26.10.2016 - Anni - r. Aku
Sanoin viime tunnin päätteeksi, että jatkaisin mielelläni Akulla tai Bellalla, ja ilokseni sain Akun toiselle peräkkäisille tunnillle. Aloitimme taas rauhallisella seurustelulla karsinassa, kun harjailin jo yhdellä tunnilla hionneen ruunan satulointikuntoon. Aku on kyllä niin mainio, se osallistuu kaikkiin hoitotoimenpiteisiin uteliaasti, eikä sen karsinakäyttäytymisessä ole missään vaiheessa moitteen sijaan.
Meinasi tulla vähän kiire tunnille, kun yksi suojista oli yllättäen teillä tietymättömillä. Ehdittiin kuitenkin, ja päätin ottaa tälle tunnille FilmMe-rannekkeen. Olisi tietenkin ollut kiva muistaa painaa sitä nappulaa alkutunnistakin, mutta muutamia ihan kivoja pätkiä sentään sain silti nauhalle.
Aloitimme käynnissä pohkeenväistöillä koko maneesin pitkillä sivuilla. Väistöt tehtiin uralta sisään ja takaisin, lyhyinä ja selvin suoristuksin välissä. Akun kanssa sai olla tarkkana, ettei takapää alkanut johtaa, mutta muutoin se kyllä väisti vaivattomasti molempiin suuntiin. Akun käyntihän on helposti vähän passimaisen hiihtelevää, mutta Kikan opein huolehdin nyt aika reippaasta käynnistä heti alusta asti. Näin se ei hiipunut väistöissäkään.
Työskentelimme lähes koko lopputunnin jälleen ympyrällä, meitä ei ollutkaan kuin viisi. Teimme ensin molempiin suuntiin selviä johtavia ohjasotteita eli liioitelluita asetuksia sisään, nämä sopivat hyvin Akulle. Sitten toistuvasti ympyrän pienennystä ja suurennusta ravissa ja laukassa. Aku oli oikeaan kierrokseen ihan superhieno, ja tietenkin juuri tämä pätkä jäi videoimatta. Vasempaankin onnistuimme aika kivasti, sen onneksi sain nauhalle. Jälkikäteen katsottuna tempo olisi kokonaisuudessaan saanut olla vähän reippaampi, mutta Aku näytää aika mukavan rennolta.
Aivan lopuksi tehtiin vielä puoli ympyrää keskiravia ja puoli ympyrää harjoitusravia. Paketti oli ihan hilkulla levitä tässä vaiheessa, joten videolta tuskin havaitsee mitään lisäyksiä. Töitä kuitenkin tehtiin koko ajan niin, että kootussa ravissa alkoi homma taas toimia: Aku esitti jälleen sitä parasta raviaan, jota se ei Annin mukaan ihan kauhean kauaa jaksa, kun kantaa itsensä niin hienosti silloin.
Tunnin jälkeen oli kyllä taas ihan mahtava fiilis. Aku on vaan niin mahtava kaikin puolin! Lisäksi nyt sairaslomansa jälkeen se on ollut hurjan kevyt eikä lainkaan vahva edestä. Videolta löytyy monta kehityskohdetta, mutta iloitaan onnistumisista: Aku oli läpi tunnin hyvin rento, ja kun meinasi tulla ongelmia, onnistuin ratkaisemaan ne ratsastamalla muutaman askeleen aikana.
torstai 27. lokakuuta 2016
perjantai 21. lokakuuta 2016
Aku is back!
19.10.2016 - Anni - r. Aku
Voi onnen päivää, Aku oli matkani aikana palannut sairaslomaltaan töihin! Marjo kuulemma jakaa nykyään hevoset, ja vaikka en ole ollut Marjon tunnilla kuin kerran, ei hän olisi voinut mitenkään osata valita minulle mieluisampaa ratsua. Vaikka illat ovat jo pilkkosen pimeitä ja lämpötilakin lähentelee nollaa, ratsasti meidän ryhmämme kentällä. Eipä sitä tunnin aikana taaskaan ehtinyt kylmä tulla, vaikka talliin kävellessä huomasi, että vähän varpaita ja reisiä nipisteli.
