26.10.2013 Primus Talli
Pirita - r. Sacce
Olipa ihanaa päästä Piritan tunnille! Koko syksy on ollut lauantaituntien osalta juuri niin rikkonainen kuin osasin odottaakin. Harmittaa, että lähinnä koiraharrastus nielaisee viikonlopuista lähes puolet, jolloin työskentely Piritan opetuksessa jää väkisinkin kovin rikkonaiseksi. Onneksi olen löytänyt itselleni taitavan tuuraajan, joten ryhmä ei toivottavasti poissaoloistani kovasti häiriinny.
Nyt ehdin onneksi tunnille itse, ja tiesinkin jo odottaa laukanvaihtoharjoituksia. Odotin innolla myös Borasia, mutta se olikin tehnyt jo päivän työt muiden ratsastajien kanssa. Minulle oli merkitty aatelinen Sacce, jolla olin aiemmin mennyt vain kolme hajanaista tuntia. Edellisestä kerrasta oli vierähtänyt puolitoista vuotta. Tiesin kuitenkin, että laukanvaihtoharjoituksiin se on takuulla yksi oivimmista peleistä mitä Primukselta löytyy.
Sacce oli hyvin verytelty, sillä se oli edellisellä estetunnilla. Me aloitimme veryttelyn käynnissä kolmikaarisella kiemurauralla, jossa tavoiteltiin taas oikeaa tietä, tahtia ja taivutusta asetuksineen. Suoristus kaarien välillä kuului myös olennaisesti tehtävään. Olin mielestäni laittanut jo valmiiksi aika pitkät jalustimet, muta Pirita komensi minut pidentämään niitä entisestään. Ja totta tosiaan, polveni tulivat melkein satulan toppausten yli. Pidempi jalustin toimi Sacen kanssa ihan hyvin, liekö suotta koitin vähän varoa säätäessäni hihnoja saadakseni jalan varmasti taas kiinni kylkeen.
Ravissa jatkettiin samaa uraa. Oli taas vaikea arvioida hevoselle luonostaan sopiva tempo. Piritan ei tarvinnut sentään kuin kerran sanoa, että Sacce on alitempoinen. Sacce liirasi helposti takapäätä oikealle, ja käännökset vasempaan olivat vaikeampia. Se oli kuitenkin jo sen verran lämmin, että muutaman tunnustelukiemuran jälkeen alkoi sujua.
Pääty-ympyröillä oikeaan tehdyn alkulaukan ja lyhyen välikäynnin jäkeen keräsimme ohjat ja aloimme koota käyntiä. Koska tunnilla oli hevosia, jotka eivät vaida askeleessa, keskityimme nyt oikean tien ratsastamiseen. Laukka nostettiin käynnistä lyhyen sivun keskeltä ja heti seuraavan pitkän sivun alusta ratsastettiin koko rata leikkaa. Noston piti olla siis todella huolellinen ja hevonen hyvin hallinnassa heti ensimmäisestä askeleesta alkaen, jotta diagonaalilla ei tullut ongelmia. Laukkaa jatkettiin aivan uralle asti, missä tehtiin ravisiirtyminen. Kuviota toistettiin useita kertoja kummastakin suunnasta.
Ensimmäisellä kerralla Sacce valahti raviin liian aikaisin, mutta seuraavat lävistäjät sujuivat jo hyvin. Pirita halusi, että liioittelemme pohkeiden paikkaa jo nyt, jotta sitten vaihtaessa saisimme selvät avut hevosille. Kun siirsin ulkopohkeen selvästi taakse, alkoi Sacce hieman poikittaa. Sitä olisi pitänyt korjata ulko-ohjasta puolipidätteillä, mutta se ja asetuksen pitäminen samanaikaisesti laukan puolelle osoittaui tunnin haastavimmaksi tehtäväksi. Kerran Sacce pääsikin vaihtamaan aivan uralla, kun unohdin pidätteitä tehdessäni sen asetuksen.
Lopuksi teimme vielä muutamia pysähdyksiä ravista uralla. Sai joko keventää tai mennä harjoitusravia. Minä istuin alas, ja koitin keskittyä lantion liikkuvuuteen. Olen huomannut, että siinä on vielä paljon parantamista. Sacen ravi ei ole pahimmasta päästä, mutta aika terävää, joten vatsalihaksiakin tarvittiin. Myös niiden aktiivisessa käyttämisessä saan olla nykyistä tarkempana. Pirita ei lopulta kuitenkaan löytänyt istunnasta muuta korjattavaa, kuin sen iänikuisen käden paikan, joka oli taas hieman liian takana. Miksen nyt voi jo muistaa tätä ilman sanomista!
Ihan lopuksi ravattiin vielä ympyröillä aika pitkään. Ensin hevoset olivat kootumpia, ja vaihdeltiin kevyen ravin ja harjoitusravin välillä. Pyritiin siihen, että mikään ei muutu, vaikka ratsastaja istuu alas. Sitten päästettiin ohjaa pikku hiljaa pidemmälle edelleen vain välillä keventäen. Vaikka Sacce oli muutoin ollut oma upea itsensä, niin sen kanssa on kyllä haasteena tasaisuus edestä, etenkin ravissa.
Tämä oli taas niitä tunteja, kun koko ryhmä ratsasti keskittyneesti ja onnistui hyvin. Pirita oli tyytyväinen siihen, miltä hevoset näyttivät ja miten olimme työskennelleet. Maltan tuskin odottaa seuraavaa lauantaita, jolloin pääsemme itse vaihtoharjoituksiin!
tiistai 29. lokakuuta 2013
maanantai 28. lokakuuta 2013
Sujuvia sulkuja
21.10.2013 Primus Talli
Maiju - r. Konsta
Parin pakkasyön jälkeen kenttä oli jäätynyt, joten ulkokausi päättyi ainakin hetkeksi. Uskoin Konstan olevan lungimpi maneesissa, joten jätin turvaliivin pois. Jostain syystä maneesissa ratsastaminen ei ahdistanutkaan lainkaan, vaan siellä oli mukavan lämmintä ja turvallista. Konstakin taisi ajatella samoin, sillä se oli koko tunnin todella mukava.
Saimme hyvän fiiliksen heti alkukäynnistä. Konsta liikkui kepeästi ihan itsekseen, eikä juurikaan tarvinnut kuin ihan kevyitä muistutuksia raipalla silloin tällöin. Koitin oikein keskittyä siihen, että en jäisi jalalla pyytämään, mikä vaan hidastaa ruunaa. Vähän pelkäsin, että hyytyykö se, kun päivän ohjelmassa oli sulkutaivutuksia, mutta ihan turhaan.
Aloitimme käynnissä kymmenen metrin volteilla molempiin päätyihin. Maiju seurasi silmä tarkkana volttien kokoa ja muotoa ja hevosten käyntiä voltilla. Konstalla auttoi todella paljon oma katse, niin kuin kai vähän kaikilla hevosilla... Olin tyytyväinen voltteihin, sillä sain myös siitä viimeisestä, niin kovin helposti lässähtävästä neljänneksestäkin pyöreän ja Konstan etujalat selvästi ennen kirjainta uralle.
Kevyttä ravia tehtiin koko uralla, ja kun suuntaa vaihdettiin koko rata leikkaa -tiellä, sai vähän vaivihkaa ratsastettua pienen lisäyksenkin. Edelleen siirtymiset ja temponvaihdokset ovat todella hyödyllisiä tällaiselle hitaalle hevoselle alkuveryttelystä alkaen. Laukassa huomasin selvästi, että Konsta alkaa käyttää selkäänsä vasta sitten, kun se laukkaa kunnolla eikä sellaista keinuhevoslaukkaa. Se on jännä tunne, kun hevosen etupää nousee ja takapää laskee sen työskennellessä kunnolla! Laukassa piti oikeassa kierroksessa katsoa aina pitkän sivun päässä peilistä, että onko hevonen suora. Konsta oli.
Tunnin teemaa aloiteltiin volteilla hakemalla asetus ja taivutus ja käynnille hyvä tahti. Jokainen jäi omalle voltilleen, jossa työstettiin hevosia hetki. Sitten tehtiin pysähdys uralle sulkutaivutusasentoon. Maiju kertoi, että hevosen ranka ei varsinaisesti kovin paljon taivu, mutta kyljet kyllä venyvät. Näitä lihaksia me sitten jumpattiin edelleen tekemällä useita pysähdyksiä ja lähtemällä lopulta suoraan pysähdyksestä sulkutaivutukseen pitkin uraa.
