28.6.2010 Primus Talli
Maiju - r. Eetu
Nyt ei ollut Foxy koulutuksessa, kun Pirita oli jäänyt neljäksi viikoksi lomalle. Tunnille en sitä kuitenkaan saanut, vaan listassa oli tuttu Eetu. Toinen opettaja, Ellu, tuli puolelta Eetun kamoja kannellen satulahuoneeseen ja kyseli, onko Eetun ratsastaja paikalla. Hevoset olivat olleet juhannuksena kolme päivää laitumella tekemättä mitään, ja opettajat olivat päättäneet vähän liikuttaa niitä ennen tuntia. Eetu oli siis jo valmiiksi hikinen, mistä Ellu halusi varoittaa.
Olisin kyllä voinut ottaa sen kolme päivää levänneekin Eetun, sillä ongelmamme oli taas se vanha tuttu paikalla liikkuminen ja tyhjäksi jääminen. Ajoittain meno oli aika kivaa, mutta niitä talven muutaman tunnin superfiilistä ei vaan enää tunnu löytyvän. Joudun tekemään ihan kauheasti töitä ja muistuttamaan raipalla tuon tuosta, että Eetu liikkuu edes jotenkuten.
No, Maijun tehtävä oli kyllä mielenkiintoinen. Aloitimme kääntämällä kentän poikki ja tekemällä pysähdyksiä eleettömästi. Piti muistaa asettaa, taivuttaa, pysähtyä napakasti istunnalla ja lähteä tarmokkaasti liikkeelle. Erityisesti mietittiin omia lapoja ja niiden vetämistä alaviistoon, jotta ryhdistä tulisi suora ja rento. Kun tämä sujui ei pysähdyttykään vaan tultiin reippaassa käynnissä ja hidastettiin kymmenen askeleen ajaksi. Hidastuksen jälkeen ei annettu eteenpäin ajavia apuja lainkaan, vaan tarjottiin vain pitkää ohjaa. Lopulta hevoset reagoivat tähän oikein, että venyttivät kaulaa eteen ja alas ja askel piteni. Eetu meinasi välillä olla omissa ajatuksissaan ja kuikuilla ihan muualle tehtävään keskittymisen sijasta, mutta lopulta sain senkin kanssa homman toimimaan.
Ravissa käännyttiin edelleen kentän poikki ja tehtiin siirtymiset samalla periaatteella käyntiin. Laukka tehtiin siten, että se nostettiin yksitellen Maijun valvovan silmän alla ja laukattiin reippaasti koko pitkä sivu. Nostossa piti muistaa olla paitsi itse jäntevä myös olla roikkumatta sisäohjassa. Eetun kanssa tämäkin vaati muutaman toiston, ennen kuin se nosti laukan terävästi.
Eetun tyhjyyteen ei tullut Maijulta mitään muuta neuvoa, kuin jalkoja, jalkoja ja jalkoja. Näyttää siltä, että pääsen kokeilemaan tätä vielä ensi viikolla, kun olen viimeisen kerran kesätunnilla. Sen jälkeen pidän taukoa elokuun toiselle viikolle asti, jolloin syyskauden tunnit alkavat.
tiistai 29. kesäkuuta 2010
tiistai 22. kesäkuuta 2010
Ensimmäiset toistot 10 000:sta
21.6.2010 Primus Talli
Pirita - r. Eetu
Pirita on ottanut näköjään tavakseen ratsastaa Foxyn aina maanantaisin ennen meidän tuntiamme, joten noinkohan on, että meidän tuttavuutemme jäi kertaluontoiseksi. Todella harmi, jos näin kävi! Sen sijaan yhteinen taipaleemme Eetun kanssa jatkui taas.
Takapuoli ja jalat jätettiin nyt rauhaan ja keskityttiin käsiin. Minä pääsin esimerkiksi siitä, mitä tapahtuu, kun hevonen kiskaisee ohjista yhtäkkiä. Pirita vetäisi ohjista eteenpäin, ja minä tietenkin kellahdin takakenoon. Kuten syksyn istuntakurssilla harjoittelimme myötäämistä pienellä liikkeellä käsivarren ja tiukkojen vatsalihasten avulla. Jos toisen - etenkin vatsalihakset - unohti, ei mitenkään pysynyt oikeassa asenoossa. Pirita opetti oikeaa tuntumaa tönäämällä olkavarresta eteenpäin eri voimakkuuksilla, ja meidän piti panna vastaan niin, että liike oli mahdollisimman pieni.