Aloitimme tunnin tekemällä pitkillä sivuilla avo- ja vastataivutuksia. Ensin avoa, siitä siis vaihto sulkutaivutukseen ja taas takaisin avotaivutukseen ilman, että hevosta suoristettiin välillä. Aku oli hämmentävän notkea ja teki nämä molempiin suuntiin todella hienosti. Minusta sen käyntikin oli aika kivaa eikä niin passimaista kuin aiemmin.
Ravia ja laukkaa mentiin pääosin suurella ympyrällä. Ravi lähti hyvän käyntityöskentelyn jälkeen hienosti liikkeelle, mutta aika pian Aku jännittyi enkä oikein saanut sitä ravissa rentoutumaan. Laukassa se oli selvästi parempi, mutta keräsi vähän kierroksia takana liian lähelle tulleesta hevosesta sekä hämärää rinnettä kävelleestä ihmisestä, joten otimme parit pienet lähdöt. Näissä ei ollut mitään sen kummempaa, sain Akun kiinni samantien, kun osaan näihin jo vähän varautua. Ensimmäisessä tunne oli jännä, kun tiesin viisi sekuntia ennen Akun spurttia, että kohta mennään. Lopulta se laukkasikin melkein paikoillaan, ja Anni nauroi, että ainakin tuli takaosa alle!
Jumppasimme hevosia ympyrällä käynnissä ja ravissa siten, että keskiympyrää vähän pienennettiin, jotta pitkille sivuille saatiin mahdutettua pienet voltit ympyrältä ulos. Vaikka Aku oli taipunut niin hienosti alkukäynnissä, oli tämä jatkuva asetuksen ja taivutuksen vaihto sille selvästi hankalampaa. Ravissa tein vielä sen virheen, että otin ravista liikaa tempoa pois, jolloin Aku jälleen jännittyi aivan suotta. Jumppaaminen kuitenkin kannatti, sillä se Akun mahtava ravi löytyi lopputunnista taas hetkittäin. Siellä pienelläkin hetkellä kyllä jaksaa taas seuraavaan kertaan!
Voi onnen päivää, Aku oli matkani aikana palannut sairaslomaltaan töihin! Marjo kuulemma jakaa nykyään hevoset, ja vaikka en ole ollut Marjon tunnilla kuin kerran, ei hän olisi voinut mitenkään osata valita minulle mieluisampaa ratsua. Vaikka illat ovat jo pilkkosen pimeitä ja lämpötilakin lähentelee nollaa, ratsasti meidän ryhmämme kentällä. Eipä sitä tunnin aikana taaskaan ehtinyt kylmä tulla, vaikka talliin kävellessä huomasi, että vähän varpaita ja reisiä nipisteli.
Aloitimme tunnin tekemällä pitkillä sivuilla avo- ja vastataivutuksia. Ensin avoa, siitä siis vaihto sulkutaivutukseen ja taas takaisin avotaivutukseen ilman, että hevosta suoristettiin välillä. Aku oli hämmentävän notkea ja teki nämä molempiin suuntiin todella hienosti. Minusta sen käyntikin oli aika kivaa eikä niin passimaista kuin aiemmin.
Ravia ja laukkaa mentiin pääosin suurella ympyrällä. Ravi lähti hyvän käyntityöskentelyn jälkeen hienosti liikkeelle, mutta aika pian Aku jännittyi enkä oikein saanut sitä ravissa rentoutumaan. Laukassa se oli selvästi parempi, mutta keräsi vähän kierroksia takana liian lähelle tulleesta hevosesta sekä hämärää rinnettä kävelleestä ihmisestä, joten otimme parit pienet lähdöt. Näissä ei ollut mitään sen kummempaa, sain Akun kiinni samantien, kun osaan näihin jo vähän varautua. Ensimmäisessä tunne oli jännä, kun tiesin viisi sekuntia ennen Akun spurttia, että kohta mennään. Lopulta se laukkasikin melkein paikoillaan, ja Anni nauroi, että ainakin tuli takaosa alle!
