Jotain ihan muuta

21.11.2012 Primus Talli
Pirita - r. Ekku

Pirita oli lupaustensa mukaisesti pistänyt hevosjaon nyt kokonaan uusiksi, ja minullakin oli nyt jotain ihan muuta kuin mihin olen tottunut. Menin kesällä tulleella Exkurs-ruunalla, jota tallin sivuilla luonnehditaan upeaksi kouluhevosen aluksi. Kimo Ekku on syntynyt 2006, joten se on vasta kuusivuotias. Tuntitöiden ohessa Ekku on ilmeisesti Maijun koulutettavana ja tuoreimpien uutisten mukaan parivaljakko on käynyt Kottasin opissakin.

Olin jotenkin kuvitellut Ekun pieneksi, mutta se olikin ihan kunnon kokoinen hevonen, mitä nyt vähän kapea Attilan ja andaluusien jälkeen... Kun Pirita kuuli, etten ollut koskaan mennyt sillä aiemmin, hän kehui Ekkua miellyttäväksi ratsastaa, mutta laajaliikkeisenä hieman hitaaksi ja oikeaan kierrokseen haastavaksi. Ohjeena oli ratsastaa nopeammaksi ja pyöreälle kaulalle.

Se olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty. Ekun käynti oli todella laajaa ja huojahtelevaa, ravi ehkä jonkin verran siedettävämpää luonnostaan. Laukassa piti mennä aika kovaa, että kaikki jalat seurasivat edes jotenkuten mukana. Koko tunnin ajan oli sellainen olo, että oikeaa ohjaa oli enemmän kädessä kuin vasenta, jonka huomasin usein roikkuvan aivan löysänä. Aina välillä laskin stoppareitakin, että sain ohjat saman pituisiksi. Silloin tuntui, että Ekku kulki kaula vasemmalle taipuneena. Puoliero oli siis aika suuri, ja koitin saada sinne vasempaan tuntumaa asettelemalla molempiin suuntiin. Välillä tuntuma olikin ihan hyvä, mutta sitten Ekku taas veti kovasti vastaan tai vaihtoehtoisesti tuli aivan tyhjäksi ja kaula rullalle. Tasaisuutta en tämän nuoren ruunan kanssa tavoittanut.

Tunnin tehtävissä onnistuimme silti ihan hyvin. Teimme ensin pohkeenväistöä käynnissä pitkän sivun ensimmäisestä kirjaimesta keskihalkaisijalle, josta jatkoimme suoraan lyhyelle sivulle. Kulman ratsastus ja suoristus sen jälkeen oli valmisteluna aivainasemassa, tavoitteena selvät ja ripeät ristiaskeleet. Suunnan muutoksen jälkeen jäivät ikään kuin samat avut päälle ja jatkoimme pitkät sivut avotaivutuksessa ensin käynnissä ja sitten ravissa. Oikeaan kierrokseen vielä kevensin, vasempaan istuin jo alas, kun Ekku oli paremmin hallinnassa.

Pirita summasinkin, että teimme hyvät avotaivutukset ja muutenkin joukossa oli hyviä pätkiä. Meno olisi tosiaan voinut olla tasapainoisempaa eli vähän vähemmän mutkittelevaa. Ehkä nuoruus näkyy siinä, että ruuna vaatisi paljon tukea ratsastajalta, enkä ainakaan vielä tällä kerralla sitä osannut aivan oikein antaa. Joku ihan osuvasti Primusseuran Facebook-ryhmässä totesi, että Ekku on vähän kuin Ritva valepuvussa nimenomaan tuon suutuntuman suhteen. Minulle tuli siitä mieleen Lassi, jonka kanssa ei niin ikään ihan heti alkanut synkata. Ekku vaikutti kuitenkin tosi sympaattiselta tuttavuudelta. Koitan mahdollisella seuraavalla kerralla keskittyä tuohon tuntumaan, jota Kati ansiokkaasti Primusseuran blogissa juuri sopivasti pohti.