Kun liike oli tuttu, tehtiin pitkän sivun alkuun voltti ja jatkettiin siitä koko sivu sulkutaivutusta vasemmalle. Konsta oli tässä tosi pätevä, ja olin erityisen tyytyväinen sen omaan eteenpäinpyrkimykseen. Pidin sitä valmiina töihin vielä tekemällä pieniä ravipätkiä toisella sivulla omaa vuoroa odotellessa. Samalla tuli tehtyä vatsalihastreeniä ja haettua sitä oikeaa pystympää asentoa Konstan haastavassa ravissa.
Oikealle ei ehditty tehdä kuin alun volttiharjoitus ja yksi lyhyt pätkä sulkutaivutusta. Suuntaa vaihdettiin reippaasti laukassa koko rata leikkaa -tiellä ja lopuksi vielä ravattiin hetki keskiympyrällä. Kokonaisuudessaan meiltä Konstan kanssa tämä oli selvästi paras ja taisaisin yhteinen tuntimme, ja Maijunkin mukaan onnistuimme. Ehkäpä ne nappulat alkavat nyt pikku hiljaa löytyä!
Maiju - r. Konsta
Parin pakkasyön jälkeen kenttä oli jäätynyt, joten ulkokausi päättyi ainakin hetkeksi. Uskoin Konstan olevan lungimpi maneesissa, joten jätin turvaliivin pois. Jostain syystä maneesissa ratsastaminen ei ahdistanutkaan lainkaan, vaan siellä oli mukavan lämmintä ja turvallista. Konstakin taisi ajatella samoin, sillä se oli koko tunnin todella mukava.
Saimme hyvän fiiliksen heti alkukäynnistä. Konsta liikkui kepeästi ihan itsekseen, eikä juurikaan tarvinnut kuin ihan kevyitä muistutuksia raipalla silloin tällöin. Koitin oikein keskittyä siihen, että en jäisi jalalla pyytämään, mikä vaan hidastaa ruunaa. Vähän pelkäsin, että hyytyykö se, kun päivän ohjelmassa oli sulkutaivutuksia, mutta ihan turhaan.
Aloitimme käynnissä kymmenen metrin volteilla molempiin päätyihin. Maiju seurasi silmä tarkkana volttien kokoa ja muotoa ja hevosten käyntiä voltilla. Konstalla auttoi todella paljon oma katse, niin kuin kai vähän kaikilla hevosilla... Olin tyytyväinen voltteihin, sillä sain myös siitä viimeisestä, niin kovin helposti lässähtävästä neljänneksestäkin pyöreän ja Konstan etujalat selvästi ennen kirjainta uralle.
Kevyttä ravia tehtiin koko uralla, ja kun suuntaa vaihdettiin koko rata leikkaa -tiellä, sai vähän vaivihkaa ratsastettua pienen lisäyksenkin. Edelleen siirtymiset ja temponvaihdokset ovat todella hyödyllisiä tällaiselle hitaalle hevoselle alkuveryttelystä alkaen. Laukassa huomasin selvästi, että Konsta alkaa käyttää selkäänsä vasta sitten, kun se laukkaa kunnolla eikä sellaista keinuhevoslaukkaa. Se on jännä tunne, kun hevosen etupää nousee ja takapää laskee sen työskennellessä kunnolla! Laukassa piti oikeassa kierroksessa katsoa aina pitkän sivun päässä peilistä, että onko hevonen suora. Konsta oli.
Tunnin teemaa aloiteltiin volteilla hakemalla asetus ja taivutus ja käynnille hyvä tahti. Jokainen jäi omalle voltilleen, jossa työstettiin hevosia hetki. Sitten tehtiin pysähdys uralle sulkutaivutusasentoon. Maiju kertoi, että hevosen ranka ei varsinaisesti kovin paljon taivu, mutta kyljet kyllä venyvät. Näitä lihaksia me sitten jumpattiin edelleen tekemällä useita pysähdyksiä ja lähtemällä lopulta suoraan pysähdyksestä sulkutaivutukseen pitkin uraa.
Kun liike oli tuttu, tehtiin pitkän sivun alkuun voltti ja jatkettiin siitä koko sivu sulkutaivutusta vasemmalle. Konsta oli tässä tosi pätevä, ja olin erityisen tyytyväinen sen omaan eteenpäinpyrkimykseen. Pidin sitä valmiina töihin vielä tekemällä pieniä ravipätkiä toisella sivulla omaa vuoroa odotellessa. Samalla tuli tehtyä vatsalihastreeniä ja haettua sitä oikeaa pystympää asentoa Konstan haastavassa ravissa.
Oikealle ei ehditty tehdä kuin alun volttiharjoitus ja yksi lyhyt pätkä sulkutaivutusta. Suuntaa vaihdettiin reippaasti laukassa koko rata leikkaa -tiellä ja lopuksi vielä ravattiin hetki keskiympyrällä. Kokonaisuudessaan meiltä Konstan kanssa tämä oli selvästi paras ja taisaisin yhteinen tuntimme, ja Maijunkin mukaan onnistuimme. Ehkäpä ne nappulat alkavat nyt pikku hiljaa löytyä!
keskiviikko 23. lokakuuta 2013
Haastava vastalaukkatehtävä
14.10.2013 Primus Talli
Maiju - r. Konsta
Pystyimme edelleen ratsastamaan ulkona, ja varauduinkin nyt Konstan kanssa turvaliivillä. Edellisellä kerralla se oli sen verran ujoa poikaa laitumen päädyn pimeissä nurkissa, että päätin hieman varmistaa omaa oloani. Peurat ja jänikset ja Konstan näkemät kummitukset loistivat kuitenkin poissaolollaan, eikä tällä tunnilla ollut vaikeuksia kulmien kanssa.
Maiju otti meidän kanssamme ryhtiliikkeen kulmien ratsastuksessa, ja aloitimmekin heti tekemällä tuttua Kyran harjoitusta, pysähdystä kulmaan juuri ennen kääntämistä. Näin saatiin hevoset kävelemään syvälle kulmaan ja kuuntelemaan ratsastajaa, kun suoraan pysähdyksestä käännettiin seuraavalle sivulle. Kevyessä ravissa kulmat tehtiin käynnissä eli siirryttiin juuri ennen kulmaa käyntiin ja taas kulman jälkeen takaisin raviin. Konstalle siirtymiset tekivät todella hyvää, niissä se herää. Pitäisi muistaa tämä myös silloin, kun alkuveryttelyä on mahdollista tehdä hieman vapaammin. Kun käyntisiirtymiset jätettiin pois ja tehtiin jokaiseen kulmaan voltit, se jo ravasi ihan mukavasti. Sain kuitenkin olla tarkkana siitä, että lapa ei työntynyt voltilla ulos, vaan että koko hevonen kulki samaa uraa alusta loppuun.
Laukkaa tehtiin aika pitkään keskiympyrällä. Maiju halusi hevosten asettuvan ja jatkavan itsestään oikeaa uraa ilman, että ohjista koko ajan vedetään. Kerran kierroksessa piti työntää ohjaa selvästi eteen luopumatta kuitenkaan tuntumasta, jolloin hevosten askel automaattisesti hieman piteni. Samalla oli hyvä tarkistaa, olivatko hevoset rehellisesti avuilla, vai karkasivatko ne heti muodosta tai reitiltä.
Pienen hengähdystauon jälkeen kokoonnuimme uudestaan keskiympyrälle käynnissä. Kierros oli sama kuin alkuveryttelyssä eli vasen, mutta aloitimmekin asettamalla hevosia ulos. Sitten otettiin mukaan myös lyhyet nopeat väistöt ulos, jolloin teimme hetkellisesti ikään kuin sulkutaivutusta oikealle, edelleen ympyräuraa seuraten. Tästä käynnistä nostettiin oikea laukka, eli vastalaukka. Vastalaukassa jatkettiin ympyrällä aika pitkään, useita kierroksia, joten laukkaa ehti myös työstää.