Pirita oli ollut Finnderbyssä kuuntelemassa Kyra Kyrklundin klinikkaa, jossa Kikka oli ollut yhtenä esimerkkiratsastajista. Sieltä oli tullut paljon hyviä uusia ideoita ja vahvistuksia vanhoille ajatuksille, ja me pääsimme heti osalliseksi parhaista paloista. Pirita korosti sitä, että vain toistoja tekemällä voi päästä virheistä eroon. Yhden virheen korjaaminen vie kuulemma 10 000 toistoa, joten kerran viikossa tunnilla käymällä... Pirita kehoittikin jokaista keskittymään yhteen asiaan, joka minulla oli jäntevyys. Ihme ja kumma, ei siis nyrkkien asento! Tosin tähänkin sitten sain useamman kommentin, kun koitimme soveltaa oppimaamme käytäntöön ympyrällä. Ei kuulemma voi vaikutaa hevoseen, jos on nyrkki auki... Lopputulos oli onneksi se, että aina Piritan kohdalle tullessa muistin vääntää nyrkkiä pystyy ja kiinni.
Ratsastimme siten, että hevosen annettiin mennä rennosti ja reippaasti eteen, eli ei juuri jarruteltu, vaan koitettiin vaan löytää sitä tasaista tunnetta suuhun. Eetu oli tutun jähmeä, mutta laukassa ylireipas. Vaikka mistään muodosta ei taaskaan voinut edes puhua, niin Piritan mukaan vaikutan hevoseen hyvin. Jotainhan se on sekin.
Tunnin päätteeksi kysyin Piritalta, ovatko kaikki hänen syksyn tuntinsa jo täynnä. Perjantailta löytyi vielä mukavasta sennuryhmästä tilaa, joten päätin vaihtaa syyskaudeksi tuntia.
Pirita - r. Eetu
Pirita on ottanut näköjään tavakseen ratsastaa Foxyn aina maanantaisin ennen meidän tuntiamme, joten noinkohan on, että meidän tuttavuutemme jäi kertaluontoiseksi. Todella harmi, jos näin kävi! Sen sijaan yhteinen taipaleemme Eetun kanssa jatkui taas.
Takapuoli ja jalat jätettiin nyt rauhaan ja keskityttiin käsiin. Minä pääsin esimerkiksi siitä, mitä tapahtuu, kun hevonen kiskaisee ohjista yhtäkkiä. Pirita vetäisi ohjista eteenpäin, ja minä tietenkin kellahdin takakenoon. Kuten syksyn istuntakurssilla harjoittelimme myötäämistä pienellä liikkeellä käsivarren ja tiukkojen vatsalihasten avulla. Jos toisen - etenkin vatsalihakset - unohti, ei mitenkään pysynyt oikeassa asenoossa. Pirita opetti oikeaa tuntumaa tönäämällä olkavarresta eteenpäin eri voimakkuuksilla, ja meidän piti panna vastaan niin, että liike oli mahdollisimman pieni.
Pirita oli ollut Finnderbyssä kuuntelemassa Kyra Kyrklundin klinikkaa, jossa Kikka oli ollut yhtenä esimerkkiratsastajista. Sieltä oli tullut paljon hyviä uusia ideoita ja vahvistuksia vanhoille ajatuksille, ja me pääsimme heti osalliseksi parhaista paloista. Pirita korosti sitä, että vain toistoja tekemällä voi päästä virheistä eroon. Yhden virheen korjaaminen vie kuulemma 10 000 toistoa, joten kerran viikossa tunnilla käymällä... Pirita kehoittikin jokaista keskittymään yhteen asiaan, joka minulla oli jäntevyys. Ihme ja kumma, ei siis nyrkkien asento! Tosin tähänkin sitten sain useamman kommentin, kun koitimme soveltaa oppimaamme käytäntöön ympyrällä. Ei kuulemma voi vaikutaa hevoseen, jos on nyrkki auki... Lopputulos oli onneksi se, että aina Piritan kohdalle tullessa muistin vääntää nyrkkiä pystyy ja kiinni.
Ratsastimme siten, että hevosen annettiin mennä rennosti ja reippaasti eteen, eli ei juuri jarruteltu, vaan koitettiin vaan löytää sitä tasaista tunnetta suuhun. Eetu oli tutun jähmeä, mutta laukassa ylireipas. Vaikka mistään muodosta ei taaskaan voinut edes puhua, niin Piritan mukaan vaikutan hevoseen hyvin. Jotainhan se on sekin.
