14.9.2016 - Anni - t. Lady
Kolme kertaa Fellinillä riitti, ja sain uudeksi ratsukseni tutun Ladyn. Pidän tammasta kovasti, ja sen verran olen sillä jo ratsastanutkin, etteivät sen kotkotukset enää jännitä. Hyvillä mielin siis kentälle. Harmi kyllä viereisellä uralla hypättiin, ja sekös oli Ladysta perin ikävää. Se pompahteli jo alkukäynnissä väliaitojen vieressä, ja läpi koko tunnin sätkyi aina, kun joku laukkasi riittävän lähellä tai puomit kolisivat. Iso osa energiasta meni siis siihen, että ennakoi omassa ratsastuksessaan reittiä ja paikkaa, vetoapu aidoilla nimittäin aina auttaa. Ja kun Lady jännittyy, se tulee aivan kovaksi kyljistä, eikä pohjetta saa millään läpi. Puoli kierrosta oli aina keskittynyttä työskentelyä ja puolet meni jännittämiseen. Sinällään vähän harmittaa, etten osaa rauhoittaa tilannetta, vaikka periaatteessa tiedän kyllä jo, miten Ladya pitäisi ratsastaa.
Tunnin pääteema oli sulkutaivutus, jota tehtiin molempiin suuntiin pitkillä sivuilla. Aina, kun sain Ladyn keskittymään, sulutkin onnistuivat suht kivasti suht rennolla hevosella. Oikealle oli helpompaa kuin vasemmalle.
Sulkujen lisäksi tehtiin aika paljon työskentelyä ympyrällä, siirtymisiä ravin ja laukan välillä sekä ihan vaan työstettiin laukkaa. Tässä aloin saada Ladya aika kivaksi. Muistan, miten Maiju joskus sanoi, että Ladylla on vaan laukattava sen epämukavuusalueen yli, se kyllä palkitsee. Ladylla on valtava laukka, ja sitä liian helposti tyytyy siihen puolittaiseen epätasaiseen askellukseen sen ison, etenevän ja pyöreän laukan sijaan. Nyt koitin rohkeasti ratsastaa tammaa eteen, jotta sen energia kanavoituisi töihin eikä viereisen sivun hyppääjiin. Saatiinkin sitten etenkin vaikeaan vasempaan kierrokseen jo aika kivaa laukkaa aikaiseksi, Lady rentoutuikin, kun päästi vähän pidemmälle ohjalle ja annoin tilaa mennä. Siirtymiset olivat vielä vaikeita, etenkin kun ravia mentiin aina aika lyhyt pätkä. En ehtinyt aina aivan saada Ladya avuille, mutta silloin kuin onnistui, olivat nostotkin aika kivoja.
Sanomattakin selvää, että tämän ympyräruljanssin jälkeen Lady oli oikein mukava, joten siitä olisi taas ollut oikein kiva jatkaa toiselle tunnille...
Kun tunnin lopuksi käveltiin vapain ohjin, huikkasi Lotta viereiseltä uralta, että Sanna näyttää siltä kuin olisi tullut lämmin - todella! Vielä toipilaana edellisen viikon lopulla sairastetusta flunssasta, ja Ladyn kanssa sai todellakin ratsastaa jokaisen askeleen.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lady. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lady. Näytä kaikki tekstit
perjantai 30. syyskuuta 2016
tiistai 22. maaliskuuta 2016
Puomikoulua
7.3.2016 - Maiju - t. Lady
Jatkoin Ladyllä, vaikka taivutusväistöt nyt hetkeksi jätettiinkin. Siirryimme nimittäin meitä edeltävän tunnin tavoin puomikoulun pariin! Epäilin vähän, että noinkohan Lady on puomeja nähnytkään, mutta kyllähän se on kouluryhmien estetunneilla käynyt. Pitihän siitä tulla kenttähevonen, joten tokihan se nyt hypätä osaa. Toisaalta sekään ei yllättänyt, että ensimmäisillä kerroilla Lady kuulemma aina vähän katselee puomeja, mutta parin kolmen kerran jälkeen ei ole enää moksiskaan.
Aloitimme kuitenkin veryttelemällä ilman puomeja. Lähdin nyt sillä asenteella liikkeelle, että vaikka Ladyn pää olisi taivaassa, se ainakin liikkuisi eteenpäin. Käynnissä tehtiin ensin pysähdyksiä. Hevosten piti malttaa seistä, myödätä ja antaa asettaa kumpaankin suuntaan. Lady oli aivan kummissaan, eikä mitenkään tajunnut mitä piti tehdä - eikä ratsastaja osannut auttaa. Maiju sen sijaan osasi ja auttoi maastakäsin muutaman kerran oikealta, jotta saatiin tamma myötäämään. Alkuveryttelyyn sisältyi myös käyntipohkeenväistö uralta sisään ja takaisin. Koko ajan tavoiteltiin sellaista kepeyttä kaikkeen tekemiseen puomityöskentelyä silmälläpitäen.
Ravissa mentiin ensin koko uralla pitkät sivut lisäten, tosin minä lisäsi melkein koko ajan. Sitten tultiin ympyrälle, jossa vaan ravattiin ja asetettiin vasemmalle. Oli todella hyvää työskentelyä Ladylle, ja siitä tuli ihan kohtuullisen kiva tässä. Samoin laukka oli aika hyvää, kun uskalsin ratsastaa rohkeasti eteen ja päästää vähän pidemmälle kaulalle. Paljon sai kuitenkin tehdä töitä sekä ravissa että laukassa, jotta asetus pysyi ilman, että täytyi koko ajan vetää ohjasta. Oikea laukka tehtiin itsenäisesti uralla, mikä oli Ladyn kanssa jokseenkin haastavaa, kun joka puolella tulee vastaan hevosia. Aika hyvin kuitenkin sujui tämäkin, mitä nyt joka kierroksella sain huomautuksen vasemman käden nyrkistä, joka valui ja kääntyi vaakasuoraan... Lopulta jo pelkkä Maijun kohdalle tuleminen sai suoristamaan käden oikeaan asentoon oikealle paikalleen.
Sitten Maiju isolle, lähes keskiympyrälle kolme puomia viukaksi. Ensi tultiin ravissa ihan vaan keskeltä niin, että hevoset taipuivat ja asettuivat viuhkan kaarellakin. Sitten tultiin muutoin samoin, mutta tehtiinkin ympyrän sisään voltti, jolla lyhennettiin askelta. Puomit ratsastettiin tällöin aivan sisäreunasta. En meinannut saada Ladya millään lyhenemään riittävästi, ja huomattavasti helpommaksi osouttaituikin yllättäen se tehdävä, joka tultiin lopuksi vasemmassa kierroksessa: pitkää rentoa ravia puomien ulkoreunasta, jolloin askelta joutuikin vähän venyttämään.
Lady oli loppupuolen sileän osuuksilla aika kiva, rento ja pyöreä. Puomeilla oli vaikeampaa, eikä tavoitettu sellaista tasaisuutta missään vaiheessa. Mutta olihan tämä nyt kuitenkin paljon parempaa työskentelyä molemmilta kuin edellisellä tunnilla!
Jatkoin Ladyllä, vaikka taivutusväistöt nyt hetkeksi jätettiinkin. Siirryimme nimittäin meitä edeltävän tunnin tavoin puomikoulun pariin! Epäilin vähän, että noinkohan Lady on puomeja nähnytkään, mutta kyllähän se on kouluryhmien estetunneilla käynyt. Pitihän siitä tulla kenttähevonen, joten tokihan se nyt hypätä osaa. Toisaalta sekään ei yllättänyt, että ensimmäisillä kerroilla Lady kuulemma aina vähän katselee puomeja, mutta parin kolmen kerran jälkeen ei ole enää moksiskaan.
Aloitimme kuitenkin veryttelemällä ilman puomeja. Lähdin nyt sillä asenteella liikkeelle, että vaikka Ladyn pää olisi taivaassa, se ainakin liikkuisi eteenpäin. Käynnissä tehtiin ensin pysähdyksiä. Hevosten piti malttaa seistä, myödätä ja antaa asettaa kumpaankin suuntaan. Lady oli aivan kummissaan, eikä mitenkään tajunnut mitä piti tehdä - eikä ratsastaja osannut auttaa. Maiju sen sijaan osasi ja auttoi maastakäsin muutaman kerran oikealta, jotta saatiin tamma myötäämään. Alkuveryttelyyn sisältyi myös käyntipohkeenväistö uralta sisään ja takaisin. Koko ajan tavoiteltiin sellaista kepeyttä kaikkeen tekemiseen puomityöskentelyä silmälläpitäen.
Ravissa mentiin ensin koko uralla pitkät sivut lisäten, tosin minä lisäsi melkein koko ajan. Sitten tultiin ympyrälle, jossa vaan ravattiin ja asetettiin vasemmalle. Oli todella hyvää työskentelyä Ladylle, ja siitä tuli ihan kohtuullisen kiva tässä. Samoin laukka oli aika hyvää, kun uskalsin ratsastaa rohkeasti eteen ja päästää vähän pidemmälle kaulalle. Paljon sai kuitenkin tehdä töitä sekä ravissa että laukassa, jotta asetus pysyi ilman, että täytyi koko ajan vetää ohjasta. Oikea laukka tehtiin itsenäisesti uralla, mikä oli Ladyn kanssa jokseenkin haastavaa, kun joka puolella tulee vastaan hevosia. Aika hyvin kuitenkin sujui tämäkin, mitä nyt joka kierroksella sain huomautuksen vasemman käden nyrkistä, joka valui ja kääntyi vaakasuoraan... Lopulta jo pelkkä Maijun kohdalle tuleminen sai suoristamaan käden oikeaan asentoon oikealle paikalleen.
Sitten Maiju isolle, lähes keskiympyrälle kolme puomia viukaksi. Ensi tultiin ravissa ihan vaan keskeltä niin, että hevoset taipuivat ja asettuivat viuhkan kaarellakin. Sitten tultiin muutoin samoin, mutta tehtiinkin ympyrän sisään voltti, jolla lyhennettiin askelta. Puomit ratsastettiin tällöin aivan sisäreunasta. En meinannut saada Ladya millään lyhenemään riittävästi, ja huomattavasti helpommaksi osouttaituikin yllättäen se tehdävä, joka tultiin lopuksi vasemmassa kierroksessa: pitkää rentoa ravia puomien ulkoreunasta, jolloin askelta joutuikin vähän venyttämään.
Lady oli loppupuolen sileän osuuksilla aika kiva, rento ja pyöreä. Puomeilla oli vaikeampaa, eikä tavoitettu sellaista tasaisuutta missään vaiheessa. Mutta olihan tämä nyt kuitenkin paljon parempaa työskentelyä molemmilta kuin edellisellä tunnilla!
torstai 17. maaliskuuta 2016
Vaikeaa, todella vaikeaa
29.2.2016 - Maiju - t. Lady
Maiju oli varmaankin huomannut, että Aku kirii ratsastuskertojen määrässä Ladyn ohi, koska listassa luki yllättäen tämän pikkutamman nimi. Mikäs siinä, Ladystahan kyllä tykkään, mutta voi mahdoton, miten vaikea tämä tunti oli!
Muistin kyllä sen yksinkertaisen neuvon, että Lady pitää saada puuskuttamaan. Mutta miten? En kerta kaikkiaan saanut ensimmäisen 45 minuutin aikana tammaan oikein minkäänlaista kontaktia. Se ei vaan lähtenyt liikkeelle, minkä seurauksena Ladylla oli runsaasti aikaa ihmetellä vastaantulevia ratsukoita. Keskittymisestä ei siis oikein tullut meistä kummallakaan mitään.
No, alkuveryttelyn pohkeenväistöt uralta sisään ja takaisin sujuivat aika hyvin. Lady väistää hienosti, mutta takaosa lipsahtaa helposti edelle ja tamma jännittyy. Avot ja sulutkaan eivät taivutuksen puolesta tuottaneet ongelmia, kyllähän pikkutamma mutkalle kääntyy. Mutta eteenpäinpyrkimys ja etenkin rentous taivutuksissa jäivät kyllä kaukaiseksi haaveeksi.
Viimeinen vartti sai ratsastajan itsetunnon kohoamaan edes vähän plussan puolelle, sekin kiitos Maijun. Hän laittoi kaikki ratsukot laukkaamaan ympyrällä ihan tosissaan, ja patisti etenkin meitä Ladyn kanssa. Maiju sanoi, että nyt on tunnista sellainen vaihe, että kun sen yli jaksaa työskennellä, niin palkinto odottaa. Reippaammin, reippaammin, reippaammin... En tiedä mentiinkö sittenkään ihan tarpeeksi paljon reippaammin, mutta loppuravissa oli jo vähän tekemisen meininkiä ja alla rento, pyöreä Lady.
Näistä haastavista tunneista pitäisi aina kaivaa jotain positiivista, vaikka sitten vain sen, että lopussa oli vähemmän vaikeaa kuin alussa. Ladylla olen kuitenkin sen verran ratsastanut, että tiedän meidän pystyvän vielä paljon parempaan kuin mitä loppuravissakaan esitimme. Suunta ei taida olla tällaisen tunnin jälkeen kuin ylöspäin.
Maiju oli varmaankin huomannut, että Aku kirii ratsastuskertojen määrässä Ladyn ohi, koska listassa luki yllättäen tämän pikkutamman nimi. Mikäs siinä, Ladystahan kyllä tykkään, mutta voi mahdoton, miten vaikea tämä tunti oli!
Muistin kyllä sen yksinkertaisen neuvon, että Lady pitää saada puuskuttamaan. Mutta miten? En kerta kaikkiaan saanut ensimmäisen 45 minuutin aikana tammaan oikein minkäänlaista kontaktia. Se ei vaan lähtenyt liikkeelle, minkä seurauksena Ladylla oli runsaasti aikaa ihmetellä vastaantulevia ratsukoita. Keskittymisestä ei siis oikein tullut meistä kummallakaan mitään.
No, alkuveryttelyn pohkeenväistöt uralta sisään ja takaisin sujuivat aika hyvin. Lady väistää hienosti, mutta takaosa lipsahtaa helposti edelle ja tamma jännittyy. Avot ja sulutkaan eivät taivutuksen puolesta tuottaneet ongelmia, kyllähän pikkutamma mutkalle kääntyy. Mutta eteenpäinpyrkimys ja etenkin rentous taivutuksissa jäivät kyllä kaukaiseksi haaveeksi.
Viimeinen vartti sai ratsastajan itsetunnon kohoamaan edes vähän plussan puolelle, sekin kiitos Maijun. Hän laittoi kaikki ratsukot laukkaamaan ympyrällä ihan tosissaan, ja patisti etenkin meitä Ladyn kanssa. Maiju sanoi, että nyt on tunnista sellainen vaihe, että kun sen yli jaksaa työskennellä, niin palkinto odottaa. Reippaammin, reippaammin, reippaammin... En tiedä mentiinkö sittenkään ihan tarpeeksi paljon reippaammin, mutta loppuravissa oli jo vähän tekemisen meininkiä ja alla rento, pyöreä Lady.
Näistä haastavista tunneista pitäisi aina kaivaa jotain positiivista, vaikka sitten vain sen, että lopussa oli vähemmän vaikeaa kuin alussa. Ladylla olen kuitenkin sen verran ratsastanut, että tiedän meidän pystyvän vielä paljon parempaan kuin mitä loppuravissakaan esitimme. Suunta ei taida olla tällaisen tunnin jälkeen kuin ylöspäin.
torstai 22. lokakuuta 2015
Kankitreenit jatkuvat
28.9.2015 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Kankitreenit jatkuivat, nyt omalla maanantaitunnilla ja tutulla Ladylla. Kankisuitsilla en ollutkaan sillä aiemmin ratsastanut, vaikka muutoin toki tamma on jo tullut tutuksi. Itse asiassa tämän tunnin myötä se nousi Foxyn ohi ja Mirjan rinnalle hevoseksi, jolla olen ratsastanut toiseksi eniten Primuksella. Lulu on vielä omalla kymmenluvullaan.
