18.11.2013 Primus Talli
Maiju - t. Lulu
Lulu palasi reilu viikko sitten lomalta, ja ehdin jo pikkuisen toivoa sitä parille edelliselle tunnillenil. Nyt toive toteutui, ja se tuntui kuin kotiinpaluulta.
Lulu oli Borasin jälkeen kovin muhkean ja karvaisen oloinen - ja kurainen! Se oli käynyt tarhassa vähän nautiskelemassa, joten sain puunata sen korvista kavioihin ennen tuntia. Olipa muuten ihana puuhastella tamman kanssa, kun satuimme olemaan ainoa hiljaisesta ylätallista lähtenyt ratsukko.
Aloitimme käynnissä päätyvolteilla ja avotaivutuksilla pitkillä sivuilla. Vasemmalle sujui hyvin, mutta voi miten vaikeaa se taas olikaan oikeaan kierrokseen! Lulu hyvin herkästi heitti takapäätä ulos uralta ja koitti selviytyä taivutuksesta väistämällä. Sain huomauttaa ulkopohkeella useasti, ennen kuin avotaivutus alkoi sujua. Ravissa Lulusta aisti, että se oli ollut pitkään lomalla. Tamma oli kovin innokas, ja sain Maijulta ohjeeksi koittaa ratsastaa sitä hitaammaksi sekä kääntää takapäätä alas ja koittaa nostaa etupäätä ylös. Tässä vaiheessa muistin istu-matrani, eikä herkällä päällä olleella Lululla juuri muuta tarvittukaan. Vasemmassa kierroksessa koitin välttää yliasettamista ja varmistaa, ettei Lulu kaadu sisään. Oikeassa taas koitin vain saada asetuksen rehellisesti läpi ja estää ulkopohkeella takaosan luisumisen ulos.
Laukkasimme uralla todella pitkään. Saimme työstää laukkaa aika vapaasti vasemmassa kierroksessa. Lulun laukka ei ollut vielä niin kolmitahtista kuin se parhaimmillaan on, mutta sain tamman käyttämään hyvin takaosaansa. Se ei yhtään sukeltanut edestä, ja kulmatkin onnistuivat aika kivasti, kun ajattelin riittävästi suoruutta enkä pelkkää asetusta. Maijulle kuitenkin sanoin, että tuntui jotenkin vaikealta istua. En löydä hiljaista liikettä myötäävää asentoa näköjään enää muilla hevosilla kuin Borasilla... Laukan jälkeen ei ollut mitään ongelmia Lulun ravin kanssa.
Pienen paussin jälkeen jatkoimme avotaivutuksia siten, että siirryimme toisella pitkällä sivulla lamppurivin alle eli vajaat pari metriä uralta sisään. Ensin tultiin tämä reitti vain suoraan. Siinä Lulu valui taas kovin herkästi vasemmalle, ja vaikka käytin peiliä apuna, oli todella vaikeaa päästä vain suoraa linjaa. Toisen pitkän sivun keskellä tehtiin voltti, ja sitten tehtävään lisättiin itse taivutus irti laidasta olevalla pätkällä. Vasen pohje patisti minkä pystyi, mutta kyllä se aika monta toistoa otti, ennen kuin taivutus alkoi sujua. Kun keskityin käyttämään vasenta pohjetta, heitin vasemman ohjan helposti pois, mistä tietenkin seurasi vaan enemmän mutkittelua.
Olipa taas monta liikkuvaa osaa, jotka sain sykronoitua vasta laukkatehtävässä. Avotaivutus jätettiin silloin pois, ja suoralta nostettiin laukka ilman laidan tukea. Tässä Lulu ei enää liirannut, vaan teki pari hyvää nostoa ja kivat laukkavoltit toiselle sivulle. Tamma pysyi edelleen hyvin käsissä, eikä meidän tarvinnutkaan tulla tehtävää kovin montaa kertaa juuri kuumimisen välttämiseksi.
Lopuravissa Lulu yritti pari kertaa ottaa vähän tukea kuolaimesta, nostaa päätä ylös ja kiihdyttää, mutta istuminen ja jalkojen laittaminen kiinni kylkiin toimivat taas. Maijukin tykkäsi menostamme, ja minähän tunsin itseni ihan homecoming queeniksi, niin ihanaa oli päästä turvahevoseni selkään!
maanantai 25. marraskuuta 2013
torstai 21. marraskuuta 2013
Istu, hengitä, rennot kädet
16.11.2013 Primus Talli
Pirita - r. Boras
Vähiin käy ennen kuin loppuu, Piritan pitämät tunnit nimittäin. Hän siirtyy uusiin haasteisiin vuodenvaihteessa, eikä jatka opettajana enää Primuksella. Koska uutta opettajaa ei pystytty kertomaan ennen kevään vakiovuorojen varausmaksujen eräpäivää, jätin lauantaitunnin kokonaan pois. Jään siis ehkä entistä aktiivisemmaksi tuntipörssin käyttäjäksi, tai sitten tyydyn taas vain yhteen viikkotuntiin. Aika näyttää.
Vielä kuitenkin sain nautiskella koko rahan edestä, kun minulle oli jaettu taas Boras. Se on kerrassaan mainio tyyppi kaikin tavoin. Borasin kanssa on kiva puuhastella karsinassa, ja sen selässä tavoitan tyyneyden, jota en osaa selittää tai tavoittaa muilla hevosilla. Vaikka se vähän pomppisi tai kiihtyisi, ei yhtään hirvitä enkä tee mitään paniikkiratkaisuja, istun vaan ja odotan, että tilanne rauhoittuu. Borasin kanssa olen lanseerannut itselleni ratsastusmoton, joka toimii: istu, hengitä, rennot kädet. Istu hiljaa ja syvällä satulassa hevosen takajalkojen päällä, muista hengittää rauhallisesti, äläkä vedä ohjista vaan pidä käsi vain paikoillaan. Yksinkertaista.
