Jalat irti!

29.4.2013 Primus Talli
Maiju - r. Lassi

Yllätyksekseni ja pienoiseksi pettymyksekseni sain nautiskella Lululla vain kerran, sillä Maiju siirsi minut Lassi-andaluusin selkään. Olin ennen tuntia ehkä aavistuksen vastahakoinen, sillä parin Lassilla syksyllä ratsastamani tunnin perusteella ei yhteistä säveltä oikein ollut löytynyt. Muistin ruunan hitaaksi pohkeelle ja roikkuvan välillä tyhjänä ja välillä ohjaan nojaten. Tunnin jälkeen olin sitten taas jo aivan toista mieltä, sillä pienessä kevätillan tihkusateessa Lassi liikkui koko tunnin aivan itsekseen ja teki muutoinkin kaiken mitä vaan osasin siltä pyytää. Avaimena oli Maijulta saatu käyttöohje: napakka nopea pohje ja sitten jalka kokonaan irti. Siihen sainkin koko tunnin ihan tosissani keskittyä - etenkin kun juuri edellisellä tunnilla olin koko tunnin keskittynyt pitämään jalan Lulun kyljessä kiinni.

Teimme heti alkukäynnissä pohkeenväistöjä jokaisella suoralla uralla ja jokaiseen kulmaan voltit. Volttien avulla pystyi näppärästi tasaamaan etäisyyttä muihin, vaikka toki puolikkaallakin kentällä oli tilaa kuudelle ratsukolle yllin kyllin. Lassi väisti ihan hyvin, ja hyvä oli myös Maijun vinkki siitä, että joskus voi käyttää pohjeen ja raipan sijasta pelkkää raippaakin. Lassilla tämä toimi paremmin, ja lopulta homma toimi juuri niin kuin pitääkin: väistö alkaa yhdellä käskyllä ja päättyy toisella, siinä välillä ei tarvitse tehdä mitään.

Kevyttä ravia ja laukkaa menimme isolla ympyrällä. Laukka on minulle Lassilla vaikein askellaji, koska ruunan askel on niin valtava. Lassin pitää mennä aika kovan tuntuisesti, jotta laukka oikeasti rullaa eikä ole vaaraa pudota raviin. Tuttuun tapaan ympyrällä Maiju ei sallinut paikan vaihtamista, vaan etäisyyksiä oli säädettävä askelpituudella ja ajoittaisella ympyrän suurentamisella. Kehittää muuten todella paljon ryhmätyöskentelyä ja sitä, että saisi ne silmät sieltä hevosen niskasta pois!

Pohkeenväistöt teimme molempiin suuntiin samalla tavalla, ja lopuksi vielä kokoonnuimme ympyrälle. Ravissa pienensimme ympyrää kuuden hevosen voltiksi ja suurensimme nopealla selkeällä väistöllä ulos suurelle ympyrälle. Tässä vaiheessa Lassi oli jo niin menopäällä, että laukan lisäksi sitä sai jarruttaa jo ravissakin. Maijukin huomasi tämän ja kysyi, että liikkuuko tämä hevonen nyt ihan itsekseen. Tunnin päätteeksi sanoin Maijullekin, että Lassi oli kyllä aika tavalla erilainen kuin mitä odotin. Aika hieno! Siitä huolimatta en taaskaan voi olla pohtimatta sitä, miksi onnistuminen joidenkin hevosten kanssa vaan tuntuu paremmalta kuin toisten. Niin upeita kuin nämä Primuksen andaluusit ovatkin, eivät ne vaan saa sellaista onnistumisen paloa aikaiseksi kuten viime aikoina Elle ja Lulu.

Vauhdin kautta

22.10.2012 Primus Talli
Maiju - r. Lassi

Tänä maanantaina olikin taas Lassin vuoro. Vastalaukat saatiin edellisellä viikolla tältä erää pakettiin, joten nyt oli edessä uusi teema: takaosakäännökset.

Tiesin nyt, että Lassi pitää saada liikkumaan hyvinkin reippaasti, joten olin jo vapaassa käynnissä erityisen tarkka eteenpäinpyrkimyksestä. Mietin jopa hetken ennen tuntia, että olisinko laittanut kannukset, mutta en sitten arvannut kuitenkaan. Alkuveryttelyssä niitä ei kyllä olisi tarvittukaan, sillä keskikäynti ja koottu käynti sekä kevyt ravi ja käyntisiirtymiset pitkän sivun keskellä onnistuivat hyvin. Erityisesti käynnin kokoamisella valmisteltiin jo tulevia käännöksiä. Andalusialaisilla kokoaminen ei taida koskaan olla ongelma, sen sijaan pitkät letkeät askeleet saattavat olla haasteellisia. Lassin kanssa myötääminen lantiolla tuntui parhaiten tepsivän letkeämmän käynnin aikaansaamiseksi.

