Hurmaava herra H

24.9.2012 Primus Talli

Maiju - r. Harry

Harry, Sir Harry, herra H - tallin uudella tulokkaalla on monta lempinimeä, ja kaikesta päätellen vain viikon jälkeen jo vankkumaton fanikuntakin. Tämä Highlander K on saksalainen 13-vuotias ruuna, joka on kilpaillut vaativa B -tasolla Suomessa. Jatkossa se siis ilahduttaa tuntiratsastajia Primuksella.

Ruunikko Harry on aika suuri ja pitkänomainen, mutta ratsastettaessa nousee hyvin ryhdikkääksi. Katselin jo viikko sitten, että sen pää on jotenkin erikoinen, pieni, verrattuna raamikkaaseen kroppaan. Eilen hoksasin sen, mikä tekee päästä veikeän: Harryn purenta on kuin papukaijalla, todella voimakas yläpurenta siis. Eloa ja menoa se ei kuulemma haittaa, vaatii vaan vähän vielä tavallistakin säännöllisempää hammashuoltoa.

Harry oli karsinassa kiltti, ja sanalla kiltti Maijukin ruunaa luonnehti, kun esitteli meidät virallisesti maneesissa toisilleen. Totesin taas kerran, että tällä(kään) tunnilla ei tule onnistuminen jäämään hevosesta kiinni...

Käynti osoittautui minulle vaikeimmaksi askellajiksi Harryn kanssa. Sillä on suuri keinuva ja erittäin maatavoittava käynti, ja alussa se saikin lompsia ihan omaan tahtiinsa. Tunnin teemana oli nimittäin tällä kerralla istunta, ja aloitimme hakemalla oikean asennon käynnissä lähes vapain ohjin ja ilman jalustimia. Kukaan ei saanut tuijottaa hevosen niskaa, vaan katseella oli aina seurattava ratsastettavaa reittiä. Maiju mokoma lupasi, että se niska on ihan varmasti tallella tunnin päätyttyäkin, vaikka sitä ei katsoisi kertaakaan... Hän vahti haukan lailla myös sitä, että ratsastaja kääntyi hevosen mukana sinne, minne lavat osoittivat. Ratsastajat kuulemma ovat tässä suhteessa toispuoleisia, ja minulle selvästi vaikeampaa oli kääntyä oikealle kuin vasemmalle.

Sitten otimme jalustimet jalkaan ja ohjat käteen ja jatkoimme samalla ajatuksella ravia aina välillä sekä koko uralla että pääty-ympyröillä suuntaa vaan välillä vaihtaen. Kokeilimme myös ravilisäyksiä pitkillä sivuilla, ja nämä Harry hoiti lähes ajatuksen voimalla. Ravissa piti lopulta alkaa istua myös alas, ensin pätkittäin ja sitten pysyvästi. Harrylla oli toki suuren hevosen suuret liikkeet, mutta varsin istuttavat silti. Liekö osansa ollut erittäin tukevalla ja miellyttävällä koulusatulalla, mutta pääsin lopulta ihan kohtuulliseen asentoon sen lievän takanojan sijasta, josta Maiju joutui minut taas oikaisemaan. Hyvänä mielikuvana toimi ajatus siitä, että kun istuu oikein, onkin oikeastaan lähes seisovassa asennossa. Samoin Maiju kertoi, että kun ratsastaja näyttää istuvan liikkumatta hevosen selässä, hän todellisuudessa liikkuuu hyvinkin monesta paikasta. Minun pitää aina keskittyä ihan erityisesti siihen, että en jännitä lantiotani. Lantion liikkeen myötä myös suoristun siitä hieman tuuppaavasta takakenosta.

Aika pitkän alkuveryttelyn jälkeen saimme hengähtää hetken, mutta sitten nostettiin jalustimet kaulalle. Jatkoimme pohkeenväistöllä pitkällä sivulla, ja taas pääpaino oli omalla asennolla. Huomasin oikein erityisen hyvin nyt, kun ei ollut jalustimia jalassa, miten helposti sitä vääntää itsensä kummallisiin asentoihin noinkin yksinkertaisessa tehtävässä... Vaati keskittymistä saada oma kroppa taas ratsun lapojen suuntaisesti, kun lavat eivät olleetkaan menossa enää uran suuntaisesti. Pohkeenväistö itsessään ei sujunut hassummin, mitä nyt jälleen tyydyin ensin liian pieneen poikitukseen riittävien ristiaskeleiden vaatimisen sijasta.