Ratsastin tunnin paitsi kankisuitsituksella myös FilmMe-ranneke kädessä. Minulla on nyt kolmelta eri Lady-kerralta videomateriaalia, ja ainakin tältä viimeiseltä näkee hyvin, miten tunnin aikana hevonen paranee. Jätin myös alkuveryttelyn jälkeen turvaliivin pois, joten omaa istuntaakin pystyy katsomaan paremmin.
Lady oli kohtuullisen hyvin pohkeen edessä koko tunnin, mutta ei niin hyvin eikä niin suorana kuin kesäkauden päätteeksi. Se viimeinen silaus jäi uupumaan aivan loppua lukuun ottamatta, vaikka alkuveryttelyn pitkään ravipätkään ja vasempaan laukkaan keskiympyrällä olen tosi tyytyväinen. Uskalsin ratsastaa Ladya riittävän rennossa muodossa ja käsi rittävän edessä, jolloin myös harjoitusravi eteni hyvn.
Harjoittelimme heA:10-rataa silmälläpitäen pohkeenväistöjä, tällä kerralla uralta sisään. Ladyn kanssa sain edelleen olla tarkka siitä, ettei takaosa lipsahda edelle. Riittävän selvät ristiaskeleet sai kunhan vaan vaati, ja keskihalkaisijalle ehti helposti lyhyemmälläkin uralla.
Väistöjen jälken tehtiin vielä voltteja ravissa oikealle. Ensimmäinen meni meiltä ihan pipariksi, Lady luikerteli miten sattui ja taisi kaataa yhden merkkinä olleen tötterönkin, kun piti ratsastaa niiden sisäpuolelta. Jouduttiinkin ihan syystä pyörimään voltilla Maijun erityisopetuksessa hetki, mutta sitten alkoikin sujua. Lady tuli sen verran tasaisemmaksi edestä, että raipan kosketus ei enää saanut sitä hypähtämään vaan se reagoi vain häntää huiskauttamalla. Ravi parani ja eteni, mutta ei vieläkään ollut ihan sitä meidän parasta. Selvisimme myös laukkavoltista. Hieman takajalat heittäytyivät ensimmäisellä neljänneksellä ulos, mutta loppu oli parempi.
Kun voltit onnistuivat oikealle, Maiju patisti minua vielä vähän näyttämään itselleni hienon pätkän ravia vasemmassa kierroksessa, jossa tultiin voltti vain kerran. Ja sitten se löytyi, se hyvä ravi, muutamaksi viimeiseksi kierrokseksi ja viimeiseksi voltiksi. Ei olisi taas millään tehnyt mieli alkaa keventää, kun nautin niin Ladyn kyydistä! Alla on pikku pätkä FilmMe-videolta puhelimella videoitua lopputunnin ravia, sitä lisää seuraavalla kerralla!
Maiju - t. Lady
Kankitreenit jatkuivat, nyt omalla maanantaitunnilla ja tutulla Ladylla. Kankisuitsilla en ollutkaan sillä aiemmin ratsastanut, vaikka muutoin toki tamma on jo tullut tutuksi. Itse asiassa tämän tunnin myötä se nousi Foxyn ohi ja Mirjan rinnalle hevoseksi, jolla olen ratsastanut toiseksi eniten Primuksella. Lulu on vielä omalla kymmenluvullaan.
Ratsastin tunnin paitsi kankisuitsituksella myös FilmMe-ranneke kädessä. Minulla on nyt kolmelta eri Lady-kerralta videomateriaalia, ja ainakin tältä viimeiseltä näkee hyvin, miten tunnin aikana hevonen paranee. Jätin myös alkuveryttelyn jälkeen turvaliivin pois, joten omaa istuntaakin pystyy katsomaan paremmin.
Lady oli kohtuullisen hyvin pohkeen edessä koko tunnin, mutta ei niin hyvin eikä niin suorana kuin kesäkauden päätteeksi. Se viimeinen silaus jäi uupumaan aivan loppua lukuun ottamatta, vaikka alkuveryttelyn pitkään ravipätkään ja vasempaan laukkaan keskiympyrällä olen tosi tyytyväinen. Uskalsin ratsastaa Ladya riittävän rennossa muodossa ja käsi rittävän edessä, jolloin myös harjoitusravi eteni hyvn.
Harjoittelimme heA:10-rataa silmälläpitäen pohkeenväistöjä, tällä kerralla uralta sisään. Ladyn kanssa sain edelleen olla tarkka siitä, ettei takaosa lipsahda edelle. Riittävän selvät ristiaskeleet sai kunhan vaan vaati, ja keskihalkaisijalle ehti helposti lyhyemmälläkin uralla.
Väistöjen jälken tehtiin vielä voltteja ravissa oikealle. Ensimmäinen meni meiltä ihan pipariksi, Lady luikerteli miten sattui ja taisi kaataa yhden merkkinä olleen tötterönkin, kun piti ratsastaa niiden sisäpuolelta. Jouduttiinkin ihan syystä pyörimään voltilla Maijun erityisopetuksessa hetki, mutta sitten alkoikin sujua. Lady tuli sen verran tasaisemmaksi edestä, että raipan kosketus ei enää saanut sitä hypähtämään vaan se reagoi vain häntää huiskauttamalla. Ravi parani ja eteni, mutta ei vieläkään ollut ihan sitä meidän parasta. Selvisimme myös laukkavoltista. Hieman takajalat heittäytyivät ensimmäisellä neljänneksellä ulos, mutta loppu oli parempi.
Kun voltit onnistuivat oikealle, Maiju patisti minua vielä vähän näyttämään itselleni hienon pätkän ravia vasemmassa kierroksessa, jossa tultiin voltti vain kerran. Ja sitten se löytyi, se hyvä ravi, muutamaksi viimeiseksi kierrokseksi ja viimeiseksi voltiksi. Ei olisi taas millään tehnyt mieli alkaa keventää, kun nautin niin Ladyn kyydistä! Alla on pikku pätkä FilmMe-videolta puhelimella videoitua lopputunnin ravia, sitä lisää seuraavalla kerralla!
keskiviikko 12. elokuuta 2015
Super-Lady
22.6.2015 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Odottelin Lottaa ja Esaa, mutta tulikin Maiju ja Lady. Ei olisi ollut vikaa ensimmäisessäkään yhdistelmässä, mutta mielellänihän minä taas Ladylla Maijun opetuksessa ratsastin.
Juhannuksena hevoset olivat olleet melkein neljä päivää laitumella, ja maanantain tunnit olivat luonnollisesti ensimmäisiä miniloman jälkeen. Vähän siis hirvitti, että miten Ladyn pää on kestänyt loman. Kun se talvella joutui pakon edessä lomailemaan pidempään, oli Lady palatessaan kovin jännittynyt. Nytkin se huuteli kentällä muille hevosille ja säpsyili muutaman kerran. Sitten päätin, että minähän osaan tällä hevosella jo ratsastaa, ja laitoin sen kävelemään jokaiseen kulmaan ja jokaisen tötterön ohi. Ja taas kerran, napakka ote heti alkutunnista kantoi loppuun asti. Lady oli varmaan paras ikinä, ainakin ihan kirkkaasti paras kevään loman jälkeen.
Alkuveryttely meni kuitenkin vielä vähän hakiessa. Käynti tosiaan sujui ihan hyvin, ja jo siinä aisti, että pieni tauko oli tuonut vähän terää Ladyn eteenpäinpyrkimykseen. Ravia en sitten ehtinytkään mennä kuin puoli pitkää sivua ennen ensimmäistä temppuilua. Maiju komensi meidät napakasti toisen ratsukon perään, ettei Ladylle annettaisi enempää tilaisuuksia keksiä kommervenkkejä. Laukkaa tehtiin aika pitkästi suurella ympyrällä. Näin alkutunnista oli vielä vaikea tavoittaa sitä laukkaa, jota olen pari kertaa päässyt maistamaan, mutta koitin ratsastaa rohkeasti eteen, eteen, eteen...
Kun sitten aloimme tehdä pohkeenväistöjä käynnissä oli Lady kuin uudesti syntynyt. Se oli kevyt edestä ja kuunteli pohkeita. Se oli rehellisesti minun mukanani, eikä karannut joka kerta kun annoin jonkun avun. Se asettui väistöissä ja taipui kulmissa. Väistöjä tehtiin uralta sisään ja takaisin, välissä suoristaen. Piti laskea, että molempiin suuntiin tulee yhtä paljon askelia. Myös pidemmät pätkät onnistuivat helposti. Fiilis oli aivan erilainen kuin esimerkiksi radalla oli. Maijukin sanoi, että Lady on oikein hyvä ja suora ja homma helppoa, niin kuin olikin. Selvisimme kunnialla myös loppukävelystä tarhojen ympäri.
Tähän rentoon ja yhteistyöhaluiseen Super-Ladyyn oli hyvä lopettaa kevään ratsastukset ja jäädä muutaman viikon kesälomalle.
Maiju - t. Lady
Odottelin Lottaa ja Esaa, mutta tulikin Maiju ja Lady. Ei olisi ollut vikaa ensimmäisessäkään yhdistelmässä, mutta mielellänihän minä taas Ladylla Maijun opetuksessa ratsastin.
Juhannuksena hevoset olivat olleet melkein neljä päivää laitumella, ja maanantain tunnit olivat luonnollisesti ensimmäisiä miniloman jälkeen. Vähän siis hirvitti, että miten Ladyn pää on kestänyt loman. Kun se talvella joutui pakon edessä lomailemaan pidempään, oli Lady palatessaan kovin jännittynyt. Nytkin se huuteli kentällä muille hevosille ja säpsyili muutaman kerran. Sitten päätin, että minähän osaan tällä hevosella jo ratsastaa, ja laitoin sen kävelemään jokaiseen kulmaan ja jokaisen tötterön ohi. Ja taas kerran, napakka ote heti alkutunnista kantoi loppuun asti. Lady oli varmaan paras ikinä, ainakin ihan kirkkaasti paras kevään loman jälkeen.
Alkuveryttely meni kuitenkin vielä vähän hakiessa. Käynti tosiaan sujui ihan hyvin, ja jo siinä aisti, että pieni tauko oli tuonut vähän terää Ladyn eteenpäinpyrkimykseen. Ravia en sitten ehtinytkään mennä kuin puoli pitkää sivua ennen ensimmäistä temppuilua. Maiju komensi meidät napakasti toisen ratsukon perään, ettei Ladylle annettaisi enempää tilaisuuksia keksiä kommervenkkejä. Laukkaa tehtiin aika pitkästi suurella ympyrällä. Näin alkutunnista oli vielä vaikea tavoittaa sitä laukkaa, jota olen pari kertaa päässyt maistamaan, mutta koitin ratsastaa rohkeasti eteen, eteen, eteen...
Kun sitten aloimme tehdä pohkeenväistöjä käynnissä oli Lady kuin uudesti syntynyt. Se oli kevyt edestä ja kuunteli pohkeita. Se oli rehellisesti minun mukanani, eikä karannut joka kerta kun annoin jonkun avun. Se asettui väistöissä ja taipui kulmissa. Väistöjä tehtiin uralta sisään ja takaisin, välissä suoristaen. Piti laskea, että molempiin suuntiin tulee yhtä paljon askelia. Myös pidemmät pätkät onnistuivat helposti. Fiilis oli aivan erilainen kuin esimerkiksi radalla oli. Maijukin sanoi, että Lady on oikein hyvä ja suora ja homma helppoa, niin kuin olikin. Selvisimme kunnialla myös loppukävelystä tarhojen ympäri.
Tähän rentoon ja yhteistyöhaluiseen Super-Ladyyn oli hyvä lopettaa kevään ratsastukset ja jäädä muutaman viikon kesälomalle.
keskiviikko 24. kesäkuuta 2015
Kevätkauden päätös
1.6.2015 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Koska enempää halukkaitan radanratsastajia ei löytynyt, ratsastimme kauden viimeisen tunnin kokonaan ohjatusti teemana avotaivutukset ja pohkeenväistöt. Päivä oli kaatosateinen, joten molemmat ryhmät ahtautuivat maneesiin. Lady oli jo varsin rento, eikä säpsyillyt väliaidoilla käytännössä lainkaan. Ratsastajan on kuitenkin oltava tarkkana, ettei suotta vie tammaa epämiellyttäviin tilanteisiin esimerkiksi silloin, kun viereisellä uralla laukataan suoraan kohti.
Käynnissä haettiin ensin itselle hyvä rento liikettä myötäävä istunta ja hevoselle ajattelu eteenpäin. Avotaivutuksia tehtiin muutamia heti alussa molemmilla pitkillä sivuilla molempiin suuntiin. Ravissa jatkettiin ympyrällä selvän asetuksen tavoittelua. Laukassa heräteltiin hevosia ratsastamalla puoli kierrosta keskilaukkaa ja puoli kierrosta koottiin laukkaa harjoituslaukkaa hitaammaksi. Ladyn kanssa taas ensin vähän turhaan himmasin, etenkin kun tehtiin vasemmassa eli Ladyn vaikeammassa kierroksessa. Tammalle tekee hyvää kunnon laukkatyöskentely, jossa se vertyy ja alkaa kantamaan itseään. Piti vaarn rohkeasti pyytää eteen, vaikka puolessa kierroksessa en sitten kyllä mitenkään ehtinyt kauheasti koota. Tehtävän jälkeen harjoituslaukka oli kuitenkin jo parempaa.
Sitten käännettiin keskihalkaisijalle, josta sai valita suunnan aina sen mukaan, kumpaa hevosen puolta halusi työstää. Pitkille sivuille tehtiin avotaivutukset. Ladyn kanssa sai olla tarkkana, ettei käynnin tempo hidastunut. Nyt ei onneksi ollut sitä ongelmaa, että takajalat olisivat alkaneet väistää. Tein enemmän taivutuksia vasemmalle.
Pohkeenväistöjä tehtiin monella eri tavalla. Ensin väistettiin käynnissä uralta sisään ja takaisin. Väistöaskeleet piti laskea, ja molempiin suuntiin piti saada yhtä monta askelta. Ratsastajan piti siis selvästi kertoa, koska väistö alkaa ja koska päättyy, eikä hevonen saaanut ennakoida tai vaan valua uralle. Sitten tultiin keskihalkaisijaa muutaman kerran vain suoraan ravissa, jonka jälkeen väistettiin keskihalkaisijalta kohti uraa. Lopuksi tehtiin väistöjä myös uralta keskihalkaisijalle ravissa. Lady oli edelleen hieman pohkeen takana. Keskihalkaisijalta kohti uraa väistettäessä isoimmaksi ongelmaksi muodostui takaosan pyrkiminen edelle. Sitä oli nyt jotenkin todella vaikea korjata. Ristiaskeleita Ladylta saa aika helposti, mutta suoruus ja asetus ovatkin sitten haastavampia asioita. Väistöissä Lady myös hieman jännittyi.
Kaikenkaikkiaan tunti oli kuitenkin ihan kohtuullisen onnistunut. Ladyn kanssa mennään parempaan päin koko ajan, tavoitteena samanlainen fiilis kuin syyskauden parhaina hetkinä. Tamma onneksi tasoittuu päivä päivältä, kun on päässyt kiinni säännölliseen työrytmiin.
Maiju - t. Lady
Koska enempää halukkaitan radanratsastajia ei löytynyt, ratsastimme kauden viimeisen tunnin kokonaan ohjatusti teemana avotaivutukset ja pohkeenväistöt. Päivä oli kaatosateinen, joten molemmat ryhmät ahtautuivat maneesiin. Lady oli jo varsin rento, eikä säpsyillyt väliaidoilla käytännössä lainkaan. Ratsastajan on kuitenkin oltava tarkkana, ettei suotta vie tammaa epämiellyttäviin tilanteisiin esimerkiksi silloin, kun viereisellä uralla laukataan suoraan kohti.