Jumppasimme hevosia ympyrällä käynnissä ja ravissa siten, että keskiympyrää vähän pienennettiin, jotta pitkille sivuille saatiin mahdutettua pienet voltit ympyrältä ulos. Vaikka Aku oli taipunut niin hienosti alkukäynnissä, oli tämä jatkuva asetuksen ja taivutuksen vaihto sille selvästi hankalampaa. Ravissa tein vielä sen virheen, että otin ravista liikaa tempoa pois, jolloin Aku jälleen jännittyi aivan suotta. Jumppaaminen kuitenkin kannatti, sillä se Akun mahtava ravi löytyi lopputunnista taas hetkittäin. Siellä pienelläkin hetkellä kyllä jaksaa taas seuraavaan kertaan!
torstai 20. lokakuuta 2016
Flow-fiilis
5.10.2016 - Anni - t. Bella
Vau. Enpä muista koska viimeksi on ollut tällainen flow-fiilist ratsastaessa! Tuntui, että kutakuinkin kaikki onnistui, ja pystyin jopa keskittymään istuntaan niin, että välillä olo tuntui ihan oikealta kouluratsastajalta!
Lokakuun pimeydestä huolimatta keli oli vielä sellainen, että toinen ryhmä ratsasti kentällä. Tällä viikolla oli meidän vuoromme. Eipä siinä paljon ehtinyt kylmä tulla, ohut fleece ja seuran tikkiliivi olivat toimiva yhdistelmä Bellan selässä. Bella osoittautui myös varsin hyvähermoiseksi tammaksi. Pari kertaa jänis vipelsi lähes kentän poikki ja takalaitumilla taisi olla peuroja, mutta mikään näistä ei saanut aikaiseksi kuin pientä ryhdistäytymistä. Pimeille laitumille päin ratsastettaessa jouduin välillä vähän jumppaamaan ylimääräistä avotaivutusta, mutta lopulta Anni laittoi kaikki muutkin samaan tehtävään.
Tehtiin siis avotaivutuksia sekä käynnissä että ravissa ihan joka sivulla, kentällä kun ura oli neliömäisempi. En varmaan ikinä ole onnistunut avotaivutuksissa niin hyvin kuin tällä tunnilla Bellan kanssa. Se taipui helposti molempiin suuntiin, kantoi itsensä ja liikkui eteen. Uskomaton flow-fiilis!
Sen verran virkeä Bella ulkona oli, että toivoin laukkaa ympyrätyöskentelynä. Ravissa ja laukassa tehtiinkin tuttua ympyrän pienennystä ja suurennusta sekä siirtymisiä raviin ja laukkaan. Vähän Bella nostoissa taas ryki, mutta ei se siitä mihinkään koskaan lähde. Laukastakin alkoi jo löytyä useita eri vaihteita.
Toki Bella edelleen välillä vähän väsyi, joten jatkoi edellisen tunnin tapaan oma-aloitteisia käyntipätkiä. Lopputunnista jätin keventelyt aika lyhyeen, kun muut vielä rohkeasti kiersivät koko kenttää ravissa. Siihen oli kiva lopettaa. Bellasta tulee kyllä hieno, kunhan sen kunto vielä kohoaa.
Vau. Enpä muista koska viimeksi on ollut tällainen flow-fiilist ratsastaessa! Tuntui, että kutakuinkin kaikki onnistui, ja pystyin jopa keskittymään istuntaan niin, että välillä olo tuntui ihan oikealta kouluratsastajalta!
Lokakuun pimeydestä huolimatta keli oli vielä sellainen, että toinen ryhmä ratsasti kentällä. Tällä viikolla oli meidän vuoromme. Eipä siinä paljon ehtinyt kylmä tulla, ohut fleece ja seuran tikkiliivi olivat toimiva yhdistelmä Bellan selässä. Bella osoittautui myös varsin hyvähermoiseksi tammaksi. Pari kertaa jänis vipelsi lähes kentän poikki ja takalaitumilla taisi olla peuroja, mutta mikään näistä ei saanut aikaiseksi kuin pientä ryhdistäytymistä. Pimeille laitumille päin ratsastettaessa jouduin välillä vähän jumppaamaan ylimääräistä avotaivutusta, mutta lopulta Anni laittoi kaikki muutkin samaan tehtävään.
