Laukanvaihtoja, osa 2

21.12.2016 - Anni - r. Arska

Jee, listassa luki edelleen Aku! Menin maneesiin katselemaan edellistä tuntia ja olin juuri aikeissa köyttää kannukset kinttuihin, kun Lotta tuli kysymään, olisinko avoin vaihtamaan hevosta. Vastasin, että Aku on suurin suosikkini, mutta tottakai, jos joku uhkaa jäädä liikuttamatta. Kävi ilmi, että yhden tallin uusimmista tulokkaista, Arskan, toinen ratsastaja ei ollut tullut, joten se tarvitsi riittävän pienen ja sopivan taitavan ratsastajan saadakseen päivän liikuntakiintiönsä täyteen. Niinpä minä sitten vaihdoin Akun Arskaan.

Arska eli Late Arnold onkin varsin mielenkiintoinen tuttavuus. Se on jo vähän kokeneempi ratsu, joka on koulutettu VaB-tasolle, jolla se on kilpaillutkin. Jonkin aikaa ennen Primukselle tuloaan ruuna oli kuitenkin lähinnä kai vain ollut, joten nyt se muistuttaa lähinnä karvaista ponia, jolla on intoa vaikka muille jakaa. Suvussa on puoliveristä, täysveristä ja myös todella kovaa ravuria, kuten muuan Speedy Crown!

En ollut juurikaan edes nähnyt Arskaa tunnilla, joten avoimin mielin kiipesin tämän ruunan selkään.
Arskalla on iso ravi, laukka aivan kummallisen nelitahtinen myös silloin kun se laukkaa hyvin. Alkuveryttelyä tehtiin pääosin ympyrällä, jossa ravissa tärkeimpänä tehtävänäni oli saada tasaisia askeleita. Ravissa aloinkin jo saada juonesta kiinni, laukassa tuntui siltä, että ohjaa piti tarpeettomasti lyhentää, jolloin hevonen keriytyi liian korkeaan muotoon.

Laukanvaihdot tehtiin tällä kerralla siten, että tultiin pitkän sivun päätteeksi täyskaartomaisesti kohti uraa sulkutaivutuksessa. Hevoset suoristettiin ennen uraa, minkä jälkeen tehtiin vaihto kohti peiliä. Arska kyllä vaihtoi joka kerta, mutta vaihdot olivat kaikki vähän sinnepäin. Tuntui siltä, että vaihdossa ruuna levisi joka ilmansuuntaan ja otti aina puolikkaan raviaskeleen jonnekin väliin. Peilistä katsoen näytti, kuin se olisi sotkeutunut omiin kinttuihinsa. En voinut kuin nauraa, vaikka olisi varmasti pitänyt pystyä antamaan selkeämmät avut ruosteessa olevalle ruunalle... Sen sijaan sulkutaivutukset laukassa Arska teki aika hienosti!

 Lopussa sillä oli vaan kamala kiire, loppukäynnissäkin. Ja kun naapuriurallla mentiin vielä laukkaympyrällä, niin yhtäkkiä Arskakin vaan nosti laukan. Ei se mihinkään lähtenyt eikä vaikuttanut yhtään säikyltä, lähinnä vaan veikeän kiinnostuneelta ympäristöstään ja äärettömän innokkaalta. Siitä tulee kyllä vielä hyvä, kunhan saa vähän höyryjä purettua ja kuntoa kohotettua!