Konsta asettui ja väisti hienosti, ja nostikin hienosti - mutta vain jos raippa oli oikeassa kädessä. Testasin vasenta kättä kahdesti, ja molemmilla kerroilla nosto meni pipariksi. Laukassa koitin ottaa ensin liian varman pälle ja asetin ruunaa ihan hulluna ulos, jotta se ei olisi vaihtanut. Kun uskalsin suoristaa sen Maijun ohjeiden mukaisesti ja pitää vain laukanpuoleisen ulkopohkeen hieman taaempana, Konstan laukka parani ihan silmissä. Nostoja teimme useita, joten myös vastalaukkaa ehdimme ratsastaa varsin pitkään.
Tunnin jälkeen puhuimme, miten yllättävän vaikea tehtävä oli ollut. Tuntui jotenkin hankalalta olla vähän niin kuin menossa eri suuntaan kuin mihin reitti meni. Onnistuimme kuitenkin Konstan kanssa ihan hienosti. Ehkä ne oikeat nappulat alkavat pikku hiljaa löytyä - ainakin karsinassa olemme päässeet jo jutteluvaiheeseen, vaikka Konsta aina ensin koittaakin esittää paljon kovempaa kuin mitä todellisuudessa onkaan. Konstastakin on kyllä tullut jo yksi suosikeistani, pidän sen persoonasta kovasti.
Maiju otti meidän kanssamme ryhtiliikkeen kulmien ratsastuksessa, ja aloitimmekin heti tekemällä tuttua Kyran harjoitusta, pysähdystä kulmaan juuri ennen kääntämistä. Näin saatiin hevoset kävelemään syvälle kulmaan ja kuuntelemaan ratsastajaa, kun suoraan pysähdyksestä käännettiin seuraavalle sivulle. Kevyessä ravissa kulmat tehtiin käynnissä eli siirryttiin juuri ennen kulmaa käyntiin ja taas kulman jälkeen takaisin raviin. Konstalle siirtymiset tekivät todella hyvää, niissä se herää. Pitäisi muistaa tämä myös silloin, kun alkuveryttelyä on mahdollista tehdä hieman vapaammin. Kun käyntisiirtymiset jätettiin pois ja tehtiin jokaiseen kulmaan voltit, se jo ravasi ihan mukavasti. Sain kuitenkin olla tarkkana siitä, että lapa ei työntynyt voltilla ulos, vaan että koko hevonen kulki samaa uraa alusta loppuun.
Laukkaa tehtiin aika pitkään keskiympyrällä. Maiju halusi hevosten asettuvan ja jatkavan itsestään oikeaa uraa ilman, että ohjista koko ajan vedetään. Kerran kierroksessa piti työntää ohjaa selvästi eteen luopumatta kuitenkaan tuntumasta, jolloin hevosten askel automaattisesti hieman piteni. Samalla oli hyvä tarkistaa, olivatko hevoset rehellisesti avuilla, vai karkasivatko ne heti muodosta tai reitiltä.
Pienen hengähdystauon jälkeen kokoonnuimme uudestaan keskiympyrälle käynnissä. Kierros oli sama kuin alkuveryttelyssä eli vasen, mutta aloitimmekin asettamalla hevosia ulos. Sitten otettiin mukaan myös lyhyet nopeat väistöt ulos, jolloin teimme hetkellisesti ikään kuin sulkutaivutusta oikealle, edelleen ympyräuraa seuraten. Tästä käynnistä nostettiin oikea laukka, eli vastalaukka. Vastalaukassa jatkettiin ympyrällä aika pitkään, useita kierroksia, joten laukkaa ehti myös työstää.
Konsta asettui ja väisti hienosti, ja nostikin hienosti - mutta vain jos raippa oli oikeassa kädessä. Testasin vasenta kättä kahdesti, ja molemmilla kerroilla nosto meni pipariksi. Laukassa koitin ottaa ensin liian varman pälle ja asetin ruunaa ihan hulluna ulos, jotta se ei olisi vaihtanut. Kun uskalsin suoristaa sen Maijun ohjeiden mukaisesti ja pitää vain laukanpuoleisen ulkopohkeen hieman taaempana, Konstan laukka parani ihan silmissä. Nostoja teimme useita, joten myös vastalaukkaa ehdimme ratsastaa varsin pitkään.
Tunnin jälkeen puhuimme, miten yllättävän vaikea tehtävä oli ollut. Tuntui jotenkin hankalalta olla vähän niin kuin menossa eri suuntaan kuin mihin reitti meni. Onnistuimme kuitenkin Konstan kanssa ihan hienosti. Ehkä ne oikeat nappulat alkavat pikku hiljaa löytyä - ainakin karsinassa olemme päässeet jo jutteluvaiheeseen, vaikka Konsta aina ensin koittaakin esittää paljon kovempaa kuin mitä todellisuudessa onkaan. Konstastakin on kyllä tullut jo yksi suosikeistani, pidän sen persoonasta kovasti.
tiistai 22. lokakuuta 2013
Kyllä me teille keskilaukat näytetään!
12.10.2013 Primus Talli
Pirita - r. Boras
Sain jatkaa jo yhdeksi suosikiseni nousseella Borasilla. Jos joku olisi pari vuotta sitten väittänyt, että tykkään mennä Borasin kaltaisella hevosella, olisin pitänyt häntä vähintäänkin järkensä menettäneenä. Minähän pidän suurista ja eteenpäinratsastettavista raskaammista hevosista! Mutta sitten tuli Lulu, josta on tullut jo minun turvahevoseni. Borasin myötä olen päässyt harjoittelemaan vielä ihan eri tavalla eteenpäinpyrkivän ja kuumuvan hevosen ratsastamista - ja yllätyksekseni olen pitänyt siitä.
Alkuveryttelyssä en nyt saavuttanut aivan samanlaista tyyneyttä ja tasaisuutta kuin edellisellä kerralla. Uskalsin toisaalta ratsastaa hieman voimakkaammin Borasta etenkin vasemmalta. Se punkeaa lapa edellä takapäätä ulos oikeassa kierroksessa, ja vasemmassa oikoo mielellään samaa vasenta pohjetta vastaan. Koitin hakea sellaista pohjeen voimakkuutta, jolla saan juuri sopivan reaktion aikaiseksi. Boras on niin herkkä, että se saattaa ihan hyvin tulkita sisäpohkeen napautuksen laukannostoavuksi. Oman haasteensa alkuveryttelyyn toi tällä tunnilla myös se, että emme nyt menneet ympyrällä vaan koko uraa. Minä toki tein voltteja ja ympyröitä jatkuvasti, ohjeen mukaan joka sivun keskelle.
Vastalaukkaa teimme tällä kerralla vain oikeassa kierroksessa siten, että tulimme laitumen puolella pitkällä sivulla ensin huolellisen kulman jälkeen pienen matkan suoraan. Siitä loivasti uran sisäpuolella olevien tötsien väliin, josta suoristus pitkän sivun suuntaisesti kohti lyhyttä sivua. Pirita pyysi meitä erityisesti keskittymään hevosen kontrollointiin ja tarkkailemaan, miten se pyrkii käyttäytymään ja miten se korjataan. Tarkoitus oli ikään kuin vähän jo hienosäätää, löytää juuri omalle hevoselle juuri ne oikeat nappulat.
Minä tein ensin turhan tiukan tien uralta tötsien väliin, jolloin tehtävästi tuli Borasille hieman liian vaikea. Kun sain reitin loivemmaksi, se teki todella hienosti. Minä olin suorastaan pakahtua ylpeydestä, kun muistin jokaisella kerralla ihan itse myödätä sisäohjasta kaarteessa lyhyelle sivulle! Tehtävän onnistuminen edellytti taas hyvin maltillista omaa istuntaa syvällä satulassa. Pirita sanoi taas, että itse pitää pysyä hyvin rauhallisena, vaikka hevonen vähän kuumuisikin. No, nyt tässä tehtävässä Boras ei kyllä oikeastaan kuumunut. Päädyin kaiken lisäksi vielä sellaisen ratkaisuun, että tein töitä tehtävien välillä vain laukassa. Siinä se tykkää työskennellä ja saan sen laukassa kaikkein parhaiten rennoksi.
