Käsitreeniä ja katrillia

14.12.2011 Primus Talli
Kikka - t. Yaffa

Olen jo joulunvietossa aatonaattona tuntimme aikaan, joten ratsastushimossani päätin kokeilla rästimistä Kikan tunnilla. Arvasin, että ryhmä on täynnä (12 ratsukkoa), kun vuodenvaihde ja sitä myötä kauden vaihtuminen lähestyy. Toivoin kuitenkin täysipainoista tuntia isossa maneesissa. Toivoin myös, että minulle olisi jaettu Foxy, koska onhan Kikka itse kisannut sillä  nuorten hevosten koululuokissa.

Järkytys olikin melkoinen, kun nimeni perässä lukikin Yaffa. Minulla oli tammasta mielikuva, jossa se kulkee rautakangen tavoin pää kenottaen. Leila, jonka kanssa ratsastin yhden kauden samalla Maijun tunnilla, muisteli Yaffaa lisäksi aika reippaaksi kipittäjäksi. Tuntilaisen Miku kuvasi sitä oivasti naisten polkupyöräksi. Hienoa.

Maneesissa Kikka kysyi kaikilta, onko hevonen tuttu. Kun kerroin olevani ensimmäistä kertaa Yaffan selässä, hän tiedusteli heti, olinko ollut edellisessä hevosesittelyssä. Siinä Pirita oli ratsastanut Yaffalla, joka oli välittömästi saanut monta ihailijaa; kovin moni ei kuulemma ollut tiennyt, että Yaffalla voi ratsastaa niinkin... Kikan mukaan pitää vaan uskaltaa pitää aika tiukka tuntuma edestä ja ratsastaa!

No minä päätin kokeilla. Aloitimme käynnissä, ja kun hetken olin ensin hakenut tahtia ja rennosti taivutellut, lyhensin ohjaa. Yaffa protestoi voimakkaasti pienillä pompuilla, mutta Kikan mukaan niitä ei pidä pelästyä. Siitä alkoi sitten tahtojen taistelu, jonka minä hävisin. Tai no, jos aikaa olisi ollut alkuveryttelyn lisäksi koko tunti, olisin saattanut saada enemmän myötäämistä aikaiseksi. Nyt se jäi vielä pieniksi toivon pilkahduksiksi, sillä käsivoimat yksinkertaisesti loppuvat. Yaffa pisti  niin kovasti vastaan, että en kertakaikkiaan jaksanut pitää tiukkaa tuntumaa. Olisi varmaankin pitänyt ratsastaa enemmän pohkeella, mutta neuvot jäivät hieman vähäisiksi Walterin aloiettua oman shownsa. Kikka nimittäin pisti taustalle Michael Bublen joulumusiikkia, ja siitäkös iso ruuna riemastui. Mekin otimme parit pienet spurtit Yaffan kanssa, joka kyllä rauhoittui samantien toisin kuin Walter.

Meitä oli lopulta Walterin lisäksi kymmenen ratsukkoa, ja me kymmenen saimme mennä lähestyvän joulun ja käytettävissä olevan koko maneesin kunniaksi katrillia. Alkutunnin ärsytys katosi samantien, kun pääsimme Goodyn kanssa harjoittelemaan ensin pariratsastusta mahdollisimman lähellä toisiamme. Me saimme sisäkurvin, joten köröttelin aika paljon hidasta harjoitusravia hillitäkseni Yaffan menohaluja.

Katrilliin osallistui siis viisi paria, ja ennen varsinaista suoritusta teimme tehtävät erikseen. Katrillissa tulimme sitten Bublen laulaessa taustalla ensin eri pitkiltä sivuilta keskihalkaisijalle, joka päästä käännyimme molemmat vasemmalle. Siitä sitten taas keskihalkaisijalle, mutta nyt käännyttiin eri suuntiin. Viimeisen kerran keskihalkaisijalla teimme koko porukka yhtä aikaa voltin ulos kohti uraa. Saimme Goodyn kanssa vetää porukkaa, mikä oli oikeastaan aika hauskaa. Yaffa ja Goody olivat hyvä pari, aika samannäköisiäkin. Yaffa sopi katrilliratsastukseen ihan hyvin, kun ei tarvinnut miettiä mitään muotoja tai takaosan polkemisia, kunhan vaan seurasi paria ja ohjelmaa.

Lopulta oli siis aivan mukava hömpöttelytunti, jonka myötä jäin pienelle joulutauolle työpaikan pikkujoulujen ja joulun vuoksi. Uuden vuoden aatonaattona sitten jatketaan taas.

Väistöt jatkuvat

9.12.2011 Primus Talli

Pirita - r. Foxy

Talvimyrsky ei tuntunut hienossa eristetyssä maneesissa, joten pääsimme jatkamaan edellisviikon pohkeenväistöteemaa Foxyn kanssa. Alkuverkat tehtiin nyt aivan päinvastoin kuin viime viikolla eli varsin kontrolloidusti kahdella pääty-ympyrällä  heti pienen käyntipätkän jälkeen. Ympyrällä aivan ensin tavoitteena oli "maailman hienoin ympyrä", sitten vasta kaikki muu. Piti siis käydä uralla lyhyen sivun keskipisteessä sekä pitkillä sivuilla. Kahta ympyrää erotti keskellä maneesia puomi, joten saimme tien suht nopeasti kuntoon.

Foxy ravasi taas ihan kivasti, ilman suurempia ponnisteluita. Vähän muistutin välillä, että sain sitä aavistuksen reippaammaksi. Laukan nostimme oikeasta käynnistä, ja aika pian jatkoimme uraa pitkin tehden lopulta koko rata leikkaa ja keskellä siirtyminen raviin. Sitten ravia toiseen päätyy ja sieltä taas täsmällinen nosto vasempaan laukaan ja takaisin ympyröille ja raviin.

Kun piti vaihtaa ravissa ympyröitä, osui vetovastuu minulle. En ollut koskaan varsinaisesti ajatellut, miten suuntaa vaihdetaan, mutta tulipahan sekin nyt sitten selväksi. Onnistuin nimittäin ensin vetämään oman ympyräni porukan väärältä puolelta vastaantulevaa liikennettä. Hetken kuluttua sentään jo onnistui Piritan ohjeiden mukaan oikein.

Teimme laukkaa ympyrällä oikeaan kierrokseen todella pitkään. Siinä alkoi jo päässä huipata, mutta onneksi tekemistä riitti koko ajan. Koitin saada Foxya laukkaamaan tasaisella tempolla ja sopivan rennossa alkutunnin muodossa. Suuren ympyrän muodon pitäminenkään ei ollut ensin aivan yksinkertaista, koska ruunalla on taipumusta kaatua vasten oikeaa pohjetta. Onneksi on se ulko-ohja - kun vaan muistaisi käyttää sitä...

Vapaan käyntipätkän jälkeen jatkoimme pohjeenväistöä, nyt sik-sakina vasemmassa kierroksessa. Ensin käynnissä pitkän sivun alusta noin viisi metriä uralta sisään, suoristus ja takaisin uralle. Väistöjen piti mahtua ensimmäisen ja viimeisen kirjaimen väliin, ja hevoselle piti antaa selvät merkit siitä koska väistetään ja koska mennään suoraan. Tavoitteena oli helppo ja vaivaton väistö käynnissä, jotta sama onnistuisi myös ravissa.

Ravissa saimme työstää hevosia itsenäisesti, ja Pirita aina huikkasi kuka voi tulla väistön seuraavaksi. Foxy alkoi jännästi ennakoida pitkän sivun alussa väistöä, ja sitten kun aina ei mentykään, oli seuraavalla kerralla vähän muistuttelemista. Isoliikkeisellä hevosella sai olla myös tarkkana, että puolikkaassa maneesissa ehti tehdä molemmat väistöt ja vielä suoristaakin siinä välissä. Kaikenkaikkiaan Foxy teki taas tosi kivasti ja oli kovin tyytyväinen siihen. Piritaltakaan ei tullut oikein mitään moitteita sitten, kun sain ruunan ajoissa uralle.

Aivan lopuksi laukkasimme pitkän pätkän vasempaan kierrokseen. Foxy esitti nyt ehkä parasta vasenta laukaa mitä olemme tässä syksyn kuluessa menneet. Maltoi istua ison liikkeen mukana ja tehdä niitä puolipidätteitä sieltä oikealta. Pirita kehui, että työstän laukkaa hyvin. Foxy ei ollut ehkä aivan niin ryhdikkäässä muodossa kuin olisin halunnut, mutta se laukkasi eteenpäin ja taipui. 

Tunnin päätteeksi ruuna venyttelikin oikein nautinnollisesti eteen ja alas, kun oli päässyt kunnolla vertymään. Harmikseni se jäi vielä rästitunnille, joten en päässyt tällä kerralla rapsuttelemaan sitä harjalla otsasta ja leuan alta palkinnoksi.

Mirjasta muuten sellaisia uutisia, että se on edelleen tiine eikä tule enää takaisin Primukselle. Harmittaa tietenkin yhden suosikkini menetys, mutta Mirjalle tämä on varmasti paras ratkaisu.

Tauolta takaisin tunnille

2.12.2011 Primus Talli

Pirita - r. Foxy

Ratsastustaukoa tulikin sitten kokonaista kolme viikkoa, kun en monista yrityksistä huolimatta onnistunut ostamaan tuntipörssistä korvaavaa tuntia omien estetuntien tilalle. Laitoin jopa täsmäilmoituksen, jossa halusin ostaa Piritan koulutunnin, mutta ei tärpännyt. No, nyt pääsin taas tutulle omalle tunnille ja tutun (voi kun voisikin sanoa myös oman!) Foxyn selkään.

Alku oli tosin hieman hankala, kun en meinannut löytää ruunaa mistään. Kävelin luonnollisesti alatalliin, mutta karsinassa olikin joku ihan muu polle. Kävin läpi kaikki nimikyltit sen kummemmin hevosia katsomatta, eikä missään lukenut Foxy. Lopulta se löytyi Jardineron karsinasta ylätallista. Pirita nauroikin, että se oli testi, että tunnistaako lempihevosensa!

Aloitimme veryttelyn itsenäisesti. Tein paljon ympyröitä molempiin suuntiin, samoin ravissa. Foxy oli hieman enemmän kiinni vasemmalta, mutta se tuntui paljon paremmalta kuin kolme viikkoa aiemmin. Syykin selvisi heti alkutunnista, kun Pirita kertoi ruunan olleen pari viikkoa lomalla, juuri sopivasti oman taukoni ajan siis. Pirita oli myös itse ratsastanut sillä aamusta, eli se oli ilmeisestikin ihan vasta juuri palannut töihin.

Laukat tehtiin pääty-ympyröillä vasempaan, ja se oli kyllä edelleen aika vaikeaa. Foxylle on selvästi hankala laukata ennen kuin se on kunnolla vertynyt, ja etenkin tuo vasen kierros on aina ollut haastavampi. Mutta siinähän tuo vertyi, joten vapaan käyntipätkän jälkeen oltiin heti täydessä iskussa!

Tehtävänä oli pohkeenväistö. Tulimme väistöä ensin käynnissä niin, että käänsimme lyhyen sivun keskelä keskihalkaisijalle, josta ensimmäisten kirjainten välistä väistätimme uralle viimeisen kirjaimen kohdalle. Hevosen piti olla suora ja vain asettunut, ja ratsastajan piti istua suorassa. Pirita oli tarkka näistä ja siitä, että väistö alkoi täsmälleen oikeasta kohdasta ja päättyi täsmälleen oikeaan kohtaan. Pystyimme tarkkailemaan omaa suoritustamme lähes koko väistön ajan maneesin peileistä, mikä helpotti oikean tunteen löytämistä huomattavasti.
Foxy väisti ihan näppärästi, kunhan ensimmäisellä  kerralla kerroin sille selvästi, että nyt ei venkoilla. Minun piti vähän tsempata, sillä koitin istua niin rennosti, että lopulta menin hieman liikaa liikkeeseen mukaan. Ne vatsalihakset...

Teimme väistön ensin oikealle käynnissä ja sitten ravissa. Foxy väisti ravissa melkein paremmin kuin käynnissä. Sain helposti nostettua sitä vähän ryhdikkäämmäksi ilman, että se makasi ohjilla. Väistössä vasemmalle ei olut käynnissä vaikeuksia, mutta ravissa Foxy ennakoi uralle palaamista ensimmäisellä kerralla heittäytyen viime metrit, että Pirita kehoitti seuraavalla kerralla lopettamaan väistön hieman aiemmin ja jatkamaan suoraan. Näin sain ruunan kuuntelemaan apujani siitä, koska mennään suoraan ja koska väistetään.

Tehtävä oli kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan huippu, ja sitä oli ilo tehdä Foxylla: viimeinkin pääsin oikein kunnolla ravityöskentelyyn sen kanssa! Ruuna oli kevyt, liikkui hyvin ja kuunteli mitä halusin. Pirita totesi, että loma on tehnyt Foxylle hyvää, ja olin samaa mieltä. Se ei ollut lainkaan niin vinon tuntuinen kuin edellisellä kerralla. Ihanaa, että ratsastuskoululla on mahdolista päästää tärkeimmät resurssinsa hetken hengähdystauolle toisaalle myös kesken kiivaimman ratsastuskauden!

Loman tarpeessa?

11.11.2011 Primus Talli

Sara - r. Foxy

Viimeiselle sulkutaivutustunnille olin saanut edelleen Foxyn. Odotin, että pääsisimme viimein kokeilemaan taivutuksia myös ravissa, mutta toisin kävi. Pirita oli poissa ja sijaisena kuulemma Sara-niminen nuori nainen.

Saimme verytellä aika itsenäisesti maneesissa ympyröitä ja voltteja tehden. Tarkoituksena oli saada hevoset niin eteenpäinpyrkiviksi, ettei niitä tarvitsisi joka askeleella käskeä. Foxy tuntui käynnissä aika mukavalta, vaikka olikin taas nostellut takakoipiaan karsinassa edellisviikon tapaan. Ravissa se oli etenkin alkuun jälleen kiinni vasemmalta ja poikitti herkästi. Ravityöskentely jäi aika lyhyeksi, vaikka tulimmekin hetkeksi suurelle keskiympyrälle. Siinä kuitenkin pääasiassa laukattiin. Laukka nostettiin käynnistä, ja sitä pyrittiin heti sekä lyhentämään että pidentämään. Siirtymisiä tehtiin sekä raviin että suoraan käyntiin. Ensin mentiin vasemmalle, ja se oli Foxylle todella vaikeaa. Asetuksen ja rennon muodon saaminen oli työn ja tuskan takana, eikä oikein onnistunutkaan. Suunnavaihdoksen jälkeen ruuna oli kuitenkin jo vertynyt sen verran, että oikeaan kierrokseen onnistuimme oikein hyvin. Laukka lyheni ja piteni, kun muistin käyttää sitä sisäjalan nivusta tukena.

Sulkutaivutuksia jatkoimme kuten kahtena edellisenäkin kertana. Ensin muutama kerta pitkällä sivulla ja sitten diagonaalilla, kuitenkin edelleen käynnissä. Foxy teki molempiin suuntiin hyvin. Ajoittain se meinasi hieman taipua kaulasta liikaa, ja uralla sain varoa liiallista poikitusta. Eteenpäinpyrkimys etenkin pitkällä sivulla säilyi mielestäni nyt todella hyvin. Taivutusten välissä tein itsenäisesti ravityöskentelyä, ja oikeaan Foxy oli tosi kiva. Sarakin kehui, että ravi näyttää hyvältä. Ruuna oli kevyt ja kulki sinne minne halusin. Vasen kierros oli huomattavasti vaikeampi, ja kunnollisen voltin aikaansaamiseksi jouduin tekemään ihan tosissani töitä. Aika loppui hieman kesken, kun ravityöskentely nyt ei kuitenkaan ollut se pääasia tällä tunnilla.

Lopuksi ratsastimme taas hevoset hitaiksi ja pyöreiksi. Foxy tuntui hieman tavallista jäykemmältä, ja tämän sanoin myös sen seuraavalla ratsastajalle. Hän oli mennyt Foxylla paljon kesällä ja sanoi, että nyt syksyn mittaan se on tuntunut tulevan aina vaan vinommaksi ja vinommaksi. Olisikohan nuori ruuna loman tarpeessa?

