Estejakson päätös kentällä

13.4.2015 Primus Talli
Maiju - r. Ekku

Viimeinen estetunti olikin ulkona. Kaikki olimme varmoja, ettei tällaisia arkajalkahyppääjiä viedä ulos, etenkin kun emme olleet kouluakaan menneet vielä kentällä. Mutta kaikki hevoset käyttäytyivätkin vallan esimerkillisesti, vaikka jälkeenpäin selvisi, että esteet olivat vasta kolmatta päivää ulkona.

Ekkuun raitis ulkoilma vaikutti vain positiivisesti: sen laukkaan tuli juuri sopivasti omaa eteenpäinpyrkimystä. Paikoitellen ratsastajasta tuntui, että mentiin jo liiankin lujaa, mutta Maijun mielestä vauhti oli juuri sopiva.

Ihan ensimmäiseksi ikään kuin oikaisimme kulman ja tulimme ravissa puomeja lyhyeltä sivulta pitkälle sivulle, jossa jatkettiin suoraan.

Suunnanmuutoksen jälkeen tultiin toiselta lyhyeltä sivulta kaarevalle linjalle laukassa. Ensimmäisenä oli maapuomi, jonka jälkeen pitkällä sivulla piti ottaa raviin ja ohjata sitten taas kohti lyhyttä sivua jo tuttujen ravipuomien yli. Tässä tehtävässä sain keskustella Ekun kanssa ihan kunnolla siitä, pitääkö pidätteitä noudattaa vai ei. Jouduimme tekemään ylimääräisen toistonkin, kun jarruja ei meinannut löytyä.

Sitten vaihdettiin taas suuntaa, ja Maiju nosti ensimmäiset ravipuomit esteeksi. Edelleen piti päästä laukassa pitkälle sivulle ja siitä sitten kaarevalla linjalla kohti toista lyhyttä sivua maapuomin yli. Ekun kanssa ravipuomit sujuivat hyvin, ja taidettiin vain kerran tulla alas väärässä laukassa.

Lopuksi vaihdettiin vielä kerran suuntaa ja tehtiin päätyyn iso ympyrä, jossa keskihalkaisijan kohdalla oli ensin pieni ristikko ja lopulta pysty. Tältä esteeltä jatkettiin kaarevalle linjalle, jonka ensimmäinen este oli pysty ja viimeinen este oli nyt okseri. Ekun iso laukka-askel ei meinannut ihan sopia, vaan se tuli aika lähelle. Annoin sen kuitenkin hoitaa linjan ihan itse, keskityin vaan myötäämään. Viimeisellä kerralla, kun okseri oli jo isompi, Maiju neuvoi vähän pidättämään kaarella, ja sitten askelkin osui jo paremmin.

Ekun kanssa oli kyllä todella kiva hypätä. Kertaakaan ei tullut sellainen tunne, että se kieltäisi tai edes mitenkään arpoisi hyppäämistä. Kun vaan annoin sille tilaa, se hoiti homman itsenäisesti. Vaikka esteet aina vähän jännittävätkin, niin etenkin tunnin jälkeen huomaa, miten kivaa onkaan ollut! Maiju osaa rakentaa kolmen tunnin estejakson niin, että aloitamme tosi alkeista, mutta lopulta jo okserikin menee ongelmitta. Toistoja tulee paljon, eikä kenenkään tarvitse odottaa omaa vuoroaan pitkään. Aika eri meininki kuin silloin 90-luvulla, jolloin estetunnit olivat kaksijakoiset: kaahottamista ja seisoskelemista...

Lähestulkoon radalla!

6.4.2015 Primus Talli
Maiju - r. Ekku

Estejakso jatkui Ekulla. Tälläkin kerralla aloitimme veryttelyn puomeilla kaarevalla uralla. Maiju laittoi melkein koko maneesin levyiselle ympyrälle yhden ainoan puomin, jota saimme tulla omassa tahdissa laukassa. Toistoja tuli monta, mikä oli erittäin hyvä asia. Sitä oppi turvallisesti vähän katsomaan ja ennakoimaan, että mistä hevonen astuu puomin yli ja millaisessa laukassa sen on hyvä liikkua. Ekkua koitin ratsastaa vähän reippaammaksi kuin edellisellä kerralla, mutta jotenkin se hitaampi vauhti vaan tuntuu turvallisemmalta... Ei auta, vaikka kuinka koittaa perustella, että hypyistä tulee parempia, kun laukkaakin on vähän enemmän.