Tunnin päätteeksi kysyin Piritalta, ovatko kaikki hänen syksyn tuntinsa jo täynnä. Perjantailta löytyi vielä mukavasta sennuryhmästä tilaa, joten päätin vaihtaa syyskaudeksi tuntia.
tiistai 15. kesäkuuta 2010
Hirvittävä pettymys ja karmea ketutus
14.6.2010 Primus Talli
Maiju - t. Hipsu
Kumma, miten yksi tunti saa aikaan hirveän ratsastusinnostuksen. Olin ihan täpinöissäni ennen tuntia: Piritan istuntatunti Foxylla! Ja siellähän se oli listassa, niin kuin pitikin, mutta tunnin pitäisi Maiju. No, ei se mitään, hevonen sentään oli oikea. Menin harjaamaan Foxya, joka oli aivan hiestä märkä ja tosi väsynyt. Ajattelin, että se on ollut aamulla ratsastettavana, mutta kun Pirita hetken päästä näki minut satulahuoneessa, sanoi hän vaihtavansa hevosen. Siinä vaiheessa fiilis laski kutakuinkin nollaan. Pakkaselle se painui heti, kun Pirita löysi listasta uuden ratsun: suomenhevostamma Hipsu. Se oli suunnilleen ainoa hevonen, jota en olisi halunnut. Hirvittävä pettymys vaihtui karmeaan ketutukseen, kun pihisten korjasin Foxyn kamat pois ja siirryin toiseen talliin Hipsun karsinaan.
Tamma ei ole tunnettu hyvistä tavoistaan, mutta kiukuspäissäni suutahdin sille heti, kun se luimisteli ja koitti potkaista. Pukemisen ajan Hipsu seisoikin sitten ihan kiltisti. Ilmeisesti ärsyyntymiseni siirtyi jollain positiivisella tavalla tammaan myös selästä, koska pelättyä katastrofia ei tullutkaan.
Maijun opastuksella jatkoimme jalkojen asettelua ja keskityimme erityisesti pohkeen paikkaan ja paikallapitämiseen sekä kevennyksen ryhtiin. Ensimmäinen tuotti vaikeuksia (taas estesatula), toinen onnistui hyvin (turvaliivista huolimatta). Kevennystä harjoiteltiin isolla ympyrällä, pohkeenkäyttöä lisäksi käyntipohkeenväistössä pitkältä uralta sisään ja takaisin uralle sekä laukassa pääty-ympyrällä.
Hipsu ei lopulta hipsutellut juuri lainkaan vaan pysyi otteessa kutakuinkin koko tunnin. Ennemminkin sitä sai ravissa välillä käskyttää eteen. Hieman se ennakoi etenkin nostoja, mutta muutoin talven sähellykseen verrattuna aivan selkeästi parempi tunti. Tehtävät tehtiin pääosin oikeaan kierrokseen, jossa Hipsu meni ajoittain ihan oikein päinkin. Ilmeisesti se, että istuu oikein, todella auttaa saamaan myös hevosen oikein, vaikkei juuri mitään muuta tekisikään. Koskakohan tämän oikein sisäistäisi?
Tunnin jälkeen oli siis ihan ok -fiilis. Sen verran kuitenkin jäi hampaankoloon, että päätin koittaa vaihtaa vakituntiani syksyllä Piritan tunnille. Ne eivät ehkä ole niin leppoisia kuin Maijun, mutta särmää niissä on enemmän
Maiju - t. Hipsu
Kumma, miten yksi tunti saa aikaan hirveän ratsastusinnostuksen. Olin ihan täpinöissäni ennen tuntia: Piritan istuntatunti Foxylla! Ja siellähän se oli listassa, niin kuin pitikin, mutta tunnin pitäisi Maiju. No, ei se mitään, hevonen sentään oli oikea. Menin harjaamaan Foxya, joka oli aivan hiestä märkä ja tosi väsynyt. Ajattelin, että se on ollut aamulla ratsastettavana, mutta kun Pirita hetken päästä näki minut satulahuoneessa, sanoi hän vaihtavansa hevosen. Siinä vaiheessa fiilis laski kutakuinkin nollaan. Pakkaselle se painui heti, kun Pirita löysi listasta uuden ratsun: suomenhevostamma Hipsu. Se oli suunnilleen ainoa hevonen, jota en olisi halunnut. Hirvittävä pettymys vaihtui karmeaan ketutukseen, kun pihisten korjasin Foxyn kamat pois ja siirryin toiseen talliin Hipsun karsinaan.