Jäin hetkeksi seuraamaan rästituntia, ja Foxyn ratsastaja tuntui valittelevan hevosen outoutta myös tuntia pitäneelle Annelle. Annelta sain siinä sivussa muutaman hyvän muistutuksen taas siitä, miten tärkeä oikeassakin kierroksesssa tasapainottaminen ulko-ohjan puolipidätteillä on. Foxy kuulemma alkaa helposti nojaamaan sisään niin, että oikea kylki valuu alemmas kuin vasen, vaikka oikea kierros onkin sille helpompi. Toivottavasti pääsen vielä kokeilemaan näitäkin neuvoja käytännössä, sillä seuraavat kaksi viikkoa olen omalta tunniltani evakossa estepätkän vuoksi.

Perjantaipyrähtelyt

4.11.2011 Primus Talli

Pirita - r. Foxy

Lokakuu vaihtui marraskuuksi, mutta käsittämättömän lämmin sää senkuin jatkui. Tallillakin oli huomattu, että syksyn pimeys poislukien keli oli kuin kesällä. Toinen ryhmä ratsasti siis erinomaisesti valaistulla kentällä ja toinen maneesissa. Meidän ryhmämme sai nauttia raikkaasta ulkoilmasta kymmenasteisessa marraskuun illassa.

Foxy nuokkui karsinassa, kun menin harjaamaan sitä. Tavoistaan poiketen se oikeastaan vain seisoi, eikä ollut yhtään niin osallistuvainen kuin yleensä. Haistoin ongelmia, kun pinteleitä etujalkoihin kääriessäni ruuna jatkuvasti nosteli ja venytteli takajalkojaan. Foxyllahan on ollut vähän ongelmia polviensa kanssa, ja siksi se aina välillä jumppaa itsekseen. Etenkin karsinasta lähdettäessä se oikoo koipiaan aina antautumuksella.

Alkuveryttely tehtiin samoin kuin viime tunnilla, siis lyhyitä pätkiä loivaa sulkua käynnissä uralla. Näissä Foxyn kanssa ei ollut ongelmaa, mutta se tuntui olevan jotenkin poikkeuksellisesti kiinni vasemmassa ohjassa. Taivutukset ja etenkin ennen niitä tehdyt voltit vetreyttivät kuitenkin kummasti, mutta sain etenkin vasempaan kierrokseen tehdä tavallista enemmän töitä saadakseni ruunan kulkemaan voltilla oikein.

Ravasimme taivutusten välillä pienen pätkän ja lopulta oikeaan suurilla pääty-ympyröillä. Outo tunne käsissä jatkui, enkä saanut Foxya millään reagoimaan pohkeeseen haluamallani tavalla. Laukatessa ruuna sitten pyrähti pari kertaa, eli teki jo tutuksi tulleen loikan oikealle. Pirita komensi meidät käytiin ympyrän sisäpuolelle, ja saimme laukata yksin sitten kun muut olivat jo siirtyneet käyntiin. Ensin kierros ravia, sitten muutama kierros laukkaa. Ja se laukka olikin sitten parasta laukkaa, mitä Foxy on minun kanssani esittänyt. Ruuna oli selvästi herännyt pienestä temppuilustaan, ja avainasemassa oli myös Piritan neuvo pitää oikea nivunen lähellä kylkeä. Foxy kuulemma yleensä loikkaa juurikin oikealle, joten pitämällä koko jalan lähellä hevosta sain estettyä moiset aikeet. Laukka oli lopulta hyvin etenevää ja mikä parasta: ruuna pysyi lyhyenä!

Jatkoimme edelliskerran tehtävää, siis pitkän sivun alusta avotaivutusta ja siitä sitten digonaalille sulkutaivutuksessa. Kentän ihanan iso ura mahdollisti sen, että pystyimme ravaamaan toisen pitkän sivun ja tekemään siellä itsenäisesti voltteja. Foxy suoritui avoista ja suluista oikein hyvin, etenkin sitten kun ratsastaja muisti tahdin ja tempon säilyttämiseksi pitää sisäpohkeen lähellä ja vielä käyttää sitä. Ravipätkillä pystyin kivasti kokoamaan ruunaa, ja sen mieli säilyi pirteänä askellajinvaihdoksissa. Pirteys näkyi myös suunnanmuutoksen yhteydessä pääty-ympyrällä tehdyssä laukkapätkässä, jossa Foxy pyrähti juuri, kun olimme siirtymässä jo takaisin raviin...

Tunnin päätteeksi saimme vielä ratsastaa vapaasti kevyessä ravissa molempiin suuntiin hevosia eteen alas pyöreälle kaulalle. Foxy venytteli tyytyväisenä, eikä enää muistanut kenkkuillakaan. Pirita sanoi, että Foxy meni hyvin. Itsekin olin lopulta oikein tyytyväinen paitsi sulkuihin myös siihen, että nyt ruuna pysyi työskentelyvaiheen lyhyenä ja ryhdikkäänä. Myös laukkatyöskentely onnistui, heti niiden alun pyrähtelyjen jälkeen.

Jatkamme sulkuja vielä ensi kerralla, ehkäpä ravissa. Sitten onkin kahden viikon estejakso, minkä vuoksi joudun tekemään erityisjärjestelyitä; esteet kun ovat minun mielestäni juuri sopivan korkuisia silloin, kun puomit ovat maassa.

Sulkutaivutuksia diagonaalilla

28.10.2011 Primus Talli

Pirita - r. Foxy

Minä jatkoin Foxylla ja tunnillamme jatkoimme sulkutaivutuksia. Foxy oli yllättäen jo edellisellä tunnilla, jolla mentiin puomeja. Se näytti pitävän touhusta, koikkelehti korvat hörössä isoilla loikilla maassakin makaavien puomien yli. Veryttely oli siis jo suurimmalta osalta tehty, kun vaihdoin ruunan selkään koulusatulan ja hyppäsin itse kyytiin. 

Edellinen ratsastaja oli menossa Foxylla muutaman viikon päästä koulurataharjoituksiin ja kyseli, miten saan sen lyhennettyä. Nauroin, että en minä aina saakaan, mutta että toivottavasti edellisellä tunnilla koettu ahaa-elämys kantaisi sen suhteen tällekin tunnille. Koitinkin heti alusta asti olla päästämättä Foxyä kovin pitkäksi, koska se oli jo lämmin. Aloitimme käynnissä, jossa saimme tehtäväksemme paitsi huolehtia eteenpäinpyrkimyksestä myös kokeilla muutaman askeleen sulkuja pitkän sivun alussa. Poikitusta ei tarvinnut olla paljoakaan, vaan riitti, että hevoset kulkivat kolmella uralla.

Kevyttä ravia menimme suht vapaasti ympyröitä ja voltteja tehden. Foxy tuntui edelleen kivalta, ja koitin saada sitä ryhdikkäämmäksi paljon pienemmillä avuilla kuin edellisellä kerralla. Tämä onnistuikin hyvin, kun muisti puolipidätteiden ohella käyttää jalkoja. Piritan mielestä Foxy ravasi hyvin, ja omaan käteenkin se tuntui tosi mukavalta. Onnistunut ravityöskentely näkyi myös laukassa, jonka teimme pääty-ympyröillä. Ruuna laukkasi suuremmitta kehoituksitta, kunhan vaan itse muisti istua rennosti liikettä myödäten. Sitä pystyi myös aiempaa enemmän säätelmään ja kokoamaan, kun se ei lähtötilanteessa ollut ollut toivottoman pitkänä.

Sulkutaivutuksia teimme edelleen käynnissä, mutta tehtävää vaikeutettiin siirtämällä liike uralta diagonaalille. Kulmasta ratsastettiin ensin avotaivutusta muutama metri tötsälle, josta jatkettiin diagonaalille sulkutaivutuksessa. Avotaivutuksessa saatiin hevonen ikään kuin oikeaan asentoon, josta liike sitten vaan vietiin sivulle kohti keskihalkaisijan päässä olevaa tötsää. Ennen kuin aloitimme, Pirita kävi läpi sen, miten diagonaalilla tehtävä taivutus eroaa uralla tehtävästä. Vaikeinta lienee se, että seinän tuki häviää, jolloin linjan pitäminen on hankalampaa. Otsa menosuuntaan, sisäpohje ja ulko-ohja, jos hevonen alkaa tehdä liian jyrkästi tai hitaasti.

Aloitimme oikeaan kierrokseen, ja Foxy teki taivutukset yllättävän  helposti. Vasempaan kierrokseen oli selvästi vaikeampaa. Ulko-ohjan puolipidätteet kuitenkin auttoivat, ja korjaus tuli itseltä jotenkin aika luonnollisesti. Saimme hyviä taivutuksia molempiin suuntiin. Toisella pitkällä sivulla saimme ravata, ja minä käytin tilaisuuden hyväkseni herättelemällä ja kokoamalla Foxya myös volteilla. Näin se pysyi skarppina hidastavissa sulkutaivutuksissakin. Suunnanmuutoksen yhteydessä hieman pidemmällä ravipätkällä meni paljon paremmin kuin viime viikolla - Piritan ei tarivinnut kuin hieman hienosäätää menoamme. Lopuksi päästimme taas hevoset hitaaseen raviin ja pitkälle pyörälle kaulalle eteen alas.

 Foxy on kyllä mainio. Tunnin lopussa Pirita pohti ääneen, että pitäisiköhän hänen ottaa ruuna mukaansa Ypäjälle täydennyskoulutukseen. Juttelimme hetken ruunan persoonasta ja olimme yhtä mieltä siitä, miten valloittava osallistuja se on. Minulle tulee mieleen aina oma koirani, jolla on juuri samanlaista pilketttä silmäkulmassa kuin Foxylla. Kaiken lisäksi nuori ruuna on mitä miellyttävin ratsastaa, rehellinen ja tekee aina parhaansa. Sillä on mahtavat askellajit, ja sitä oli oikein ilo katsoa liihottelemassa puomienkin yli. Pirita sanoikin, että nyt sillä voisi alkaa taas hieman hyppäämään, kun luuliiat on saatu hoidettua jaloista pois.

Ryhdikkäästi, mars!

21.10.2011 Primus Talli
Pirita - r. Foxy

Omalla perjantaitunnilla sain jatkaa Foxy-symppiksellä. Myös meidän ryhmämme oli edellisellä viikolla tehnyt sulkutaivutuksia, joten tunnin teema jatkoi siitä.

Jo edeltävällä tunnilla Pirita oli vaatinut ihan tosissaan ratsastajia uskaltamaan ratsastaa hevoset reippaiksi niin, että ne liikkuvat itsestään omalla moottorilla. Päätin sitten, että tänään Foxy ainakin liikkuisi! Aloitin päämäärään pyrkimisen jo alun vapaassa käynnissä, missä en antanut ruunan yhtään laiskotella. Se kantoi raviin asti, missä Pirita kehoitti aika pian ympyröille siirryttyämme minua tekemään puolipidätteitä ja saman tien hieman muistuttamaan jaloilla - siis tasapainottamaan nuorta hevosta. Näiden pienten apujen vaikutus oli ilmeinen, sillä Foxyn menosta toden totta tuli tasaisempaa ja hieman ryhdikkäämpää. Ja koska se oli alkutunnin liikkunut reippaasti, onnistui oikean laukan nostokin käynnistä sen kuuluistan ulkotakajalan liike huomioiden varsin helposti.

Sitten aloitimme sulkutaivutukset, ensin oikeaan. Luulin, että Foxylle liike olisi vielä vaikea, mutta se suoriutuikin taivutuksista helposti. Käyntikin pysyi yllä suuremmitta vaikeuksitta, kun sain sen pitkän sivun alkuun tehdyllä voltilla ensin vetreäksi. Omalla painoavulla oli suuri merkitys, sillä jo pelkkä taivutuksen puolella istuminen tuntui vievän ruunaa oikeaan suuntaan.

Taivutusten jälkeen siirryimme raviin ja vaihdoimme suuntaa koko rata leikkaa -tiellä lisäten. Foxy rikkoi alkutunnin tapaan laukalle, koska annoin sen taas mennä liian pitkänä ja liian heikolla ohjastuntumalla. Pirita sitten ottikin meidät erityistarkkailuun ja vaati, ettei ruuna saa röhnöttää edessä alhaalla käsiäni vasten. Vasta Piritan pienen äänenkorotuksen jälkeen ymmärsin, miten sen oikein pitäisi kulkea, sillä Foxy ei varsinaisesti ole tuntunut nojaavan ohjiin. Syynä tähän on ollut se, että olen antanut ohjien valua liian pitkäksi, jolloin hevonenkin on valunut pitkäksi. Kun siitä muodosta koittaa lyhentää ohjaa, alkaa ratsu väistämättä roikkua vastaan.

Parin kierroksen ajan sain aina välillä radikaalisti lyhentää Foxyn ravia miniaskeleiksi, huomautella pohkeilla ja raipalla ja puolipidätteillä. Sitten kun ruuna ryhdistäytyi, piti hellätä käsillä ja jättää tuntuma kevyeksi ja antaa enemmän tilaa eteenpäin liikkumiselle. Muutos oli merkittävä, ja vasta silloin oikeastaan tajusin, miten Foxyn pitäisi liikkua. Olen tosiaankin antanut sen olla aivan liian pitkä työskentelyvaiheessa, eikä silloin pelkkä ohjien kerääminen enää auta.

Ravipätkän jälkeen teimme sulut vasempaan kierrokseen, ja aina kun piti tasata etäisyyksiä, otin itsekseni pieniä ravipätkiä kootakseni Foxya. Suluissa ei ollut vasempaankaan vaikeuksia, itse asiassa Foxylla kierrosten välinen ero oli todella pieni. Piritan mukaan kokonaisuutena onnistuimme paremmin vasemmalle.

Lopuksi ravasimme hetken pääty-ympyrällä vasempaan, ja Pirita sanoi Foxyn näyttävän heti paremmalta. Laukkakin sujui ihan ok, vaikka etenkin vasempaan kierrokseen pitää oman istunnan kanssa olla todella tarkka. Kun uskaltaa mennä isoon laukkaan mukaan, ruuna renoutuu ja laukkaa hidatelematta. Jos taas itse alkaa jännittää, niin se saattaa jopa rikkoa raville.

Tunnin päätteeksi saimme hidastaa ja taas päästää hevoset eteen alas pyöreälle kaulalle ja pitkälle ohjalle, ja se me nyt ainakin Foxyn kanssa jo osataan...

Varovaisesti

13.10.2011 Primus Talli
Pirita - r. Ligero

Koiraharrastus sotki taas hevosharrastusta sen verran, että päädyin Piritan tunnille päivää normaalia aikaisemmin. Ratsuksi minulle oli jaettu Ligero, johon olin kovasti ihastunut Maijun tunneilla keväällä 2010. Muistin, että andalusialainen ruuna on todella herkkä istunnalle ja jää helposti polkemaan paikoilleen etenemisen sijaan. Olisinkin kaivannut vähän apuja veryttelyyn, mutta Piritalle tuli jokin viivästys ja saimme aloittaa keskenämme. Sen vinkin kyllä sain, että Ligeron kanssa on hyvä keskittyä hakemaan sitä käsien oikeaa paikkaa, ja ihme kyllä en ihan kauhean montaa huomautusta siihen asiaan tunnin aikana saanutkaan.

Koitin saada Ligeron käynnissä eteen, mutta se tuntui todella tahmealta. Mitä enemmän otti ohjaa, sitä enemmän ruunan askel lyheni. Ravi onnistui hieman paremmin, mutta vasta laukassa tunsin, että se oikeasti vastasi apuihini ja venytti hieman askeltaan.

Osaavalla ryhmällä oli käytössä koko maneesi, kun Johannan tunti meni vielä ulkona. Niinpä saimme tehtäväksi sekä avo- että sulkutaivutuksen käynnissä. Pitkän sivun alkuun tehtiin voltti, josta jatkettiin käynnissä avotaivutusta. Keskelle uraa tehtiin toinen voltti, jolta jatkettiin pitkä sivu loppuun sulkutaivutuksessa.

