitä tarvittiin. 

Rento ja tyytyväinen fiilis

18.4.2013 Primus Talli

Pirita - r. Wille

Elle oli menossa seuraavan päivän koulurataharjoituksiin sellaisen kuskin kanssa, joka ei ollut aiemmin tammalla ratsastanut. Pirita oli katsonut reiluksi antaa Ellen tälle ratsastajalle, joten minulla oli sitten ratsu vaihtunut Willeen. Varsinaisesti en tästä valittanut, vaan nakkasin taas turvaliivin narikkaan ja pyysin Piritaa korjaamaan istuntaani.

Meidänkin ryhmästämme oli taas pari innokasta menossa kisoihin, joten tunnin tehtäviin sisällytettiin pätkiä heB:0-radasta. Suuntaa vaihdettiin oikeastaan läpi koko tunnin keskihalkaisijan kautta, jolloin edellistunnin tapaan tuli tarkastettua hevosten suoruus ja toisaalta taas hyvä kulmiin ratsastus.

Muistin nyt jo heti alkutunnista, että Willen kanssa ei saa tyytyä siihen, mitä se itse tarjoaa. Pyrin ratsastamaan sen reippaasti eteen kaikissa askellajeissa ja Piritan ohjeen mukaisesti matalaan muotoon. Yleisestikin ottaen hevosten piti liikkua vaivattomasti. Jos tuli tunne, että pitää koko ajan pyytää, oli jo hakoteillä. Jatkuvan pyytämisen sijasta Pirita kehoitti käyttämään kerran selvää merkkiä, kuten raippaa tai kannusta. Se on hevoselle paljon miellyttävämpää, kuin jatkuva junnaaminen.

Viimeksi teimme avotaivutuksia, ja nyt oli sitten sulkutaivutusten vuoro samalla kaavalla. Keskihalkaisijalta käännyttiin siis vuoron perään molempiin suuntiin ja pitkillä sivuilla tultiin sulkutaivutusta käynnissä. Willellähän ei tässä ollut juuri haasteita, mitä nyt vaikeampaan vasempaan kierrokseen sain koittaa itseäni rentouttamalla saada Willeäkin hieman matalammaksi. Jostain syystä ruuna kävelikin nyt hyvin läpi koko tehtävän, joten sain taas nautiskella siitä oikeasta tunteesta ja keskittyä enemmän itseeni.

Lopputunnista tulimme vielä ravissa keskihalkaisijalle pysähdykseen, ikään kuin radan alku- tai lopputervehdykseen. Minä tein vatsalihastreeniä ja istuin lähes koko ravityöskentelyn alas, kun kerran hevonen ei siitä jännittynyt. Ei tarvitse kuin muistella sitä Hassen ravia, niin Wille alkaa tuntua suorastaan miellyttävältä...
Laukkoja nostimme molempiin suuntiin tietyistä pisteistä, ja Pirita vahti haukan lailla, ettei nosto venähtänyt tai tullut liian ajoissa. Wille vähän jo innostui laukoista ja lopun kevyessä ravissa sitä sai suorastaan jarrutella.

Piritan loppupalute oli ytimekäs: "Se meni hienosti." Itsellänikin oli sellainen rento ja tyytyväinen fiilis läpi koko tunnin, kun Willen kanssa minkään asian kanssa ei tarvitse taistella. Oikeastaan suurin huoleni oli kyljistä irtoavat kyynärpäät (kiitos turvaliivin). Vasen kätenikään ei nyt vaeltanut, paitsi kerran alun laukassa ympyrällä vasempaan...

Viimeiset 15 minuuttia

15.4.2013 Primus Talli
Maiju - r. Kalle

Jatkoin Kallella nyt jo vähän paremmalla mielellä. Edellinen kerta ei ollutkaan ollut katastrofi, mutta parannettavaa vielä oli ja paljon. Kallekin oli perjantaina hevosesittelyssä, ja sillä ratsastaneen Marjon mukaan raippa toimii eteenpäin ajavana apuna paremmin kuin kannukset. Hän lisäksi sanoi, että Kallen kanssa ei saa luovuttaa: jos se ei ala liikkua ensimmäisestä käskystä, ei saa luovuttaa ja tyytyä siihen mitä hevonen itse tarjoaa.