Tamma ei ole tunnettu hyvistä tavoistaan, mutta kiukuspäissäni suutahdin sille heti, kun se luimisteli ja koitti potkaista. Pukemisen ajan Hipsu seisoikin sitten ihan kiltisti. Ilmeisesti ärsyyntymiseni siirtyi jollain positiivisella tavalla tammaan myös selästä, koska pelättyä katastrofia ei tullutkaan.
Maijun opastuksella jatkoimme jalkojen asettelua ja keskityimme erityisesti pohkeen paikkaan ja paikallapitämiseen sekä kevennyksen ryhtiin. Ensimmäinen tuotti vaikeuksia (taas estesatula), toinen onnistui hyvin (turvaliivista huolimatta). Kevennystä harjoiteltiin isolla ympyrällä, pohkeenkäyttöä lisäksi käyntipohkeenväistössä pitkältä uralta sisään ja takaisin uralle sekä laukassa pääty-ympyrällä.
Hipsu ei lopulta hipsutellut juuri lainkaan vaan pysyi otteessa kutakuinkin koko tunnin. Ennemminkin sitä sai ravissa välillä käskyttää eteen. Hieman se ennakoi etenkin nostoja, mutta muutoin talven sähellykseen verrattuna aivan selkeästi parempi tunti. Tehtävät tehtiin pääosin oikeaan kierrokseen, jossa Hipsu meni ajoittain ihan oikein päinkin. Ilmeisesti se, että istuu oikein, todella auttaa saamaan myös hevosen oikein, vaikkei juuri mitään muuta tekisikään. Koskakohan tämän oikein sisäistäisi?
Tunnin jälkeen oli siis ihan ok -fiilis. Sen verran kuitenkin jäi hampaankoloon, että päätin koittaa vaihtaa vakituntiani syksyllä Piritan tunnille. Ne eivät ehkä ole niin leppoisia kuin Maijun, mutta särmää niissä on enemmän
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Ihana, ihana Foxy - laatukamaa!
7.6.2010 Primus Talli
Pirita - r. Foxy
Istuntakurssi alkoi leppoisissa tunnelmissa, koska kesän aamutunnit olivat jo ohi eikä illan hälinä ollut vielä alkanut; muita tunteja samaan aikaan ei ole. Kurssilaisia oli kuusi, ja minulle oli merkitty ratsuksi upouusi, vain muutaman päivän tallilla ollut Foxy. Se löytyi alatallin eli vähän niin kuin yksityispuolen vihoviimeisestä karsinasta, ja osoittautui kohtuullisen kokoiseksi aika tavallisen näköiseksi vaaleaksi ruunikoksi (huom, ei siis ollut valkoinen!). Hoidettaessa ruuna oli varsin hauska, osallistui kaikkiin toimenpiteisiin ja lopulta tiputti juotuaan vettä suoraan niskaani - mitäs kumartelin juuri silloin harjakorin puolessa!
Siinä hevosia kuntoon laitellessa kyselin muita tuntilaisilta Foxysta, jonka kanssa samaan aikaan tallille oli tullut toinenkin uusi hevonen. Yksi ratsastaja muisteli, että se toinen on nuori ja tämä Foxy päälle kymmenvuotias kokenut ratsu. Totuus paljastui maneesissa, kun opettajamme Pirita tuli heti kertomaan, että Foxy on vasta viisivuotias! Se on kuulemma ikäisekseen kypsä, ei säpsy ja kisannutkin jo 80-sentin luokkia. Ainoa ongelma kuulemma on heikko kääntyvyys, tarvitsee paljon johtavaa ohjaa ja ulkopohjetta. Vähän hirvitti, niin nuori hevonen...
Mutta ensimmäinen vau tuli heti, kun pääsin liikkeelle. Foxylla oli tosi pitkä ja letkeä käynti. Käynnissä me työskentely aloitettiinkin, keskiympyrällä. Maneesissa oltiin ihan siksi, että pystyttiin koko ajan katsomaan peilistä omaa istuntaa. Tässä vaiheessa lähinnä keskityttiin saamaan lantio sopivasti liikkeelle ja ratsastajat istumaan oikealla kohdalla satulassa. Jalkoja käytettäessä tuntuman satulaan piti pysyä tasaisena. Sama pienessä ravipätkässä ympyrällä, ja sitten ravattiin hetki myös koko uraa pitkin.