Pirita halusi, että ratsut taivutuksesta huolimatta liikkuvat rehellisesti eteen, ja tässä vaiheessa meinasi tulla Ligeron kanssa hiki. Avot ja sulut se tekee varmaan vaikka ilman ratsastajaa, mutta tahdin säilyminen olikin sitten jo toinen juttu. Ruuna oli juuri tullut lomalta, joten liekö siksi se oli tavanomaista tahmeampi, mutta sain koko ajan huomautuksia eteenpäinpyrkimyksen puutteesta. Aloitimme vasempaan, eikä hommasta meinannut tulla mitään. Pirita sai valettua ratsastajaan sen verran ryhtiä, että saimme lopulta aikaiseksi pari ihan tahdikasta taivutusta. Oikeaan Ligero liikkui helpommin, mutta ei vieläkään itsestään eikä mielestäni tarpeeksi. Taas vasta lopun ympyröillä tehdyissä laukoissa sain ruunaan vähän eloa.

Loppupalautteessa Pirita sanoi, että Ligero oli mennyt ihan hyvin, mutta että olin ratsastanut sitä vähän turhan varovaisesti. Jostain syystä en vaan uskalla ainakaan ensimmäisellä kerralla uudella hevosella ratsastaessani vaatia tarpeeksi, vaan hissuttelen ja tyydyn siihen, mitä kohtuullisella patistelulla saan. Räväkän tsempin saan päälle vasta sitten, kun hevonen on jo tutumpi ja tiedän, miten se mihinkin käskyyn reagoi. Siksi onkin hyödyllistä mennä ainakin muutamia kertoja aina samalla hevosella, mutta toisaalta tuntuu turhalta tuhlata sitä ensimmäistäkään tuntia...

Ihmeellinen ulkotakajalka

7.10.2011 Primus Talli

Pirita - r. Foxy

Syysmyrskyisenä perjantaina sain jatkaa Foxylla. Ulkona tuuli niin, että maneesissakin kuuli kohinan, ja tunnin aikana ryöpsähti katolle vielä oikea kunnon rankkasade. Hevoset eivät olleet moisesta menosta moksiskaan, joten sisällä saimme aikaiseksi täysipainoisen tunnin.

Aloitimme veryttelyn käynnissä vapaasti. Minä tein Foxyn kanssa paljon voltteja ja ympyröitä, ja koitin saada sitä paremmin eteen kuin viimeksi. Yritin myös muistaa pitää kädet oikeassa kohdassa ja ohjan oikean mittaisena. Käyntityöskentelyn ajan se vielä onnistuikin. Kevyessa ravissa saan Foxyn yleensä vasta oikein kunnolla hyvin avuille, niin nytkin. Mutta kun siirryimme laukkaamaan ympyröille, alkoivat taas vaikeudet. Etenkin vasempaan kierrokseen oma koortinaationi on niin heikkoa, että sain taas käskyn lyhentää ohjaa ruunan venyessä ja vanuessa. Seurauksena on hidas laukka, joka ei meinaa pysyä yllä. Vasta kun sain taas kädet kohdalleen ja itseni istumaan syvälle satulaan vatsalihakset tiukkoina, alkoi laukkakin rullata.

Varsinaisen työskentelyn aloitimme käynnissä oikeaan kierrokseen, jossa tulimme pitkällä sivulla avotaivutusta. Hevonen piti saada ohjan ja pohjeen väliin, kävelemään taivutuksesta huolimatta reippaasti ja lopulta suoristumaan ennen kulmaa. Foxy teki tämän aika helposti, vaikka minulle avotaivutus onkin yksi hankalimmista liikkeistä. Pienessä ravipätkässä taivutusten jälkeen saimme valita kevennämmekö vai istummeko alas, ja minä istuin rohkeasti heti alas. Piritan mukaan Foxy kantoi nyt paremmin itsensä, ja se tuntuikin käteen kevyemmältä.

Oikeaan kierrokseen tulimme pitkälle sivulle selvästi uran sisäpuolelle. Teimme jonkin matkaa avotaivutusta, minkä jälkeen piti suoristaa, sitten asettaa ja nostaa tötsien välistä vasen laukka. Kun seinän tuki hävisi, Foxy poikitti ensimmäisellä kerralla aivan liikaa. Sitten aloin löytää sopivat avut ja taivutus onnistui kohtuullisesti. Suoristaminenkin oli yllättävän hankalaa, ja pari kertaa peilistä näkyi aikalailla kiemurteleva ratsukko. Sen seurauksena nousi muutamalla kerralla väärä laukka, minkä vuoksi ruuna painoi kohti uraa. Onnistuimme kuitenkin lopulta joitain kertoja, kun en ahnehtinut liikaa taivutusta vaan maltoi valmistella tehtävän ajoissa. Hankalaksi homman teki se, että liian pitkäänkään ei voinut odottaa, koska sitten avotaivutuksen tuoma apu nostoa ajatellen oli jo menetetty.

Toiseen suuntaan jätimme avotaivutuksen pois, ja ratsastimmekin nyt vain suoraan selvästi pitkän sivun uran sisäpuolella. Piritan kohdalla nostimme sitten asetetulla hevosella oikean laukan. Ensimmäisellä kerralla Foxy kyllä nosti, mutta tuntui tulevan kovin viiveellä. Pirita sitten neuvoi, että voimme halutessamme tarkkailla peilistä ulkotakajalkaa, ja antaa avut silloin, kun se on ilmassa. Tämä toimi Foxylla loistavasti, ja saimme aikaiseksi monta hyvää nostoa. Laukkakin pyöri nyt jo paljon paremmin kuin alkutunnista.

Kun kaikki olivat suoriutuneet tehtävästä kunnialla, Pirita kyseli kumpi tapa oli ollut helpompi: oliko avotaivutuksesta hyötyä vai oliko helpompi nostaa pelkän suoraan ratsastuksen jälkeen. Meille Foxyn kanssa jälkimmäinen tapa oli helpompi, mutta uskoisin että vasempaankin nostot olisivat olleet parempia, mikäli olisi osannut tarkkailla sitä ulkotakajalkaa jo silloin.

Lopuksi tulimme vielä laukkaamaan ja sitten ravaamaan pääty-ympyröille ensin harjoitusravissa ja lopulta kevyessä ravissa. Foxy oli tässä vaiheessa tosi mainio, liikkui hyvin ja pysyi kevyenä. Pirita tuntui tyytyväiseltä ja sanoi, että Foxy oli ollut kuuliainen tänään.

Aika pian saimme luvan päästää hevosia pidemmälle ohjalle ja hidastamaan ravia. Olin jo ehtinyt ratsastaa Foxyn pitkälle kaulalle, kun Pirita pyysikin minua vielä istumaan alas ja kokoamaan hevosta uudelleen. Naapuriuralta Pirita huhuili Anne-opettajan katsomaan Foxya, kun muut jo saivat jatkaa koko uralla. Foxy jaksoi vielä hyvin tehdä töitä, ja Pirita sanoikin ylimääräisten ympyröiden olleen pelkästään positiivista.

Jälkeenpäin pari tuntilaistakin tulivat sanomaan, että Foxy oli näyttänyt hyvältä. Se oli ajoittain tuntunutkin superkivalta, mutta toisaalta töitä sai tehdä enemmän kuin jokunen tunti aiemmin. Nostoissa muotokin häviää, kun alan varmaan itse jännittämään niin. Opimme kuitenkin koko ajan lisää, ja seuraavaksi olisikin kiva päästä kokeilmaan vaikkapa noita laukannostoja uudestaan.

Vaikeita voltteja vasempaan

30.9.2011 Primus Talli
Pirita - r. Foxy

Silloin joskus ratsastusharrastuksen alkuaikoina oli tärkeää, että sai ratsastaa haluamallaan hevosella. Ennen tuntia tungeksittiin toimistoon ja kilvan esitettiin opettajalle toiveita päivän ratsuksi. Sittemmin olen kaikkein mieluiten ratsastanut sillä hevosella, jonka opettaja on minulle antanut. Uskon, että nykyään varsin pätevät ammattilaiset jakavat hevoset niin, että tunnin työskentelystä juuri sen tietyn hevosen kanssa on hyötyä minulle ratsastajana.
Primuksella on tapana aina kauden alussa monistaa Tirli-kahvilaan kaavakkeita, joilla voi esittää toiveita paitsi tuntien sisällöstä myös toivoa tiettyjä ratsuja. Tänä syksynä en enää voinut vastustaa kiusausta, vaan ilmoitin, että Mirjan ja nyt myös Allin lähdettyä yksi ainoa suosikkini on Foxy. Tiedä sitten oliko palautteesta hyötyä, mutta sain jatkaa tuolla persoonallisella ruunalla.

Ulkona oli aivan uskomattoman upea ilma siihen nähden, että elettiin syyskuun viimeistä päivää: lämpötila oli kahdenkymmenen asteen parammala puolella ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Menimme kuitenkin kovan tuulen vuoksi maneesiin, joka oli kokonaan käytössämme.

Veryttely aloitettiin tällä kerralla käynnissä tehden voltteja. Teema oli jatkoa edellisen viikon tunnille, jolloin ryhmämme väänsi 12 metrin laukkavoltteja. Hevonen piti valmistella voltille huolellisesti asettamalla, ja voltille piti ajatella ikään kuin neljä tolppaa neljäsosavoltin välein, jolloin hevosta piti uudelleen kääntää. Sisäpohje toimi tolppana, ulkoavuilla käännettiin ja huolehdittiin tiestä sekä siitä, että käynti ei missään vaiheessa hidastunut.

Foxy teki käynnissä voltit ihan hyvin. Sain mielestäni sitä paremmin tuntumalle, eikä pää heilunut enää niin paljon ylös ja alas. Pirita käski vielä huolehtimaan, että turpa säilyy sivusuunnassa suorassa eikä ruuna käännä päätä vinoon.

Ravissa jakaannuimme kolmelle isolle ympyrälle. Pirita käski meitä uskaltamaan ratsastaa hevosia reippaasti eteen niin, että ne liikkuisivat itsekseen ja ilman joka askeleella tarvittavia eteenpäinajavia apuja. Foxy ravasi etenkin oikeaan kierrokseen oikein hyvin, ja sain Piritalta jo luvan vaihdella vähän askelpituutta sekä lyhyempään että pidempään.
Vasemmassa tuli sitten vaikeuksia. Foxy ei meinannut kääntyä, jolloin ajauduin vaistomaisesti johtamaan sisäohjalla hyvin voimakkaasti. Tämä ei ruunalla voimi, vaan pitää ottaa ulkoavut käyttöön. Laukassa oli vielä vaikeampaa, mutta kun muistin ne kirotut vatsalihakset, ulkopohkeen ja rennon ohjastuntuman, saimme lopulta kehuja hyvästä laukasta.

Lyhyen käyntipätkän jälkeen jatkoimme voltteja koko maneesissa ravissa alkaen vasemmasta kierroksesta. Sorruin uuteen perisyntiini: liian pitkällä hevosella ratsastamiseen. Ratsastan alkuveryttelyn yleensä rennolla pyöreällä kaulalla, mutta opettaja joutuu nykyään lähes poikkeuksetta kehottamaan minua varsinaisen työskentelyn alettua lyhentämään ohjaa sekä kokoamaan ja aktivoimaan hevosta. Raami on siis liian pitkä, ja sitä Pirita käski minun tälläkin tunnilla aina välillä katsoa peilistä. Ei saa päästää hevosta valahtamaan, kun on työskentely kesken!

Voltit vasemalle ravissa olivat vaikeita. Käytin edelleen liikaa ohjaa sisältä, ja Foxy liikkui tahmeasti. Koitin koota ja aktivoida, mutta tyydyin liian helposti kannattelemaan kohonnutta niskaa. Käsien paikkakin tuotti tuskaa, kun liian pitkien ohjien vuoksi nyrkit ajautuivat liian lähelle vatsaa. Kyn lyhensin ohjaa, jäin herkästi vetämään vastaan ja kyynerpäät irtosivat kyljistä. Jouduin lopulta tekemään tehtävää kevyessä ravissa, että sain ensin itseni ja sitten hevosen oikeaan asentoon.

Suunnanmuutoksen jälkeen aloin taas päästä hommasta jyvälle. Patistin Foxyn heti kunnolla eteen, ja muutaman onnistuneen voltin jälkeen istuin takaisin harjoitusraviin. Oma koordinaationi toimii selvästi paremmin oikeaan kierrokseen, jolloin sain ulkoavut kuulolle, kädet oikeaan paikkaan ja hevosen edestä kevyeksi. Isoliikkeinen ruuna taipui volteille tämän jälkeen oikein hyvin.

Laukat teimme taas ympyröillä. Foxy nosti laukan käynnistä todella hyvin ja sain sen pidettyä pienellä aktivoinnilla edelleen koossa ja silti reippaassa laukassa.

Loppuravissa piti selvästi pudottaa vaatimustasoa, laskea hevoset pidempään raamiin ja hidastaa ravin tempoa. Foxylla tämäkin onnistui helposti. Se on kyllä niin mainio: tekee rehellisesti heti, kun vaan osaan pyytää oikeita asioita. Siitä, että Pirita on itse ratsastaa ja kilpailee Foxylla, on iso apu. Hän osaa antaa hyvinkin tarkkoja neuvoja, jos ajaudun ongelmiin. Kun korjaan ohjeiden mukaan, Foxy reagoi välittömästi oikein.

Kun siirryimme käyntiin, Pirita käski meidän kävellä rauhallisesti kierroksen verran ja miettiä tunnilta yhden parantamista vaativan seikan ja kaksi onnistunutta asiaa. Hänen mukaansa me suomalaiset olemme hieman turhan pessimistisiä. Aina ei tunnin päätteeksi tarvitsekaan olla sellainen olo, että nyt kaikki meni aivan putkeen. Huonot hetket ja epäonnistumiset pitää vain pystyä käsittelemään ja unohtamaan sitten. Ja jokaisesti tunnista löytyy varmaan aina myös jotain positiivista.

Minun korjattava asiani oli ehdottomasti käsien paikka. Onnistumiseksi luokittelin käsien paikan korjaamisen oikeaan kierrokseen, sitä myöten onnistuneet voltit sekä lopun hyvän laukkatyöskentelyn. Toivottavasti tunnin jälkimmäisen puolikkaan tsemppaamiseni jätti tunnista sellaisen kuvan Piritan silmiin, että pääsen jatkamaan Foxylla edelleen.

"Katso kenguru loikkaa" eli Foxy ja Sanna kouluradalla

16.9.2011 Primus Talli
Pirita - r. Foxy

Ensin huonot uutiset: Johanna on vienyt Allin sittenkin pois Primukselta. Siinä meni siis toinen suorikkihevoseni, mutta onneksi meillä on yhä ihana Foxy!

Tulin tallille hyvissä ajoin ajatuksena seurata hieman edeltävää, juuri alkamassa olevaa tuntia. Alku oli lupaava, sillä ratsukseni oli laitettu Foxy ja tallissa törmäsin heti Piritaan, joka oli kuin olikin tervehtynyt. Hän ilmoitti, että tänään mennään sitten se Aikuisratsastusmerkin koulurata, johon en sitten ollut alkuunkaan varautunut. Toimistosta löytyi ohjelmia, joten tunnin katsomisen sijasta päädyinkin opettelemaan rataa. Olimme toki pitkin syksyä treenanneet pätkiä radasta, mutta edellisestä varsinasesta radan ratsastamisesta oli kohdallani kyllä aikaa. Olisikohan ollut Tampereella Kissaniityllä B-merkin kouluohjelma, jonka menin Kaupin Ratsastuskoulun omalla rakkaalla hoitohevosellani Sentulla (r. Kentucky Gentleman, s. 1979) ehkä vuonna 1991?

Olemattomat kilpailijanhermoni meinasivat heti tehdä tenän, sillä tunnille tuli aikamoinen kiire. Olin unohtaa, että Foxylle kääritään etujalkoihin pintelit, ja tietenkin toinen tarrapinteli oli väärin päin. Ehdimme kuitenkin maneesiin samaan aikaan muiden (Lettu - Ligero, Miku - Veeti, Tiina - Holle, Ella - Concorde) kanssa.

