9.6.2015 Primus Talli
Maiju - r. Veron
Lyhyen kesäkauden avasi osaltani aivan uuden tyyppinen tunti, pyomityöskentely. Monet huippukouluratsastajat käyttävät maapuomeja apuna ja vaihteluna harjoitellessaan, ja Primuksella on nyt otettu vastaavanlaiset harjoitukset tuntiohjelmaan. Puomeja käytetään tässä mm. hevosen kokoamiseen ja askeleen pituuden säätelyyn. Ajattelin puomityöskentelyn olevan kivaa vaihtelua peruskouluratsastukseen ja lisäksi ajattelin sen helpottavan myös tulevilla estetunneilla.
Minulla oli itselleni aivan uusi ratsu, viimeksi hevosesittelyssä Lotan ratsuna esiintynyt Veron. Se on jo kokeneempi ruuna, osaava ja todellinen herrasmies sekä karsinassa että kentällä. Veron oli kokonaisuudessaan oikein mukava, vaikka tapani mukaan olin hieman liian hellä tunnin alussa. Veron ravasi vähän liian hitaasti ja antoi mielellään päästä minun kannateltavakseni. Kun Maiju käski ottaa ohjat käteen ja alkaa ratsastaa, ravista tuli tahdikasta ja ruuna lyheni ja keveni höyheneksi.
Pitkin ohjin haettiin käyntiin reipas tempo ja ylitettiin suuntaa vaihdettaesa muutama puomi. Hevoset tulivat heti tarkkaavaisemmiksi jaloistaan, kun ne jätettiin selviämään puomeista ihan yksin. Alkuveryttelyssä vaihdeltiin käynnissä ravin tempoa. Pitkillä sivuila piti mennä reippaampaa ravia ja kulmissa ja lyhyillä sivuilla kootumpaa. Ympyrällä keskityttiin vain asetuksen ratsastamiseen sekä ravissa että laukassa. Veronin oli tässä vaiheessa aika kiva, vaikka se alussa olikin ollut aika vahvan tuntuinen lisäyksen jälkeen etenkin kulmissa. Koitin kovasti varoa jäämästä kiinni ja ratsastaa ruunaa kevyemmäksi edestä.
Välikäynnin jälkeen tultiin radan poikki keskellä kenttää olevia puomeja ravissa. Maiju halusi, että ennen puomeja tehdään selvä puolipidäte ja ikään kuin autetaan hevosta kokoamaan jalkojaan, ja sitten puomeilla myödätään. Ravin ennen puolipidätettä piti olla reipasta, jotta oli jotain mistä ottaa. Veron oli ensin aivan liian löysä ja tuli puomeilla vain liian hitaaksi. Huristelin sitten muutaman kerran pitkät sivut niin lujaa kuin ruunasta lähti, mikä Maijunkin mukaan oli oikea ratkaisu. Tämän jälkeen alkoi Veroninkin kaviot nousta ja kokoamisen tunsi selkään. Vasemmassa kierroksessa Veron oli vahvempi ja vaati useampia toistoja.
Laukkatehtävä tultiin myös vasempaan. Ratsastettiin ravissa rata pituusuuntaan leikkaa, jossa keskellä olevien kahden puomin välissä tehtiin laukannosto. Lyhyellä sivulla käännettiin vasemalle ja rata poikkisuuntaan leikkaa -tiellä puomien yli. Ensimmäisellä kerralla en ollut ihan riittävän selkeä apuineni, joten laukannostosta ja laukasta tuli vähän vetelä. Toisella kerralla olin terävämpi, jolloin myös Veronille vaikea vasen laukka rullasi paremmin ja puomitkin sujuivat kolistelematta.
Tunti oli kivaa vaihtelua tasaiseen kouluratsastukseen, aivan kuten odotinkin. Harmi vaan, että tämä jäi työkiireiden vuoksi lopulta ainoaksi kesäkauden puomitunnikseni. Toivottavasti syksyllä näitä on mukana myös ihan tavallisilla koulutunneilla.
tiistai 30. kesäkuuta 2015
keskiviikko 24. kesäkuuta 2015
Kevätkauden päätös
1.6.2015 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Koska enempää halukkaitan radanratsastajia ei löytynyt, ratsastimme kauden viimeisen tunnin kokonaan ohjatusti teemana avotaivutukset ja pohkeenväistöt. Päivä oli kaatosateinen, joten molemmat ryhmät ahtautuivat maneesiin. Lady oli jo varsin rento, eikä säpsyillyt väliaidoilla käytännössä lainkaan. Ratsastajan on kuitenkin oltava tarkkana, ettei suotta vie tammaa epämiellyttäviin tilanteisiin esimerkiksi silloin, kun viereisellä uralla laukataan suoraan kohti.
