Puhti pois

2.6.2012 Primus Talli
Pirita - r. Eetu

Edellisen illan katastrofin jälkeen olin tyytyväinen siitä, että pääsisin nollaamaan koko kaameuden heti seuraavana päivänä. Kuvittelin liihottelevani normitunnin Lululla, tai ehkä Dariosolla, jolla viimeksi lauantairästini menin... Mutta molemmat näyttivät viettävän ansaittua vapaapäivää, ja sainkin Eetun. Se on minulle tuttu aivan sen Primuksen alkuajoilta, jolloin menin sillä paljon. Sittemmin tiemme ovat kohdanneet satunnaisesti, eikä yhteistä säveltä ole oikein löytynyt.

Ongelma Eetun kanssa minulla on näköjään nykyään se, etten saa määritettyä sille riittävän selvästi sopivaa raamia, johon me molemmat olisimme tyytyväisiä. Ruunasta tulee helposti aivan tyhjä edestä, jos moottori ei ole kunnolla käynnissä. Pitkänä taas se saattaa lönkötellä suht reippaastikin, mutta sellaisella hevosella mistään tehtävistä on turha uneksiakaan. Näiden kahden muodon välillä taistelin koko tunnin niin, että meinasin jo puolessa välissä heittää ohjat naulaan. Edellinen tunti painoi pohkeissa, ja lukko omassa tekemisessäni pysyi visusti kiinni. En vaan osannut.

Yritin ihan tosissani saada Eetun kulkemaan itsestään eteen. Piritakin sanoi, että sillä on isot liikkeet ja sen pitää mennä reippaammin. Sain lisäksi tehtäväksi keskittyä siihen, että hevonen kulkisi suorana suoralla. Käynnissä otin paljon pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä pyrkien herkkyyteen ja terävyyteen. Tästä ei ollut sanottavaa hyötyä ravia ajatellen, sillä jouduin pääty-ympyrällä välillä päästämään Eetun pitkäksi ettei se olisi täysin hyytynyt. Laukkaympyrällä sain jo pyörähtää urallakin saadakseni ruunan laukkaamaan, mikä auttoikin - hetken.

Koska kyseessä oli tämänkin ryhmän viimeinen tunti, ei mitään uutta teemaa enää aloitettu vaan mentiin pohkeenväistöä. Pitkän sivun alusta uralta sisään kohti keskihalkaisijaa, jossa suoristus, ja sitten väistö takaisin pitkän sivun loppuun. Tätä sik-sak-väistöä teimme ensin käynnissä ja sitten ravissa. Sekin oli Eetun kanssa tuskien taival. Ratsuni muoto oli kuin alkeiskurssilla. Väistön jyrkkyyttä oli vaikea kontrolloida, koska Eetu ei juurikaan reagoinut kuin pelkkään väistättävään pohkeeseen. Sitä taas siirsin epätoivoissani liian taakse, jolloin takaosa meni helposti edelle. Tuloksena oli liian jyrkkä väistö liian hitaassa tempossa. Ravissa otin pari kertaa ohjat reilusti toiseen käteen ja huomauttelin toisella kädellä jatkuvasti raipalla pohkeen taakse. Parani vähän.

Lopuksi laukkasimme paitsi ympyröillä myös koko maneesissa. Tempo ei saanut muuttua kaarevalta uralta poistuttaessa. Eetulle pitkät suorat tuntuivat sopivan, joten keräsin viimeiset voimani ja itsetuntoni rippeet ja koitin vielä kerran saada sitä molemmille ohjille molempien pohkeiden väliin. Viimeiset viisi minuuttia aktiivisesta työskentelystä ruuna sitten kulkikin edes vähän sinne päin, jopa Piritan mielestä. Muutoin Pirita sitten jättikin varsin kohteliaasti kommentoimatta suoritustamme sen kummemmin...

Eetu jäi estetunnille, mutta olin niin loppu, että katsoin parhaaksi olla lösähtämättä maneesin lehtereille, mikäli mielin vielä saman päivän aikana selviytyä kotiinkin. Ratsastamaan pääsen seuraavan kerran jo yhden lepopäivän jälkeen, kun kesäkausi tuo tullessaan viikoittaisen teematunnin sekä viiden päivän mittaisen istuntakurssin - ja voi miten tarpeeseen se tuleekaan!

Vaeltelua varjojen mailla

16.3.2012 Primus Talli

Pirita - r. Eetu

Olin jotenkin siinä uskossa, että edellisen tunnin katastrofista ei ole kuin yksi tie, ylös. Olin väärässä, sillä aivan hyvin näköjään onnistuin ratsastamaan toisen kerran peräkkäin yhtä surkeasti. Naiivisti ajattelin, että Pirita ja uusi ratsu yhdessä fiksaavat tämän pohjalla rämpimisen jo pelkällä olemassaolollaan. No, ratsu ei ollut uusi eli Eetun selässä jatkettiin, eikä Piritakaan sentään ihmeisiin pysty.

Tässä tilanteessa oli ehkä hyvä, että en päässyt kahdelle viimeiselle laukanvaihtotunnille, vaikka se toki harmittaakin. Nyt aloitimme siis uuden teeman parissa, ja tällä tunnilla se oli suoraan ratsastaminen. Voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei vaan ole. Suoraan ratsastaminen osoittautui itse asiassa erittäin haastavaksi ja hyödylliseksi harjoitukseksi!

Alkukäynnissä pyrimme taas reippaaseen rentoon käyntiin, ja Pirita komensi minua tiukemmin määrittelemän Eetun raamin siitä huolimatta, että sen piti kävellä reippaasti eteen. Tämä oli meidän suurin ongelmamme koko tunnin ajan: ruuna joko oli näennäisesti peräänannossa mutta löntysti, tai sitten se meni reippaasti turpa sojottaen kohti menosuuntaa. Ravissa emme tehneet nyt ympyröitä lainkaan, vaan koitimme vaan ratsastaa suorilla urilla suoraan. Kulmissa oli mahdollista asettaa ja taivuttaa. Pääty-ympyrällä tehdyssä laukassa oikeaan kierrokseen jo ajattelin, että nyt minä onnistun, sillä Eetu alkoi tuntua varsin kohtuulliselta. Piritakin sanoi, että työstän sitä hyvin. 

Valitettavasti siihen se sitten jäikin. Suoraan ratsastimme pitkällä sivulla niin, että piti kääntää lyhyeltä sivulta uran sisäpuolelle ja pysyä kolmen puomin muodostamassa kujassa niin, että näimme peilistä koko ajan kaikki puomit. Peilistä oli helppo myös tarkastaa, oliko hevonen suora vai ei, ja kanttasiko se kohti uraa. Eetun kanssa vaikeampaa oli vasempaan kierrokseen, koska ruuna itsessään on niin kiero oikealle. Sitä sai aika voimakkaasti suoristaa ulko-ohjasta, vaikka itsestä tuntui että ulko-ohja oli jo valmiiksi monta senttiä lyhyempi kuin sisäohja.

Aika pian aloimme nostaa myötälaukkaa heti pitkälle sivulle käännyttyä. Eetu nosti jotenkuten oikeaan, vasempaan tarjosi herkästi vastalaukkaa, etenkin jos pidin sen aivan suorana. 

Lopuksi ravasimme taas ensin vain suoraan, ja sitten kokeilimme vielä volteilla, miten hyvin suoraan ratsastaminen oli saanut hevoset avuille. Tai muut kokeilivat, minä koitin saada Eetua edelleen eteen... 