Väistöjen lomassa toisella pitkällä sivulla  aloimme pikku hiljaa ravata enemmän ja enemmän, kunnes väistöt jätettiin kokonaan pois ja siirryttiin vaan ravaamaan. Ravissa teimme uudestaan alkutunnin lisäykset, jotka eivät edelleenkään tuottaneet Harrylle ongelmia. Muutaman kerran jouduin harjoittelemaan takaisin harjoitusraviin tuloa, koska jos ei myötäämisen kanssa ollut tarkkana, se siirtyi kevyesti suoraan käyntiin. Ravissa Harry tuntui ainakin eilen venähtävän helposti aavistuksen pitkäksi ohjaa vasten, joten tässä suhteessa sai ratsastaja olla tarkkana.

Laukka lisättiin tehtävään niin, että toisen päädyn keskeltä nostettiin laukka, ja toisessa päädyssä siirryttiin takaisin raviin. Jo alkutunnista olimme tehneet muutamia käynti-ravi-siirtymisiä silmät kiinni, ja nyt jatkoimme samalla ajatuksella. Sekä noston että takaisin raviin siirtymisen aikana piti pitää silmät kiinni, ja hakea siten omaa tasapainoa. Harry nosti laukat tietenkin hienosti, mutta se vaati varsin täsmälliset avut - minkä huomasin pari kertaa varsin selvästi, kun laukan sijasta sainkin ravilisäyksen. Laukka oli todella helposti säädeltävissä, eikä siirtymisissä raviin ollut mitään ongelmaa. Kun uskalsi taas myödätä heti ensimmäisellä raviaskeleella, Harry esitti hienoa liitävää ravia.

Lopuksi saimme tehtäväksi ratsastaa hevoset omalla kevennyksellä hitaaksi ja pidemmällä ohjalla eteen alas. Harrylla oli menohaluja sen verran, että jouduin tekemään vielä täyden työn sen hidastamiseksi muutoin kuin ohjasta pidättämällä.

Vaikka tunnilla ei tällä kerralla tehty mitään erityistä kouluvääntöä, oli se taas erittäin hyvä sisällöltään. Emme olleet jouten oikeastaan hetkeäkään, kun Maiju koko ajan kertoi oikeasta istunnasta ja korjasi meitä parempaan asentoon. Ruumiillisen kuntoilun lisäksi tunti oli varsinaista aivojumppaa, jonka antia pystyn toivottavasti soveltamaan tulevillakin tunneilla. Ja toivottavasti saan mennä tällä hurmaavalla herra H:lla uudemmankin kerran. Tunnin luonteesta johtuen se ei vielä ehkä päässyt näyttämään minulle ihan parastaan, mutta lisäsin sen jo alkuveryttelyn jälkeen Maijulle toivehevoslistaani. Maijun ainoa kommentti tunnin jälkeen minulle olikin varsin kuvaava: "Sannalla oli ihanaa!".

Tehokas tunti

17.9.2012 Primus Talli

Maiju - t. Ritva

Edellinen viikko ja viikonloppu olivat olleet todella raskaita, joten mietin hetken että olisiko tämä tunti pitänyt perua kokonaan. Ratsastaessa kaikki muu kuitenkin unohtuu niin tehokkaasti, että lähdin lopulta ihan hyvillä mielin tallille. Odottelin vähän Willeä, mutta meillä oli vaihtunut poissaollessani sekä tehtävä että hevosjako. Avojen jälkeen oli siirrytty sulkutaivutuksiin ja minä sain ratsukseni Ritvan. 