Tehtiin siis avotaivutuksia sekä käynnissä että ravissa ihan joka sivulla, kentällä kun ura oli neliömäisempi. En varmaan ikinä ole onnistunut avotaivutuksissa niin hyvin kuin tällä tunnilla Bellan kanssa. Se taipui helposti molempiin suuntiin, kantoi itsensä ja liikkui eteen. Uskomaton flow-fiilis!
Sen verran virkeä Bella ulkona oli, että toivoin laukkaa ympyrätyöskentelynä. Ravissa ja laukassa tehtiinkin tuttua ympyrän pienennystä ja suurennusta sekä siirtymisiä raviin ja laukkaan. Vähän Bella nostoissa taas ryki, mutta ei se siitä mihinkään koskaan lähde. Laukastakin alkoi jo löytyä useita eri vaihteita.
Toki Bella edelleen välillä vähän väsyi, joten jatkoi edellisen tunnin tapaan oma-aloitteisia käyntipätkiä. Lopputunnista jätin keventelyt aika lyhyeen, kun muut vielä rohkeasti kiersivät koko kenttää ravissa. Siihen oli kiva lopettaa. Bellasta tulee kyllä hieno, kunhan sen kunto vielä kohoaa.
keskiviikko 19. lokakuuta 2016
Bellan kunnonkohotusta
28.9.2016 - Anni - t. Bella
Sain jatkaa Bellalla, ja nyt saimme selvästi täysipainoisemman tunnin. En pistänyt kaikkia paukkuja alkutuntiin, vaan sanoin heti Annille, että kun Bella tuntuu väsähtävän, otan hetkeksi suosiolla pari kierrosta käyntiä pitkin ohjin. Bellan väsymisen huomaa siitä, että se tulee edestä vahvaksi ja rohjahtaa alas vasten ohjaa sekä lisää vauhtia. Siinä tilanteessa on mielestäni turha alkaa taistella vastaan, vaan antaa mielummin pieni levähdyshetki.
Annin kanssa aloitetaan lähes poikkeuksetta alkuveryttely käynnissä jo jollain tehtävällä, niin tänäänkin. Tulimme pitkillä sivuilla ensin pohkeenväistöä siten, että hevosen takaosa oli uran sisäpuolella. Puolessa välissä vaihdettiin avotaivutukseen. Bella teki nämä aika helposti, joskin vasen kierros tuntui oikeaa vaivattomammalta.
Oikeassa kierroksessa kokoonnuttiin keskiympyrälle, jossa tehtiin töitä sekä ravissa että käynnissä. Syksyn kantavana teemana on ollut ympyrän pienentäminen ja suurentaminen, näitä harjoittelimme tälläkin kertaa. Käynnissä ratsastettiin myös pienellä ympyrällä sulkutaivutusta. Laukka oli nyt selvästi parempaa kuin ensimmäisellä tunnillamme. Bellan laukka on aika isoa, joten hieman pidempi laukkatyöskentely auttoi löytämään oikeaa tempoa. Ehdin ratsastaa sen rohkeasti eteen ja koota siitä, jolloin laukka rullasi vaivattomasti.
Vaikka olin ottanut pari ylimääräistä käyntipätkää alkutunnin aikana, Bella väsähti laukkatyöskentelyssä vasempaan. Se tarrasi kuolaimesta kiinni ja alkoi juosta alta, joten pienen kivan pätkän jälkeen poistuin hyvässä järjestyksessä ympyrältä ja annoin tamman taas kävellä. Sen jälkeen lopputunnista pitkillä sivuilla tehdyt avotaivutukset ravissa onnistuivat taas hienosti.
Pidän kyllä tästä tammasta oikein kovasti! Bella on tosi taipuisa, kokoaa helposti ja kuuntelee istuntaa hienosti. Sillä on kolme hyvää askellajia. Kyselin Lotalta, että mikä se oikein on tammojaan, mutta eipä Lotakaan tiennyt. Sanoi odottavansa, että Kikka tulee Englannista ja kertoo. Bella on kuulemma keski-ikäinen ja menee sekä esteitä että koulua, siinä kaikki toistaiseksi. Bella on tehnyt helpompiakin tunteja, ja vaikuttaa kaikinpuolin kovin järkevältä. Sanoinkin Annille, että mielelläni ratsastan jatkossakin Bellalla, mikäli se vaan on jäämässä Primukselle.
