maanantai 25. helmikuuta 2013

Lähes Fuegon veroinen

18.2.2013 Primus Talli
Maiju - r. Jardinero

Jännityksellä odotin, alkaisiko koulurataharjoitusten jälkeen estejakso ilman mitään ennakkovaroitusta. Hevoslista kuitenkin paljasti, että koulua on ohjelmassa: minulle oli nimittäin merkitty Jardinero. Se näkyi olevan edellisellä tunnilla, joten menin innolla maneesiin seuraaman Hartsan otteita. Olin aiemmin mennyt sillä tosiaan vain sen yhden kankitunnin, joten käytännössä ihan puhtaalta pöydältä olin lähdössä liikkeelle.

Jardinero näytti menevän tosi hienosti, rennosti ja vaivattomasti liikkuen. Ihmekös tuo, kun selässä oli ruunan tunteiden tulkkina usein toimiva Sannis. Onneksi ehdin ennen tuntia vaihtaa hänen kanssaan muutaman sanan ja saada jokusen oivan käyttöohjeen tähän "Fuegon poikaan".

Ensimmäinen puolituntinen meni totutellessa, mutta jälkimmäisellä alkoi rullata. Tiesin, että Hartsalla on pidettävä vatsalihakset tiukkana sekä takapuoli ja reidet irti satulasta. Tämä oli minulle paljon helpompaa uskomattoman tasaisessa harjoitusravissa kuin kevyessä ravissa, jossa väkisinkin ainakin alapohje tuppaa osumaan kylkiin. Käynnissäkin Maiju komensi rentouttamaan jalat, koska juuri yrittäessäni olla rento, jalka siirtyikin taakse Hartsan vararavintokerroksen kohdalle. Koita sieltä sitten tuupata ratsua eteenpäin...

Pysähdykset onnistuvat Jardinerolla kyllä todella vaivatta vain vähän reisiä jännittämällä. Kevyessä ravissa vielä hieman hain oikeaa ohjan pituutta Tällaisella käynnistettävällä hevosella paha tapani on antaa liikaa tilaa edestä sen sijaan, että ratsastaisin jalalla kohti napakampaa ohjaa.

Ympyrällä kevyt ravi ja siinä tehdyt pienet askeleen lyhentämiset eivät tuottaneet suurempia vaikeuksia, tai ainakaan se askeleen lyhentäminen ei tuottanut... Löperyyteni kyllä hieman kostautui vielä ensimmäisessä pääty-ympyrällä tehdyssä laukassa vasempaan, joka on Hartsan selvästi vaikeampi suunta. Laukannostossa ruuna helposti poikittaa työntäen takaosaansa sisään. Laukkaa on myös kuulemma ylläpidettävä koko ajan ikään kuin nostamalla se lähes joka askeleella uudestaan, unohtamatta ulko-ohjan tukea. Mielestäni sain laukan nostettua ongelmitta, mutta pari kertaa Jardinero kyllä tiputti raville ennen kuin ehdin kissaa sanoa.

Itse tehtävä oli sama kuin meitä edeltävälläkin tunnilla. Ratsastimme toisella pitkällä sivulla muuutaman metrin uran sisäpuolella. Ensin teimme kokoamisia keskikäynnistä pitkän sivun puolesta välistä lähes sen loppuun asti, ratsastaen kulman kuitenkin jo taas huolellisesti keskikäynnissä. Sitten sama tie harjoitusravissa, josta muutamien askelien kokoaminen tahdin kärsimättä. Lopuksi pitkän sivun keskeltä tehtiin laukannosto. Toisen pitkän sivun keskelle tehtiin aina voltti, ensin käynnissä, siten ravissa ja lopulta myös laukassa.

Olin tässä vaiheessa päässyt jo hieman jyvälle tästä hyvin omanlaisestaan hevosesta ja ratsastin selvästi rohkeammin. Käytin raippaa silloin kuin tarvitsi, mutta pikku hiljaa liike alkoi löytyä  hevosesta itsesään. Nostot helpompaan oikeaan kierrokseen onnistuivat hyvin ihan suoralla hevosella, ja Maijun mukaan laukkakin alkoi olla aika hienoa. Omaan takapuoleen se ei kyllä kovin hienolta tai sujuvalta tuntunut, vaikka niin se Hartsakin vaan laukkavoltillekin taipui...