Tällä tunnilla meillä oli ohjelmassa lähestulkoon rata, sillä aloitimme vinkeästi pitkältä sivulta täyskaarto-tiellä, jossa hypättiin ensin ravilähestymisellä este taksaisin kohti uraa. Uralla tarkistettiin laukka ja jatkettiin sarjalle toisen pitkän sivun sisäpuolelle. Sarjan jälkeen taas ensin suoraan, ja sitten ympyrä päätyyn, jotta tehtävä päättyy johonkin muuhun kuin epämääräiseen kaahottamiseen ja töks-siirtymiseen käyntiin. Lopulta tähän lisättiin laukkalähestyminen ja vielä sarjan jälkeen toisen pitkän sivun sisäpuolelle kavaletti. Eli lopulta onnistuimme tekemään laukassa neljän hypyn radan!

Ekku oli parempi kuin edellisellä viikolla, joskin edelleen esteen jälkeen oikean laukan saaminen ei ollut itsestäänselvyys. Mutta se hyppäsi luotettavasti ja antoi ratsastajan keskittyä lähinnä ohjaamiseen. Sen verran kyllä edelleen jännitti, että onnistuin kerran törttöilemään Ekun aivan kanssaratsastajan reitille... Jännityksestä huolimatta hyppääminen on kyllä kivaakin, ja kivemmaksi muuttuu, kun muutaman peräkkäisen estetunnin ansiosta saa taas vähän tuntumaa.

Pehmeä lasku esteisiin

30.3.2015 Primus Talli
Maiju - r. Ekku

Hui, estejakso alkoi! Ratsukseni Maiju oli valikoinut Ekku-ruunan, joka juuri esiintyi varsin edukseen tallin hevosesittelyillassa. Minähän hyppäsin Ekulla myös viime keväänä - jopa niitä maastoesteitä - joten tiesin selviytyväni sen kanssa.

Aloitimme tuttuun tapaan pehmeällä laskulla hakemalla oikeanlaista asentoa jo kevyessä ravissa: pieni pyllistys ja kädet eteen. Teimme myös kevennyksen vaihtoja sillä ajatuksella, että yläasento olisi jo samanlainen kuin kevyessä istunnassa, ja että voisimme jäädä sinne milloin vain. Laukassa etsittiin myös sopiva tempo estehyppelyihin.

Tällä kerralla ei jatkettukaan pitkän sivun sisäpuolella oleville puomeille, vaan puomit olivatkin nyt kaarevalla uralla. Niitä tultiin monta kertaa kevyessä ravissa siten, että kaikki saivat hyvän reitin keskelle puomeja. Vasta sitten siirryttiin suoralle uralle, ja tultiin tuttuun tapaan ravilähstymisellä pientä ristikkoa. Ravin piti olla lähestymisessä reipasta, sitten pieni pidäte ja selvä myötäys ristikolle, aivan kuten alun puomeillekin. Hypyn jälkeen laukkaa suoraan kohti peiliä, istuminen alas satulaan ja siitä ravin kautta käytiin lyhyellä sivulla. Sai myös tehdä ympyrän päätyyn, ja minä käytin sitä Ekun kanssa en niinkään hidastamiseen vaan päin vastoin laukan parantamiseen.

Sitten laukassa piti laskea taas kolme askelta ennen estettä ja jatkaa tällä kerralla laukkaa niin, että pystyi katsomaan tietä lävistäjällä olevalle seuraavalla esteelle. Sitä ei kuitenkaan menty kuin vasta toisella kerralla, jolloin tultiin laukassa sisäänkin. Siitä jatkettiin sitten lävistäjän pienelle ristikolle, jonka jälkeen piti koittaa päästä mahdollisimman kulmaan. Kulmassa vielä hallittu laukkaympyrä. Näin lopetettiin tehtävä aina johonkin muuhunkin kuin kaahottamiseen. Laskeminen meni suht oikein, mutta lävistäjän jälkeen oli vaikeaa saada Ekkua kulmaan ja oikeassa laukassa alas.

