14.9.2016 - Anni - t. Lady
Kolme kertaa Fellinillä riitti, ja sain uudeksi ratsukseni tutun Ladyn. Pidän tammasta kovasti, ja sen verran olen sillä jo ratsastanutkin, etteivät sen kotkotukset enää jännitä. Hyvillä mielin siis kentälle. Harmi kyllä viereisellä uralla hypättiin, ja sekös oli Ladysta perin ikävää. Se pompahteli jo alkukäynnissä väliaitojen vieressä, ja läpi koko tunnin sätkyi aina, kun joku laukkasi riittävän lähellä tai puomit kolisivat. Iso osa energiasta meni siis siihen, että ennakoi omassa ratsastuksessaan reittiä ja paikkaa, vetoapu aidoilla nimittäin aina auttaa. Ja kun Lady jännittyy, se tulee aivan kovaksi kyljistä, eikä pohjetta saa millään läpi. Puoli kierrosta oli aina keskittynyttä työskentelyä ja puolet meni jännittämiseen. Sinällään vähän harmittaa, etten osaa rauhoittaa tilannetta, vaikka periaatteessa tiedän kyllä jo, miten Ladya pitäisi ratsastaa.
Tunnin pääteema oli sulkutaivutus, jota tehtiin molempiin suuntiin pitkillä sivuilla. Aina, kun sain Ladyn keskittymään, sulutkin onnistuivat suht kivasti suht rennolla hevosella. Oikealle oli helpompaa kuin vasemmalle.
Sulkujen lisäksi tehtiin aika paljon työskentelyä ympyrällä, siirtymisiä ravin ja laukan välillä sekä ihan vaan työstettiin laukkaa. Tässä aloin saada Ladya aika kivaksi. Muistan, miten Maiju joskus sanoi, että Ladylla on vaan laukattava sen epämukavuusalueen yli, se kyllä palkitsee. Ladylla on valtava laukka, ja sitä liian helposti tyytyy siihen puolittaiseen epätasaiseen askellukseen sen ison, etenevän ja pyöreän laukan sijaan. Nyt koitin rohkeasti ratsastaa tammaa eteen, jotta sen energia kanavoituisi töihin eikä viereisen sivun hyppääjiin. Saatiinkin sitten etenkin vaikeaan vasempaan kierrokseen jo aika kivaa laukkaa aikaiseksi, Lady rentoutuikin, kun päästi vähän pidemmälle ohjalle ja annoin tilaa mennä. Siirtymiset olivat vielä vaikeita, etenkin kun ravia mentiin aina aika lyhyt pätkä. En ehtinyt aina aivan saada Ladya avuille, mutta silloin kuin onnistui, olivat nostotkin aika kivoja.
Sanomattakin selvää, että tämän ympyräruljanssin jälkeen Lady oli oikein mukava, joten siitä olisi taas ollut oikein kiva jatkaa toiselle tunnille...
Kun tunnin lopuksi käveltiin vapain ohjin, huikkasi Lotta viereiseltä uralta, että Sanna näyttää siltä kuin olisi tullut lämmin - todella! Vielä toipilaana edellisen viikon lopulla sairastetusta flunssasta, ja Ladyn kanssa sai todellakin ratsastaa jokaisen askeleen.
perjantai 30. syyskuuta 2016
torstai 29. syyskuuta 2016
Työvoitto!
7.9.2016 - Anni - r. Fellini
Kolmannella Felliini-tunnillani ratsastimme koko maneesissa. Ruuna tuntui alkuun ihan tosi vaikealta, se puri erittäin vahvasti kiinni kuolaimeen vasemmalta, enkä meinannut saada sitä sieltä irti millään. Tein Annin ohjeen mukaan paljon avotaivutuksia pitkillä sivuilla käynnissä ja ravissa läpi koko tunnin, mutta tulosta alkoi tulla vasta aivan lopputunnista.
Aloitimme käynnissä pohkeenväistöillä keskihalkaisijalta uralle. Fellinihän väistää varsin helposti. Enemmän töitä saikin tehdä eteenpäinmenon kanssa, jotta väistöstä ei tullut liian jyrkkää. Loivemmassa väistössä se myös pysyi rennompana.
Ravissa ja laukassa ratsastettiin paljon suoria linjoja pitkillä sivuilla uran sisäpuolella. Minähän olin ottanut tämän tavaksi Fellinin kanssa jo aina alkukäynnistä lähtien, jotta saisin kumimaisen ruunan helpommin suoraksi. Ilman seinän tukea tahdin epämääräisyydenkin huomaa selvästi.
Laukkatyöskentelyssä tehtiin ympyrän lisäksi laukkaa koko uralla siten, että pitkillä sivuilla vähän pidennettiin askelta. Felliinillä on kiva laukka, ja se on ollut meille helpoin askellaji kaikilla tunneilla.
Lopuksi ratsastettiin koko uralla siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin. Oikeastaan vasta näissä tunnin aikana tehty työ alkoi näkyä, ja Fellini tuli oikein mukavaksi. Se oli viimein ohjan ja pohkeen välissä tasaisena ja rentoja korvat lurpattaen, eikä purrut enää vasemmalta kiinni. Työvoitto! Loppuravissa saikin sitten fiilistellä, siitä olisi ollut kiva jatkaa toiselle tunnille!
Kolmannella Felliini-tunnillani ratsastimme koko maneesissa. Ruuna tuntui alkuun ihan tosi vaikealta, se puri erittäin vahvasti kiinni kuolaimeen vasemmalta, enkä meinannut saada sitä sieltä irti millään. Tein Annin ohjeen mukaan paljon avotaivutuksia pitkillä sivuilla käynnissä ja ravissa läpi koko tunnin, mutta tulosta alkoi tulla vasta aivan lopputunnista.