Tunnin päätteeksi oli aivan loppu, ehkä enemmän henkisesti kuin fyysisesti. Pirita sanoi kauniisti, etten olisi niin poikki, jos määrittelisin raamin tiukemmin heti tunnin alussa, vaikka raipan avulla. Niin, miksiköhän en tehnyt niin pyhistä valoista huolimatta? Tiedän varsin hyvin, että edestä tyhjä ohjia nyppivä Eetu ei vaan pysty tulemaan rehellisesti ohjan ja pohkeen väliin. Ja jos hevonen ei liiku rehellisesti koko kropasta, ei sillä paljon muita tehtäviä tehdä kuin lönkötellä ympäri maneesia. Ja sitähän minä tässä nyt sitten olen pari tuntia tehnytkin.

Lama, taantuma!

6.3.2012 Primus Talli

Maiju - r. Eetu

Aloitin pianonsoiton kuusivuotiaana, ja jatkoin Konservatoriolla lähes kolmkymppiseksi asti. Musiikkiopiston paperit sain jo lukioikäisenä, mutta koska pianonsoitosta ei tullut minulle ammattia, jäi harrastus polkemaan sen jälkeen paikoilleen. Olin soittanut 15 vuotta samalla opettajalla, mutta sitten rohkaistuin vaihtamaan. Saman käytävän varrelta löytyi pianonsoiton lehtori, joka soitti pianoa yhdessä suosikkikokoonpanossani. Häneltä sain sellaisen piristysruiskeen harrastukseeni, että tuntui kuin olisin aloittanut pianonsoiton alusta. Innostuin valtavasti, opin rutkasti uutta, ostin jopa oman flyygelin. Kun lopulta tulin yli-ikäiseksi Konservatorion aikuisosastolle, olin suorittanut ensimmäisen pianonsoiton opettajaksi valmistavista tutkinnoista.

Aivan samalla tavalla minulle kävi, kun muutin Pirkanmaalta pääkaupunkiseudulle. Olin ratsastanut ensimmäistä syyskautta lukuunottamatta yhdellä ja samalla tallilla 12-vuotiaasta asti. Ratsastaminen oli kivaa, mutta kaipasin silti vähän tavoitteellisempaa ohjelmaa, napakampaa otetta, vaikka kyse olikin vain kerran viikossa ratsastelusta. Muuton myötä oli pakko tehdä asialle jotain, ja sitten löytyikin Primus Talli. Fiilis oli täsmälleen sama kuin pianonsoitonopettajaa vaihtaessani. Tunneilla tehtiin töitä alusta loppuun selvän teeman parissa, jonka opettaja oli suunnitellut etukäteen. Tehtävät perusteltiin ja opastettiin huolella, välillä näytettiin ihan kädestä pitäen. Hevosista ei jäänyt homma kiinni, vaan alla oli aina osaava ratsu. En ollut ymmärtänyt, että olin ollut muutoksen tarpeessa jo pitkään.

Tällä fiiliksellä on nyt menty enempi vähempi keväästä 2010 asti, kun pääsin vakitunnille Primuksen muuton myötä. Olen kokenut mahtavia onnistumisen tunteita etenkin ihanan Mirjan ja sympaattisen Foxyn kanssa, mutta ratsastus ei kai olisi ratsastusta, jos joskus ei tulisi taantumaa. Ja nyt minusta tuntuu, että olen pahemmanlaatuisessa lamassa. 

Alkuvuoden piti nimittäin olla oikea kunnon tehostartti vuodelle, olinhan innostuksissani hankkinut ylimääräisiä tuntejakin. Aina ei vaan käy niin kuin haaveillaan, sillä kausi onkin ollut aikamoisen rikkonainen. Menin heti loppiaisena tippumaan Kallen selästä, jolloin nilkkani nivelsiteet venähtivät ja pakottivat muutamaksi tunniksi pois hevosen selästä. On tullut yllättävää työkeikkaa, yllättävä sairastapaus perhepiirissä ja lopuksi vielä kunnon flunssa itselleni. Niinpä olen päässyt hevosen selkään aivan liian epäsäännöllisesti, minkä seurauksena olen ratsastanut kolmen eri opettajan tunneilla. Ratsastaminen on ollut takkuista, enkä ole ollut kovin positiivisella mielellä tuntien jälkeen.

Intoa ei silti ole puuttunut, ja innolla kipusin tiistainakin Eetun selkään. Se oli edellisellä tunnilla, ja näin miten se ei ollut tarpeeksi edessä. Eetulla alkaa aina askel suuntautua enemmän ylös kuin eteen ja ohjat lyömään loukkua, mikäli ruunaa ei saa kunnolla pohkeista kohti ohjaa. Tiesin siis mistä aloittaa.

Haimme ensin rentoa pitkää käyntiä tehden voltteja. Ja kuinka yllättävää: Maiju joutui heti komentamaan Eetua enemmän eteen. Saimme aikaiseksi ihan hyviä pätkiä, mutta sellaista tasaisesti molemmilla ohjilla olevaa Eetua, minkä olin laukanvaihtotunnilla kokenut, en nyt löytänyt. Ravit teimme pääosin suurella keskiympyrällä, jossa menimme välillä puolet ympyrästä keskiravia. Ajatuksena oli käynnistää moottori toden teolla niin, että se jaksaisi sitten tunnin päätehtävässäkin, sulkutaivutuksissa. Eetu kyllä lisäsi, mutta Maiju vaati enemmän. Laukassa onnistuimme kenties hieman paremmin.

Sulkutaivutuksista tulikin sitten yhtä painajaista. Eetu  nosti nokan taivaisiin, venkoili ja laahusti. Sain sen aina taivutusta edeltävällä lyhyen sivun keskeltä tehdyllä voltilla ihan hyvin oikeaan asetukseen ja taivutukseen, mutta kulman jälkeen kaikki hyvä oli kadonnut. Sulkutaivutus diagonaalillakin on mielestäni hyvin looginen liike ja sitä myöten helppo ratsastaa, mutta Eetun kanssa siinä ei ollut mitään helppoa. Oikea kierros oli tuskainen, vasen hieman parempi. Liekö sitten ratsastaja saanut edes jonkinmoisen tsempin päälle siinä vaiheessa.

Tunnin parasta Eetua koin aivan lopuksi keskiympyrällä tehdyssä laukassa, jossa sain sen kulkemaan oikein päin. Pieni valonpilkahdus siis lopuksi näkyi, joten siitä sitä on kai jatkettava ja punnerrettava lamasta ylöspäin. Pitää vaan ajatella niin, että ilman epäonnistumisia ne hyvätkään hetket eivät tuntuisi niin hyviltä.

Yksi, siirto, vaihto

17.2.2012 Primus Talli
Pirita - r. Eetu

Jo hevoslistasta näki, että nyt päästäisiin itse asiaan: laukanvaihtohin. Ratsuinamme oli mm. Wille, Roope, Emmy ja Eetu, joka oli jälleen merkitty minulle. Ratsastin Eetulla Maijun opastuksessa pari vuotta sitten kymmenkunta kertaa, ja tein sillä myös vuosi sitten tämän perjantairyhmämme laukanvaihtotunnin. Moni edistyneempi ryhmä oli jo alkukaudesta harjoitellut vaihtoja, ja nyt oli siis meidän vuoromme. Eetu tosin oli juuri palannut lomalta, eikä se ollut ehtinyt tehdä kuin yhden tunnin ennen tätä.

Selkäännousu oli entisenlainen tai ehkä joka vieläkin varovaisempi operaatio. Vyö jätettiin täysin löysälle ja minä kipusin jakkaralta selkään. Piritan ohjeen mukaan en tehnyt muuta kuin istuin, jalat jalustimissa (jotka olivat varsin viehättävästi ainakin kolme reikää eri pituiset) mutta irti kyljistä. Sitten Pirita talutti meitä vähän matkaa ja kiristi vyötä taputellen vatsaa. Sama toistui muutaman kerran, ja sitten sain säätää jalustimet ja alkaa ratsastaa. Aluksi kyllä oli vaan sellainen odottava fiilis, että koska se rodeo alkaa, mutta ei sitä onneksi tullut.