Ekku oli kuitenkin taas hyvä turvaratsu ensimmäiselle estekerralle, vaikka se jäikin vähän hitaaksi. Hypyistä tulisi paljon helpompia, kun olisi laukan tempoa vähän enemmän. Ja aivan kuten kaikki arvelimmekin, tällainen kouluryhmän estehyppely osoittautui jälleen kerran hauskaksi vaihteluksi. Toiveemme siitä, että esteitä mentäsiin nyt jo keskellä kautta eikä vasta ihan kauden viimeisillä tunneilla, osoittautui myös hyväksi ratkaisuksi. Tämä kivasti katkaisee kauden, kun tehdään välillä jotain ihan muuta. Tuntuu sitten taas kouluratsastus entistäkin kivemmalta!

Enpä olisi uskonut: maastoesteitä!

2.6.2014 Primus Talli
Maiju - r. Ekku

Ihmettelin, kun laittaessani Ekkua kuntoon viereisen uran ratsastaja sanoi, että te menette kuulemma maastoon. Naurahdin takaisin, että ei, meillä on toinen estetunti. Mutta kentällä totuus paljastui: toinen ryhmä meni maneesiin, jotta ei häiriintyisi kentältä lähtevistä ja sinne palaavista hevosista. Maiju kehoitti meitä laittamaan vielä reikää lyhyemmät jalustimet kuin viimeksi, koska hyppäisimme maastoesteitä!

Alkukäynti tehtiin kiertämällä "maastoesterata" yhdessä Maijun kanssa. Reitti oli sama, mitä jo monet ryhmät ovat tänä keväänä kiertäneet: kentältä laitumen ympäri menevälle polulle takaportista ja kevyttä ravia ensimmäiseen kulmaan. Kulma käynnissä, jonka jälkeen laukannosto ja laitumen takareuna laukkaa. Seuraavan kulman sai mennä rauhallisessa laukassa tai ravissa. Laitumen takasivulla oli kaksi heinäpaaliestettä, jotka sai ottaa ravissa tai laukassa. Pitkän sivun jäkeen siirtyminen käyntiin ja takaisin kentälle tarhojen välissä.

Saimme verytellä melko vapaasti koko kentällä. Ensin tehtiin taas kaasun ja jarrun tarkistuksia käynnissä ja pysähdyksin. Sitten kevyessä ravissa käyntisiirtymisin. Lopulta tehtiin muutamia laukannostoja. Jännitti niin, että unohdin taas kaiken mitä olen koskaan oppinut, ja lähinnä vaan roikuin Ekun kyydissä. Maiju koitti huomauttaa ulkoavuista ja ruunan suoruudesta, mutta en oikein osannut keskittyä.

Kentällä oli yksi veryttelyeste, joka tultiin ensin ravissa. Sitten Maiju nosti sen pystyksi, joka oli minun mittapuullani jo ihan esteen kokoinen (60 cm?). Tässä vaiheessa sain juonesta kiinni ja aloin ratsastaa. Saimme hyvät hypyt, joten maastoon lähdin lopulta ihan reippain mielin. Maiju lähetti ratsukot yksitellen, kun oli ensin varmistanut, että edellinen oli suorittanut esteet kunnialla. Veikko-poni aiheutti läheisyydenkaipuullaan pientä ylimääräistä toimintaa tunnille, mutta muutoin kaikki hevoset menivät tehtävän kuin innostuneet konkarit konsanaan.

Ekku meni reitin toisena. Olin ajatellut ottaa ensimmäisen kierroksen rauhallisesti, mutta Maiju sanoi, että Ekku on tehnyt reitin niin monta kertaa, että tietää jo mitä askellajia missäkin kohdassa mennään. Niinhän se tiesikin. Ekku lähti kentältä reippaasti ja teki kaikki siirtymiset kiltisti ensimmäiseen laukkaan asti. Toisessa kulmassa piti hieman jarrutella, jotta sain ravilähestymisen ensimäisille heinäpaaleille. Toisille sitten laukattiin. Toinen estetteä reunustavista tötteröistä oli hieman kumossa, mikä vähän kummastutti Ekkua. Se hyppäsi kuitenkin, mutta hieman sivusta, jolloin tötterö kaatui lopullisesti. Kentälle pääsimme ongelmitta.