Käynnissä haettiin ensin itselle hyvä rento liikettä myötäävä istunta ja hevoselle ajattelu eteenpäin. Avotaivutuksia tehtiin muutamia heti alussa molemmilla pitkillä sivuilla molempiin suuntiin. Ravissa jatkettiin ympyrällä selvän asetuksen tavoittelua. Laukassa heräteltiin hevosia ratsastamalla puoli kierrosta keskilaukkaa ja puoli kierrosta koottiin laukkaa harjoituslaukkaa hitaammaksi. Ladyn kanssa taas ensin vähän turhaan himmasin, etenkin kun tehtiin vasemmassa eli Ladyn vaikeammassa kierroksessa. Tammalle tekee hyvää kunnon laukkatyöskentely, jossa se vertyy ja alkaa kantamaan itseään. Piti vaarn rohkeasti pyytää eteen, vaikka puolessa kierroksessa en sitten kyllä mitenkään ehtinyt kauheasti koota. Tehtävän jälkeen harjoituslaukka oli kuitenkin jo parempaa.
Sitten käännettiin keskihalkaisijalle, josta sai valita suunnan aina sen mukaan, kumpaa hevosen puolta halusi työstää. Pitkille sivuille tehtiin avotaivutukset. Ladyn kanssa sai olla tarkkana, ettei käynnin tempo hidastunut. Nyt ei onneksi ollut sitä ongelmaa, että takajalat olisivat alkaneet väistää. Tein enemmän taivutuksia vasemmalle.
Pohkeenväistöjä tehtiin monella eri tavalla. Ensin väistettiin käynnissä uralta sisään ja takaisin. Väistöaskeleet piti laskea, ja molempiin suuntiin piti saada yhtä monta askelta. Ratsastajan piti siis selvästi kertoa, koska väistö alkaa ja koska päättyy, eikä hevonen saaanut ennakoida tai vaan valua uralle. Sitten tultiin keskihalkaisijaa muutaman kerran vain suoraan ravissa, jonka jälkeen väistettiin keskihalkaisijalta kohti uraa. Lopuksi tehtiin väistöjä myös uralta keskihalkaisijalle ravissa. Lady oli edelleen hieman pohkeen takana. Keskihalkaisijalta kohti uraa väistettäessä isoimmaksi ongelmaksi muodostui takaosan pyrkiminen edelle. Sitä oli nyt jotenkin todella vaikea korjata. Ristiaskeleita Ladylta saa aika helposti, mutta suoruus ja asetus ovatkin sitten haastavampia asioita. Väistöissä Lady myös hieman jännittyi.
Kaikenkaikkiaan tunti oli kuitenkin ihan kohtuullisen onnistunut. Ladyn kanssa mennään parempaan päin koko ajan, tavoitteena samanlainen fiilis kuin syyskauden parhaina hetkinä. Tamma onneksi tasoittuu päivä päivältä, kun on päässyt kiinni säännölliseen työrytmiin.
keskiviikko 3. kesäkuuta 2015
He A:10
25.5.2015 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Vaikka lisätreenikerrat eivät olisi olleet pahitteeksi, päätin kuitenkin ratsastaa radan Ladylla. Onhan se hyvää harjoitusta paitsi itselle niin myös hevoselle, se kun ei käsittääkseni ole ihan aina tuntenut oloaan kotoisaksi yksin kouluaitojen sisäpuolella. Siksipä alkuverkkasinkin melkein kokonaan radalla, vaikka koko maneesi olisikin ollut käytössä. Itsenäinen veryttely oli tuttuun tapaani päämäätäröntä ja jännittynyttä surffailua sinne sun tänne. Aika monta kertaa sain suhata tuomarin tuolin ohi kaikissa askellajeissa ja molemmista suunnista, mutta lopulta pystyin ratsastamaan koko radan yksin ilman turvahevosta, joka vielä syksyllä tarvittiin. Toki videolta näkyy, että aina tuomaria päin tultaessa Lady jännittyy, mutta jonkinlainen edistysaskel siis kuitenkin.
Itse radasta ei ole paljon kehumista. No, ehkä viimeinen ravipätkä lopputervehdyksineen on maininnan arvoinen, kun Lady alkoi hieman rentoutua. Kaikki muu menikin sitten enempi vähempi hömpötellessä, mutta pääsiin sentään koko ohjelma alusta loppuun.
Lady oli raviohjelmassa aivan liikaa pohkeen takana, mikä näkyi täysin riittämättöminä keskiraveina. Se väisti hyvin, mutta takaosa pyrki molemmissa suunnissa edelle. Takaosakäännökset olivat yhtä jähmeitä kuin harjoituksissakin, lisäksi käännöksessä oikealle Lady pysähtyi kesken kaiken.
Laukannostot onnistuivat nyt molempiin suuntiin sikäli, että Lady nosti myötälaukan. Vasemmalle se hypähti, mutta oikea oli sujuva. Puoliympyrät keskilaukassa olivat myös aika sujuvia, mutta vastalaukkatehtävän kustannuksella. En mitenkään ehtinyt koota Ladya puolessa pitkässä sivussa ennen täyskaartoa, joten kaarteissa tamma nojasi sisään ja oli aivan liian pitkä. Koko puoliympyrän Lady tarjosi vaihtoa ja vaihtoikin sitten oikeaan jo ennen uraa ja vasempaan uralle tultaessa. Maiju sanoi että jäädyin, kun en vaan käskenyt sitä jatkamaan vastalaukkaa. Oikealle en edes tajunnut korjata, vasemmalle otin käyntiin ja sain nostettua kerrasta uuden vastalaukan. Tämän kuvion epäonnistuminen harmittaa ihan erityisesti, sillä etenkin edellisellä tunnilla se onnistui loistavasti kauniissa muodossa ja hyvässä tempossa. Eikä niinä kahtena kerta jolloin vastalaukkaa menimme, Lady vaihtanut kertaakaan! Kuvannee hyvin sitä, miten hevonen lukee jännittävän ratsastajan elekieltä.
Radasta jäi vähän kaksijakoiset fiilikset. Toisaalta paransimme syksyn A-merkkiin verrattuna, toisaalta meni heikommin. Toki ratakin on vaikeampi, mutta ei mitenkään mahdoton ratsastaa. Jos syksyllä mennään taas rataa, voisi olla kiva tehdä uusinta ja katsoa, ollaanko lainkaan edistytty nimenomaan ratsukkona Ladyn kanssa. Lisäksi oma istunta ei näyttänyt kovin tyylikkäältä, joten jatkossa pitää näköjään keskittyä erityisesti ryhtiin ja jalan pitämiseen pitkänä.
Maiju - t. Lady
Vaikka lisätreenikerrat eivät olisi olleet pahitteeksi, päätin kuitenkin ratsastaa radan Ladylla. Onhan se hyvää harjoitusta paitsi itselle niin myös hevoselle, se kun ei käsittääkseni ole ihan aina tuntenut oloaan kotoisaksi yksin kouluaitojen sisäpuolella. Siksipä alkuverkkasinkin melkein kokonaan radalla, vaikka koko maneesi olisikin ollut käytössä. Itsenäinen veryttely oli tuttuun tapaani päämäätäröntä ja jännittynyttä surffailua sinne sun tänne. Aika monta kertaa sain suhata tuomarin tuolin ohi kaikissa askellajeissa ja molemmista suunnista, mutta lopulta pystyin ratsastamaan koko radan yksin ilman turvahevosta, joka vielä syksyllä tarvittiin. Toki videolta näkyy, että aina tuomaria päin tultaessa Lady jännittyy, mutta jonkinlainen edistysaskel siis kuitenkin.
Itse radasta ei ole paljon kehumista. No, ehkä viimeinen ravipätkä lopputervehdyksineen on maininnan arvoinen, kun Lady alkoi hieman rentoutua. Kaikki muu menikin sitten enempi vähempi hömpötellessä, mutta pääsiin sentään koko ohjelma alusta loppuun.
Lady oli raviohjelmassa aivan liikaa pohkeen takana, mikä näkyi täysin riittämättöminä keskiraveina. Se väisti hyvin, mutta takaosa pyrki molemmissa suunnissa edelle. Takaosakäännökset olivat yhtä jähmeitä kuin harjoituksissakin, lisäksi käännöksessä oikealle Lady pysähtyi kesken kaiken.
Laukannostot onnistuivat nyt molempiin suuntiin sikäli, että Lady nosti myötälaukan. Vasemmalle se hypähti, mutta oikea oli sujuva. Puoliympyrät keskilaukassa olivat myös aika sujuvia, mutta vastalaukkatehtävän kustannuksella. En mitenkään ehtinyt koota Ladya puolessa pitkässä sivussa ennen täyskaartoa, joten kaarteissa tamma nojasi sisään ja oli aivan liian pitkä. Koko puoliympyrän Lady tarjosi vaihtoa ja vaihtoikin sitten oikeaan jo ennen uraa ja vasempaan uralle tultaessa. Maiju sanoi että jäädyin, kun en vaan käskenyt sitä jatkamaan vastalaukkaa. Oikealle en edes tajunnut korjata, vasemmalle otin käyntiin ja sain nostettua kerrasta uuden vastalaukan. Tämän kuvion epäonnistuminen harmittaa ihan erityisesti, sillä etenkin edellisellä tunnilla se onnistui loistavasti kauniissa muodossa ja hyvässä tempossa. Eikä niinä kahtena kerta jolloin vastalaukkaa menimme, Lady vaihtanut kertaakaan! Kuvannee hyvin sitä, miten hevonen lukee jännittävän ratsastajan elekieltä.
Radasta jäi vähän kaksijakoiset fiilikset. Toisaalta paransimme syksyn A-merkkiin verrattuna, toisaalta meni heikommin. Toki ratakin on vaikeampi, mutta ei mitenkään mahdoton ratsastaa. Jos syksyllä mennään taas rataa, voisi olla kiva tehdä uusinta ja katsoa, ollaanko lainkaan edistytty nimenomaan ratsukkona Ladyn kanssa. Lisäksi oma istunta ei näyttänyt kovin tyylikkäältä, joten jatkossa pitää näköjään keskittyä erityisesti ryhtiin ja jalan pitämiseen pitkänä.
tiistai 26. toukokuuta 2015
Mikä laukka Ladylla!
18.5.2015 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Keväästä huolimatta sää oli varsin syksyinen, joten molemmat ryhmät ahtautuivat maneesiin. Olisin ollut valmis ratsastamaan ulkona pienessä sateessakin, kun siellä on enemmän tilaa Ladylle, mutta eipä sitä nyt tällä tunnilla juuri enää väliaidat häirinneetkään. Emme kyllä tehneet kovin paljon töitä koko uralla, mutta joka tapauksessa tämä oli selvästi tasaisin näistä kevään yhteisistä tunneistamme.
Aloitimme pysähdyksillä käynnistä ja käyntisiirtymisillä ravista. Maiju neuvoi, että Ladyn kanssa kannattaa käytää pohjetta napakasti ja sitten irroittaa jalka kokonaan. Näihän ratsastan Konstaa, ja tuntui toimivan Ladyllakin. Sen liikkeelle lähdöt paranivat huomattavasti, kun ratsastaja lakkasi käskyn jälkeen puristamasta. Veikkaampa, että toimisi hevosella kuin hevosella...
Pikku hiljaa jäätiin raviin ja tultiin isolle keskiympyrälle. Koitin saada Ladya pehmeämmäksi ja asettumaan rehellisesti, mutta se oli edelleen kovin vaikeaa. Aika pian siirryimme laukkatyöskentelyyn, jossa jatkettiin edellisen viikon teemalla.
Ensin ympyrällä selviä eteenlähetyksiä ja selviä kokoamisia, sekä ratsastajat että hevoset joutuivat jumppaamaan ihan tosissaan. Ympyrältä jatkettiin koko uralle, jossa tehtiin osastoissa täyskaarto ja jatkettiin uraa pitkin vastalaukkaa päädyt toki pyöristäen.
En ensin tajunnut, että vastalaukkaa piti jatkaa kouluradan kuviota pidemmälle, mutta sain Ladyn helposti nostamaan vastalaukan uudestaan. Useamman vastalaukkakierroksen jälkeen siirryimme raviin, nostimme myötälaukan ja palasimme hetkeksi ympyrälle työstämään laukkaa. Sitten taas koko uralle ja uuteen täyskaartoon. Toistimme tätä muutamia kertoja, kunnes sekä hevoset että ratsastajat puuskuttivat. Molemmat saivat kaipaamansa tauon, kun välissä käveltiin pitkin ohjin kierroksen verran, mutta sitten jatkettiin samalla tehtävällä.
Ja silloin naksahti: Lady oli etenkin vasempaan - siis siihen vaikeaan suuntaan - ihan taivaallisen tuntuinen! Se oli aivan kevyt edestä, pyöreä ja laukkaasi takaosa alla. En ole ikinä ennen ratsastanut sillä sellaista laukkaa, ja etenkin kun vastalaukkakaarteessa vähän muistutti vielä lisää eteenpäinpyrkimyksestä, se suorastaan tanssi. Sanomattakin selvää, että laukan jälkeinen ravi oli sellaista, että siitä voisi jo kouluradalle lähteäkin. Olipa mahtava tunne!
Valitettavasti lepokäynnin jälkeen en enää tavoittanut samaa fiilistä. Taisi oma kunto loppua taas, ja sille asialla pitää kesän aikana tehdä jotain. Lopputunti vietettiin raviohjelman parissa tehden ensin muutamat lävistäjät keskiravissa. Ladylta ei irronnut ensin millään, ennen kuin Maiju napakasti pyysi minua ottamaan hevosesta otteen ja vähän keräämään siihen painetta kulmassa.
Raviväistöissä Lady auttamatta jännittyi. Se astui kohtuullisesti ristiin, mutta jostain syystä jäin aivan liikaa ohjalla kiinni. Harmitti, että se tunnin keskivaiheen hieno ravi hukkui, siitä olisi ollut kiva päästä kokeilemaan myös väistöjä ja keskiravia.
Seuraavalla kerralla olisi sitten tarkoitus ratsastaa rata. Emme kyllä Ladyn kanssa ole ihan vielä radan vaatimalla tasolla, joten katsotaan harjoittelemmeko me vaan osia siitä. Joka tapauksessa tämä tunti osoitti, että kyllä me sinnekin tasolle vielä ihanan Ladyn kanssa voimme päästä. Ehkä sitten syksyllä?
Maiju - t. Lady
Keväästä huolimatta sää oli varsin syksyinen, joten molemmat ryhmät ahtautuivat maneesiin. Olisin ollut valmis ratsastamaan ulkona pienessä sateessakin, kun siellä on enemmän tilaa Ladylle, mutta eipä sitä nyt tällä tunnilla juuri enää väliaidat häirinneetkään. Emme kyllä tehneet kovin paljon töitä koko uralla, mutta joka tapauksessa tämä oli selvästi tasaisin näistä kevään yhteisistä tunneistamme.
Aloitimme pysähdyksillä käynnistä ja käyntisiirtymisillä ravista. Maiju neuvoi, että Ladyn kanssa kannattaa käytää pohjetta napakasti ja sitten irroittaa jalka kokonaan. Näihän ratsastan Konstaa, ja tuntui toimivan Ladyllakin. Sen liikkeelle lähdöt paranivat huomattavasti, kun ratsastaja lakkasi käskyn jälkeen puristamasta. Veikkaampa, että toimisi hevosella kuin hevosella...
Pikku hiljaa jäätiin raviin ja tultiin isolle keskiympyrälle. Koitin saada Ladya pehmeämmäksi ja asettumaan rehellisesti, mutta se oli edelleen kovin vaikeaa. Aika pian siirryimme laukkatyöskentelyyn, jossa jatkettiin edellisen viikon teemalla.
Ensin ympyrällä selviä eteenlähetyksiä ja selviä kokoamisia, sekä ratsastajat että hevoset joutuivat jumppaamaan ihan tosissaan. Ympyrältä jatkettiin koko uralle, jossa tehtiin osastoissa täyskaarto ja jatkettiin uraa pitkin vastalaukkaa päädyt toki pyöristäen.
En ensin tajunnut, että vastalaukkaa piti jatkaa kouluradan kuviota pidemmälle, mutta sain Ladyn helposti nostamaan vastalaukan uudestaan. Useamman vastalaukkakierroksen jälkeen siirryimme raviin, nostimme myötälaukan ja palasimme hetkeksi ympyrälle työstämään laukkaa. Sitten taas koko uralle ja uuteen täyskaartoon. Toistimme tätä muutamia kertoja, kunnes sekä hevoset että ratsastajat puuskuttivat. Molemmat saivat kaipaamansa tauon, kun välissä käveltiin pitkin ohjin kierroksen verran, mutta sitten jatkettiin samalla tehtävällä.