Keräännyimme kahdelle pääty-ympyrälle ravaamaan. Eetun kanssa sain neuvoksi pitää hevosen suorana ja vasemmassa kierroksessa jopa asettaa hieman ulos oikealle. Ensin en saanut ruunaan mitään kontaktia, se ei liikkunut ja nyppi ohjia. Koitin parhaani mukaan noudattaa Piritan edellisellä tunnilla Marellen kanssa erittäin hyvin havainnollistamaa napakkaa pohkeiden käyttöä - siis vain ja ainoastaan pohkeiden, ei lisäksi heiluvaa ylävartaloa tai pumppaavaa istuntaa. Napauttelin minkä ehdin, sitten rohkaistuin antamaan myös raippaa ja ottamaan vähän jämäkämpää tuntumaa, ja homma alkoi toimia hieman paremmin.

Laukassa oikeaan kierrokseen Eetu alkoi testata ratsastajaa: onko pakko loman jälkeen? Se pomppi ja rikkoi helposti laukan raville ja Piritan mukaan vain odotti, että saa siirtyä siitä sitten käyntiin. Ympyrällä en saanut Eetuun riittävästi puhtia, vaan laukka suuntautui enemmän ylös kuin eteen. Saimme lopulta mennä koko uraa muiden jo kävellessä. Pirita antoi ohjeeksi kaksi ohjaa, kaksi pohjetta, eli Eetu suoraan ja riittävästi eteen. Muutaman kierroksen se otti, ennen kuin Eetu taipui tahtooni ja laukkasi reippaasti muodossa tukeutuen molempiin ohjiin. Hyvin ratsastettu, sanoi Piritakin. Ratsastajalla hiki virtasi, ja edessä häämöttävät laukanvaihdot tuntuivat maratonin kaltaiselta urheilusuoritukselta.

Kokoonnuimme pääty-ympyrälle. Siitä nostaisimme vuorotellen laukan, työstäisimme sen vaihtokuntoon ympyrällä ja tulisimme sitten koko rata leikkaa, jonka keskellä vaihto. Ensin kuitenkin kertasimme laukanvaihtoa liikkeenä. Hevosesta kun pitäisi löytyä riittävästi eteenpäinpyrkimystä, jotta sitä voisi koota vaihtoa varten. Hevosen pitäisi olla suora ja asettuneena laukan puolelle. Ratsastajaa vaihdossa auttaa tuttu kolmeen laskemien: yksi, siirto, vaihto. Ykkösellä puolipidäte, kakkosella sisäpohje siirtyy edestä taakse, kolmosella annetaan sisäpohkeella laukanvaihtoapu. Vasta vaihdon jälkeen tulee kaikki muu, kuten asetus uuteen suuntaan ja ratsastajan painon vaihto myötälaukan puolelle.

Eetun kanssa saimme pyöriä oikeaan kierrokseen pääty-ympyrällä hetken aika, ennen kuin laukka oli tyydyttävää. Ruuna protestoi voimakkaasti pomppimalla, kun patistin sitä eteen ja kokosin. Lopulta se kuitenkin taas nöyrtyi ja pääsimme tulemaan lävistäjän Piritan avustaessa laskuissa. Vaihto tuli askelen myöhässä, mutta muutoin oli ok. Vasempaan kierrokseen emme olleetkaan vielä laukanneet, ja se tuntui ensin aivan mahdottomalta. Mutta sitten taas suoristin hevosen ulkoa ja käskin voimakkaasti ulkopohkeella, minkä jälkeen laukka oli paljon parempaa kuin kertaakaan oikeaan kierroksen. Vaihtokin sujui hienosti juuri silloin kuin pitikin.

Toisella kerralla oikeasta kierroksesta pääsimme ympyrältä nopeasti lävistäjälle, mutta Eetu vaihtoi laukan ennen kuin ehdin sirtää pohjetta. Takaisin siis ympyrälle, ja nytpä Eetua ei enää huvittanutkaan. Piritakin sanoi, että nyt kestää liian kauan, ennen kuin sain Eetun taas järjestykseen. Raju asetus oikealle, ja nyt vaihto tuli samoin kuin ensimmäinen vähän myöhässä. Siihen oli tyytyminen tällä kerralla. Ainakin vielä ensi viikolla jatketaan, mahdollisesti myös seuraavalla, koska on hiihtoloma. Kotiläksyksi saimme kerrata Kyra Kyrklundin kirjasta laukanvaihdon, jotta seuraavalla kerralla olisimme sisäistäneet tehtävää hieman paremmin.

Lopuksi vielä ravasimme ympyrällä ja koko uralla hetken. Eetu oli nyt oikein mukava ja sain sen kulkemaan suorana molempiin kierroksiin. Pirita vaati ravia vielä hieman enemmän eteen, että liike tulisi koko kropasta. Olin tyytyväinen lopputulokseen, ja Piritankin sanoi, että työstin ruunaa hyvin. Olin aivan naatti tehokkaan tunnin jälkeen - tällaiselle tunnille olisi hyvä tulla jonkun sellaisen henkilön kokeilamaan, jonka mielestä ratsastaminen on vaan hevosen selässä istumista... 

Jo joutui armas aika

3.6.2011 Primus Talli
Pirita - r. Eetu

Kaikki koulut päättyvät tänä viikonloppuna, niin myös Primus Tallin kevätkausi. Minun kohdallani se ei valitettavasti päättynyt niin iloisissa tunnelmissa kuin olisi voinut, sillä Mirjan karsina oli tyhä. Tamma oli siis lähtenyt varsalomalle, joten nyt edessä on uuden lempiratsun etsintä. Haaste on kova!

Viime kerralla puhutun mukaisesti tuntimme teemana olivat laukanvaihdot, ja niitä tein vanhan tutun Eetun kanssa. Vuosi sitten keväällä en kellään muulla mennytkään, mutta edellisestä kerrasta Eetun selässä ehti silti vierähtää melkein vuosi. Aluksi ihmettelin hieman hevosvalintaa laukanvaihtotunnille, mutta Eetu kuulemma osaa vaihtaa oikein hyvin. On ilmeisesti paljon hypänneenä oppinut.

Tunnin alku viivästyi jälleen hieman, varmaankin taas tuntimme jälkeen pidettyjen rataharjoitusten vuoksi. Lisäksi ennen meitä oli ylimääräinen rästitunti, joten hevosten haaliminen maneesiin kentältä, tallista ja maneesista vei hetken aikaa. Muut ratsukot olivat Emmy - Lila, Sacce - Lettu, Eki - Mikua tuurannut Cilla ja Walter - Outi sekä Kosmo - Ella. Ella kyllä antoi luvan käyttää Concordelle Sirkka-lempinimeä, mutta ehkä se on parempi totutella tähän oikeaan!

Aloitimme itsenäisellä veryttelyllä. Pirita kehoitti ennen kaikkea pitämään huolta, että hevonen on suora, kuten sen tulee vaihdonkin aikana olla. Kulmissa piti tottakai taivuttaa ja koko ajan huolehtia riittävästä eteenpäinpyrkimyksestä. Eetun kanssa meninkin aika paljon uran sisäpuolella ja suht reipasta ravia, muistaen ruunan taipumuksen jäädä ravaamaan paikoilleen ja tulla sitämyöten aivan tyhjäksi edestä. Eetu tuntui aika kivalta kumpaankin suuntaan ja helpommin, kuin muistin.