Käynnissä koitin ratsastaa Borasin rennoksi ja mahdollisimman alas. Tämä oli ruunalle päivän kolmas tunti, ja ainakin edellisellä se oli kuulemma ollut hyvin rauhallinen. Huomasin aika nopeasti, että sitä sai suorastaan ratsastaa eteen. Liekö hieman rauhallisemmasta temmosta johtunut, mutta vasen pohje tuntui olevan oikeastaan koko tunnin ihan erityisen vaikea saada rehellisesti läpi. Vasemmassa kierroksessa Boras oikoisi mielellään kulmia ja pienentäisi ympyröitä, kun taas oikeassa se heittäisi mielellään takaosaansa ulos vasten ulkopohjetta.
Ravi uralla ja keskiympyrällä oli helpompaa. Pystyin molempiin suuntiin suurentamaan ja pienentämään ympyrää sen mukaan, miten tarvitsimme lisätilaa. Boras ravasi letkeästi ja maatavoittavasti omalla moottorillaan. Oman istunnan kanssa pitää vaan olla todella tarkka ja jäntevä keskivartalosta sekä keventää tasaisesti, koska jos pienestikin horjahtaa, ragoi Boras heti tarjoamalla jotain. Usein se jotain on laukka tai ainakin reippaampi ravi.
Laukkaa varten jakaannuimme kahdelle pääty-ympyrälle vasemmassa käynnissä. Kun Pirita sanoi, että valmistellaan laukkaa, niin Boras oli jo menossa. Pirita nauroi, että ei kai se nyt ymmärtänyt mitä hän sanoi, mutta siltä se kyllä vaikutti. Hevonen takaisin käyntiin ja rennoksi ja sitten puolen kierroksen päästä rauhallinen nosto. Aiemmin ja jollain muulla hevosella olisin vaan jysäyttänyt heti laukkaan, mutta nyt maltoin rauhoittaa tilanteen ja antaa muiden odottaa. Laukka vasempaa oli muutoin ihan hyvää, mutta vasenta pohjetta vasten pyrkiminen korostui. Jouduin tekemään hartiavoimin töitä, että sain ruunan edes kutakuinkin oikealle reitille etenkin kansoitetun katsomon puolella.
Tunnin päätehtävänä oli takaosan käännökset. Aloitimme lyhentämällä ja kokoamalla käyntiä ja kääntämällä sitten omatoimisesti aina pitkältä sivulta 90 astetta radan poikki. Näitä käännöksiä ehti tekemään useampia, ennen kuin teimme 180 asteen käännökset uralla yhtä aikaa. Sama harjoitus toistettiin myös toiseen suuntaan. Borasin hermo piti hyvin, ja se kääntyikin molempiin suuntiin varsin näppärästi. Valmistelu oli vasempaan vaikeampaa, sillä se alkoi ennakoida ja kääntyä vasten sisäpohjetta. Näistä selvittiin helposti sillä, että ongelmien ilmaantuessa jatkettiinkin vaan suoraan ja tehtiin vaikka yksi huolellinen kulma käännöksen sijasta.
Välissä tehtiin pienet pätkän ravia. Kevensin pääosin, sillä en halunnut mahdollisesti rikkoa saavuttamaamme rentoutta. Keskitytään harjoitusravin työstämiseen sitten ihan erikseen, vaikka Borasin ravi ei kyllä olekaan mitenkään erityisen pahaa istua.
Lopuksi vielä laukattiin pääty-ympyröillä oikeaan. Tällä kerralla Pirita pyysi meitä vain siirtymään "siihen nopeampaan askellajiin", ja saimmekin Borasin kanssa aikaiseksi ihan kunnollisen ja rauhallisen noston. Myös laukka oikeaan oli kertakaikkiaan mainiota, Piritakin sanoi että suorastaan superhyvää. Minä vain istuin, hengitin ja pidin rennon käden - sekä nautin.
Pirita sanoi lopuksi, että Boras on alkanut hengittää tunneilla. Hän uskoo, että sille on nyt löydetty sellaiset ratsastajat, jotka saavat ruunan rentoutumaan. Boras on ainakin saanut minut rentoutumaan, ja sitä tunnetta koitan tavoitella myös muilla hevosilla, vaikka niiden moottorit eivät aivan yhtä voimakkaita ihan itsestään olisikaan.
Pirita - r. Boras
Vähiin käy ennen kuin loppuu, Piritan pitämät tunnit nimittäin. Hän siirtyy uusiin haasteisiin vuodenvaihteessa, eikä jatka opettajana enää Primuksella. Koska uutta opettajaa ei pystytty kertomaan ennen kevään vakiovuorojen varausmaksujen eräpäivää, jätin lauantaitunnin kokonaan pois. Jään siis ehkä entistä aktiivisemmaksi tuntipörssin käyttäjäksi, tai sitten tyydyn taas vain yhteen viikkotuntiin. Aika näyttää.
Vielä kuitenkin sain nautiskella koko rahan edestä, kun minulle oli jaettu taas Boras. Se on kerrassaan mainio tyyppi kaikin tavoin. Borasin kanssa on kiva puuhastella karsinassa, ja sen selässä tavoitan tyyneyden, jota en osaa selittää tai tavoittaa muilla hevosilla. Vaikka se vähän pomppisi tai kiihtyisi, ei yhtään hirvitä enkä tee mitään paniikkiratkaisuja, istun vaan ja odotan, että tilanne rauhoittuu. Borasin kanssa olen lanseerannut itselleni ratsastusmoton, joka toimii: istu, hengitä, rennot kädet. Istu hiljaa ja syvällä satulassa hevosen takajalkojen päällä, muista hengittää rauhallisesti, äläkä vedä ohjista vaan pidä käsi vain paikoillaan. Yksinkertaista.
Käynnissä koitin ratsastaa Borasin rennoksi ja mahdollisimman alas. Tämä oli ruunalle päivän kolmas tunti, ja ainakin edellisellä se oli kuulemma ollut hyvin rauhallinen. Huomasin aika nopeasti, että sitä sai suorastaan ratsastaa eteen. Liekö hieman rauhallisemmasta temmosta johtunut, mutta vasen pohje tuntui olevan oikeastaan koko tunnin ihan erityisen vaikea saada rehellisesti läpi. Vasemmassa kierroksessa Boras oikoisi mielellään kulmia ja pienentäisi ympyröitä, kun taas oikeassa se heittäisi mielellään takaosaansa ulos vasten ulkopohjetta.