Toinen vau tuli ravissa, sillä Foxyn ravikin oli hurjan maatavoittavaa. Se ei varmaankaan mennyt erityisen lujaa, mutta askel oli niin pitkä, että teimme koko ajan isompaa uraa kuin muut hevoset.
Pienen ravipätkän jälkeen tultiin taas ympyrälle. Syksyn kurssin tavoin Pirita havainnollisti yhden ratsastajan avulla selän, lantion ja jalkojen oikean asennon ja näytti itsekin maasta eri asentoja. Sitten hän käänsi jokaisen jalat kertaalleen oikeaan paikkaan, ja meidän tehtäväksi jäi sitten koittaa muistaa se fiilis ja korjata lopputunti (ja -kurssi...) jalkoja opetetun mukaisesti. Minun ongelmani oli sama kuin syksyllä: reidet irtoavat ja polvet kääntyvät liikaa ulos.
Kevennyksessä otettiin taas vatsalihakset käyttöön ja oltiin jänteviä. Lantion piti nousta samaan linjaan polvien ja kantapäiden kanssa. Harjoiteltiin hidastamaan omaa kevennystä ja siirtämään sen avulla hevonen käyntiin. Foxy reagoi tähän kerrassaan mainiosti.
Sitten kevennettiin taas koko uraa, ja samalla piti maneesin lukuisista peileistä koko ajan tarkkailla omaa istuntaa. Ilmeisesti minulla oli syksyn kurssista vielä jotain muistikuvia, koska hyvin pian sain Piritalta tehtäväksi "haastaa itseäni lisää" eli hidastaa välillä Foxyn ravia kevennyksen tahdilla. Toimi, etenkin kun otti vatsalihakset käyttöön, jolloin kevennyksestä tuli hallitumpaa.
Laukat tehtiin pääty-ympyröillä. Muut nostivat käynnistä, mutta Foxyn kanssa nostettiin ravista. Siinä vaiheessa tuli kolmas vau: laukka se vasta isoa olikin! Aika raakaa vielä, mutta isoa. Tosi isoa. Siinä oli vatsalihakset kovilla, kun koitin pitää jalat oikeassa paikassa, ohjat lyhyinä ja vielä käyttää johtavaa ohjasotetta ulkopohkeen kanssa, jotta pysyttiin ympyrällä (joka oli noin kaksi kertaa isompi kuin muiden isojen hevosten...).
Loppuravissa saatiin mennä aika vapaasti. Jo alkutunnista sain ohjeeksi ratsastaa ruunan pitkälle kaulalle, ja etenkin lopussa se sitten onnistuikin. Pirita ohjeisti sen johtavan otteen ja ulkopohkeen avulla tasapainottamaan nuorta hevosta lisää, ja niinhän se kääntyminenkin onnistui ongelmitta. Hevonen paineli letkeää raviaan rennossa muodossa. Piritan mukaan Foxysta näki, että istunta oli kunnossa. Ilmeisesti se sitten voi olla niin yksinkertaista, että kun vaan istuu oikein, niin hevonenkin menee oikein!
Mitään ihmeempää tehtävää ei siis tuntiin sisältynyt, mutta Foxy oli niin makea, että tunnista jäi mahtava fiilis. Erityisen kiva oli se, kun tunnin päätteeksi Pirita kävi sanomassa, että ruuna oli mennyt hyvin. Piritan mukaan se käy erittäin valikoidusti tunneilla, pääasiassa sillä ratsastavat Kikka ja Pirita itse. Arvoitukseksi jäi, miksi minä olin sen saanut, kun Pirita on viimeksi nähnyt minut hevosen selässä helmikuussa... Olin samaa mieltä Piritan kanssa, kun hän kehui Foxyn olevan laatukamaa. Onnekseni ratsut pyritään pitämään vakiona koko kurssin ajan, joten saan toivottavasti jatkaa sillä ensi viikollakin. Ja yhtään väheksymättä Maijun tehokkaita tunteja, Piritassa vaan on sitä jotain. Lisää tätä!