Vasemmassa kierroksessa koitimme sitten käyttää niitä toivottavasti löytyneitä nappuloita, kun pitkä sivun piti ratsastaa keskilaukassa. Pirita totesi, että keskilaukkaa tehdään aivan liian harvoin, eivätkä ratsastajat tahdo uskaltaa vaikuttaa hevoseen riittävästi. Minä sain ensimmäisellä kerralla kokeilla tosi varovaisesti lisäystä. Boraksen kohdalla ei liene epäilystäkään siitä, etteikö se lisäisi. Niinpä, kun Pirita oli tyytymätön muiden hevosten keskilaukkaan, pyysi hän meitä näyttämään, millaista keskilaukka oikein on. No, sehän ei suurempia tuskia tuottanut - päin vastoin, apuni olivat vähän liiankin voimakkaat kaikesta varovaisuudesta huolimatta. Me lennähdeltiin kolme pitkää sivua keskilaukkaa, ja vaikka Boras menee lujaa, saa sen kuitenkin hämmästyttävän helposti aina kiinni. Boras kyllä hieman kuumeni keskilaukoista, mutta rahoittui ensin ravissa ympyrällä ja sitten kentän keskelle seisomaan, kun muut tekivät tehtävän vuorollaan. Olisi kuitenkin kiva päästä kokeilemaan keskilaukkaa Borasilla vielä uudestaan, jotta osaisin paremmin suhteuttaa apuni tällaiselle supernopeasti reagoivalla hevoselle.
Pirita - r. Boras
Sain jatkaa jo yhdeksi suosikiseni nousseella Borasilla. Jos joku olisi pari vuotta sitten väittänyt, että tykkään mennä Borasin kaltaisella hevosella, olisin pitänyt häntä vähintäänkin järkensä menettäneenä. Minähän pidän suurista ja eteenpäinratsastettavista raskaammista hevosista! Mutta sitten tuli Lulu, josta on tullut jo minun turvahevoseni. Borasin myötä olen päässyt harjoittelemaan vielä ihan eri tavalla eteenpäinpyrkivän ja kuumuvan hevosen ratsastamista - ja yllätyksekseni olen pitänyt siitä.
Alkuveryttelyssä en nyt saavuttanut aivan samanlaista tyyneyttä ja tasaisuutta kuin edellisellä kerralla. Uskalsin toisaalta ratsastaa hieman voimakkaammin Borasta etenkin vasemmalta. Se punkeaa lapa edellä takapäätä ulos oikeassa kierroksessa, ja vasemmassa oikoo mielellään samaa vasenta pohjetta vastaan. Koitin hakea sellaista pohjeen voimakkuutta, jolla saan juuri sopivan reaktion aikaiseksi. Boras on niin herkkä, että se saattaa ihan hyvin tulkita sisäpohkeen napautuksen laukannostoavuksi. Oman haasteensa alkuveryttelyyn toi tällä tunnilla myös se, että emme nyt menneet ympyrällä vaan koko uraa. Minä toki tein voltteja ja ympyröitä jatkuvasti, ohjeen mukaan joka sivun keskelle.
Vastalaukkaa teimme tällä kerralla vain oikeassa kierroksessa siten, että tulimme laitumen puolella pitkällä sivulla ensin huolellisen kulman jälkeen pienen matkan suoraan. Siitä loivasti uran sisäpuolella olevien tötsien väliin, josta suoristus pitkän sivun suuntaisesti kohti lyhyttä sivua. Pirita pyysi meitä erityisesti keskittymään hevosen kontrollointiin ja tarkkailemaan, miten se pyrkii käyttäytymään ja miten se korjataan. Tarkoitus oli ikään kuin vähän jo hienosäätää, löytää juuri omalle hevoselle juuri ne oikeat nappulat.
Minä tein ensin turhan tiukan tien uralta tötsien väliin, jolloin tehtävästi tuli Borasille hieman liian vaikea. Kun sain reitin loivemmaksi, se teki todella hienosti. Minä olin suorastaan pakahtua ylpeydestä, kun muistin jokaisella kerralla ihan itse myödätä sisäohjasta kaarteessa lyhyelle sivulle! Tehtävän onnistuminen edellytti taas hyvin maltillista omaa istuntaa syvällä satulassa. Pirita sanoi taas, että itse pitää pysyä hyvin rauhallisena, vaikka hevonen vähän kuumuisikin. No, nyt tässä tehtävässä Boras ei kyllä oikeastaan kuumunut. Päädyin kaiken lisäksi vielä sellaisen ratkaisuun, että tein töitä tehtävien välillä vain laukassa. Siinä se tykkää työskennellä ja saan sen laukassa kaikkein parhaiten rennoksi.
Vasemmassa kierroksessa koitimme sitten käyttää niitä toivottavasti löytyneitä nappuloita, kun pitkä sivun piti ratsastaa keskilaukassa. Pirita totesi, että keskilaukkaa tehdään aivan liian harvoin, eivätkä ratsastajat tahdo uskaltaa vaikuttaa hevoseen riittävästi. Minä sain ensimmäisellä kerralla kokeilla tosi varovaisesti lisäystä. Boraksen kohdalla ei liene epäilystäkään siitä, etteikö se lisäisi. Niinpä, kun Pirita oli tyytymätön muiden hevosten keskilaukkaan, pyysi hän meitä näyttämään, millaista keskilaukka oikein on. No, sehän ei suurempia tuskia tuottanut - päin vastoin, apuni olivat vähän liiankin voimakkaat kaikesta varovaisuudesta huolimatta. Me lennähdeltiin kolme pitkää sivua keskilaukkaa, ja vaikka Boras menee lujaa, saa sen kuitenkin hämmästyttävän helposti aina kiinni. Boras kyllä hieman kuumeni keskilaukoista, mutta rahoittui ensin ravissa ympyrällä ja sitten kentän keskelle seisomaan, kun muut tekivät tehtävän vuorollaan. Olisi kuitenkin kiva päästä kokeilemaan keskilaukkaa Borasilla vielä uudestaan, jotta osaisin paremmin suhteuttaa apuni tällaiselle supernopeasti reagoivalla hevoselle.
torstai 10. lokakuuta 2013
Parempi kuin Beckham
7.10.2013 Primus Talli
Maiju - r. David
Konstalla taisi olla lähestyvien kisojen vuoksi vapaapäivä, tai sitten se oli tehnyt työnsä jo aamulla. Joka tapauksessa minulle oli merkitty lähes kokonaan uusi tuttavuus, David. Sehän on jo edesmenneiden SG Darioson ja suuren suosikkini, SG Foxtrotin eli Foxyn puoliveli isän puolelta. Yhden ratsastuskerran kokemuksella se muistutti paljon enemmän Dariosoa kuin Foxya, mutta näille kaikille on yhteistä todella ihana karsinakäyttäytyminen. Foxyhan oli oikea seurustelija, ja David on suorastaan "hellyydenkipeä halailija", kuten tallin hevosesittelyssä todetaan.
Sain Davidin tunnilta, ja edellinen ratsastaja kehui sen juuri lämmenneen ja alkaneen taipua. Pääsin siis hyvästä lähdökohdasta omalle tunnilleni, joka oli tällä kerralla maneesissa, kun yhdeltä ratsulta puuttui takakenkä. Sain David-faneilta pari hyvää vinkkiä, jotka oli helppo toteuttaa: määrätietoisuus ja päättäväisyys. David ei tarvitse erityisesti jalkaa tai erityisesti tietynlaista tuntumaa, vaan se on hyvin perushevonen ratsastaa. Se mitä David tarvitsee, on selkeä vaatimus siitä, mihin mennään ja mitä tehdään ja millä vauhdilla. Ruuna tulee muistikuvani mukaan helposti vahvaksi, ja sitä koitin kaikin tavoin nyt välttää.
Tunti oli todella kiva, sillä teimme paljon eri tehtäviä B- ja A-merkkien radoista jäämättä kuitenkaan hiomaan yksityiskohtia. Onnistuneet suoritukset toki kaikilta vaadittiin, mutta kerran jälkeen vaihdettiin jo seuraavaan kuvioon.
Aloitimme käynnissä tekemällä nopeita lyhyitä pohkeenväistöjä pitkille sivuille useassa eri pätkässä. David hidasti voimakkaasti oikealle, mutta teki kovin helposti vasemmalle. Se tosin poikitti ensin liikaa, jolloin eteenpäinpyrkimys helposti katoaa. Maijukin neuvoi, että jos hevoset hidastavat, korjaavat ratsastajat sitä helposti pyytämällä jyrkempää väistöä, ja sen vaikutushan on edelleen hidastava.