Alkuveryttely tähtäsi tietenkin radan ratsastamiseen, mutta oli jo sellaisenaan tosi kiva. Teimme ensin aivan pienen hetken käyntiä ja ravia ympyrällä, mutta sitten aloimme valmistelemaan itse suoritusta. Jakaannuimme kahtia kumpaankin päähän maneesia, ja Piritan ohjeiden mukaan ratsastimme peräkkäin käyntipohkeenväistöjä, laukannostoja, keskiympyröitä laukassa ja suunnanmuutoksia ravissa. Muistutti hieman niitä paria kertaa viime talvena, jolloin ratsastimme koko tunnin vastaavasti. Kuten Piritakin oli edellisille tuntilaisille todennut, tulee aika harvoin yhdisteltyä eri tehtäviä niin, että lyhyen ajan sisällä joutuu keskittymään muuhunkin kuin vain yhteen tiettyyn liikkeeseen. Siksi tällainen veryttely ja itse radankin ratsastaminen oli todella hyödyllistä, vaikka oikeastaan inhoan kaikenlaista yksin suorittamista kilpailemisesta puhumattakaan.

Puolelta olimme valmiita, ja Pirita määräsi meille lähtöjärjestyksen. Foxyn kanssa pääsimme radalle toiseksi viimeisenä. Alkuveryttelyssä Foxy oli ollut hieman tahmeampi ja etenkin vasempaan hankalampi kuin pari viikkoa aiemmin, mutta syyn otan kokonaan niskoilleni. Jo pelkkä ajatus siitä, että joutuisin yksin kouluaitojen sisäpuolelle, sai pulssin kohoamaan ja kädet tärisemään. Vasta, kun aloimme tekemään veryttelyssä tehtäviä nopammalla tempolla enkä enää ehtinyt ajatella edessä olevaa suoritusta, alkoi homma toimimaan. Odotellessa oli kuitenkin taas hieman aikaa panikoida, eikä minulla muutenkaan ollut oikein mitään hajua siitä, miten pitäisi radalle valmistautua. Tein pitkän vapaan käynnin jälkeen ensin muutamia peruutuksia testatakseni Foxyn polven päivän kunnon. Hämmästyksekseni ruuna peruutti paremmin kuin viimeksi, vaikka toki aikamoisesti vastustellen. Sitten hieman ravia lähinnä eteenpäinpyrkimystä hakien ja ohjelman teitä muistellen. Lopuksi juuri ennen suoritusta parit laukannostot, jotka osoittautuivat oikeaan kierrokseen yllättävän haastaviksi.

Radalla olin näin jälkikäteen ajateltuna hämmästyttävän tyyni. Alku meni mielestäni oikein hyvin. Foxy oli mukavassa rennossa muodossa ja ravasi kohtuullisesti. Piritan pienestä maiskutuksesta päättelin kyllä jo radan aikana, että hieman enemmän eteenpäinpyrkimystä ja herkempää reagointia pohkeelle olisi saanut olla. Saimme kuitenkin jopa seiskaa alun raviosuudesta, pohkeenväistöstä ja vapaasta käynnistä. Peruutus nyt oli mitä oli, pääasia että peruutti.

Sitten päästiin laukkaosioon, ja ongelmat alkoivat. Foxy nosti käynnistä ensin väärän laukan, mutta sain sen ravin kautta korjattua oikeaksi. Keskiympyrällä oli paketti taas ihan hyvin kasassa, kunnes Foxy teki 180 asteen loikan tulosuuntaan täysin ilman mitään ennakkovaroituksia. Minä esitin sen sortin akrobaattitemput, että itseänikin hämmästyttää miten en pudonnut. Kuin ihmeenkaupalla onnistuin siis pysymään rimpuilevan ruunan kyydissä ja kääntämään sen rauhallisesti uudelleen ympyrälle. Pirita kehoitti ensin hieman ravaamaan ja sitten nostamaan uuden laukan. Tämän jälkeen uusi ympyrä ei tuottanut enää mitään ongelmia, vaikka tokihan olimme molemmat varmaan hieman jännityneitä.

Oikea laukka nousi ravista lyhyen sivun keskeltä ongelmitta, mutta heti seuraavassa nurkassa Foxy loikkasi jälleen. Tällä kerralla sain ruunan nopeammin hallintaan. Pirita olisi antanut meidän ravata koko rata leikkaa, mutta sisu ei antanut periksi. Nostin siis laukan uudestaan ihan samasta kohtaa ja saimme laukkaosuudenkin päätökseen. Lopun askeleen pidennys kevyessä ravissa ei enää oikein irronnut, mutta selvisimme kuitenkin kunnalla ohjelman loppuun.

Pirita oli kirjoituttanut paperiimme, että Foxy oli alkuohjelman pohkeen takana, mikä sitten kostautui laukkaohjelmassa. Pitäisi myös huolehtia siitä, että hevonen reagoi koko ajan pohkeeseen. Jännä juttu, sillä Pirita ennen suorituksia sanoi kaikille, että hevoset usein hieman hyytyvät kouluaitojen sisäpuolella, ja ainakin Lettu kertoi myös Ligeron tehneen juuri niin. Aivan lopuksi paperissamme luki, että "hyvin tsempattu :-)".

Yllättäen hevosen muodosta, kuuliaisuudesta ja ratsukon harmoniasta emme saanee kovin kummoisia pisteitä, mutta omaa mieltä lämmittää ratsastajan asennosta, istunnasta ja ohjien pidosta saatu seiska!

Tallissa Pirita tuli vielä sanomaan, että pysyin hyvin kyydissä. Foxyn loikka oli kuulemma ollut juuri samanlainen, kuin mitä se oli Piritan kanssa siellä Ypäjällä tehnyt. Sinällään liike ei ole kovin suuri, mutta ihan järkyttävän nopea.. Foxy on kuitenkin niin älyttömän sympaattinen hevonen, että hyvää tuultani ei pienet loikat onnistuneet karkottamaan. Ensi viikolla jää ratsastus työ- ja koiraharrastuskiireiden vuoksi kokonaan väliin, mutta toivottavasti saan jatkossa jatkaa Foxylla.

Lopuksi vielä pisteemme, ratahan löytyy vaikka täältä:

1. 7
2. 7 saisi ravata pontevammin
3. 7 sujuva
4. 5 pysähtyy, siirtyminen kättä vasten
5. 6 pientä jännitystä
6. 6 nousee pois peräänannosta
7. 4 reilua vastustelua
8. 7
9. 8 käynti rentoa ja energistä
10. 4 väärä laukka, korjattu
11. 5 jännittyy, rimpuilee
12. 6 ravi liian aikaisin
13. 6
14. 6 pientä jännitystä
15. 6
16. 5 ei juuri eroa
17. 6

1. 7
2. 6
3. 7
4. 5

Yht. 151/250 pistettä

Matalalentoa

15.9.2011 Primus Talli
Johanna - r. Veli

En minä Foxyn ja Allin jälkeen nyt ihan maahan asti pudonnut, mutta huomattavasti matalemmalle, sekä kirjaimellisesti että kuivainnollisesti. Tunti pikkuisella Veli-arabilla Johannan ohjauksessa oli ihan ok, mutta vähän sellainen tyhjä fiilis siitä lopulta jäi.

Olin tietenkin toiveikkaasti odottanut Allia, koska vaihtokaupan toinen osapuoli oli ratsastanut sillä kaikki syyskauden tuntinsa. Veli oli siis jonkinlainen pettymys. Olen mennyt sillä aika paljon, vaikka en mielestäni mene sillä erityisen hyvin enkä edes pidä siitä mitenkään erityisesti. Foxyä kävin tunnin jälkeen rapsuttelemassa, mutta Allia en äkkiseltään löytänyt koko tallista. Toivottavasti se ei ole muuttanut.

Ulkona oli edellisinä päivinä riehuneen syysmyrskyn jäljiltä vielä aika tuulista ja vähän ripottelikin, joten molemmat kuuden henkilön tunnit ahtautuivat maneesiin. Tunnin teemana olivat suorat linjat, lähinnä lävistäjät ja laukassa myös keskihalkaisija. Aloitimme tekemällä käynnissä pitkän sivun loppuun pysähdykset niin, että hevonen ei saanut yhtään ennakoida edessä olevaa kulmaa. Sitten käännettiin lävistäjille, jolloin ikään kuin uraksi muodostui kahdeksikko. Lävistäjien piti olla viivasuoria kirjaimesta kirjaimeen.

Sitten sama ravissa. Johanna käski kuvittelemaan kirjaimeen kameran, jota kohti hevosen otsan olisi osoitettava koko ajan. Uralle tultaessa ravin tahdin piti säilyä muuttumattomana, samoin voltilla, joka tehtiin lyhyen sivun keskipisteestä. Jos eteenpäinpyrkimyksen kanssa oli vaikeuksia, sai lävistäjällä vähän lisätä. Lävistäjien jälkeen jäimme kahdelle pääty-ympyrälle oikeassa kierroksessa, jossa saatiin koota ravia hieman enemmän.

Velin kanssa otin tavoitteeksi säilyttää irtonaisen oikean ohjan tunnin läpi. Käynnissä ei ollut ongelmia. Ravikin meni mielestäni hyvin. Jatkuvat suunnanmuutokset taisivat sopia ruunalle, ja kun piti käännellä tasaisesti sekä oikealle että vasemmalle, en ehtinyt jäädä kiinni kummaltakaan puolelta. Veli kulki hyvin suorana, ja etenkin pääty-ympyrällä pitkällä askeleella. Siinä sain Johannalta ohjeen lyhentää hieman ohjaa, jotta muoto nousisi. Tämä näyttääkin nyt olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että ratsastan jossain vaiheessa tuntia hevosta liian rennossa muodossa, enkä malta alkaa koota ja vaatia enemmän.

Käyntipätkän jälkeen alettiin tehdä lävistäjiä ja keskihalkaisijaa laukassa. Ensin nostettiin vaan laukka pitkän sivun keskeltä, jatkettiin puoli kierrosta laukkaa ja puoli kierrosta ravia. Sitten joka toinen kierros käännettiin keskihalkaisijalle, jolla siirryttiin raviin vasta juuri ennen lyhyttä sivua. Aivan lopuksi tultiin vielä vuoron perään lävistäjä laukassa niin, että laukattiin pääty ja lävistäjä ja ravattiin toinen pääty.

Velillä alkoi tietenkin keittää, kun piti välillä laukata ja välillä ravata. Muoto ja rento ravi hävisi ja liike suuntautui enemmän ylös kuin eteen. Johannalle ruuna oli selvästi vähän vieras, koska en saanut koko laukkatyön aikana oikeastaan mitään kommenttia. Ainoastaan silloin, kun raviin siirtymisissä suosiolla kevensin edes jonkinlaisen kontrollin säilyttämiseksi, Johanna totesi, että sillä onko sillä Velillä paha ravi.

Loppuravi oli taas hieman parempi, ja plussana pitää varmaankin mainita, että Veli ei jäänyt kiinni sinne oikeaan. Jotain hyvääkin siis!

Olin nyt ensimmäistä kertaa Johannan tunnilla. Olisin ehkä kaivannut vähän enemmän neuvoja nimenomaan ratsastukseeni, sillä nyt opastus jäi - toki varmasti ainakin osittain tehtävästä johtuen - enemmän sellaiseksi liikenteenohjaukseksi. Joka tapaukessa on välillä kyllä ihan hyödyllistä mennä paitsi eri hevosilla niin myös eri opettajien tunneilla. Eipähän pääse liikaa nousemaan jalat maasta...

Ratsastusuran huipulla?

7.9.2011 Primus Talli
Kikka - t. Alli

Voikohan ratsastustunti enää tulla tämän paremmaksi?

Olen tehnyt vilkkaan koiraharrastussyksyn vuoksi tuntivaihtokauppoja, ja tälle viikolle löysin hyvän ryhmän keskiviikolta. Opettajan piti olla Pirita, mutta se vaihtuikin Kikaksi. Hevoseksi toivoin salaa Foxya, mutta en voinut olla kovin paihoillani sen vaihduttua Alliksi. Viime perjantain hyvä fiilis ei onneksi vaihtunut mihinkään, vaan kantoi koko tunnin läpi.

Päivän haastavin hetki oli yllättäen jo tallissa ennen tuntia. Allin karsina oli tyhjä ja sen edessä Pete-ponin harjakori. Lopulta löysin tamman Rollon karsinasta alatallin perukoilta. Sen tavarat olivat ylätallissa, joten sain hetken harhailla edes takaisin ennen kuin kaikki tarvittava oli kasassa.
Myös opettaja oli hetken hukassa, sillä edellistä Piritan tuntia pitikin Maiju. Juuri kun olimme lähdössä tallista kentälle, kurvasi Kikka yllättäen paikalle ja hyppäsi sairastuneen Piritan tilalle tuntimme opettajaksi.

Siinä vaiheessa kyllä hieman jännitti, sillä allani oli valtavan osaava hevonen ja opettajana valtavan osaava mutta hyvin tiukka Kikka. Muistin, miten hankala Alli oli ollut alkukesästä, mutta muistin myös miten upealta se oli lopulta tuntunut. Olin nähnyt sen myös parilla tunnilla nyt syksyllä, eikä se ollut näyttänyt enää lainkaan haastavalta. Niinpä päätin luottaa siihen, että tällä kerralla saisin tuon hyvän tunteen heti alusta.

Aloitimme suurella pääty-ympyrällä vapaassa käynnissä. Kikka vaati jokaisen ratsun eteenpäin rennosti ja tahdikkaasti ilman, että jokaisella askeleella piti erikseen käskyttää. Ohjat kerätessä ei käynti saanut muuttua mihinkään. Kun Kikka kuuli, että olin mennyt Allilla vain kerran heti silloin kun se muutti Primukselle, hän neuvoi minua huolehtimaan tamman eteenpäinpyrkimyksestä heti alusta asti. Ohjastuntuma saisi olla aika kevyt, ja istunnalla pitäisi myödätä hyvin. Näillä ohjeilla sain positiivisen alun, kun uskalsin nyt komentaa Allia heti raipalla pohkeilla hieromisen sijaan.

Ravikin lähti rullaamaan helposti, kun olin heti alkutunnista ollut tiukkana eteenpäinpyrkimyksen kanssa. Kikka jopa jossain vaiheessa sanoi, että lujempaa ei enää tarvitse mennä. Menimme myös kevyttä ravia ensin pääty-ympyrällä ja sitten koko uralla ilman mitään voltteja tai ympyröitä. Suuntaa vaihdoimme rata pituussuuntaan leikkaa -tiellä, jonka piti luonnollisesti olla suora ja jonka päässä piti tehdä huolellinen suunnanmuutos asetuksineen ja taivutuksineen. Alkutunnista ei tosin tarvinnut ratsastaa aivan niin syvälle kulmiin, koska hevosille piti antaa aikaa vertyä.

Sitten sama ravityöskentely oikeaan kierrokseen, johon myös laukattiin. Siirtymisissä hitaampaan askellajiin Kikka oli koko tunnin hyvin tarkka siitä, että kukaan ei töksähtänyt alas satulaan, vaan siirtyminen tapahtui pehmeästi nopeammassa askellajissa saavutettu hyvä tuntuma säilyttäen. Allin laukka oli kuin eri planeetalta siihen alkukesään verrattuna, kun itse jaksoi istua keskivartalotiukkana liikettä myödäten. Lopputunnista Kikka kehuikin koko ryhmää siitä, että erityisesti laukkatyöskentely oli kaikilla ollut hyvää.

Koska hevoset oli saatu mukavasti eteen, koitettiin jatkaa samalla mallilla käyntipohkeenväistössä. Näitä olen tehnyt Kikan tunnilla aiemminkin, ja niiden avulla olen tajunnut sen toisenkin pohkeen merkityksen eteenpäinpyrkimyksen säilyttämisessä. Olen myös sisäistänyt sen, että tarkoituksena ei ole poikittaa liikaa, vaan vain sen verran, että saadaan selvät ristiaskeleet - eihän se hevonen kauhean jyrkässä väistössä pysty sitä tempoa enää säilyttämään. Etuosa siis uralla, takaosa väisti sisään, suoristukset pitkän sivun alussa ja lopussa, huolelliset kulmat.