Vähemmän on enemmän

19.11.2012 Primus Talli

Maiju - r. Ligero

Otsikko on suora lainaus Maijun loppupalautteesta minulle ja Ligerolle. Olin juuri selittänyt, miten koitin koko tunnin keskittyä vain siihen, että olen itse rento takapuolesta ja reisistä enkä purista lainkaan, ja miten päätin olla välittämättä Ligeron pään asennosta vaan pyrkiä vain rentoon eteenpäinpyrkimykseen jännittyneiden töpöaskelien sijaan. Tällä tunnilla se toimi, ja Maiju osuvasti tiivisti, että Ligero kyllä opettaa miten vähemmän on enemmän.

Kankijakso oli maanantaitunnilla vain Maijun loman mittainen, ja minun visiittini Hartsan selkään jäi tällä erää yhteen kertaan. Nyt tunnilla teemana oli pysähdys ja peruutus, ja aloitimme pysähdyksillä heti alkukäynnissä. Pysähdyksiä sai tehdä sekä uralla että pitkältä sivulta kentän keskelle kääntäen. Hevosten piti pysähtyä suoraan, seistä rauhallisesti ja lähteä sitten tarmokkaasti liikkeelle. Ligero pysähtyi ensin hieman jalat haralleen, mutta sai juonen päästä kiinni nopeasti. Se ei tarvinnut pysähtyäkseen käytännössä lainkaan pidätteitä ohjasta, vaan pelkkä reisien puristaminen riitti. Liikkeelle lähdettäessä annoin napakat pohjeavut ja koitin sitten parhaani mukaan olla rentona satulassa jalat lähellä kylkiä hieromatta.

Ravissa rentona ja hiljaa istuminen oli hankalampaa. Piti ihan keskittyä siihen, että jalat putoavat rentoina alas, mutta eivät toisaalta heilu holtittomasti Ligeron kyljillä. Laukassa Maiju koitti saada minut ratsastamaan Ligeroa vähän ryhdikkäämmäksi mielikuvalla, jossa nostan alapohkeella Ligeroa ylöspäin.

Peruutuksia teimme ensin uralla, jolloin saimme tukea hevosen suorana pitämiseen maneesin seinästä. Käynnistä ensin rauhallinen pysähdys, sitten kuuden askeleen peruutus ja siitä samantien ilman pysähdystä tahdikkaaseen käyntiin. Jostain lihasmuistin syövereistä löysin vuonna 1999 Nokian Ratsastuskoulun leirillä opitun tavan käyttää istuntaa myös peruutuksissa - muistan silloin peruuttaneeni suomenhevostammalla kymmeniä metrejä pitkin ohjin. Ja voi että miten mainiosti se toimi Ligeron kanssa! Ruuna peruutti käytännössä pitkin ohjin aivan suoraan niin kauan, kunnes käskin istunnalla taas eteenpäin.

Välillä ravasimme ja teimme päätyihin voltit, jotta hevoset eivät kokisi peruutksia rangaistukseksi vaan tekisivät niitä iloisin mielin. Ligerosta peruutukset olivat ilmeisen huippuja, sillä se tarjosi peruuttamista helposti heti pysähdyksen jälkeen. Niinpä seuraavassa tehtävässä, jossa käänsimme pitkältä sivulta keskelle kenttää pysähdykseen ja neljän askeleen peruutukseen, sain kahdella kertaa kolmesta joko vain pysähtyä tai useimmiten vielä ravata läpi. Ligero pysähtyi aina kuin seinään, ja alkoi ennakoida pysähdyksiä heti uralta käännettäessä.
Kerran satuimme olemaan juuri Maijun edessä, kun Ligero meinasi tarjota pysähdystä itse. Komensin sitten jaloilla ja kevyellä raipan kosketuksella ruunaa eteenpäin, jolloin Ligero esitti kerrassaan upeita raviaskelia. Nauroinkin Maijulle hänen kehuessa tuntimme kohokohtaa ja Ligeron kuulollaoloa, että vielä kun tietäisi miten sellaisia askeleita saisi koko tunnin!

