24.8.2016 - Anni - r. Fellini
Olin lentää hämmästyksestä takapuolelleni lukiessani hevoslistaa: minulle oli jaettu Fellini! Ihan vastahan sillä kerran ratsastin, helmikuussa 2012! Maanantaitunnillammehan se oli yhteen aikaan usein taitavan Marian alla, mutta minun kokemukseni siitä rajoittuvat tosiaan tuohon yhteen kertaan 4,5 vuotta sitten, ja hauskaa kyllä silloinkin opettajana oli Anni. En oikein tiennyt mitä odottaa, joten lähdin jälleen kerran avoimin mielin tunnille.
Fellini yllätti ensimmäisen kerran jo karsinassa. Se nimittäin näyttää kaukaa katsottuna lähestulkoon ponilta, mutta onkin yllättävän suuri ja raskastekoinen. Sillä on aika lyhyt käynti ja ravi, joka osoittautui vielä aika haastavaksi istua. Laukka sen sijaan on mukavan rullaavaa ja meille selvästi helpoin askellaji. Fellinin kanssa jatkoinkin samalla teemalla kuin Selmalla edellisellä viikolla eli pyrkien samanlaisiin askeliin käynnissä ja ravissa tiestä ja tehtävästä riippumatta.
Tehtiin suunnanmuutokset suorilla keskihalkaisijoilla, samoin toinen kentän pitkä sivu oli siirretty aidan vierestä sisemmälle liian märän pohjan vuoksi. Näistä oli paljon hyötyä Fellinin suoristamisessa. Epäilin jopa vapaan alkukäynnin jälkeen, että sillä on ohjat eriparia, niin eri kohdista otin luonnostaan ohjista kiinni! Sitten kun oli tehty muutama suora linja käynnissä ja niiden väliin selvät kulmat, niin yllättäen pidinkin jo samoista stoppareista kiinni. Fellinin kaula on kyllä aikamoista kumia, ja sen suoruuden kanssa sai olla todella tarkkana läpi koko tunnin.
Teimme pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta uralle, ja Anni vaati tällä kerralla hyvinkin jyrkät väistöt. Jos ei ehtinyt uralle asti, piti kuitenkin selvästi suoristaa ennen kulmaa eikä vaan antaa hevosen valua lyhyelle sivulle. Fellinille väistöt olivat selvästi aika helppoja sekä käynnissä että ravissa. Tosin vasemmalle piti vahtia, ettei takaosa lähtenyt johtamaan etenkään sen jälkeen, kun ruuna jo omasta mielestään tiesi tehtävän ja lähti ennakoimaan heti keskihalkaisijalle käännettyäni... Oikealle se taas jännittyi vähän, ja Anni huomautti aiheellisesti, ettei itse saa tulla väistön aikana kovaksi. Selvät avut siis väistöön lähdettäessä ja sitten ratsastajakin rentoutuu hevosen tehdessä oikein. Seuraava käsky tulee ihannetilanteessa vasta väistö lopetettaessa.
Aivan alkutunnista olin jo vähän vaipua epätoivoon Fellinin kanssa, mutta aika nopeasti löytyi ainakin jonkinlainen yhteinen sävel. Anninkin mielestä Fellini oli mennyt aika kivasti, ja olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen. Tekemistä kyllä olisi vielä etenkin tuon tasaisuuden kanssa, mutta ehkäpä jatkamme harjoituksia seuraavalla kerralla!
keskiviikko 31. elokuuta 2016
tiistai 30. elokuuta 2016
Taivutusväistöjä
15.8.2016 - Anni - t. Selma
Minulla oli este keskiviikoksi ja sattumalta minun paikkani maanantairyhmässä perineellä maanantaiksi, joten vaihdoimme päittäin tunteja. Ratsastin siis tutulla tunnilla, jonne oli helppo mennä vierailemaan. Ratsuksi sain saman, jolla vakituntilainen oli kautensa aloittanut, eli Selma-tamman. Sehän on hieno kokenut estehevonen, joka on kiltti kuin mikä. Taustansa vuoksi haasteena on saada Selma rennoksi myös koulukiemuroissa, ja tämän teeman parissa sain nytkin tehdä töitä.
Teimme läpi koko tunnin taivutusväistöjä käynnissä, siis avotaivutusta ja sulkutaivutusta alkukäynnistä alkaen. Selma jännittyi näistä kovin, etenkin sulkutaivutus oli sille vaikeaa. Kyllähän se taipui, mutta lyheni kovasti ja alkoi tepsuttaa, kun ei oikein tiennyt miten päin olisi jalkansa laittanut. Käynti oli muutoinkin haastavin askellaji, sitä oli siis todella vaikea saada tasaiseksi. Anni sanoikin koko ajan, että pitää pyrkiä samanlaisiin askeliin niin uralla kuin taivutuksessakin.