Saman reitin sai mennä uudestaankin, joten otin haasteen vastaan. Alku sujui yhtä helposti kuin ensimmäiselläkin kerralla, samoin ensimmäinen este. Ajattelin laukata edelleen myös toiselle esteelle, mutta aloin itse hieman hannata ja tein liian suuren pidätteen. Ekku-parka ei tiennyt, pitikö mennä ravia vai laukkaa vai hypätä este, joten se hoiti homman itsenäisesti menemällä ravissa esteen sivusta ratsastajan ollessa kykenemätön päättämään. Tietenkin juuri tämä suoritus tallentui myös kännykkävideolle, mutta ei se mitään: pääasia lienee, että uskalsin lähteä  yksin kentältä, ratsastaa kaikkia askellajeja ja vieläpä hypätä parin heinäpaalin yli matkalla! Videolta paljastuu myös se sama tosiasia kuin viime kevään estetuntien videolta: laukan tempo on todellisuudessa aika paljon hitaampaa kuin miltä se tuntuu, ja ratsastaja jarruttelee ihan turhaan...

video: Merja Kolehmainen

Tähän tuntiin päättyi kevätkausi, kesäkausi jatkuu osaltani tallin lomaan eli heinäkuun alkuun asti.

Arkajalkojen estetunti

26.5.2014 Primus Talli

Maiju - r. Ekku

ESTE! Niin luki listassa, ja tokihan tätä oli jo odotettu, kauhun ja innostuksen sekaisin tuntein. Esteratsastajana olen arkajalka pahimmasta päästä, mutta lopulta hyppääminen on aina kivaa. Olen tainnut aiemminkin mainita, että Primuksen estetunneilla ollaan tultu aika kauaksi siitä, minkä vuoksi kieltäydyin hyppäämästä usean vuoden ajan: itsenäinen veryttely rataa rakantavaa opettajaa ja puomikasoja väistellen, lopulta kaahotusta radan alusta loppuun, jatkuvaa odottelua ja jännittämistä. Primuksella estetunnit rakennetaan palasista niin, että lopulta vaan huomaa ylittävänsä esteitä.

Tälläkin kerralla aloitimme käynnissä pysähdyksillä ja tarkistamalla ratsujemme kaasun ja jarrun. Minulla oli Ekku, jolla oli ratsastanut vain kahdesti pari vuotta aiemmin. Sanoivat etukäteen ruunaa hitaaksi, mutta se liikkui minulle juuri sopivasti eteen, sen sijaan jarrujen käytöstä jouduimme välillä hieman keskustelemaan.

Ravissa kevensimme vain hetken. Maiju neuvoi minua ratsastamaan hevosta suoraan ja muistamaan kääntäessä ulkoavut. Ekku on kiinni oikeassa ohjassa ja kovin tyhjä vasemmalta, joten sinne oli kova yritys saada tuntumaa. Ravissa haettiin taas sitä vähän enemmän pyllistävää asentoa, ja vaihdeltiin kevyen ravin ja kevyen istunnan välillä. Siinä ei pitänyt minkään muun muuttua kuin takapuolen paikan, kädet ja ylävartalo pysyivät samassa asennossa koko ajan.

Laukassa jatkettiin kevvyessä istunnassa pitkillä sivuilla kaasutellen ja päädyissä vähän lähempänä hevosta kooten. Maiju oli tyytyväinen siihen, miten saimme rohkeasti kaikki hevoset reippaasti eteenpäin. Siinä oli hyvä jatkaa itse tehtäviin.

Ensimmäiseksi tulimme muutaman ravipuomin. Lähestyessä ravi sai olla reipasta ja eteenpäinpyrkivää, sitten puomisuoralla hieman pidätettiin ja lopulta puomeilla myödättiin selvästi. Kun tämä sujui keventäen, tultiin sama kevyessä istunnassa. Sitten Maiju nosti yhden puomin ristikoksi, ja meidän piti laskea montako askelta laukkaa (2) esteen jälkeen tulee seuraavalle puomille.