Ravi uralla ja keskiympyrällä oli helpompaa. Pystyin molempiin suuntiin suurentamaan ja pienentämään ympyrää sen mukaan, miten tarvitsimme lisätilaa. Boras ravasi letkeästi ja maatavoittavasti omalla moottorillaan. Oman istunnan kanssa pitää vaan olla todella tarkka ja jäntevä keskivartalosta sekä keventää tasaisesti, koska jos pienestikin horjahtaa, ragoi Boras heti tarjoamalla jotain. Usein se jotain on laukka tai ainakin reippaampi ravi.
Laukkaa varten jakaannuimme kahdelle pääty-ympyrälle vasemmassa käynnissä. Kun Pirita sanoi, että valmistellaan laukkaa, niin Boras oli jo menossa. Pirita nauroi, että ei kai se nyt ymmärtänyt mitä hän sanoi, mutta siltä se kyllä vaikutti. Hevonen takaisin käyntiin ja rennoksi ja sitten puolen kierroksen päästä rauhallinen nosto. Aiemmin ja jollain muulla hevosella olisin vaan jysäyttänyt heti laukkaan, mutta nyt maltoin rauhoittaa tilanteen ja antaa muiden odottaa. Laukka vasempaa oli muutoin ihan hyvää, mutta vasenta pohjetta vasten pyrkiminen korostui. Jouduin tekemään hartiavoimin töitä, että sain ruunan edes kutakuinkin oikealle reitille etenkin kansoitetun katsomon puolella.
Tunnin päätehtävänä oli takaosan käännökset. Aloitimme lyhentämällä ja kokoamalla käyntiä ja kääntämällä sitten omatoimisesti aina pitkältä sivulta 90 astetta radan poikki. Näitä käännöksiä ehti tekemään useampia, ennen kuin teimme 180 asteen käännökset uralla yhtä aikaa. Sama harjoitus toistettiin myös toiseen suuntaan. Borasin hermo piti hyvin, ja se kääntyikin molempiin suuntiin varsin näppärästi. Valmistelu oli vasempaan vaikeampaa, sillä se alkoi ennakoida ja kääntyä vasten sisäpohjetta. Näistä selvittiin helposti sillä, että ongelmien ilmaantuessa jatkettiinkin vaan suoraan ja tehtiin vaikka yksi huolellinen kulma käännöksen sijasta.
Välissä tehtiin pienet pätkän ravia. Kevensin pääosin, sillä en halunnut mahdollisesti rikkoa saavuttamaamme rentoutta. Keskitytään harjoitusravin työstämiseen sitten ihan erikseen, vaikka Borasin ravi ei kyllä olekaan mitenkään erityisen pahaa istua.
Lopuksi vielä laukattiin pääty-ympyröillä oikeaan. Tällä kerralla Pirita pyysi meitä vain siirtymään "siihen nopeampaan askellajiin", ja saimmekin Borasin kanssa aikaiseksi ihan kunnollisen ja rauhallisen noston. Myös laukka oikeaan oli kertakaikkiaan mainiota, Piritakin sanoi että suorastaan superhyvää. Minä vain istuin, hengitin ja pidin rennon käden - sekä nautin.
Pirita sanoi lopuksi, että Boras on alkanut hengittää tunneilla. Hän uskoo, että sille on nyt löydetty sellaiset ratsastajat, jotka saavat ruunan rentoutumaan. Boras on ainakin saanut minut rentoutumaan, ja sitä tunnetta koitan tavoitella myös muilla hevosilla, vaikka niiden moottorit eivät aivan yhtä voimakkaita ihan itsestään olisikaan.
tiistai 19. marraskuuta 2013
Rautalankaa vastarannankiiskelle
11.11.2013 Primus Talli
Maiju - r. Tino
Päivät eivät todellakaan ole veljeksiä keskenään, sillä tällä tunnilla sain taas taistella Tinon kanssa ihan urakalla. Maijukin sanoi loppupalautteessa, että jouduin vääntämään Tinolle aika paljon rautalankaa. Minä kuvasin ruunaa vastarannankiiskeksi, koska se kyseenalaisti ihan jokaisen käskyni. Lopputulos oli jotain kahden edellisen Tino-kerran välimaastosta.
Aloitimme taas kolmikaarisella kiemurauralla. Käynnissä sujui ihan yhtä hyvin kuin viimeksikin, mutta kevyessä ravissa pakka levisi heti. Tino oli taas kiinni vasemmalta, enkä saanut sitä sieltä irti koko tunnin aikana kuin ajoittain. Koitin unohtaa pään asennon ja päästellä pitkät sivut vähän reippaammin, mutta en silti saanut Tinoa liikkumaan riittävästi. Kolmikaarinen kiemuraura ravissa oli kiemuraa myös silloin, kun olisi pitänyt mennä suoraan. Laukassa pääty-ympyrällä puuskutti vain ratsastaja, kun Maiju komensi minua kannustamaan Tino reippaampaan ja isompaan laukkaan. Ei oikein irronnut siis sekään.
Koulurataharjoitusten lähestyessä teimme pätkää B-merkin kouluohjelmasta. Ensin harjoitelimme käynnissä oikeassa kierroksessa pelkkää suoraa keskihalkaisijaa (vaikeaa), sitten lisättiin siihen I:stä voltti vasemmalle (vielä vaikeampaa) ja lopulta tehtiin sama kuvio kokonaan ravissa (todella vaikeaa). Tino kiemurteli minkä ehti, mutta olipahan hyödyllistä ensin suoristaa ja sitten asettaa ja taivuttaa taas vuoron perään molempiin suuntiin. Käynnissä vielä ehdin mukaan joten kuten, mutta ravissa oli pakko koittaa vaihtaa raippaa aina sisäpuolelle. Maiju näki tuskani, ja melkein yhtä aikaa totesimmekin, että toisesta raipasta voisi olla iloa. Jos pidin raippaa oikeassa kädessä, meni voltti vasemmalle plörinäksi. Jos taas pidin raipan vasemmassa kädessä, ei suorasta linjasta tullutkaan enää mitään. Toinen raippa ratkaisi ongelman aika hyvin, ja sain myös luvan käyttää niitä kevyesti vaikka yhtäaikaa. Tino oli hieman ihmeissään, mutta lopulta etenkin ruunan suoristamisessa raipoista oli iso apu. Pikku hiljaa Tino alkoi antaa periksi, ja selviydyimme kai ihan kunnialla kuviosta.