Pirita - r. Foxy
Istuntakurssi alkoi leppoisissa tunnelmissa, koska kesän aamutunnit olivat jo ohi eikä illan hälinä ollut vielä alkanut; muita tunteja samaan aikaan ei ole. Kurssilaisia oli kuusi, ja minulle oli merkitty ratsuksi upouusi, vain muutaman päivän tallilla ollut Foxy. Se löytyi alatallin eli vähän niin kuin yksityispuolen vihoviimeisestä karsinasta, ja osoittautui kohtuullisen kokoiseksi aika tavallisen näköiseksi vaaleaksi ruunikoksi (huom, ei siis ollut valkoinen!). Hoidettaessa ruuna oli varsin hauska, osallistui kaikkiin toimenpiteisiin ja lopulta tiputti juotuaan vettä suoraan niskaani - mitäs kumartelin juuri silloin harjakorin puolessa!
Siinä hevosia kuntoon laitellessa kyselin muita tuntilaisilta Foxysta, jonka kanssa samaan aikaan tallille oli tullut toinenkin uusi hevonen. Yksi ratsastaja muisteli, että se toinen on nuori ja tämä Foxy päälle kymmenvuotias kokenut ratsu. Totuus paljastui maneesissa, kun opettajamme Pirita tuli heti kertomaan, että Foxy on vasta viisivuotias! Se on kuulemma ikäisekseen kypsä, ei säpsy ja kisannutkin jo 80-sentin luokkia. Ainoa ongelma kuulemma on heikko kääntyvyys, tarvitsee paljon johtavaa ohjaa ja ulkopohjetta. Vähän hirvitti, niin nuori hevonen...
Mutta ensimmäinen vau tuli heti, kun pääsin liikkeelle. Foxylla oli tosi pitkä ja letkeä käynti. Käynnissä me työskentely aloitettiinkin, keskiympyrällä. Maneesissa oltiin ihan siksi, että pystyttiin koko ajan katsomaan peilistä omaa istuntaa. Tässä vaiheessa lähinnä keskityttiin saamaan lantio sopivasti liikkeelle ja ratsastajat istumaan oikealla kohdalla satulassa. Jalkoja käytettäessä tuntuman satulaan piti pysyä tasaisena. Sama pienessä ravipätkässä ympyrällä, ja sitten ravattiin hetki myös koko uraa pitkin.
Toinen vau tuli ravissa, sillä Foxyn ravikin oli hurjan maatavoittavaa. Se ei varmaankaan mennyt erityisen lujaa, mutta askel oli niin pitkä, että teimme koko ajan isompaa uraa kuin muut hevoset.
Pienen ravipätkän jälkeen tultiin taas ympyrälle. Syksyn kurssin tavoin Pirita havainnollisti yhden ratsastajan avulla selän, lantion ja jalkojen oikean asennon ja näytti itsekin maasta eri asentoja. Sitten hän käänsi jokaisen jalat kertaalleen oikeaan paikkaan, ja meidän tehtäväksi jäi sitten koittaa muistaa se fiilis ja korjata lopputunti (ja -kurssi...) jalkoja opetetun mukaisesti. Minun ongelmani oli sama kuin syksyllä: reidet irtoavat ja polvet kääntyvät liikaa ulos.
Kevennyksessä otettiin taas vatsalihakset käyttöön ja oltiin jänteviä. Lantion piti nousta samaan linjaan polvien ja kantapäiden kanssa. Harjoiteltiin hidastamaan omaa kevennystä ja siirtämään sen avulla hevonen käyntiin. Foxy reagoi tähän kerrassaan mainiosti.
Sitten kevennettiin taas koko uraa, ja samalla piti maneesin lukuisista peileistä koko ajan tarkkailla omaa istuntaa. Ilmeisesti minulla oli syksyn kurssista vielä jotain muistikuvia, koska hyvin pian sain Piritalta tehtäväksi "haastaa itseäni lisää" eli hidastaa välillä Foxyn ravia kevennyksen tahdilla. Toimi, etenkin kun otti vatsalihakset käyttöön, jolloin kevennyksestä tuli hallitumpaa.
Laukat tehtiin pääty-ympyröillä. Muut nostivat käynnistä, mutta Foxyn kanssa nostettiin ravista. Siinä vaiheessa tuli kolmas vau: laukka se vasta isoa olikin! Aika raakaa vielä, mutta isoa. Tosi isoa. Siinä oli vatsalihakset kovilla, kun koitin pitää jalat oikeassa paikassa, ohjat lyhyinä ja vielä käyttää johtavaa ohjasotetta ulkopohkeen kanssa, jotta pysyttiin ympyrällä (joka oli noin kaksi kertaa isompi kuin muiden isojen hevosten...).