Tunnilla meitä ei ollut kuin neljä, ja aloitimmekin heti käynnissä pohkeenväistöllä keskihalkaisijalta suoristaen viisi metriä ennen uraa kohti lyhyttä sivua. Perjantaina Marjo ja Kikka hyvin demosivat, miten Kallelle väistöt ovat helppoja: mitä jyrkempi sen paremmaksi käynti tulee. Näissä ei tosiaan ollut mitään muuta ongelmaa kuin saada Kalle ensin kulkemaan suoraan keskihalkaisijalla, niin paljon se alkoi ennakoida väistöjä.

Alkuravi tehtiin osin suurella keskiympyrällä, jossa minä sain keskittyä Kallen kanssa eteenpäinpyrkimykseen. Muut vaihtelivat kevyen ravin ja harjoitusravin välillä, mutta minä tein siirtymisiä muutamaksi askeleeksi laukkaan. Niiden tarkoituksena oli herätellä ruunaa kuuntelemaan ratsastajan apuja. Laukan jälkeen ravi on aina myös parhaimmillaan. Nostoissa sorruin useasti heittämään ohjat pois, jolloin ennestään pitkä Kalle venähti entistä pidemmäksi, eikä ainakaan nostanut terävää laukkaa. Tämä hitaalla hevosella ohjien tiukalla tuntumalla pitäminen on yksi niistä virheistä, jotka jo tiedostan, mutta joita en aina tosipaikan tullen osaakaan korjata. Sitten kun osaan, saan avutkin paljon paremmin läpi ja tässä se laukkakin alkoi nousta terävämmin. Tarvitseehan se hevonen tuen, jota vasten sitä vauhtia ratsastan!

Alkuveryttelyn jälkeen oli jo aivan sippi. Maijukin nauroi, että nyt se Kalle alkaa liikkua, ja Sannakin jo punoittaa! Tällä(kään) tunnilla Maiju ei päästänyt meitä helpolla, vaan teimme välikäynnin jälkeen kaikennäköisiä kuvioita todella monipuolisesti, rataharjoituksia silmälläpitäen. Samaa pohkeenväistökuviota tulimme monta kertaa myös ravissa. Diagonaalilla teimme lisäyksiä ja toisaalta myös kolmen askeleen käyntisiirtymisiä. Laukan nostimme yksitellen käynnistä lyhyen sivun keskeltä, josta jatkoimme kymmenen metrin laukkavoltille pitkän sivun keskelle ja edelleen laukassa lyhyelle sivulle asti.

Monipuoliset tehtävät pitivät paitsi ratsastajat myös hevoset hereillä, kun yhteen tehtävään ei jääty junnaamaan pitkäksi aikaa. Tuli taas mieleen se kerta, kun perjantaina kerran Piritan kanssa teimme erilaisia tehtäviä ja ratsastusradan teitä koko tunnin ajan. Menin silloin ihanalla Mirjalla, joka nautti tunnista suunnattomasti. Kallestakin huomasi, että mitä pidemmälle tunti meni, sitä paremmin se alkoi liikkua. Viimeiseen varttiin olen tyytyväinen, sillä Kalle teki laukkavolttitehtävän hienosti: nosti napakasti laukan (muistin pitää sen tuntuman!), rullasi läpi voltin ja vielä ravisiirtymiseen asti. Ensimmäisestä voltista tuli jopa hieman liian pieni. Laukan jälkeinen loppuravi oli kovin letkeää, ja Maiju jopa sanoi, etten halua yhtään sen lujempaa tempoa. Halusin sen sijaan venytellä selkää, minkä Kalle mielellään tekikin.

Parempaan siis mentiin, mutta en vieläkään täysin osannut ratsastaa Kallea liikkumaan itsestään. Viimeisten 15 minuutin tunne on kuitenkin hyvä pitää mielessä, sillä Kalle on oikeasti aika hieno hevonen. Kikkakin sanoi hevosesittelyssä, että kyllä hän sen edelleen ostaisi!