Käynnissä haettiin ensin itselle hyvä rento liikettä myötäävä istunta ja hevoselle ajattelu eteenpäin. Avotaivutuksia tehtiin muutamia heti alussa molemmilla pitkillä sivuilla molempiin suuntiin. Ravissa jatkettiin ympyrällä selvän asetuksen tavoittelua. Laukassa heräteltiin hevosia ratsastamalla puoli kierrosta keskilaukkaa ja puoli kierrosta koottiin laukkaa harjoituslaukkaa hitaammaksi. Ladyn kanssa taas ensin vähän turhaan himmasin, etenkin kun tehtiin vasemmassa eli Ladyn vaikeammassa kierroksessa. Tammalle tekee hyvää kunnon laukkatyöskentely, jossa se vertyy ja alkaa kantamaan itseään. Piti vaarn rohkeasti pyytää eteen, vaikka puolessa kierroksessa en sitten kyllä mitenkään ehtinyt kauheasti koota. Tehtävän jälkeen harjoituslaukka oli kuitenkin jo parempaa.
Sitten käännettiin keskihalkaisijalle, josta sai valita suunnan aina sen mukaan, kumpaa hevosen puolta halusi työstää. Pitkille sivuille tehtiin avotaivutukset. Ladyn kanssa sai olla tarkkana, ettei käynnin tempo hidastunut. Nyt ei onneksi ollut sitä ongelmaa, että takajalat olisivat alkaneet väistää. Tein enemmän taivutuksia vasemmalle.
Pohkeenväistöjä tehtiin monella eri tavalla. Ensin väistettiin käynnissä uralta sisään ja takaisin. Väistöaskeleet piti laskea, ja molempiin suuntiin piti saada yhtä monta askelta. Ratsastajan piti siis selvästi kertoa, koska väistö alkaa ja koska päättyy, eikä hevonen saaanut ennakoida tai vaan valua uralle. Sitten tultiin keskihalkaisijaa muutaman kerran vain suoraan ravissa, jonka jälkeen väistettiin keskihalkaisijalta kohti uraa. Lopuksi tehtiin väistöjä myös uralta keskihalkaisijalle ravissa. Lady oli edelleen hieman pohkeen takana. Keskihalkaisijalta kohti uraa väistettäessä isoimmaksi ongelmaksi muodostui takaosan pyrkiminen edelle. Sitä oli nyt jotenkin todella vaikea korjata. Ristiaskeleita Ladylta saa aika helposti, mutta suoruus ja asetus ovatkin sitten haastavampia asioita. Väistöissä Lady myös hieman jännittyi.
Kaikenkaikkiaan tunti oli kuitenkin ihan kohtuullisen onnistunut. Ladyn kanssa mennään parempaan päin koko ajan, tavoitteena samanlainen fiilis kuin syyskauden parhaina hetkinä. Tamma onneksi tasoittuu päivä päivältä, kun on päässyt kiinni säännölliseen työrytmiin.
Maiju - t. Lady
Koska enempää halukkaitan radanratsastajia ei löytynyt, ratsastimme kauden viimeisen tunnin kokonaan ohjatusti teemana avotaivutukset ja pohkeenväistöt. Päivä oli kaatosateinen, joten molemmat ryhmät ahtautuivat maneesiin. Lady oli jo varsin rento, eikä säpsyillyt väliaidoilla käytännössä lainkaan. Ratsastajan on kuitenkin oltava tarkkana, ettei suotta vie tammaa epämiellyttäviin tilanteisiin esimerkiksi silloin, kun viereisellä uralla laukataan suoraan kohti.
Käynnissä haettiin ensin itselle hyvä rento liikettä myötäävä istunta ja hevoselle ajattelu eteenpäin. Avotaivutuksia tehtiin muutamia heti alussa molemmilla pitkillä sivuilla molempiin suuntiin. Ravissa jatkettiin ympyrällä selvän asetuksen tavoittelua. Laukassa heräteltiin hevosia ratsastamalla puoli kierrosta keskilaukkaa ja puoli kierrosta koottiin laukkaa harjoituslaukkaa hitaammaksi. Ladyn kanssa taas ensin vähän turhaan himmasin, etenkin kun tehtiin vasemmassa eli Ladyn vaikeammassa kierroksessa. Tammalle tekee hyvää kunnon laukkatyöskentely, jossa se vertyy ja alkaa kantamaan itseään. Piti vaarn rohkeasti pyytää eteen, vaikka puolessa kierroksessa en sitten kyllä mitenkään ehtinyt kauheasti koota. Tehtävän jälkeen harjoituslaukka oli kuitenkin jo parempaa.