Itsellä oli vähän sellainen olo, että tulikohan ratsastettua liian pitkillä ohjilla koko tunti. Ligero kuitenkin oli nyt varsin miellyttävä ratsastaa, eteenpäinpyrkivä ja herkkä, joten tämä oli selvästi paras näistä kolmesta sillä menemästäni tunnista - ehkä se loogisin andaluusi on sittenkin Ligero... Sen liikkeet ovat niin mahtavan tasaiset, että omaan istuntaan ja rentouteen pystyi ihan todenteolla keskittymään, mikä sitten kantoi hedelmää. Loppulaukassa Ligero esitti vielä ihan omat kuvionsa, kun se hieman innostui koko rata leikkaa -tiestä ja veti pienen pukkilaukkashown. Selkään pukit eivät juurikaan edes tunnu, joten tästä se sai lähinnä vaan sopivasti lisää virtaa liikkeeseen. Katsotaan sitten seuraavalla kerralla, josko saisin Ligeroa vielä vähän ryhdikkäämmäksikin, ja vaikka muutamia upeita raviaskeleita lisää...

Lisää yllätyksiä

15.11.2012 Primus Talli

Pirita - r. Attila

Olin jo ehtinyt miettiä, että kenelläköhän sitä nyt sitten kankijakson jälkeen menen ja mitä teemaa alamme seuraavaksi ratsastaa. Mutta yllätys yllätys, me jatkoimmekin kangilla ja tutuilla hevosilla vielä tämän tunnin. Vastalaukkoja emme sentään enää hieroneet, vaan pääsin kuin pääsinkin siihen kaipaamaani ravityöskentelyyn avotaivutusten ja sulkutaivutusten merkeissä.

Saimme tehdä alkuveryttelyn itsenäisesti kaikissa askellajeissa ja molempiin suuntiin. Pirita tarkkaili hetken sanomatta mitään, mutta alkoi sitten pikku hiljaa antamaan kommentteja siitä miten kullakin ratsulla kannattaisi aloittaa tai mihin erityisesti pitäisi kiinnittää huomiota. Minä sain ohjeeksi huolehtia Attilan takapäästä, ettei se liiraisi ulos.

Huomasin olevani edelleen onneton itsenäisessä työskentelyssä. Haahuilen vaan päämäärättömästi molempiin suuntiin ilman mitään varsinaista ideaa siitä, mitä teen. Ehkä tässä on yksi iso syy siihen, miksi käyn ratsastuskoulussa enkä vuokraa saati omista omaa... Koitin kuitenkin tehdä ympyröitä ja sitten myös voltteja, sekä asetella Attilaa vuoroin ulos ja vuoroin sisään. Kun alkuveryttely hieman venyi, ehdin tehdä myös muutamia väistöjä, joilla koitin saada Attilaa nopeaksi pohkeelle. Lopulta päädyin tekemään myös muutamia avotaivutuksia käynnissä ja ravissa peilin avulla ihan sillä, että saisin itseni taas oikein päin satulassa.

Menimme tuttua tehokasta kuviota: pitkällä sivulla puolet avotaivutusta, voltti ja loppu sulkutaivutusta. Kulmat piti ratsastaa huolella asettaen ja taivuttaen ja käyttää etenkin pitkän sivun alussa valmisteluksi avotaivutukselle. Voltilta taas pääsi hyvin sulkutaivutukseen. Pirita halusi nyt, että kiinnittäisimme erityistä huomiota siihen, että hevoset olisivat reippaita ja käynnissä suorastaan marssisivat taivutusten läpi. Piti olla rohkea ja kokeilla isojakin apuja pelkäämättä isoja reaktioita, esim. liian suurta poikitusta. Mukavauusalueelta oli päästävä jälleen kerran pois.