Ja silloin naksahti: Lady oli etenkin vasempaan - siis siihen vaikeaan suuntaan - ihan taivaallisen tuntuinen! Se oli aivan kevyt edestä, pyöreä ja laukkaasi takaosa alla. En ole ikinä ennen ratsastanut sillä sellaista laukkaa, ja etenkin kun vastalaukkakaarteessa vähän muistutti vielä lisää eteenpäinpyrkimyksestä, se suorastaan tanssi. Sanomattakin selvää, että laukan jälkeinen ravi oli sellaista, että siitä voisi jo kouluradalle lähteäkin. Olipa mahtava tunne!
Valitettavasti lepokäynnin jälkeen en enää tavoittanut samaa fiilistä. Taisi oma kunto loppua taas, ja sille asialla pitää kesän aikana tehdä jotain. Lopputunti vietettiin raviohjelman parissa tehden ensin muutamat lävistäjät keskiravissa. Ladylta ei irronnut ensin millään, ennen kuin Maiju napakasti pyysi minua ottamaan hevosesta otteen ja vähän keräämään siihen painetta kulmassa.
Raviväistöissä Lady auttamatta jännittyi. Se astui kohtuullisesti ristiin, mutta jostain syystä jäin aivan liikaa ohjalla kiinni. Harmitti, että se tunnin keskivaiheen hieno ravi hukkui, siitä olisi ollut kiva päästä kokeilemaan myös väistöjä ja keskiravia.
Seuraavalla kerralla olisi sitten tarkoitus ratsastaa rata. Emme kyllä Ladyn kanssa ole ihan vielä radan vaatimalla tasolla, joten katsotaan harjoittelemmeko me vaan osia siitä. Joka tapauksessa tämä tunti osoitti, että kyllä me sinnekin tasolle vielä ihanan Ladyn kanssa voimme päästä. Ehkä sitten syksyllä?
maanantai 25. toukokuuta 2015
Voittajafiilis!
11.5.2015 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Maiju kysyi satulavyötä kiristettäessä, että miten on mennyt. Kerroin sitten, ettei ihan hirveä itsetunnonkohotus se edellinenkään tunti ollut... Mutta nyt rinnakkainen tunti ei enää hypännyt, joten väliaidat olivat kentällä Ladylle astetta pienempi pelote. Sain kerrottua sille heti käynnissä, että nyt ei enää temppuilla vaan mennään sinne minne minä sanon. Ja kas, kun oli alussa jämäkkä, se kantoi hedelmää koko lopputunnin ajan.
Alkuveryttelyssä tehtiin siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Pehmeä siirtyminen käyntiin ja tarmokas siirtyminen takaa eteen raviin. Ravissa Lady tuntui jo paljon tasaisemmalta, mutta edelleen ollaan aika kaukana syksyn ravifiiliksistä. Maiju oli tarkkana ja vaati kaikilta kunnon asetuksen ja ulko-ohjan tuen, kaula ei saanut taipua liikaa, vaikka hevonen asettui ja taipui.
Laukkaa tehtiin tosi pitkään oikeaan kierrokseen. Vähän leikiteltiin, välillä lyhennettiin ja välillä lähetettiin hevoset oikein tosi reippaasti eteen. Tämä teki Ladylle hyvää, sen laukka paranee aina mitä enemmän sitä mennään. Ravissa siirryttiin sitten puomein kentän toiselle reunalle rajatulle kouluradan kokoiselle alueelle ratsastamaan vielä hyvät syvät kulmat. Lady hieman jännitti taas väliaidoilla, mutta sain ohjeeksi tehdä avotaivutusta myös suorilla. Se tepsi hienosti, ja saimme hyviä kulmiakin aikaiseksi.
Olin etukäteen jo vähän aavistellut ja kauhistellut, että harjoitellaan ihan varmasti heA:10:n laukkaohjelmaa. Siinä on aikamoinen laukkakuvio: puoliympyrä keskilaukkaa, josta täyskaartoon ja puoliympyrä vastalaukkaa. Maiju huomioi ihanasti meidät Ladyn kanssa, ja komensi muut seisomaan radan ulkopuolelle. Lady sai siis tehdä kuvion ensin niin, että muut vain seisoivat, eivät edes kävelleet. Näin kukaan ei tullut sitä päin missään vaiheessa, ja minäkin sain keskittyä vain tehtävän ratsastamiseen.
Suunta oli meille hankalampi eli vasen, joten odotukset eivät olleet korkealla. Vaan kuinkas kävikään: Lady teki tehtävän kahdesti ihan ilman ongelmia! Keskilaukka nyt oli kovin vaatimatonta, mutta täyskaarto vastalaukkoineen onnistui tämän hetkiseen tasoomme nähden hyvin.
Kun muut tekivät yksitellen samaa kuviota, saimme kävellä puomien ulkopuolella. Koitin tehdä niitä takaosakäännöksiä, jotka edelleen tuntuivat vähän jäykähköiltä. Pääasiallisesti pyrin pitämään Ladyn rauhassa ja mahdollisimman rentona, vaikka viereisiä uria olikin ikään kuin kaksi ja omalla pikku-uralla vielä aikamoista kääntyilyä.
Tunnin jälkeen oli kyllä voittajafiilis. En olisi kahden edellisen tunnin jälkeen ikinä uskonut, että pystyn ratsastamaan Ladylla tuon laukkakuvion! Mutta Lady olikin jo karsinassa selvästi rauhallisempi ja rennompi. Se on päässyt työrytmiin kiinni ja saa purkaa energiaansa oikeisiin töihin, mikä tekee sille selvästi hyvää. Maijunkin mielestä onnistuimme, olin riittävän päättäväinen ja osasin hyödyntää avotaivutusta hankalissa paikoissa. Nyt oli taas kivaa!
Maiju - t. Lady
Maiju kysyi satulavyötä kiristettäessä, että miten on mennyt. Kerroin sitten, ettei ihan hirveä itsetunnonkohotus se edellinenkään tunti ollut... Mutta nyt rinnakkainen tunti ei enää hypännyt, joten väliaidat olivat kentällä Ladylle astetta pienempi pelote. Sain kerrottua sille heti käynnissä, että nyt ei enää temppuilla vaan mennään sinne minne minä sanon. Ja kas, kun oli alussa jämäkkä, se kantoi hedelmää koko lopputunnin ajan.
Alkuveryttelyssä tehtiin siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Pehmeä siirtyminen käyntiin ja tarmokas siirtyminen takaa eteen raviin. Ravissa Lady tuntui jo paljon tasaisemmalta, mutta edelleen ollaan aika kaukana syksyn ravifiiliksistä. Maiju oli tarkkana ja vaati kaikilta kunnon asetuksen ja ulko-ohjan tuen, kaula ei saanut taipua liikaa, vaikka hevonen asettui ja taipui.
Laukkaa tehtiin tosi pitkään oikeaan kierrokseen. Vähän leikiteltiin, välillä lyhennettiin ja välillä lähetettiin hevoset oikein tosi reippaasti eteen. Tämä teki Ladylle hyvää, sen laukka paranee aina mitä enemmän sitä mennään. Ravissa siirryttiin sitten puomein kentän toiselle reunalle rajatulle kouluradan kokoiselle alueelle ratsastamaan vielä hyvät syvät kulmat. Lady hieman jännitti taas väliaidoilla, mutta sain ohjeeksi tehdä avotaivutusta myös suorilla. Se tepsi hienosti, ja saimme hyviä kulmiakin aikaiseksi.
Olin etukäteen jo vähän aavistellut ja kauhistellut, että harjoitellaan ihan varmasti heA:10:n laukkaohjelmaa. Siinä on aikamoinen laukkakuvio: puoliympyrä keskilaukkaa, josta täyskaartoon ja puoliympyrä vastalaukkaa. Maiju huomioi ihanasti meidät Ladyn kanssa, ja komensi muut seisomaan radan ulkopuolelle. Lady sai siis tehdä kuvion ensin niin, että muut vain seisoivat, eivät edes kävelleet. Näin kukaan ei tullut sitä päin missään vaiheessa, ja minäkin sain keskittyä vain tehtävän ratsastamiseen.
Suunta oli meille hankalampi eli vasen, joten odotukset eivät olleet korkealla. Vaan kuinkas kävikään: Lady teki tehtävän kahdesti ihan ilman ongelmia! Keskilaukka nyt oli kovin vaatimatonta, mutta täyskaarto vastalaukkoineen onnistui tämän hetkiseen tasoomme nähden hyvin.
Kun muut tekivät yksitellen samaa kuviota, saimme kävellä puomien ulkopuolella. Koitin tehdä niitä takaosakäännöksiä, jotka edelleen tuntuivat vähän jäykähköiltä. Pääasiallisesti pyrin pitämään Ladyn rauhassa ja mahdollisimman rentona, vaikka viereisiä uria olikin ikään kuin kaksi ja omalla pikku-uralla vielä aikamoista kääntyilyä.
Tunnin jälkeen oli kyllä voittajafiilis. En olisi kahden edellisen tunnin jälkeen ikinä uskonut, että pystyn ratsastamaan Ladylla tuon laukkakuvion! Mutta Lady olikin jo karsinassa selvästi rauhallisempi ja rennompi. Se on päässyt työrytmiin kiinni ja saa purkaa energiaansa oikeisiin töihin, mikä tekee sille selvästi hyvää. Maijunkin mielestä onnistuimme, olin riittävän päättäväinen ja osasin hyödyntää avotaivutusta hankalissa paikoissa. Nyt oli taas kivaa!
maanantai 18. toukokuuta 2015
Aavistuksen paremmin
4.5.2015 Primus Talli
t. Lady
Maiju oli lomalla ja meillä oli sijainen, jonka nimen olen valitettavasti jo unohtanut. Maiju oli kuitenkin nuotittanut meidän tunnin, josta tulikin sisällöltään hyvä kertaustunti kahdelle edelliselle: teimme ravipohkeenväistöjä ja takaosakäännöskuviota. Sanoin opettajalle heti alussa, että edellinen tunti Ladylla oli ollut katastrofi, ja ettei ratsastajan itseluottamus ole parhaimmillaan. Ratsastimme tällä kerralla ulkona, mutta viereisellä uralla hypättiin edelleen.
Lady oli aavistuksen parempi, ehkä ratsastajakin, mutta kokonaisuudessaan ei edelleenkään ollut kehumista. Helpotin tehtäviä itsenäisesti hieman läpi tunnin esim. kääntämällä hyvissä ajoin kentän poikki väliaitojen päässä. Ravissa keskityin vain eteenpäinmenoon koittaen saada Ladyn hengästymään ja hikoilemaan, mutta edelleen se jäi pohkeen taakse. Laukkaa olisi saanut tehdä koko uralla, mutta minä tein vain ympyrän kerrallaan ja senkin laitumen päässä.
Huono eteenpäinpyrkimys näkyi väistöissä, joissa Lady jännittyi. Sain sen kuitenkin lopulta väistämään ihan ok, etenkin vasemmalle. Väistöt jäivät kyllä vähän lyhyiksi, kun en voinut ratsastaa kovin pitkään suoraan kohti väliaitojen takana hyppääviä ratsukoita.
Takaosakäännökset eivät sujuneet juurikaan paremmin kuin edellisellä viikolla. Lady kyllä kääntyi, mutta oli kovin jäykän oloinen pehmeän asettumisen ja taipumisen sijaan. Laukannosto kohti toista uraa tuntui siinä tehtävässä ihan turhalta taistelulta, joten siirryin aina vain reippaaseen raviin kääntäen ympyrälle.
Opettaja sanoikin lopuksi, että ihan hyvin olin helpottanut Ladyn elämää. Omasta mielestäni olin itse liian jännittynyt ja jo valmiiksi alistunut edellisen tunnin vuoksi, vaikka pitäisihän sitä antaa uudella tunnilla uusi mahdollisuus molemmille. Lady oli kuitenkin tehnyt taas jo viikon enemmän tunteja. Siitä huolimatta aika kaukaiselta tuntui tämän tunnin jälkeen heA:10-radan ratsastus Ladylla...
t. Lady
Maiju oli lomalla ja meillä oli sijainen, jonka nimen olen valitettavasti jo unohtanut. Maiju oli kuitenkin nuotittanut meidän tunnin, josta tulikin sisällöltään hyvä kertaustunti kahdelle edelliselle: teimme ravipohkeenväistöjä ja takaosakäännöskuviota. Sanoin opettajalle heti alussa, että edellinen tunti Ladylla oli ollut katastrofi, ja ettei ratsastajan itseluottamus ole parhaimmillaan. Ratsastimme tällä kerralla ulkona, mutta viereisellä uralla hypättiin edelleen.
Lady oli aavistuksen parempi, ehkä ratsastajakin, mutta kokonaisuudessaan ei edelleenkään ollut kehumista. Helpotin tehtäviä itsenäisesti hieman läpi tunnin esim. kääntämällä hyvissä ajoin kentän poikki väliaitojen päässä. Ravissa keskityin vain eteenpäinmenoon koittaen saada Ladyn hengästymään ja hikoilemaan, mutta edelleen se jäi pohkeen taakse. Laukkaa olisi saanut tehdä koko uralla, mutta minä tein vain ympyrän kerrallaan ja senkin laitumen päässä.
Huono eteenpäinpyrkimys näkyi väistöissä, joissa Lady jännittyi. Sain sen kuitenkin lopulta väistämään ihan ok, etenkin vasemmalle. Väistöt jäivät kyllä vähän lyhyiksi, kun en voinut ratsastaa kovin pitkään suoraan kohti väliaitojen takana hyppääviä ratsukoita.
Takaosakäännökset eivät sujuneet juurikaan paremmin kuin edellisellä viikolla. Lady kyllä kääntyi, mutta oli kovin jäykän oloinen pehmeän asettumisen ja taipumisen sijaan. Laukannosto kohti toista uraa tuntui siinä tehtävässä ihan turhalta taistelulta, joten siirryin aina vain reippaaseen raviin kääntäen ympyrälle.
Opettaja sanoikin lopuksi, että ihan hyvin olin helpottanut Ladyn elämää. Omasta mielestäni olin itse liian jännittynyt ja jo valmiiksi alistunut edellisen tunnin vuoksi, vaikka pitäisihän sitä antaa uudella tunnilla uusi mahdollisuus molemmille. Lady oli kuitenkin tehnyt taas jo viikon enemmän tunteja. Siitä huolimatta aika kaukaiselta tuntui tämän tunnin jälkeen heA:10-radan ratsastus Ladylla...
torstai 7. toukokuuta 2015
Sairaan huonosti!
27.4.2015 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Luulin, että Mimmistä tulisi minulle koulurataratsu, mutta nyt sainkin Ladyn. Ladyllahan ratsastin syksyllä A-merkin, ja tykästyin kovasti tammaan. Sittemmin se on kärsinyt vähän jalkavaivoista, ja oli nyt tehnyt reilun viikon ajan tunteja vain kerran päivässä. Viikkoa aiemmin tunnillamme se vaikutti kovin säikyltä, joten en oikein tiennyt mitä odottaa.
Alkukäynti sujui ihan hyvin. Koitin muistella Kikan kurssia ja lähettää Ladyn heti rehellisesti pohkeesta eteen. Lady kuuntelee kyllä pohjetta ja raippaa hyvin, mutta vaikutus ei kestä kuin pari askelta. Pyydettäessä pitäisi olla vahvempi tuntuma suuhun ja ennen kaikkea vakaampi istunta, että tamma ei vain hyppää eteenpäin.
Käynnissä tehtiin tunnin teeman mukaisesti heti takaosakäännösmäiset kulmat. Oli hankalaa. Lady oli koko ajan jännittyneen oloinen, enkä saanut asetustakaan rehellisesti läpi. Käännökset se teki kuin puupökkelö juurikaan taipumatta. Ratsastaja hankaloitti tilannetta entisestään jännittymällä Ladyn seuraksi ja luiskauttamalla painon aina ulkopuolelle sisäpuolen sijaan.