Sitten meidät komennettiin kahdelle isolle ympyrälle, jossa ravattiin ja laukattiin oikeaan kierrokseen. Laukassa mentiin ensin aika reippaasti, mutta sitten pienennettiin selvästi ympyrää ja koitettiin samalla koota laukkaa. Tämä tuntui ensin aika vaikealta, mutta kun taas muisti ottaa jalat mukaan - sisäpohje omalle paikalleen ja ulkopohje hieman taakse - ja puolipidätteitä ulkoa, Eetukin myötäsi ja pienentäminen onnistui. Lopulta pyörittiin kolmen hevosen voimin kymmenen metrin voltilla, ja kyllähän sen hevosen kokoamisen tunsi aika ajoin takapuolessa.

Sitten käveltiin hetki vapaasti ja kokoonnuttiin toiseen päätyyn, jossa kerrattiin laukanvaihtoa. Piti muistaa riittävä eteenpäinpyrkimys. Yksittäisissä vaihdoissa hevosen ei tarvitse olla niin koottu kuin sarjavaihdoissa, mutta suora sen pitää olla ja pystyä laukkaamaan asetettuna laukan suuntaan. Ratsastajan jalat ovat ensin kuten alkuveryttelyn voltilla, ja vaihtoapuna on sitten vanhan sisäpohkeen siirtäminen taakse uudeksi ulkopohkeeksi. Sitten mietittiin itse vaihdon tekemistä kolmeen laskien. Ykkösellä puolipidäte, kakkosella vaihtoavut ja kolmosella vaihto. Yksinkertaista - tai sitten ei! Pirita lupasikin auttaa meitä laskemaan ja antamaan avut oikealla hetkellä. Asetuksesta ja taivutuksesta uuteen suuntaan tai painon vaihdosta ei tarvinnut vieä huolehtia, muistamista oli muutoinkin paljon.

Vaihdot teimme yksitellen niin, että tulimme voltille toiseen päätyyn, josta teimme puolirata leikkaa kohti uraa. Uralle tultaessa sitten vaihdettiin laukka. Eetu vaihtoi joka kerta, mutta hieman hitaasti: ensin vaihtui etupää ja askeleen parin jälkeen takapää. Selkään en tätä tuntenut, enkä saanut asiaa korjattua vaikka kuinka pamautin vaihtopohkeella. Sen ainoan kerran, kun Eetu ilmeisesti vaihtoi täsmällisesti, se ennakoi, enkä ehtinyt antaa apuja lainkaan... Piritan mukaan Eetu oli hieman liian pitkä, toisin sanoen se ei ollut riittävästi ohjan ja pohkeen välissä, vaan takaosa oli jo lähtöjäänkin hieman jäljessä. Enempää emme kuitenkaan tehtävää hieroneet, vaan jatkamme harjoituksia syksyllä.

Sacce ja Eki tekivät vaihdot suvereenisti, ja myös muut onnistuivat hienosti vähintään muutaman kerran jälkeen. Eetua ei varmasti ole syyttäminen meidän haparoinnista, ennemminkin ratsastajan korvien väliä. On se kumma, kun heti, kun pitäisi tehdä jotain yksin opettajan silmien alla, alkaa pulssi kohota ja tuskanhiki nousta pintaan! Ihan yhtä lailla se Pirita meitä yksitellen katsoo, vaikka tekisimme jotain tehtävää yhtä aikaa. Mistäköhän saisi edes sen verran kilpailuviettiä, ettei pakka hajoaisi heti käsiin, kun tullaan jokin tehtävä yksitellen? Itsenäinen valmistautuminenkin on sellaista sähellystä, että siitä ei varmasti ole mitään iloa. Pah.

Tunnin päätteeksi Pirita kyseli vielä ajatuksia omasta ratsastuksesta kevätkauden päätteeksi. Äkkiseltään en osannut sanoa muuta, kuin kertoa miten kävi pianonsoittoharrastukselleni. Olin soittanut samalla opettajalla 15 vuotta, ennen kuin vihdoin sain aikaiseksi vaihtaa uudelle opettajalle. Silloin innostui ja tuntui, kuin olisi aloittanut koko harrastuksen alusta uudelleen, ja samoin on käynyt ratsastusharrastukselle Espooseen muuton ja etenkin Piritan ryhmään vaihdon jälkeen. Että asioita voi tehdä näinkin, eri tavalla, ja edistyäkin vielä!

Pirita sanoi, että minun sellainen koko hevosen ratsastaminen on parantunut selvästi. Missään nimessä kuulemma käteni ei ole ollut kova, mutta nyt olen oppinut ottamaan mukaan jalkoja ja kroppaa. Mirjan hän otti tästä esimerkiksi, ja tamma on kyllä ollut hyvä opettaja. Siitä on heti huomannut, jos on koittanut vaan ratsastaa käsillä ilman eteenpäinpyrkimystä ja omaa jäntevyyttä. Sanoinkin, että toivottavasti löytyy tilalle joku yhtä mieluisa rastu, johon Pirita totesi, että eiköhän. Saa nähdä, mitä meidän varallemme on syksyksi suunniteltu. Ainakin se kevään KN Specialin ratsastaminen unohtui, ja ehkä hyvä niin...

Lopuksi Pirita toivoi, ettemme olisi aivan koko kesää ratsastamatta. No, seuraava tuntini on jo maanantaina ja sitten neljänä peräkkäisenä torstaina. Muillakin taisi olla jos jonkinnäkäöistä teematuntia ja -kurssia varattuna, joten ihan kylmiltään emme elokuussa perjantaitunnillemme palaa.

Jalkoja, jalkoja ja jalkoja

28.6.2010 Primus Talli
Maiju - r. Eetu

Nyt ei ollut Foxy koulutuksessa, kun Pirita oli jäänyt neljäksi viikoksi lomalle. Tunnille en sitä kuitenkaan saanut, vaan listassa oli tuttu Eetu. Toinen opettaja, Ellu, tuli puolelta Eetun kamoja kannellen satulahuoneeseen ja kyseli, onko Eetun ratsastaja paikalla. Hevoset olivat olleet juhannuksena kolme päivää laitumella tekemättä mitään, ja opettajat olivat päättäneet vähän liikuttaa niitä ennen tuntia. Eetu oli siis jo valmiiksi hikinen, mistä Ellu halusi varoittaa.

Olisin kyllä voinut ottaa sen kolme päivää levänneekin Eetun, sillä ongelmamme oli taas se vanha tuttu paikalla liikkuminen ja tyhjäksi jääminen. Ajoittain meno oli aika kivaa, mutta niitä talven muutaman tunnin superfiilistä ei vaan enää tunnu löytyvän. Joudun tekemään ihan kauheasti töitä ja muistuttamaan raipalla tuon tuosta, että Eetu liikkuu edes jotenkuten.

No, Maijun tehtävä oli kyllä mielenkiintoinen. Aloitimme kääntämällä kentän poikki ja tekemällä pysähdyksiä eleettömästi. Piti muistaa asettaa, taivuttaa, pysähtyä napakasti istunnalla ja lähteä tarmokkaasti liikkeelle. Erityisesti mietittiin omia lapoja ja niiden vetämistä alaviistoon, jotta ryhdistä tulisi suora ja rento. Kun tämä sujui ei pysähdyttykään vaan tultiin reippaassa käynnissä ja hidastettiin kymmenen askeleen ajaksi. Hidastuksen jälkeen ei annettu eteenpäin ajavia apuja lainkaan, vaan tarjottiin vain pitkää ohjaa. Lopulta hevoset reagoivat tähän oikein, että venyttivät kaulaa eteen ja alas ja askel piteni. Eetu meinasi välillä olla omissa ajatuksissaan ja kuikuilla ihan muualle tehtävään keskittymisen sijasta, mutta lopulta sain senkin kanssa homman toimimaan.