Ihana Elle

11.4.2013 Primus Talli
Pirita - t. Elle

Kun talutin Ellen torstaina maneesiin, kertoi Pirita ratsastaneensa sillä edellisenä päivänä ensimmäistä kertaa. Kysyin sitten tottakai, että mitä hän tammasta tykkäsi. Pirita oli hetken hiljaa ja vastasi sitten: " Se vei minun sydämeni." Koska Elle on vienyt minunkin sydämeni, aloin sitten pohtia, että miksi toisiin hevosiin vaan kiintyy. Kun jollain voi onnistua ratsastustunnilla ihan hyvinkin, eikä sihen silti saa lainkaan kontaktia. Toisen kanssa taas saattaa olla paljonkin opitavaa, mutta silti se tuntuu erityiseltä. Edellinen tällainen heti kolahtanut hevonen oli Foxy, ja nyt siis Elle. Ihan tavallisen näköinen, jo hyvää ikään ehtinyt estehevonen, jonka ei mitenkään pitäisi olla sen tyyppinen, josta minä pidän. Mutta tämä tamma on osoitautunut todella sympaattiseksi persoonaksi, hyvin koulutetuksi ja antoisaksi ratsastaa. Se ei ole mikään automaatti, mutta kärsivällisesti työskentelemällä ja opettajan ohjeita nouttaen mitä mukavin.

Tunnin läpi keskityimme hevosen suoruuteen. Tämä sopii Ellelle erinomaisesti, sillä kun ulko-ohjan tuki ja jaloilla kääntäminen ovat avain onneen. Rentous löytyi nyt paljon nopeammin kuin ensimmäisellä kerralla, vaikka toki koko tunnin Elle oli vielä aika matalassa muodossa. Pirita sanoikin, että on ihan ok ratsastaa eteen ja alas, mutta silti ratsastajan on määriteltävä raami, ei hevosen. Elle helposti koittaa nojata ja vetää itseään pidemmäksi.

Seuraavan päivän hevosesittelyssä olikin oikein mielenkiintoista seurata Piritaa ja Elleä, joka kulki lopuksi jo huomattavasti kootumpana. Pirita kertoi tulloin, että Elle on viimeiset pari vuotta keskittynyt enemmänkin vain laukkatyöskentelyyn ja esteisiin. Kikka on tuntenut ystävänsä Johanna Mikkolan kouluttaman ja pitkään myös ratsastaman tamman jo kauan, ja uskoi sen tuntilaisten hyvällä ratsastuksella vertyvän tosi tekijäksi kesään mennessä. Nytkin kuulemma va-B-tasolle koulutettu Elle jo demonstroi taitojaan tekemällä malliksi muutamat laukanvaihdot.

No, me tosiaan teimme tunnilla hyvin perusratsastusta suorilla urilla ja ympyröillä, kaikissa askellajeissa. Ympyrällä hevosen kaulan piti olla suora, asetusta unohtamatta. Samalla ajatuksella jatkoimme myös pitkille sivuille tehdyissä käyntiavoitaivutuksissa. Ellen kanssa saimme juonen päästä kiinni aika nopeasti, ja se taipui tähän tehtävään helpohkosti. Edelleen sen kanssa on miellyttävä ratsastaa tällaisia tehtäviä, koska se menee niin helposti kulmiin ja liikkuu sopivan reippaasti itsekseen. Näppärän kokoisena se myös kääntyi helposti keskihalkaisijalle, jonka kautta vaihdoimme aina taivutusten välillä suuntaa. Joka toinen taivutus tuli siis oikealle ja joka toinen vasemmalle. Siinä olikin hyvä tarkistaa hevonen taas suoraksi pohkeiden väliin ja tehdä huolellinen kulma haluttuun suuntaan. Lopuksi jätettiin taivutukset pois ja nostettiin suoralla hevosella keskeltä keskihalkaisijaa laukka. Elle teki tämänkin aika napakasti, kun ratsastaja kerran muisti pitää kunnon tuntuman eikä heittää ohjaa pois.

Tunnin päätteeksi kävimme taas kiertämässä tallin kevätsäässä. Kenttä oli jo lähes sula, joten toivottavasti ei tarvitse odottaa enää kauaa ulkokauden alkamista!