Kun saimme luvan siirtyä raviin, oli juuri tulossa kellopäädystä pitkän sivun alussa. Maiju oli juuri opastamassa, miten minun pitää heti ensimmäisellä kerralla saada Ladyn väliaidoille, kun Lady jo loikkasi. Lause jäi kesken, Lady jäi pomppimaan paikoilleen. Ympyrätyöskentely kellon alla sentään sujui sekä ravissa että laukassa kohtuullisesti ja säikkymättä, vaikka Lady ei edelleenkään ollut rehellisesti pohkeen edessä. Koko uralla laukkaamisesta ei tullut mitään, ravistakin vain osittain. En saanut Ladya millään riittävästi eteen, vaikka hyvin tiedän, että se on ratkaisu näihin ongelmiin. Maijukin sanoi, että kun tamma hikoilee ja hengästyy, se ei ehdi pelätä.
Takaosakäännöksista tulikin sitten ihan täysi katastrofi. Ladyn ja Mimmin olon helpottamiseksi heA:10:n tehtävä siirrettiin kellon alle. Käynnissä radan poikki, takaosakäännös vasemmalle, toinen takaosakäännös oikealle ja vasemman laukannosto. Tehtävä tultiin yksitellen, ja sillä aikaa muut saivat harjoitella takaosakäännöksiä toisessa päässä uraa.
Tuloksena oli Ladyn mielestä sekasorto. Se oli kauhuissaan, kun naapuriuralla aitojen takana puomit kolisivat ja hevoset hyppäsivät suoraan kohti meidän uraa, ja kun meidän uralla kaikki kääntyilivät minne sattui ja joku suhasi laukkaakin siellä seassa. Lopulta ratsastajakin taisi luovuttaa, kun mihin tahansa koitin tammaa kääntää, se jännittyi ja liike suuntautui vain ylös. Takaosakäännökset itse tehtävässä olivat samanlaisia pökkelöitä kuin tunnin alussa, laukannosto ei kunnolla onnistunut saati laukkaaminen viereistä uraa kohti.
Paljon huonommin siis ei enää olisi voinut sujua. Todella tehokas pudotus maanpinnalle edellisen tunnin jälkeen! Harmittaa oma huono ratsastukseni etenkin siksi, että jätin jo valmiiksi hermostuneen Ladyn ihan yksin pelkojensa kanssa. Tosi reilua.
Maiju - t. Lady
Luulin, että Mimmistä tulisi minulle koulurataratsu, mutta nyt sainkin Ladyn. Ladyllahan ratsastin syksyllä A-merkin, ja tykästyin kovasti tammaan. Sittemmin se on kärsinyt vähän jalkavaivoista, ja oli nyt tehnyt reilun viikon ajan tunteja vain kerran päivässä. Viikkoa aiemmin tunnillamme se vaikutti kovin säikyltä, joten en oikein tiennyt mitä odottaa.
Alkukäynti sujui ihan hyvin. Koitin muistella Kikan kurssia ja lähettää Ladyn heti rehellisesti pohkeesta eteen. Lady kuuntelee kyllä pohjetta ja raippaa hyvin, mutta vaikutus ei kestä kuin pari askelta. Pyydettäessä pitäisi olla vahvempi tuntuma suuhun ja ennen kaikkea vakaampi istunta, että tamma ei vain hyppää eteenpäin.
Käynnissä tehtiin tunnin teeman mukaisesti heti takaosakäännösmäiset kulmat. Oli hankalaa. Lady oli koko ajan jännittyneen oloinen, enkä saanut asetustakaan rehellisesti läpi. Käännökset se teki kuin puupökkelö juurikaan taipumatta. Ratsastaja hankaloitti tilannetta entisestään jännittymällä Ladyn seuraksi ja luiskauttamalla painon aina ulkopuolelle sisäpuolen sijaan.
Kun saimme luvan siirtyä raviin, oli juuri tulossa kellopäädystä pitkän sivun alussa. Maiju oli juuri opastamassa, miten minun pitää heti ensimmäisellä kerralla saada Ladyn väliaidoille, kun Lady jo loikkasi. Lause jäi kesken, Lady jäi pomppimaan paikoilleen. Ympyrätyöskentely kellon alla sentään sujui sekä ravissa että laukassa kohtuullisesti ja säikkymättä, vaikka Lady ei edelleenkään ollut rehellisesti pohkeen edessä. Koko uralla laukkaamisesta ei tullut mitään, ravistakin vain osittain. En saanut Ladya millään riittävästi eteen, vaikka hyvin tiedän, että se on ratkaisu näihin ongelmiin. Maijukin sanoi, että kun tamma hikoilee ja hengästyy, se ei ehdi pelätä.
Takaosakäännöksista tulikin sitten ihan täysi katastrofi. Ladyn ja Mimmin olon helpottamiseksi heA:10:n tehtävä siirrettiin kellon alle. Käynnissä radan poikki, takaosakäännös vasemmalle, toinen takaosakäännös oikealle ja vasemman laukannosto. Tehtävä tultiin yksitellen, ja sillä aikaa muut saivat harjoitella takaosakäännöksiä toisessa päässä uraa.
Tuloksena oli Ladyn mielestä sekasorto. Se oli kauhuissaan, kun naapuriuralla aitojen takana puomit kolisivat ja hevoset hyppäsivät suoraan kohti meidän uraa, ja kun meidän uralla kaikki kääntyilivät minne sattui ja joku suhasi laukkaakin siellä seassa. Lopulta ratsastajakin taisi luovuttaa, kun mihin tahansa koitin tammaa kääntää, se jännittyi ja liike suuntautui vain ylös. Takaosakäännökset itse tehtävässä olivat samanlaisia pökkelöitä kuin tunnin alussa, laukannosto ei kunnolla onnistunut saati laukkaaminen viereistä uraa kohti.
Paljon huonommin siis ei enää olisi voinut sujua. Todella tehokas pudotus maanpinnalle edellisen tunnin jälkeen! Harmittaa oma huono ratsastukseni etenkin siksi, että jätin jo valmiiksi hermostuneen Ladyn ihan yksin pelkojensa kanssa. Tosi reilua.
sunnuntai 22. helmikuuta 2015
Asetusharjoituksia
9.2.2015 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Toinen tunti Ladylla oli jo paljon parempi. Pientä säpsyilyä tai lähinnä väistämisiä oli havaittavissa edelleen, mutta onnistuin itse olemaan nyt vakaampi ja luottavaisempi, mikä toivottavasti heijastui ratsuunikin. Lady kun ei missään nimessä ole ilkeä, vähän ujo vaan.
Aloitimme tutulla Kyra Kyrklyndin harjoituksella, jossa jokaiseen uran kulmaan tehdään pysähdys. Pysähdyksessä asetetaan ja vaaditaan myötäys, sitten käännetään hevonen kulmasta ulkopohkeella. Maiju auttoi kaikkia hevosia yhdessä kulmassa, koska useammallakin oli ymmärtämisvaikeuksia. Ladykin meni ensin ihan hämilleen, että mitä tässä oikein pitäisi tehdä. Ratsastaja taas käänsi liikaa kaulaa ja unohti huolehtia, että asetus tulee niskasta ja että vain sierainkaari näkyy...
Ravi keskiympyrällä meni ihan ok, mutta laukka vasempaan oli taas aivan liian voimatointa. Jotenkin en pystynyt edes istumaan siellä kunnolla, enkä siten saanut laukkaa riittävästi eteen ja rullaamaan. Tässä riittää haastetta edelleen.
Meno kuitenkin parani loppua kohden, kun siirryimme kaikki toiselle pääty-ympyrälle testaamaan, onko asetus saatu läpi. Ensin tehtiin ympyränvaihtoja ravissa siten, että suoristuksessa tuli käyntisiirtyminen. Sitten tehtiin aika paljon ravi-laukka-siirtymisiä hyvinkin nopealla tempolla, tyyliin puoli kierrosta ravia ja kierros laukkaa. Siirtymisten tarkoituksena oli valmistella hevosia laukanvaihtoon ravin kautta ympyrää vaihdettaessa. Lady tuli tässä oikeassa kierroksessa tosi mukavaksi ja kevyeksi ja asettuikin lopulta ihan rehellisesti. Laukka nousi nätisti, rullasi, ja vaihdot vasempaankin onnistuivat ihan hyvin. Vain kerran se nosti väärän, kumma kyllä oikeaan kierrokseen, mutta syynä oli ratsastajan huolimaton valmistelu. Ravissa se oli ihan superhieno.
En tietenkään olisi millään malttanut lopettaa, kun olin saanut Ladyn niin kivaksi. Se on kyllä oikein mukava pikkutamma, ja ratsastan sillä mielelläni jatkossakin. Laukan kanssa on edelleen paljon haasteita, mutta ratsastettava - ja istuttava - ravi korvaa paljon.
Maiju - t. Lady
Toinen tunti Ladylla oli jo paljon parempi. Pientä säpsyilyä tai lähinnä väistämisiä oli havaittavissa edelleen, mutta onnistuin itse olemaan nyt vakaampi ja luottavaisempi, mikä toivottavasti heijastui ratsuunikin. Lady kun ei missään nimessä ole ilkeä, vähän ujo vaan.
Aloitimme tutulla Kyra Kyrklyndin harjoituksella, jossa jokaiseen uran kulmaan tehdään pysähdys. Pysähdyksessä asetetaan ja vaaditaan myötäys, sitten käännetään hevonen kulmasta ulkopohkeella. Maiju auttoi kaikkia hevosia yhdessä kulmassa, koska useammallakin oli ymmärtämisvaikeuksia. Ladykin meni ensin ihan hämilleen, että mitä tässä oikein pitäisi tehdä. Ratsastaja taas käänsi liikaa kaulaa ja unohti huolehtia, että asetus tulee niskasta ja että vain sierainkaari näkyy...
Ravi keskiympyrällä meni ihan ok, mutta laukka vasempaan oli taas aivan liian voimatointa. Jotenkin en pystynyt edes istumaan siellä kunnolla, enkä siten saanut laukkaa riittävästi eteen ja rullaamaan. Tässä riittää haastetta edelleen.
Meno kuitenkin parani loppua kohden, kun siirryimme kaikki toiselle pääty-ympyrälle testaamaan, onko asetus saatu läpi. Ensin tehtiin ympyränvaihtoja ravissa siten, että suoristuksessa tuli käyntisiirtyminen. Sitten tehtiin aika paljon ravi-laukka-siirtymisiä hyvinkin nopealla tempolla, tyyliin puoli kierrosta ravia ja kierros laukkaa. Siirtymisten tarkoituksena oli valmistella hevosia laukanvaihtoon ravin kautta ympyrää vaihdettaessa. Lady tuli tässä oikeassa kierroksessa tosi mukavaksi ja kevyeksi ja asettuikin lopulta ihan rehellisesti. Laukka nousi nätisti, rullasi, ja vaihdot vasempaankin onnistuivat ihan hyvin. Vain kerran se nosti väärän, kumma kyllä oikeaan kierrokseen, mutta syynä oli ratsastajan huolimaton valmistelu. Ravissa se oli ihan superhieno.
En tietenkään olisi millään malttanut lopettaa, kun olin saanut Ladyn niin kivaksi. Se on kyllä oikein mukava pikkutamma, ja ratsastan sillä mielelläni jatkossakin. Laukan kanssa on edelleen paljon haasteita, mutta ratsastettava - ja istuttava - ravi korvaa paljon.
perjantai 20. helmikuuta 2015
Taisi molempia vähän jännittää...
2.2.2015 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Vasta edellisellä tunnilla kyselin Maijulta, että mitä Ladylle kuuluu, kun sitä ei ole näkynyt töissä pitkään aikaan. Tamma oli vähän ontunut ja jäänyt samantien hyvin ansaitulle lomalle, eikä sitä silloin oltu vielä edes kokeiltu tunneilla. Mutta heti seuraavana tiistaina Lady oli kuulemma palannut töihin.
Olin taas itse vähän epävarma Ladyn käytöksestä, joten laitoin turvaliivin päälle. Se ei ehkä ollut taas ihan paras ratkaisu tunnilla tehtyjen istuntaharjoitusten kannalta. Maiju nimittäin tyrkkäsi kaikille käteen ylimääräiset raipat, jotka laitoimme peukaloiden alle. Raippa piti kädet paikoillaan tehokkaasti joka suunnassa, ja raipan asento paljasti heti jos nyrkit olivat eri korkeuksilla. Hieman oli haasteita pitää kahta raippaa toisessa kädessä, mutta katsoin sen oikeankin raipan olevan Ladylla tarpeen.
Tarkkailimme siis läpi tunnin omaa asentoa ja erityisesti niiden käsien paikkaa. Hevoset saattavat ensin hieman ihmetellä tasaista tuntumaa, mutta huomaavat sen pian olevan varsin mukava ja rentoutuvat. Jos käsi on koko ajan liikkeessä, hevosten on usein vaikeampi tasaantua ja ns. tulla molemmille ohjille.
Ladyn kanssa sekä käynnissä että ravissa selvisin kutakuinkin kunnialla, mutta laukka oli aikamoista räpeltämistä. Olin itse hieman jännittynyt, sillä Lady koitti säännöllisen epäsäännöllisesti väistää toisen uran hevosia ja jarrutteli milloin mistäkin kolahduksesta. Laukassa siis huijasin sen verran, että tiputin käsiä paikoillaan pitelevän raipan normiasentoon.
Pohkeenväistöt uralta kohti keskihalkaisijaa sen sijaan sujuivat hyvin. Lady väistää aika helposti, ja sain pian vaatia jyrkempia askeleita. Käynnissä se ei juurikaan välittänyt muusta maneesin liikenteestä, joten pystyin paremmin keskittymään itse tehtävään. Ihan lopuksi piti vielä tehdä kymmenen metrin voltti pitkän sivun keskelle ravissa, ja se vaatikin sitten jo vähän taistelua. Lady koitti rajusti oikaista viimeisen neljänneksen, koska uralla käveli jo hevosia. Menikin vähän pyörimiseksi, ennen kuin saatiin onnistunut voltti.
Olisin saanut olla paljon jämerämpi kautta tunnin ja yksinkertaisesti vain kertoa Ladylle, että minä olen se joka määrää mitä tehdään ja mihin mennään, eikä muita tarvitse pelätä tai välittää niistä lainkaan. Maijukin sanoi, että mitä useamin saadaan vietyä hevoset läpi epämielyttävistä tilanteista olemalla itse vakaa, sitä vähemmän ne jatkossa edes kokevat asioita epämiellyttäviksi. Oma ratsastukseni ei valitettavasti tällä tunnilla ollut ihan niin päämäärätietoista kuin olisi tarvinnut. Lähden liian helposti mukaan hevosen kotkotuksiin ja alan itsekin hötkyillä ihan turhista. Istuntaa kuitenkin ehdin hieman miettiä käynnissä ja ravissa. Miinusta tulee käsien paikasta, jotka eivät vaan pysy alhaalla Ladyn pomppiessa. Plussaa saan hyvästä asennosta harjoitusravista.
Maiju - t. Lady
Vasta edellisellä tunnilla kyselin Maijulta, että mitä Ladylle kuuluu, kun sitä ei ole näkynyt töissä pitkään aikaan. Tamma oli vähän ontunut ja jäänyt samantien hyvin ansaitulle lomalle, eikä sitä silloin oltu vielä edes kokeiltu tunneilla. Mutta heti seuraavana tiistaina Lady oli kuulemma palannut töihin.
Olin taas itse vähän epävarma Ladyn käytöksestä, joten laitoin turvaliivin päälle. Se ei ehkä ollut taas ihan paras ratkaisu tunnilla tehtyjen istuntaharjoitusten kannalta. Maiju nimittäin tyrkkäsi kaikille käteen ylimääräiset raipat, jotka laitoimme peukaloiden alle. Raippa piti kädet paikoillaan tehokkaasti joka suunnassa, ja raipan asento paljasti heti jos nyrkit olivat eri korkeuksilla. Hieman oli haasteita pitää kahta raippaa toisessa kädessä, mutta katsoin sen oikeankin raipan olevan Ladylla tarpeen.