Attilan kanssa taivutukset olivat käsittämättömän helppoja sekä käynnissä että ravissa, jopa minulle vaikea avotaivutus. Ongelmaksi muodostuikin ensin liian suuri poikitus sulussa ja sitten ravissa se tempo, joka oli kokonaisuudessaan liian hidas. Vasta kun Pirita piiskasi minut ratsastamaan kunnolla eteen ymmärsin, miten reipas Attilan perusravi oikein onkaan. Sen jälkeen tehdyt muutamat taivutukset olivat heti vaivattomampia.

Laukkaa en tehnyt juuri lainkaan alkuveryttelyssä, eikä lopuksikaan laukattu kuin toiseen suuntaan ympyrällä. Attilan laukka tuntuu helposti aika hitaalta, ja sainkin ihan tosissani komentaa saadakseni ulkotakajalan mukaan matkaan. Laukan jälkeinen ravi oli kyllä sitten taas oikein hienoa, joten olisin voinut vaikka jatkaa toisen tunnin heti perään. Attilalla voisi tosiaan olla hauska mennä ihan nivelilläkin, joihin ensi viikolla taas siirrymme. Pirita lupasi katsoa hevosjakoakin vähän uusiksi, etenkin kun osa ryhmästämme on menossa kuun lopun kouluratsastuskilpailuihin.

Se kolmas andalusialainen

12.11.2012 Primus Talli
Petra - r. Jardinero

Maanantai oli yllätyksiä täynnä. Olin edellisellä viikolla työmatkalla, joten en tiennyt yhtään mitä silloin oli puuhattu. Tiesin vain, että Maiju olisi vielä lomalla ja että Pirita todennäköisesti tuuraisi. En ehtinyt edes talliin sisälle, kun kuulin, että menisimme kangilla. Listassa oli kohdallani aivan uusi tuttavuus: se Primus tallin kolmas - tai monen mielestä ensimmäinen - andaluusi eli Jardinero. Tämä yhdistelmä alkoi jo vähän hirvittää, sillä olin kuullut ja nähnyt miten haastava Hartsa voi olla. Luotin siihen, että Pirita saisi annettua jälleen sellaiset ohjeet, että tunnista ei tulisi täyttää katastrofia. Eikä siitä tullutkaan, vaikka Piritan tilalla sijaisena olikin Petra Andrejeff. Häntä en entuudestaan tuntenut lainkaan, mutta kaikesta päätellen ainakin osa Primuksen hevosista oli opettajallekin tuttuja. Petra on opettanut hetken aikaa myös entisellä kotitallillani Kaupin Ratsastuskoululla, joka nykyään toimii Kangasalla.

Hartsa on aivan mielettömän sympaattinen lempeäkatseinen ruuna, valkoinen ja pyöreä. Kun sille laittoi kanget suuhun, se tuntui ryhdistäytyvän ihan itsestään. Selässähän istuin kuin valtavan tynnyrin päällä - onneksi olin älynnyt vähän venytellä nivusia ja lonkkia auki ennen tuntia...

Tiesin jo ennestään, että Hartsa on andaluuseista kaikkein tarkin sille, ettei selässä jää yhtään puristamaan. Jos jää, loppuu liike tai vähintäänkin suuntautuu vain ylöspäin. Ilokseni ruuna oli kuitenkin minun mielestäni hyvinkin ratsastettava, eli se kesti hyvin huomautukset tahdin hiipumisesta. Ensin toki ratsastin aivan liian varovasti, mutta sitten kun olin ympyrällä koko ajan tien tukkeena, oli pakko ryhdistäytyä ja pistää Jardinero liikkeelle. Minulla onnistuminen tässä tiivistyi takapuolen rentouttamiseen: kun Hartsan selällä oli tilaa liikkua, liikkui muukin hevonen.