Ravissa käännyttiin edelleen kentän poikki ja tehtiin siirtymiset samalla periaatteella käyntiin. Laukka tehtiin siten, että se nostettiin yksitellen Maijun valvovan silmän alla ja laukattiin reippaasti koko pitkä sivu. Nostossa piti muistaa olla paitsi itse jäntevä myös olla roikkumatta sisäohjassa. Eetun kanssa tämäkin vaati muutaman toiston, ennen kuin se nosti laukan terävästi.

Eetun tyhjyyteen ei tullut Maijulta mitään muuta neuvoa, kuin jalkoja, jalkoja ja jalkoja. Näyttää siltä, että pääsen kokeilemaan tätä vielä ensi viikolla, kun olen viimeisen kerran kesätunnilla. Sen jälkeen pidän taukoa elokuun toiselle viikolle asti, jolloin syyskauden tunnit alkavat.

Ensimmäiset toistot 10 000:sta

21.6.2010 Primus Talli
Pirita - r. Eetu

Pirita on ottanut näköjään tavakseen ratsastaa Foxyn aina maanantaisin ennen meidän tuntiamme, joten noinkohan on, että meidän tuttavuutemme jäi kertaluontoiseksi. Todella harmi, jos näin kävi! Sen sijaan yhteinen taipaleemme Eetun kanssa jatkui taas.

Takapuoli ja jalat jätettiin nyt rauhaan ja keskityttiin käsiin. Minä pääsin esimerkiksi siitä, mitä tapahtuu, kun hevonen kiskaisee ohjista yhtäkkiä. Pirita vetäisi ohjista eteenpäin, ja minä tietenkin kellahdin takakenoon. Kuten syksyn istuntakurssilla harjoittelimme myötäämistä pienellä liikkeellä käsivarren ja tiukkojen vatsalihasten avulla. Jos toisen - etenkin vatsalihakset - unohti, ei mitenkään pysynyt oikeassa asenoossa. Pirita opetti oikeaa tuntumaa tönäämällä olkavarresta eteenpäin eri voimakkuuksilla, ja meidän piti panna vastaan niin, että liike oli mahdollisimman pieni.

Pirita oli ollut Finnderbyssä kuuntelemassa Kyra Kyrklundin klinikkaa, jossa Kikka oli ollut yhtenä esimerkkiratsastajista. Sieltä oli tullut paljon hyviä uusia ideoita ja vahvistuksia vanhoille ajatuksille, ja me pääsimme heti osalliseksi parhaista paloista. Pirita korosti sitä, että vain toistoja tekemällä voi päästä virheistä eroon. Yhden virheen korjaaminen vie kuulemma 10 000 toistoa, joten kerran viikossa tunnilla käymällä... Pirita kehoittikin jokaista keskittymään yhteen asiaan, joka minulla oli jäntevyys. Ihme ja kumma, ei siis nyrkkien asento! Tosin tähänkin sitten sain useamman kommentin, kun koitimme soveltaa oppimaamme käytäntöön ympyrällä. Ei kuulemma voi vaikutaa hevoseen, jos on nyrkki auki... Lopputulos oli onneksi se, että aina Piritan kohdalle tullessa muistin vääntää nyrkkiä pystyy ja kiinni.

Ratsastimme siten, että hevosen annettiin mennä rennosti ja reippaasti eteen, eli ei juuri jarruteltu, vaan koitettiin vaan löytää sitä tasaista tunnetta suuhun. Eetu oli tutun jähmeä, mutta laukassa ylireipas. Vaikka mistään muodosta ei taaskaan voinut edes puhua, niin Piritan mukaan vaikutan hevoseen hyvin. Jotainhan se on sekin.

Tunnin päätteeksi kysyin Piritalta, ovatko kaikki hänen syksyn tuntinsa jo täynnä. Perjantailta löytyi vielä mukavasta sennuryhmästä tilaa, joten päätin vaihtaa syyskaudeksi tuntia.

Koordinaatio hukassa ja katastrofi lähellä

4.5.2010 Primus Talli
Maiju - r. Eetu

Eetuilu sen kun jatkuu. Jälleen kerran tuttu alkuveryttely pysähdyksineen. Ruuna liikkui suht hyvin ja kohtuullisessa muodossa, mutta mitään vau-fiilistä ei tullut. Parhaiten työskentely sujui pääty-ympyröillä, jossa oikein keskityttiin asettamaan ja taivuttamaan hevosta.

Varsinaisena tehtävänä oli tällä kerralla avotaivutus. Liike ei todellakaan kuulu suosikkeihini siksi, että koordinaatiokykyni ei vaan riitä selvien apujen antamiseen. Eetu on vielä todella herkkä kiemurtelemaan, joten taivutuksesta uhkasi tulla katastrofi. Onneksi en ollut ainoa, sillä monella muullakin käyntitaivutus meni helposti pohkeenväistöksi takajalkojen alkaessa polkea ristiin. Maiju joutui muuttamaan tehtävää siten, että pitkän sivun alkuun tehdyn yhden voltin sijasta voltteja tehtiinkin vähän sinne sun tänne, jotta hevosen asento saatiin korjattua oikeaksi. Välillä vaan pyörittiin kukin omalla voltilla, jotta hevoset saatiin taipumaan.

Oli kyllä taas todella vaikeaa, enkä ymmärrä, miksi niitä jalkoja ja käsiä on tässä varsin yksinkertaisessa liikkeessä niin julmetun hankala saada oikeisiin paikkoihin! Onneksi maneesissa on nyt hyvät peilit, joista pystyi itsekin katsomaan koska hevonen meni avotaivutusta ja koska väistöä.

Laukat tehtiin pääty-ympyröillä siten, että Maiju katsoi jokaisen siirtymiset sekä laukkaan että takaisin raviin erikseen. Noston piti olla terävä ja lähteä takaa eteen, siirtymisen pehmeä ja ravin jatkua reippaana ja eteenpäinpyrkivänä. Näistä Eetu suoriutui ihan hyvin. Oikeastaan tunnin laukkatyöskentely oli parasta laukkaa mitä Eetu on minun kanssani mennyt, paikoitellen se jopa hieman pyöristyi.

Vaikka kaikki tuntilaiset vähän takkusivat avotaivutuksessa, oli Maiju lopulta ihan tyytyväinen hevosten työskentelyyn. Itse en ole muutamaan tuntiin kokenut Eetun kanssa sellaista helppoutta, mitä silloin parin tunnin aikana meillä oli. Joudun edelleen käyttämään mielestäni liikaa raippaa muistutteluun, mikä ei ole mukavaa ratsastajasta, hevosesta eikä varmaan kenestäkään, joka tuntia seuraa. Ilman muistuttelua en kuitenkaan saa hevosta pyrkimään tasaisesti eteen. Mutta harjoittelu varmaankin jatkuu, tosin vasta kahden viikon päästä seuraavan kerran.

Kevätväsymystä?

27.4.2010 Primus Talli 
Maiju - r. Eetu

Taisin saada Eetusta vakkarin loppukurssin ajaksi, eli siis kesäkuun alkuun asti. Siitä eteenpäin alkaa tallin kesäkausi teematunteineen, ja minä siirryn maanantaille viideksi viikoksi istuntakurssille.

Maneesi oli lanattu ja Eetukin liikkui edellistä viikkoa reippaammin eteen. Vaan eipä vieläkään riittävästi, sillä ruuna tuli todella usein edestä aivan tyhjäksi. Se tuntui edelleen aika väsyneeltä ja lähes pysähtyi heti, jos sitä ei erikseen vähän väliä muistutellut eteenpäinmenosta. Olisikohan nuoren hevosen kevätväsymystä?