Minähän olen mennyt Ritvalla aiemmin nelisen kertaa, lähes täsmälleen kaksi vuotta sitten, ja silloinkin sattui teemaksi osumaan sulkutaivutukset. Muistan, että alussa ratsastin herkkää tammaa aivan liian varovasti ja pitkällä ohjalla. Maiju ohjeisti ratsastamaan selvästi pohkeesta kohti ohjaa ja saamaan kunnon tuntuman suuhun, sillä Ritva jää helposti edestä aivan tyhjäksi ja laittaa turvan kiinni ryntäisiin.

Tällä kerralla pääsin Ritvan tyyliin mukaan heti alusta. Löytyi sopiva ohjaspituus, ja uskalsin heti komentaa sitä jaloilla kohti tuntumaa. Tamma ei lopulta ollut koko tunnin aikana tyhjä lainkaan, vaan päin vastoin välillä tuntui jopa raskaalta ohjaa vasten. Siihen auttoi jalat ja pieni kevyt naputtelu raipalla pohkeen taakse, jolloin takaosa alkoi työskennellä. Tunne oli jännä, kun koko hevonen ikään kuin kääntyi niin, että takaosa laski ja etuosa nousi.

Alkuveryttelynä teimme avotaivutuksia käynnissä sekä ravia ja laukkaa pääty-ympyröillä ja koko uralla. Sulkuja varten Maiju teki meille tötsistä linjan uran sisäpuolelle, eli seinästä ei saanut minkäänlaista tukea. Ratsastajan piti nähdä koko ajan ensimmäinen uran alussa oleva tötsä, jotta hevonen ei valunut uralle kohti laitaa. Alkuun tehtiin käyntivoltti, josta jatkettiin taivutuksessa pitkän sivun mittainen pätkä. Suoristus tehtiin ennen kulmaa. Muualla sai työstää hevosta valitsemallaan tavalla. Minä ravasin aika paljon, jotta sain Ritvaan hieman eteenpäinpyrkimystä, kun se ensimmäisellä kerralla meinasi vähän hyytyä. Sulkuhan on tosi kokoava liike, mutta sillä sisäpohkeella sai Ritvaankin vähän vauhtia. Samoin ensimmäisellä kerralla se oli vähän valua kohti uraa, mutta sen jälkeen taivutukset onnistuivat hyvin.

Oikeaan kierrokseen palattiin taas uralle, ja tehtiin sama kuvio mutta ravissa. Siinä sain tunnin ainoan kommentin käsistäni, kun kyynärpäät meinasivat väkisin irrota kyljistä. Ritvan liikkeet ovat niin kivat ja se liikkuu loppujen lopuksi niin kevyillä avuilla, että sen selässä pystyy hyvin keskittymään myös omaan istuntaan.

Lopuksi vielä laukattiin hetki ja tehtiin muutama tarkka diagonaali laukassa. Maiju piti todella tehokkaan tunnin, ja ehdittin tehdä montaa eri asiaa. Loppupalautteen perusteella onnistuimme Ritvan kanssa hyvin. Maiju sanoi, että minulla oli ollut hyvä tuntuma ja olin reagoinut oikein Ritvan säännöllisiin pieniin protesteihin, joilla se koittaa päästä pois tuntumalta nostamalla päätään. Kerrankin jotenkin automaattisesti osasin pitää kädet vaan tasaisesti paikallaan ja ratsastaa uudestaan jaloilla kohti ohjaa. Siten Ritva hyväksyy tuntuman samantien uudestaan. Vaikka tunti sujui hyvin, en silti jostain syystä kokenut tämän tamman kanssa samanlaista onnistumisen tunnetta kuin aiemmin vaikkapa Mirjan, Foxyn ja Lulun kanssa. Ihan niin kuin hyvä fiilis olisi tullut jotenkin liian helposti! Toivottavasti saan kuitenkin jatkaa Ritvan kanssa tämän teeman loppuun asti, niin ehkäpä me pääsemme siten samalle aaltopituudelle samoin kuin Willen kanssa kävi.

Juokse sinä humma, osa 2

13.9.2012 Primus Talli

Pirita - t. Lulu

Tämä toinen rata Lululla ei ollut ehkä aivan samanlainen katastrofi kuin se keväällä ratsastettu helppo B:0. Osasin jotenkin suhtautua koko rataan rennommin sopivalla ei tällä ole mitään merkitystä -asenteella, enkä stressannut suorituksesta lainkaan niin paljon kuin olisin voinut etukäteen odottaa. 