Laukkaa tehtiin aluksi vain oikeaan kierrokseen, enkä vieläkään oikein ymmärtänyt, miten vauhdikkaasti Lassin on laukattava. Se kieltämättä tuntui ensin aivan siltä, kuin saattaisi pudota raviin hetkellä millä hyvänsä, ja edestä ohjat löivät välillä ihan tyhjää. Maijun patistaessa sain Lassia vähän enemmän kuulolle ja kohti ohjaa, jolloin asetuskin alkoi tulla läpi. Oma istunta olisi kyllä varmasti ollut karmeaa katseltavaa, ja tässä vaiheessa paukuttaessani pohkeilla jalustimen heiluessa miten sattuu,  tuli vähän ikävä niitä kannuksia.

Takaosakäännöksiä tehtiin ensin vain 90 asteen verran eli kulmissa. Saimme omaan tahtiin koota käyntiä, asettaa ja kääntää, kun olimme valmiita. Minulle tuotti edelleen vaikeuksia kääntää rohkeasti sisäohjalla, ja sen sijaan jarrutin ulkoa hieman liikaa. Pikku hiljaa Maiju alkoi katsoa jokaiselta erikseen 180 asteen käännökset, ja sitten sama toiseen suuntaan.

Kun kaikki olivat saaneet onnistuneita käännöksiä, saimme jatkaa toisessa päässä uraa laukannostojen parissa vasemmalle itsenäisesti. Maiju katsoi samanaikaisesti yksitellen vielä kerran käännökset niin, että ne tehtiin aina lyhyen sivun lopussa. Lassi kääntyi hyvin oikealle, mutta vasen oli selvästi hankalampi. Sain kuitenkin parannettua, mutta itse jäin vielä liikaa jarruttamaan ulko-ohjalla, jolloin painokin valahti väärälle puolelle.

Ehdin tehdä Lassin kanssa aika monta laukannostoa käynnistä ja laukatakin pitkään. Se tuntui välillä suurella ympyrällä ihan kivalta, mutta tunne katosi liian nopeasti. Vasta koko uralla Maijun valvovien silmien alla sain ehkä viimeinkin oikean tunteen siitä, miltä Lassin kunnollinen laukka tuntuu. Kun moottori takaa toimii, alkaa ohjillekin tulla tuntumaa. Maiju sanoikin lopuksi, että Lassia pitää ratsastaa ikään kuin vauhdin kautta: kun sen saa kerran liikkeelle ja vasten ohjaa, voi askelpituutta alkaa säädellä ihan eri tavalla. Yllätyin siitä, miten vahva saa itse olla tuossa eteenratsastusvaiheessa, mutta Maiju sanoi ettei vaan pidä välittää hetkellisestä vastustelusta. Lassi on kyllä oppinut nopeasti säästämään itseään!

Tämän viikkoinen Lassi oli siis jo parempi kuin se edellinen, mutta vieläkään emme kyllä aivan samalla aaltopituudella ole.

Espanjalaisesta toiseen

8.10.2012 Primus Talli

Maiju - r. Lassi

Maiju oli vaihtanut Ligeron Lassiin, joka oli jo edellisellä tunnilla. Sen päätteeksi Maiju piti oikein hyvän mainospuheen tallin tuoreimmasta andaluusista: monet kuulemma luulevat Lassia herkäksi, mutta se on oikeasti aika laiska ja vaatii kunnolla pohjetta. Siihen pätee kuitenkin sama kuin muihinkin Primuksen espanjalaisiin, eli mitä enemmän puristaa sitä hitaammaksi se tulee. Napakoita pohkeita voi käyttää vaikka joka kolmas askel, mutta hieromaan ei saa jäädä.