Kameli-Kalevi

8.4.2013 Primus Talli

Maiju - r. Kalle

Harvoin tulee jo hevoslistaa lukiessa niin voipunut olo kuin maanantaina. Maiju oli sekoittanut hevospakan lähes kokonaan, ja minulle oli merkitty Kalle. Sehän on mitä upein ja osaavin ruuna, mutta voi mahdoton miten vaikea sitä on saada liikkumaan rehellisesti eteen! Lisäksi kun on kerran heittänyt sitä yrittäessään voltin ja venäyttänyt nivelsiteet, niin ihan ensimmäinen ajatus ei ollut hirveä innostus. 

Mutta virittelin kannukset kenkiin ja astelin maneesiin katsomaan, kuinka Kalle edellisellä tunnilla vertyi. Sen ratsastaja on mennyt Kallella paljon, ja hän sanoi tunnin päätteeksi, ettei nyt ollut saanut esiin ihan sitä kaikkein parasta Kallea. Minä koitin pitää kirkkaana mielessäni alatallin tiskipöydällä olevan upean kuvan Kikasta ja ryhdikkäästä Kallesta kouluradalla: sitä kohti!

Eikä se Kalle sitten ollutkaan niin kauhea mitä odotin. En ehkä taaskaan ihan täysillä vielä uskaltanut ratsastaa, kun tämä oli taas pitkästä aikaa ensimmäinen kerta ruunan selässä. Koitin läpi tunnin tuupata Kallea töihin ja pois sen omalta mukavuusalueelta eli siitä pyöreästä pitkästä muodosta. Kalle koitti tietenkin protestoida sekä eteenpäinmenoa kokoamista lähinnä viskelemällä päätään, mutta mielestäni sain aikaiseksi ihan kivoja pätkiä etenkin ravissa ja laukassa.

Käyntihän on Kallen vaikein askellaji, koska siitä tulee heti kamelin passikäyntiä kun kerää ohjat käteen. Iso ruuna vaan huojatelee puolelta toiselle. Jos se on kunnolla koottu, käynti paranee kun jokaisen jalan joutuu asettelemaan erikseen, mutta ensin Kalle pitäisi tietenkin saada liikkumaan.

Alkuveryttely tehtiin ympyröillä niitä suurentaen ja pienentäen sekä käynnissä että ravissa. Vasempaan kierrokseen Kalle protestoi  hyvin voimakkaasti poikittamalla, kun vaadin sitä ravaamaan pienelle ympyrälle. Ilmeisesti sen vasemman takajalan ottaminen rungon alle alkoi jo vaatia töitä...
Laukassa Kalle tietenkin kivoimmillaan, siinä sen saa liikkeelle ja pystyy parhaiten kokoamaan.

Kisojen lähestyessä teimme kuvioita A-merkin kouluradasta. Aloitimme vastalaukannostoilla pitkän sivun alusta. Vastalaukkaa jatkettiin pitkän sivun loppuun, jossa siirryttiin raviin ja tehtiin lyhyelle sivulle voltti. Sitten taas käyntiin, käynnissä huolellinen kulma ja valmistelut uuteen nostoon. Kallen kanssa tämä sujui lopulta yllättävän hyvin, vaikka oikeaan kierrokseen meinasi tulla muutamaan otteeseen myötälaukka. Se johtui tutusta tavastani heittää ohjat pois, jolloin hevonen pääsi pitkäksi nostamaan juuri sen laukan kuin itse halusi. Kun Maijun ohjeen mukaan otin Kallen paremmin pakettiin, nousi laukka hyvin ja sitä pystyi myös kokoamaan tehtävän aikana. Sitä kautta sitten siirtyminenkin ja kulman ratsastaminen helpottui. Minua Maiju kehoitti myös ratsastamaan Kallea reippaasti eteen heti ensimmäisestä raviaskeleesta ja näin hyödyntää laukasta saatu energia voltilla, koska muutoin ruuna jää hitaaksi koko lopputehtävän ajaksi.