Alkuveryttely tehtiin maneesissa niin, että kolmella ratsukolla on käytössä kouluradan kokoinen alue. Aloitimme väistöillä vaatien reilut ristiaskeleet. Sitten ravissa keventäen radan teitä ja muutama temponlisäys diagonaalilla. Laukassa jokunen nosto. Temponlisäyksiä en kauheasti tehnyt, koska en halunnut Lulun kuumuvan pitelemättömäksi heti alkuunsa. Lulu oli ok, mutta ei tullut niin keveäksi kuin pari viikkoa aiemmin. Se taas johtui varmasti siitä, että radan ratsastuksen vuoksi oma olo oli jotenkin voimaton.

Minä sain mennä radan toisena. Se oli jälkeenpäin ajateltuna erittäin hyvä starttipaikka, koska ehdin kävellä pitkän rahoittavan käynnin ja sitten nopeasti kerätä tamman avuille. Radan alkuosuus sujui mielestän iihan hyvin, ja ennen kaikkea onnistuin itse säilymään tyynenä. Jälkeenpäin videolta katsoen Lulu oli aivan liian hidas, ja näytti ravaavan kunnolla vasta laukkojen välissä eli vasta sitten, kun se minusta jo juoksi. Piritakin oli kirjannut paperiin, että alkuosuus oli alitempoinen.

Kuvittelin myös tehneeni hyvät väistöt, mutta molemmissa olisi saanut olla selvemmät ristiaskeleet. Tuli siis  todistettua Pirita muistutus siitä, että jos veryttelyssä ei vähän ikäänkuin liioittele, niin radalla joutuu pulaan. Väistöjen välissä kaarto radan poikki onnistui hyvin. 

Parhaat pisteet saimme taas yhdestä laukkaosiosta, keskiympyrästä. Diagonaaleilla ja siirtymisissä taas lukee melkein joka kohdassa kommenttina, että "jännittyy" tai "kättä vasten". Viimeisen temponlisäyksen tein silläkin uhalla, että loppu menee pipariksi, ja menihän se. En ehtinyt millään kääntää Lulua keskihalkaisijalle, joten emme päässeet linjalle. Myös lopun pysähdys meni pitkäksi.

Mielestäni Lulu oli nyt radan alkupuoliskon käsissä paremmin kuin keväällä. Radan jälkeen kävi kuitenkin taas täsmälleen samoin, eli olin niin hervoton, etten saanut tammaan enää mitään kohtaktia. Käynnissä vähän väistättelin ja ravasin pienen hetken, mutta se meni aikamoiseksi juoksemiseksi. Vaikka radalla onnistuin olemaan rauhallinen ja eleetön, en enää pystynyt tsemppaamaan ja keskittymään senkään vertaa lopun itsenäisessä osuudessa.

No, seuraavaksi alkaa sitten kolmen tunnin estejakso, jonka olen luonnollisesti myynyt eteenpäin. Sitten onkin kiva nähdä, saanko vielä jatkaa Lululla vai löydänkö altani uuden ratsun.

Tässä vielä pisteemme ja Piritan kommentit. Viimeinen kohta oli jäänyt kaikilta arvostelematta, joten ne pisteet saamme ehkä myöhemmin.

1. 6 suora, tarmokkaammin ravissa
2. 6 saisi ravata paremmin eteen
3. 6 saisi ravata paremmin eteen
4. 5,5 kiemurtelee, jännittyy
5. 5 venyy pitkäksi
6. 5 jännittyy alussa, selvemmät ristiaskeleet
7. 6,5 täsmällinen siirtyminen
8. 5 kättä vasten
9. 5 eteenpäinpyrkimys hiipuu, selvemmät ristiaskeleet
10. 6,5
11. 7,5
12. 5 jännittyy, tippuu raville
13. 5,5 juoksee ravissa, jännittyy laukannostossa
14. 5 jännittyy, ryntää
15. 5 ei linjalla, jännittyy

1. 6,5
2. 6
3. 6,5
4. 6
5.
(Yhteiskommentti näihin kaikkiin:) "Alkurata oli hieman alitempoinen, uskalla ratsastaa rohkeammin eteenpäin. Siististi ratsastettu."