Sitten käännettiin keskihalkaisijalle, josta sai valita suunnan aina sen mukaan, kumpaa hevosen puolta halusi työstää. Pitkille sivuille tehtiin avotaivutukset. Ladyn kanssa sai olla tarkkana, ettei käynnin tempo hidastunut. Nyt ei onneksi ollut sitä ongelmaa, että takajalat olisivat alkaneet väistää. Tein enemmän taivutuksia vasemmalle.
Pohkeenväistöjä tehtiin monella eri tavalla. Ensin väistettiin käynnissä uralta sisään ja takaisin. Väistöaskeleet piti laskea, ja molempiin suuntiin piti saada yhtä monta askelta. Ratsastajan piti siis selvästi kertoa, koska väistö alkaa ja koska päättyy, eikä hevonen saaanut ennakoida tai vaan valua uralle. Sitten tultiin keskihalkaisijaa muutaman kerran vain suoraan ravissa, jonka jälkeen väistettiin keskihalkaisijalta kohti uraa. Lopuksi tehtiin väistöjä myös uralta keskihalkaisijalle ravissa. Lady oli edelleen hieman pohkeen takana. Keskihalkaisijalta kohti uraa väistettäessä isoimmaksi ongelmaksi muodostui takaosan pyrkiminen edelle. Sitä oli nyt jotenkin todella vaikea korjata. Ristiaskeleita Ladylta saa aika helposti, mutta suoruus ja asetus ovatkin sitten haastavampia asioita. Väistöissä Lady myös hieman jännittyi.
Kaikenkaikkiaan tunti oli kuitenkin ihan kohtuullisen onnistunut. Ladyn kanssa mennään parempaan päin koko ajan, tavoitteena samanlainen fiilis kuin syyskauden parhaina hetkinä. Tamma onneksi tasoittuu päivä päivältä, kun on päässyt kiinni säännölliseen työrytmiin.
keskiviikko 3. kesäkuuta 2015
He A:10
25.5.2015 Primus Talli
Maiju - t. Lady
Vaikka lisätreenikerrat eivät olisi olleet pahitteeksi, päätin kuitenkin ratsastaa radan Ladylla. Onhan se hyvää harjoitusta paitsi itselle niin myös hevoselle, se kun ei käsittääkseni ole ihan aina tuntenut oloaan kotoisaksi yksin kouluaitojen sisäpuolella. Siksipä alkuverkkasinkin melkein kokonaan radalla, vaikka koko maneesi olisikin ollut käytössä. Itsenäinen veryttely oli tuttuun tapaani päämäätäröntä ja jännittynyttä surffailua sinne sun tänne. Aika monta kertaa sain suhata tuomarin tuolin ohi kaikissa askellajeissa ja molemmista suunnista, mutta lopulta pystyin ratsastamaan koko radan yksin ilman turvahevosta, joka vielä syksyllä tarvittiin. Toki videolta näkyy, että aina tuomaria päin tultaessa Lady jännittyy, mutta jonkinlainen edistysaskel siis kuitenkin.
Itse radasta ei ole paljon kehumista. No, ehkä viimeinen ravipätkä lopputervehdyksineen on maininnan arvoinen, kun Lady alkoi hieman rentoutua. Kaikki muu menikin sitten enempi vähempi hömpötellessä, mutta pääsiin sentään koko ohjelma alusta loppuun.
Lady oli raviohjelmassa aivan liikaa pohkeen takana, mikä näkyi täysin riittämättöminä keskiraveina. Se väisti hyvin, mutta takaosa pyrki molemmissa suunnissa edelle. Takaosakäännökset olivat yhtä jähmeitä kuin harjoituksissakin, lisäksi käännöksessä oikealle Lady pysähtyi kesken kaiken.
Laukannostot onnistuivat nyt molempiin suuntiin sikäli, että Lady nosti myötälaukan. Vasemmalle se hypähti, mutta oikea oli sujuva. Puoliympyrät keskilaukassa olivat myös aika sujuvia, mutta vastalaukkatehtävän kustannuksella. En mitenkään ehtinyt koota Ladya puolessa pitkässä sivussa ennen täyskaartoa, joten kaarteissa tamma nojasi sisään ja oli aivan liian pitkä. Koko puoliympyrän Lady tarjosi vaihtoa ja vaihtoikin sitten oikeaan jo ennen uraa ja vasempaan uralle tultaessa. Maiju sanoi että jäädyin, kun en vaan käskenyt sitä jatkamaan vastalaukkaa. Oikealle en edes tajunnut korjata, vasemmalle otin käyntiin ja sain nostettua kerrasta uuden vastalaukan. Tämän kuvion epäonnistuminen harmittaa ihan erityisesti, sillä etenkin edellisellä tunnilla se onnistui loistavasti kauniissa muodossa ja hyvässä tempossa. Eikä niinä kahtena kerta jolloin vastalaukkaa menimme, Lady vaihtanut kertaakaan! Kuvannee hyvin sitä, miten hevonen lukee jännittävän ratsastajan elekieltä.