Laukkojen jälkeen tulimme vielä muutaman kerran käyntipohkeenväistöä keskihalkaisijalta kohti molempia pitkiä sivuja, ja suoristimme kouluohjelman mukaisesti kohti lyhyttä sivua noin viiden metrin väistön jälkeen. Tunnillamme olleella Mikillä alkoi tässä vaiheessa vähän keittää, joten emme sitten tehneet tätä ravissa lainkaan. Käyntiväistöjen välissä otin kuitenkin aina hieman ravia, koska pelkästään jo siirtymiset pitävät Kallen paremmin hereillä kuin jatkua käynnin junnaaminen. Siinä sain muotoa myös mukavasti nostettua, ja väistöt Kalle teki oikein hienosti.

Lopulta meillä ei ollut Kallen kanssa mitään suurempia ongelmia tunnin aikana. Itselle ei vaan jää koskaan kovin hyvä olo siitä, jos hevosta joutuu koko tunnin jatkuvasti patistamaan eteenpäin. Ehkä ei olisi edes tarvinnut, mutta joudun Kallen kanssa helposti samanlaiseen tilaan kuin Myssylläkin: tuntuu siltä, kuin koko ajan pitäisi mennä reippaammin ja reippaammin...

Huolestunut Elle

4.4.2013 Primus Talli
Pirita - t. Elle

Mikäli lie etiäinen, mutta koko päivän oli sellainen olo, että noinkohan pääsen heti Primuksen uuden tulokkaan selkään. Ja kas kummaa, siellähän se listassa luki: Elle. Charel on Johanna Mikkolan entinen esteratsu, joka on viimeiset pari vuotta ollut jonkun junioriratsastajan käytössä. Tästä eteenpäin se ilahduttaa ratsastajia Primuksella.

Karsinasta kuikuili naisellisen näköinen uteliaan oloinen tamma. Se nautti suuresti sään rapsuttelusta ja venytti nautinnollisesti kaulaansa. Hoidettaessa ja kuntoonlaitettaessa Elle käyttäytyi todella esimerkillisesti. Maneesiin se lähti muiden perässä innolla, mutta ovea se hieman jännitti tehden ensin pienen hätäperuutuksen. Selkään pääsi kommelluksitta.

Pirita käski aloittaa aika rennolla tuntumalla. Elle oli ollut edellisenä päivänä ensimmäisellä tunnilla, ja se oli kuulemma vaikuttanut hieman huolestuneelta. Se ei ollut yrittänyt tehdä mitään, mutta ihan selvästi aina välillä ihmetellyt, että kukas tyyppi täällä selässä nyt yhtäkkiä onkaan. Kun tamma oli vakuuttunut siitä, että ratsastaja sen selässä on ihan hyvä tyyppi, oli se rentoutunut.

Niinpä keskityin alussa vaan olemaan kiltti, vaikka toki vaadin asetusta ja taivutusta käyntivolteilla, joita teimme heti pitkien sivujen molempiin päihin. Vasemmassa kierroksessa Elle puski todella voimakkaasti sisäpohjetta vastaan, ja maneesin oven kohdalla yritti aika hupaisasti kävellä aina niin kaukana ovesta kuin suinkin mahdollista. Kulmiin se meni helposti, suorastaan hämmästyttävän helposti, koko tunnin ajan.

Pikku hiljaa aloimme päästä samalle aaltopituudelle etenkin ympyrätyöskentelyssä ravissa ja laukassa. Ellellä piti pitää todella kevyt tuntuma sisäohjasta ja suoristaa ulkoa, kääntäminen tapahtui lähes pelkästään ulkopohkeella. Näin se rentoutui silminnähden ja myötäsi pyöreälle kaulalle. Vaikka tamma aina välillä vähän kuikuili, Pirita arveli sen johtuvaan vain siitä pienestä huolestuneisuudesta, ei niinkään mistään mitä minä selässä tein.

Käyntipätkän jälkeen teimme käynti-ravi-käynti-siirtymisiä pitkillä sivuilla. Ensimmäisessä kirjaimessa siirryttiin raviin ja viimeisessä takaisin käyntiin, lyhyet sivut keskikäyntiä. Pirita vaati kaikki siirtymiset täysin suoralla hevosella sekä huolelliset kulmaanratsastukset. Minä keventelin ensin, mutta aloin aika pian istua alas, kun Elle tuli koko ajan paremmaksi ja paremmaksi. Tässäkin avainsana oli höyhenenkevyt sisäohja ja aavistuksenomaiset puolipidätteet ulkoa, kaikki muu tehtiin jaloilla ja istunnalla.