Yhteensä 134,5/220 (230)

Ei niin hyvä päivä

6.9.2012 Primus Talli
Pirita - t. Lulu

Viimeisellä tunnilla ennen radan ratsastusta menimme tietenkin ohjelman laukkaosuutta. Koska kaikilla oli tutut hevoset ja olimme jo ratsastaneet aiemmilla tunneilla niillä radan muita tehtäviä, käski Pirita meidän verytellä itsenäisesti ja vapaasti. Edellisen tunnin hyvä fiilis katosi viimeistään siinä vaiheessa. Minä en vaan osaa ratsastaa ilman, että joku kertoo mitä tehdään.

Koitin kuitenkin aloittaa samoin kuin ohjatustikin: eteenpäinpyrkivällä käynnillä ja kunnon kulmilla. Väliin vähän voltteja ja sitten sama ravissa. Viimeksi kaikki loksahti kohdalleen laukassa, nyt Lulu lähinnä levisi siinä vaiheessa. En saanut siihen samanlaista kevyttä tuntumaan kuin edellisellä tunnilla, vaan se suorastaan nojasi hieman ohjaan. Koska en saanut sitä laukassa kunnolla avuille, tamma vielä kaiken lisäksi alkoi kiihdytellä jo heti alkutunnista.

Pirita rajasi meille kentältä kouluradan koikoisen alueen puomeilla, ja jäljelle jääneellä kaistaleella saimme jatkaa itsenäistä ratsastusta. B-merkin laukaohjelman tulimme yksitellen ensin oikealle ja sitten vasemalle. Oikeaan kierrokseen nosto käynnistä ja laukkaympyrä sujuivat muuten hyvin, mutta Lulu ei laukannut riittävän isolla askeleella. Jarruttelin sitä luultavasti jotenkin alitajuisesti, koska tiesin meille tulevan vaikeuksia koko rata leikkaa -tien jälkeisessä siirtymisessä. Hermostuin Lulun juoksemiseen ravissa ja kiskaisin, millä ei luonnollisestikaan ollut mitään vaikutusta. Pirita kärsivällisesti selitti, että en voi tehdä radallakaan noin suurta pidätettä, vaan on vaan koitettava istua, käyttää hyväksi seinä ja kulma. No, kentällä ei ollut seinää vaan pelkkä puomi, mutta heti kun ratsastin Lulun kulmaan ja siitä suoraan voltille, juokseminen loppui. Tietenkin.

Vasempaan kierrokseen tehtävä oli lähes ylivoimainen, tai oikeastaan vain sen loppu, jossa temponlisäyksestä laukassa piti päästä hallittuun raviin. Ensin en meinannut uskaltaa lisätä riittävästi, ja sitten kun uskalsin, loppuivat taas keinot siirtymisessä. Kun Pirita käski olla vetämättä ja kääntää voltille, tuli Lulu taas omaksi mukavaksi itsekseen.

Sain tuon tehtävän pariin kertaan myös videolla, kun ratsastusta harrastava työkaverini oli katselemassa tuntia. Kumma kyllä, suorituksemme ei lopulta näyttänytkään aivan niin kauhealta kuin miltä se tuntui. No, ratsastaja toki könötti satulassa kummallisessa lysyssä leuka edessä, ja Lulun takapuoli heilahti laukannostossa ympyrältä ulos varmaan metrin, mutta...

Loppuravi Lulun kanssa oli jälleen aivan huippu. Sen jälkeen purkauduin Piritalle siitä, miten on todella raivostuttavaa, kun kaikki osaaminen häviää heti, kun pitäisi tehdä jotain itsenäisesti tai yksin, niin sanotusti numerolappu rinnassa. Se on aika turhauttavaa, kun tietää mitä osaa, mutta ei vaan saa sitä irti. En siis erityisemmin odota radan ratsastusta, vaikka toisaalta onkin erittäin hyödyllistä välillä tehdä useita tehtäviä peräkkäin niin, että ei ehdi tehdä mitään korjaavia liikkeitä sinne väliin. Pohdin, että ehkä sitä tottuisi, jos vaan sitkeästi laittaisi itsensä epämiellyttäviin tilanteisiin. Pirita oli samaa mieltä, mutta toteisi sitten varsin hyvin, että toisaalta, pitääkö sitä aikuisen ihmisen välttämättä niin tehdä jos ei halua. Päätin, että ei tarvitse, mutta ehkä minä yhdestä radasta kaudessa sentään selviän.