Tunnista ei kuitenkaan jäänyt kauhean hyvä maku. Tai siis itse tunnissa tai tehtävissä ei ollut mitään vikaa, päin vastoin, mutta Tinon kanssa emme nyt kyllä oikein löytäneet samaa säveltä. Maijukin sanoi, että viikkoa aiemmin se oli ollut aika hyvä, mutta nyt tosiaan jouduin neuvottelemaan sen kanssa läpi koko tunnin.
Maiju - r. Tino
Päivät eivät todellakaan ole veljeksiä keskenään, sillä tällä tunnilla sain taas taistella Tinon kanssa ihan urakalla. Maijukin sanoi loppupalautteessa, että jouduin vääntämään Tinolle aika paljon rautalankaa. Minä kuvasin ruunaa vastarannankiiskeksi, koska se kyseenalaisti ihan jokaisen käskyni. Lopputulos oli jotain kahden edellisen Tino-kerran välimaastosta.
Aloitimme taas kolmikaarisella kiemurauralla. Käynnissä sujui ihan yhtä hyvin kuin viimeksikin, mutta kevyessä ravissa pakka levisi heti. Tino oli taas kiinni vasemmalta, enkä saanut sitä sieltä irti koko tunnin aikana kuin ajoittain. Koitin unohtaa pään asennon ja päästellä pitkät sivut vähän reippaammin, mutta en silti saanut Tinoa liikkumaan riittävästi. Kolmikaarinen kiemuraura ravissa oli kiemuraa myös silloin, kun olisi pitänyt mennä suoraan. Laukassa pääty-ympyrällä puuskutti vain ratsastaja, kun Maiju komensi minua kannustamaan Tino reippaampaan ja isompaan laukkaan. Ei oikein irronnut siis sekään.
Koulurataharjoitusten lähestyessä teimme pätkää B-merkin kouluohjelmasta. Ensin harjoitelimme käynnissä oikeassa kierroksessa pelkkää suoraa keskihalkaisijaa (vaikeaa), sitten lisättiin siihen I:stä voltti vasemmalle (vielä vaikeampaa) ja lopulta tehtiin sama kuvio kokonaan ravissa (todella vaikeaa). Tino kiemurteli minkä ehti, mutta olipahan hyödyllistä ensin suoristaa ja sitten asettaa ja taivuttaa taas vuoron perään molempiin suuntiin. Käynnissä vielä ehdin mukaan joten kuten, mutta ravissa oli pakko koittaa vaihtaa raippaa aina sisäpuolelle. Maiju näki tuskani, ja melkein yhtä aikaa totesimmekin, että toisesta raipasta voisi olla iloa. Jos pidin raippaa oikeassa kädessä, meni voltti vasemmalle plörinäksi. Jos taas pidin raipan vasemmassa kädessä, ei suorasta linjasta tullutkaan enää mitään. Toinen raippa ratkaisi ongelman aika hyvin, ja sain myös luvan käyttää niitä kevyesti vaikka yhtäaikaa. Tino oli hieman ihmeissään, mutta lopulta etenkin ruunan suoristamisessa raipoista oli iso apu. Pikku hiljaa Tino alkoi antaa periksi, ja selviydyimme kai ihan kunnialla kuviosta.
Tunnista ei kuitenkaan jäänyt kauhean hyvä maku. Tai siis itse tunnissa tai tehtävissä ei ollut mitään vikaa, päin vastoin, mutta Tinon kanssa emme nyt kyllä oikein löytäneet samaa säveltä. Maijukin sanoi, että viikkoa aiemmin se oli ollut aika hyvä, mutta nyt tosiaan jouduin neuvottelemaan sen kanssa läpi koko tunnin.
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Toisenlainen Tino
4.11.2013 Primus Talli
Maiju - r. Tino
Eivät ole päivät veljeksiä keskenään. Siitä sain taas hyvän muistutuksen Tinon kanssa. En tiedä oliko erilainen päivä Tinolla, minulla vai molemmilla, mutta lopputulos oli tyystin toisen näköinen kuin viikkoa aiemmin.
Harjoittelimme läpi tunnin kolmikaarista kiemurauraa kaikissa askellajeissa alkukäynnistä alkaen. Tehtävä sopi joka askeleella ratsastettavalle Tinolle erittäin hyvin, koska sitä sai olla koko ajan joko asettamassa ja taivuttamassa tai suoristamassa. Maiju sanoi, että erityisesti suoristaminen ei tämän hevosen kanssa ole kovin yksinkertaista. Se kuitenkin onnistui aika hyvin, kun jätti kaarien välillä riittävästi aikaa suoristamiselle ja uuden suunnan valmistelulle, eikä vaan heittäytynyt uuteen suuntaan.
Käynnissä siis yhteispelimme toimi ihan hyvin. Kevyeen raviin siirryttäessä vähän jännitti, että noinkohan se jäkitys sieltä taas löytyy. Uskalsin kuitenkin varovasti toivoa parempaa, sillä Tinon vasen suupieli tuntui nyt huomattavasti pehmeämmältä kuin viimeksi. Jäimme onneksi melkein heti pääty-ympyröille, jossa ratsastimme sekä kevyttä ravia että laukkaa. Maiju halusi, että hevoset suorastaan lennähtävät laukkaan ja laukkaavat ensimmäisestä askeleesta alkaen kunnolla eteen. Teimme aika monia nostoja, ja siinä välillä sai ihan kunnolla ratsastaa eteen. Ravissa sain Tinon hyvin kuulolle. Sain asettaa sitä aika voimakkaasti etenkin väliaidoilla, mutta heti kun se tuli minun mukaani, pystyin tekemään selvän myötäämisen. Laukassa se ei vielä mennyt riittävän reippaasti pohkeesta eteen, jotta olisin voinut alkaa pyytää sen takajalkoja mukaan. Ilmeisesti kuitenkin reipas laukkaaminen aukoi Tinon paikkoja siiinä määrin, että jatkotyöskentely sujui aivan eri merkeissä kuin viimeksi.