Tämän jälkeen vaihdettiin suuntaa ja tultiin laukassa molemmat pienet esteet. Maiju muisti, että meille oli sopinut viimeksi hyvin se harjoitus, jossa laskettiin kolme askelta ennen estettä. Näin siis teimme nytkin, joten hevoset saivat keskittyä hyppäämisen ratsastajien häiritsemättä. Kun vaihdettiin suuntaa, Maiju kysyi, että mitä muuta muuttuu. Kukaan ei keksinyt, mutta kaikki totesivat ensimmäisen kerran jälkeen Maijun kysymyksen aiheelliseksi: hyppäsimme nyt tallista poispäin, joten eteen sai ratsastaa hieman tavallista enemmän. Lopuksi jälkimmäisenä esteenä oli jo pieni okseri, jonka kaikki selvittivät vaivatta.

Ekku oli koko tunnin varsin pätevä. Maiju oli löytänyt minulle taas hyvän hevosen, juuri sopivasti eteenpäin ratsastettavan, tasaisen ja varman hyppääjän. Maiju sanoikin, että Ekku on kuin raiteilla kun sen kääntää esteelle, eikä kiellä koskaan. Ainoa haaste oli oikean laukan saaminen esteen jälkeen, sillä ruuna tuli alas helposti vasta- tai jopa ristilaukassa. Ensimmäinen kerta eri tehtävissä meni aina itse tehtävästä selviytymiseen, mutta toisella pystyin jo vähän ratsastamaankin: ulko-ohja käteen eli hevonen suoraksi ja jalat laukannostoapujen mukaisille paikoille, niin johan tuli laukkakin oikein.

Meillä oli tehtävissä reipas tahti, kukaan ei joutunut odottelemaan ja kaikki saivat monta toistoa. Tunti sujui niin nopeasti, että en meinannut uskoa kellon lähentevän jo tasaa, kun Maiju komensi meidät loppuraviin. Jälleen kerran siis etukäteisjännityksestä huolimatta oli estehyppelykin kivaa!

Uusintayritys

26.11.2012 Primus Talli
Maiju - r. Ekku

Varsin hupaisasti myös Maiju oli jakanut minulle Ekun maanantaitunnille. Pääsin siis heti jatkamaan nuorella ruunalla ja koittamaan, löytyisikö se tasaisempi ohjastuntuma.

Eikä se aivan löytynyt, mutta parempaan päin sentään mentiin. Maijukin joutui huomauttamaan liian pitkistä ohjista, ja kun vaan uskalstin ratsastaa rohkeasti jaloilla lyhyempää ohjaa vastaan, Ekku toimi ajoittain jo ihan kohtuullisen hyvin. Tyhjiä hetkiä oli vähemmän kuin torstaina, ja Maijun mukaan nimenomaan ajoittainen tyhjyys on ollut Ekun ongelma, josta se nyt on pääsemässä eroon.

Parhaiten onnistuimme silloin, kun ei pitänyt tehdä mitään kovin erityistä tehtävää, siis suorilla urilla, volteilla ja ympyröillä. Yksi ryhmästämme oli menossa tallin kouluratsastuksen mestaruuskilpailuihin, joten teimme aika nopeatempoisesti osia A-merkin kouluohjelmasta. Ne olivat meille Ekun kanssa vielä aika haastavia.

Pohkeenväistö keskihalkaisijalta kohti uraa, suoristus ja ratsastus kohti lyhyttä sivua sujui molempiin suuntiin käynnissä hyvin, mutta ravissa tuskin lainkaan. Ekku alkoi jännittyä, mistä seurasi ratsastajan jännittyminen, mistä seurasi vauhdin kiihtyminen... Maiju kehoitti tekemään voltteja ja kertomaan Ekulle selvästi, mitä haluan sen tekevän myös itse väistöjen välillä. Näin sainkin sen kuulolle, mutta oikeastaan vain niiden väistöjen välissä.

Kääntö radan poikki, pysähdys keskihalkaisijalla ja peruutus sekä siirtyminen raviin oli meillekin riittävän suoraviivainen tehtävä, eikä se tuottanut ongelmia. Sen sijaan vastalaukan nosto pitkän sivun alusta osoittautui   vaikeaksi. Ekku nosti uralta vain myötälaukkaa, joten saimme lopulta tehdä pitkällä sivulla loivan kiemurauran ja nostaa laukan kaarteessa oikealle.