Hyvä päivä

3.9.2012 Primus Talli
Maiju - r. Wille

Täytyy tunnustaa, että kolmen yksittäisen Willellä menemäni tunnin jälkeen en aivan ymmärtänyt, miksi se on niin kovin hieno hevonen. Tiesin toki, että se osaa vaikka mitä, mutta yhteistä säveltä en ollut ruunan kanssa vielä löytänyt. Tämän tunnin jälkeen liityin kyllä lähtemättömästi Willen fanijoukkoon.

Kikka oli tallissa, kun menin harjaamaan hevosta. Kun Kikka kuuli, kenellä menen, hän sanoi, että täydellistä hevosta ei ole, mutta Wille saattaisi sellainen olla, jos sillä olisi edes vähän siedettävämpi ravi. Tunnin jälkeen Maijukin kehui Willeä, miten se on aina innolla lähdössä töihin ja käyttäytyy aina siivosti. Todellinen ratsastuskoulun aarre siis.

Me jatkoimme avotaivutuksia käynnissä, tällä kerralla keskihalkaisijalla ilman aitojen tukea. Alkuverrytelyssä jo ratsastimme heti keskihalkaisijaa ensin käynnissä ja sitten ravissa tarkoituksena saada hevoset menemään suoraan. Lyhyelle sivulle tultaessa sai aina itse valita, kumpaan suuntaan tahtoo hevosta työstää. Uralle tultaessa piti siis huolella valmistella suunta asettamalla ja ratsastamalla huolellinen kulma.

Osan ravista ja alkulaukan teimme suurella ympyrällä. Wille tuntui heti supermukavalta käteen, ja se liikkui vaivattomasti eteenpäin. Koitin tehdä töitä varoen ahdistamasta ruunaa kiihdyttämään tai kuolaimen alle, ja pari kertaa Maiju käskikin ratsastamaan vähän pyöreämmälle kaulalle.

Avotaivutukset tehtiin vasemmalle, ja keskihalkaisijan alkuun tehtiin ensin voltti vasemmalle. Willen kanssa avotaivutukset tuntuivat nyt helpommilta kuin viimeksi - liekö syy siinä, että ratsastaja oli hetkellisesti sisäistänyt oikeat avut... Sen käynnin tempokin pysyi niin hyvin yllä, että Maiju kehoitti jopa hieman hidastamaan, jolloin hevonen joutuu tekemään vähän enemmän töitä joka askeleella.

Pitkällä sivulla sai itse työstää hevosta haluamassaan askellajissa, ja minä jatkoin istumisharjoituksia. Kun taivutukset oli tehty, ravattiin hieman pidempi pätkä harjoitusravissa samoin kuin alussa, eli keskihalkaisijaa suoraan ja lyhyellä sivulla jompaan kumpaan suuntaan. Istunnassa jotain loksahti kohdalleen, tai ainakaan Maiju ei puuttunut siihen lainkaan. Itsestä joka tapauksessa tuntui, että sain nyt oikean jouston nimenomaan lonkkiin, jotka viimeksi jarruttivat liikkeen myötäämistä. Tämän oivalluksen myötä Willen ravissa ei enää ollutkaan niin kamala istua.

Laukkatyöskentely oikeaan tehtiin koko uralla vapaasti. Sai tehdä voltteja ja ympyröitä sekä muuttaa askeleen pituutta. Minä tein Willen kanssa näitä kaikkia, ja innostuin kokeilemaan etenkin keskilaukkaa pitkillä sivuilla ja kootumpaa sitten kulmissa ja lyhyillä sivuilla. Taitava Wille hoiti tämän tehtävän niin helposti, etten voinut välttää hymyn nousemista huulille!