Allin kanssa ei ongelmia kumpaankaan suuntaan, ei väistöissä eikä eteenpäinpyrkimyksessä. Kikkakin kehui, että Alli kulkee hyvin minun kanssani. Ainoa pieni varoitus tuli siitä, että en tulisi liian vahvaksi kädestä väistössä, kun muutoin olin koko tunnin ollut "hyvällä kädellä". Ja toden totta, kun maltoin olla hieman rennompi, väistökin sujui vaivattomammin ja reippaammin ihan itsestään. Kikka vielä kysyi, että meneekö Alli nyt paremmin kuin silloin ensimmäisellä kerralla, ja todentotta se meni, aivan hurjan paljon paremmin!

Väistön jälkeen siirryttiin raviin, ja sai itse valita meneekö harjoitusravia vai keventääkö. Minä nautiskelin taas koko rahan edestä ja istuin Allilla alas.Tuntui, kuin olisin ollut ihan oikea kouluratsastaja, koska siellä satulassa oma asentokin tulee oikeammaksi aivan itsestään. Kädet eivät valahda, ohjastuntuma on kevyt, jalat pysyvät paikoillaan. Joskus sitä toivoisi, että tällaisina tunteina olisi joku videoimassa tai edes valokuvaamassa!

Suuntaa vaihdetttiin samoin kuin aiemminkin. Vasempaan kierrokseen Kikka kehoitti minua hieman kokoamaan Allia enemmän, ja voi taivas miltä se sen jälkeen tuntui! Kikka kehui niin, että olin haljeta ylpeydestä. Valitettavasti kova tuuli vei osan näistä superkehuista tavoittamattomiin, mutta hyvin tyytyväiseltä meidän menoon hän kyllä vaikutti koko tunnin ajan tulleista tasaisista kehuista päätellen.

Pienen vapaan käyntipätkän jälkeen tehtiin väistöt vielä vasemmassa kierroksessa, johon myös lopuksi laukattiin. Ensin meinasin jäädä hieman matkustamaan Allin keinumisen tahdissa. Sitten Alli rikkoi laukan, joten sain vielä ryhdistäydyttyä ja komennettua sen kunnolla eteen. Sen jälkeen saikin sitten taas vaan keinua.

Tunnin päätteeksi hidastettiin kevyen ravin tempoa ja annettiin hevosille ihan kunnolla ohjaa, jotta ne saivat venyttää kaulaa ja selkää. Alli tuntui nauttivan, kun sai pyöristää kaulaansa niin, että turpa melkein hipoi maata.

Mitään loppupalautetta emme enää saaneet, mutta en sitä kyllä kaivannutkaan. Hymyilen varmaan vieläkin typerästi, niin makealta tunti maistui: master-tason ratsastuksenopettajan Johannan hevosella master-tason ratsastuksenopettajan Kikan koulutunnilla, ja kaikki vieläpä onnistui! Väistämättä tulee mieleen, että olikohan se ratsastusuran huippu nyt sitten tässä, vai vieläkö sama kahden hyvän tunnin fiilis jatkuu ensi viikolla...

Fiilistelyä Foxylla

2.8.2011 Primus Talli
Pirita - r. Foxy

Olipahan tällä tytöllä leveä hymy huulilla, kun näin hevoslistassa kohdallani Foxyn! Ei tarvinnutkaan odottaa taas vuotta päästäkseni nauttimaan tästä nuoresta lupauksesta uudestaan.

Kertakaikkisen sympaattinen ruuna oli karsinassa oma itsensä. Se osallistuu kaikkiin hoitotoimenpiteisiin uteliaana ja tarkistaa varusteet pinteleistä alkaen. Silmissä oli oikein autuas katse, kun rapsuttelin huolella otsatukan juuresta hilselleen ihon pois...

Pirita oli ollut poissa myös viime viikolla. Maiju oli silloin varoitellut ryhmäämme siitä, että kauden lopulla koitettaisiin taas mennä jokin koulurata. Pirita kysyikin heti aluksi, että oliko Maiju kertonut meille radasta. Samantien hän sitten oikaisi, että rata mennään lähiviikkoina, koska myöhemmin ei ole enää tilaa (koko maneesia/kenttää käytössä). Ratana on kuulemma aikuisratsastusmerkin kouluohjelma, joss on mm. käyntipohkeenväistöt, kolmikaarinen kiemuraura, laukkaympyrät sekä pysähdys ja peruutus. Alkukauden tunneilla on menty pohkeenväistöä, nyt teemana olivat kaksi jälkimmäistä.

Veryttely aloitettiin kuitenkin käynnissä. Foxy liikkui vaivattomasti itsestään, mutta alkuun sain hieman hakea muotoa. Se olisi saanut kulkea vielä enemmän alhaalla ja tukeutua ohjaan, kun se nyt hieman heilutteli päätään käynnin tahdissa. Tein molempiin suuntiin paljon ympyröitä ja voltteja, jolloin sain sitä paremmin ohjan ja pohkeen väliin.

Muistin alkukesästä, että ravissa palaset loksahtelivat helpommin kohdalleen, joten kun Pirita antoi luvan, siiryin aika pian ravityöskentelyyn. Maneesi oli jaettu kouluaidoilla kahtia, joten eri päissä pidettiin eri kierros. Aloitin itselleni helpommasta eli oikeasta, jossa sain Foxyn varsin vaivattomasti kuulolle muutamalla suurella ympyrällä. Pirita oli toisessa päässä ja varoitteli, että vasemmassa pitää olla tarkkana ettei ruunan takapää liiraa ulos oikealle. Huolellinen ulko-ohjan ja ulkopohkeen tuki piti siis muistaa koko ajan, niin ongelmia ei tullut. Pirita käski myös varmistamaan, että hevosen ravin tahti säilyy samana ja vaivattomana, ettei yhtään tarvitse jäädä komentelemaan.

Vapaan käyntipätkän jälkeen aloitettiin tekemällä uralla omassa tahdissa pysähdyksä ja peruutuksia. Peruutus on kuulemma oikeasti aika vaikea liike, ja ihan korkeallakin tasolla näkee joskus pahoja epäonnistumisia. Hevoselle liikkeen tekee vaikeaksi se tosiasia, ettei se näe suoraan taakseen. Ratsun pitää siis sokeasti luottaa ratsastajaan peruuttaessaan.

Pysähdyksen jälkeen piti siis peruuttaa noin neljä askelta tasaisesti ohjista vetämällä, pohkeet lähellä. Kuulosti helpolta, mutta Foxypa ei meinannut peruuttaa lainkaan! Syykin selvisi, kun Pirita otti meidät erityistarkkailuun ja auttoi kerran maasta. Foxylla on oikeassa takapolvessa jotain pientä häikkää, ja se joutuu jumppaamaan sitä peruutuksissa ihan erityisesti. Siksi ruuna nostelee samaista koipea tallissakin, kun ollaan lähdössä liikkeelle. Muutaman peruutuspätkän jälkeen ruuna kuitenkin vertyi hyvin, ja sain sitä rohkaistua peruuttamaan aina paremmassa ja paremmassa muodossa.

Sitten saimme siirtyä raviin ja vaihtaa suuntaa. Vasempaan kierrokseen pysähdykset tehtiin siis ravista, ja siitä sitten peruutuksen kautta takaisin raviin. Foxyn ravi oli kyllä sellaista liitelyä, että tällä kerralla ei tullut mieleenkään keventää. Nautin vaan vaivattomasta kyydistä ja helpoista pysähdyksistä! Peruutuksetkin sujuivat paremmin tähän kierrokseen, ja saimme aika pian jäädä ravaamaan. Siinä oli kyllä niin mahtava fiilis, että olisin voinut jatkaa ravia vaikka kuinka pitkään. Kun hevonen kulkee vaivattomasti, oma istuntakin paranee ja ne kädetkin pysyvät oikealla paikalla ihan itsestään. Ihana tunne, kun kaikki loksahtaa kohdalleen!

Ilman käyntipätkää siirryimme laukkatyöskentelyyn vasemmassa kierroksessa. Minä, Lettu Allilla ja Ella Concordella nostimme laukan kellon alta ja teimme suuren 20 metrin keskiympyrän, jolta jatkoimme ravisiirtymiseen lyhyen sivun puolessa välissä. Pirita vaati täsmälliset siirtymiset täsmälleen oikeissa paikoissa, sekä tarkat teiden ratsastukset. Minä sain hyvän vinkin laukasta raviin siirryttäessä, sillä Foxyn siirtyminen sujui kaikkein pehmeiten oikeastaan vain pelkällä istunnalla, tiukoilla vatsalihaksilla ja hyvin rennolla tuntumalla.

Oikeaan kierrokseen laukkasimme keskiympyrällä. Siinä Foxy meinasi valahtaa hieman liian pitkäksi, ja Pirita pyysi lyhentämään ohjaa. Näin muoto nousi, eikä reitillä pysymiseen tarvinnut niin paljoa johtavaa ohjasotetta, kuin mitä olin käyttänyt. Ulko-ohjan ja -pohkeen tuki on sitten kummallisen tehokas juttu... Pirita kehoittikin oikein katsomaan peilistä, miten paljon paremmalta Fozy heti näytti, kun se oli ryhdikkäämpi.

Lopuksi ravasimme vielä  hetken päästäen hevosia eteen ja alas. Palkitsin nuoren ruunan tulemalla tapani mukaan loppukäynnin ajaksi alas taluttamaan. Pirita oli jo useaan kertaan tunnin aikana kehunut Foxya etenkin ravissa ja sanoi loppupalautteessaan, että ruuna oli mennyt hyvin. Sanoin meneväni sillä mielelläni toisen ja vaikka kolmannenkin kerran. Pirita sitten naurahti, että hän luuli että pelästyin kun hän oli pudonnut Foxylta. Enhän minä ollut kuullut moisesta lainkaan, ihmetellyt vaan kun Kipasta ei löytynytkään parivaljakon tuloksia Ypäjältä nuorten hevosten derbystä. Pirita oli Foxyn sivuloikan seurauksena pudonnut ja ruuna oli tallannut ratsastajan käden päälle, joten siksi kisat olivat jääneet väliin. Pirita sanoikin, että Foxy oli veryttelyssä tuntunut niin hyvältä, ja nyt kun hän vielä näkee miten hyvin se menee tunneilla, häntä harmittaa ihan hirveästi. En kyllä epäile yhtään.

Minuakin harmittaa ihan hirveästi, kun en taaskaan pääse ensi kerralla omalle tunnille. Pakko koittaa ostaa tilalle tunti jostain toisesta ryhmästä, sillä Foxya on ehdottomasti saatava lisää!

Haastava ja hankala

19.8.2011 Primus Talli
Maiju - t. Netta

Näin syksyisin koiraharrastus haittaa hevosharrastusta, enkä päässyt aloittamaan uutta kautta kuin vasta toiselta tunnilta. Pirita oli Foxyn kanssa kisamatkalla, joten Maiju tuurasi. Vanha jengi oli muutoin koossa, mutta Outi oli vaihtanut ryhmää. Jonkinlaisena ikävänä yllätyksenä tuli myös se, että perjantaisinkin on nyt kaksi ryhmää yhtä aikaa ja meidän tuntimme jälkeen vielä rästitunti, joten koko maneesi ja ihanan rauhallinen tunnelma on mennyttä.

Minulle oli merkitty yksi tallin uusista tulokkaista, Netta. Tamma on varsinainen estetykki, mutta käy toki myös koulutunneilla. Minulla ei ollut siitä oikein minkäänlaista mielikuvaa, sillä olin nähnyt sen töissä vain kerran, opiskelijoiden SM-kisojen esteradalla. Varsin erikoisen värinen se ainakin on!

Tallitavoissa ei ollut moittimista. Alkukäynnin aikana Maiju tuli kyselemään, että onko hevonen tuttu. Netta on kuulemma vähän sellainen haahuilija, kulkee pää pystyssä ja korvat hörössä taivaallisen tietämättömänä siitä, mitä ratsastaja selässä haluaa. Maijun mukaan tammalle pitää koko ajan tarjota pientä tekemistä niin, että se kuuntelee ratsastajaa. Suurehkolla Netalla on myös isot liikkeet ja voimakas moottori, mutta vauhdin ja tahdin kontrolloimiseksi pitää koko ajan tehdä puolipidätteitä.

Aloitin tuttuun tapaan uudella hevosella ehkä vähän turhankin varovasti. Pelkäsin kai, että Netta lähtee alta, jos ratsastan liian reippaasti. Siltä tamma ei kuitenkaan tuntunut, joten pikku hiljaa koitin saada korvia kääntymään taaksepäin ja hevosta pyöreämmälle kaulalle. Se onnistui parhaiten niillä puolipidätteillä ja samanaikaisilla pohjeavuilla. Itse asiassa pohje sai olla yllättävänkin vahva jäämättä kuitenkaan puristamaan.

Alkuveryttelyn teimme pääosin suurella pääty-ympyrällä kaikissa askellajeissa. Kun jaksoin pitää Nettaa hereillä, se kulki lähestulkoon oikein päin, mutta hetkenkin herpaantuminen nosti turvan kattoon ja siirsi vaihteen suuremmalle. Silloin iski perisyntini, vastaan vetäminen, ja siitähän ei koskaan seuraa mitään hyvää.

Itse tehtävänä oli käyntipohkeenväistö, jossa onnistuimme aika hyvin. Tulimme aluksi vain suoraan keskihalkaisijalla varmistaen linjan ja sen, että käynnin tahti säilyy samana koko ajan. Sitten väistö, jossa ei myöskään saanut hidastella. Maiju oli tarkka siitä, että pohjeapu ei jäänyt junnaamaan, vaan jalkaa käytettiin vain silloin kun todella oli tarve. Käynnissä ehdin keskittyä enemmän sekä omaan että hevosen tekemiseen, joten Netta kulki kauniisti eikä yhtään haahuillut.

Ravissa sain itseni hieman paremmin tamman ympärille, kun istuin alas ja muistin ne pienet napautukset pohkeilla puolipidätteiden yhteydessä. Laukka oli sitten jo liian vaativaa, eikä paketti pysynyt enää kasassa. Maiju kyseli sekä välikäynnin aikana että tunnin päätteeksi mietteitäni tammasta, enkä osannut oikein sanoa muuta kuin että olipa haastava ja hankala. Samanlaista suhdetta ei siis syntynyt tämän kauden ensimmäisellä tunnilla kuin viime kauden ensimmäisellä Mirjan kanssa, ja tunnin jälkeen olikin vähän tyhjä olo. Ratsuni ovat viime aikoina vaihdelleet kovasti, joten kiva katsoa mitä listasta seuraavalla kerralla löytyy, Netta vai joku ihan muu.

Aatelisessa kyydissä

17.8.2011 Primus Talli
Pirita - r. Sacce

Näin syksyisin koiratapahtumat haittaavat ratsastusharrastusta, ja olin joutunut myymään syyskauden ensimmäisen tuntini. Sain onneksi ostettua korvaavan tunnin tuntipörssistä. Ratsukseni oli merkitty kovin aatelisen kuuloinen Sacce, jolla en ollut koskaan aiemmin mennyt. Tätäkin hevosta olin kuitenkin ihastellut, sillä se vaikuttaa todelliselta moniosaajalta.

Kahden kuukauden ratsastustauko pisti vähän jännittämään. Sacce oli karsinassa vähän sitä mieltä, että olisi parempi jos häipyisin. Sain sen kuitenki ongelmitta kuntoon, ja jännityskin hävisi kun pääsin aurinkoisella kentällä pitkästä aikaa hevosen selkään.

Onnekseni tunnilla mentiin hyvin perusratsastusta. Aloitimme käynnissä tekemällä pitkille sivuille loivat kiemuraurat, joilla käytiin noin viisi metriä uran sisäpuolella. Hevonen piti suoristaa mennen tullen, ja sekä kulmissa että kaaren keskellä ratsastaa huolellisesti asettaen ja sisäpohkeen ympäri taivuttaen. Sain Piritalta hyviä neuvoja Sacen ratsastamiseen, sillä ruuna lyheni kovin helposti ja tuli edestä tyhjäksi. Tavoitteekseni tulikin ratsastaa se niin pyöreälle kaulalle eteen alas kuin mahdollista, eikä tahti saanut kiihtyä vaan askelten piti olla rauhallisia ja pitkiä. Suunnanmuutokset tehtiin täyskaarroilla.