Laukassa tehtiin aika pitkä pätkä ympyrällä molempiin suuntiin ympyrään pienentäen ja laukkaa kooten. Laukassa Selma tuntuu olevan kovin herkkä istunnalle. Jos itse yhtään jarrutat, putoaa tamma helposti raviin. Toisaalta istunnalla saa laukkaa koottua todella makesti, jos vaan saa sen ensin riittävän eteenpäinpyrkiväksi. Laukka onnistui nyt huomattavasti paremmin kuin keväällä ensimmäistä kertaa Selmalla ratsastaessani, mutta vieläkin olisin vähän kaivannut edes ihan lyhyttä raippaa...
Ravia mentiin oikeastaan vain aivan tunnin lopussa, niin ikään ympyrällä ja välillä kooten. Tässä vaiheessa Selmalla oli sen verran menohaluja, että ymmärsin viimein ottaa narut käteen. Johan alkoi tuntumakin suuhun tasoittua: olin ratsastanut liian pitkällä ohjalla koko tunnin! Selma on viehättävä, mutta aika erikoinen yhdistelmä herkkyyttä ja vahvuutta. Tasapainon löytäminen näiden välillä ei ole ollenkaan yksinkertaista!
Minulla oli este keskiviikoksi ja sattumalta minun paikkani maanantairyhmässä perineellä maanantaiksi, joten vaihdoimme päittäin tunteja. Ratsastin siis tutulla tunnilla, jonne oli helppo mennä vierailemaan. Ratsuksi sain saman, jolla vakituntilainen oli kautensa aloittanut, eli Selma-tamman. Sehän on hieno kokenut estehevonen, joka on kiltti kuin mikä. Taustansa vuoksi haasteena on saada Selma rennoksi myös koulukiemuroissa, ja tämän teeman parissa sain nytkin tehdä töitä.
Teimme läpi koko tunnin taivutusväistöjä käynnissä, siis avotaivutusta ja sulkutaivutusta alkukäynnistä alkaen. Selma jännittyi näistä kovin, etenkin sulkutaivutus oli sille vaikeaa. Kyllähän se taipui, mutta lyheni kovasti ja alkoi tepsuttaa, kun ei oikein tiennyt miten päin olisi jalkansa laittanut. Käynti oli muutoinkin haastavin askellaji, sitä oli siis todella vaikea saada tasaiseksi. Anni sanoikin koko ajan, että pitää pyrkiä samanlaisiin askeliin niin uralla kuin taivutuksessakin.
Laukassa tehtiin aika pitkä pätkä ympyrällä molempiin suuntiin ympyrään pienentäen ja laukkaa kooten. Laukassa Selma tuntuu olevan kovin herkkä istunnalle. Jos itse yhtään jarrutat, putoaa tamma helposti raviin. Toisaalta istunnalla saa laukkaa koottua todella makesti, jos vaan saa sen ensin riittävän eteenpäinpyrkiväksi. Laukka onnistui nyt huomattavasti paremmin kuin keväällä ensimmäistä kertaa Selmalla ratsastaessani, mutta vieläkin olisin vähän kaivannut edes ihan lyhyttä raippaa...
Ravia mentiin oikeastaan vain aivan tunnin lopussa, niin ikään ympyrällä ja välillä kooten. Tässä vaiheessa Selmalla oli sen verran menohaluja, että ymmärsin viimein ottaa narut käteen. Johan alkoi tuntumakin suuhun tasoittua: olin ratsastanut liian pitkällä ohjalla koko tunnin! Selma on viehättävä, mutta aika erikoinen yhdistelmä herkkyyttä ja vahvuutta. Tasapainon löytäminen näiden välillä ei ole ollenkaan yksinkertaista!
keskiviikko 24. elokuuta 2016
Uusi kausi, uudet kujeet
10.8.2015 - Anni - t. Mimmi
Maanantairyhmämme hajosi osin, joten sain viimein aikaiseksi kysyä tuntini vaihtoa aikaisempaan ajankohtaan. Olen usein maanantaisin jo valmiiksi todella väsynyt viikonlopun koiraharrastuksista, ja myöhäinen valvominen tunnin jälkeen vaikuttaa koko loppuviikkoon. Lopulta sain vaihdettua tuntini keskiviikolle Maijun ryhmään, jota seuraavat kaudet opettaa Särkilahden Anni. Annihan on tuttu Primukselta ennestään, hän on sijaistanut usein muita opettajia ja pitänyt jonkin verran vakituntejakin. Ryhmässä on kokeneita pitkään ratsastaneita kisakävijöitä, joten pääsin kivaan ja haastavaan seuraan.