Jardineron hienouden tajusi viimeistään aivan lopputunnista, kun vielä kokoonnuimme pääty-ympyröille harjoitusravissa. Hartsa imi eteen niin mainiosti, että sitä sai jopa jarrutella. Siitä ravista olisi Jardinero varmaan pystynyt lähes Fuegon veroisiin suorituksiin...

Hartsa on kyllä valloittava hevonen. Se on niin ystävällinen ja kaunis ja kiltti ja samalla jotenkin kovin tietoinen omasta itsestään. Tunnin jälkeen Sanniskin tuli vielä rapsuttelemaan ratsuaan, ja tulipa taas kerran todistettua, miten pieni maailma on: kävi nimittäin ilmi, että me olemme lähtöisin samalta ratsastuskoululta Tampereelta. Jotenkin on vaan 25 vuoden aikana molempien tie vienyt  lähes Tampereen keskustassa sijainneesta Kaupin ratsastuskoulusta Armisen Tepan valvovien silmien alta Espooseen Primus Tallille, tällä kerralla Maijun opetettavaksi.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Ymmärränpäs sittenkin!

14.2.2013 Primus Talli
Pirita - r. Roope

Opettajavaihdon päätyttyä myös torstaitunnillamme palasi Pirita ryhmämme vetäjäksi. Minä jatkoin Roopella ja päätin tällä kerralla ratsastaa hevosta alusta asti. Yritykseni oli hyvä vaan ei riittävä, mutta onneksi Piritalta löytyi taas oikeat ohjeet.

Aloitimme käynnissä tekemällä kiemurauraa vasemmalle molemmilla pitkillä sivuilla lähes maneesin keskelle ja takaisin. Koitin hieman taas puolipidätteillä ja käyntiä hidastamalla saada ratsuani hereille. Olin juuri kiihdyttämässä kohti kulmaa, kun Pirita käski minun komentaa Roopea reippaammin eteen. Ja vielä reippaammpin. Raipalla. Uudestaan. Uudestaan. Roope teki pienen protestipukin ja käveli sen jälkeen niin reippaasti koko tunnin, etten tiennyt sen niin reippaasti pystyvän kävelemäänkään. Ravissa tai laukassa ei tarvinnut vastaavaa sitten enää tehdäkään, vähän vaan välillä muistutella. Ihmeellistä, miten pienestä voi kaikki olla kiinni!

Toinen hyvin oleellinen uusi ohje oli se, että käden pitää olla todella kevyt. Olin aiemmin ottanut selvästi selvemmän tuntuman Roopen suuhun, mutta nyt sain lähes työntää kättä eteen. Tässä olikin haastetta koko tunnille. Vaikka ohja olikin ehkä pidempi kuin edellisillä kerroilla, kumosin ajoittain sen vaikutuksen tuomalla kyynärpäitä kylkilinjan taakse. Käynnissä ja ravissa ongelmaa ei oikeastaan ollut, mutta tunnin teemassa eli laukannostoissa sitten senkin edestä.

Veryttelyn kevyessä ravissa teimme myös samalla kiemurauralla kuin käynnissä, nyt oikeaan kierrokseen. Kulmia ja karteita tuli vastaan siihen malliin, että koko ajan sai olla asettamassa ja taivuttamassa ja käytämässä vuoroin kumpaakin pohjetta sisäpohkeena ja sitä toista ulkopohkeena. Koska Roope oli jo herännyt, oli tämä harjoitus sillä varsin miellyttävä. Erityisesti kulmiin ratsastuksessa piti olla todella tarkka, mutta en siltikään täysin allekirjoita väitettä Roopen tosi vaikeasta oikeasta kierroksesta. Ilmeisesi olen itse sen verran vahvempi oikeaan, että se kompensoi ratsuni heikompaa puolta.

Laukka oikealle oli kyllä aika vaikeaa, mutta niin se on vasemmallekin. En jotenkin nyt osaa enää yhtään istua laukassa. Alkun räpellyksen jälkeen sain kuitenkin ohjat käteen ja aloin ratsastaa, minkä seurauksena sain Roopen reitille ja laukankin rullaamaan edes kohtalaisesti.