Kevyttä ravia tehtiin aika lyhyesti pääosin ympyröillä. Melkein koko tunnin laukat sen sijaan tehtiin heti alkuunsa, kun harjoittelimme koko rata leikkaa -tietä. David tuntui tässä vaiheessa jo tosi kivalta: se liikkui suht itsekseen, eikä tuntunut lainkaan vahvalta. Sitä pystyi ohjaamaan ja käskemään ja se reagoi. David selvästi välillä vähän kokeili, että olisiko vaikka pieni oikominen ympyrällä mahdollista, mutta uskoi nopeasti, kun vaan selvästi kertoi sille oikean reitin.
Laukassa onnistuimme hyvin tulemaan koko rata leikkaa vasemmalle. Maiju tosin sanoi, että siirsin vähän turhan aikaisin raviin, mutta tein sen ihan tarkoituksella, koska tiedän miten helposti David vaihtaa laukan. Oikeaan se sitten ehti vaihtaa, vaikka koitin huolehtia asetuksesta ja omasta istunnastani laukan puolelle. Toisella yrittämällä tämäkin onnistui, mutta David kyllä hieman jännittyi. Maiju ohjeisti, että jos vaihto tulee, niin siitä ei saa suuttua hevoselle. Vaihdot ovat kuitenkin tietyissä tilanteissa toivottuja, eivätkä kaikille hevosille niin kovin helppoja. Ratsastajan pitää olla vaan rauhallinen ja tyyni ja korjata asia seuraavalla kerralla.
Liekö pitkän paikkoja avaavan laukkapätkän ansiota, mutta koko lopputunnin David oli aivan superhieno! Se oli ihan kevyt edestä ja ravasi juuri sopivan reippaasti niin, että kokoaminen pienillä puolipidätteillä jalat lähellä pitäen onnistui. Lisää tätä!
Ensin teimme ravilisäykset koko rata leikkaa -tiellä. Niissä David olisi saanut venyttää askelta enemmän. Se ei kuitenkaan noussut, jännittynyt tai rikkonut laukalle. Sitten teimme pitkillä sivuilla vastalaukan nostot oikeassa kierroksessa. David koitti ensin tarjota vähän sitä sun tätä, mutta rauhallisesti odottamalla ja selvästi kertomalla mitä seuraavaksi tehdään, nosto onnistui. Toisella kerralla tiesimme jo molemmat, mitä tuleman pitää.
Lopulta siirryimme kellon päätyyn työskentelemään itsenäisesti ja tulimme yksitellen toiseen päähän A-merkin volttikahdeksikkotehtävään. Satuin Davidin kanssa olemaan kohdalla niin, että sain tehdä kuvion ensimmäisenä. Maiju kehui vuolaasti ja kysyi, että miksen ole menossa kisoihin! Olen krooninen jännittäjä, ja jo se, että tehtäviä tullaan yksitellen, riittää minulle... David teki kahdeksikon tosi hienosti, tasaisessa sopivassa ravissa, asettuen ja taipuen. Fiilistelin harjoitusravia ja voltteja oikeaan kierrokseen vaikka kuinka pitkään, koko sen ajan kun muut viisi ratsukkoa tekivät volttikahdeksikkonsa.
Ihan lopuksi nostimme vielä kerran pitkällä sivulla vastalaukan vasemmassa kierroksessa. Sen jälkeen tuli oikeastaan ainoa hetki tunnilla, kun David hieman kuumeni. Sen mielestä vastalaukka olisi pitänyt nostaa vielä seuraavaltakin pitkältä sivulta...
En olisi millään malttanut lopettaa, kun Maiju käski keventää ja päästää hevosia vähän pidemmälle kaulalle. Maiju oli jo tunnin aikana pariin otteeseen sanonut, että David näyttää tosi hienolta ja kysynyt, että tuntuuko hyvältä. Loppupalautteessa hän sanoi, että ratsastan tarkasti. Se kertoi, että olin onnistunut kerrankin olemaan täsmällinen - muistan tunnin aikana oikein miettineeni asetuksia, pohkeiden paikkoja ja istunnan painoa valmistellessani liikkeitä. Jälkeen päin juttelimme muiden tuntilaisten kanssa, että oikeastaan kaikki olivat ratsastaneet tänään tosi keskittyneesti ja hienosti, kuten Maijukin meille sanoi.
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
Konstailua kentällä
30.9.2013 Primus Talli
Maiju - r. Konsta
Edellisillä tunneilla osa hevosista oli tuijotellut kentän pimeneviä nurkkia siinä määrin, että päätin arkajalka-Konstan kanssa käydä katsomassa molemmat laitumen puoleiset kulmat heti alkuunsa molemmista suunnista. Taktiikka tuntui toimivan, sillä saimme tehtyä hyvän alkuveryttelyn kaikissa askellajeissa, eikä Konsta ollut moksiskaan mustenevasta maisemasta.
Tunnin tehtävät tulivat suoraan lähestyvien koulurataharjoitusten ohjelmista. Käynnissä teimme heti alkuun pysähdyksiä jokaisen sivun keskelle tavoiteena saada hevoset pysähtymään takajalat alle, seisoman rauhassa ja lähtemään liikkeelle napakasti. Konstalla yllättäen hiljaa seisominen tuotti eniten vaikeuksia, sillä se olisi kovin mielellään peruuttanut - miten olikaan sen jaloilla ohjaa vasten ratsastamisen ja sitten kädellä myötäämisen kanssa...
Ravia ja laukkaa teimme kaikki yhdessä suurella keskiympyrällä. Koitin muistaa sen, mitä Kikka oli sanonut ratsastaessaan Konstalla hevosesittelyssä: ravi oli vasta silloin riittävää, kun se suuresta osasta ratsastajia tuntuu liian vauhdikkaalta. Konsta liikkuikin nyt hyvin, ja laukasta saimme oikein kehujakin. Kikalla tuppasi myös sisäohja karkaamaan kädestä ja ruuna venymään pidemmäksi, joten pyrin pitämään ohjat napakasti stopparien avulla koko ajan saman mittaisina.
Seuraavaksi harjoittelimme keskihalkaisijan ratsastamista sekä pysähdystä radan keskellä. Tulimme vasemmassa kierroksessa laitumen puoleisesta päädystä keskihalkaisijalle, jossa tehtiin pysähdys ja siirtyminen takaisin ravin. Kun tuli meidän vuoromme, Konsta aivan yllättäen loikkasi sivulle ennen kulmaa. Ehkä siellä oli kauris tai jänis, mutta joka tapauksessa ruunaa pelotti yhtäkkiä aivan kamalasti. Sain sen kuitenkin vielä kulmaan ja siitä tehtävään. Raviin tuli pienen pelästymisen ansiosta niin paljon ponnua, että hetken tuntui ihan oikealta kouluratsastajalta. Löysin jopa hyvän asennon Konstan kootussa ravissa, ja tulimme niin hienosti keskihalkaisijalle tasajalkapysähdykseen, että kerta tätä harjoitusta riitti.
Koko lopputunnin Konsta olikin sitten aina puoli kierrosta hurjan peloissaan ja toiset puoli kierrosta sopivan pörheänä. Pohkeenväistö käynnissä kohti laitumen päätyä sujui hyvin, kun ei tarvinnut väistää kuin keskihalkaisijalta viiden metrin päähän uralta. Ravissa oli vaikeampaa, kun kulmasta piti aina kiihdyttää äkkiä pois...
Lopun laukka ja ravi ympyrällä menivät taas hyvin, kun ei tarvinnut lähestyä pelottavia nurkkia. Maijun ohjeiden mukaan koitin koko ajan tarjota Konstalle jotain tekemistä aivan loppukäyntiä myöten: puolipidätteitä, asetuksia, pieniä pätkiä väistöä, temponvaihdoksia... Niillä se pysyi hyvin keskittyneenä ratsastajaan eikä mörköihin laitumella. Maijukin sanoi, että meillä oli ollut tosi hyviä pätkiä, mutta eihän se tietenkään kovin tasaista menoa ollut. Karsinassa tunnin jälkeen olimme jo kokonaan samalla aaltopituudella - Konsta on oikein hauska persoona hoidettaessa, vaikka välillä vähän esittääkin tuimaa.