Sain jatkaa Bellalla, ja nyt saimme selvästi täysipainoisemman tunnin. En pistänyt kaikkia paukkuja alkutuntiin, vaan sanoin heti Annille, että kun Bella tuntuu väsähtävän, otan hetkeksi suosiolla pari kierrosta käyntiä pitkin ohjin. Bellan väsymisen huomaa siitä, että se tulee edestä vahvaksi ja rohjahtaa alas vasten ohjaa sekä lisää vauhtia. Siinä tilanteessa on mielestäni turha alkaa taistella vastaan, vaan antaa mielummin pieni levähdyshetki.
Annin kanssa aloitetaan lähes poikkeuksetta alkuveryttely käynnissä jo jollain tehtävällä, niin tänäänkin. Tulimme pitkillä sivuilla ensin pohkeenväistöä siten, että hevosen takaosa oli uran sisäpuolella. Puolessa välissä vaihdettiin avotaivutukseen. Bella teki nämä aika helposti, joskin vasen kierros tuntui oikeaa vaivattomammalta.
Oikeassa kierroksessa kokoonnuttiin keskiympyrälle, jossa tehtiin töitä sekä ravissa että käynnissä. Syksyn kantavana teemana on ollut ympyrän pienentäminen ja suurentaminen, näitä harjoittelimme tälläkin kertaa. Käynnissä ratsastettiin myös pienellä ympyrällä sulkutaivutusta. Laukka oli nyt selvästi parempaa kuin ensimmäisellä tunnillamme. Bellan laukka on aika isoa, joten hieman pidempi laukkatyöskentely auttoi löytämään oikeaa tempoa. Ehdin ratsastaa sen rohkeasti eteen ja koota siitä, jolloin laukka rullasi vaivattomasti.
Vaikka olin ottanut pari ylimääräistä käyntipätkää alkutunnin aikana, Bella väsähti laukkatyöskentelyssä vasempaan. Se tarrasi kuolaimesta kiinni ja alkoi juosta alta, joten pienen kivan pätkän jälkeen poistuin hyvässä järjestyksessä ympyrältä ja annoin tamman taas kävellä. Sen jälkeen lopputunnista pitkillä sivuilla tehdyt avotaivutukset ravissa onnistuivat taas hienosti.
Pidän kyllä tästä tammasta oikein kovasti! Bella on tosi taipuisa, kokoaa helposti ja kuuntelee istuntaa hienosti. Sillä on kolme hyvää askellajia. Kyselin Lotalta, että mikä se oikein on tammojaan, mutta eipä Lotakaan tiennyt. Sanoi odottavansa, että Kikka tulee Englannista ja kertoo. Bella on kuulemma keski-ikäinen ja menee sekä esteitä että koulua, siinä kaikki toistaiseksi. Bella on tehnyt helpompiakin tunteja, ja vaikuttaa kaikinpuolin kovin järkevältä. Sanoinkin Annille, että mielelläni ratsastan jatkossakin Bellalla, mikäli se vaan on jäämässä Primukselle.
tiistai 18. lokakuuta 2016
Uusi tammatuttavuus
21.9.2016 - Anni - t. Bella
Sain ratsastaa Primuksen uusimmalla tulokkaalla, mustalla Bella-tammalla. En tiedä siitä mitään muuta kuin sen minkä itse näin ja koin. Ennen tätä tuntia olin nähnyt sen vain ohimennen helpohkolla koulutunnilla, joten oikein mitään ennakkokäsitystä ei ollut.
Bella on hyvin Ladyn näköinen mutta kaiken tavoin pyöreämpi, tällä hetkellä suorastaan lihava. On kyllä parissa viikossa jo saanut kiiltoa karvaan, mutta kunto ei vielä ole selvästikään ihan paras. Bellalla on iso käynti, ihana liitävä ravi, joka on yhtä tasaista selkään kuin islanninhevosten töltti. Oikeastaan ravi oli niin tasaista, että oli jo vähän vaikea keventää! Laukka taas oli vähän kulmikasta ja vaikein askellaji meille selvästi. Tosin tämä johtui osittain varmaan tehtävästä, jossa ei kunnolla ehtinyt ensin ratsastaa laukkaa isoksi ja pyöriväksi.