Radasta jäi vähän kaksijakoiset fiilikset. Toisaalta paransimme syksyn A-merkkiin verrattuna, toisaalta meni heikommin. Toki ratakin on vaikeampi, mutta ei mitenkään mahdoton ratsastaa. Jos syksyllä mennään taas rataa, voisi olla kiva tehdä uusinta ja katsoa, ollaanko lainkaan edistytty nimenomaan ratsukkona Ladyn kanssa. Lisäksi oma istunta ei näyttänyt kovin tyylikkäältä, joten jatkossa pitää näköjään keskittyä erityisesti ryhtiin ja jalan pitämiseen pitkänä.
Maiju - t. Lady
Vaikka lisätreenikerrat eivät olisi olleet pahitteeksi, päätin kuitenkin ratsastaa radan Ladylla. Onhan se hyvää harjoitusta paitsi itselle niin myös hevoselle, se kun ei käsittääkseni ole ihan aina tuntenut oloaan kotoisaksi yksin kouluaitojen sisäpuolella. Siksipä alkuverkkasinkin melkein kokonaan radalla, vaikka koko maneesi olisikin ollut käytössä. Itsenäinen veryttely oli tuttuun tapaani päämäätäröntä ja jännittynyttä surffailua sinne sun tänne. Aika monta kertaa sain suhata tuomarin tuolin ohi kaikissa askellajeissa ja molemmista suunnista, mutta lopulta pystyin ratsastamaan koko radan yksin ilman turvahevosta, joka vielä syksyllä tarvittiin. Toki videolta näkyy, että aina tuomaria päin tultaessa Lady jännittyy, mutta jonkinlainen edistysaskel siis kuitenkin.
Itse radasta ei ole paljon kehumista. No, ehkä viimeinen ravipätkä lopputervehdyksineen on maininnan arvoinen, kun Lady alkoi hieman rentoutua. Kaikki muu menikin sitten enempi vähempi hömpötellessä, mutta pääsiin sentään koko ohjelma alusta loppuun.
Lady oli raviohjelmassa aivan liikaa pohkeen takana, mikä näkyi täysin riittämättöminä keskiraveina. Se väisti hyvin, mutta takaosa pyrki molemmissa suunnissa edelle. Takaosakäännökset olivat yhtä jähmeitä kuin harjoituksissakin, lisäksi käännöksessä oikealle Lady pysähtyi kesken kaiken.
Laukannostot onnistuivat nyt molempiin suuntiin sikäli, että Lady nosti myötälaukan. Vasemmalle se hypähti, mutta oikea oli sujuva. Puoliympyrät keskilaukassa olivat myös aika sujuvia, mutta vastalaukkatehtävän kustannuksella. En mitenkään ehtinyt koota Ladya puolessa pitkässä sivussa ennen täyskaartoa, joten kaarteissa tamma nojasi sisään ja oli aivan liian pitkä. Koko puoliympyrän Lady tarjosi vaihtoa ja vaihtoikin sitten oikeaan jo ennen uraa ja vasempaan uralle tultaessa. Maiju sanoi että jäädyin, kun en vaan käskenyt sitä jatkamaan vastalaukkaa. Oikealle en edes tajunnut korjata, vasemmalle otin käyntiin ja sain nostettua kerrasta uuden vastalaukan. Tämän kuvion epäonnistuminen harmittaa ihan erityisesti, sillä etenkin edellisellä tunnilla se onnistui loistavasti kauniissa muodossa ja hyvässä tempossa. Eikä niinä kahtena kerta jolloin vastalaukkaa menimme, Lady vaihtanut kertaakaan! Kuvannee hyvin sitä, miten hevonen lukee jännittävän ratsastajan elekieltä.
Radasta jäi vähän kaksijakoiset fiilikset. Toisaalta paransimme syksyn A-merkkiin verrattuna, toisaalta meni heikommin. Toki ratakin on vaikeampi, mutta ei mitenkään mahdoton ratsastaa. Jos syksyllä mennään taas rataa, voisi olla kiva tehdä uusinta ja katsoa, ollaanko lainkaan edistytty nimenomaan ratsukkona Ladyn kanssa. Lisäksi oma istunta ei näyttänyt kovin tyylikkäältä, joten jatkossa pitää näköjään keskittyä erityisesti ryhtiin ja jalan pitämiseen pitkänä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)