maanantai 25. elokuuta 2014

Rataharjoitusharjoitukset jatkuvat

18.8.2014 Primus Talli
Maiju - t. Lady

Rataharjoitusharjoitukset jatkuivat, tosin vähän väärän radan tehtävillä. Minähän en huomannut mitään outoa siinä, että teimme takaosakäännöksiä, jotka ovat heA:10-ohjelmassa, eivät suinkaan meidän sopimassamme A-merkissä... No, eivät harjoitukset koskaan hukkaan mene, ja tunnin jälkeenkin pysyttiin vielä alkuperäisessä suunnitelmassa ratsastettavan radan suhteen.

Viiden viikon kuivan hellekauden jälkeen taivas on auennut, ja vettä on tullut siihen malliin, ettei parhainkaan kenttä läpäise sitä määrää. Niinpä ahtauduimme kuumaan ja kosteaan maneesiin, jossa aloitimme huolellisilla kulmilla ja käynti-ravi-käynti-siirtymisillä pitkillä sivuilla. Tiesin jo, että Ladyn kanssa ensimmäisenä tehtävänä olisi kuitenkin saada se määrätietoisesti menemään kummassakin kierroksessa jokaiseen maneesin nurkkaan, sillä estevarasto tai oven edessä oleva tötterö järkyttävät välillä pikkutamman mieltä hyvinkin pahasti. Sain lopulta olla koko tunnin aika tomera tällaisten arkipäiväisten asioiden kanssa, kuten avonaisen katsomon portin tai yllättäen paikkaa vaihtaneen opettajan... Siirtymiset sen sijaan sujuivat helpommin, etenkin alaspäin. Ylöspäin Lady tuppasi taas ensin vähän hiipimään ennen ensimmäistä kunnollista raviaskelta. Kevyt huomautus raipalla oli siis taas tarpeen, mutta meni perille nopeasti ja pysyi muistissa koko tunnin.

Ravia ja laukkaa tehtiin myös keskiympyrällä. Nyt saimme pidettyä etäisyydet hienosti, eikä Maijun tarvinnut huomauttaa niistä lainkaan. Sen sijaan laukan tempoon kiinnitettiin huomiota, välillä ratsastettiin selvästi eteen. Minä sain ajatella vähän ylämäkeen, jotta Ladyn laukka alkaisi rullata paremmin. Olin jopa puolikevyessä istunnassa osan aikaa ja annoin tamman vaan painella menemään. Laukka olikin paljon parempaa kuin viimeksi, joskin näin moottoria käynnisteltäessä tuntui edelleen aika etupainoiselta.

Takaosakäännöksiä valmisteltiin avotaivutuksin, samalla kontrolloitiin käynnin tempoa. Piti pystyä kokoamaan ja taas lisäämään ilman, että tahti muuttui. Sitten ryhdyttiin kääntämään itsenäisesti kentän poikki ja tekemään takaosakäännöksiä omaan tahtiin. Ladya piti kääntää todella reilusti, muutoin se vaan jatkoi kävelemistä. Oikealle se teki lopulta hienoja käännöksiä varsin helposti, vasen oli selkeästi vaikeampi. Oma painokin lipsahti väkisin väärään suuntaan.

Käännösten välissä tehtiin pitkä pätkä laukkatyöskentelyä jälleen keskiympyrällä. Nyt ei tyydytty temponlisäyksiin, vaan myös koottiin selvästi laukkaa välillä. Ladyn kanssa päästiin kyllä eteenpäin, mutta kokoaminen oli todella vaikeaa. Siinä sai olla kaikki mahdolliset avut käytössä, että tamma alkoi polkea edes vähän alleen ja nousta edestä ilman, että sen mielestä tuli niin vaikeaksi, että oli pakko luistaa tiputtamalla raviin.

Kun viimeisten käännösten jälkeen saatiin alkaa keventää, oli ihan pakko vielä hetki fiilistellä harjoitusravissa. Ladyn ravi on sen verran miellyttävää, että saan sen kanssa pidettyä aika hyvin oman istuntani kasassa ilman, että kenotan liikaa taakse. Ravissa ollaan lisäksi löydetty yhteinen sävel muutoinkin aika mukavasti, mutta radan ratsastusta ajatellen laukkatyössä riittää kyllä vielä harjoiteltavaa.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Jotain uutta, jotain vanhaa