Tottakai sitten jatkoimme juuri laukka-aiheen parissa eli tekemällä B-merkin laukannostoja. Aloitimme vasempaan, jossa nosto tulee pääty-ympyrältä keskihalkaisijan kohdalta ravista. Ajatuksena oli tulla sujuvaa ravia ja ikään kuin vain liukua laukkaan. Pirita antoi taas ajattelemisen aihetta mainitessaan, että aivan liian usein laukannostoa valmistellaan liian pitkään. Tällöin siitä tulee turhan suuri numero, kun ehditään tehdä puolipidätteitä ja asetuksia ja taivutuksia ja poikituksia vähän sinne sun tänne... Tunnistin niin tästä itseni! Ilmankos ehdin usein paitsi jännittyä itse myös jännittää hevosen. Lisäksi, jos laukannosto tuntuu etenkin ravista tahmealta, paha tapani on heittää ohja pois kokonaan. Nyt siis tavoiteena oli rento edessä mutta silti tuntumalla oleva käsi. Roope nosti laukat ihan hyvin, mutta kyllä tuon käden paikan kanssa saa vielä tehdä töitä. Samoin sen, että puolipidäte ei ole liian voimakas ja se käsi mene taakse, jolloin hyvä liike pysähtyy, hevonen jännittyy ja nosto on kaikkea muuta kuin liukuvaa.

Laukannosto käynnistä on paljon helpompaa minulle, mutta siinä taas Roope alkoi ennakoida. Ratsastajahan reagoi tähän tietenkin ensin irroitamalla jalat kyljistä ja viemällä taas ne kyynerpäät liian taakse... Kerta kerralta kuitenkin taas koitin muistaa Piritan ohjeet siitä, että vatsalihakset tiukaksi ja jalat kiinni kylkiin. Roopen käynti oli kyllä tosi ihanaa tässä tehtävässä, joten omaan asentoon pystyi keskittymäänkin aika hyvin.

Tehtävien välillä pääsin oikein nautiskelemaan, kun ravailin toisessa päässä. Roope on kyllä varsinainen liitokavio, kun sen moottori on käynnissä! Kerrassaan ihana. Piritan palautteesta päätelleen laukannostot tosiaan onnistuivat meiltä ihan hyvin. Käsien asentokin kuulemma parani, mutta harjoiteltavaa riittää vielä.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Ulkonäkö pettää

11.2.2013 Primus Talli
Maiju - r. Leo

Maiju oli jakanut minulle yhden tallin uusimmista tuntiratsuista. Leo, oikealta nimeltään Carleone, on hellyttävän näköinen suht raskastekoinen lähes musta ruuna. Ulkoisen olemuksen ja todella leppoisan käyttäytymisen perusteella voisi päätellä, että ruuna on raskas myös ratsastaa, mutta eipä voisi ulkonäkö enää enempää pettää.

Leon askeleet ovat V-A-L-T-A-V-A-T. Ja se on herkkä. S-U-P-E-R-herkkä. Tuntuma pitää olla aivan untuvankevyt, ja sitä lähes olematonta tuntumaa vasten pitäisi sitten ratsastaa pohkeella. Jalankäyttö tuntui vaan niin ristiriitaiselta, koska Leo liikkui ihan itsekseen, välillä jopa liian reippaasti. Tai sitten se vaan tuntui siltä, kun lyhyelle sivulle ei mahtunut kuin pari askelta. Maijullekin yhdellä laukkaympyrällä sanoin, että Leo tuntuu menevän ihan hirveän kovaa. Maiju sitten laski ääneen ratsuni laukan tahtia, mikä paljasti totuuden...

Jalkaa olisi tarvinnut käyttää kautta koko tunnin rohkeammin, sillä sorruin ajoittain onneksi nykyään hyvin harvinaiseen virheeseeni, ns. varoasentoon eli lievään etunojaan. Silloin jalka irtoaa kyljestä, mikä Leon tapauksessa tarkoitti juoksemista. Pitäisihän se nyt jo Lulun kanssa käydystä koulusta muistaa, että kun hevonen kiihdyttää, ei jalkoja vaan voi irroittaa kyljistä!