Jardinerolla en ole koskaan mennyt, ja Lassillakin vaan yhden yksittäisen tunnin aiemmin, mutta sitä ymmärrän näistä andaluuseista ehkä kaikkein parhaiten. Tosin ymmärryksen löytämiseen tarvittiin hetki aikaa ja Maijun kärsivällisyyttä, kun en meinannut millään tajuta ratsastaa riittävän lyhyillä ohjilla ja riittävästi jaloilla sitä ohjaa vastaan. Lassi käytti viekkaasti heti hyväkseen jokaisen herpaantumisen, ja tyytyi sellaiseen kevyeen tuntumaan ja hissutteluvauhtiin paljon kauniimmin kuin rehelliseen tuntumaan ja reippaaseen liikkeeseen. 

Tunnin teemana oli loiva vastalaukkakaarre. Jo alkuveryttelyn käynti- ja raviosuudessa haimme oikeaa reittiä: huolellinen kulma, selvä tie kohti kentän keskustaa, riittävän ajoissa huolellinen suunnanmuutos jopa vähän suoraan ratsastaen, ja sitten takaisin uralle hyvissä ajoin ennen seuraavaa kulmaa. Aivan keskihalkaisijalle asti emme ratsastaneet, mutta lähes. 

Laukassa veryteltiin ympyröillä. Päädyin Willen ja uuden Paten kanssa samalle ympyrälle ja ajattelin heti olevani tien tukkeena suhteellisen pienikokoisella Lassilla. Mutta yllättäen se olikin Lassi, jolla oli kunnolla laukatessaan vaikeuksia sopia samalle ympyrälle isojen hevosten kanssa! 

Lassin ison laukan tuomat haasteet huomasi hyvin itse tehtävässä. Ensin käänsimme vain puolet loivasta kaarteesta ja suoristimme kohti lyhyttä sivua. Tämä sujui meiltä mielestäni hyvin, sillä Lassi laukkasi peilistä katsoen kumpaankin suuntaan aivan suoraan eikä koittanut kiemurrella. Mutta sitten, kun piti ehtiä tekemään koko kaarre ja vielä suurentamaan vastalaukkaosuutta käymällä lähes keskellä kenttää, alku tulla kiire. Minusta tuntui, että Lassi oli jo parilla laukka-askeleella kentän keskellä, ja silloin olisikin jo pitänyt olla menossa kohti uraa. Myös laukan tahdin säilyttämiseksi sai tehdä töitä, mutta kertaakaan se ei rikkonut. 

Loppupalautteen perusteella pääsin ihan kohtuullisesti sisälle Lassin maailmaan. Töitä se vähän vaati, mutta lopulta ruuna oli suht kivasti ohjan ja pohkeen välissä. Mutta vähän tässä Lassissakin on samaa vikaa kuin Ligerossa, että en oikein itse tunne miten se menee tai mitä pitäisi korjata. Kumma juttu - ehkä minä en vaan tajua tunteikkaita espanjalaisia, vaan olen enemmän suorien saksalaisten tyyppiä!

Vaativalla tunnilla pitää vaatia!

4.6.2012 Primus Talli

Pirita - r. Lassi

Olin rohkeasti varannut itselleni kesätunnin teemalla "vaativa koulu", kun kerran sellaiselle minut jo viime kesänä ohjattiin. Kesätunnit pyörähtivät täydellä teholla käyntiin heti kesäkuun ensimmäisellä viikolla, ja minulla oli heti ensimmäisenä päivänä peräti kaksi tuntia. Viiden päivän istuntakurssin koitan koota myöhemmin yhteen yhdellä kirjoituksella.

Kesätunteja on parhaimmillaan kolme yhtäaikaa, ja opettajat vaihtelevat vähän sen mukaan, miten heillä on lomia. Koulutuntimme pitäjäksi paljastui Pirita, joka kertoi opettavansa ryhmää ainakin pari kolme seuraavaa viikkoa, luultavasti heinäkuussa alkavaan lomaansa asti. Pirita oli suunnitellut, että tehdään eri tunneilla vähän eri teemojen mukaisia asioita, joskus enemmän ravia ja joskus enemmän laukkaa. Tällä kerralla oli vuorossa avotaivutukset pitkillä sivuilla käynnissä ja ravissa, joita valmisteltiin volteilla kulmissa.

Kesäkaudella ryhmät lähes poikkeuksetta hajoavat, kun kukin valitsee itselleen sopivia tunteja ja kursseja. Minä olin päässyt - tai joutunut, ihan miten vaan - itseäni taitavampaan porukkaan. Muutamalle oli selvästi valittu sellainen ratsu, jolla he olivat menneet paljon aikaisemminkin. Minulle oli jaettu Lassi, jolla en ollut koskaan aiemmin ratsastanut. 