Kankien kanssa olin vähän kahden vaiheilla. Hartsahan oli ollut myös torstain kankitunnillamme, ja se oli vaikuttanut hyvinkin haastavalta. Pirita vaati sen ratsastajaa pitämään tiukan tuntuman, jolloin ruunasta tuli aika koottu ja lyhyt. Nyt taas Petra kehoitti useaankin otteeseen myötäämään kädellä ja päästämään Jardineron pidemmälle pyöreälle kaulalla, ja niin sitä sitten koko tunnin ratsastinkin. Kun sain juonesta kiinni, ruuna liikkui minun mielestäni aika kivasti eteen.

Edellisellä tunnilla oli tehty vastalaukkakaarretta, ja samalla tehtävällä jatkoimme. Pikku hiljaa pitäisi siis vastalaukkojen olla hallussa, kun niitä on tehty nyt molemmilla tunneilla... Hartsa nosti laukat ongelmitta ja poikittamatta, kunhan vaan avut olivat selkeät ja täsmälliset. Vastalaukkakaarteen se kurvaili molempiin suuntiin siihen malliin, että sain jo ohjeeksi "ei yhtään lujempaa".

Uskon, että Hartsa olisi ollut paljon haastavampi, jos olisin ottanut sen tiukemmalle tuntumalle, mutta ehkä tämä tällainen lähestysmistapa näin ensimmäisellä kerralla sijaisopettajan kanssa oli ihan hyvä. En kyllä yhtään ihmettele, että Jardinerosta sen tietynlaisesta haastavuudesta huolimatta niin kovasti pidetään. Näistä kolmesta Primuksen andalusialaisesta minäkin taisin tajuta sen sitten ehkä kuitenkin parhaiten. Maiju tulee takaisin maanantaina, joten nähtäväksi jää jatkuuko yhteinen taipaleemme ja menemmekö vielä kangilla - ja olenko sen jälkeen sitten jo täysin eri mieltä ruunsta...

Vieläkin vaikeampi vastalaukkatehtävä

8.11.2012 Primus Talli
Pirita - r. Attila

Tällä erää viimeisellä kankitunnilla vaikeutettiin vastalaukkatehtävää entisestään. Myötälaukassa tehtiin ensin kulmankatkaisu, josta jatkettiin pitkän sivun keskipisteeseen. Siitä käännettiin puoliympyrän kaari vastalaukassa toisen pitkän sivun keskelle, jossa siirryttiin raviin. Tällainen tehtävä on kuulemma varsin yleinen heA-tasoisissa kouluohjelmissa.

Alkuveryttelyssä harjoittelimme tietä siten, että pitkän sivun päähän kulmaan tehtiin kymmenen metrin voltti sekä käynnissä että ravissa. Tarkoituksena oli saada hevonen ohjan ja pohkeen väliin ja hevosta aktivoitua ulkoa. Attilaa ratsastin asettelemalla vuoron perään ulos ja sisään, mikä tuntui ensimmäisellä kankitunnilla toimivan ruunalla hyvin. Sen verran ketterä Attila on, että ravivoltti onnistui ihan kohtuullisesti, kun vaan muisti pitää ulkoavut lähellä. Kankiohja sai olla aika kevyellä tuntumalla, koska Pirita varoitti Attilan jännittyvän helposti, mikäli sitä alkaa liikaa ahdistaa kangella.

Tehtävän saimme ratsastettua läpi Attilan kanssa jokaisella kerralla. Ensimmäisellä tosin jäin vähän matkustamaan, eikä Attilan laukka ollut riittävän aktiivista ja kolmitahtista. Parilla seuraavalla kerralla onnistuimme paremmin, kun Pirita kehoitti vähän napauttamaan ulkopohkeella oikeastaan joka askeleella. Myös puolipidätteet ulko-ohjasta ovat Attilan kanssa tärkeitä, ettei se valahda liian pitkäksi ja etupainoiseksi. Mielestäni onnistuin nyt paremmin istumaan syvällä satulassa kuin aiemilla kerroilla, mikä tietenkin myös auttaa etuosan keventämisessä.