Teimme vielä tällä tunnilla B-merkin rataan liittyviä kuvioita, pohkeenväistöä ja muutaman koko rata leikkaa -tien. Leo osoitautui varsinaiseksi hakasti väistöissä. En muista milloin olisin viimeksi selvinnyt väistöistä tasan kahdella pohjeavulla: väistä ja lopeta. Puolipidätteillä piti vaan kontrolloida Leon askeleen pituutta, joka meinasi vähän venähtää. Tempo ei kuitenkaan hiipunut missään vaiheessa.

Koko rata leikkaa laukassa oliskin sitten jo hastavampi tehtävä. Leo nosti laukan niin voimakkaasti, että olin aina jäädä kyydistä ensimmäisellä askeleella. Diagonaalille ei montaa laukka-askelta mahtunut, ja kun ura häämötti, Leo pyri voimakkaasti oikaisemaan ja vaihtoi lennossa. Sainkin sitten luvan ottaa raviin hyvissä ajoin ja koittaa ratsastaa hallitummin kulmaan. Siinä vaiheessa vaan ratsastajan taidot taas loppuivat, kun ratsu juoksee alta ja pidättäminen saa aikaan vain vauhdin kiihtymistä. Ne jalat ja se keskivartalo...

Tämän Leolla ratsastamani tunnin jälkeen Roopen kanssa koetut pienet ymmärtämisvaikeudet tuntuvat aika mitättömiltä. Leon kanssa yhteistä säveltä kun ei löytynyt oikeastaan hetkeksikään, eikä hetkeäkään ollut sellainen tunne, että näin sitä pitää ratsastaa. Olipa haastava uusi tuttavuus!

torstai 14. helmikuuta 2013

...en ymmärräkään.

7.2.2013 Primus Talli
Maiju - r. Roope

Kuvittelinpa taas todella typerästi jatkavani Roopen kanssa siitä, mihin viikkoa aiemmin jäin. Ajattelin, että jos ymmärsin Roopen edellisellä tunnilla, niin eiköhän ne samat oikeat nappulat löytyisi tälläkin tunnilla. Vaan eivätpä löytyneetkään.

Koitin lähteä liikkeelle samoin kuin viimeksi, tehden pehmeitä pysähdyksiä ja säädellen käyntiä puolipidätteillä välillä lyhyemmäksi ja välillä pidemmäksi. Sinne sekaan sitten muutamia väistöjä uralla ja tietenkin huolelliset kulmat pohkeiden saamiseksi läpi. Kevyessä ravissa samat temponlisäykset pitkillä sivuilla. Kymmenen metrin voltteja käynnissä ja ravissa. Näennäisesti siis lähes kohdasta kohtaan edellistunnin toisintoa, mutta käytännössä en saanut Roopea ihan todenteolla liikkeelle. Kevyt ravi ympyrällä oikeaan oli kelvollista, laukka jo paljon vaikeampaa. Jännä muuten, miten oikea on kuulemma Roopen pahempi puoli. Minä en huomaa ruunassa kovin selvää puolieroa, vaan se on aivan yhtä haastava molempiin kierroksiin silloin, kun moottori ei kunnolla ole käynnissä.

Jatkoimme B-merkkiteemalla, tarkemmin pohkeenväistöillä uralla. Maijun mukaan emme vaatineet tarpeeksi vaan tyydyimme liian loiviin ja hitaisiin väistöihin. Ja sitten kun lopulta vaadimme, kestää se liian kauan. Se on kumma, miten selkään väistö tuntuu ihan hyvältä, vaikka peilistä katsoen takajalat tuskin astuvat ristiin ensinkään. Roopen sain kyllä lopulta tekemään ihan hienoja askeleita, sillä Maijulle ihan mikään ihan pieni ristiin astuminen riittänytkään!

Tästä tunnista aika iso osa keskittyttiin myös laukkatyöskentelyyn uraa pitkin ja sitten koko rata leikkaa -tiehen. Se taitaa olla B-merkissä sekä harjoituslaukassa että temponlisäyksessä, ja näitä molempia tulimme useamman kerran. Edelleen laukka on Roopen kanssa minulle jotenkin todella vaikeaa, enkä saanut tuupattua sitä kunnolla liikkeelle. Lisäykset jäivät heppoisiksi ja puhti loppui jo pari askelta ennen uraa. Yhtään vaihtoa Roope ei tehnyt, mutta itselleni jäi laukasta sellainen roiskaisten ratsastettu maku. Plääh.