Loppuravissa saatiin mennä aika vapaasti. Jo alkutunnista sain ohjeeksi ratsastaa ruunan pitkälle kaulalle, ja etenkin lopussa se sitten onnistuikin. Pirita ohjeisti sen johtavan otteen ja ulkopohkeen avulla tasapainottamaan nuorta hevosta lisää, ja niinhän se kääntyminenkin onnistui ongelmitta. Hevonen paineli letkeää raviaan rennossa muodossa. Piritan mukaan Foxysta näki, että istunta oli kunnossa. Ilmeisesti se sitten voi olla niin yksinkertaista, että kun vaan istuu oikein, niin hevonenkin menee oikein!
Mitään ihmeempää tehtävää ei siis tuntiin sisältynyt, mutta Foxy oli niin makea, että tunnista jäi mahtava fiilis. Erityisen kiva oli se, kun tunnin päätteeksi Pirita kävi sanomassa, että ruuna oli mennyt hyvin. Piritan mukaan se käy erittäin valikoidusti tunneilla, pääasiassa sillä ratsastavat Kikka ja Pirita itse. Arvoitukseksi jäi, miksi minä olin sen saanut, kun Pirita on viimeksi nähnyt minut hevosen selässä helmikuussa... Olin samaa mieltä Piritan kanssa, kun hän kehui Foxyn olevan laatukamaa. Onnekseni ratsut pyritään pitämään vakiona koko kurssin ajan, joten saan toivottavasti jatkaa sillä ensi viikollakin. Ja yhtään väheksymättä Maijun tehokkaita tunteja, Piritassa vaan on sitä jotain. Lisää tätä!
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
Kimojen ratsujen kevätkausi päättyi
1.6.2010 Primus Talli
Maiju - r. Veli
Ja taas kimo hevonen! Tällä kertaa varsin tuttu sellainen, vaikka Eetu oli taas levossa. Maiju oli valikoinut ratsukseni viime syksyn istuntateemakurssilta tutun Veli-arabin. Muut tuntilaiset tiesivät kertoa, että pieni ruuna oli kiikutellut lapsosia viime aikoina oikein urakalla. En osannut kuitenkaan yhtään jännittää, koska niistä viidestä Velillä menemästäni tunnistaä oli jäänyt ihan hyvä maku.
Suotta olisinkin jännittänyt, sillä Veli oli oikea herrasmies koko tunnin ajan. Alkukäynnissä se kulki jo ihan kauniisti, mutta ravissa etenkin oikeaan kierrokseen ruuna puri kiinni ihan valtavasti. Oikea käsi olikin koko tunnin ajan kovilla, kun koitin vaan sitkeästi pitää asetusta niin kauan, että saan jonkinlaisen reaktion aikaiseksi...
Alkuverkan jäljeenmentiin pääty-ympyrälle käynnissä. Siinä piti ensin suoristaa hevonen, sitten kääntää takaosa hieman ulos ja lopulta asettaa hevonen hieman ulos: vastataivutus. Tätä tehtiin oikeassa kierroksessa, jolloin taivutus tuli vasemmalle.
Ravissa ei enää taivuteltu, vaan Maiju katsoi jokaisen harjoitusravia, jota piti tehdä aina muutamia askeleita kerrallaan. Velillä on pieneksi hevoseksi aika karmeat askeleet, mutta sain kuitenkin jotenkuten pysyttyä kyydissä. Laukka sujui paljon paljon paremmin kuin syksyllä ja ihme kyllä ihan suhtkoht hyvässä muodossakin, vaikka mentiin oikeassa kierroksessa.
Sitten vaihdettiin suuntaa ja koko uralle, jossa tehtiin ensin voltteja käyntiä kooten. Asetuksen kanssa oltiin erityisen tarkkoja, samoin omien jalkojen. Sitten jätettiin voltilla saatu taivutus voimaan ja jatkettiin koko pitkä sivu sulkutaivutuksessa. Taivutus oli edelleen vasemalle. Veli teki nämä suorastaan hämmästyttävän hienosti, Maijukin kehui että tultiin kuin oppikirjasta. Veikkaan kyllä, että toiseen suuntaan olisi ollut huomattavasti vaikeampaa...