Maiju - r. Konsta
Edellisillä tunneilla osa hevosista oli tuijotellut kentän pimeneviä nurkkia siinä määrin, että päätin arkajalka-Konstan kanssa käydä katsomassa molemmat laitumen puoleiset kulmat heti alkuunsa molemmista suunnista. Taktiikka tuntui toimivan, sillä saimme tehtyä hyvän alkuveryttelyn kaikissa askellajeissa, eikä Konsta ollut moksiskaan mustenevasta maisemasta.
Tunnin tehtävät tulivat suoraan lähestyvien koulurataharjoitusten ohjelmista. Käynnissä teimme heti alkuun pysähdyksiä jokaisen sivun keskelle tavoiteena saada hevoset pysähtymään takajalat alle, seisoman rauhassa ja lähtemään liikkeelle napakasti. Konstalla yllättäen hiljaa seisominen tuotti eniten vaikeuksia, sillä se olisi kovin mielellään peruuttanut - miten olikaan sen jaloilla ohjaa vasten ratsastamisen ja sitten kädellä myötäämisen kanssa...
Ravia ja laukkaa teimme kaikki yhdessä suurella keskiympyrällä. Koitin muistaa sen, mitä Kikka oli sanonut ratsastaessaan Konstalla hevosesittelyssä: ravi oli vasta silloin riittävää, kun se suuresta osasta ratsastajia tuntuu liian vauhdikkaalta. Konsta liikkuikin nyt hyvin, ja laukasta saimme oikein kehujakin. Kikalla tuppasi myös sisäohja karkaamaan kädestä ja ruuna venymään pidemmäksi, joten pyrin pitämään ohjat napakasti stopparien avulla koko ajan saman mittaisina.
Seuraavaksi harjoittelimme keskihalkaisijan ratsastamista sekä pysähdystä radan keskellä. Tulimme vasemmassa kierroksessa laitumen puoleisesta päädystä keskihalkaisijalle, jossa tehtiin pysähdys ja siirtyminen takaisin ravin. Kun tuli meidän vuoromme, Konsta aivan yllättäen loikkasi sivulle ennen kulmaa. Ehkä siellä oli kauris tai jänis, mutta joka tapauksessa ruunaa pelotti yhtäkkiä aivan kamalasti. Sain sen kuitenkin vielä kulmaan ja siitä tehtävään. Raviin tuli pienen pelästymisen ansiosta niin paljon ponnua, että hetken tuntui ihan oikealta kouluratsastajalta. Löysin jopa hyvän asennon Konstan kootussa ravissa, ja tulimme niin hienosti keskihalkaisijalle tasajalkapysähdykseen, että kerta tätä harjoitusta riitti.
Koko lopputunnin Konsta olikin sitten aina puoli kierrosta hurjan peloissaan ja toiset puoli kierrosta sopivan pörheänä. Pohkeenväistö käynnissä kohti laitumen päätyä sujui hyvin, kun ei tarvinnut väistää kuin keskihalkaisijalta viiden metrin päähän uralta. Ravissa oli vaikeampaa, kun kulmasta piti aina kiihdyttää äkkiä pois...
Lopun laukka ja ravi ympyrällä menivät taas hyvin, kun ei tarvinnut lähestyä pelottavia nurkkia. Maijun ohjeiden mukaan koitin koko ajan tarjota Konstalle jotain tekemistä aivan loppukäyntiä myöten: puolipidätteitä, asetuksia, pieniä pätkiä väistöä, temponvaihdoksia... Niillä se pysyi hyvin keskittyneenä ratsastajaan eikä mörköihin laitumella. Maijukin sanoi, että meillä oli ollut tosi hyviä pätkiä, mutta eihän se tietenkään kovin tasaista menoa ollut. Karsinassa tunnin jälkeen olimme jo kokonaan samalla aaltopituudella - Konsta on oikein hauska persoona hoidettaessa, vaikka välillä vähän esittääkin tuimaa.
maanantai 7. lokakuuta 2013
Mahdottoman makea, osa 2
28.9.2013 Primus Talli
Pirita - r. Lasse
"Jaha, Sanna jatkaakin vielä", totesi Pirita, kun vaihdoin totaalisen toisen tyyppiseen ratsuun rästitunnille. Todellinen estetykki vaihtui todelliseen koulutykkiin. Lazanto eli Lasse on erittäin korkealle koulutettu tanskalainen ratsu, joka odottelee Primuksella uuden omistajan löytymistä. Sillä välin se on tehnyt tunteja ja käynyt Maijun kanssa Kottasin kouluvalmennuksissa. Lassen nykyinen omistaja kertoi, että viimeksi tämä pari on harjoitellut sarjavaihtoja, eli mistään ihan tavallisesta tuntiratsusta ei tälläkään kerralla ole kyse. Tunsin olevani etuoikeutettu, kun sain kokeilla Lassea.
Muuten hyvä, mutta tunti Borasin kanssa oli vähän verottanut voimia. Lassen kanssa pitää olla tarkkana, että tarjoaa ruunalle koko ajan jotain tekemistä. Sen korvien pitää olla kääntyneinä ratsastajaan päin, sen pitää kuunnella mitä ratsastaja haluaa. Lassella on taipumus painua kuolaimen alle, johon sain ohjeeksi nopean pohkeen. Se pitää muutoinkin saada liikkumaan kunnolla läpi koko kropan, sillä Piritan mukaan se on jo vähän oppinut sluibailemaan tunneilla.
Lassen liikkeet ovat suuret mutta pehmeät. Päätin vanhasta kokemuksesta laittaa mielummin hieman liian lyhyet kuin pitkät jalustimet, jotta saisin jalan pidettyä paremmin lähellä ja annettua selkeät nopeat avut. Rästitunnillamme oli kymmenen ratsukkoa, joten luonnollisesti ihan niin paljon neuvoja ei opettaja ehdi antaa kuin kuuden ratsukon tunnilla. Pääsin kuitenkin Lassen kanssa ihan hyvin liikkeelle - jotain on selvästi oppinut kuuntelemalla ja katselemallakin! Koitin keskittyä ravissa lähinnä siihen, että ruuna liikkuisi ja että se ei painuisi kuolaimen alle. Lassen saikin ravissa ryhdistäytymään aika helposti sillä napakalla pohkeella. Laukassa suurella ympyrällä jouduin ensimmäisen kerran ongelmiin. Pirita neuvoi istumaan syvällä satulassa takajalkojen päällä jalat lähellä hevosta ja nostamaan ihan kirjaimellisesti Lassen pää ylös. Ratsastin voimakkaasti siis ohjaa vasten nostamalla kädet todlela ylös niin, että Lassekin nosti päänsä. Sitten rentoutuminen ja laukan ylläpito jaloilla sekä käden palautus oikeaan paikkaan, niin johan Lassekin laukkasi loppuajan oikein.
Ratsastajien tasoerot on kyllä hienosti huomioitu aina hevosjaossa: edistyneemmät saavat haastetta haastavampien ratsujen kanssa, kun taas kokemattomammat saavat selkeät hevoset. Näin kaikki voivat tehdä samaa tehtävää, joka tänään oli tällaiselle tunnille hyvin sopiva voltti. Lassella on todella selvä puoliero, ja voltitkin olivat todella paljon haastavampia vasempaan kierrokseen. Siinä pääsinkin Piritan erikoiskäsittelyyn, kun päästin Lassen helpolla tekemällä liian suuria voltteja. Pienemmät eivät sitten enää onnistuneetkaan niin kovin helposti, enkä meinannut saada riittävästi tehoa voimattomaan ulkopohkeeseeni ruunan kääntämiseksi. Kun sain hetken pyörimisen jälkeen Lasselle perille reitin ja reippaamman tahdin, niin seuraavat voltit onnistuivatkin jo paljon paremmin. Oikeaan kierrokseen sujui helposti, eikä ravikaan hyytynyt. Jälkikäteen taas videolta katsottuna kyllä totesin, että tempo tuntuu selkään aina kovemmalta kuin miltä se näyttää. Tämä on hyvä muistaa oikeastaan niin Borasin kaltaisten reippaiden kuin Lassen kaltaisten hitaiden hevosten kanssa. Jalkani olivat kyllä liian edessä Lassellakin....