Maijukin sanoi tunnin jälkeen, että Roope ei ollut nyt niin hyvä kuin viikko sitten. Se ei jotenkin käynnistynyt koko tunnin aikana ollenkaan, minkä myötä en sitten enää ymmärtänytkään, mistä nappuloista olisi pitänyt painella. Sainpahan taas kerran muistutuksen siitä, että työ hevosen kanssa on tehtävä joka tunnilla kärsivällisesti alusta asti.


maanantai 11. helmikuuta 2013

Toistoja

4.2.2013 Primus Talli
Maiju - r. Myssy

Tästä tunnista ei ole kauheasti kerrottavaa, mutta kerrotaan nyt edes se, että jää muistiin. Menin nimittäin viime viikon maanantain tapaan Myssyllä, ja harjoitus oli täsmälleen sama kuin torstain tunnilla.

Edelleen Myssyn kanssa hämmästytti se, miten voimakkaasti sitä pitää ratsastaa eteen. Kyselin aluksi vähän Maijulta vinkkejä, että miten pitäisi reagoida sitten kun ruuna reagoi. Maiju ohjeisti palkitsemaan sen eteenpäinmenosta irroittamalla jalat. Välittömästi vauhdin hiipuessa piti sitten taas napakasti komentaa pohkeilla. Käynnissä sain Myssyn liikkumaan ihan hyvin, samoin kevyessä ravissa, joka tehtiin osin suurella keskiympyrällä. Sen sijaan alun laukka oli taas todella vaikeaa, eikä moottori meinannut käynnistyä siinä millään.

Tuossa B-merkin kuviossa vaikeimmaksi osioksi osoittautui keskihalkaisijan ratsastus voltin jälkeen. Myssy meinasi väkisinkin lipsahtaa liian pitkälle keskihalkaisijan yli, ja sitten jotenkin unohdin ratsastaa sitä suoraan, voltilla kun sai tehdä aika paljon töitä tempon säilyttämiseksi. Välillä oli pakko mennä kevyttä ravia, jotta Myssy ei olisi hiipunut kokonaan. Erityisen vaikea oli keskihalkaisijan jälkeiset kulmat, joissa ruuna olisi varmaan ilman tarmokasta eteenratsastusta pysähtynyt.

Laukka ympyrällä myös tunnin loppupuolella on edelleen haastavaa. Laukka tuntuu muutenkin olevan minulle se vaikein askellaji hallita itseäni ja hevosta. Sitten kun vielä hevosen laukassa olisi työstämistä, loppuvat keinot usein kesken. Myssyllähän ratkaisu ongelmaan on aika yksinkertainen: enemmän vauhtia. Tämä onnistuu paremmin koko uralla laukatessa, jolloin pitkät sivut saa ratsasta reilusti eteen ja käyttää kulmat sitten taivuttamiseen ja kokoamiseen. Välillä kyllä pyöristin myös lyhyet sivut puoliympyräksi saadakseni tasaisempaa menoa. Koko rata leikkaa laukassa ja siirtyminen raviin uralla oli ehkä paras Myssyä herättelevistä liikkeistä, sillä sen jälkeen ratsuni ravasi itsekseen ja oli aivan kevyt. Harmi vaan, että tämä reitti ratsastettiin vasta aivan laukkatyöskentelyn päätteeksi...

tiistai 5. helmikuuta 2013

No nyt minä ymmärrän!

31.1.2013 Primus Talli
Maiju - r. Roope

Olin taas vähän harmissani nähtyäni minullle jaetun Roopen. Olin ratsastanut sillä ennen tätä tuntia neljä yksittäistä tuntia, enkä oikein ollut saanut ruunaan mitään kontaktia. Etenkin viimeisin tunti Roopella joulukuussa oli lähestulkoon katastrofi. Kun Maiju kyseli tunnin alussa, että onko tuttu hevonen, kerroin hänellekin että en ole oikein koskaan ymmärtänyt Roopea. Maiju neuvoi, että se on nyt sitten sellainen todella paljon ratsastettava hevonen, mutta joka käynnistyttyään kyllä liikkuu aivan itse ja kevyenä.