Aloitimme käynnissä pohkeenväistöillä keskihalkaisijalta uralle. Fellinihän väistää varsin helposti. Enemmän töitä saikin tehdä eteenpäinmenon kanssa, jotta väistöstä ei tullut liian jyrkkää. Loivemmassa väistössä se myös pysyi rennompana.
Ravissa ja laukassa ratsastettiin paljon suoria linjoja pitkillä sivuilla uran sisäpuolella. Minähän olin ottanut tämän tavaksi Fellinin kanssa jo aina alkukäynnistä lähtien, jotta saisin kumimaisen ruunan helpommin suoraksi. Ilman seinän tukea tahdin epämääräisyydenkin huomaa selvästi.
Laukkatyöskentelyssä tehtiin ympyrän lisäksi laukkaa koko uralla siten, että pitkillä sivuilla vähän pidennettiin askelta. Felliinillä on kiva laukka, ja se on ollut meille helpoin askellaji kaikilla tunneilla.
Lopuksi ratsastettiin koko uralla siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin. Oikeastaan vasta näissä tunnin aikana tehty työ alkoi näkyä, ja Fellini tuli oikein mukavaksi. Se oli viimein ohjan ja pohkeen välissä tasaisena ja rentoja korvat lurpattaen, eikä purrut enää vasemmalta kiinni. Työvoitto! Loppuravissa saikin sitten fiilistellä, siitä olisi ollut kiva jatkaa toiselle tunnille!
keskiviikko 14. syyskuuta 2016
Tahti ja tasaisuus hukassa
31.8.2016 - Anni - r. Fellini
Jatkoin Fellinillä, ja odotin mielenkiinnolla, miten erilainen se on nyt, kun sain sen tunnilta. Lopulta vaikutus oli oikeastaan ihan olematon, samat keskustelut jouduin käymään kuin suoraan tallistakin otettaessa.
Teimme pääosin ympyrätyöskentelyä, mikä toisaalta sopi meille hyvin, toisaalta taas ei, koska haasteena on saada Fellini suoraksi. Tahtia pystyy kuitenkin ratsastamaan liikeeseen missä vaan, joten siihen sitten paljon keskityinkin. Vaan on se tällä ruunalla vaikeaa! Kulmissa jo osasin olla suht hyvin hereillä, mutta kun se tahti tuppaa muuttumaan pienestä avusta ihan suorallakin. Eli pitäisi osata olla todella jämäkkä selässä ja tarkka apujen kanssa - niin kuin tietysti kaikilla hevosilla. Käynti on tahdin puolesta ehkä haastavinta, ravi taas tasaisen tuntuman säilyttämisen kannalta. Laukka on osoittautunut meille selvästi helpommaksi, vaikka laukan käynnistyminen isoksi vähän töitä vaatiikin. Mutta sitten kun se rullaa, niin johan on helppoa lyhentää askelta ja koota, pelkällä istunnalla!
Ympyrällä ratsastimmekin kaikissa askellajeissa, ravissa ja laukassa paljon ympyrän pienennystä ja suurennusta sekä askellajin kokoamista. Suuntaa vaihdettiin ympyrä leikkaa -tiellä, joka oli sekin hyvää jumppaa. Käynnissä vielä lopuksi ratsastettiin voltit aina kohtaan, jossa ympyrä leikkaa pitkää sivua. Samanlaiset askeleet reitistä huolimatta oli tavoitteena, ja osin siihen päästiinkin. Sellaista tasaisuutta tuntumaan ja askelpituuteen en kyllä edelleenkään saavuttanut, vaikka ajoittain meno tuntui toisaalta jo tosi mukavaltakin.
Jatkoin Fellinillä, ja odotin mielenkiinnolla, miten erilainen se on nyt, kun sain sen tunnilta. Lopulta vaikutus oli oikeastaan ihan olematon, samat keskustelut jouduin käymään kuin suoraan tallistakin otettaessa.
Teimme pääosin ympyrätyöskentelyä, mikä toisaalta sopi meille hyvin, toisaalta taas ei, koska haasteena on saada Fellini suoraksi. Tahtia pystyy kuitenkin ratsastamaan liikeeseen missä vaan, joten siihen sitten paljon keskityinkin. Vaan on se tällä ruunalla vaikeaa! Kulmissa jo osasin olla suht hyvin hereillä, mutta kun se tahti tuppaa muuttumaan pienestä avusta ihan suorallakin. Eli pitäisi osata olla todella jämäkkä selässä ja tarkka apujen kanssa - niin kuin tietysti kaikilla hevosilla. Käynti on tahdin puolesta ehkä haastavinta, ravi taas tasaisen tuntuman säilyttämisen kannalta. Laukka on osoittautunut meille selvästi helpommaksi, vaikka laukan käynnistyminen isoksi vähän töitä vaatiikin. Mutta sitten kun se rullaa, niin johan on helppoa lyhentää askelta ja koota, pelkällä istunnalla!
Ympyrällä ratsastimmekin kaikissa askellajeissa, ravissa ja laukassa paljon ympyrän pienennystä ja suurennusta sekä askellajin kokoamista. Suuntaa vaihdettiin ympyrä leikkaa -tiellä, joka oli sekin hyvää jumppaa. Käynnissä vielä lopuksi ratsastettiin voltit aina kohtaan, jossa ympyrä leikkaa pitkää sivua. Samanlaiset askeleet reitistä huolimatta oli tavoitteena, ja osin siihen päästiinkin. Sellaista tasaisuutta tuntumaan ja askelpituuteen en kyllä edelleenkään saavuttanut, vaikka ajoittain meno tuntui toisaalta jo tosi mukavaltakin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)