Ratsastimme kolmikaarista kiemurauraa nyt myös ravissa. Nopeaan tempoon vaihtuva suunta auttoi myös harjoitusravissa, eikä Tino yllättäen edelleenkään hangoitellut lainkaan vastaan. Tinon ravi on aika miellyttävää istua sitten, kun se ravaa rehellisesti. Maiju ohjeisti siten, että oikeastaan joka toisella askeleella tein puolipidätteen ja joka toisella pyysin jalalla takajalkoja alle. Pitkällä sivulla pääsi ratsastamaan vähän lisää tempoa, jolloin sain taas itse harjoiteltua sitä lantion joustoa, joka niin kovin helposti jää vaillinaiseksi. Ja mitä enemmän pääsin liikkeeseen mukaan, sitä enemmän Tino ravasi. Tämähän on se iänikuinen noidankehä...
Kun tehtävä sujui ravissa, nostettiin ensimmäisen kaarteen jälkeen ravista laukka ja laukattiin keskimmäinen kaari. Viimeinen sitten taas ravattiin. Tino nosti ensimmäisen aika hyvin, mutta pienellä pukilla. Siksipä alkoi ilmeisesti ratsastajaa jännittää, kun koitin ratkaista ongelmaa tarjoamalla Tinolle lisää tilaa nostoon. Sehän tarkoittaa sitä, että jätän sen ilman minkäänlaista tukea päästäessäni ohjaa löysälle. Tino käytti tilaisuuden hyväkseen, ja teki pari entistä ilmavampaa nostoa. Se tuntui tosiaan. ikään kuin leviävän joka suuntaan ja jatkavan sitten ihan nätisti laukkaa. Vasta kun Maijun ohjeesta tein ihan päin vastoin eli istuin syvällä satulassa ja pidin tiukan tuntuman suuhun, nousi laukka hienosti ja ilman ylimääräisiä tanssiaskelia. Miten tämäkin asia on aina niin vaikea muistaa?
Lopuksi kokoonnuttiin vielä pääty-ympyröille ja mentiin hetki keventäen ja lopulta ravia hidastaen päästäen hevosia venyttelemään eteen ja alas. Olin tämänkin tunnin jälkeen ihan poikki, mutta huomattavasti paremmalla tuulella kuin viikkoa aiemmin. Maiju sanoi hyvin, että Sannalla oli päättäväisyystreenit. Ja sitähän se aika pitkälti Tinon kanssa onkin. Lisäksi ratsastamisesta tulee nyt jos koskaan ihan todellista aivojumppaa, kun pitää muistaa ihan joka askeleella tehdä jotain. Muutoin ratsu reipas kyllä keksii jotain muuta mielenkiintoisempaa tekemistä, vaikka naapuriuralta.
Maiju - r. Tino
Eivät ole päivät veljeksiä keskenään. Siitä sain taas hyvän muistutuksen Tinon kanssa. En tiedä oliko erilainen päivä Tinolla, minulla vai molemmilla, mutta lopputulos oli tyystin toisen näköinen kuin viikkoa aiemmin.
Harjoittelimme läpi tunnin kolmikaarista kiemurauraa kaikissa askellajeissa alkukäynnistä alkaen. Tehtävä sopi joka askeleella ratsastettavalle Tinolle erittäin hyvin, koska sitä sai olla koko ajan joko asettamassa ja taivuttamassa tai suoristamassa. Maiju sanoi, että erityisesti suoristaminen ei tämän hevosen kanssa ole kovin yksinkertaista. Se kuitenkin onnistui aika hyvin, kun jätti kaarien välillä riittävästi aikaa suoristamiselle ja uuden suunnan valmistelulle, eikä vaan heittäytynyt uuteen suuntaan.
Käynnissä siis yhteispelimme toimi ihan hyvin. Kevyeen raviin siirryttäessä vähän jännitti, että noinkohan se jäkitys sieltä taas löytyy. Uskalsin kuitenkin varovasti toivoa parempaa, sillä Tinon vasen suupieli tuntui nyt huomattavasti pehmeämmältä kuin viimeksi. Jäimme onneksi melkein heti pääty-ympyröille, jossa ratsastimme sekä kevyttä ravia että laukkaa. Maiju halusi, että hevoset suorastaan lennähtävät laukkaan ja laukkaavat ensimmäisestä askeleesta alkaen kunnolla eteen. Teimme aika monia nostoja, ja siinä välillä sai ihan kunnolla ratsastaa eteen. Ravissa sain Tinon hyvin kuulolle. Sain asettaa sitä aika voimakkaasti etenkin väliaidoilla, mutta heti kun se tuli minun mukaani, pystyin tekemään selvän myötäämisen. Laukassa se ei vielä mennyt riittävän reippaasti pohkeesta eteen, jotta olisin voinut alkaa pyytää sen takajalkoja mukaan. Ilmeisesti kuitenkin reipas laukkaaminen aukoi Tinon paikkoja siiinä määrin, että jatkotyöskentely sujui aivan eri merkeissä kuin viimeksi.
Ratsastimme kolmikaarista kiemurauraa nyt myös ravissa. Nopeaan tempoon vaihtuva suunta auttoi myös harjoitusravissa, eikä Tino yllättäen edelleenkään hangoitellut lainkaan vastaan. Tinon ravi on aika miellyttävää istua sitten, kun se ravaa rehellisesti. Maiju ohjeisti siten, että oikeastaan joka toisella askeleella tein puolipidätteen ja joka toisella pyysin jalalla takajalkoja alle. Pitkällä sivulla pääsi ratsastamaan vähän lisää tempoa, jolloin sain taas itse harjoiteltua sitä lantion joustoa, joka niin kovin helposti jää vaillinaiseksi. Ja mitä enemmän pääsin liikkeeseen mukaan, sitä enemmän Tino ravasi. Tämähän on se iänikuinen noidankehä...