Väliaikoina pysyi taas työskentelemään itsenäisesti ravissa. Edelleen kyllä vähän harmittaa, ettei kankijaksolla tehty enemmän töitä ravissa. Varsinkin aivan lopputunnista Attila tuntui todella kivalta, kun sain sen ravaamaan ryhdikkäänä ja polvet ylhäällä. Olisi ollut kiva kokeilla jotain oikeita ravitehtäviäkin tällä näppärällä suomenhevosruunalla, jonka selässä istuu ravissakin kuin nojatuolissa.

Vastalaukat jatkuvat

1.11.2012 Primus Talli

Pirita - r. Attila

Torstaituntimme kankijakso jatkui suunnitelmien mukaan, kaikilla oli samat hevosetkin. Myös teema säilyi ennallaan, eli vastalaukoissa.

Alkuveryttely tehtiin ympyröillä tavoitteena saada asetus kunnolla läpi. Molempien ohjien tukea haettiin vaihtamalla välillä ympyröitä ja siten suuntaa suoristaen maneesin keskellä. Attila oli jotenkin hankalamman tuntuinen kuin viikkoa aiemmin, ja jouduin etenkin laukassa tekemään enemmän töitä saadakseni liikkeen rullaamaan. Se ei kuitenkaan noussut ihan niin helposti ryhdikkääksi kuin edellisellä kerralla. Itselläni oli vaikeuksia saada ulkopohje riittävän taakse Attilan pyöreällä rungolla, ja sitä ulkopohjetta olisi tarvittu paitsi aktivoinnissa myös hevosen takaosan ulosluisumisen estämiseksi.

Vastalaukat tehtiin tällä kerralla ensin vähän loivemmalla ja sitten aika tiukalla pitkän sivun kiemurauralla. Pirita merkkasi tien tötsillä niin tarkasti, että kulmaan oli pakko mennä, eikä kiemuraa päässyt vahingossakaan loiventamaan. Ehdimme tehdä saman harjoituksen ensin sekä oikeaan ja sitten vasempaan kierrokseen. Asetus piti pitää koko ajan laukan puolella ja ulkopohje selvästi taaempana. Sitä ulkopohjetta piti käyttää laukan aktivointiin, jotta tahti säilyisi muuttumattomana koko tehtävän ajan. Laukkaa sai valmistella itsenäisesti, tehtävä tultiin yksitellen useita kertoa per kierros. 

Omaa vuoroa odottaessa ehti myös ravata, ja ainakin minä käytin tilaisuuden hyväkseni. Attilan ravissa on niin mukava itsua, että saan sen siinä kaikkein parhaiten kerättyä käsiini. Pirita näppäränä opettajana ehti katsoa menoamme myös vastalaukkojen välissä, ja sainkin hyviä vinkkejä siihen, miten Attilan polvet saadaan nousemaan ja milloin oikea-aikaisesti otetaan puolipidäte ja vastaavasti annetaan periksi. Toivottavasti viimeisellä kankitunnilla teemme enemmän ravityöskentelyä!

Vastalaukat sujuivat meiltä hienosti. Attilaa piti kyllä selvästi aktivoida ennen ensimmäistä kulmaa, jotta laukka säilyi aktiivisena ja kolmitahtisena, mutta itse tehtävän se suoritti varmasti. Minä keskityin erityisesti siihen, että istuin syvällä satulassa. Edelleen kädet pysyivät hämmästyttävän hyvin oikeilla paikoillaan, eikä kankiohja tälläkään kertaa kiristynyt liiaksi. Siirtymisissä sain neuvoksi olla tiukemmalla vatsalla, jotta Attila ei tulisi alas raviin töksähtäen vaan jatkaisi sujuvaa ravia samantien.