Lopuksi siirtymiset vaihdettiin ravi-laukka-ravi-siirtymisiksi. Itse siirtymissä ei ollut Ellen kanssa ongelmia, kun muisti käyttää vatsalihaksia. Niitä tarvittiin myös aina välillä tekemilläni volteilla, kun tamma meinasi hieman kiihdyttää innostuttuaan tehtävästä. Se pysyi kuitenkin aivan käsissä, eikä ulospäin varmaan edes näyttänyt yhtään liian vauhdikkalta.

Elle oli lopussa tosi hieno, niin Piritakin sanoi. Se myös tuntui tosi hienolta! Ohjaa pystyi päästämään pitkäksi, ja silti Elle pysyi mukavasti pyöreänä, suunnasta viis. Lopuksi sen kokemus kilpakentiltä kävi selvästi ilmi, kun kierrettiin talli kevätilmaa haistelleen. Siitä tallin uusin asukas ei ollut moksiskaan. Kaiken kaikkiaan Elle oli oikein ihana uusi tuttavus, ja huolestuneisuuskin varmasti ajan myötä häviää.

Voltteja, voltteja ja voltteja

25.3.2013 Primus Talli
Maiju - r. Myssy

Jatkoin ihan tavallisella GP-hevosella. Oma olo oli vähän niin ja näin, aivan kuin olisin ollut tulossa kipeäksi, ja se ei voinut olla heijastumatta suoritukseemme. Myssy teki jälleen kaiken mitä pyysin kiltisti, mutta ei ollut yhtä rehellisesti pohkeen edessä kuin viikkoa aiemmin. Parempi se silti oli kuin kahdella ensimmäisellä kerralla.

Tällä kerralla teemana oli voltit. Niitä teimme kaikissa askellajeissa ja paljon! Olin saanut Myssyn lopulta ihan kohtuullisesti hereille alun laukkatyöskentelyn jälkeen. Sille selvästi sopii se, että laukkaamme ympyrän sijasta myös koko uralla. Ravivoltit ratsastettiin kaikkien sivujen keskipisteeseen, ja voltin piti tosiaan olla sen 10 metriä, ei yhtään enempää. Pitkillä sivuilla kokoa onkin helppo kontrolloida, sillä vastakkaisella puolella volttia tekevän kanssa tulee helposti kolari, jos jommankumman voltti on liian suuri. Myssylle oikea kierros tuntui edelleen olevan haastavampi, sillä sinne sitä on vaikeampi saada rehellisesti asettumaan. Avut saavat olla yllättävän voimakkaat, eikä moottori saa hiipua.

Vaikka voltit tehtiin myös laukassa, oli niiden päälimmäisin tarkoitus harjoituttaa siirtymisiä laukasta käyntiin. Laukka nostettiin aina edellisen voltin jälkeen. Voltti tultiin muutoin normaalisti laukassa, paitsi viimeinen neljännes ratsastettiin suoraan päin maneesin laitaa. Laidan lähestyessä hevoset siirtyivät automaattisesti käyntiin, kunhan vaan rohkeasti uskalsi ratsastaa laukkaa ihan loppuun asti. Minulla vähän petti hermo siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt ratsastaa GP-luokkia hypännyttä Myssyä kohti kaviouria erottavaa aitaa... Siirtymiset olivat Myssylle helppoja, mutta laukka lähti liikkeelle aina vähän löysästi, enkä saanut sitä rullaamaan kuin vasta juuri voltilla.

Koska olimme vääntäneet ja kääntäneet ja ratsastaneet koko tunnin aika "taakse", laukkasimme siirtymisten jälkeen vielä koko uralla. Pitkät sivut oltiin kevyessä istunnassa ja annettiin hevosten venyttää. Lyhyillä sivulla istuttiin alas ja koottiin. Tämä tehtävä sopi Myssylle kuin nyrkki silmään, ja laukkakin lakkasi olemasta vetelää keinuhevoslaukkaa. Ruuna venytti nautinnollisesti eteen vielä loppuraveissakin, ja tuntui jälleen yhtä kivalta kuin edellisellä tunnilla.