Tarkkailimme siis läpi tunnin omaa asentoa ja erityisesti niiden käsien paikkaa. Hevoset saattavat ensin hieman ihmetellä tasaista tuntumaa, mutta huomaavat sen pian olevan varsin mukava ja rentoutuvat. Jos käsi on koko ajan liikkeessä, hevosten on usein vaikeampi tasaantua ja ns. tulla molemmille ohjille.
Ladyn kanssa sekä käynnissä että ravissa selvisin kutakuinkin kunnialla, mutta laukka oli aikamoista räpeltämistä. Olin itse hieman jännittynyt, sillä Lady koitti säännöllisen epäsäännöllisesti väistää toisen uran hevosia ja jarrutteli milloin mistäkin kolahduksesta. Laukassa siis huijasin sen verran, että tiputin käsiä paikoillaan pitelevän raipan normiasentoon.
Pohkeenväistöt uralta kohti keskihalkaisijaa sen sijaan sujuivat hyvin. Lady väistää aika helposti, ja sain pian vaatia jyrkempia askeleita. Käynnissä se ei juurikaan välittänyt muusta maneesin liikenteestä, joten pystyin paremmin keskittymään itse tehtävään. Ihan lopuksi piti vielä tehdä kymmenen metrin voltti pitkän sivun keskelle ravissa, ja se vaatikin sitten jo vähän taistelua. Lady koitti rajusti oikaista viimeisen neljänneksen, koska uralla käveli jo hevosia. Menikin vähän pyörimiseksi, ennen kuin saatiin onnistunut voltti.
Olisin saanut olla paljon jämerämpi kautta tunnin ja yksinkertaisesti vain kertoa Ladylle, että minä olen se joka määrää mitä tehdään ja mihin mennään, eikä muita tarvitse pelätä tai välittää niistä lainkaan. Maijukin sanoi, että mitä useamin saadaan vietyä hevoset läpi epämielyttävistä tilanteista olemalla itse vakaa, sitä vähemmän ne jatkossa edes kokevat asioita epämiellyttäviksi. Oma ratsastukseni ei valitettavasti tällä tunnilla ollut ihan niin päämäärätietoista kuin olisi tarvinnut. Lähden liian helposti mukaan hevosen kotkotuksiin ja alan itsekin hötkyillä ihan turhista. Istuntaa kuitenkin ehdin hieman miettiä käynnissä ja ravissa. Miinusta tulee käsien paikasta, jotka eivät vaan pysy alhaalla Ladyn pomppiessa. Plussaa saan hyvästä asennosta harjoitusravista.
tiistai 30. joulukuuta 2014
Terapiatunti leideille
22.12.2014 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Olimme kaikki valmistautuneet viimeiseen estejakson tuntiin, etenkin kun meistä kolmelta jäi toinen tunti väliin. Maiju kuitenkin yllätti ja laittoi meidät menemään koulua ja pitämään terapiatunnin tallin leideille, eli Lady- ja Mimmi-tammoille. Ne olivat vähän edellisellä viikolla ottaneet kierroksia jouluisista katrilliharjoituksista ja maneesissa soivasta joulumusiikista, joten herkkikset kaipasivat rehellistä työntekoa kouluratsastuksen muodossa ilman mitään ylimääräisiä kuvioita. Toinen leideista eli Lady lankesi minun ratsastettavakseni, mistä en ollut lainkaan pahoillani. Tykästyin Ladyyn kovasti silloin syksyllä, ja olinkin salaa toivonut saavani mennä sillä vielä uudestaan.
Aluksi tehtiin käynnissä avotaivutuksia pitkille sivulle. Lady taipui hyvin, mutta käynti oli ensin liian hidastempoista. Ajoittaan minulla oli vaikeuksia myös sopivan pitkän muodon saamisessa, ehkä vähän jännitin ja kokosin tammaa turhaan. Käynnissä ei kuitenkaan ollut ongelmia, mutta ravissa Lady ei olisi millään halunnut mennä oikeassa kierroksessa päin väliaitoja, jos toisella uralla tuli hevosia vastaan. Pikku hiljaa sain asettamalla ja eteenratsastamalla Ladyn hivutettua aina vaan lähemmäs ja lähemmäs aitaa.
Keskiympyrällä haettiin hevosille turvallisuudentuntua ratsastamalla huolellisesti samassa tahdissa koko ajan. Ajatuksena oli, että hevonen rentoutuu, kun ratsastaja määrää tahdikkaasti keventäen hevosenkin tahdin. Välillä sai jopa laittaa silmät kiinni ja tunnustella tahtia.
Muistimme ennen tuntia Maijua taas pienesti joulun kunniaksi, ja koitimme antaa lahjaksi myös hyvät etäisyydet. Epäonnistuimme tässä kyllä pahasti, sillä alkuveryttyn laukkatyöskentely meinasi mennä ihan joulupipariksi. Ensimmäisessä laukannostossa yksi pukitteli, toinen ei tahtonut ylläpitää laukkaa millään... Siinä sekamelskassa oli vähän hankalaa tarjota turvallisuudentuntua leideille, ja koko ympyrä levisi. Hetken käyntirauhoittumisen jälkeen otettiin uusi yritys, ja tällöin onnistuimme paremmin.
Maiju päätti, että koska hevosilla on energiaa, niin laukataankin vähän kauemmin. Siinä alkoi olla jo ainakin tämän ratsastajan kunto koituksella. Laukassa ratsastettiin aika reippaasti eteen, välillä harjoituslaukassa. Välillä ratsastettiin täysin suoralla kaulalla, sitten asetettiin ulos, sitten taas suoristettiin ja asetettiin sisään. Kun laukkaveryttely päättyi, oli kello jo 20 vaille! Ladykin alkoi jo tarjota ravia, se selvästi vähän väsähti, kun laukka tehtiin vielä sille vaikeampaan eli vasempaan kierrokseen.
Silti ehdimme vielä tehdä keskiympyrällä käynnissä vastataivutuksia siten, että aina neljäsosaympyrä tehtiin normaalisti ja neljäsosa vastataivutusta keskihalkaisijalta uralle. Lady teki erittäin hienosti ja helposti vastataivutukset. Myös ympyrän pienennys ravissa ja suurennus pohkeenävistöllä uralle onnistui hyvin.
Vähän erilainen mutta erittäin tehokas tunti, ja luulen, että se täytti tehtävänsä myös leidien terapiatuntina. Loppupelissä molemmat malttoivat kuitenkin keskittyä tehtäviin, hiljaisesta joulumusiikista huolimatta.
Maiju - t. Lady
Olimme kaikki valmistautuneet viimeiseen estejakson tuntiin, etenkin kun meistä kolmelta jäi toinen tunti väliin. Maiju kuitenkin yllätti ja laittoi meidät menemään koulua ja pitämään terapiatunnin tallin leideille, eli Lady- ja Mimmi-tammoille. Ne olivat vähän edellisellä viikolla ottaneet kierroksia jouluisista katrilliharjoituksista ja maneesissa soivasta joulumusiikista, joten herkkikset kaipasivat rehellistä työntekoa kouluratsastuksen muodossa ilman mitään ylimääräisiä kuvioita. Toinen leideista eli Lady lankesi minun ratsastettavakseni, mistä en ollut lainkaan pahoillani. Tykästyin Ladyyn kovasti silloin syksyllä, ja olinkin salaa toivonut saavani mennä sillä vielä uudestaan.
Aluksi tehtiin käynnissä avotaivutuksia pitkille sivulle. Lady taipui hyvin, mutta käynti oli ensin liian hidastempoista. Ajoittaan minulla oli vaikeuksia myös sopivan pitkän muodon saamisessa, ehkä vähän jännitin ja kokosin tammaa turhaan. Käynnissä ei kuitenkaan ollut ongelmia, mutta ravissa Lady ei olisi millään halunnut mennä oikeassa kierroksessa päin väliaitoja, jos toisella uralla tuli hevosia vastaan. Pikku hiljaa sain asettamalla ja eteenratsastamalla Ladyn hivutettua aina vaan lähemmäs ja lähemmäs aitaa.
Keskiympyrällä haettiin hevosille turvallisuudentuntua ratsastamalla huolellisesti samassa tahdissa koko ajan. Ajatuksena oli, että hevonen rentoutuu, kun ratsastaja määrää tahdikkaasti keventäen hevosenkin tahdin. Välillä sai jopa laittaa silmät kiinni ja tunnustella tahtia.
Muistimme ennen tuntia Maijua taas pienesti joulun kunniaksi, ja koitimme antaa lahjaksi myös hyvät etäisyydet. Epäonnistuimme tässä kyllä pahasti, sillä alkuveryttyn laukkatyöskentely meinasi mennä ihan joulupipariksi. Ensimmäisessä laukannostossa yksi pukitteli, toinen ei tahtonut ylläpitää laukkaa millään... Siinä sekamelskassa oli vähän hankalaa tarjota turvallisuudentuntua leideille, ja koko ympyrä levisi. Hetken käyntirauhoittumisen jälkeen otettiin uusi yritys, ja tällöin onnistuimme paremmin.
Maiju päätti, että koska hevosilla on energiaa, niin laukataankin vähän kauemmin. Siinä alkoi olla jo ainakin tämän ratsastajan kunto koituksella. Laukassa ratsastettiin aika reippaasti eteen, välillä harjoituslaukassa. Välillä ratsastettiin täysin suoralla kaulalla, sitten asetettiin ulos, sitten taas suoristettiin ja asetettiin sisään. Kun laukkaveryttely päättyi, oli kello jo 20 vaille! Ladykin alkoi jo tarjota ravia, se selvästi vähän väsähti, kun laukka tehtiin vielä sille vaikeampaan eli vasempaan kierrokseen.
Silti ehdimme vielä tehdä keskiympyrällä käynnissä vastataivutuksia siten, että aina neljäsosaympyrä tehtiin normaalisti ja neljäsosa vastataivutusta keskihalkaisijalta uralle. Lady teki erittäin hienosti ja helposti vastataivutukset. Myös ympyrän pienennys ravissa ja suurennus pohkeenävistöllä uralle onnistui hyvin.
Vähän erilainen mutta erittäin tehokas tunti, ja luulen, että se täytti tehtävänsä myös leidien terapiatuntina. Loppupelissä molemmat malttoivat kuitenkin keskittyä tehtäviin, hiljaisesta joulumusiikista huolimatta.
perjantai 3. lokakuuta 2014
A-merkki
8.9.2014 Primus Talli
Maiju - t. Lady
A-merkkiradat ratsastettiin kahdessa erässä. Koska minulle työkuvioiden vuoksi tuli pieni tauko ratsastuksesta, sain tehdä harjoituksen ensimmäisen kolmen ratsukon joukossa. Maneesiin oli laitettu kouluaidat rajaamaan uraa tallin päädyssä. Halukkaat saivat FilmMe-rannekkeen ja sitämyöten suorituksen videolla omaan sähköpostiinsa.
Lady oli edeltävällä tunnilla, ja se suorastaan kammosi kouluaitoja ja tuoleja tuomaripäädyssä. Vaikka ratsastaja oli miten päättäväinen, ei tamma tuntunut tottuvan tilanteeseen millään. Sillä tunnilla mentiin K.N. Specialia, mutta tietenkin Lady oli ainoa, joka ei ehtinyt tulla radalle. Niinpä en nähnyt miten se suhtautuu rataan ollessaan yksin. Olin kuullut, että koulurataharjoituksissa paria viikkoa aiemmin se oli ollut ihan yhtä kauhuissaan.
Koitin olla hyvin päättäväinen ja ratsastin hienoksi vertyneen Ladyn aina tosi reippaasti tuomaripäädyssä. Se kuitenkin väisti ja liirasi sisään, vaikka kuinka yritin asettaa ja antaa sille tekemistä ja kertoa, että meidän tehtävämme ovat turvallisesti aitojen sisäpuolella. Päätyyn pääsimme suht normaalisti ainoastaan aivan jonkun toisen hevosen hännässä kiinni, yksin piti joko hieman kaahata ja oikaista tai seurauksena oli epämääräistä pomppimista. Saimme kuitenkin yhteisessä alkuveryttelyssä käytyä kaikki askellajit läpi molemmista suunnista.
Jostain syystä itsenäinen veryttely toisessa päässä muiden suoritusten aikana sujui ujolta Ladylta helposti. Koitin tehdä keskihalkaisijan, pohkeenväistöt ja vastalaukannostot sekä muutaman voltin ennen omaa vuoroani, mutta parhaalla tahdollakaan veryttelyämme ei voi kutsua suunnitelluksi tai järjestelmälliseksi. Vaikka kyseessä oli vain rataharjoitus, jännitti silti sen verran, etten taaskaan osannut tehdä oikein mitään muuta kuin kävellä pitkin ohjin.
Kun tuli meidän vuoromme mennä radalle, käänsin Ladyn reippaassa ravissa pitkää sivua pitkin kohti toista päätyä. Pääsimme juuri ja juuri aitojen sisäpuolelle, kun pomppiminen jo alkoi. Päätimme sitten Maijun kanssa, että edellisenä vuorossa ollut Roope sai jäädä tuomaripäätyyn helpottamaan Ladyn urakkaa. Se auttoikin huomattavasti, ja pystyin ratsastamaan koko radan läpi niin, ettei videolta välttämättä edes huomaa Ladyn jännittymistä.
Ensimmäinen keskihalkaisija ja siitä kohti radat arvostellutta Maijua ratsastaminen oli varmasti vaikeinta Ladylle. Tein kompromissin ja käänsin sen jo hieman ennen lyhyttä sivua oikealle. Raviohjelmaan olen kokonaisuudessaan tyytyväinen. Videolta katsoen Lady ei liiku riittävän reippaasti, mutta se teki kaikki tehtävät. Etenkin pohkeenväistö oikealle oli hieno. Myös keskikäynti onnistui, ja siitä saimmekin ainoan kasin. Peruuttamista kokeilin alkuveryttelyssä ensimmäisen kerran, eikä se onnistunut radallakaan ilman pahaa jännittymistä. Lisäksi tein pysähdyksen vähän liian aikaisin.
Suurin yllätys oli kuitenkin se, että Lady teki molemmat vastalaukat! Olin etukäteen ihan varma, että juuri ne jos mitkä epäonnistuvat. Toki vasemman laukan nostossa autoin tekemällä mutkan uralta sisälle, mutta oikea nousi ihan suoralla hevosella. Ainoa varsinainen virhe radalla tuli viimeisessä myötälaukannostossa, jossa Lady nosti ensin kahdesti väärän (oikean) laukan. Vaikka sain sen ennen volttia korjattua, lopetin jostain syystä ratsastamisen tuohon. Voltti oli liian suuri ja keskilaukka täysin riittämätön. Diagonaalin päätteeksi Lady teki vielä vastusteluistani huolimatta hienon vaihdon, jota ei valitettavasti tällä radalla arvosteta.
Lopulta Lady alkoi kuitenkin rentoutua ja keskittyä ratsastajaansa. Maiju sanoi, että ratsastin hyvin hevosen tämän hetkisen tason huomioiden ja muistutti, ettei kannata niin tuijottaa yksittäisiä pisteitä. Lady tottuu yksinoloon ja kouluaitoihinkin pikku hiljaa, kun sille vaan tarjotaan hyviä kokemuksia. Uskon, että tämä oli sellainen. Pisteitähän emme saaneet kuin reilut 58 %, mutta olen siihenkin saldoon tyytyväinen. Pelkästään jo se, että kroonisena jännittäjänä pystyin luotsaamaan näinkin paljon keskittymistä vaativaa hevosta läpi radan, on jo saavutus! Tästä on sitten lokakuun puolella kiva jatkaa - toivottavasti edelleen Ladylla. Ja kevätkaudella sitten HeA:10?
Maiju - t. Lady
A-merkkiradat ratsastettiin kahdessa erässä. Koska minulle työkuvioiden vuoksi tuli pieni tauko ratsastuksesta, sain tehdä harjoituksen ensimmäisen kolmen ratsukon joukossa. Maneesiin oli laitettu kouluaidat rajaamaan uraa tallin päädyssä. Halukkaat saivat FilmMe-rannekkeen ja sitämyöten suorituksen videolla omaan sähköpostiinsa.