Kevyttä ravia mentiin suurella keskiympyrällä. Siinä Pirita katsoi, että jokainen sai hevosensa asettumaan ja nimenomaan eteen alas. Sama fiilis koitettiin saada myös laukassa. Sacce tuntui aika mukavalta, ei liian kevyeltä. Sitä sai ratsastaa yllättävän paljon kuitenkin eteenpäin, etenkin laukassa, jotta liike ei olisi suuntautunut vai ylös. Piritakin sanoi muutaman kerran, että meidän aloituksemme oli hyvä.

Käyntipätkän jälkeen jatkettiin kevyttä ravia koko uralla siten, että jokaiseen kulmaan tehtiin voltti. Pirita kehui volttia yhdeksi parhaimmista ratsastusradan teistä ja tehtävistä. Kouluradalla ensimmäisenä kuulemma tuomari katsoo, säilyykö sama tempo koko voltin läpi. Sitten vasta tulevat muut seikat, kuten voltin koko ja pyöreys sekä hevosen asetus ja taivutus. Tähän mekin keskityimme. Sisäpohjetta ajateltiin kuin tolppana, jonka ympäri hevonen kierretään. Ohjastuntuma sai Sacella olla aika kevyt, sillä voltti sujui kuin itsestään, kun ratsastaja vaan muisti sisäpohkeen taivutuksessa ja ulkopohkeen tempon ylläpitämisessä.

Toiseen suuntaan tai valita, meneekö harjoitusravia vai kevyttäravia. Pirita korosti, että se istuuko alas vai keventääkö ei määrittele hyvää ratsastajaa, vaan jokaisen piti itse harkita, miten sai oman hevosensa menemään rennoimmin. Minä aloitin kevyessä ravissa, mutta aika pian Pirita komensi istumaan alas. Ja aivan totta, siinähän sitä tunsi hienosti, miten Sacen askel alkoi joustaa ja siihen tulla kunnon ponnua.

Lopuksi vielä laukattiin oikeaan keskiympyrällä. Sacen kanssa viiletettiin oikein kunnolla, jotta sain sen askeleeseen pituutta ja muodon pysymään rentona edessä alhaalla. Laukan jälkeen jatkettiin vielä hetki kevyttä ravia samalla ympyrällä ja pyrittiin hidastamaan hevosia istunnalla. Suuntaa vaihdettiin ympyrä leikkaa -tiellä, jossa päästiin testaamaan, olivatko tunnin aikana tehdyt voltit tuoneet tulosta.

Sacce oli varsin mukava tuttavuus. Sen selässä pystyi aika pitkälti keskittymään omaan tekemiseen, koska ruuna liikkui suht vaivattomasti sinne minne pitkin. Liekö sitten sen ansiota, mutta tunnin päätteeksi sain kehuja käsieni asennosta; ne olivat kuulemma olleet lopulta aika hyvin! Ihmeiden aika ei ole ohitse...

Vähän toisenlainen Alli

23.6.2011 Primus Talli
Pirita - t. Alli

Muistellaanpas vielä kesäkauden viimeistä tuntiani, vaikka syyskausikin alkaa jo tuota pikaa. Lähdin lomalle ja reissuun juhannuksen aatonaattona kirjaimellisesti suoraan tallilta, eikä tässä kesän mittaan ole paljon tullut koneen ääressä roikuttua.

No, viimeksi tallille astellessani huomasin heti, että ylätallissa oli uusi hevonen. Valtavankokoinen kiilitävänmusta tamma seisoi kuin patsas karsinassaan, jonka oveen oli kirjoitettu Alli. Ja kappas vaan, sama nimi löytyi minun nimeni perästä myös hevoslistasta. Allin varusteet olivat alatallin satulahuoneessa, ja sillä oli upean näköinen ja jumalattoman painava koulusatula.

Minä en tiennyt Allista mitään, mutta harjaamisen ja kuntoonlaitoin aikana se käyttäytyi hyvin mallikkaasti, lähes arvokkaasti. Kun kello lähestyi tasaa, siirryimme etunenässä kentälle. Hieman arvelutti, miten uusi hevonen suhtautuu ulkoilmaan ja lukuisiin hevosiin ja ihmisiin, mutta se vaikutti lähinnä vain hyvin uteliaalta. Siihen asti meni kaikki siis hyvin, kunnes...

Yksi tallin ratsastuksenopettajista, Johanna, oli jo kentällä kasaamassa esteitä omalle tunnilleen. Johanna tulikin heti sanomaan, että minulla on sitten hänen hevosensa. Hui. Sain myös kehotuksen kiristää leukahihnaa ja taluttaa varovaisesti hevosen etujalkojen takana, koska tamma oli Primus Tallilla vasta toista päivää. Edellisenä päivänä se oli hypännyt maneesista kunnon tiikeriloikalla, joten Johanna suositteli minua taluttamaan sen maneesiin, jonne lopulta Piritan kanssa menimme.

Alli on kuulemma 12-vuotias hannoverilainen, joka Piritan mukaan on korkealle koulutettu. Minä olin kuitenkin tamman selässä ensimmäinen ratsastaja, jonka Pirita näki. Heti alkuun Pirita varoittikin taas muita provosoimasta uutta hevosta.

Yhteistyömme Allin kanssa ei alkanut yhtään sen ruusuisemmin kuin se toisenkaan Allin kanssa. Kaupin ratsastuskoulun kasvatti oli varsa silloin, kun hoitohevoseni poti jalkaansa. Minä tarhasin parivaljakkoa monta monituista kertaa, joten en olisi yhtään ihmetellyt, jos minun ja Allin välille olisi syntynyt edes jonkinlainen side. Mutta ei, me emme vielä tähän päivään mennessä ole löytäneet yhteistä säveltä. Tämän vähän toisenlaisen Allin kanssa pääsimme lopulta tunnissa paljon pidemmälle.

Aluksi en uskaltanut oikein tehdä mitään. Allani oli selvästi hurjan hieno hevonen, mutta mistä naruista vetämällä saisin sen toimimaan oikein? Pirita kuitenkin tuttuun tyyliinsä pisti minut töihin, kun oli ensin hetken aikaa katsellut liian varovaista ratsastustani. Hevonen reippaasti eteenpäin ja pyöreälle kaulalle, siitä lähdettiin. Reippaasti eteenpäin vaan oli koko tunnin ajan se kaikkein vaikein osa-alue. Tammalla ei tuntunut olevan lainkaan omaa eteenpäinpyrkimystä, joten sitä sai lähes koko ajan käskeä liikkumaan. Ohjista kun on turha nykiä, jos moottori ei pelaa.

Ravi oli selvästi Allin ominta aluetta. Kevyessä ravissa sain sitä paremmin hereille, vaikka en muistaakseni keskittynytkään mihinkään muuhun kuin suuriin ympyröihin ja pitkiin suoriin tasaisessa tahdissa. Laukka oli täyttä tuskaa. Laukka ei missään vaiheessa lähtenyt pyörimään. Koitin raipalla ja Piritan ohjeen mukaan jopa potkaisemalla, mutta ei. Laukka on todellakin minulle se vaikein askellaji, ja oma pakettini jotenkin hajoaa heti kun tulee ongelmia: istunta irtoaa, ohjat löystyvät, jalat heiluvat...

Maneesissa oli viikonlopun kisojen jäljiltä vieläkin kouluaitoja, joten jäimme pääosin niiden sisälle. Tarkoituksena oli tulla käynnissä kellopäädystä keskihalkaisijalle, ratsastaa hetki suoraan ja sitten pohkeenväistössä uralle tiettyyn kirjaimeen. Jostain syystä hieman sekulille sakillemme oli kuitenkin äärettömän vaikeaa kääntyä oikeasta kohdasta ja ratsastaa suoraan, saati päätyä uralle oikeassa kohdassa reippaan väistön jälkeen. Pirita ei kestänyt katsella huolimatonta ratsastusta, vaan muutti tehtää siten, että lopulta harjoittelimme vain keskihalkaisijalla suoraan ratsastusta käynnissä ja ravissa.

Tarkoituksena oli keventää, jotta pystyisimme keskittymään maneesin katon katseluun keskellä pysymiseksi ja huolellisiin kulmiin lyhyelle sivulle tultaessa, mutta minä pyysin luvan saada istua alas. Alli nimittäin alkoi toimia, kun väistöjen välissä olin saanut ravata harjoitusravia. Se tuli miellyttävän tuntuiseksi ja liikkuikin yhtäkkiä helposti. Pirita huomautti, että minun pitää olla tarkka asettaessani sitä valmistautuessa uralle tuloon, jotta koko hevonen ei käänny samantien. Tällä ohjeella kulmatkin alkoivat tuntua oikeilta kulmilta, kun iso tamma taipui rehellisesti. Yhden suunnanmuutoksen teimme koko maneesissa puolirata leikkaa -uralla, jossa piti lisätä. Sehän Allilla onnistui!

Lopputunnista emme tainneet enää laukata lainkaan, ja hyvä niin. Allin raviosuudesta jäi hyvä mieli, kaikesta muusta taas paljonkin hampaankoloon. Pari tuntilaista tuli tunnin jälkeen sanoman, että Alli oli näyttänyt tosi hienolta, mutta Pirita taas ei oikein kommentoinut mitenkään. Ehkä parempi niin, sillä häntä selvästi harmitti, kun vaativalla koulutunnilla joutui muuttamaan suunnittelemaansa tehtävää. Ajatus nimittäin oli ollut, että olisimme tehneet pohkeenväistöä ravissa. Jälkikäteen harmitti sitten sitäkin enemmän, sillä Allilla olisi ollut mahtava kokeilla myös jotain "oikeaa" tehtävää, kun lopulta kerran sain sen sellaiseen kuntoon. Joka tapauksessa tälläkään kerralla - ja etenkään tällä kerralla - tehtävien onnistuminen ei todellakaan jäänyt kiinni hevosesta. Masentavaa!

Saapa nähdä, saanko joskus toisen tilaisuuden Allin kanssa. Mirja on siemennetty ja nyt toivotaan, että se olisi tiineenä. Uutta suosikkiratsua siis kovasti kaipaan, ja tällä hetkellä haluaisin mennä uudestaan Allin lisäksi ainakin Foxylla. Katsotaan miten käy, kun tunnit pyörähtävät elokuun toisella viikolla täysillä käyntiin.

Nappulat hukassa

16.6.2011 Primus Talli
Pirita - r. Darioso

Vaikka hevoslistasta ei taaskaan löytynyt Foxya, olin silti jokseenkin tyytyväinen: saisin kokeilla Dariosoa, joka on Foxyn "isoveli". Darioso kuuluu niihin hevosiin, joita olen joskus tunnilla katsellut sillä silmällä. Seitsemänvuotias ruuna on niin sopusuhtaisen näköinen, etten ollut aiemmin tajunnut miten suuri se onkaan. Sukupostissa säkäkorkeudeksi annetaan 173 cm, ja tunsin itseni todella pieneksi laittaessani hevosta kuntoon. Onneksi sen tallitavoissa ei ole moittimista.

Jätimme esteryhmän kentälle ja menimme Piritan johdolla maneesiin. Siellä oli vielä viikonlopun jäljeltä kouluaidat, joiden sisälle jäi noin 2/3 maneesista. Vöiden kiristämisen jälkeen aloitimme veryttelyn käynnissä tekemällä kymmenen metrin voltteja pitkälle sivulle aina kirjainten kohdalle. Pirita oli todella tarkka asetuksesta ja taivutuksesta sekä siitä, että voltti ei tosiaan ollut yhtään suurempi kuin 10 metriä. Minäkin sain kerran osakseni koroteun äänen ja lausahduksen "et ole enää mikään jatkokurssin tasoinen ratsastaja", kun en uskaltanut asettaa Dariosoa riittävän voimakkaasti. Ravit tehtiin pääosin pääty-ympyröillä ensin vasempaan ja sitten oikeaan, johon myös laukattiin.

Darioso ei ollut lainkaan niin yksinkertainen ratsastettava kuin miltä se oli kentän laidalta näyttänyt. Piritan mukaan sen haaste on sen pituus, jolloin koko kropan ratsastaminen on vaativaa. Ruuna on myös luonnostaan ryhdikäs, mutta välillä vähän liiankin. Näin ollen se kulkee helposti kaulasta liian mutkalla, jolloin selkä ei työskentele vaan jää notkolle. Minulla oli liian lyhyet ohjat, eikä Darioso päässyt matalampaan muotoon. Ravissa oli vaikeuksia ymmärtää, miten reippaasti ruunan on mentävä eteen, mikä luonnollisesti vaikeutti pyöreälle kaulalle ratsastusta.

Alkuveryttelyksi teimme myös muutaman takaosan käännöksen, jotka meillä menivät oikein hyvin. Käännökset olivat ikään kuin kertausta edellisestä viikosta ja valmistelua päivän päätehtävään, sulkutaivutuksiin. Niitä teimme pitkillä sivuilla siten, että alkuun ratsastettiin kymmenen metrin voltti, josta jatkettiin suoraan taivutuksessa koko pitkä sivu. Darioso oli näissäkin varsin taitava, se taipui helposti eikä hyytynyt missään vaiheessa. Sulkujen aikana sain sitä myös hieman paremmin rentoutumaan. Pirita neuvoi ajattelemaan suoristusta niin, että kun vaan  hellitän sisäohjasta jää ruuna suoristuessaan automaattisesti ulko-ohjalle. Tämä toimikin hyvin, ja kun suuntaa vaihdettiin harjoitusravissa pariin eri otteeseen, alkoi homma jo sujua jotenkuten.

Loppulaukat tehtiin alun tapaan pääty-ympyröillä, nyt vasempaan, ja siinä sain jo hieman ratsastettua Dariosoa läpi koko kropan. Aivan tunnin päätteeksi vielä hidastettiin omaa istuntaa ja päästettiin hevosia venyttämään pidemmälle kaulalle. Meille tämä oli vaikeaa.

Sain jostain syystä koko tunnin ajan Piritalta kommentteja "älä vedä". Palautteen aikana kysyinkin Piritalta,että mistä ihmeestä minä nyt olen yhtäkkiä keksinyt alkaa vetää, kun aiemmin kovan käden kanssa ei ole ollut ongelmia. Pirita sanoi kuitenkin, että vetäminen hellitti loppua kohti ja kehoitti minua olemaan takertumatta siihen. Myös Darioso oli kuulemma loppua kohti ollut jo oikein hyvä. Sanoin, että muutos Velin selästä Darioson selkään oli niin suuri (ihan kirjaimellisestikin), että oikeiden nappuloiden löytäminen vei hetken aikaa. Pirita nauroikin, että Veli mahtuisi melkein Darioson vatsan alta, niin valtava kokoero näillä kahdella on.

Minun kesäkauttani on jäljellä enää yksi tunti, ja jäänkin sopivasti tauolle samaan aikaan kuin Piritan loma alkaa. Elokuun alkupuolella sitten jatketaan taas omalla perjantaitunnilla.

Kunto koetuksella

9.6.2011 Primus Talli
Pirita - r. Veli

Tuskin olin ehtinyt sisälle satulahuoneeseen, kun melkein törmäsin Piritaan, joka kertoi heti tallille tulleen uusia hevosia. Tulokkaat Stara ja Netta ovat kokeneita estehevosia (hypänneet 120-135 cm:n luokkia), mutta toimivat toki moitteetta sileälläkin. Pirita oli juuri käynyt kokeilemassa kumpaakin, ja taisivatpa ne olla samantien jo tunnillakin myöhemmin samana päivänä. Minulle oli jaettu Veli, joten petyin taas hieman joutuessani luopumaan Foxysta vain kerran jälkeen.

Vakiratsastajista tämä torstain vaativa koulu -ryhmä ei ollut tullut täyteen, mutta sitä oli täydennetty parilla irtotuntilaisella.Alkuveryttely tehtiin perinteisesti suurella ympyrällä tavoitellen riittävää eteenpäinpyrkimystä sekä ravissa että laukassa. Velin askelta on välillä vähän hankala saada pitenemään, ja etenkin vasempaan kierrokseen ruuna on todella hankala.

Tällä kerralla tehtävänä olivat takaosakäännökset. Ensin taas kerrattiin, miten liike pitää tehdä: koota käyntiä, valmistella puolipidätteellä, muistaa kääntää sisäohjalla ja ulkopohkeella, jarruttaa ja säädellä ulko-ohjalla, huolehtia sisätakajalan polkemisesta ja eteenpäinpyrkimyksestä sisäpohkeella... Paljon asiaa taas kerran, mutta onneksi käynnissä ehtii sentään edes vähän miettiä mitä on tekemässä!