Alkuveryttely tehtiin taas aika itsenäisesti, mikä meidän kohdallamme tarkoittaa pysähdyksiä ja siirtymisiä. Näitä tehtiin myös Maijun opastuksella pääty-ympyrällä siten, että ensin siirryttiin ravista käyntiin ja takaisin, sitten laukasta raviin ja takaisin. Siirtymiset tehtiin koko ajan eteenpäin ratsastaen ajatuksena se, että hevosta ei jarrutella missään vaiheessa. Eetun muoto oli hukassa tämän tehtävän ajan, mutta kuten totuttua, siirtymiset sentään herättelivät sitä.

Sitten pääty-ympyrällä tehtiin pohjeenväistöä siten, että etuosa oli koko ajan ympyrän kaarella, mutta takaosa väisti ulos. Väistöä tehtiin vain puolet ympyrästä, mutta jo silläkin matkalla oikean tien ratsastaminen oli yllättävän vaikeaa. Muutaman kerran jälkeen siirryttiin raviin, mutta tehtiin väistö edelleen käynnissä ja nyt vain neljäsosaympyrän matkalla. Hevosta ei saanut siirtymisessä jarruttaa, vaan pohkeenväistö käynnissä toimi jarruna. Sitten sama laukassa ja väistö ravissa. Väistöt Eetu teki ihan hyvin, vaikka siitä pehmeästä muodosta ei juuri näkynytkään kuin välähdyksiä.

Rankat tehtävät kuitenkin saivat ruunan jotenkin auki, ja lopputunti sujui paremmin. Sen aikana tehtiin pääty-ympyrällä pehmeitä siirtymisiä ravista käyntiin taas niin, että hevonen liikkui jokaisen siirtymisen jälkeen reippaasti eteenpäin.

Tunti oli tosi tehokas, koko ajan sai olla tekemässä jotain. Silti siitä jäi jotenkin vähän sellainen mitäänsanomaton olo: ei mennyt hyvin mutta ei niin huonostikaan.

Kiemurrellen

20.4.2010 Primus Talli
Maiju - r. Eetu

Edellisen viikon huipputunnin jälkeen oli kiva päästä jatkamaan Eetulla. Jotenkin oli sellaine fiilis, että siitä jatketaan mihin jäätiin. Mutta ratsastus ei olisi ratsastusta, jos se olisi niin yksinkertaista.

Maneesin pohjalla oli kummallisia aaltoilevia möykkyjä, joten pitkällä sivulla sai ratsastaa vuoroin ylä- ja vuoroin alamäkeä. Eetua ja Eetun eteenpäinpyrkiväksi ratsastamista epätasainen pohja häiritsi selvästi, koska ruuna katseli tosi tarkasti mihin astuu ja hidasteli ja kiihdytteli sen mukaan. Ja jos Eetu ei liiku kunnolla, niin eihän mistään muustakaan oikein mitään tule.

Tehtävänä oli niinkin yksinkertaiselta kuulostava asia kuin voltti. Sitä tehtiin pitkän sivun keskellä olevan tötsän kohdalla, alkuveryttelyssä vähän isompana ja itse tehtävänä vähän pienempänä. Maiju katsoi jo käynnissä, että kaikkien hevoset tekevät pyöreän voltin, joka lähtö- ja alkupiste ovat samat eli juuri tötsän kohdalla. Hevosen piti tulla suoraan tötsälle asti ja jatkaa suorana siitä eteenpäin. Ympyrältä ei saanut valua liian pitkälle tötsän ohi. Sama harjoitus toistettiin myös ravissa ja laukassa.

Eetu teki käyntivoltin ihan hyvin, vaikka olisi saanut olla eteenpäinpyrkivämpi. Ravivoltitkin sujuivat suht kelvollisesti, vaikka tahmeuden vuoksi muoto ei ollut lähelläkään parasta. Laukkavoltti olikin sitten jo lähes ylivoimainen, koska laukka on aika raakaa. En millään tajunnut kääntää Eetua riittävän ajoissa, vaan voltti valahti aina tötsän ohi. Sain ruunan kyllä sitten takaisin samaan paikkaan, mutta mitään kaunista katseltavaa se ei ollut. Meiltä ei kyllä selvästi vaadittukaan laukassa niin tasokasta suorituksta kuin mitä muilta tuntilaisilta kokenemmilla hevosillaan.

Loppukäynti tehtiin ensimmäistä kertaa ulkona tallin tilukset kiertäen. Ratsastuskoulu on kyllä mahtavalla paikalla, enkä malta millään odottaa että pääsisi ratsastamaan ulkokentälle järven rantaan. Muutama viikko kuulemma vielä menee, koska pohja ei ole valmis.

Tunti meni jotenkin hirveän nopeasti, enkä saanut kunnon tuntumaa Eetuun oikeastaan ollenkaan. Maijun mukaan Eetu oli vähän kiemurtelevainen, mikä kyllä hyvin kuvaa suoritustamme. Lisäksi ruuna tuntui jotenkin kauhean väsyneeltä, mutta saattoihan se olla ratsastajakin, jolla ei ollut paras päivänsä.

Pudotusta odotellessa

13.4.2010 Primus Talli 
Maiju - r. Eetu

Tällä kerralla ei harmittanut yhtään, vaikka listassa luki taas Eetu. Päin vastoin oli ihan mielenkiintoista päästä kokeilemaan, oliko edellisen viikon naksahdus vain tilapäinen vai löytyisikö yhteinen sävel uudestaan. Ja löytyihän se!

Aluksi tein taas vapaassa verryttelyssä paljon pysähdyksiä ja Maijukin käski vaatimaan hevosilta nopean reagoinnin joko pieneen apuun tai pienen apuun ja napakkaan raippaan. Aika usein hevoset kuulemma valitsevat pelkän pienen avun. Käynnissä vielä hieman tahmasi, mutta ravissa jatkettiin Eetun kanssa siitä mihin viimeksi jäätiin. Se oli tosi mukavan tuntuinen, kun käsissä oli tasainen tyytyväinen tuntuma ja hevonen liikkui itsestään reippaasti. Tällä kerralla alkulaukka tehtiin myös vapaasti nostoina, ja siinä keskityin oikeastaan vain saamaan Eetun laukkaamaan kunnolla koko kropallaan.

Päivän tehtävänä oli pohkeenväistö käynnissä. Taas testattiin sitä, oliko hevonen kunnolla ohjan ja pohkeen välissä kuunnellen kaikkia apuja. Pitkälle sivulle ratsastettaessa tehtiin huolellinen kulma, josta väistettiin n. viisi metriä uran sisäpuolelle. Maiju oli todella tarkka siitä, että etuosa aloitti väistön ja korosti, että ainoa liike jossa mennään takaosa edellä, on peruutus. Enpä ollut tullut tuotakaan ajatelleeksi!

Yllättävän monella tuntilaisista oli vaikeuksia saada etuosa irtoamaan uralta ennen takaosaa. Ja ihan ensin lähes kaikki koittivat tehdä väistöä uraa pitkin takaosa uran sisäpuolella - ihme kyllä minä ymmärsin heti mitä oikein piti tehdä! Eikä se Eetulla kovin vaikeaa ollutkaan, sillä se väisti yllättävän vaivattomasti. Pystyin keskittymään siihen, että etuosa pysyi edellä ja että väistön jälkeen hevonen oli todella suora. Hoksasin myös Maijun huomauttaessa asiasta, että toisen pohkeen väistättäessä toinen pohje huolehtii eteenpäinmenosta, jolloin liike ei mene pelkästään sivulle. Hämmästyttävä ahaa-ilmiö!