Lady oli edeltävällä tunnilla, ja se suorastaan kammosi kouluaitoja ja tuoleja tuomaripäädyssä. Vaikka ratsastaja oli miten päättäväinen, ei tamma tuntunut tottuvan tilanteeseen millään. Sillä tunnilla mentiin K.N. Specialia, mutta tietenkin Lady oli ainoa, joka ei ehtinyt tulla radalle. Niinpä en nähnyt miten se suhtautuu rataan ollessaan yksin. Olin kuullut, että koulurataharjoituksissa paria viikkoa aiemmin se oli ollut ihan yhtä kauhuissaan.
Koitin olla hyvin päättäväinen ja ratsastin hienoksi vertyneen Ladyn aina tosi reippaasti tuomaripäädyssä. Se kuitenkin väisti ja liirasi sisään, vaikka kuinka yritin asettaa ja antaa sille tekemistä ja kertoa, että meidän tehtävämme ovat turvallisesti aitojen sisäpuolella. Päätyyn pääsimme suht normaalisti ainoastaan aivan jonkun toisen hevosen hännässä kiinni, yksin piti joko hieman kaahata ja oikaista tai seurauksena oli epämääräistä pomppimista. Saimme kuitenkin yhteisessä alkuveryttelyssä käytyä kaikki askellajit läpi molemmista suunnista.
Jostain syystä itsenäinen veryttely toisessa päässä muiden suoritusten aikana sujui ujolta Ladylta helposti. Koitin tehdä keskihalkaisijan, pohkeenväistöt ja vastalaukannostot sekä muutaman voltin ennen omaa vuoroani, mutta parhaalla tahdollakaan veryttelyämme ei voi kutsua suunnitelluksi tai järjestelmälliseksi. Vaikka kyseessä oli vain rataharjoitus, jännitti silti sen verran, etten taaskaan osannut tehdä oikein mitään muuta kuin kävellä pitkin ohjin.
Kun tuli meidän vuoromme mennä radalle, käänsin Ladyn reippaassa ravissa pitkää sivua pitkin kohti toista päätyä. Pääsimme juuri ja juuri aitojen sisäpuolelle, kun pomppiminen jo alkoi. Päätimme sitten Maijun kanssa, että edellisenä vuorossa ollut Roope sai jäädä tuomaripäätyyn helpottamaan Ladyn urakkaa. Se auttoikin huomattavasti, ja pystyin ratsastamaan koko radan läpi niin, ettei videolta välttämättä edes huomaa Ladyn jännittymistä.
Ensimmäinen keskihalkaisija ja siitä kohti radat arvostellutta Maijua ratsastaminen oli varmasti vaikeinta Ladylle. Tein kompromissin ja käänsin sen jo hieman ennen lyhyttä sivua oikealle. Raviohjelmaan olen kokonaisuudessaan tyytyväinen. Videolta katsoen Lady ei liiku riittävän reippaasti, mutta se teki kaikki tehtävät. Etenkin pohkeenväistö oikealle oli hieno. Myös keskikäynti onnistui, ja siitä saimmekin ainoan kasin. Peruuttamista kokeilin alkuveryttelyssä ensimmäisen kerran, eikä se onnistunut radallakaan ilman pahaa jännittymistä. Lisäksi tein pysähdyksen vähän liian aikaisin.
Suurin yllätys oli kuitenkin se, että Lady teki molemmat vastalaukat! Olin etukäteen ihan varma, että juuri ne jos mitkä epäonnistuvat. Toki vasemman laukan nostossa autoin tekemällä mutkan uralta sisälle, mutta oikea nousi ihan suoralla hevosella. Ainoa varsinainen virhe radalla tuli viimeisessä myötälaukannostossa, jossa Lady nosti ensin kahdesti väärän (oikean) laukan. Vaikka sain sen ennen volttia korjattua, lopetin jostain syystä ratsastamisen tuohon. Voltti oli liian suuri ja keskilaukka täysin riittämätön. Diagonaalin päätteeksi Lady teki vielä vastusteluistani huolimatta hienon vaihdon, jota ei valitettavasti tällä radalla arvosteta.
Lopulta Lady alkoi kuitenkin rentoutua ja keskittyä ratsastajaansa. Maiju sanoi, että ratsastin hyvin hevosen tämän hetkisen tason huomioiden ja muistutti, ettei kannata niin tuijottaa yksittäisiä pisteitä. Lady tottuu yksinoloon ja kouluaitoihinkin pikku hiljaa, kun sille vaan tarjotaan hyviä kokemuksia. Uskon, että tämä oli sellainen. Pisteitähän emme saaneet kuin reilut 58 %, mutta olen siihenkin saldoon tyytyväinen. Pelkästään jo se, että kroonisena jännittäjänä pystyin luotsaamaan näinkin paljon keskittymistä vaativaa hevosta läpi radan, on jo saavutus! Tästä on sitten lokakuun puolella kiva jatkaa - toivottavasti edelleen Ladylla. Ja kevätkaudella sitten HeA:10?
tiistai 30. syyskuuta 2014
Keskilinjaa etsimässä
1.9.2014 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Viimeisellä tunnilla ennen ensimmäisen kolmen ratsukon rataharjoitusta keskityttiin etsimään keskilinjaa. Kenttä oli viimein kuivunut sellaiseen kuntoon, että meidän ryhmämme pääsi ratsastamaan ulkona. Meille oli rajattu kentän keskelle kouluradan levyinen mutta hieman pidempi alue. Korviimme saimme ensimmäistä kertaa korvanapit, jotka alun totuttelun jälkeen toimivat mainiosti. Tuntui, että Maiju oli aina ihan vieressä ja silmät vielä tavallistakin tarkemmin jokaisessa ratsukossa!
Keskilinjan etsinnät käynnistettiin käynnissä ja ravissa tekemällä voltteja pitkän sivun keskeltä. Maiju katsoi ensin voltit edestä ja sitten sivusta. Koko ryhmämme sai kehuja tarkasta ratsastuksesta, sillä keskilinja ja volttien muoto löytyi kaikilla nopeasti. Lady oli volteilla näppärä, eikä yleensä helposti litistyvä viimeinen neljänneskään tuottanut ongelmia.
Keskiympyrällä tehdyn alkulaukan jälkeen jatkettiin ympyrällä ravissa. A-merkissä on volttikuvio, joka osin on sama kuin ympyrä leikkaa. Sitä sitten tehtiin osastossa molemmista suunnista muutamia kertoja, ja nyt keskilinja olikin jo paljon vaikeammin hahmotettavissa. Etenkin suoristusvaiheessa monen ratsu puski liikaa jompaan kumpaan suuntaan, vaikka olisi aluksi ollutkin ihan oikealla tiellä.
Suurimmat haasteet keskilinjan kanssa meillä oli kuitenkin illan viimeisessä tehtävässä, laukkavoltissa. Ladylle laukka on muutoinkin haastavin askellaji, joten kymmenen metrin voltille kääntäminen tuntui lähes utopistiselta. Päädyssä laukannosto ja siitä pitkän sivun keskelle voltti, helpommin sanottu kuin tehty. Yllättäen vasemmalle tämä onnistui paremmin - heti, kun sai nostettua vasemman laukan... Oikealle laukan ylläpitäminen oli vaikeampaa, mutta onnistuimme siinäkin lopulta. Ladyn pitää laukata aika reippaasti ja vähän ravia pidemmässä ja matalammassa muodossa, jotta se ei pudota raville. Sellaisesta laukasta voltin tekeminen on haastavaa ja vaati aika paljon jalkaa myös kääntämiseen.
Kokonaisuudessaan tunti sujui hyvin. Sanoin Maijullekin, että alan ihan tosissaan pitää Ladysta. Laukassa on tosiaan omat haasteensa, mutta miellyttävä ravi korvaa paljon. Lady on minulle sopivan kokoinen ja sopivasti ratsastettava, ei laiska eikä liian reipas. Ja vaikka olimme ulkona ja ilta jo pimeni, se keskittyi tällä kertaa hyvin työntekoon eikä kummemmin ihmetellytkään mitään. Koitin myös muistella edellisen perjantain hevosesittelyn antia ja taitavan Camillan ratsastusta Ladylla. Etenkin riittävän reipas ravin tempo ja tuo onneksi jo itsekin hoksaamani pidempi muoto laukassa ovat asioita, jotka pitää jatkossakin muistaa.
Näillä eväin siis A-merkkiradalle!
Maiju - t. Lady
Viimeisellä tunnilla ennen ensimmäisen kolmen ratsukon rataharjoitusta keskityttiin etsimään keskilinjaa. Kenttä oli viimein kuivunut sellaiseen kuntoon, että meidän ryhmämme pääsi ratsastamaan ulkona. Meille oli rajattu kentän keskelle kouluradan levyinen mutta hieman pidempi alue. Korviimme saimme ensimmäistä kertaa korvanapit, jotka alun totuttelun jälkeen toimivat mainiosti. Tuntui, että Maiju oli aina ihan vieressä ja silmät vielä tavallistakin tarkemmin jokaisessa ratsukossa!
Keskilinjan etsinnät käynnistettiin käynnissä ja ravissa tekemällä voltteja pitkän sivun keskeltä. Maiju katsoi ensin voltit edestä ja sitten sivusta. Koko ryhmämme sai kehuja tarkasta ratsastuksesta, sillä keskilinja ja volttien muoto löytyi kaikilla nopeasti. Lady oli volteilla näppärä, eikä yleensä helposti litistyvä viimeinen neljänneskään tuottanut ongelmia.
Keskiympyrällä tehdyn alkulaukan jälkeen jatkettiin ympyrällä ravissa. A-merkissä on volttikuvio, joka osin on sama kuin ympyrä leikkaa. Sitä sitten tehtiin osastossa molemmista suunnista muutamia kertoja, ja nyt keskilinja olikin jo paljon vaikeammin hahmotettavissa. Etenkin suoristusvaiheessa monen ratsu puski liikaa jompaan kumpaan suuntaan, vaikka olisi aluksi ollutkin ihan oikealla tiellä.
Suurimmat haasteet keskilinjan kanssa meillä oli kuitenkin illan viimeisessä tehtävässä, laukkavoltissa. Ladylle laukka on muutoinkin haastavin askellaji, joten kymmenen metrin voltille kääntäminen tuntui lähes utopistiselta. Päädyssä laukannosto ja siitä pitkän sivun keskelle voltti, helpommin sanottu kuin tehty. Yllättäen vasemmalle tämä onnistui paremmin - heti, kun sai nostettua vasemman laukan... Oikealle laukan ylläpitäminen oli vaikeampaa, mutta onnistuimme siinäkin lopulta. Ladyn pitää laukata aika reippaasti ja vähän ravia pidemmässä ja matalammassa muodossa, jotta se ei pudota raville. Sellaisesta laukasta voltin tekeminen on haastavaa ja vaati aika paljon jalkaa myös kääntämiseen.
Kokonaisuudessaan tunti sujui hyvin. Sanoin Maijullekin, että alan ihan tosissaan pitää Ladysta. Laukassa on tosiaan omat haasteensa, mutta miellyttävä ravi korvaa paljon. Lady on minulle sopivan kokoinen ja sopivasti ratsastettava, ei laiska eikä liian reipas. Ja vaikka olimme ulkona ja ilta jo pimeni, se keskittyi tällä kertaa hyvin työntekoon eikä kummemmin ihmetellytkään mitään. Koitin myös muistella edellisen perjantain hevosesittelyn antia ja taitavan Camillan ratsastusta Ladylla. Etenkin riittävän reipas ravin tempo ja tuo onneksi jo itsekin hoksaamani pidempi muoto laukassa ovat asioita, jotka pitää jatkossakin muistaa.
Näillä eväin siis A-merkkiradalle!
maanantai 8. syyskuuta 2014
Voihan vastalaukka, ainakin osa 2
25.8.2014 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Tämän tunnin alkajaisiksi jätin toimistoon viimein syksyn palautelapun. Siinähän aina saa kertoa omista tavoitteistaan ja siitä mitä haluaisi tunneilla tehdä. Lappuun voi myös laittaa toiveratsuja tai sellaisia, joilla ei missään nimessä halua ratsastaa. Minä otan lähtökohtaisesti aina vastaan sen ratsun, joka minulle annetaan. Luotan siihen, että opettaja on miettinyt jakoa ja haluaa minun ratsastavan juuri kyseisellä hevosella, jotta kehittyisin. Tapanani on kuitenkin listata yksi tai kaksi rakkainta hevosta, joilla haluaisin mennä, mikäli opettaja ne minulle sopiviksi katsoo. Yleensä nämä hevoset ovat sellaisia, joilla olen jo paljon tai edes jonkin verran ratsastanut.
Viime vuosina suosikkieni kanssa on ollut vaan hurjan huonoa tuuria: se hevonen, jonka olen lappuun laittanut, on muutaman kuukauden sisään joko myyty tai päästetty vihreämmille laitumille. Ensin lähti Mirja mammalomalle, sitten Foxy myytiin ja myöhemmin lopetettiin polvivaivojen vuoksi. Samoin Mikki pääsi kivuistaan, ja vuosi sitten Lulu palasi entiselle omistajalleen. Tänä vuonna laitoin lappuun yhden ainoan nimen, Diamanten. Kaksi päivää myöhemmin luin, että tamma on myyty. Diamanten omistaja on lupaava junioriratsastaja, joten parivaljakosta varmasti vielä kuullaan. Vaikka tuntuukin vähän haikealta, toivotan tietenkin mitä parhainta menestystä molemmille! Tammakin on vielä talven yli Primuksella, joten jokaviikkoisista jutusteluhetkistä ei tarvitse onneksi vielä luopua.
Mutta sitten itse tuntiin, jonka ratsastin jälleen Ladylla. Kenttä oli monsuunisateiden jäljiltä edelleen lillinkiä, joten jatkoimme maneesissa. Alkuveryttelyssä tehtiin heti A-merkin pohkeenväistöjä, tosin käynnissä. Tulimme siis keskihalkaisijalle ja väistimme siitä kohti uraa n. viisi metriä. Oli tärkeää huolehtia siitä, että hevonen aloittaa ja lopettaa väistön ratsastajan pyynnöstä, ei liukumalla minne sattuu. Lady osoittautui aika kuuliaiseksi väistöissä.
Ravissa tehtiin paljon lisäyksiä pitkille sivuille. Maiju halusi selvän eron lisäyksen ja harjoitusravitempon välille, ei taaskaan mitään liukuvia siirtymisiä. Ladyn kanssa sai tehdä hieman töitä, mutta lopulta se alkoi lisätä hienosti ja puhista työn touhussa.
Laukkaa mentiin paljon keskiympyrällä kaikki yhdessä - tosin välillä levittäydyttiin koko uralle, josta piti selviytyä hallitusti laukkaa rikkomatta takaisin keskiympyrälle sopivin välimatkoin. Ladylla saa edetä aika reilukkaasti ja vähän pidemmässä ja matalammassa muodossa, jotta se ei tiputa raville vaan alkaa kunnolla työntää takaa. Sainkin jatkuvasti mennä todella suurta ympyrää.
Tunnin päätehtävä oli A-merkin vastalaukkakuvio: käynnistä pitkä sivu vastalaukassa ja siirtyminen raviin. Myötälaukkaa ei nostettu, vaan toisella puolella sai työskennellä vapaasti. Arvasin jo etukäteen, että jos minulla on ollut vastaavan tehtävän kanssa vaikeuksia Diamantella, niin helpompaa ei ole Ladyllakaan. Ennen kuin ehdin edes aloittaa, Maiju jo helpottikin tehtävää meille: saimme tehdä pienen kiemurauran pitkän sivun alkuun, ja vastalaukasta siirryttiin lähes samantien raviin. Lady on kovin vaihtoherkkä hevonen, joten ei haluttu antaa sille mahdollisuutta vaihtaa. Toisaalta piti ehtiä palkitsemaan vastalaukasta, Lady kun nostelee helposti ihan mitä laukkaa sattuu.
Yllättäen vasen vastalaukka nousi helpommin kuin oikea. Jouduin käyttämään kiemurauran molemmissa suunnissa hyödyksi, eikä siltikään onnistunut läheskään joka kerta. Maiju sanoikin hyvin, että pitää jokaisessa nostossa olla yhtä skarppi ja valmistella yhtä huolellisesti, vaikka edellisellä kerralla olisikin onnistunut hyvin. Tämä tulee olemaan meille selvästi vaikein kohta A-merkin ohjelmassa.