Pirita laittoi selvästi uran sisäpuolelle neljä tötsää, joiden ympärille tehtiin suorakaiteen muotoinen ura. Jokaisessa kulmassa tehtiin 1/4-takaosakäännös. Tötsästä piti ensin tulla riittävästi yli, ja sitten tehdä käännös huolella niin, että pääsi taas suoralle linjalle. Käännökset tehtiin vasempaan kierrokseen, ja Veli oli näissä yllättävän näppärä. Se kulki käynnissä ihan hyvin muodossa ja kuunteli kokoamistakin kohtuullisesti, etenkin kun vähän välillä  muistuttelin raipalla.

Sitten jatkettiin koko uraa ja ravattiin välillä. Veli oli vasempaan ravissa tutun hankala, se puri aivan julmetusti kiinni oikealta. Oikeaan sain sen kuitenkin hieman pidemmän pätkän aikana mielestäni aika hyväksi, kun jaksoin vaan ensin sitkeästi pitää asetusta ja taivutusta voltilla ulko-ohjan tuella

Lopun laukka-ravi-työskentelyssä suurella ympyrällä meinasikin sitten kunto loppua, sen verran kovaa vääntöä jouduin taas Velin kanssa käymään. Mentiin kyllä oikeaan kierrokseen, mutta etenkin suuremmalla ympyrällä paketti hajoaa väkisin. Ympyrän pienennys sujui paremmin, koska siinä sai kunnolla koota ja taivuttaa. Ravissa en kertakaikkiaan enää jaksanut, vaan jouduin lopulta siirtämään hetkeksi käyntiin kontrollin saamiseksi. Piritan mielestä tämä ratkaisu oli onneksi hyvä, koska sitten sen jälkeen sain vielä onnistuneen ravipätkän aikaiseksi.

Jälkikäteen olen koittanut miettiä sitä, mitä oikein teen, että saan Velin aina niin kovaksi oikealta. Ajoittain se tuntuu hämmästyttävän kevyeltä, mutta sitten taas meinaa käsi irrota. Ehkä ohja on liian lyhyt? Myötääminen samoin? No, saattahan olla, että pääsen kokeilemaan näitä vielä ihan käytännössäkin ennen kesätaukoani...

Déjà vu

6.6.2011 Primus Talli
Pirita - r. Foxy

Hetkinen, ihan kuin olisin ollut tässä samassa tilanteessa ennenkin: kesäkauden ensimmäinen tunti, Pirita opettajana ja Foxy ratsuna... Aivan, tämän vuoden teematunnit alkoivat osaltani tunnin sisältöä lukuunottamatta täsmälleen samoin, kuin vuosi sitten.

Lomamatkani vuoksi olin vaihtanut kesäkuun viimeisen tuntini Primuslaisten blogiin kirjoittavan Iinan kanssa, joten tällä viikolla pääsen ratsastamaan kahdesti. Tunti oli omani lailla nimeltään "vaativa koulu", ja se kyllä näkyi Piritan opetuksessa. Hän vaati ratsastajilta tarkkuutta ja täsmällisyyttä niin, että hevoset kulkivat pyöreällä kaulalla ratsastajan haluamaa tietä ohjan ja pohkeen välissä.

Minä olin tietenkin aivan innoissani päästyäni vuoden (!) tauon jälkeen ihanan Foxyn selkään. Odotukset olivat kovat, koska nuori ruuna oli jo ensimmäisellä kerralla ollut niin hurjan mukava. Karsinassa Foxy on superkiltti ja uteliaan seurallinen, mistä pidän aivan erityisesti. Pinteleitä kääriessä se malttoi seistä paikoillaan kuin tatti, eikä juuri protestoinut kuntoonlaittoa muutoinkaan. Ratsastaja tosin olisi voinut olla vähän skarpimpi, sillä onnistuin käärimään paksut villapintelit liian löysälle. Pirita sai sitten purkaa viritelmäni ja laittaa ne kentällä uudestaan, jotta ihon ja patjojen väliin ei pääse hiekkaa - Foxylla kun ei enää käytetä suojia vaan pinteleitä isojen poltettujen liikaluiden vuoksi. Hieman nolotti, kun onhan tässä nyt ennenkin pinteleitä kääritty...

Tunnin päätehtävä oli avotaivutus. Siihen valmistauduttiin veryttelemällä suurella keskiympyrällä käynnissä oikeassa kierroksessa asettaen hevosia ensin ulos ja sitten sisään. Tarkoitus oli näin saada jäämään ulko-ohjaan tuki ja pohkeet läpi, koska jaloilla joutui huolehtimaan reitistä entistä tarkemmin asetuksen ollessa "väärään" suuntaan. Sitten reipasta kevyttä ravia ja harjoitusravia ympyrällä molempiin suuntiin. Suuntaa vaihdettiin vapaasti koko uralla, ja pyrittiin taas jättämään tuki vanhasta sisäohjasta uuteen ulko-ohjaan.

Alkulaukka tehtiin vasemalle, ja siinä Foxy vallan innostui. Sain tosissani jarrutella ja ohjata, että pysyimme muiden mukana ympyrällä. Käynti- ja ravipätkät olivat menneet kuitenkin mukavan rennosti, joten sain ruunan jonkinlaiseen kuosiin hetken oikeita apuja etsittyäni. Yllättäen taas vatsalihakset ja tiivis istunta olivat kaiken aa ja oo. Foxy on oikealta tyhjempi kuin vasemmalta, joten sinne koitettiin saada enemmän tuntumaa kaikissa askellajeissa.

Avotaivutuksia tehtiin vasempaan kierrokseen molemmilla pitkillä sivuilla siten, että aluksi tehtiin kymmenen metrin voltti. Tarkoitus oli keskittyä sisätakajalan aktivoimiseen, eikä pelkästään taivutukseen ja asetukseen. Opimme, että avotaivutus on kyllä kokoava liike, mutta sillä pystytään hyvin myös jumppaamaan hevosta, kun vaaditaan sitä vähän polkemaan alleen.

Minullehan avotaivutus on aina ollut jotenkin hirveän hankala liike, kun koortinaatiokykyni tuntuu aina loppuvan apuja annettaessa kesken. Primuksen maneesin isot peilit ovat kuitenkin auttaneet näkemään oikean taivutuksen, mutta nyt menimme ulkona, eikä peilejä ollut. Harjoittelu oli kuitenkin tuottanut tulosta, sillä käyntitaivutukset menivät Foxylla hyvin. Hieman sain olla tarkkana siitä, että käynti ei hiivu, mutta sisäpohkeella sain tempon ylläpidettyä.

Sitten sama ravissa. Pari kertaa Pirita huomautti liiallisesta sisäohjan käytöstä ja halusi tukea enemmän ulko-ohjaan. Hirveän helposti tuli vaan vedettyä ohjista eikä sen sijaan istuttua kunnolla alas satulaan. Piritan mukaan Foxy näytti ensin vähän siltä, ettei se ole täysin allani, ohjan ja pohkeen välissä. Meninkin sitten pari kertaa pitkän sivun ja muutaman ylimääräisen voltin ihan vaan reipasta harjoitusravia huomautellen myös ruunan takapäätä mukaan töihin. Tämän jälkeen se kääntyi pienelle voltille paremmin ja suoriutui taivutuksistakin helpommin ja paremmassa muodossa.

Laukkaa varten kokoonnuimme taas keskiympyrälle, oikeaan kierokseen. Kun laukka oli saatu jonkinlaiseen kuntoon isolla uralla, pienensimme ympyrää selvästi ja kokosimme hieman laukkaa. Foxyn kanssa ensin hetki keskusteltiin siitä, voiko niin kootusti ja hitaasti laukata, mutta sitten taas naksahti. Loppulaukassa se oli hurjan hyvän tuntuinen. Pirita sanoi useaan kertaan, että "koita jaksaa istua" - Foxyn laukka pompottaa tosi paljon oudosta kohtaa, nimittäin hevosen ristiselän suunnasta. Jo satulaan noustessa tuntuu, kuin olisi hieman etukenossa. Lantiosta pitää siis joustaa, ja pitää oma kroppa silti jäntevänä. Pitkästä aikaa tuli ihan tietoisesti tunnin aikana mietittyä keskivartaloa ja vatsalihasten käyttöä - ehkä siksi, että niistä oli niin suuri apu.

Pienellä ympyrällä myös ravasimme hetken aikaa koottua ravia, suurensimme saman ravin säilyttäen suurelle ympyrälle ja pienensimme taas takaisin. Sitten pienellä ympyrällä uusi laukannosto, ja lopulta edelleen aika kootulla hevosella suurelle ympyrälle. Tästä siirryimme raviin, jossa hevosten annettiin venyttää alas pyöreälle pitkälle kaulalle.

Lopuksi Pirita kyseli tuntilaisten toiveita kesän ohjelmaksi. Opettajat kuulemma hieman vaihtuvat lomien mukaan, mutta tietokoneelle kunkin tunnin kohdalle merkitään aina, mitä milloinkin on tehty ja mitä halutaan tehdä. Ainakin tämä tunti oli taas tutun tehokas, joten toivottavasti sama meno jatkuu omalla tunnillani torstaina, mieluitenkin tietenkin Foxyn kanssa.

Sain onneksi hyvän tilaisuuden kehua ruunaa Piritalle, kun jo kävelimme tallin käytävällä kohti karsinaa. Pirita tuli vastaan ja kehui, että Foxy meni hyvin. Kiitin ja totesin, että ruuna on kyllä tosi mukava, ja on hyvää ensiapua Mirjan lähdön tuottamaan harmitukseen. Lisää tätä siis!

Mirjaa muuten ei ollut vielä siemennetty, kun kiima ei ollut ollut aivan kohdillaan. Pidetään edelleen peukkuja!

Jo joutui armas aika

3.6.2011 Primus Talli
Pirita - r. Eetu

Kaikki koulut päättyvät tänä viikonloppuna, niin myös Primus Tallin kevätkausi. Minun kohdallani se ei valitettavasti päättynyt niin iloisissa tunnelmissa kuin olisi voinut, sillä Mirjan karsina oli tyhä. Tamma oli siis lähtenyt varsalomalle, joten nyt edessä on uuden lempiratsun etsintä. Haaste on kova!

Viime kerralla puhutun mukaisesti tuntimme teemana olivat laukanvaihdot, ja niitä tein vanhan tutun Eetun kanssa. Vuosi sitten keväällä en kellään muulla mennytkään, mutta edellisestä kerrasta Eetun selässä ehti silti vierähtää melkein vuosi. Aluksi ihmettelin hieman hevosvalintaa laukanvaihtotunnille, mutta Eetu kuulemma osaa vaihtaa oikein hyvin. On ilmeisesti paljon hypänneenä oppinut.

Tunnin alku viivästyi jälleen hieman, varmaankin taas tuntimme jälkeen pidettyjen rataharjoitusten vuoksi. Lisäksi ennen meitä oli ylimääräinen rästitunti, joten hevosten haaliminen maneesiin kentältä, tallista ja maneesista vei hetken aikaa. Muut ratsukot olivat Emmy - Lila, Sacce - Lettu, Eki - Mikua tuurannut Cilla ja Walter - Outi sekä Kosmo - Ella. Ella kyllä antoi luvan käyttää Concordelle Sirkka-lempinimeä, mutta ehkä se on parempi totutella tähän oikeaan!

Aloitimme itsenäisellä veryttelyllä. Pirita kehoitti ennen kaikkea pitämään huolta, että hevonen on suora, kuten sen tulee vaihdonkin aikana olla. Kulmissa piti tottakai taivuttaa ja koko ajan huolehtia riittävästä eteenpäinpyrkimyksestä. Eetun kanssa meninkin aika paljon uran sisäpuolella ja suht reipasta ravia, muistaen ruunan taipumuksen jäädä ravaamaan paikoilleen ja tulla sitämyöten aivan tyhjäksi edestä. Eetu tuntui aika kivalta kumpaankin suuntaan ja helpommin, kuin muistin.

Sitten meidät komennettiin kahdelle isolle ympyrälle, jossa ravattiin ja laukattiin oikeaan kierrokseen. Laukassa mentiin ensin aika reippaasti, mutta sitten pienennettiin selvästi ympyrää ja koitettiin samalla koota laukkaa. Tämä tuntui ensin aika vaikealta, mutta kun taas muisti ottaa jalat mukaan - sisäpohje omalle paikalleen ja ulkopohje hieman taakse - ja puolipidätteitä ulkoa, Eetukin myötäsi ja pienentäminen onnistui. Lopulta pyörittiin kolmen hevosen voimin kymmenen metrin voltilla, ja kyllähän sen hevosen kokoamisen tunsi aika ajoin takapuolessa.

Sitten käveltiin hetki vapaasti ja kokoonnuttiin toiseen päätyyn, jossa kerrattiin laukanvaihtoa. Piti muistaa riittävä eteenpäinpyrkimys. Yksittäisissä vaihdoissa hevosen ei tarvitse olla niin koottu kuin sarjavaihdoissa, mutta suora sen pitää olla ja pystyä laukkaamaan asetettuna laukan suuntaan. Ratsastajan jalat ovat ensin kuten alkuveryttelyn voltilla, ja vaihtoapuna on sitten vanhan sisäpohkeen siirtäminen taakse uudeksi ulkopohkeeksi. Sitten mietittiin itse vaihdon tekemistä kolmeen laskien. Ykkösellä puolipidäte, kakkosella vaihtoavut ja kolmosella vaihto. Yksinkertaista - tai sitten ei! Pirita lupasikin auttaa meitä laskemaan ja antamaan avut oikealla hetkellä. Asetuksesta ja taivutuksesta uuteen suuntaan tai painon vaihdosta ei tarvinnut vieä huolehtia, muistamista oli muutoinkin paljon.

Vaihdot teimme yksitellen niin, että tulimme voltille toiseen päätyyn, josta teimme puolirata leikkaa kohti uraa. Uralle tultaessa sitten vaihdettiin laukka. Eetu vaihtoi joka kerta, mutta hieman hitaasti: ensin vaihtui etupää ja askeleen parin jälkeen takapää. Selkään en tätä tuntenut, enkä saanut asiaa korjattua vaikka kuinka pamautin vaihtopohkeella. Sen ainoan kerran, kun Eetu ilmeisesti vaihtoi täsmällisesti, se ennakoi, enkä ehtinyt antaa apuja lainkaan... Piritan mukaan Eetu oli hieman liian pitkä, toisin sanoen se ei ollut riittävästi ohjan ja pohkeen välissä, vaan takaosa oli jo lähtöjäänkin hieman jäljessä. Enempää emme kuitenkaan tehtävää hieroneet, vaan jatkamme harjoituksia syksyllä.

Sacce ja Eki tekivät vaihdot suvereenisti, ja myös muut onnistuivat hienosti vähintään muutaman kerran jälkeen. Eetua ei varmasti ole syyttäminen meidän haparoinnista, ennemminkin ratsastajan korvien väliä. On se kumma, kun heti, kun pitäisi tehdä jotain yksin opettajan silmien alla, alkaa pulssi kohota ja tuskanhiki nousta pintaan! Ihan yhtä lailla se Pirita meitä yksitellen katsoo, vaikka tekisimme jotain tehtävää yhtä aikaa. Mistäköhän saisi edes sen verran kilpailuviettiä, ettei pakka hajoaisi heti käsiin, kun tullaan jokin tehtävä yksitellen? Itsenäinen valmistautuminenkin on sellaista sähellystä, että siitä ei varmasti ole mitään iloa. Pah.

Tunnin päätteeksi Pirita kyseli vielä ajatuksia omasta ratsastuksesta kevätkauden päätteeksi. Äkkiseltään en osannut sanoa muuta, kuin kertoa miten kävi pianonsoittoharrastukselleni. Olin soittanut samalla opettajalla 15 vuotta, ennen kuin vihdoin sain aikaiseksi vaihtaa uudelle opettajalle. Silloin innostui ja tuntui, kuin olisi aloittanut koko harrastuksen alusta uudelleen, ja samoin on käynyt ratsastusharrastukselle Espooseen muuton ja etenkin Piritan ryhmään vaihdon jälkeen. Että asioita voi tehdä näinkin, eri tavalla, ja edistyäkin vielä!