Nämä kaksi kankituntia ovat olleet todella kivoja vaihtelua tavallisiin tunteihin, vaikka eroa ei oikeastaan ole ollut kuin kuolainten ja ohjien määrässä. Hienoa, että tavalliselle tuntiratsastajalle tarjotaan tällainenkin mahdollisuus - ja uudestaan sitten taas kevätkaudella?

Paluu Kallen selkään

29.10.2012 Primus Talli

Maiju - r. Kalle

Ei ollutkaan listassa lomalle lähtenyttä Lassia eikä sen puoleen Harryakaan. Siellä oli Kalle, jolla en ollut mennyt sitten sen surullisen kuuluisan voltin. Hieman hirvitti, mutta tuntikavereiden rohkaisevien sanojen saattelemana päätin unohtaa koko jutun ja varustauduin raipan lisäksi  myös kannuksilla. Niitä ruuna kuulemma sietää paremmin kuin raippaa.

Sain myös toisen hyvän vinkin Kallen virittämiseksi: sen käynti pitäisi pitää aika lyhyenä, koska pitkäksi päästessään alkaa lähes passata. Siltähän se selkäänkin tuntuu, ruuna ojentelee jalkojaan ja huojahtelee kuin kameli.

Meillä ei ollut tällä kerralla mitään erityistä teemaa, vaan Maiju pistin meidät ihan kunnolla töihin vähän totutusta poikkeavalla tavalla. Alkuveryttely tehtiin kuitenkin vielä kutakuinkin normaalisti, mutta sitten Maiju alkoi käskyttää meitä erilaisiin tehtäviin hyvinkin nopealla tempolla. "Kymmenen metrin käyntivoltti seuraavasta kirjaimesta!" "Takaosakäännös seuraavan kirjaimen kohdalla!" "Koko rata leikkaa B:stä keskiravissa Kalle kärkenä!" "Avotaivutusta ravissa seuraava pitkä sivu!" "Pitkä sivu keskilaukkaa kevyessä istunnassa!"

Vaadittiin siis täydellistä hereilläoloa ja nopeita reaktioita koko tunnin ajan. Kallelle tämä oikeastaan sopi, eikä meillä sitten lopulta mitään suurempia vaikeuksia ollutkaan. Maiju kehotti rohkeasti nostamaan muotoa, eikä tyytymään sellaiseen pitkään rentoon muotoon, jota ruuna itse helposti tarjoaa. Niinpä se sitten välillä olikin aivan höyhenenkevyt, mutta taisi loppua ratsastajalta taidot ja kunto kesken... Maijun mielestä Kalle näytti hyvältä, mutta takapuoleen se tuntui ajoittain edelleen hitaalta. Lääkkeeksi tähän sain rivakat eteenratsastuspätkät keventäen, ja sitten taas itse tehtävässä alasistuen.

Ratsastukseni ei kyllä varmasti ollut kaunista katsottavaa, sillä arkailin raipan kanssa ja käytin sen sijaan kannuksia. Toisaalta pienemmällä avulla sain näin Kallen kantamaan itseään paremmin ja esim. laukkaympyrällä sisätakajalan hommiin.

Paljastin vasta loppupalautteen aikana, että edellinen kokemus Kallesta oli ollut vähän huono. Maiju kertoi myös lentäneensä Kallelta jo silloin Oittaalla, kun ruuna oli tehnyt nopean pukin suoraan pysähdyksestä Maijun hieman muistuttaessa sitä ripeästä eteenpäinlähtemisestä. Tästä tunnista ei kuitenkaan jäänyt huonoja muistoja, vaikka nuo oikeasti hyvät pätkät jäivätkin vielä liian lyhyiksi. En kuitenkaan ollut muiden tukkeena, vaan sain ruunan liikkumaan ja tekemään kaikki tehtävät. Tällainen vähän erilainen tunti oli kivaa vaihtelua, kun samaa liikettä ei voinut jäädä hieromaan vaan palikat oli saatava kerralla kohdalleen. Ja hevosetkin tuntuivat tykkäävän nopeatemposesta ohjelmasta, joten lisää tällaisia aina silloin tällöin!