Ihan lopuksi ravasimme vielä hetken, ja alan kyllä päästä Ladyn kanssa jo varsin kivaan harjoitusraviin. Mielestäni se ei liiku liian hitaasti, vaan alkaa jo vähän noustakin edestä. Teimme vielä parit pohkeenväistöt ravissa, ja ne sujuivat Ladyn kanssa oikein hyvin. Tästä on kiva jatkaa, vaikka laukan kanssa onkin edelleen aikamoisia haasteita!
Maiju - t. Lady
Tämän tunnin alkajaisiksi jätin toimistoon viimein syksyn palautelapun. Siinähän aina saa kertoa omista tavoitteistaan ja siitä mitä haluaisi tunneilla tehdä. Lappuun voi myös laittaa toiveratsuja tai sellaisia, joilla ei missään nimessä halua ratsastaa. Minä otan lähtökohtaisesti aina vastaan sen ratsun, joka minulle annetaan. Luotan siihen, että opettaja on miettinyt jakoa ja haluaa minun ratsastavan juuri kyseisellä hevosella, jotta kehittyisin. Tapanani on kuitenkin listata yksi tai kaksi rakkainta hevosta, joilla haluaisin mennä, mikäli opettaja ne minulle sopiviksi katsoo. Yleensä nämä hevoset ovat sellaisia, joilla olen jo paljon tai edes jonkin verran ratsastanut.
Viime vuosina suosikkieni kanssa on ollut vaan hurjan huonoa tuuria: se hevonen, jonka olen lappuun laittanut, on muutaman kuukauden sisään joko myyty tai päästetty vihreämmille laitumille. Ensin lähti Mirja mammalomalle, sitten Foxy myytiin ja myöhemmin lopetettiin polvivaivojen vuoksi. Samoin Mikki pääsi kivuistaan, ja vuosi sitten Lulu palasi entiselle omistajalleen. Tänä vuonna laitoin lappuun yhden ainoan nimen, Diamanten. Kaksi päivää myöhemmin luin, että tamma on myyty. Diamanten omistaja on lupaava junioriratsastaja, joten parivaljakosta varmasti vielä kuullaan. Vaikka tuntuukin vähän haikealta, toivotan tietenkin mitä parhainta menestystä molemmille! Tammakin on vielä talven yli Primuksella, joten jokaviikkoisista jutusteluhetkistä ei tarvitse onneksi vielä luopua.
Mutta sitten itse tuntiin, jonka ratsastin jälleen Ladylla. Kenttä oli monsuunisateiden jäljiltä edelleen lillinkiä, joten jatkoimme maneesissa. Alkuveryttelyssä tehtiin heti A-merkin pohkeenväistöjä, tosin käynnissä. Tulimme siis keskihalkaisijalle ja väistimme siitä kohti uraa n. viisi metriä. Oli tärkeää huolehtia siitä, että hevonen aloittaa ja lopettaa väistön ratsastajan pyynnöstä, ei liukumalla minne sattuu. Lady osoittautui aika kuuliaiseksi väistöissä.
Ravissa tehtiin paljon lisäyksiä pitkille sivuille. Maiju halusi selvän eron lisäyksen ja harjoitusravitempon välille, ei taaskaan mitään liukuvia siirtymisiä. Ladyn kanssa sai tehdä hieman töitä, mutta lopulta se alkoi lisätä hienosti ja puhista työn touhussa.
Laukkaa mentiin paljon keskiympyrällä kaikki yhdessä - tosin välillä levittäydyttiin koko uralle, josta piti selviytyä hallitusti laukkaa rikkomatta takaisin keskiympyrälle sopivin välimatkoin. Ladylla saa edetä aika reilukkaasti ja vähän pidemmässä ja matalammassa muodossa, jotta se ei tiputa raville vaan alkaa kunnolla työntää takaa. Sainkin jatkuvasti mennä todella suurta ympyrää.
Tunnin päätehtävä oli A-merkin vastalaukkakuvio: käynnistä pitkä sivu vastalaukassa ja siirtyminen raviin. Myötälaukkaa ei nostettu, vaan toisella puolella sai työskennellä vapaasti. Arvasin jo etukäteen, että jos minulla on ollut vastaavan tehtävän kanssa vaikeuksia Diamantella, niin helpompaa ei ole Ladyllakaan. Ennen kuin ehdin edes aloittaa, Maiju jo helpottikin tehtävää meille: saimme tehdä pienen kiemurauran pitkän sivun alkuun, ja vastalaukasta siirryttiin lähes samantien raviin. Lady on kovin vaihtoherkkä hevonen, joten ei haluttu antaa sille mahdollisuutta vaihtaa. Toisaalta piti ehtiä palkitsemaan vastalaukasta, Lady kun nostelee helposti ihan mitä laukkaa sattuu.
Yllättäen vasen vastalaukka nousi helpommin kuin oikea. Jouduin käyttämään kiemurauran molemmissa suunnissa hyödyksi, eikä siltikään onnistunut läheskään joka kerta. Maiju sanoikin hyvin, että pitää jokaisessa nostossa olla yhtä skarppi ja valmistella yhtä huolellisesti, vaikka edellisellä kerralla olisikin onnistunut hyvin. Tämä tulee olemaan meille selvästi vaikein kohta A-merkin ohjelmassa.
Ihan lopuksi ravasimme vielä hetken, ja alan kyllä päästä Ladyn kanssa jo varsin kivaan harjoitusraviin. Mielestäni se ei liiku liian hitaasti, vaan alkaa jo vähän noustakin edestä. Teimme vielä parit pohkeenväistöt ravissa, ja ne sujuivat Ladyn kanssa oikein hyvin. Tästä on kiva jatkaa, vaikka laukan kanssa onkin edelleen aikamoisia haasteita!
maanantai 25. elokuuta 2014
Rataharjoitusharjoitukset jatkuvat
18.8.2014 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Rataharjoitusharjoitukset jatkuivat, tosin vähän väärän radan tehtävillä. Minähän en huomannut mitään outoa siinä, että teimme takaosakäännöksiä, jotka ovat heA:10-ohjelmassa, eivät suinkaan meidän sopimassamme A-merkissä... No, eivät harjoitukset koskaan hukkaan mene, ja tunnin jälkeenkin pysyttiin vielä alkuperäisessä suunnitelmassa ratsastettavan radan suhteen.
Viiden viikon kuivan hellekauden jälkeen taivas on auennut, ja vettä on tullut siihen malliin, ettei parhainkaan kenttä läpäise sitä määrää. Niinpä ahtauduimme kuumaan ja kosteaan maneesiin, jossa aloitimme huolellisilla kulmilla ja käynti-ravi-käynti-siirtymisillä pitkillä sivuilla. Tiesin jo, että Ladyn kanssa ensimmäisenä tehtävänä olisi kuitenkin saada se määrätietoisesti menemään kummassakin kierroksessa jokaiseen maneesin nurkkaan, sillä estevarasto tai oven edessä oleva tötterö järkyttävät välillä pikkutamman mieltä hyvinkin pahasti. Sain lopulta olla koko tunnin aika tomera tällaisten arkipäiväisten asioiden kanssa, kuten avonaisen katsomon portin tai yllättäen paikkaa vaihtaneen opettajan... Siirtymiset sen sijaan sujuivat helpommin, etenkin alaspäin. Ylöspäin Lady tuppasi taas ensin vähän hiipimään ennen ensimmäistä kunnollista raviaskelta. Kevyt huomautus raipalla oli siis taas tarpeen, mutta meni perille nopeasti ja pysyi muistissa koko tunnin.
Ravia ja laukkaa tehtiin myös keskiympyrällä. Nyt saimme pidettyä etäisyydet hienosti, eikä Maijun tarvinnut huomauttaa niistä lainkaan. Sen sijaan laukan tempoon kiinnitettiin huomiota, välillä ratsastettiin selvästi eteen. Minä sain ajatella vähän ylämäkeen, jotta Ladyn laukka alkaisi rullata paremmin. Olin jopa puolikevyessä istunnassa osan aikaa ja annoin tamman vaan painella menemään. Laukka olikin paljon parempaa kuin viimeksi, joskin näin moottoria käynnisteltäessä tuntui edelleen aika etupainoiselta.
Takaosakäännöksiä valmisteltiin avotaivutuksin, samalla kontrolloitiin käynnin tempoa. Piti pystyä kokoamaan ja taas lisäämään ilman, että tahti muuttui. Sitten ryhdyttiin kääntämään itsenäisesti kentän poikki ja tekemään takaosakäännöksiä omaan tahtiin. Ladya piti kääntää todella reilusti, muutoin se vaan jatkoi kävelemistä. Oikealle se teki lopulta hienoja käännöksiä varsin helposti, vasen oli selkeästi vaikeampi. Oma painokin lipsahti väkisin väärään suuntaan.
Käännösten välissä tehtiin pitkä pätkä laukkatyöskentelyä jälleen keskiympyrällä. Nyt ei tyydytty temponlisäyksiin, vaan myös koottiin selvästi laukkaa välillä. Ladyn kanssa päästiin kyllä eteenpäin, mutta kokoaminen oli todella vaikeaa. Siinä sai olla kaikki mahdolliset avut käytössä, että tamma alkoi polkea edes vähän alleen ja nousta edestä ilman, että sen mielestä tuli niin vaikeaksi, että oli pakko luistaa tiputtamalla raviin.
Kun viimeisten käännösten jälkeen saatiin alkaa keventää, oli ihan pakko vielä hetki fiilistellä harjoitusravissa. Ladyn ravi on sen verran miellyttävää, että saan sen kanssa pidettyä aika hyvin oman istuntani kasassa ilman, että kenotan liikaa taakse. Ravissa ollaan lisäksi löydetty yhteinen sävel muutoinkin aika mukavasti, mutta radan ratsastusta ajatellen laukkatyössä riittää kyllä vielä harjoiteltavaa.
Takaosakäännöksiä valmisteltiin avotaivutuksin, samalla kontrolloitiin käynnin tempoa. Piti pystyä kokoamaan ja taas lisäämään ilman, että tahti muuttui. Sitten ryhdyttiin kääntämään itsenäisesti kentän poikki ja tekemään takaosakäännöksiä omaan tahtiin. Ladya piti kääntää todella reilusti, muutoin se vaan jatkoi kävelemistä. Oikealle se teki lopulta hienoja käännöksiä varsin helposti, vasen oli selkeästi vaikeampi. Oma painokin lipsahti väkisin väärään suuntaan.
Käännösten välissä tehtiin pitkä pätkä laukkatyöskentelyä jälleen keskiympyrällä. Nyt ei tyydytty temponlisäyksiin, vaan myös koottiin selvästi laukkaa välillä. Ladyn kanssa päästiin kyllä eteenpäin, mutta kokoaminen oli todella vaikeaa. Siinä sai olla kaikki mahdolliset avut käytössä, että tamma alkoi polkea edes vähän alleen ja nousta edestä ilman, että sen mielestä tuli niin vaikeaksi, että oli pakko luistaa tiputtamalla raviin.
Kun viimeisten käännösten jälkeen saatiin alkaa keventää, oli ihan pakko vielä hetki fiilistellä harjoitusravissa. Ladyn ravi on sen verran miellyttävää, että saan sen kanssa pidettyä aika hyvin oman istuntani kasassa ilman, että kenotan liikaa taakse. Ravissa ollaan lisäksi löydetty yhteinen sävel muutoinkin aika mukavasti, mutta radan ratsastusta ajatellen laukkatyössä riittää kyllä vielä harjoiteltavaa.
keskiviikko 20. elokuuta 2014
Jotain uutta, jotain vanhaa
11.8.2014 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Syyskausi alkoi osaltani viikkoa myöhässä, kun harrastukset taas haittaavat harrastuksia. Jatkan vanhassa tutussa joskin pieniä kokoonpanomuutoksia läpikäyneessä maanantairyhmässä, jota luotsaa edelleen Maiju. Ensimmäiseen tuntiin uuden säväyksen toikin ihan uusi ratsu, kesäkaudella Primukselle saapunut Hagels Brilliant Lady. Lady on kahdeksanvuotias hyvin koulutettu siro tamma, jota Maiju ratsastettavuudeltaan kuvaili naispuoleiseksi Konstaksi. Tamma kuulemma osaa olla joskus vähän hidas, mutta enemmänkin siinä Konstaa muistutti ajoittainen tuijottelu. Lady on osoittautunut nimensä veroiseksi hienohelmaksi, joka ei kuulemma aluksi uskaltanut mennä edes omaan karsinaansa. Ei ole vaikea uskoa, että siitä ei ollut kenttähevoseksi, mutta ratsastuskoulussa kaverien keskellä se on rohkaistunut ihan silmissä.
Minulla oli alla puolitoista kuukautta taukoa, joten en odottanut kovin kummoisia. Tahti oli kuitenkin aika kova heti alusta, sillä useammallakin ryhmällä on tavoitteena ratsastaa vielä ulkokauden aikana jokin koulurata. Meidän ryhmämme oli valinnut A-merkin jo ensimmäisellä tunnilla. Nyt saimme käyttöömme koko kentän, ja veryttelimmekin aika itsenäisesti koko uralla. Pitkillä sivuilla ratsastettiin uran sisäpuolella ja tehtiin siirtymisiä käyntiin, joten tuli heti tarkistettua hevosen suoruus, kaasu ja jarru. Päätyihin tehtiin ympyrät. Lady ei mielestäni tuntunut mitenkään laiskalta, mutta hieman hitaalta jalalle. Tamma kuitenkin kuunteli raipanhipaisua hyvin.
Kuulin, että Ladylla oli ollut viimeksi vähän vaikeuksia laukkatyöskentelyssä, joten osasin varautua tarpeeksi tiukasti laukannostoihin. Nostot olivatkin aikamoisia keikauksia, ja laukassa Lady valuu todella helposti hyvin etupainoiseksi ja sukeltaa. En saanut moottoria aivan toimimaan haluamallani tavalla, jotta olisin voinut alkaa koota laukkaa kunnolla.
Ravityöskentely sen sijaan sujui hyvin. Teimme ensin pysähdyksiä uralla käynnistä, jolloin saimme apua suoruuteen aidasta. Sitten siirryimme raviin, ja aloimme tulla radan poikki ja pysähdykseen keskihalkaisijan kohdalla. Lady pysähtyi aika napakasti, mutta jälleen liikkeellelähdöissä sain hieman muistuttaa tarmokkaista ensimmäisistä askeleista. Tamman ravi oli miellyttävää istua, ja ravissa sitä sai jo aika hyvin kevyemmäksi edestä.
Laukka sujui lopputunnista alkuveryttelyä paremmin, mutta ei vieläkään kovin hyvin. Teimme laukannostoja ravista lyhyen sivun keskellä. Koska tiesin niiden olevan Ladylle haastavia, päätin valmistella ihan todella huolella. Se menikin sitten överiksi, koska asetin ja taivutin niin paljon, että myötälaukkaa olikin jo mahdotonta nostaa. Kun tulin suoremmalla hevosella, oikea laukka nousi hyvin. Sain tehdä noston aika monta kertaa, jotta jälleen se ensimmäinen askel olisi heti kunnolla eteenpäin. Maiju sanoi, että ei tarvitse hermostua toistoista, joskus vaan joutuu tekemään useamman kerran. Enkä hermostunutkaan, vaan tein vain sitkeästi toistoja niin kauan, että onnistui muutaman kerran peräkkäin.
Tuntia seuraavana päivänä huomasi, ettei ollut istunut hevosen selässä vähään aikaan, sen verran kipeäksi lihakset yllättäen tulivat. Oli todella kiva päästä taas ratsastamaan ja oikeastaan tuo radan ratsastaminenkin on ihan kivaa, vaikka olenkin krooninen jännittäjä. Siinä saa kuitenkin vähän haastaa itseään periaatteessa täysin paineetta. Nähtäväksi jää, saanko haastaa myös varsin miellyttävän uuden tuttavuuden Ladyn kanssani radalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)