Ennen tuntia vähän jännitti, että minkä hevosen saan nyt, kun Maiju ei ole jakamassa ratsuja. Lopputulokseen olin kovin tyytyäinen, sillä jatkoin siitä mihin juhannuksena jäin, nimittäin Mimmillä. Se taisi olla vielä vähän kuukauden mittaisissa lomatunnelmissa, koska oli edelleen hidas jalalle eikä niin kovin notkea, mutta eiköhän se nopeasti verry säännöllisten töiden alettua.
Meillä ei ollut puhettakaan mistään kevyesti kesän jälkeen -tunnista, vaan ryhdyttiin heti kunnolla töihin. Jo kevyessä ravissa Anni vaati, ettei Mimmi saa lompsotella menemään ja rojahtaa etupainoiseksi. Niinpä koko tunnin ajan keskityin aika paljon nimenomaan kokoamiseen, niskan nostamiseen ja siihen, että Mimmi muistaisi hinata takajalkansa pitkältä takaa rungon alle. Tunti lähti hyvin käyntiin kaikissa askellajeissa, jopa se laukka vasempaan oli aika kelvollista.
Käynnissä tehtiin paljon taivutusväistöjä uralla, sekä avotaivutusta että sulkutaivutusta. Näissäkin piti huolehtia siitä, ettei Mimmi venähtänyt. Sulkutaivutus oli oikealle selvästi haastavampaa kuin vasemmalle, ja kaiken kaikkiaan tamma oli tosiaan aika kankea. Saatiin kuitenkin ihan hyviä pätkiä aikaiseksi, vaikka rentoutta taipuneella hevosella pitäisikin olla vielä paljon enemmän. Toki omassakin tekemisessä oli vähän toivomisen varaa, sillä ratsastustaukoa oli pitkälti toista kuukautta. Mimmi oli kokonaisuudessaan oikein kiva ja suht tasainen, mitään kommervenkkejä tähänkään tuntiin se ei aiheuttanut. Tästä on hyvä jatkaa uuteen kauteen!
Maanantairyhmämme hajosi osin, joten sain viimein aikaiseksi kysyä tuntini vaihtoa aikaisempaan ajankohtaan. Olen usein maanantaisin jo valmiiksi todella väsynyt viikonlopun koiraharrastuksista, ja myöhäinen valvominen tunnin jälkeen vaikuttaa koko loppuviikkoon. Lopulta sain vaihdettua tuntini keskiviikolle Maijun ryhmään, jota seuraavat kaudet opettaa Särkilahden Anni. Annihan on tuttu Primukselta ennestään, hän on sijaistanut usein muita opettajia ja pitänyt jonkin verran vakituntejakin. Ryhmässä on kokeneita pitkään ratsastaneita kisakävijöitä, joten pääsin kivaan ja haastavaan seuraan.
Ennen tuntia vähän jännitti, että minkä hevosen saan nyt, kun Maiju ei ole jakamassa ratsuja. Lopputulokseen olin kovin tyytyäinen, sillä jatkoin siitä mihin juhannuksena jäin, nimittäin Mimmillä. Se taisi olla vielä vähän kuukauden mittaisissa lomatunnelmissa, koska oli edelleen hidas jalalle eikä niin kovin notkea, mutta eiköhän se nopeasti verry säännöllisten töiden alettua.
Meillä ei ollut puhettakaan mistään kevyesti kesän jälkeen -tunnista, vaan ryhdyttiin heti kunnolla töihin. Jo kevyessä ravissa Anni vaati, ettei Mimmi saa lompsotella menemään ja rojahtaa etupainoiseksi. Niinpä koko tunnin ajan keskityin aika paljon nimenomaan kokoamiseen, niskan nostamiseen ja siihen, että Mimmi muistaisi hinata takajalkansa pitkältä takaa rungon alle. Tunti lähti hyvin käyntiin kaikissa askellajeissa, jopa se laukka vasempaan oli aika kelvollista.
Käynnissä tehtiin paljon taivutusväistöjä uralla, sekä avotaivutusta että sulkutaivutusta. Näissäkin piti huolehtia siitä, ettei Mimmi venähtänyt. Sulkutaivutus oli oikealle selvästi haastavampaa kuin vasemmalle, ja kaiken kaikkiaan tamma oli tosiaan aika kankea. Saatiin kuitenkin ihan hyviä pätkiä aikaiseksi, vaikka rentoutta taipuneella hevosella pitäisikin olla vielä paljon enemmän. Toki omassakin tekemisessä oli vähän toivomisen varaa, sillä ratsastustaukoa oli pitkälti toista kuukautta. Mimmi oli kokonaisuudessaan oikein kiva ja suht tasainen, mitään kommervenkkejä tähänkään tuntiin se ei aiheuttanut. Tästä on hyvä jatkaa uuteen kauteen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)