Kiltti ruuna ei ole mitenkään valtavan korkea, mutta andalusialaiseen tyyliin aika pyöreä. Ratsastettavana se on minulle vähän outoa tyyppiä: hyvin herkkä sekä edestä että kyljistä, mutta toisaalta taas liikettä takaa eteen pitää löytyä kaikissa askellajeissa kunnollisen tahdin aikaansaamiseksi. Lassihan tuli tallille vasta viime syksynä oltuaan vuoden koulutuksessa, ja oli silloin varsin reipas ratsu. Nyt se on jo vähän oppinut tuntihevosen tavoille, eli päättäväisyyttä näköjään vaaditaan. 

Tapani mukaan aloitin uudella hevosella aivan liian varovasti. En uskaltanut alkutunnista ottaa riittävän napakkaa tuntumaa tai komentaa riittävästi eteen. Lassihan laittaa pään kauniisti suht helposti, mutta aika nopeasti paljastuu mikäli hevonen ei ole rehellisesti ohjan ja pohkeen välissä. Ruuna kaatuu etenkin vasemmassa kierroksessa voimakkaasti sisään tai muuten vaan mutkittelee. Pirita sai lopulta minut rohkaistumaan sen verran, että jälkimmäisellä puolikkaalla aloin ratsastaa ja Lassi alkoi liikkua.

Herkistelimme ensin käynnissä tekemällä pysäytyksiä, ja niissä Lassi helposti poikitti mikäli jalat eivät olleet lähellä. Herkistelyn lopputulos tarkistettiin ravisiirtymisessä, jonka piti tapahtua aivan hipaisusta. Mikäli ei onnistunut, siirryttiin takaisin käyntiin ja huomautettiin kevyen pohkeen lisäksi raipalla. Sekä ravissa että laukassa ensin himmailin, mutta kun uskalsin pyytää Lassia eteen, alkoi se selvästi kaksitahtinen ravi ja kolmitahtinen laukkakin löytyä.

Sanonpahan taas, että avotaivutus on jotenkin hirmuisen haastava liike! Kuten Piritakin huomautti, avotaivutuksessa tulee hyvin kontrolloitua se, onko hevonen ohjan ja pohkeen välissä. Avotaivutuksessa kun pitäisi taivutusta pystyä säätelemään ulko-ohjalla, mutta silti hevosen pitäisi olla taipuneena ja asettuneena sisään; ulko-ohjasta pitää siis voida tehdä pidätteitä ilman että pää kääntyy ulos.

Lassi olisi kovin mielellään jatkanut voltilta vielä toisellekin, joten taivutuksen alku oli meillä ensin hieman hapuilevaa. Tyytyväinen olen oikeastaan vain ravitaivutuksiin vasemmassa kierroksessa, sillä vasta silloin Lassi alkoi liikkua kunnolla. Samoin taisi käydä muutamalle muullekin, koska Pirita sanoi, että nyt hevoset alkavat liikkua meidän mukanamme.

Lopun laukassa ymmärsin jo, miten Lassia pitää ratsastaa ettei se siirtyisi itsekseen raviin, ja ympyrällä tehty pätkä olikin ihan laadukas. Paljon jäi kuitenkin parannettavaa seuraaville tunneille. Loppupalautteessa Pirita kyseli, että pidinkö Lassista ja totesi saman kuin minäkin: oikeat nappulat alkoivat löytymään lopussa, kun sisäistin opettajan antamat käyttöohjeet. Lassi on kiltti ja koulutettu hevonen, mutta sen liikkeet jäävät epätahtisiksi ja löysiksi, jos se ei liiku riittävän reippaasti. Suusta taas ruuna on hyvin herkkä. Pirita sanoi jälleen, ettei minulla missään nimessä ole kova käsi, mutta se valuu helposti liian alas ja sitämyöten taakse.

Yleisesti kaikille palaute oli se, että vaativalla tunnilla saa oikeasti vaatia. Ei voi jäädä ajattelemaan, että uskallankohan käyttää raippaa, mitäköhän opettajakin sanoo, kyllähän tämä nyt jo riittää. Jos meinaa oppia uutta, pitää haastaa niin ratsuaan kuin erityisesti itseään, joten sillä mielellä nämä kesätunnit jatkan!