Aloitimme käynnissä, ja Maiju vaati heti kaikilta todella tarkat kulmat asetuksineen ja taivutuksineen. Lähdimme heti tekemään pysähdyksiä keskihalkaisijalla oman tahtiin. Maiju antoi meille hyvän vinkin: minun piti tehdä pieniä puolipidätteitä ja ikään kuin herättää Roope odottamaan, että mitä tapahtuu ja milloin. Välillä vain hidastin käyntiä ja välillä sitten tehtiin pysähdys. Tämä toimi Roopella todella hyvin, sillä se alkoi kuunnella ja pysähtyä hienosti tasajaloin. Liikkeellelähdöissä taas sen sai aika kivasti hereille, kun vaan vaati nopeat reaktiot pohkeisiin.

Ravissa otettiin heti alkuun parit pitkät sivut temponlisäykstä ja sitten ensin hetki pääty-ympyröillä. Roope tuntui siinä todella mukavalta, kun vaan muistin asettaa sen selvästi sisään oikealle. Se tosiaan oli aika kevyt, ja silloin Maiju antoi ohjeeksi olla ihan hiljaa. Jalalla piti toki muistuttaa heti, jos vauhti meinasi hiipua.
Ympyrällä myös laukattiin hetki oikealle, mutta sitten jatkettiin ravissa koko uraa ja pysähdyksiä samoin kuin käynnissä. Ensin Roope vähän hiihteli pysähdykseen, mutta kun työstin sitä hieman lyhyemmäksi myös ravissa, sain pysähdyksetkin onnistumaan. Liikkeellelähtö oli ravista vaikeampaa, Roopen reaktioaika kun meinasi väkisinkin vähän venyä...

Pitkin ohjin ei kävelty kuin hetki, mutta siinäkin ajassa Roope ehti jo vetelöityä. Maiju käskikin minun ikään kuin työntä Roope taas hereille. Päästelin parit pitkät sivut kevyessä ravissa vähän reippaammin, ja sain lopulta aika vähällä Roopen taas työskentelemään kanssani.

Lähdimme tekemään B-merkin ohjelmasta kuviota, jossa tullaan ravaten keskihalkaisijalle oikeassa kierroksessa ja tehdään voltti I:stä vasemmalle. Ensin ratsastimme käynnissä vain keskihalkaisijan, ja sitten lisäsimme siihen voltin vasemmalle. Kun nämä sujuivat, siirryimme raviin. Keskihalkaisijan alussa sai tarvittaessa tehdä ylimääräisen voltin jompaan kumpaan suuntaan, muutoin kuvio oli sama.

Roopelle tämä molempiin suuntiin taivuttelu selvästi sopi, ja pystyin sujuvasti tulemaan tehtävän monta kertaa peräkkäin ilman suurempia ongelmia. Välillä, jos vauhti hieman hidastui, kevensin pitkällä sivulla. Tarkkana sai kyllä olla, erityisesti palattessa voltilta keskihalkaisijalle, ettei mennyt ensin pitkäksi ja sitten oikealle käännyttäessä taas valunut ulos vasemmalle. En kyllä muista, milloin viimeksi olisi tuntunut näin helpolta annetun tehtävän ratsastaminen, kun Roope vaan liihotteli menemään. Ihanaa!

Lopuksi laukattiin koko uraa vasemalle. Laukassa meille jäikin Roopen kanssa eniten parannettavaa, sillä ruuna meinasi väkisin vähän venähtää. Se tarvitsi laukassa paljon jalkoja ja puolipidätteitä, mutta valitettavasti tunti loppui taas kerran kesken.

Tunnin jälkeen saatoin sitten hyvillä mielin sanoa Maijulle, että nyt löysin Roopen ja ymmärrän, miksi siitä niin kovin monet tykkäävät. Roope on aina ollut mielestäni todella kaunis, ja jos nyt vielä löysimme yhteisen sävelen tuntia pidemmäksi ajaksi, koittaa se toden teolla täyttää Mirjan ja Foxyn jättämää aukkoa suosikkihevoslistallani.