Loppupalautteessa Maiju sanoi, että meillä oli Willen kanssa ollut selvästi hyvä päivä: Wille oli mennyt koko tunnin rentona ja pitkällä askeleella. No, kyllä se tuntuikin hyvältä! Ja nyt harmittaa ihan tosissaan, etten pääse työesteen vuoksi maanantaina jatkamaan siitä, mihin tällä tunnilla jäimme...

Pienestä kiinni

30.8.2012 Primus Talli
Pirita - t. Lulu

Joskus se on pienestä kiinni, tällä kerralla noin sentistä. Pistin siis Lululle pienet pallopäiset kannukset, ja voi miten helpoksi kaikki tulikaan! Olen varma, että kannuksilla oli myös psykologinen vaikutus. En ole käyttänyt niitä todella moneen vuoteen, joten nyt tuli takuulla tsempattua jalan asennon kanssa ihan eri tavalla, kun koko ajan pelkäsi tökkivänsä hevosta vahingossa.

Käynnissä jo huomasi eron, kun ei tarvinnut taistella kulmiinratsastuksen kanssa. Ravissakin ulkopohje meni läpi kerrasta, ja laukassa riemu vasta repesikin. Lulu oli aivan rento, ryhdikäs ja laukkasi puhtaasti kolmitahtista laukkaa kädelle höyhenenkevyenä. Piritakin kysyi, että huomaanko eron, kun nyt jalkani ovat oikeassa paikassa koko ajan lähellä hevosta ja hevonen todella pohkeen ja ohjan välissä. Koko ajan piti kuitenkin tehdä töitä, mutta työnteko oli vain sellaista muistuttelua, ei loputonta junnaamista pohkeilla ja pään nostamista käsillä.

Jatkoimme harjoittelua kohti radan ratsastusta volteilla. Sanonpahan taas, että miten voi niin yksinkertainen ja lähes ensimmäisenä opittava asia olla niinkin monimutkainen! Aluksi taisimme kaikki tehdä vähän liian suuria voltteja, kun molempien lyhyiden sivujen keskelle piti ratsastaa kymmenen metrin voltti. Kentällä mittasuhteet helposti hämärtyvät, kun leveyttä on se 30 metriä. Korjaus oli kuitenkin helppo, ja Lulukin taipui pienelle pyöreälle voltille suht helposti niin, että tahti säilyi eikä se lumpsahtanut lavasta ulos.

Laukassa homma olikin jo astetta vaikeampi. Ensinnäkin laukannostossa saa olla todella tarkka, jos se tehdään suoralta uralta. Saan Lulun todella helposti nostamaan väärän laukan, ellen valmistele huolella puolipidättein ja asettamalla. Lisäksi se alkaa helposti ennakoida, kun näkee muiden jo laukkaavan, jolloin ravista tulee jännittynyttä ja nostosta hankalampaa.

Laukkavoltti tehtiin oikealle, ja Lulu koitti kovasti vetää päätä eteen, ratsastajaa irti satulasta, ja luiskahtaa ulos. Keräilin hetken laukkaa suoralla uralla, ja kun sain hevosen taas kokoon, alkoi homma toimia. Jotenkin meinasin jäädä neuvottomaksi, vaikka ihan yhtä hyvinhän sitä voi uralla ratsastaa laukkaa kokoon kuin ympyrälläkin...

Lopun kiihdyttelytkin hallitsin kohtuullisesti. Vähän meinasi alkaa jo oma kunto loppua, mutta Pirita kannusti vielä olemaan yhtä napakka kuin mitä olin koko tunnin ollut. Sen verran sentään olen jo oppinut, että Lululle riittää tempon hidastaminen, kovin pitkälle ohjalle sitä ei pysty heti ratsastamaan.

Edellisen Lulu-tunnin äherryksen jälkeen olin todella tyytyväinen, ja niin oli Piritakin, koko ryhmäämme. Hän oli jo tunnin aikana pariin otteeseen sanonut, miten hienolta kaikki hevoset näyttävät. Yhteinen loppupalaute kaikille kuudelle ratsukolle puhukoon puolestaan: "Ei mulla muuta kuin että ne meni kaikki tosi hyvin"!