Pirita sanoi, että minun sellainen koko hevosen ratsastaminen on parantunut selvästi. Missään nimessä kuulemma käteni ei ole ollut kova, mutta nyt olen oppinut ottamaan mukaan jalkoja ja kroppaa. Mirjan hän otti tästä esimerkiksi, ja tamma on kyllä ollut hyvä opettaja. Siitä on heti huomannut, jos on koittanut vaan ratsastaa käsillä ilman eteenpäinpyrkimystä ja omaa jäntevyyttä. Sanoinkin, että toivottavasti löytyy tilalle joku yhtä mieluisa rastu, johon Pirita totesi, että eiköhän. Saa nähdä, mitä meidän varallemme on syksyksi suunniteltu. Ainakin se kevään KN Specialin ratsastaminen unohtui, ja ehkä hyvä niin...

Lopuksi Pirita toivoi, ettemme olisi aivan koko kesää ratsastamatta. No, seuraava tuntini on jo maanantaina ja sitten neljänä peräkkäisenä torstaina. Muillakin taisi olla jos jonkinnäkäöistä teematuntia ja -kurssia varattuna, joten ihan kylmiltään emme elokuussa perjantaitunnillemme palaa.

Vetreä Veli

27.5.2011 Primus Talli
Pirita - r. Veli

Taas oli hevoslistalla käynyt myllerrys, kun kaikilla tuntilaisilla oli eri ratsu kuin viikko sitten. Täysin vieraan hevosen selkään en silti joutunut, sillä minulle oli merkitty Veli. Tällä pienellä kimolla arabiruunallahan aloitin Primus-taipaleeni syksyllä 2009, kun ratsastin sillä koko elokauden viiden viikon istuntakurssin. Edellisen kerran Velillä menin lähes vuosi sitten.

Tunnin alku meni vähän plörinäksi, kun tuntimme jälkeen alkaneet rataharjoitukset veivät Piritaa maneesista kentälle ja takaisin. Edellinen tunti oli hypännyt maneesissa, joten esteet oli siirretty sinne. Rataharjoitukset pidettiin kuitenkin ulkona, joten kalusto oli siirrettävä taas takaisin kentälle. Koska vielä tässä vaiheessa iltaa satoi, odottelimme maneesissa tunnin alkua ensimmäiset 15 minuuttia.

Sitten aloitimme veryttelyn käynnissä siten, että pitkillä sivuilla tehtiin kaksi pätkää pohkeenväistöä. Etujalkojen piti pysyä uralla ja poikituksen olla lievä niin, että tahti ei yhtään hidastunut. Piritan mukaan tällaisen tehtäävän pitäisi olla meidän tasoisille ratsastajille niin vaivatonta, että tunnin aikana ei mitenkään erityisesti tarvitse enää treenata sitä - liikkeen avulla saamme vaan hevoset paremmiksi varsinaista tehtävää varten.

Veli teki nämä varsin mainiosti. Se astui sopivasti ristiin ja pysyi kutakuinkin muodossa. Alkutunnista meinasin vetää sen vähän liian rullalle varautuessani jo etukäteen siihen, että se ei keksi singahtaa mihinkään. Sain ohjeeksi työntää käsiä hieman eteen, jolloin  meno rentoutui. Ennen suunnanmuutosta ravasimme kevyessä ravissa lyhyesti, ja hyvä fiilis kantoi sinne asti. Sitten sama toiseen suuntaan, ei ongelmia siinäkään. Pirita sanoikin saatuani Velin ravaamaan sille hämmästyttävän pitkällä askeleella, että Velihän on oikein vetreän näköinen. Selvisi, että se oli ollut puolitoista viikkoa lomalla, mikä taas selitti sen, että se oli meidän tunnillamme. Samasta syystä Miku meni Benalla. Lettu taas oli saanut Hipsun, joka on kärsinyt mystisestä silmävaivasta, eikä ole oikein pystynyt menemään tunteja ulkona tuulessa ja pölyssä. Me kolme siis ikäänkuin taas totutimme lomalaisia ja toipilaita normaaliin tuntitoimintaan...

Ongelmia alkoi tulla vasta sitten, kun siirryimme suurelle ympyrälle laukkaamaan vasemmassa kierroksessa. Veli ravasi vielä ympyrälle mentäessä hyvin, mutta pureutui sitten kiinni oikealta niin, että käsi oli irrota. Koitin johtaa ja tehdä puolipidätteitä ja vaikka mitä, mutta tuskallista oli. Jokusen kierroksen jälkeen sain Veliä hieman pyöreämmälle kaulalle vaan pitämällä sitkeästi asetusta sisäohjalla ja antamalla periksi vasta sitten, kun Veli antoi. Laukassa tuntuma jotenkin katosi - ehkä yritin ratsastaa taas liian lyhyellä ohjalla?

Tunnin päätehtävä oli niinkin vaikea kuin voltti. Pitkän vapaan käyntipätkän jälkeen teimme pitkälle sivulle kevyessä ravissa voltteja aina kirjaimen kohdalle. Veli oli vasempaan ajoittain täysin toivoton. Parhaiten tehtävä onnistui niin, että otin Velin hetkeksi käyntiin, ratsastin sen läpi oikealta, siirryin muodon säilyttäen raviin ja tein voltin aika rennolla tuntumalla. Näin saimme Piritalta kehuja, mutta homma hajosi heti käsiin, kun koitin vaan sitkeästi jatkaa ravissa.
Oikeaan kierrokseen voltit sujuivatkin sitten kuin tanssi, ainakin jos vertaa toiseen suuntaan. Veli pysyi hyvin pyöreänä, kääntyi kun käänsin eikä kantannut voltilla. Pienenä hevosena sitä ei ollut vaikea saada mahtumaan uran ja keskihalkaisijan väliin kymmenen metrin voltille.

Laukkakin sujui oikeaan paremmin kuin tunnin alussa vasempaan. Pirita sanoi, että pitää vaan uskaltaa ratsastaa jalallakin, jotta saan Velin läpi koko kropan toimimaan. Lisäksi piti itse pysyä tosi jänteävänä ja pitää hevonen tiukasti jalkojen välissä. Aikamoista viipotusta se laukkaaminen oli, mutta kulki Veli sentään kutakuinkin oikein päin.

Lopuksi ravasimme hetken ympyröillä kumpaankin suuntaan. Oikeaan ensin hidastimme ravia ja pienensimme ympyrää taivuttaen hevosia voimakkaasti. Notkistelun jälkeen vaihdettiin suuntaa ja ravattiin vielä hetki pidemmillä hevosilla tahdin tai tempon muuttumatta.

Käyntiin vapain ohjin siirryimme jo viittä vaille, joten tehollinen tunti oli tällä kerralla vain 40 minuutin mittainen. Pirita joutui lähtemään rataharjoituksiin samantien, joten kävelimme loppukäynnin keskenämme. Tunti ei siis ollut mitenkään kovin laadukas. Aina ei toki tarvitse mitään erityistä tehdäkään - päin vastoin joskus pelkkä ympyrällä työskentely on hyvinkin antoisaa - mutta näillä hinnoilla pitää kyllä ehtiä ratsastamaan koko tunti. Myös tunnin jälkeen yleensä annettu palaute jäi nyt puuttumaan, joten en oikein tiedä pitäisikö olla tyytyväinen Veliin vai ei. Ehkä se kuitenkin jäi plussan puolelle, sillä ajoittain meno tuntui mukavan kevyeltä ja hallitulta.

No, ensi viikoksi  Pirita sanoi jakavansa sellaiset hevoset, että voimme mennä laukanvaihtoja. Se onkin sitten kevätkauden viimeinen tunti. Minulla jatkuu kesäkausi vaativassa kouluryhmässä kesäkuun ajan (Pirita väitti, että vaativa on juuri sopivan tasoinen ryhmä minulle...), mutta heinäkuussa lomailen. Elokuussa superkiva ryhmämme onneksi jatkaa entisellä kokoonpanolla!

Heinäsirkka

20.5.2011 Primus Talli
Maiju - r. Concord

Pitkästä aikaa omalla perjantaitunnilla! Kauniin aurinkoisena iltapäivänä olin tallilla hyvissä ajoin. Odottelin löytäväni listasta joko tutun Mirjan tai viimeksi Piritan tunnilla minulla olleen Primulan. Meillä kaikilla oli kuitenkin aivan oudot hevoset, koska samaan aikaan oli joku estekurssi. Minulle oli merkitty Concord, muistaakseni kahdeksanvuotias ruuna, jonka Ella sai vasta muutama viikko sitten. Ellahan on siis normaalisti samalla tunnilla, mutta oli nyt poissa - ilmeisesti Concord tekee myös jonkin verran tuntitöitä. Letulla oli vielä tuoreempi tulokas, 12-vuotias ruuna Holle, joka oli tallilla vasta toista päivää.

Concord käyttäytyi karsinassa kiltisti. Ruuna ei ollutkaan niin pieni, kuin mitä ensivaikutelman perusteella muistin. Kovin sippoinen se kyllä oli, kapea kuin silakka ja valtavan pitkäkoipinen. Laukkaratsuvaikutelmaa korosti pieni estesatula. Koska kukaan meistä ei tiennyt onko Concordilla jo joku lempinimi, aloin kutsua sitä Sirkaksi - mielestäni se vaan muistuttaa niin kovasti heinäsirkkaa, vaikka ruuna onkin!

Pirita pitikin yllättäen estekurssin, joten maneesin meidän kanssamme ilmestyi Maiju. Tunnin teemana oli siirtymiset, ja niitä lähdettiin tekemän heti ohjien ottamisen jälkeen käynnissä. Tarkoituksena oli tehdä omassa tahdissa pysähdyksiä ja saada sitä kautta hevosia kuulolle. Ratsujen piti seistä rauhassa ja toisaalta lähteä samantien pyynnöstä liikkeelle, herkistelyä siis.

Seuraavaksi jatkettiin siirtymisillä kevyestä ravista käyntiin, useita pitkän sivun aikana ja päätyyn ympyrät. Siirtymisen käyntiin piti olla pehmeä eikä töksähtävä ja äkkinäinen. Jos hevoset sipsuttivat ja oliva lähdössä heti takaisin raviin, sai käyntipätkä olla pitkäkin.

Muistin Ellan kertoneen, että Concord ei oikein osaa kulkea muodossa, kun sillä on vaan  hypätty. Minun kanssani se ei ainkaaan kulkenut muodossa, päin vastoin. Ruuna koitti kovin helposti karata ohjastuntumaa nostamalla pään ylös. Maiju neuvoi seuraamaan käsillä: kun hevosen pää nousee, nousevat ratsastajan kädetkin. Näin suusta säilyy koko ajan suora linja kyynärpäihin, eikä tuntuma katoa missään vaiheessa. Tämän käsien noston kanssa oli etenkin alkuun suuria vaikeuksia, kun minä enemminkin tuppaan painaa käsiä alas. Hyvin vaistomaisesti sitä koitti kompensoida hevosen pään nostamista pitämällä kädet liioitellun alhaalla. Kun kädet pysyivät juonessa mukana, teki Concord varsinaiset siirtymiset sekä käynnissä että ravissa ihan hyvin ja pehmeästi.

Alkulaukka tehtiin suurella keskiympyrällä. Concordille laukka oli selvästi luontaisin askellaji. Laukka nousi vauhdilla, mutta jäi helposti hieman nelitahtiseksi. Piti koko ajan pitää pohkeet lähellä, että laukka rullasi.

Vapaan käyntipätkän jälkeen jatkettiin käynnissä siten, että tultiin aina pitkältä sivulta radan poikki keskihalkaisijalla olevien tötsien väliin, jossa tehtiin pysähdys. Maiju vaati, että hevoset kääntyvät suoraan ja kävelevät koko matkan suoraan ja vielä pysähtyvätkin suorana. Suunnan sai valita pysähdyksen jälkeen itse, eli oli mahdollista työstää käyntiä omalle hevoselle sopivimmalla tavalla.

Concord tuli heti ensimmäisen pysähdyksen vasemmasta kierroksesta niin hyvin, että saimme luvan siirtyä samantien raviin. En kuvitellutkaan istuvani alas, vaan kevensin koko tunnin. Ravissa jatkoimme samalla tiellä, mutta nyt teimme siirtymisen vain käyntiin. Ensin käännös uralta meni meillä pitkäksi, mutta kun ymmärsin ottaa ulkopohkeen käyttöön, tuli kulmista oikein hyviä. Itse siirtyminen oli monta kertaa lähes pysähdykseen, niin nopeasti Concord pidättäviin apuihin reagoi: itse olin vielä pidättämässä hevosta kohti käyntiä kun se jo seisoikin, ja minun olisi pitänyt päin vastoin antaa eteenpäin ajavia apuja käynnin säilyttämiseksi. Jonkinlainen tasapaino tässäkin saavutettiin, ja suorat linjat onnistuivat hyvin.

Lopuksi teimme päätyyn ravivoltin ja jatkoimme hyvin avuilla olevalla hevosella edelleen tötsien väliin, jossa tehtiin oikean laukan nosto. Tässäkään emme ensimmäisellä kerralla onnistuneet, mutta kun harjoittelin uralla kerran, toinen oli jo sujuvampi. Concord reagoi nostoapuihinkin nanosekunnissa ja oli jo lähestulkoon uralla ensimmäisellä laukka-askeleella. Liike oli meille selvästi vaikea, joten Maiju helpotti sitä hieman. Ravasimme vain ympyrää ja laukannosto tehtiin tötsien välissä niin, että istuin alas vasta juuri ennen nostoa. Välillä vaan ravasimme tötsien läpi ilman nostoa, sillä ruuna alkoi helposti ennakoida. Ympyrällä ulkoavut olivat korvaamattoman tärkeät tehtävän onnistumiseksi.

Concord oli lopulta aika hankala yhdistelmä herkkyyttä, suurta reaktionopeutta ja hitautta. Se jäi helposti vähän niin kuin paikalleen, eikä askel venynyt tai rullannut riittävästi. Selässä piti olla koko ajan hereillä ja kuulostella, mitä hevonen oikein aikoo: tarvitaanko pidätteitä vai eteenajoa, pitääkö nostaa vai laskea käsiä... Ruuna vaikutti rehelliseltä ja sitä sai kyllä ihan ratsastaa - ainakin loppuraviin asti, jolloin Maiju vaan totesi, että sitä on tässä vaiheessa tuntia enää aika mahdotonta saada hitaaksi. Mistään peräänannosta ei kyllä voida puhua, mutta alkuveryttelyn jälkeen ravipätkillä sain jo kaulaa hieman pyöreämmäksi ja tuntumaa vahvemmaksi. Uskon, että sirkeä Concord on mainio pakkaus ja kisatykki Ellalle, mutta aivan minun tyyppinen hevonen se ei kyllä ole.

Mirja sen sijaan on. Kuulin edellisellä viikolla Outilta huhun, että tamma olisi lähdössä varsalomalle. Mirja on syntynyt 1997, joten alkaa olla korkea aika, jos siitä meinaa siitostammaa. Piritahan silloin jo joskus syksyllä puhui, että jos hänellä olisi paljon rahaa ja oma talli, ostaisi hän Mirjan ja teettäisi sillä varsan, niin hieno tamma on. Siihen on helppo yhtyä, enkä ihmettele lainkaan, että nyt se on kuin onkin lähdössä varsalomalle.

Kysyin asiasta Piritalta, joka vahvisti, että Mirja muuttaa kesäkuun alussa jonnekin toiselle tallille (paikan nimen jo harmistuksissani unohdin) kokeilemaan, josko tärppäisi. Orisuunnitelmakin oli jo, mutta Pirita ei tiennyt siitä sen tarkemmin. En vielä tiedä tuleeko Mirja takaisin jos ei tärppää, tai tuleeko sittenkään, kun varsa on vieroitettu. Pirita sanoi myös heti, että "sun täytyy saada vielä ridaa sillä" ennen kuin se lähtee. Kurjaa menettää lempiratsu nyt, kun sellainen on taas pitkästä aikaa löytynyt. Toivon kuitenkin, että loma tekee Mirjalle hyvää ja tuloksena on yhtä hieno varsa kuin mitä emänsä on!