Hei me hypätään!

16.12.2013 Primus Talli

Maiju - r. Leo

Polvet löivät hevoslistaa lukiessani loukkua, ja ajattelin Maijun seonneen lopullisesti, kun oli jakanut minulle estetunnille Leon. Tuosta suuresta ja höyhenenherkästä hevosesta minulla oli tasan yksi ja ei niin onnistunut kokemus ennestään, enkä mitenkään kuvitellut pärjääväni sen kanssa estetunnilla. Mutta Maiju oli tietenkin taas oikeassa, sillä Leo osoittautui hämmästyttävän hyväksi turvaratsuksi tällaiselle estekammoiselle tädille.

Sain Leon tunnilta, joten vaihdoin sille vaan estesatulan. Sitten olimmekin jo tutun harjoituksen parissa. Ensin haettiin sitä vähän kevyempää pyllistävää asentoa kevyessä ravissa, sitten oltiin kaksi askelta ylhäällä ja istuttiin vain yksi alas, ja lopulta ravattiin kevyessä istunnassa kierrostolkulla. Laukassa saimme hieman testata kaasua ja jarrua, eli pitkillä sivuilla oltiin selvästi kevyessä istunnassa ja päästettiin hevoset venyttämään askelta, kun taas päädyissä istuttiin lähemmäs hevosta ja hidastettiin. Leon laukka oli isoa, mutta pehmeää ja hallinnassa.

Ensimmäiseksi tehtäväksi Maiju rakensi pelkät ravipuomit pitkälle sivulle. Tulimme päädyn reipasta etenevää ravia, mutta pyysimme hevosta ennen puomeja odottamaan selvästi. Sitten puomeilla myötäsimme selvästi ja annoimme hevosen hoitaa puomit. Kun tämä sujui, Maiju laittoi linjalle pienen ristikon. Se tultiin aivan samalla tavalla ravilähestymisellä, ja ristikon jälkeen jatkettiin luonnollisesti laukassa. Lyhyen sivun lopussa pysäytettiin hevoset, jotta ne oppivat odottamaan eivätkä ryntää esteen jälkeen.

Seuraavalla kerralla ristikon jälkeen jatkettiinkin laukaa myös seuraava pitkä sivu. Matkalla piti katsoa tie diagonaalilla olevalle pienelle pystylle, joka tultiin sitten seuraavaksi ristikon jälkeen. Leo pysyi tehtävissä hyvin käsissä, vaikka olikin aina kovin innolla lähdössä liikkeelle. Sen suuri laukka hieman hämäsi, ja annoin sen laukata jopa vähän turhan hitaasti ja löysästi. Sen seurauksena Leo teki pystylle vähän hassuja hyppyjä, mutta onneksi onnistuin olemaan häiritsemättä sitä ja mukana hypyissä. Ja olivathan ne esteet toki niin pieniä että mitään kovin isoja loikkia iso Leo ei joutunut tekemään.

Vaikka estehyppely on niin kovin jännittävää, niin lopulta se on aina kuitenkin aika kivaa. Meillä on ihan superryhmä, jossa on muitakin kaltaisiani arkajalkoja esteillä. Kokeneemmat näyttävät siis mallia, ja me muut tulemme sitten ihanan kannustavan Maijun saattelemina perässä. Seuraavan eli jouluaatonaaton tunnin olenkin tehnyt sisään jo aikaisin syksyllä, mutta luultaasti nämä hommat jatkuvat vielä juuri ennen vuodenvaihdetta.

Ulkonäkö pettää

11.2.2013 Primus Talli
Maiju - r. Leo

Maiju oli jakanut minulle yhden tallin uusimmista tuntiratsuista. Leo, oikealta nimeltään Carleone, on hellyttävän näköinen suht raskastekoinen lähes musta ruuna. Ulkoisen olemuksen ja todella leppoisan käyttäytymisen perusteella voisi päätellä, että ruuna on raskas myös ratsastaa, mutta eipä voisi ulkonäkö enää enempää pettää.

Leon askeleet ovat V-A-L-T-A-V-A-T. Ja se on herkkä. S-U-P-E-R-herkkä. Tuntuma pitää olla aivan untuvankevyt, ja sitä lähes olematonta tuntumaa vasten pitäisi sitten ratsastaa pohkeella. Jalankäyttö tuntui vaan niin ristiriitaiselta, koska Leo liikkui ihan itsekseen, välillä jopa liian reippaasti. Tai sitten se vaan tuntui siltä, kun lyhyelle sivulle ei mahtunut kuin pari askelta. Maijullekin yhdellä laukkaympyrällä sanoin, että Leo tuntuu menevän ihan hirveän kovaa. Maiju sitten laski ääneen ratsuni laukan tahtia, mikä paljasti totuuden...

Jalkaa olisi tarvinnut käyttää kautta koko tunnin rohkeammin, sillä sorruin ajoittain onneksi nykyään hyvin harvinaiseen virheeseeni, ns. varoasentoon eli lievään etunojaan. Silloin jalka irtoaa kyljestä, mikä Leon tapauksessa tarkoitti juoksemista. Pitäisihän se nyt jo Lulun kanssa käydystä koulusta muistaa, että kun hevonen kiihdyttää, ei jalkoja vaan voi irroittaa kyljistä!

Teimme vielä tällä tunnilla B-merkin rataan liittyviä kuvioita, pohkeenväistöä ja muutaman koko rata leikkaa -tien. Leo osoitautui varsinaiseksi hakasti väistöissä. En muista milloin olisin viimeksi selvinnyt väistöistä tasan kahdella pohjeavulla: väistä ja lopeta. Puolipidätteillä piti vaan kontrolloida Leon askeleen pituutta, joka meinasi vähän venähtää. Tempo ei kuitenkaan hiipunut missään vaiheessa.

Koko rata leikkaa laukassa oliskin sitten jo hastavampi tehtävä. Leo nosti laukan niin voimakkaasti, että olin aina jäädä kyydistä ensimmäisellä askeleella. Diagonaalille ei montaa laukka-askelta mahtunut, ja kun ura häämötti, Leo pyri voimakkaasti oikaisemaan ja vaihtoi lennossa. Sainkin sitten luvan ottaa raviin hyvissä ajoin ja koittaa ratsastaa hallitummin kulmaan. Siinä vaiheessa vaan ratsastajan taidot taas loppuivat, kun ratsu juoksee alta ja pidättäminen saa aikaan vain vauhdin kiihtymistä. Ne jalat ja se keskivartalo...

Tämän Leolla ratsastamani tunnin jälkeen Roopen kanssa koetut pienet ymmärtämisvaikeudet tuntuvat aika mitättömiltä. Leon kanssa yhteistä säveltä kun ei löytynyt oikeastaan hetkeksikään, eikä hetkeäkään ollut sellainen tunne, että näin sitä pitää ratsastaa. Olipa haastava uusi tuttavuus!