Takakenossa

27.8.2012 Primus Talli

Maiju - r. Wille

Maiju ei ilmeisesti ole vielä löytänyt minulle mieleistään ratsua, tai sitten haluaa vaan nähdä miten pärjään erityyppisten hevosten kanssa, sillä listalla oli jälleen uusi hevonen: Wille. Se oli ollut jo yhdellä tunnilla, joten en hötkyillyt kuntoonlaittamisen kanssa. Siksi olikin pieni yllätys, kun pintelit ja patjat löytyivät märkinä ja kuraisina yhdestä mytystä Willen harjakorista, mikä tiesi aikamoista kiirettä tunnille. Onneksi on se näppärä pintelinkäärintäkone, jolla voin vielä kääriä pintelin "väärin" päin, kun kerran itse ne samantien hevosen jalkoihin kieputan (minä siis tykkään kieputtaa pinteleitä niin, että kangas tulee rullan ulkoreunalta, ei sisäreunalta)!

Säätiedotus oli luvannut sadetta illaksi, ja se alkoi aikamoisella rysäyksellä meitä edeltävällä tunnilla. Sade lieveni hennoksi tihkuksi melkein samantien, mutta kenttä ei pystynyt imemään vettä riittävän nopeasti. Ratsastimme siis maneesissa, jossa aloitimme pääty-ympyröillä väistättäen avoimilla sivuilla hevosia nopeasti ja reilusti ulos. Ajatuksena oli saada hevoset reagoimaan kevyihin apuihin samantien ilman, että käynnin tahti muuttui. Sain Willen väistämään suht vaivattomasti, mutta vasempaan kierrokseen piti olla tarkkana, etten alkanut vetää sitä väistön alussa ohjilla liian lyhyeen ja sitä myöten jännittyneeseen muotoon.

Willen ravi onnistui taas yllättämään, sillä jo keventäessä sen valtavan koon tuntee takamuksissaan. Kun lopulta piti istua alas, löysin taas sen oman väärän perusasentoni: takanoja, ja pää ja jalat edessä kuin parhaallakin spagettiwesternin sankarilla. Siinä asennossa pysyin joten kuten Willen mukana, mutta kun Maiju koitti oikaista minut, tuntui kuin olisin pomppinut puoli metriä ilmaan joka askeleella. Laukassa taas löysin oikean asennon ihan itsestään. Harjoitusravissa istuminen osoittautuikin siis taitavan Willen kanssa tunnin haastavimmaksi osuudeksi, ihan ylivoimaisesti. 

Teemana tällä viikolla oli avotaivutus, jota teimme pitkillä sivuilla käynnissä. Pitkän sivun alkuun ratsastettiin ensin voltti, jolta suoraan jatkettiin avotaivutukseen. Toisella pitkällä sivulla sai työstää hevosta ravissa, ja minä keskityinkin lähinnä peilaamaan itseäni ja asentoani sekä joustamaan lantiosta, sillä se tuntui olevan avain riittävän suorassa istumiseen. Itse avotaivutus sujui molempiin suuntiin aika helposti, paremmin vasempaan. Oikeaan Wille meinasi ensin hieman väistää takajaloilla, ennen kuin taas sain omat jalkani oikeaan asentoon ja lähelle kylkiä.

Maijun palautteenkin mukaan avotaivutukset onnistuivat hyvin ja muutenkin menossamme oli oikein hienoja pätkiä. Willen kanssa on kyllä niin hieno fiilistellä kun tietää, että kaikki mikä jää tekemättä, jää takuulla tekemättä ratsastajan vuoksi. Toisaalta kun osaa oikein pyytää, kokee tämän ruunan kanssa varmasti aikamoisia elämyksiä. Itse olin erityisen tyytyväinen siihen, että Wille ei alkanut missään vaiheessa juosta, eikä alun paria väistöä lukuunottamatta vetänyt itseään lainkaan virkkuukoukkumaisesti kuolaimen alle, minkä se kuulemma tekee kovin helposti.