11.8.2014 Primus Talli
Maiju - t. Lady

Syyskausi alkoi osaltani viikkoa myöhässä, kun harrastukset taas haittaavat harrastuksia. Jatkan vanhassa tutussa joskin pieniä kokoonpanomuutoksia läpikäyneessä maanantairyhmässä, jota luotsaa edelleen Maiju. Ensimmäiseen tuntiin uuden säväyksen toikin ihan uusi ratsu, kesäkaudella Primukselle saapunut Hagels Brilliant Lady. Lady on kahdeksanvuotias hyvin koulutettu siro tamma, jota Maiju ratsastettavuudeltaan kuvaili naispuoleiseksi Konstaksi. Tamma kuulemma osaa olla joskus vähän hidas, mutta enemmänkin siinä Konstaa muistutti ajoittainen tuijottelu. Lady on osoittautunut nimensä veroiseksi hienohelmaksi, joka ei kuulemma aluksi uskaltanut mennä edes omaan karsinaansa. Ei ole vaikea uskoa, että siitä ei ollut kenttähevoseksi, mutta ratsastuskoulussa kaverien keskellä se on rohkaistunut ihan silmissä.

Minulla oli alla puolitoista kuukautta taukoa, joten en odottanut kovin kummoisia. Tahti oli kuitenkin aika kova heti alusta, sillä useammallakin ryhmällä on tavoitteena ratsastaa vielä ulkokauden aikana jokin koulurata. Meidän ryhmämme oli valinnut A-merkin jo ensimmäisellä tunnilla. Nyt saimme käyttöömme koko kentän, ja veryttelimmekin aika itsenäisesti koko uralla. Pitkillä sivuilla ratsastettiin uran sisäpuolella ja tehtiin siirtymisiä käyntiin, joten tuli heti tarkistettua hevosen suoruus, kaasu ja jarru. Päätyihin tehtiin ympyrät. Lady ei mielestäni tuntunut mitenkään laiskalta, mutta hieman hitaalta jalalle. Tamma kuitenkin kuunteli raipanhipaisua hyvin.

Kuulin, että Ladylla oli ollut viimeksi vähän vaikeuksia laukkatyöskentelyssä, joten osasin varautua tarpeeksi tiukasti laukannostoihin. Nostot olivatkin aikamoisia keikauksia, ja laukassa Lady valuu todella helposti hyvin etupainoiseksi ja sukeltaa. En saanut moottoria aivan toimimaan haluamallani tavalla, jotta olisin voinut alkaa koota laukkaa kunnolla.

Ravityöskentely sen sijaan sujui hyvin. Teimme ensin pysähdyksiä uralla käynnistä, jolloin saimme apua suoruuteen aidasta. Sitten siirryimme raviin, ja aloimme tulla radan poikki ja pysähdykseen keskihalkaisijan kohdalla. Lady pysähtyi aika napakasti, mutta jälleen liikkeellelähdöissä sain hieman muistuttaa tarmokkaista ensimmäisistä askeleista. Tamman ravi oli miellyttävää istua, ja ravissa sitä sai jo aika hyvin kevyemmäksi edestä.

Laukka sujui lopputunnista alkuveryttelyä paremmin, mutta ei vieläkään kovin hyvin. Teimme laukannostoja ravista lyhyen sivun keskellä. Koska tiesin niiden olevan Ladylle haastavia, päätin valmistella ihan todella huolella. Se menikin sitten överiksi, koska asetin ja taivutin niin paljon, että myötälaukkaa olikin jo mahdotonta nostaa. Kun tulin suoremmalla hevosella, oikea laukka nousi hyvin. Sain tehdä noston aika monta kertaa, jotta jälleen se ensimmäinen askel olisi heti kunnolla eteenpäin. Maiju sanoi, että ei tarvitse hermostua toistoista, joskus vaan joutuu tekemään useamman kerran. Enkä hermostunutkaan, vaan tein vain sitkeästi toistoja niin kauan, että onnistui muutaman kerran peräkkäin.

Tuntia seuraavana päivänä huomasi, ettei ollut istunut hevosen selässä vähään aikaan, sen verran kipeäksi lihakset yllättäen tulivat. Oli todella kiva päästä taas ratsastamaan ja oikeastaan tuo radan ratsastaminenkin on ihan kivaa, vaikka olenkin krooninen jännittäjä. Siinä saa kuitenkin vähän haastaa itseään periaatteessa täysin paineetta. Nähtäväksi jää, saanko haastaa myös varsin miellyttävän uuden tuttavuuden Ladyn kanssani radalle.