Rinnakkaisryhmä hyppäsi kentällä, joten me saimme maneesin. Alkuveryttelynä ratsastimme avotaivutuksia pitkillä sivuilla ravissa sekä suoria keskihalkaisijoita. Avotaivutukset olivat Bellalle laskenleikkiä, vaikka minulle ratsastajana ne ovat yleensä hyvinkin vaikeita liikkeitä.
Pääosin teimme kokoamisia ja siirtymisiä kaikissa askellajeissa. Etenkin kokoamisissa Bellaa alkoi vähän kiukuttaa käynti/laukka-siirtymisissä. Se reagoi selvästi tosi herkästi istuntaan, ja tamman saikin patoamaan varsin vaivattomasti, mutta sitten nostot oli aika räväköitä. Bella vaikutti kuitenkin läpi tunnin kovin järkevältä, joten pienet rykäisyt eivät haitanneet yhtään.
Bella liikkuu todella hyvin itse eteen, mutta korvaa etenkin ravissa väsymystään vauhdilla. Silloin se myös nojaa mielellään ohjaan ja rojahtaisi pitkälle eteen alas. Kun vaati ryhdikkäämpää muotoa, Bella alkoi lopputuntia kohti selvästi väsyä ja sanoa, että eikö tällanen pidempi muoto olisi parempi. Tällöin kuolain jumittuu suuhun ja vauhti kasvaa niin, ettei tehtävien tekemisestä tule mitään. Päivä päivältä kunto kuitenkin kohenee, ja uskon, että tästä tammasta tulee vielä monen suosikki!
Sain ratsastaa Primuksen uusimmalla tulokkaalla, mustalla Bella-tammalla. En tiedä siitä mitään muuta kuin sen minkä itse näin ja koin. Ennen tätä tuntia olin nähnyt sen vain ohimennen helpohkolla koulutunnilla, joten oikein mitään ennakkokäsitystä ei ollut.
Bella on hyvin Ladyn näköinen mutta kaiken tavoin pyöreämpi, tällä hetkellä suorastaan lihava. On kyllä parissa viikossa jo saanut kiiltoa karvaan, mutta kunto ei vielä ole selvästikään ihan paras. Bellalla on iso käynti, ihana liitävä ravi, joka on yhtä tasaista selkään kuin islanninhevosten töltti. Oikeastaan ravi oli niin tasaista, että oli jo vähän vaikea keventää! Laukka taas oli vähän kulmikasta ja vaikein askellaji meille selvästi. Tosin tämä johtui osittain varmaan tehtävästä, jossa ei kunnolla ehtinyt ensin ratsastaa laukkaa isoksi ja pyöriväksi.
Rinnakkaisryhmä hyppäsi kentällä, joten me saimme maneesin. Alkuveryttelynä ratsastimme avotaivutuksia pitkillä sivuilla ravissa sekä suoria keskihalkaisijoita. Avotaivutukset olivat Bellalle laskenleikkiä, vaikka minulle ratsastajana ne ovat yleensä hyvinkin vaikeita liikkeitä.
Pääosin teimme kokoamisia ja siirtymisiä kaikissa askellajeissa. Etenkin kokoamisissa Bellaa alkoi vähän kiukuttaa käynti/laukka-siirtymisissä. Se reagoi selvästi tosi herkästi istuntaan, ja tamman saikin patoamaan varsin vaivattomasti, mutta sitten nostot oli aika räväköitä. Bella vaikutti kuitenkin läpi tunnin kovin järkevältä, joten pienet rykäisyt eivät haitanneet yhtään.
Bella liikkuu todella hyvin itse eteen, mutta korvaa etenkin ravissa väsymystään vauhdilla. Silloin se myös nojaa mielellään ohjaan ja rojahtaisi pitkälle eteen alas. Kun vaati ryhdikkäämpää muotoa, Bella alkoi lopputuntia kohti selvästi väsyä ja sanoa, että eikö tällanen pidempi muoto olisi parempi. Tällöin kuolain jumittuu suuhun ja vauhti kasvaa niin, ettei tehtävien tekemisestä tule mitään. Päivä päivältä kunto kuitenkin kohenee, ja uskon, että tästä tammasta tulee vielä monen suosikki!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)