Kun tehtävä sujui ravissa, nostettiin ensimmäisen kaarteen jälkeen ravista laukka ja laukattiin keskimmäinen kaari. Viimeinen sitten taas ravattiin. Tino nosti ensimmäisen aika hyvin, mutta pienellä pukilla. Siksipä alkoi ilmeisesti ratsastajaa jännittää, kun koitin ratkaista ongelmaa tarjoamalla Tinolle lisää tilaa nostoon. Sehän tarkoittaa sitä, että jätän sen ilman minkäänlaista tukea päästäessäni ohjaa löysälle. Tino käytti tilaisuuden hyväkseen, ja teki pari entistä ilmavampaa nostoa. Se tuntui tosiaan. ikään kuin leviävän joka suuntaan ja jatkavan sitten ihan nätisti laukkaa. Vasta kun Maijun ohjeesta tein ihan päin vastoin eli istuin syvällä satulassa ja pidin tiukan tuntuman suuhun, nousi laukka hienosti ja ilman ylimääräisiä tanssiaskelia. Miten tämäkin asia on aina niin vaikea muistaa?
Lopuksi kokoonnuttiin vielä pääty-ympyröille ja mentiin hetki keventäen ja lopulta ravia hidastaen päästäen hevosia venyttelemään eteen ja alas. Olin tämänkin tunnin jälkeen ihan poikki, mutta huomattavasti paremmalla tuulella kuin viikkoa aiemmin. Maiju sanoi hyvin, että Sannalla oli päättäväisyystreenit. Ja sitähän se aika pitkälti Tinon kanssa onkin. Lisäksi ratsastamisesta tulee nyt jos koskaan ihan todellista aivojumppaa, kun pitää muistaa ihan joka askeleella tehdä jotain. Muutoin ratsu reipas kyllä keksii jotain muuta mielenkiintoisempaa tekemistä, vaikka naapuriuralta.
perjantai 8. marraskuuta 2013
1,2,3,1,2,3,1,2,3...
2.11.2013 Primus Talli
Johanna - r. Konsta
Tallilla odotti kaksi yllätystä: toisellakin tämän viikon tunneistani sijainen ja ratsukin oli vaihtunut. Johanna piti kuitenkin hyvän tunnin, enkä todellakaan valittanut päästyäni Konstan kyytiin. Tiesin, että saadakseni vaihtoihin riittävän napakan ja kootun laukan saisin tehdä töitä, mutta aiempien tuntien perusteella kyllä pystyväni siihen.
Pääsimme taas liikkeelle hyvällä kepeällä fiiliksellä. Osaan jo käskeä Konstan heti alusta liikkumaan omilla jaloillaan ilman, että jään puristamaan. Ravissa muistan aina Kikan hevosesittelyssä, ja pyydän ravia niin paljon, että se tuntuu jo vähän liian reippaalta. Siitä on hyvä alkaa koota.
Pirita oli jättänyt jälleen Johannalle ohjeet tuntimme teemasta. Johannan kanssa veryttelimmekin laukanvaihtoja ajatellen todella hyvällä harjoituksella: toisella pitkällä sivulla myötälaukannosto käynnistä ja käyntisiirtyminen, toisella sama mutta vastalaukassa. Laukan piti olla lyhyttä ja koottua heti ensimmäisestä askeleesta. Konstalle tällainen jatkuva askellajin vaihto ja kokoaminen teki superhyvää, ja sain nautiskella sen napakoista nostoista ja upeasta laukasta. Ruunaa sai jopa pidättää ennen nostoa, niin innoissaan se oli!
Laukanvaihtoapujen kertauksen jälkeen siirryimme itse tehtävään. Teimme pitkän sivun päästä täyskaarron, jatkoimme hetken vastalaukassa ja sitten teimme viimeisessä kirjaimessa vaihdon. Minulle kävi ensimmäisellä kerralla täsmälleen samoin kuin alkukesästä, eli Konsta oli taas liian pitkä eikä laukka ollut riitävän aktiivista. Se vaan jatkoi kiltisti vastalaukkaa kulmankin läpi.
Seuraavaa kertaa vaarten valmistauduin paremmin tekemällä odotteluaikana lyhyitä laukkapätkiä ja kokoamalla ruunaa jo käynnissä. Näin se oli ihan eri tavalla virittynyt itse tehtävässäkin, ja suoriuduimme vaihdosta kutakuinkin moitteetta. Ainakin se tuli juuri silloin kuin pyysin, ei ennen eikä jälkeen.
Toiseen suuntaan eli vasemmasta oikeaan laukaan ehdimme tehdä vaihdon vain kerran. Siellä vaihto vähän viivästyi, mutta onnistui ensimmäisellä kerralla. Tässä suunnassa suurempi haaste oli täyskaarto, jossa Konsta väkisin painoi ulkopohjetta vastaan ja yritti suurentaa ratsastettavaa reittiä.
Huomasin myös, että lopulta annoin vaihtoavut aika suunnittelematta. Unohdin lähes poikkeuksetta laskea kolmeen tai miettiä litaniaa yksi-siirto-vaihto juuri kriittisimmällä hetkellä. Tämän muistaminen tai jopa ääneen sanominen helpottaisi varmasti sekä minun että hevosen työtä. Johannakin sanoi, että ihan hyvin voi jatkossa laskea ääneen, jotta opettajakin näkee milloin vaihtoapu tulee.