Ah Attilaa!

25.10.2012 Primus Talli

Pirita - r. Attila

Kankijakso alkoi viimein ja jatkuu myös seuraavat kaksi viikkoa. Pyrimme kuulemma menemään samoilla hevosilla kaikki tunnit, ja teemana vastalaukatkin jatkuvat. Lulu ei ilmeisesti kuulu kankihevosiin, sillä minulle oli merkitty Attila. Muut hevoset tunnillamme olivat David, Goody, Jarnidero, Kalle ja Wille.

En ollut mennyt Attilalla aiemmin kuin kerran, mutta muistan kyllä tykäneeni ruunasta. On jotenkin hupaisaa, että suomenhevonen on yksi kankituntihevosista, mutta en kyllä yhtään ihmettele miksi. Attila ei todellakaan ole ihan mikä tahansa suomenhevonen, onhan se kisannut Piritan kanssa SM-tasolla asti. Sillä kyllä pitäisi mennä jokaisen, joka kuvittelee tämän rotuisten olevan pelkkiä pullahevosia tai vaihtoehtoisesti entisiä ravureita.

Aloitimme veryttelyn käynnissä pitkien sivujen sisäpuolella ja asettamalla ulos. Asetuksen tuli olla niin lievä, että hevonen pysyi varmasti suorana, eli  peilistä katsoen saanut näkyä kaksi jalkaa. Sitten sama kevyessä ravissa - valmisteluna siis jälleen vastalaukannostoihin. 

Attilan kanssa asettaminen ja suoraan ratsastaminen oli ilahduttavan helppoa. Enemmän sain tehdä töitä sen kanssa, että sain ruunan nostelemaan polviaan ja nousemaan edestä hieman ryhdikkäämmäksi. Piritan ohjeen mukaan kutittelin Attilaa välillä vähän raipalla, jolloin sen liikkeestä tuli lennokkaampaa. Laukkaa teimme alkuksi ympyrällä oikeaan, ja se oli selvästi meille vaikein askellaji, vaikka ihan hyvin onnistuikin.

Vastalaukkaharjoitukset aloitimme samoin kuin edellisellä viikolla: pitkän sivun alussa suoristus, asetus ulos ja vastalaukannosto. Laukkaa jatkettiin pitkä sivu, sitten pääty pyöristäen lyhyen sivun puoleen väliin ja lopulta toisen pitkän sivun keskelle asti. Attila nosti laukat todella hienosti, vain kerran itse hätäilin ja sain aikaiseksi myötälaukan. Parilla ensimmäisellä kerralla, kun piti laukata pitkälle sivulle asti, aloin jotenkin kummallisesti nousta jalustimille syvällä satulassa istumisen sijaan. Laukan laatu kuitenkin parani, kun Pirita korjasti virheeni, ja saimme tyydyttäviä ravisiirtymisiäkin aikaiseksi. 

Nostojen välillä saimme tehdä itsenäisesti ravipätkiä. Attila oli niissä jo aika mukavan tuntuinen, joten toivottavasti pääsemme tekemään seuraaavilla tunneilla myös ravitehtäviä. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että en saanut kertaakaan huomautusta kankiohjan tiukkuudesta. Aivan alussa sain lyhentää kaikkia ohjia, ja vain kerran Pirita kommentoi, että kankiohjaa ei yhtään lyhyemmäksi. Ja jatkossa pitää varmaankin pitää jotain ylimääräistä nahanpalaa simuloimassa kankiohjaa, niin hyvin kädet pysyivät oikeassa asennossa ja paikassa pelkästään sen ansiosta...

Attila oli jo ennestään hyvistä kokemuksista huolimatta positiivinen yllätys. Sillä on erityisen kiva mennä juuri Piritan tunnilla, kun hän tuntee hevosen niin läpikotaisin. Saan siis varmaankin olla tyytyväinen, kun loppupalautteeksi saimme "hienosti".