Lopuksi ei enää laukattukaan vaan käveltiin vain pieni lenkki tarhojen ja tallin ympäri kaartoon suoraan tallin eteen. Lassen omistaja oli ollut katsomassa tuntia ja oli sitä mieltä, että olin ihan hyvin löytänyt oikeat nappulat. Se oli tietenkin kiva kuulla, ja uuden hevosen kanssa tällainen rästitunti oli oikeastaan ihan hyvä tapa aloittaa yhteistyö. Omaan tekemiseen ehtii paremmin keskittyä, kun tehtävät eivät ole niin kummoisia.
Pirita - r. Lasse
"Jaha, Sanna jatkaakin vielä", totesi Pirita, kun vaihdoin totaalisen toisen tyyppiseen ratsuun rästitunnille. Todellinen estetykki vaihtui todelliseen koulutykkiin. Lazanto eli Lasse on erittäin korkealle koulutettu tanskalainen ratsu, joka odottelee Primuksella uuden omistajan löytymistä. Sillä välin se on tehnyt tunteja ja käynyt Maijun kanssa Kottasin kouluvalmennuksissa. Lassen nykyinen omistaja kertoi, että viimeksi tämä pari on harjoitellut sarjavaihtoja, eli mistään ihan tavallisesta tuntiratsusta ei tälläkään kerralla ole kyse. Tunsin olevani etuoikeutettu, kun sain kokeilla Lassea.
Muuten hyvä, mutta tunti Borasin kanssa oli vähän verottanut voimia. Lassen kanssa pitää olla tarkkana, että tarjoaa ruunalle koko ajan jotain tekemistä. Sen korvien pitää olla kääntyneinä ratsastajaan päin, sen pitää kuunnella mitä ratsastaja haluaa. Lassella on taipumus painua kuolaimen alle, johon sain ohjeeksi nopean pohkeen. Se pitää muutoinkin saada liikkumaan kunnolla läpi koko kropan, sillä Piritan mukaan se on jo vähän oppinut sluibailemaan tunneilla.
Lassen liikkeet ovat suuret mutta pehmeät. Päätin vanhasta kokemuksesta laittaa mielummin hieman liian lyhyet kuin pitkät jalustimet, jotta saisin jalan pidettyä paremmin lähellä ja annettua selkeät nopeat avut. Rästitunnillamme oli kymmenen ratsukkoa, joten luonnollisesti ihan niin paljon neuvoja ei opettaja ehdi antaa kuin kuuden ratsukon tunnilla. Pääsin kuitenkin Lassen kanssa ihan hyvin liikkeelle - jotain on selvästi oppinut kuuntelemalla ja katselemallakin! Koitin keskittyä ravissa lähinnä siihen, että ruuna liikkuisi ja että se ei painuisi kuolaimen alle. Lassen saikin ravissa ryhdistäytymään aika helposti sillä napakalla pohkeella. Laukassa suurella ympyrällä jouduin ensimmäisen kerran ongelmiin. Pirita neuvoi istumaan syvällä satulassa takajalkojen päällä jalat lähellä hevosta ja nostamaan ihan kirjaimellisesti Lassen pää ylös. Ratsastin voimakkaasti siis ohjaa vasten nostamalla kädet todlela ylös niin, että Lassekin nosti päänsä. Sitten rentoutuminen ja laukan ylläpito jaloilla sekä käden palautus oikeaan paikkaan, niin johan Lassekin laukkasi loppuajan oikein.
Ratsastajien tasoerot on kyllä hienosti huomioitu aina hevosjaossa: edistyneemmät saavat haastetta haastavampien ratsujen kanssa, kun taas kokemattomammat saavat selkeät hevoset. Näin kaikki voivat tehdä samaa tehtävää, joka tänään oli tällaiselle tunnille hyvin sopiva voltti. Lassella on todella selvä puoliero, ja voltitkin olivat todella paljon haastavampia vasempaan kierrokseen. Siinä pääsinkin Piritan erikoiskäsittelyyn, kun päästin Lassen helpolla tekemällä liian suuria voltteja. Pienemmät eivät sitten enää onnistuneetkaan niin kovin helposti, enkä meinannut saada riittävästi tehoa voimattomaan ulkopohkeeseeni ruunan kääntämiseksi. Kun sain hetken pyörimisen jälkeen Lasselle perille reitin ja reippaamman tahdin, niin seuraavat voltit onnistuivatkin jo paljon paremmin. Oikeaan kierrokseen sujui helposti, eikä ravikaan hyytynyt. Jälkikäteen taas videolta katsottuna kyllä totesin, että tempo tuntuu selkään aina kovemmalta kuin miltä se näyttää. Tämä on hyvä muistaa oikeastaan niin Borasin kaltaisten reippaiden kuin Lassen kaltaisten hitaiden hevosten kanssa. Jalkani olivat kyllä liian edessä Lassellakin....
Lopuksi ei enää laukattukaan vaan käveltiin vain pieni lenkki tarhojen ja tallin ympäri kaartoon suoraan tallin eteen. Lassen omistaja oli ollut katsomassa tuntia ja oli sitä mieltä, että olin ihan hyvin löytänyt oikeat nappulat. Se oli tietenkin kiva kuulla, ja uuden hevosen kanssa tällainen rästitunti oli oikeastaan ihan hyvä tapa aloittaa yhteistyö. Omaan tekemiseen ehtii paremmin keskittyä, kun tehtävät eivät ole niin kummoisia.
torstai 3. lokakuuta 2013
Mahdottoman makea, osa 1
28.9.2013 Primus Talli
Pirita - r. Boras
Yleisön pyynnöstä lempinimen Boris saanut ruuna ei enää minun suussani taivu mihinkään, joten kulkekoon virallisella nimellään vastedeskin. Ja hyvin kulkikin, vaikka ensin taas vähän jännitti, että noinkohan osaan vielä toisenkin kerran ratsastaa näin haastavalla hevosella.
Boras on karsinassa tosi kiltti, vaikka vähän sellainen raggaripoika. Ja onhan se kiltti selästäkin. Vaikka se haluaa mennä reippaasti, ei hetkeksikään tule sellainen tunne, että ruuna jotenkin karkaisi käsistä. Sen saa aina takaisin - tai oikeastaan se ei edes lähde minnekään - kun vaan muistaa istua syvällä satulassa, pitää käden rauhallisesti paikoillaan ja hengittää. Näitä kolmea asiaa koitin itselleni hokea läpi koko tunnin, ja Pirita tietenkin säesti kentän keskeltä silloin, kun oma skarppaus ei riittänyt.
Alkuverryttely sujui ongelmitta. Borasilla on aika selvä puoliero, sillä oikeassa kierroksessa se tunkee todella vahvasti ulkopohjetta vastaan ja työntää takapäätä ulos. Pääty-ympyrällä joutuu tästä huomauttamaan etenkin päätyyn tultaessa, ja silloin ruuna hieman protestoi ottamalla pari laukan sekaista askelta. Päädystä lähdettäessä taas sitä saa suorastaan ratsastaa eteen. Avoimella sivulla ravi on mukavan letkeää, ja ohjasta pystyy selvästi myötäämään.
Laukan sain nostaa taas ensimmäisenä. Boras selvästi laukkaa mielellään, paljon mielummin kuin ravaa. Sen laukka on todella mukavaa istua ja helppoa hallita. Nyt etenkin juuri tässä alkulaukassa pystyin keskittymään omaan istuntaan parhaiten. Ja on myös jännä, miten ravi laukan jälkeen on aivan samanlaista kuin ennenkin. Mitään lulumaisia kiihdyttelyitä ei ole havaittavissa lainkaan.
Onnistuneesta alkuverytelystä huolimatta sydän jätti kyllä yhden lyönnin väliin, kun Pirita ilmoitti, että ryhdymme tekemään loivaa vastalaukkakaarretta pitkälle sivulle. Ensimmäinen ajatus oli, että laukkatehtävässä Boras ihan varmasti kuumenee niin, että en enää hallitse sitä lainkaan. Mutta tämä hevonen jaksaa yllättää: olin nimittäin täysin väärässä. Laukka oli edelleen helposti hallittavaa, vaikka tokihan Boras innoissaan oli.