Konstan kanssa on joka tapauksessa ilo tehdä vaihtoja. Sillä on niin hyvä tasapaino, että jos apuja ei osaa antaa oikein, se ei todellakaan vaihda - vaikka todellakin osaa vaihtaa. Oma istuntani vaikutti tällä tunnilla laukanvaihtotehtävässä jotenkin epävakaalta, jalustimetkin tuntuivat heiluvan jaloissa miten sattuu. Alun laukkatyöskentely oli paljon tasaisempaa ja siistimpää, siihen ole tosi tyytyväinen. Konstan laukan kanssa riittää siis vielä töitä, että tavoittaisin samanlaisen tyyneyden kuin Borasin laukassa. Se tosin edellyttää Konstan moottorin käynnistymistä, ja nyt laukanvaihtotehtävässä päästin sen moottorin ajoittain puolitehoille. On kuitenkin taas ihan pakko kehua Konstaa, se on kertakaikkiaan ja kaikintavoin upea hevonen!
Johanna - r. Konsta
Tallilla odotti kaksi yllätystä: toisellakin tämän viikon tunneistani sijainen ja ratsukin oli vaihtunut. Johanna piti kuitenkin hyvän tunnin, enkä todellakaan valittanut päästyäni Konstan kyytiin. Tiesin, että saadakseni vaihtoihin riittävän napakan ja kootun laukan saisin tehdä töitä, mutta aiempien tuntien perusteella kyllä pystyväni siihen.
Pääsimme taas liikkeelle hyvällä kepeällä fiiliksellä. Osaan jo käskeä Konstan heti alusta liikkumaan omilla jaloillaan ilman, että jään puristamaan. Ravissa muistan aina Kikan hevosesittelyssä, ja pyydän ravia niin paljon, että se tuntuu jo vähän liian reippaalta. Siitä on hyvä alkaa koota.
Pirita oli jättänyt jälleen Johannalle ohjeet tuntimme teemasta. Johannan kanssa veryttelimmekin laukanvaihtoja ajatellen todella hyvällä harjoituksella: toisella pitkällä sivulla myötälaukannosto käynnistä ja käyntisiirtyminen, toisella sama mutta vastalaukassa. Laukan piti olla lyhyttä ja koottua heti ensimmäisestä askeleesta. Konstalle tällainen jatkuva askellajin vaihto ja kokoaminen teki superhyvää, ja sain nautiskella sen napakoista nostoista ja upeasta laukasta. Ruunaa sai jopa pidättää ennen nostoa, niin innoissaan se oli!
Laukanvaihtoapujen kertauksen jälkeen siirryimme itse tehtävään. Teimme pitkän sivun päästä täyskaarron, jatkoimme hetken vastalaukassa ja sitten teimme viimeisessä kirjaimessa vaihdon. Minulle kävi ensimmäisellä kerralla täsmälleen samoin kuin alkukesästä, eli Konsta oli taas liian pitkä eikä laukka ollut riitävän aktiivista. Se vaan jatkoi kiltisti vastalaukkaa kulmankin läpi.
Seuraavaa kertaa vaarten valmistauduin paremmin tekemällä odotteluaikana lyhyitä laukkapätkiä ja kokoamalla ruunaa jo käynnissä. Näin se oli ihan eri tavalla virittynyt itse tehtävässäkin, ja suoriuduimme vaihdosta kutakuinkin moitteetta. Ainakin se tuli juuri silloin kuin pyysin, ei ennen eikä jälkeen.
Toiseen suuntaan eli vasemmasta oikeaan laukaan ehdimme tehdä vaihdon vain kerran. Siellä vaihto vähän viivästyi, mutta onnistui ensimmäisellä kerralla. Tässä suunnassa suurempi haaste oli täyskaarto, jossa Konsta väkisin painoi ulkopohjetta vastaan ja yritti suurentaa ratsastettavaa reittiä.
Huomasin myös, että lopulta annoin vaihtoavut aika suunnittelematta. Unohdin lähes poikkeuksetta laskea kolmeen tai miettiä litaniaa yksi-siirto-vaihto juuri kriittisimmällä hetkellä. Tämän muistaminen tai jopa ääneen sanominen helpottaisi varmasti sekä minun että hevosen työtä. Johannakin sanoi, että ihan hyvin voi jatkossa laskea ääneen, jotta opettajakin näkee milloin vaihtoapu tulee.
Konstan kanssa on joka tapauksessa ilo tehdä vaihtoja. Sillä on niin hyvä tasapaino, että jos apuja ei osaa antaa oikein, se ei todellakaan vaihda - vaikka todellakin osaa vaihtaa. Oma istuntani vaikutti tällä tunnilla laukanvaihtotehtävässä jotenkin epävakaalta, jalustimetkin tuntuivat heiluvan jaloissa miten sattuu. Alun laukkatyöskentely oli paljon tasaisempaa ja siistimpää, siihen ole tosi tyytyväinen. Konstan laukan kanssa riittää siis vielä töitä, että tavoittaisin samanlaisen tyyneyden kuin Borasin laukassa. Se tosin edellyttää Konstan moottorin käynnistymistä, ja nyt laukanvaihtotehtävässä päästin sen moottorin ajoittain puolitehoille. On kuitenkin taas ihan pakko kehua Konstaa, se on kertakaikkiaan ja kaikintavoin upea hevonen!
maanantai 4. marraskuuta 2013
Tinopump
28.10.2013 Primus Talli
Anni - r. Tino
Olin jo ehtinyt ajatella, että onkohan tässä tapahtunut pientä edistymistä, kun parin viime tunnin jälkeen opettajatkin ovat kommentoineet vain "se meni hienosti", vai laitetaanko onnistumiset upeiden hevosten (Boras, Konsta, Sacce) piikkiin. No, Tino pudotti kertaheitolla maanpinnalle, onneksi vain kuvainnollisesti.
Meitä ei ollut kuin neljä, joten saimme huhkia vielä tavallistakin enemmän. Minulle tuli hiki jo hevoslistaa lukiessa, ja satulassa suorastaan valuin hikeä.
Onneksi aloitimme rauhallisesti ihan vaan käynnissä. Otin suosiolla Tinon satulassa olevan kauhukahvan käteeni ja koitin pakottaa käteni oleman hiljaa. Edellisellä ruunalla ratsastamallani tunnilla olin sortunut liiallisen käsien veivaamiseen selvään raamiin ratsastamisen sijaan, enkä halunnut tehdä sitä virhettä toiste. Teimme pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta uralle molempiin suuntiin, ja niissä Tino oli tosi hyvä. Yritinkin ratsastaa Tinoa heti alkuunsa jalalla ohjaa vasten niin, että se itse ymmärtäisi myödätä molemmista ohjista.