Raviväistöjä lukuunottamatta kokonaisuus Ekun kanssa oli tasapainoisempi kuin edellisellä tunnilla. Sain sen etenkin alkuveryttelyssä tukeutumaan ohjaan paremmin. Ekulle teki hyvää myös alun pitkä veryttely laukassa, kun puolet ympyrästä piti ratsastaa keskilaukkaa. En kuitenkaan edelleenkään koe aivan päässeeni Ekun kanssa aivan samalle aaltopituudelle tai saaneeni sellaista ahaa-ilmiötä siitä, miten Ekkua pitäisi ratsastaa.

Jotain ihan muuta

21.11.2012 Primus Talli
Pirita - r. Ekku

Pirita oli lupaustensa mukaisesti pistänyt hevosjaon nyt kokonaan uusiksi, ja minullakin oli nyt jotain ihan muuta kuin mihin olen tottunut. Menin kesällä tulleella Exkurs-ruunalla, jota tallin sivuilla luonnehditaan upeaksi kouluhevosen aluksi. Kimo Ekku on syntynyt 2006, joten se on vasta kuusivuotias. Tuntitöiden ohessa Ekku on ilmeisesti Maijun koulutettavana ja tuoreimpien uutisten mukaan parivaljakko on käynyt Kottasin opissakin.

Olin jotenkin kuvitellut Ekun pieneksi, mutta se olikin ihan kunnon kokoinen hevonen, mitä nyt vähän kapea Attilan ja andaluusien jälkeen... Kun Pirita kuuli, etten ollut koskaan mennyt sillä aiemmin, hän kehui Ekkua miellyttäväksi ratsastaa, mutta laajaliikkeisenä hieman hitaaksi ja oikeaan kierrokseen haastavaksi. Ohjeena oli ratsastaa nopeammaksi ja pyöreälle kaulalle.

Se olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty. Ekun käynti oli todella laajaa ja huojahtelevaa, ravi ehkä jonkin verran siedettävämpää luonnostaan. Laukassa piti mennä aika kovaa, että kaikki jalat seurasivat edes jotenkuten mukana. Koko tunnin ajan oli sellainen olo, että oikeaa ohjaa oli enemmän kädessä kuin vasenta, jonka huomasin usein roikkuvan aivan löysänä. Aina välillä laskin stoppareitakin, että sain ohjat saman pituisiksi. Silloin tuntui, että Ekku kulki kaula vasemmalle taipuneena. Puoliero oli siis aika suuri, ja koitin saada sinne vasempaan tuntumaa asettelemalla molempiin suuntiin. Välillä tuntuma olikin ihan hyvä, mutta sitten Ekku taas veti kovasti vastaan tai vaihtoehtoisesti tuli aivan tyhjäksi ja kaula rullalle. Tasaisuutta en tämän nuoren ruunan kanssa tavoittanut.

Tunnin tehtävissä onnistuimme silti ihan hyvin. Teimme ensin pohkeenväistöä käynnissä pitkän sivun ensimmäisestä kirjaimesta keskihalkaisijalle, josta jatkoimme suoraan lyhyelle sivulle. Kulman ratsastus ja suoristus sen jälkeen oli valmisteluna aivainasemassa, tavoitteena selvät ja ripeät ristiaskeleet. Suunnan muutoksen jälkeen jäivät ikään kuin samat avut päälle ja jatkoimme pitkät sivut avotaivutuksessa ensin käynnissä ja sitten ravissa. Oikeaan kierrokseen vielä kevensin, vasempaan istuin jo alas, kun Ekku oli paremmin hallinnassa.

Pirita summasinkin, että teimme hyvät avotaivutukset ja muutenkin joukossa oli hyviä pätkiä. Meno olisi tosiaan voinut olla tasapainoisempaa eli vähän vähemmän mutkittelevaa. Ehkä nuoruus näkyy siinä, että ruuna vaatisi paljon tukea ratsastajalta, enkä ainakaan vielä tällä kerralla sitä osannut aivan oikein antaa. Joku ihan osuvasti Primusseuran Facebook-ryhmässä totesi, että Ekku on vähän kuin Ritva valepuvussa nimenomaan tuon suutuntuman suhteen. Minulle tuli siitä mieleen Lassi, jonka kanssa ei niin ikään ihan heti alkanut synkata. Ekku vaikutti kuitenkin tosi sympaattiselta tuttavuudelta. Koitan mahdollisella seuraavalla kerralla keskittyä tuohon tuntumaan, jota Kati ansiokkaasti Primusseuran blogissa juuri sopivasti pohti.