Säätöä

16.5.2016 - Maiju - r. Hiski

Palasimme sulkutaivutusten maailmaan ja samalla yllättäen myös kankisuitsitukseen. Tunnin alusta menikin hieman aikaa siihen, että Maiju kertasi vähän kankisuitsien tarkoitusta ja käyttöä. Nehän astuvat mukaan helppo A -tasolta, jolloin vaaditaan jo enemmän kokoamisastetta. Ihan kaikilla hevosilla ei ole omia kankisuitsija, joten samalla tuli tarkistettua jokaisen hevosen säädöt.

Ihana Hiski tuntui yllättäen vähän vahvemmalta kangilla kuin nivelillä. Nivelillä se oli jotenkin helpompi saada lopettamaan kuolaimeen nojaaminen, kun taas kankikuolaimeen se nojasi enemmän.

No, alkuveryttely oli pitkä, ja siinä ehti vähän tutustua lisää Hiskiin. Aluksi tehtiin käynnissä nopeita pohkeenväistöjä uralla, useita pitkän sivun aikana. Tarkoitus oli taas herkistellä hevosia ja ylläpitää sama tahti. Maiju vaati, että hevonen liikuttaa jalkojaan ihan samassa tahdissa oli se sitten suorassa tai väistössä. Aika helposti hevoset hidastavat väistössä. Hiskille sai kyllä aika selvästi kertoa, että mitä pohjetta pitäisi nyt kuunnella, mutta kun pohkeen sai läpi, niin väistöt sujuivat ihan hyvin ja hyvässä tahdissa.

Ravia ja laukkaa mentiin pitkään suurella keskiympyrällä, johon Maiju ei oikein ollut tyytyväinen. En tiedä miksi meidän ryhmänä on ollut nyt niin kovin vaikea pitää kunnon etäisyydet ja ratsastaa oikealla reitillä.

Kankien säädöstä ja alkuveryttelyn venähtämisestä johtuen ei ehditty tehdä sulkutaivutuksia uralla kuin toiseen suuntaan, oikealle. Sulku oli Hiskillä aika hankalan tuntuista. Tai kyllä se sitten lopulta ihan kohtuullisesti meni, mutta aina taivutuksen alussa joutui aika pitkään hakemaan oikeita apuja toistemme ymmärtämiseksi.

Alkuveryttelyn jälkeen jätin turvaliivin pois, kun Hiski tuntui niin tasaiselta ja oli lisäksi todella kuuma. Eikös sitten laukassa vasempaan otettu samanlaiset lähdöt kuin mitä Akulla olen tehnyt! Ilmeisesti siellä joku toinenkin hevonen oli aiemmin vähän pyrähtänyt, joten mikä lie siellä maneesin viereisessä metsässä vaani. No, pyrähdykseen ei mennyt kuin pitkä sivu, ja pienen ravailun jälkeen päästiin vielä laukkailemaankin ihan normaalisti koko uralla. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta vähän jäi kaikesta säädöstä johtuen sellainen fiilis, ettei ihan ehditty kunnolla ratsastaa Hiskin kanssa sulkutaivutustehtävää läpi. No, harjoitukset jatkuvat toivottavasti ensi viikolla!