Sitten ryhdyttiin väistämään takaisin uralle. Tämä tosin vaati Maijulta hieman hermostumista, kun monen väistö meni niin pitkäksi ja hevonen kiemurteli miten sattui, ettei toista väistöä olisi enää ehtinyt tehdä. Eetulla ei ollut vaikeuksia toisenkaan suunnan kanssa, kun vaihdoin raipan muistutukseksi toiseen käteen.

Ravissa ei tehty väistöjä vaan pitkien sivujen keskelle askeleen lyhennys. Tempo piti olla koko ajan sama eikä tahti saanut muuttua, mutta askeleen piti lyhentyä ja ravin olla tarmokasta muutaman metrin ajan. Eetulle tehtävä oli yllättävänkin helppo, ja se säilyi suurimman osan ajasta hyvässä muodossakin. Olisiko se alkanut hieman väsyä, kun hetkittäin se tuli taas tyhjäksi edestä ja alkoi hidastua. Heti, kun sen sai taas hieman reippaammaksi, palautui muotokin rennoksi. Maiju tykkäsi erityisesti siitä, kun Eetu tuli "ihanan suorana" pitkät sivut.

Lopuksi vielä hieman venytettiin hevosia pääty-ympyröillä ravissa ja laukassa. Oli siis varsin tehokas tunti! Maiju kehui, että Eetu vaan parani edellisestä kerrasta. Hän tuntui tyytyväiseltä suoritukseemme, kun minäkään en onnistunut sählimään noiden teiden ratsastuksessa, ihme ja kumma. Oma olo oli tosi väsynyt mutta hurjan tyytyväinen tunnin jälkeen. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin ratsastusharrastus on todella palkitsevaa! Kun se pudotus (joko kuvainnollisesti tai sitten ihan kirjaimellisesti) kuitenkin tulee ennemmin tai myöhemmin, yleensä ennemmin...

Hups!

6.4.2010 Primus Talli
Maiju - r. Eetu

Olin ihan varma, että kolme tuntia Eetulla riitti ja saan nyt jonkun uuden ratsun. Mutta mitä vielä, Eetuhan siellä listassa oli. Sanoin jo muillekin tuntilaisille, että ehkäpä ensi kerralla voisin mennä jo jollain muulla, kun kiinnostavia hevosia on niin paljon. Mutta kuinkas sitten kävikään...

Eetusta löytyi ihan uusia ulottuvaisuuksia jo alkuverryttelyssä. En oikein tiedä mikä meillä naksahti, mutta sain sen siirtymisten avulla liikkumaan reippaasti paljon aiempaa helpommin. Ulko-ohja pysyi pääty-ympyröissä kädessä, ja hups vaan, yhtäkkiä Eetu ravasi kauniissa rennossa muodossa isoa letkeää ravia. Tuntui muuten tosi hyvältä selkään!

Tutulla kaavalla tehdyn verryttelyn (ravi ensin vapaasti, sitten pääty-ympyrällä sekä ravia että laukkaa) jälkeen aloitimme työskentelyn käynnissä. Jokaisessa nurkassa oli selvästi uran sisäpuolella tötsä, jonka kohdalla kulmassa piti hevosta kääntää takaosakäännösmäisesti. Ensin mentiin ihan suoralla hevosella, sitten lisättiin asetus ja alettiin pikku hiljaa vaatia takaosalta tiukempaa polkemista ja etuosalta enemmän väistöä. Eetun kanssa piti aloittaa tosi rauhassa, koska muutoin se vaan venkoili kulmissa. Mutta kulma kulmalta se vetristyi, alkoi luottaa ratsastajaan ja teki lopulta ihan kelvollisia puolikkaita takaosakäännöksiä.

Ravityöskentelyssä alun hyvä fiilis jatkui, ja selviydyimme tarkasti lähinnä pohkeiden avulla huolellisesti ratsastetuista kulmista ilman suurempia ongelmia. Maiju katsoi tosi tarkkaan, että kukaan ei jäänyt roikkumaan sisäohjaan, mutta vaati silti hevosilta asetuksen ilman kaulan taipumista ja lavan pullahtamista ulos. Samaa tehtiin myös laukassa muutaman kierroksen ajan, mikä olikin Eetulle selvästi vaikeampaa kuin käynnissä ja ravissa.

Jo laukassa ja etenkin loppuravissa alkoi tuntia siltä, että Eetu on jo tosi väsynyt. Kun vähänkin hellitti, se tarjosi heti käyntiä. Sain sen kuitenkin helposti rennoksi.

Tapani mukaan tulin alas loppukäynnin ajaksi, jolloin saatiin molemmat vähän venytellä. Maneesista poistuessamme Primuksen keulakuva ja yksi opettajista, Kikka Suomio, huikkasi katsomosta, että Eetu kulki hyvännäköisesti. Vähänkö olin tohkeissani! Kehut lämmittivät mieltä, ja tuli sellainen tunne, että ehkä sitä vielä joskus oppii ratsastamaan. Tuli myös todistettua, että on hyödyllistä mennä samalla hevosella muutaman kerran peräkkäin. Saa nähdä, vieläkö ensi viikolla Eetu-putki jatkuu, vai aloitetaanko työskentely alusta jonkun toisen ratsun kanssa.

Eetusta löytyi muuten sen maahantuoneen Messilän sivuilta muutama kuva, on näköjään rodultaan oldenburg: http://www.messilantalli.fi/index.php?id=632

Silmienpyörittelyä

30.3.2010 Primus Talli
Maiju - r. Eetu

Marelle-ilmiö toistui jälleen, tosin tällä kertaa se positiivisempi ilmiö. Jatkoin siis kolmannenkin tunnin Eetulla, ja nyt palaset alkoivat loksahdella hieman paremmin paikoilleen.

Alkuverkassa tehtiin taas pysähdyksiä, ja nyt tein niitä todella paljon, siis muutaman käyntiaskeleen välein. Tämä alkoi selvästi herättää Eetua. Ravissa ja pääty-ympyrällä tehdyssä laukassa en keskittynyt mihinkään muuhun kuin siihen, että liikutaan reippaasti eteenpäin.

Koska viime kerralla emme oikeeen saaneet hevosia sinne minne piti, jatkettiin tänään vähän samalla teemalla. Kaikki käynnit pitkin ohjin tehtiin uran sisäpuolella, ja alkuravissakin toinen pitkä sivu piti tulla uran sisäpuolella.

Itse tehtävänä oli tällä viikolla loiva kiemuraura pitkillä sivuilla. Se tehtiin ensin käynnissä ja sitten ravissa huolehtien asetuksesta ja taivutuksesta ja tarkasta tiestä. Lopulta kiemurauran keskelle tehtiin voltti ulos. Maiju vaati jokaiselta tarkan asetuksen, ja tämä tehtävä sopi Eetulle todella hyvin - Maijun palautteen mukaan Eetu oli "super" volteilla.

Päivän ongelma ei ollutkaan eteenpäinpyrkimyksessä vaan siinä, että Eetu alko yhtäkkiä tuijotella katsomoon. Katsomo on maneesin toisella pitkällä sivulla, ja siellä oli meidän tuntimme aikana parikin koiraa ja muutama ihminen. Toinen koirista oli kaiteen takana niin, että se oli oikein sopiva kohde silmienpyörittelylle.
Kiemurauran voltin Eetu vielä teki pienen taistelun jälkeen, mutta sen jälkeiseen kulmaan en meinannut saada hevosta en sitten millään. Tässä taistelussa oli puolensakin, koska vauhti ainakin kiihtyi! Lisäksi tunnilla ollut Veli aiheutti aina silloin tällöin pientä säntäilyä, johon Eetukin vaihtelevasti osallistui.