Lopuksi mentiin taas isolle pääty-ympyrälle. Paikkaa ei saanut vaihtaa, vaan jokaisen piti säädellä etäisyyttä edellä menevään oman hevosen tempoa vaihtamalla. Osalle tämä oli hirveän hankalaa, eikä itse tehtävästä, laukan lyhentämisestä, meinannut tulla mitään. Veli kyllä lyhensi ihan ok, vaikka muoto oli kaukana tavoitellusta.
Kaikenkaikkiaan tunnista ja koko keväästä jäi ihan kiva fiilis. Toisaalta oli sääli, että en saanut mennä Eetulla koko kurssia loppuun, mutta toisaalta oli kyllä kiva mennä vähän muillakin hevosilla. Erityisen kiva oli huomata, että ne muutkin hevoset kulkevat ainakin ajoittain oikein päin, eli ehkä sitä jotain on tässä kevään aikana opittu! Ensi viikolla alkaakin sitten kesän teematunnit, joilla minä opettelen oikeaa istuntaa taas viiden viikon verran.
Maiju - r. Veli
Ja taas kimo hevonen! Tällä kertaa varsin tuttu sellainen, vaikka Eetu oli taas levossa. Maiju oli valikoinut ratsukseni viime syksyn istuntateemakurssilta tutun Veli-arabin. Muut tuntilaiset tiesivät kertoa, että pieni ruuna oli kiikutellut lapsosia viime aikoina oikein urakalla. En osannut kuitenkaan yhtään jännittää, koska niistä viidestä Velillä menemästäni tunnistaä oli jäänyt ihan hyvä maku.
Suotta olisinkin jännittänyt, sillä Veli oli oikea herrasmies koko tunnin ajan. Alkukäynnissä se kulki jo ihan kauniisti, mutta ravissa etenkin oikeaan kierrokseen ruuna puri kiinni ihan valtavasti. Oikea käsi olikin koko tunnin ajan kovilla, kun koitin vaan sitkeästi pitää asetusta niin kauan, että saan jonkinlaisen reaktion aikaiseksi...
Alkuverkan jäljeenmentiin pääty-ympyrälle käynnissä. Siinä piti ensin suoristaa hevonen, sitten kääntää takaosa hieman ulos ja lopulta asettaa hevonen hieman ulos: vastataivutus. Tätä tehtiin oikeassa kierroksessa, jolloin taivutus tuli vasemmalle.
Ravissa ei enää taivuteltu, vaan Maiju katsoi jokaisen harjoitusravia, jota piti tehdä aina muutamia askeleita kerrallaan. Velillä on pieneksi hevoseksi aika karmeat askeleet, mutta sain kuitenkin jotenkuten pysyttyä kyydissä. Laukka sujui paljon paljon paremmin kuin syksyllä ja ihme kyllä ihan suhtkoht hyvässä muodossakin, vaikka mentiin oikeassa kierroksessa.
Sitten vaihdettiin suuntaa ja koko uralle, jossa tehtiin ensin voltteja käyntiä kooten. Asetuksen kanssa oltiin erityisen tarkkoja, samoin omien jalkojen. Sitten jätettiin voltilla saatu taivutus voimaan ja jatkettiin koko pitkä sivu sulkutaivutuksessa. Taivutus oli edelleen vasemalle. Veli teki nämä suorastaan hämmästyttävän hienosti, Maijukin kehui että tultiin kuin oppikirjasta. Veikkaan kyllä, että toiseen suuntaan olisi ollut huomattavasti vaikeampaa...
Lopuksi mentiin taas isolle pääty-ympyrälle. Paikkaa ei saanut vaihtaa, vaan jokaisen piti säädellä etäisyyttä edellä menevään oman hevosen tempoa vaihtamalla. Osalle tämä oli hirveän hankalaa, eikä itse tehtävästä, laukan lyhentämisestä, meinannut tulla mitään. Veli kyllä lyhensi ihan ok, vaikka muoto oli kaukana tavoitellusta.
Kaikenkaikkiaan tunnista ja koko keväästä jäi ihan kiva fiilis. Toisaalta oli sääli, että en saanut mennä Eetulla koko kurssia loppuun, mutta toisaalta oli kyllä kiva mennä vähän muillakin hevosilla. Erityisen kiva oli huomata, että ne muutkin hevoset kulkevat ainakin ajoittain oikein päin, eli ehkä sitä jotain on tässä kevään aikana opittu! Ensi viikolla alkaakin sitten kesän teematunnit, joilla minä opettelen oikeaa istuntaa taas viiden viikon verran.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)