Laukka nostettiin lyhyen sivun keskeltä käynnistä, josta jatkettiin laukkaympyrälle. Siinä sai pyöriä useammankin kierroksen niin kauan, kuin laukan työstäminen vaati. Borasin kanssa se vei kierroksen tai kaksi, lähinnä laukan tasoittamiseksi aina hyvin voimakkaan noston jälkeen. Vasemmalle kiemura sujui hyvin. Pirita käski vaan istua takajalkojen päällä ja olla itse rauhallinen. Asetus pysyi suht hyvin sisään koko karteen ajan, mutta sisäohjasta olisin saanut rentoutua selvemmin. Pirita korostikin, että asetuksesta huolimatta sisäohjasta ei saa vetää, sillä silloin vaan järkytää hevosen tasapainoa. Tämän ne korvaavat sitten joko pudottamalla raviin tai kiihdyttämällä.
Oikealle laukka tuntui jotenkin helpommalta, mutta kaarre oli kyllä haastavampi. Ensimmäisellä kerralla ei ollut ongelmia, mutta kahdella seuraavalla esitimme hienot sarjavaihdot joka kolmannella askeleella. En saanut pidettyä asetusta sisään enkä omaa painoani laukan puolella, minkä seurauksena Boras teki kauniit vaihdot. Viimeisellä kerralla pidin asetuksen liioitellusti, jolloin kaarre onnistui. Boras oikein huokaisi helpotuksesta, kun maltoi kulman jälkeen myödätä sisäohjasta.
Laukkatyöskentely siis sopikin Borasille erinomaisesti. Se tykkää selvästi työskennellä laukassa. Luulen, että se on myös helpommin hallittavissa laukassa kuin ravissa - tosin olen tehnyt sen kanssa toistaiseksi todella vähän harjoitusravia. Kevyessä ravissa ongelmia ei ole kyllä ollut, eikä oikein missään muussakaan... Siksi ei liene kovin kummallista, että minusta Boras on mahdottoman makea. Se on tyypiltään aivan toista kuin hevoset, joista olen aiemmin kuvitellut pitäväni. Mutta ehkä juuri siksi siinä on sopivasti haastetta, ja onnistuminen tuntuu todella mukavalta.
Sain tältä tunnilta myös arvokasta videomateriaalia omasta ratsastuksestani. Silmiinpistävää oli se, että videolla Boras näytti liikkuvat hyvin rennosti ja jopa rauhallisesti. Omassa istunnassa eniten huomiota kiinnittivät eteen valuvat jalat. Jutellessani erään toisen Borasilla muutaman kerran ratsastaneen kanssa hän totesi itsellään ihan saman ongelman. Ehkä ruunan satula jotenkin siirtää jalkojani eteen vielä tavallistakin enemmän? Videolta huomasin myös, että olisin voinut huoletta päästää Borasin vieläkin pidemmäksi loppuravissa. Oikein ärsytti, kuinka ruuna koitti vetää itseään eteen ja alas, mutta ratsastaja ei uskaltanut päästää. Piritakin sanoi, että sitten se karkaa jos karkaa, ja silloin otat sen takaisin, mutta mitä pidemmällä kaulalla sen parempi. Seuraavalla kerralla sitten.
Boras on karsinassa tosi kiltti, vaikka vähän sellainen raggaripoika. Ja onhan se kiltti selästäkin. Vaikka se haluaa mennä reippaasti, ei hetkeksikään tule sellainen tunne, että ruuna jotenkin karkaisi käsistä. Sen saa aina takaisin - tai oikeastaan se ei edes lähde minnekään - kun vaan muistaa istua syvällä satulassa, pitää käden rauhallisesti paikoillaan ja hengittää. Näitä kolmea asiaa koitin itselleni hokea läpi koko tunnin, ja Pirita tietenkin säesti kentän keskeltä silloin, kun oma skarppaus ei riittänyt.
Alkuverryttely sujui ongelmitta. Borasilla on aika selvä puoliero, sillä oikeassa kierroksessa se tunkee todella vahvasti ulkopohjetta vastaan ja työntää takapäätä ulos. Pääty-ympyrällä joutuu tästä huomauttamaan etenkin päätyyn tultaessa, ja silloin ruuna hieman protestoi ottamalla pari laukan sekaista askelta. Päädystä lähdettäessä taas sitä saa suorastaan ratsastaa eteen. Avoimella sivulla ravi on mukavan letkeää, ja ohjasta pystyy selvästi myötäämään.
Laukan sain nostaa taas ensimmäisenä. Boras selvästi laukkaa mielellään, paljon mielummin kuin ravaa. Sen laukka on todella mukavaa istua ja helppoa hallita. Nyt etenkin juuri tässä alkulaukassa pystyin keskittymään omaan istuntaan parhaiten. Ja on myös jännä, miten ravi laukan jälkeen on aivan samanlaista kuin ennenkin. Mitään lulumaisia kiihdyttelyitä ei ole havaittavissa lainkaan.
Onnistuneesta alkuverytelystä huolimatta sydän jätti kyllä yhden lyönnin väliin, kun Pirita ilmoitti, että ryhdymme tekemään loivaa vastalaukkakaarretta pitkälle sivulle. Ensimmäinen ajatus oli, että laukkatehtävässä Boras ihan varmasti kuumenee niin, että en enää hallitse sitä lainkaan. Mutta tämä hevonen jaksaa yllättää: olin nimittäin täysin väärässä. Laukka oli edelleen helposti hallittavaa, vaikka tokihan Boras innoissaan oli.
Laukka nostettiin lyhyen sivun keskeltä käynnistä, josta jatkettiin laukkaympyrälle. Siinä sai pyöriä useammankin kierroksen niin kauan, kuin laukan työstäminen vaati. Borasin kanssa se vei kierroksen tai kaksi, lähinnä laukan tasoittamiseksi aina hyvin voimakkaan noston jälkeen. Vasemmalle kiemura sujui hyvin. Pirita käski vaan istua takajalkojen päällä ja olla itse rauhallinen. Asetus pysyi suht hyvin sisään koko karteen ajan, mutta sisäohjasta olisin saanut rentoutua selvemmin. Pirita korostikin, että asetuksesta huolimatta sisäohjasta ei saa vetää, sillä silloin vaan järkytää hevosen tasapainoa. Tämän ne korvaavat sitten joko pudottamalla raviin tai kiihdyttämällä.
Oikealle laukka tuntui jotenkin helpommalta, mutta kaarre oli kyllä haastavampi. Ensimmäisellä kerralla ei ollut ongelmia, mutta kahdella seuraavalla esitimme hienot sarjavaihdot joka kolmannella askeleella. En saanut pidettyä asetusta sisään enkä omaa painoani laukan puolella, minkä seurauksena Boras teki kauniit vaihdot. Viimeisellä kerralla pidin asetuksen liioitellusti, jolloin kaarre onnistui. Boras oikein huokaisi helpotuksesta, kun maltoi kulman jälkeen myödätä sisäohjasta.
Laukkatyöskentely siis sopikin Borasille erinomaisesti. Se tykkää selvästi työskennellä laukassa. Luulen, että se on myös helpommin hallittavissa laukassa kuin ravissa - tosin olen tehnyt sen kanssa toistaiseksi todella vähän harjoitusravia. Kevyessä ravissa ongelmia ei ole kyllä ollut, eikä oikein missään muussakaan... Siksi ei liene kovin kummallista, että minusta Boras on mahdottoman makea. Se on tyypiltään aivan toista kuin hevoset, joista olen aiemmin kuvitellut pitäväni. Mutta ehkä juuri siksi siinä on sopivasti haastetta, ja onnistuminen tuntuu todella mukavalta.
Sain tältä tunnilta myös arvokasta videomateriaalia omasta ratsastuksestani. Silmiinpistävää oli se, että videolla Boras näytti liikkuvat hyvin rennosti ja jopa rauhallisesti. Omassa istunnassa eniten huomiota kiinnittivät eteen valuvat jalat. Jutellessani erään toisen Borasilla muutaman kerran ratsastaneen kanssa hän totesi itsellään ihan saman ongelman. Ehkä ruunan satula jotenkin siirtää jalkojani eteen vielä tavallistakin enemmän? Videolta huomasin myös, että olisin voinut huoletta päästää Borasin vieläkin pidemmäksi loppuravissa. Oikein ärsytti, kuinka ruuna koitti vetää itseään eteen ja alas, mutta ratsastaja ei uskaltanut päästää. Piritakin sanoi, että sitten se karkaa jos karkaa, ja silloin otat sen takaisin, mutta mitä pidemmällä kaulalla sen parempi. Seuraavalla kerralla sitten.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)