Käynnissä se siis ihan hyvin ymmärsikin, mutta sitten loppuivat ratsastajalta taidot. En mitenkään saavuttanut sitä keväisen hyvän Tino-tunnin tunnetta, jossa sain ratsastettua sen reippaaksi ja suoraksi. Ei onnistunut ravissa eikä edes Tinolle helpossa laukassa.
Sain aikaiseksi jokusen onnistuneen ravipätkän siten, että otin aina ongelmien ilmaantuessa käyntiin ja ruuvasin siitä Tinon liikkeelle jalalla paikoillaan pysyvää kättä vasten. Tämäkin onnistui vain oikeassa kierroksessa, vasen jäi vielä lähes täydelliseksi mysteeriksi. Meinasin tipahtaa naurusta hevosen selästä, kun Anni totesi taisteluni lomassa, että hyvä Sanna, lähes siedettävä pitkä sivu!
Laukassa keskiympyrällä Tino tuntui jähmeältä ja käskiessäni sitä eteen, se heitti vain pieniä pukkeja. Pitäisi selvästi ratsastaa vielä rohkeammin ja näyttää ruunalle, että ihan oikeasti on tehtävä töitä.
Avotaivutukset käynnissä pitkillä sivuilla tekivät kyllä Tinolle hyvää. Se oli vasempaan kuin rautakanki, oikeaan sujui hieman helpommin. Taivutusten jälkeen kevyessä ravissa pääty-ympyrällä oikeaan pystyi jo melkein sanomaan, että Tino on ratsastettu ns. läpi... Vasen jäi sitten seuraavan ratsastajan työstettäväksi, tosin en jäänyt katsomaan miten heidän kävi.
Olin aivan naatti tunnin jälkeen ja hieman pettynyt, kun koko tunti oli mennyt melkoiseksi taisteluksi. Vasen käsi oli kauhukahvasta huolimatta aivan tulessa, ja pari päivää tunnin jälkeen tuntui siltä, kuin olisi käynyt enemmänkin lihaskuntoa treenaamassa. Mutta ei tässä mitään bodypumpeja tarvittu, Tinopump riitti... Tiesin etukäteen, että Tinolla pitää ratsastaa jokainen askel, mutta tällä tunnilla se ei kyllä oikein onnistunut.
Anni - r. Tino
Olin jo ehtinyt ajatella, että onkohan tässä tapahtunut pientä edistymistä, kun parin viime tunnin jälkeen opettajatkin ovat kommentoineet vain "se meni hienosti", vai laitetaanko onnistumiset upeiden hevosten (Boras, Konsta, Sacce) piikkiin. No, Tino pudotti kertaheitolla maanpinnalle, onneksi vain kuvainnollisesti.
Meitä ei ollut kuin neljä, joten saimme huhkia vielä tavallistakin enemmän. Minulle tuli hiki jo hevoslistaa lukiessa, ja satulassa suorastaan valuin hikeä.
Onneksi aloitimme rauhallisesti ihan vaan käynnissä. Otin suosiolla Tinon satulassa olevan kauhukahvan käteeni ja koitin pakottaa käteni oleman hiljaa. Edellisellä ruunalla ratsastamallani tunnilla olin sortunut liiallisen käsien veivaamiseen selvään raamiin ratsastamisen sijaan, enkä halunnut tehdä sitä virhettä toiste. Teimme pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta uralle molempiin suuntiin, ja niissä Tino oli tosi hyvä. Yritinkin ratsastaa Tinoa heti alkuunsa jalalla ohjaa vasten niin, että se itse ymmärtäisi myödätä molemmista ohjista.
Käynnissä se siis ihan hyvin ymmärsikin, mutta sitten loppuivat ratsastajalta taidot. En mitenkään saavuttanut sitä keväisen hyvän Tino-tunnin tunnetta, jossa sain ratsastettua sen reippaaksi ja suoraksi. Ei onnistunut ravissa eikä edes Tinolle helpossa laukassa.
Sain aikaiseksi jokusen onnistuneen ravipätkän siten, että otin aina ongelmien ilmaantuessa käyntiin ja ruuvasin siitä Tinon liikkeelle jalalla paikoillaan pysyvää kättä vasten. Tämäkin onnistui vain oikeassa kierroksessa, vasen jäi vielä lähes täydelliseksi mysteeriksi. Meinasin tipahtaa naurusta hevosen selästä, kun Anni totesi taisteluni lomassa, että hyvä Sanna, lähes siedettävä pitkä sivu!
Laukassa keskiympyrällä Tino tuntui jähmeältä ja käskiessäni sitä eteen, se heitti vain pieniä pukkeja. Pitäisi selvästi ratsastaa vielä rohkeammin ja näyttää ruunalle, että ihan oikeasti on tehtävä töitä.
Avotaivutukset käynnissä pitkillä sivuilla tekivät kyllä Tinolle hyvää. Se oli vasempaan kuin rautakanki, oikeaan sujui hieman helpommin. Taivutusten jälkeen kevyessä ravissa pääty-ympyrällä oikeaan pystyi jo melkein sanomaan, että Tino on ratsastettu ns. läpi... Vasen jäi sitten seuraavan ratsastajan työstettäväksi, tosin en jäänyt katsomaan miten heidän kävi.
Olin aivan naatti tunnin jälkeen ja hieman pettynyt, kun koko tunti oli mennyt melkoiseksi taisteluksi. Vasen käsi oli kauhukahvasta huolimatta aivan tulessa, ja pari päivää tunnin jälkeen tuntui siltä, kuin olisi käynyt enemmänkin lihaskuntoa treenaamassa. Mutta ei tässä mitään bodypumpeja tarvittu, Tinopump riitti... Tiesin etukäteen, että Tinolla pitää ratsastaa jokainen askel, mutta tällä tunnilla se ei kyllä oikein onnistunut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)