Koska kiemurauralla oli herätelty ulkopohjetta, tehtiin lopuksi vastalaukannostoja toisen kiemurauran sijasta. Pitkälle sivulle ratsastettiin uran sisäpuolella ja nostettiin vastalaukka. Enne kulmaa tehtiin siirtyminen raviin. Ensimmäisellä kerralla Eetu teki tämän kuin tyhjää vaan ja teki Maijun mukaan oikein hyvän ravisiirtymisen. Mutta sitten ratsastajan ote jotenkin herpaantui, eikä vastalaukka meinannut nousta millään. Maijun mukaan valmistelin noston hyvin, mutta nostovaiheessa Eetu pääsi heittämään takaosaansa ulos, jolloin se nostikin myötälaukan. Lopulta tein noston kiemurauralta.

Kaikenkaikkiaan Eetun ja minun yhteistyö sujui nyt selvästi paremmin kuin kahdella aikaisemmalla kerralla. Olin tunnin jälkeen aivan järkyttävän hikinen ja väsynyt - ilman muuta paras Maijun pitämä tunti!

Ohjauksessa toivomisen varaa

23.3.2010 Primus Talli
Maiju - r. Eetu

Niinhän siinä sitten kävi, että Ligeron sijasta alkoi Eetu-putki. Ajattelin heti tunnin alusta näyttää ruunalle selvät sävelet eteenpäinpyrkimyksen suhteen, mutta sitten iski Marelle-ilmiö: ei vaan mennyt perille, ei sitten millään.
Alkuverryttelyssä tehtiin itsenäisesti siirtymisiä, ja siinä Eetu reagoikin nopeasti ja ravasi reippaasti. Välillä oltiin taas omilla volteillamme, joilla taivutettiin ja asetettiin hevosta. Laukat tehtiin tuttuun tapaan vain toiseen suuntaan ja pääty-ympyrällä. Meillä oli vähän vaikeuksia mahtua mukaan, koska ponimaisesta ulkonäöstään huolimatta kirjava Eetu on aika suuri ja isoaskelinen hevonen.

Tunnin teemana oli suoraan ratsastaminen. Ensin tultiin käyntiä toinen pitkä sivu selvästi uran sisäpuolella maneesin katosta roikkuvan lamppurivin kohdalla. Keskellä sivua oli merkki, jonka kohdalla tehtiin voltti. Eetu tekin tämän hyvin, pysyi muistutuksen jälkeen linjalla eikä valunut uralle. Sitten voltin jälkeen jäätiin sulkutaivutukseen, edelleen linja uran sisäpuolella pitäen. Eetu oli tosi herkällä ja poikitti koko ajan liikaa. Näin se ei kunnolla taipunut vaan ennemminkin väisti. Kerran onnistui kuitenkin ihan kelvollisesti poikituksen ollessa niin pieni, että sitä hädin tuskin huomasi.

Ravissa tehtiin ensin sama ravivoltti kuin käynnissäkin, mutta sitten voltti jätettiin pois ja nostettiin merkin kohdalta suoralla hevosella laukka. Eetu alkoi ennakoimaan nostoa ja venkoili ihan urakalla niin, että jouduin kerran kääntämään sen kesken tehtävän pois. Se myös nosti helposti väärän laukan, kun linjalla pitäessäni asetin sen vahingossa ulos. Saatiin kuitenkin ihan onnistuneita toistojakin aikaiseksi.

Tunnin päätteeksi Maiju sanoi olevansa hieman pettynyt siihen, miten huonosti saimme hevosen menemään sinne minne piti. Monen ratsu teki liikkeet ihan oikein, mutta ohjauksessa oli toivomisenvaraa. Eetu oli mielestäni hieman parempi kuin edellisellä tunnilla, mutta edelleen se olisi helpompi, jos eteenpäinpyrkimystä olisi enemmän. Itselle tuli tunnin jälkeen vähän sellainen taantunut olo, että onko tässä koskaan edes mitään osannutkaan...

Eetu muuten jäi tunnille, ja toinen opettaja, Ellu, kehottikin ratsastajaa keskittymään vain siihen, että hevonen liikkuu ja menee suoraan. Katselin tuntia hetken, ja eikä se nyt niin kovin eri tavalla mennyt. Päin vastoin, silmään pisti ratsastajan tapa veivata hevosen päätä isoin edestakaisin liikkein puolelta toiselle. Tästä hän sai kyllä useita huomautuksiakin.

Ihan ok

16.3.2010 Primus Talli
Maiju - r. Eetu

Hevoslistaa lukiessani pääsi pari ärräpäätä: Ligero oli vedetty kohdaltani yli ja käsin kirjoitettu viereen Eetu. Kyllä kiukutti! Peruutuksia oli niin paljon, että hevosten kuormaa oli jouduttu tasaamaan, ja se oli tehty tietenkin juuri minun kohdallani. Pah.

Eetu on vasta kuusivuotias lehmänkirjava ruuna. Se tuli yhdessä toisen uuden hevosen ja uuden ponin kanssa muutama viikko sitten tallille, mutta on jo tehnyt säännöllisesti töitä.

Tunnin teemana oli saada hevoset reagoimaan pieniin apuihin räväkästi. Herkistely aloitettiin tekemällä pysähtymisiä käynnistä ja sitten käyntiinsiirtymisiä ravista. Jos hevonen ei siirtynyt nopeampaan askellajiin pienellä avulla, piti heti muistuttaa raipalla. Maijun mukaan tehtiin sopimus hevosen kanssa, että ei jäädä pohkeilla jumputtamaan vaan tähdätään kevyisiin apuihin. Alkulaukka tehtiin muutamien tehokkaiden nostojen jälkeen pääty-ympyrällä, jossa pyrittiin pitkään rentoon reippaaseen askeleeseen.

Hevosten herkkyyttä testattiin volteilla. Jokainen ratsukko sai oman volttinsa, jossa hevosta ratsastettiin välillä asettuneena sisään, välillä asettuneena ulos ja välillä mentiin täysin suoralla hevosella. Pohjeavuin piti varmistaa, että hevonen ei työnnä missään vaiheessa lapaa ulos, vaan kulkee koko ajan ympyrän kaarella. Aina muutaman voltin välein mentiin muutama kierros uralla siten, että pitkät sivut tultiin avotaivutuksessa. Eetulla voltit sujuivat kelvollisesti. Se oli hieman tahmea, minkä vuoksi jäi ajoittain edestä tyhjäksi. Kun eteenpänpyrkimys oli kohdallaan, se kulki suht oikeinpäin. Avot onnistuivat mielestäni aika hyvin. Vaikka missään kunnon muodossa Eetu ei ollutkaan, se kuitenkin taipui ja pysyi linjalla.

Voltti laukassa olikin sitten jo vaikeampi. Eetulle nostot ovat vielä vähän hankalia ja laukka raakaa, joten voltti suureni väkisin. Lisäksi muutos Ligeron leveästä selästä Eetun silakkamaiseen olemukseen tuotti ajoittain hankaluuksia ratsastajalle. Eetu oli ihan ok ratsu, mutta kontrasti edelliseen kahteen tuntiin oli vaan liian suuri...

Koska meitä oli vain kolme, tilaa puolikkaassa maneesissa oli valtavasti, eikä milloinkaan päässyt opettajan selän taakse piiloon. Töitä tehtiin nyt tehokkaammin ja pidemmän aikaa kuin edellisellä viikolla. Maijun mukaan ratsukot tekivät hyvin töitä koko tunnin ajan, ja siltä se selkään tuntuikin. Tunnelma on hieman rennompi kuin Piritan tunneilla, mutta jotenkin tuntuu siltä, että Piritan tunneista saa silti enemmän irti. Joskus tekisi kyllä mieli kokeilla arkiaamujenkin tunteja, jolloin opettajana on taatusti vielä astetta tiukempi Kikka Suonio.